Kiitos Toscana! Nyt on muistikortti täynnä: maaseutua, sypressipuita, kapeita mukulakivikatuja, vanhoja kyliä, oliivilehtoja, sypressipuita, pasta-annoksia, gelatoja, tuplaespressoja, laventelipensaita, viinitiloja ja sanoinko jo sypressipuita?
Toscana oli juuri niin hurmaava ja postikorttimainen kuin osasin odottaa, ellei hurmaavampikin. En usko, että mikään maailmankolkka olisi sopinut tämänkesäiseen mielentilaani paremmin kuin Italian maaseutu. Tunnettuudestaan ja idyllisyydestään huolimatta Toscanassa on säilynyt pysähtynyt ja autenttinen tunnelma. Maaseudulla ja pienissä kylissä on väljän rauhallista ja hauskana ilmiönä Toscana tuntui olevan suosittu seutu pyöräilijöiden keskuudessa.
Toscanaan matkustaessa lähin lentokenttä on alueen pääkaupungissa, Firenzessä, mutta kattavampi ja edullisempi lentotarjonta on pohjoiseen Milanoon ja etelään Roomaan, jonne me lensimme Finnairin suoralla aamulennolla. Matka Roomasta Toscanaan autolla sujui suorastaan hämmentävän sutjakkaasti: pari tuntia hyväkuntoista tietä mukavasti ajellen. Matkalla oli vain yksi, reilun kympin tietulli (johon kannattaa varmuuden vuoksi varata käteistä), eikä juurikaan merkkiä italialaisesta liikennekaaoksesta. Tööttäyksiä kuulimme hädin tuskin kertaakaan, mitä nyt jotkut ajoivat ohituskaistalla ylinopeutta, ja osa ajeli hämmentävästi kaistaviivan päällä.
Vuokra-auton noutamiseen Rooman kentällä kannattaa varata aikaa. Vaikka olimme varanneet auton etukäteen, meni meillä koneen laskeutumisesta rattiin istahtamiseen kaksi tuntia (tämä oli koko matkan pisin kaksituntinen matkalaukkujen ja ympäri ämpäri sinkoilevan päiväunitarpeisen taaperon kanssa). Me otimme auton Hertzistä ja kaikki meni oikein hyvin. Nyt kun paperityöt on kerran tehty, jatkossa saman vuokraamon auton noudon pitäisi sujua jo paljon sutjakkaammin.
Saimme Hertziltä, luultavasti autojen suuren kysynnän vuoksi, paremman menopelin kuin minkä olimme varanneet, ja turva-istuinkin oli kaikin puolin viimeisen päälle. Moni on varmasti syystäkin varoitellut, että tällaiset asiat ovat Italiassa Herran hallussa. Toisin sanoen yksi, myös kustannustehokas, vaihtoehto, on ottaa oma turvaistuin mukaan, jos vain kädet riittävät. Navigaattori on varmastikin tarpeen, me käytimme Google Mapsiä omasta iPhonesta.
Yhtä kaikki auton voi vuokrata myös ilman ennakkovarausta, mutta en osaa sanoa, millainen tarjonta high seasonin aikaan kentällä on jäljellä. Joka tapauksessa Rooman Fiumincinossa kaikki vuokraamot ovat kätevästi keskittyneet samaan halliin. Tarjolla on Hertzin lisäksi niin Avista, Europcaria kuin lukuisia muitakin meille entuudestaan tuntemattomia vuokraamoita.
Matkaa varatessa ensimmäinen kysymys tietenkin on, missä asua. Suosittelen Val d’Orcia -aluetta sekä viereistä Montepulcianon ympäristöä, jossa me asuimme. Näiden kahden muodostama seutu on sitä idyllisintä Toscanaa ja loistava tukikohta päiväretkeilylle.
Majoitusmuodoksi suosittelen agriturismoa, millä viitataan maatilojen yhteydessä oleviin huoneisiin ja huoneistoihin, tai tietysti isommalle seurueelle omaa taloa. Agriturismoja löytyy monelle eri budjetille ja vaatimustasolle yksinkertaisesta luksukseen, mutta yhteistä on se, että niin majoittuessa pääsee varmasti hotelleja autenttisempaan Toscana-tunnelmaan, kun samalta tilalta tulee esimerkiksi viiniä tai meidän tapauksessamme ihanaa hilloa.
