Glorian ruoka & viini -lehden viimeisellä sivulla on tosi kiva palsta, jossa vieraat vastaavat vuorollaan samoihin ruoka-aiheisiin kysymyksiin. Poimin samat kysymykset blogiin ja täydensin vielä juttua loppuun kahdella omalla kysymyksellä. Kuvat ovat kesäiseltä päivältä, jolloin grillasimme juurikin Glorian ruoka & viini -lehdessä olleilla Emmi Nuorgamin ihanilla ja mutkattomilla resepteillä.
Jos avaisit jääkaappini, näkisit äidin tekemää jauhelihakeittoa, lohipastan jämät, erilaisia juustonpuolikkaita ja vadelmia.
Jos nyt saisin syödä mitä tahansa, se olisi spätzle, johon ihastuin Saksassa, mutta jonka vasta nyt yli kymmenen vuoden jälkeen muistin. Kyseessä on ikään kuin saksalainen versio pastasta. Toisaalta näin kesällä maistuu parhaiten kaikki raikas ja tuore, esimerkiksi juurikin kuvassa näkyvä kasvisruoka grillatuin munakoisoin, varhaisperunoin ja yrtti-jugurttikastikkein.
Jos valitsisin maailman parhaan herkun, se olisi kypsentämätön liha ja kala eli tartar-pihvi ja raaka lohi.
Jos jotain inhoan, niin hernekeittoa. Se on kaikkiruokaisen ainoa inhokkiruoka.
Jos jokin jääkaapissani nolostuttaa, se on ketsuppi. Ketsuppi itsessään ei nolota, mutta ehkä paniikinomainen suhtautumiseni ketsuppiin hieman. Alan hyperventiloida, kun näen Heinz-ketsuppipullon pohjan. Se ei todellakaan ole ok, että ketsuppi loppuu.
Jos jotain valitsisin keittiötarvikeliikkeestä, se olisi varmaankin jäätelömuotit. Siis ei jäätelökone, joka varmasti pölyyntyisi kaapin pohjalla, vaan muotit, joihin haluaisin kokeilla erilaisia jugurttipohjaisia helppoja jäädykkeitä marjoilla.
Jos tilaan baarissa juoman, otan yleensä aina viiniä. Eniten mielialaa kohottaa kuohuva, joista pidän kaikista: niin sampanjasta, cavasta kuin proseccosta. Joskus maistuu myös raikas cocktail.
Jos voisin kutsua illalliselle kenet hyvänsä, kutsuisin itseäni fiksumpaa mutta rentoa seuraa juttelemaan hyvästä elämästä. Kutsun saisivat ainakin Saku Tuominen (joka voisi tuoda pastat ja viinit Italiasta tullessaan) ja Maaret Kallio.
Jos voisin poistaa yhden ruokavääryyden, olisi se hävikin hyödyntäminen sekä ekologisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. On aivan käsittämättömän turhauttavaa, että tännekin lennätetään niin paljon kasvuvaiheessa energiaa vaatinutta ruokaa – vain päätymään roskiin. Samanaikaisesti ympäri maapalloa nähdään nälkää ja Suomessakin on pelkästään köyhiä lapsia yli 100 000. Ruoan roskiin heittämisen pitäisi olla ravintoloille ja kaupoille laitonta.
Jos meillä jotain on aina jääkaapissa, niin oliiviöljyä, valkosipulia, sitruunaa, parmesania ja turkkijugurttia.
Jos kuvailisin itseäni ruoanlaittajana ja kulinaristina, sanoisin olevani kaikkiruokainen, mutkaton, kärsimätön, suurpiirteinen ja nautiskeleva. Kotona teen vain simppeliä ruokaa: resepti ei saa olla pitkä, raaka-aineet pitää löytyä melkein kaupasta kuin kaupasta ja varsinkin aamiaisen on oltava nopeasti pöydässä. Suurpiirteisen luonteeni takia olen huono leipomaan, sillä sorrun aina soveltamaan reseptiä oman mieleni mukaan, mutta kemialtaan tarkkaan leipomiseen sellainen ei sovi ollenkaan. Vaikka kotona kokkaan simppelisti, ravintoloissa tykkään fiilistellä. Minulle fine dining ei ole mitään niin sanottua piperrystä, vaan suorastaan taidetta. Kaikista eniten minua foodiena määrittää kuitenkin mutkattomuus: olen kotonani niin katukeittiökojulla kuin Michelin-ravintolassa, en laske kaloreita, en onneksi ole allerginen millekään ja olen aina valmis nauttimaan ruoasta.