Meille agriturismo sopi myös siksi, että aikaisin nukkumaan menevän (mutta ei vaunuissa nukkuvan) lapsen kanssa ravintolassa illallistaminen on Italian-aikataululla käytännössä mahdotonta, joten kokkasimme mieluusti pienessä maaseutukeittiössä antipastilautasia, voi-salviagnocceja ja simppeleitä pastoja viereisen tilan rose-lasillista juoden ja illan MM-peliä katsoen. (Jos jostain olen katkera niin siitä, ettei Italia tänä vuonna pelannut MM-kisoissa, sillä olisin varmasti lyöttäytynyt luigien kisakatsomoon.) Itse kokatut aamiaiset ja illalliset olivat toki hyvä vaihtoehto myös lomabudjetin näkökulmasta.
Me asuimme Agriturismo la Frateria di San Benedettossa, jota voin suositella hinta-laatusuhteeltaan hyvänä perus majoituksena. Ainoan miinuksen annan siitä, että majoitus sijaitsi yllätykseksemme tien vieressä, eli pyrkisin valitsemaan sijainniltaan hieman syrjäisemmän agriturismon. Majoitusta varatessa pidin uima-allasta ehdottomana vaatimuksena, mutta niinhän siinä sitten kävi, ettemme me koheltavan taaperon kanssa juurikaan voineet syvällä aikuisten altaalla olla. Mutta se yksi kirjansivu, jonka sain kahdeksassa päivässä altaalla luettua, oli hyvä kirjansivu se.
Listaan alle kymmenen omaa Toscanan-suosikkiani matkaa suunnittelevien avuksi. Mukana on niin meidän omia löytöjä, Lonely Planet -tärppejä (kirjasta oli paljon hyötyä, joten suosittelen sen ottamista mukaan) kuin Instagram-seuraajieni suosituksia (kiitos vielä niistä!). Tärpit eivät ole paremmuusjärjestyksessä.
10 tärppiä Toscanaan
1. Montepulciano
Montepulciano oli ikään kuin meidän kotikylämme, joten siellä tuli käytyä useammankin kerran gelatolla. Muurien sisälle kätkeytyvä vanha kaupunki on siitä metka, että kylän aukio sijaitsee todella korkealla. Nousevaa mukulakivikujaa kannattaa siis vain kävellä ja kävellä ihan ylös asti, vaikka usko meinaisikin loppua (gelatoa saa kyllä onneksi alempaakin). Montepulcianossa oli mukavan leppoisa tunnelma ja hyvin inhimillinen määrä turisteja. Ja pääsee huipulle muuten pikkubussillakin, jos sandaalit painavat liikaa. Montepulcianon vanhan kaupungin parkkipaikan vieressä on hyvä keskisuuri Conad-marketti (jollaisia en juurikaan muualla nähnyt), joten vierailuun kannattaa yhdistää tarpeen vaatiessa ruokakauppaostokset.
2. Palazzo Massaini
Palazzo Massainiin päädyimme heti ensimmäisenä päivänä suunnittelematta. Ihan kuin Toscana olisi heti alkuun halunnut toivottaa meidät tarvetulleeksi viemällä yllätyksellisesti jalat alta. Palazzo Massainissa voi ilmeisesti myös majoittua, mutta me pelkästään ajoimme ex-tempore sypressipuiden reunustamaa tietä palatsin pihaan, ihailimme pienen kukkulan suuremmoisia näkymiä, käyskentelimme kauniissa autiossa puutarhassa ja asioimme tilan tyylikkäässä viinimyymälässä. Anteeksi Alko, jos tulen tämän kokemuksen jälkeen näyttämään masentuneelta asiakkaalta.
3. Pienza
Kylistä ensimmäisenä vierailimme hurmaavassa Pienzassa. Unescon maailmanperintökohde Pienza on sopivan pieni ja idyllinen kylä. Duomon takana kulkee kuja, josta on henkeäsalpaavat näkymät laaksoon. Pienzassa söin yhtä elämäni parasta (ja raikkainta, jos niin voi kyseisestä ruokalajista sanoa) pitsaa: mene Pummaroon ja tilaa pitsa buffalomazzarellalla, kirsikkatomaateilla ja basilikalla, ja itke onnesta. Lisäksi Pienzassa kannattaa vierailla Palazzo Piccolominissa jo pelkästään puutarhan takia. Pienzan-vierailun kruunasi hauska sattuma, joka vahvisti sen, että minulla täytyy olla jokin kuudes Pinterest-aisti. Olin kuukausia sitten kirjoittanut itselleni ylös yhden ravintolan koko Toscanassa, mutta unohtanut merkinnän muistiinpanoihin. Kuinka ollenkaan kurkkasin Pienzassa yhden kahvilan taakse, josta lähti kuja sisäpihalle, josta jatkui kuja ravintolalle: ja siellä piilossahan se nimenomainen ravintola oli! Jos ei syömään, suosittelen menemään tyylikkäälle La Terrazza del Chiostro -terassille vähintään lasilliselle.