Mietin eilen, että sun blogin taso kaikilla (mun) mittareilla mitattuna on ihan mahtava! Kuin ihan kaikista paras lempilehti (jota ei vielä ole olemassa), ihanat kuvat, kivat vaihtelevat aiheet, fiksu ja tyylikäs kirjoittaja! Joka kerta aina kiinnostavaa ja laadukasta luettavaa, kiitos!
Voi Meri, et tiedä kuinka onnelliseksi minut palautteellasi teit! En voisi toivoa kannustavampaa kommenttia. Kiitos sydämeni pohjasta!
Juuri sisustusbloggaajakollegoiden kesken puhuimme vuorovaikutuksen tärkeydestä. Te lukijat ette taida tietääkään, miten paljon kommentteillanne on merkistystä. Se on nimittäin oikea ammattitauti, että joku meistä aina vuorollaan lamaantuu, jos ei ole inspiraatiota tai aikaa tai jos lukijamäärä tai kommentointiaktivuus laskee. Ala- ja ylämäet kuuluvat tietysti elämään, mutta sisäpiiristä voin kertoa sen verran, että yksikin ihana kommentti voi kääntää mielialan ja kannustaa jatkamaan. :)
Olen erityisen iloinen siitä, ettei teitä tunnu haittaavan, että olen alkanut kirjoittaa yhtä laajemmin kokonaisvaltaisesta elämäntavasta, enkä vain sisustamisesta. Kiitos vielä tuhannesti, nämä sanat painan mieleeni. <3
Minä oikeastaan kiinnostuinkin enemmän vasta sen jälkeen, kun aihepiiri laajeni. Vaikka teillä on tosi kaunista, on oma makuni niin toisenlainen että en välttämättä pelkästään sisustusjuttujen takia seuraisi.
Ihana, kun tarkensit! Tosi kiinnostavaa kuulla ja ilahduin, että näin on. Yritän toki myös kirjoittaa tarpeeksi kodista, jotta pysyn myös uskollisena alkuperäiselle idealle, mutta koska sisustus ei meillä kuitenkaan koko ajan muutu, niin on ollut pakkokin keksiä muuta. Luontaisesti olen kuitenkin hirvittävän kiinnostunut monesta asiasta, niin on tosi kiva, että ajatuksia saa purkaa blogiin laajemminkin. :)
Olen samaa mieltä! :) Osaat pukea ajatuksesi sanoiksi hyvin ja suoraan, ja se on hyvä :) Nautitaan kesästä! :)
Kiitos paljon Johanna! Tosi kiva palaute. Itsekin tykkään lukea sellaisia blogeja ja haastiksia, joissa sanotaan suoraan omia ajatuksia, huomioita ja mieltymyksiä. :) Näin tehdään, nautitaan!
Kolmas kerta toden sanoo… peesaan kyllä ensimmäistä kommentoijaa kokonaisuudessaan.
Nämä ruokatunnustukset on tosi hauskoja. Itsellenikin GRV:n parasta antia (ihanien ruokakuvien ohella). Täytyypä tähänkin tarttua. Tartar-asiasta olen kyllä täysin eri mieltä kanssasi, keittiötarvikeliikkeestä lähtisin kotiin kahvimyllyn kanssa ja ruokahävikki on kyllä todellinen ongelma. GRV haastattelee varmastikin keskimääräistä kulinaristisempaa väkeä, vähänkö olis mielenkiintoista kuulla vastaava haastattelu randomina jossain Prismassa tai ruuhkabussissa, ihan vaihtelun vuoksi.
Kiitos Anna mielettömän paljon myös sinulle! Kuten jo Merille sanoin, niin ette taida tietääkään, miten suuresti kommentointi, vuorovaikutus ja palaute motivaatioon vaikuttaa. :)
Ihan mahtavaa, että täällä on muitakin saman palstan fanittajia. Hassua on se, että esimerkiksi viime numeron vieras ei ollut minulle ollenkaan tuttu, mutta silti niin vain kiinnostuin ventovieraan ruokatottumuksista. Ai eikö maistu tartar! Arvaa mitä, se on ruoka, jota jaksan itsekin ihmetellä. Siis raakaa lihaa ja kananmunaa. En todellakaan ihmettele, ettei se ole kaikkien juttu. :D Niin totta! Palstalle päätyy varmasti vain foodieita, joten olen kanssasi samaa mieltä, että toisenlainen otos kansan ruokamieltymyksistä olisi mainio!