4. Montalcino
Jos oli Pienza ihana, niin vähintään yhtä ihana oli matkan toinen suosikkikylä, Montalcino. Uskomattoman rauhallisessa Montalcinossa aika todella tuntui pysähtyneen. Vain vuonna 1888 avattu kahvila palveli muutamia asiakkaitaan, lounaalle istahdimme aukion vastapäätä Alle Logge di Piazza -ravintolaan. Jossain vaiheessa salami-juustosalaattia oli S.Pellegrino mennä väärään kurkkuun: ravintolaan yhtä leppoisasti kuin kuka tahansa asteli Kate Hudson, Goldie Hawn ja Kurt Russell seurueineen. Siinä vaiheessa, kun olet suurin piirtein keskenään hollywoodilaisten kanssa pienessä italialaisessa kylässä keskellä Toscanaa, ei voi muuta kuin jälleen hymyillä elämän sattumuksille. Montalcinossa kannattaa maistaa tai ostaa tuliaisiksi alueen ylpeyttä ja yhtä arvostetuimmista italialaisista viineistä, Brunelloa.
5. Sant’Antimon luostari
Montalcinon vierailuun kannattaa yhdistää läheinen Sant’Antimon benediktiiniluostari. Viehättävän pihapiirin ympäröimässä luostarissa pääsee hartaaseen tunnelmaan sekä jopa mystiseltä tuntuvalle aikamatkalle noin tuhannen vuoden taa.
6. Cortona
Under the Tuscan sun -elokuvasta tutuksi tullut Cortona on niin ikään hurmaava kylä, niin ikään kukkulalla. Tosin hieman aikaisemmin mainittuja turistisoituneempi Cortona on, mutta ylös noustessa sielläkin pääsee toiseen maailmaa: siihen, jossa vain tuuli lepattaa ikkunoista kuivuvia pyykkejä. Tarkoituksemme oli lounastaa kehutussa Osteria del Teatrossa, mutta ravintola ei tuntemattomasta syystä avannutkaan oviaan. Sainpahan odotellessa ikuistettua pienen Italian-valloittajan ravintolan portailla. Pysyin hädin tuskin innokkaan ja tärkeänä korikassiaan kanniskelevan matkanjohtajan mukana, joten ainakin meidän perheemme antaa Toscanalle täyden toddler approved -leiman.
7. Chiarentana-oliiviöljytila
En ymmärrä, miten koin oliiviöljyn maistelun ensimmäistä kertaa vasta Toscanassa – lotraanhan sen kanssa joka päivä, joka aterialla. Toisaalta tätä kokemusta kannatti odottaa: Chiarentana, entinen linna keskellä ei-mitään Val d’Orciaa, oli jo paikkana henkeäsalpaava. Laventeleissa pörräävien mehiläisten äänen rikkoi vain kello, jolla soitimme omistajan paikalle. Tilan tyylikäs emäntä kaatoi kuutta oliiviöljyä pieniin laseihin: ensin ne käsissä pyörittäen lämmitettiin, sitten nuuhkaistiin ja lopulta kielenpäällinen kurkkuun kulkeutuvaa oliiviöljyä ryystettiin. Tuoksussa oli huikea vastaleikatun nurmikon aromi. Chiarentana tarjoaa myös majoitusta, mitä uskallan suositella jo pelkästään pihapiirin tunnelman, liikenteeltä syrjäisen sijainnin ja karismaattisen emännän perusteella.
8. Osteria la Porta ja La Cantina de la Porta Monticchiellon kylässä
Monticchiello jatkaa pienten toscanalaisten kylien sarjaa, mutta nyt kyseessä on jo niin pieni ja paikallinen kylä, ettei parkkeeraus enää edes maksanut. Juurikaan muuta Monticchiellossa ei ole, mutta paremmin syömään sinne kannattaa mennä. Heti muurien sisääntulon jälkeen avautuu Osteria la Porta näköalaterassilla ja kivenheitto kylään sisäänpäin löytyy sisarravintola La Cantina de la Porta, jossa söin elämäni parasta lammasta. Joskus parhaat ruokakokemukset ovat mutkattomissa muovituolipaikoissa, tällä kertaa täydellistä annosta siivitti myös viimeistelty klassinen sisustus. Suosittelen pöytävarauksen tekemistä ja tarkkaavaisuutta siinä, kumpaan ravintolaan varauksen tekee. Me luulimme varaavamme lounaaksi Osteria La Portan, mutta varasimmekin La Cantina de la Portan. Molempi parempi, uskoisin.