Olipa kiva postaus. Mä tunnistan ketsuppi ongelman täysin. :/ Ja olen miettinytkin saako aikuinen vielä innostua näin ketsupista. Taaperolla ketsupin liikakäyttö on ymmärrettävää.
Mulla tuo elintarvike on kahvi, vaikka se ei jääkaapista löydykään.
Kiva Jenni, jos tykkäsit! Itse olen sellainen ketsupin käyttäjä, että en laita sitä kuin muutamaan ruokaan, mutta kun laitan, laitan (todella) paljon, enkä voisikaan kuvitella syöväni kyseistä ruokaa ilman. Näitä ovat mm. makaronilaatikko, hampurilaiset, bolognese ja ranskalaiset. Jos käyn Mäkkärissä, joudun pyytämään joku 3652 ketsuppipussia, että varmasti riittää. :D
Ja siis kahvi, no kyllä! Sen jätin pois, kun säilytän kapseleita keittiön tasolla, mutta eihän mikään, siis mikään, ole kriittisempää. Olen ihan kauhulla lukenut juttuja kahvin loppumisesta maailmasta. Että jos kohta näet tutunnäköisen hahmon Pelican-varastolla, se olen vain minä jemmaamassa kahvia. :D Enpä siis voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä!
En minäkään ketsuppia joka ruokaan tööttää, mutta minulla on aika lailla samat ruuat, joihin sitä on pakko olla. Ja sen täytyy olla sitä tiettyä merkkiä, muuten ei tule mitään. :D
Ihana postaus, tälläisiä on mun mielestä aina hauska lukea! Vähän huvitti kyllä vastauksia lukiessa koska moni sun vastaus olisi voinut suoraan olla mun kynästä! Esimerkiksi, inhoan hernekeittoa, luulen että kammo siihen on jäänyt kouluajoilta kun sitä oli pakko syödä! Minua ei taas nolota ketsuppi, mutta sen ”sisarkastike” eli majoneesi! Inhosin ennen majoneesia, mutta Britteihin muutto varmisti sen että nykyään tungen majoneesia vähän joka paikkaan…
Ja hei, voin lämpimästi suositella jäätelömuotteja, meillä on kanssa sellaiset ja teen niihin juuri sellaisia terveellisempiä jäätelövaihtoehtoja juuri jugurtilla ja hedelmillä. Voisin kuvitella että myös taapero ehkä sellaisista tykkäisi?
Kiitos Laura! Tartu ihmeessä halutessasi samaa. Olisi hauska kurkistaa myös teidän jääkaapin sisään. Paitsi, jos kaikki vastaukset ovat jo samat. :D Eikä, sama hernekeittotrauma. Ja niin paha sellainen, että jos se olisi viimeinen ruoka autiolla saarella, kuolisin siihen paikkaan. Koululla voi hyvin olla tekemistä sen kanssa. Sentään olen ylpeä siitä, että olen onnistunut olla siirtämättä traumaa tyttäreeni, sillä kuulemma päiväkodissa hän aina santsaa hernaria. Yritän olla siirtämättä mitään ennakkoluuloja häneen, mutta kotona en kyllä pysty hernaria tarjoamaan. Majoneesi, siis nam! Sama juttu, rakastan. Maistuu sellaisenaan, on aivan ihanaa aiolina ja lisäksi majoneesi muuttaa muuten kuivan purkkitonnikalan aivan taivaalliseksi tahnaksi. Onpa jännä, että ennen inhosit ja nyt tykkäät. Mutta sitä se jokapäiväinen ympäristön vaikutus teettää. :) Hei mainiota, kiitos vinkistä! Kyseessä on vielä tosi pieni satsaus, joten kun vain saan aikaiseksi, ostan muotit. Nimenomaan jäädykkeet maistuvat varmasti myös taaperolle. Ajatukseni ei ole korvata tavallista jäätelöä, sillä siitä en voisi koskaan luopua, vaan lisätä rinnalle omatekoisia puikkoja, joita voi nauttia välipalaksi vaikka kuinka usein hyvällä omallatunnolla hedelmiä ja marjoja tankaten. :)
Tämä oli kyllä niin kiva että tartutaan äidin kanssa kyllä samaan haasteeseen! Kiitos inspiraatiosta!
Jee, tulen sitten lukemaan! Teillä on muutenkin niin hyvän mielen blogi, että käynnistä jää aina ihana fiilis. :)
Voi kiitos, olipa ihanasti sanottu! Samat sanat voidaan kyllä sanoa sinun blogista :) Mukavaa viikonloppua!