9. Bagno Vignoni -kylpyläkaupunki
Bagno Vignoni on hauska paikka piipahtaa lasilliselle tai syömään. Keskusta on käytännössä pieni kylä ikivanhan altaan ympärillä. Kylän lähde on tunnettu jo antiikinaikaisten italialaisten, etruskien, aikana, ja Bagno Vignonissa ovat kylpeneet niin roomalaiset, paavit, pyhimykset kuin pyhiinvaeltajatkin.
10. Viinikierrokset ja kokkauskurssit
Taaperon takia meiltä ei tällä kertaa onnistunut pidempi viinikierros, eikä myöskään monen tunnin kokkauskurssi, mutta aikuisten kesken tai isompien lasten kanssa suosittelen hyödyntämään alueen mahdollisuuksia molempiin elämyksiin. Kokkauskursseja järjestää moni taho ja viinikierrokselle voi lähteä vaikka Chiantin viinitielle.
Suositusten jälkeen voisin mainita vielä sen, että meille pettymys oli Siena, ja kylistä vähän mitäänsanomattomaksi koimme San Quirico d’Orcian, joista kumpikaan ei esiinny kuvissa. Historialtaan Siena on tietysti upea ja kyllä monen muun kävijän mieleen, mutta me emme ainakaan kyseisellä kerralla viihtyneet idyllisten kylien jälkeen vähän likaiselta tuntuvassa kaupungissa, jonne ei ollut kaunista ajoreittiä, jossa oli kyliin nähden tuhatkertainen määrä turisteja ja josta oli vaikeaa löytää viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita. Lonely Planetin suosituksesta syömään päädyimme paikallisten suosimaan Morbidi-deliin, jonka pienessä ja kodikkaassa alakerrassa oli tasokas ja kaikin puolin suositeltava, ei-mättöhenkinen vaan tyylikäs lounasbuffet. Katedraali on kuulemma kaunis, muuta suositeltavaa Sienasta minulla ei ole antaa.
Lopuksi on mainittava muutama sana myös Firenzestä, jonne lähtemistä emmimme pidemmän matkan takia pitkään, mutta ymmärrettävästi mieheni haluasi ensi kertaa kaupungin nähdä. Minulla oli Firenzestä 12 vuoden takaa todella romanttinen muistikuva – vaan kuinka ollakaan, se mielikuva rapistui nopeasti. Kaupunki itsessään oli yhtä ihana kuin muistin, mutta maaseudulla höperöitynyt mieleni järkyttyi bussilastillista parveilevia turisteja – ja 4,50 euron espressosta vasta järkytyinkin kylien euron espressojen jälkeen. Myös parkkipaikan löytäminen on haastavaa. Me päädyimme suosiolla yksityiseen parkkihalliin, Garage Nazionaleen, joka maksoi 5 euroa tunnilta tai 30 euroa päivältä.
Sivukujilla sain lopulta kiinni pienen palan siitä Firenzestä, johon aikoinaan rakastuin, mutta kaupunki olisi ansainnut kiireettömämpää tutkailua, renesanssitaiteen ääreen pysähtymistä ja illallisen Oltrarnossa toisella puolella siltaa paikallisten kanssa. Päiväretkeksi en siis välttämättä Firenzeä suosittele, mutta yöpymiseen kyllä tilanteen mukaan: illalla turistibussien lähdettyä kaupungista saa aivan erilaisen kuvan ja toiseksi paikan päältä herätessä on enemmän aikaa koluta michelangeloita tai vaikka italialaista muotia. Turismin takia kaupungissa on paljon turistirysäravintoloita, mutta kauniin Via de’ Tornabuoni -kadun Obicà Firenze näytti sisäpihaltaan hurmaavalta. Tulipa Firenzessä käytyä ensi kertaa myös Eataly-konseptissa.
Paluupäivänä ennen iltalentoa koukkasimme vielä lounaalle Roomaan. Ylimääräinen parituntinen ei riitä nähtävyyksissä mihinkään, mutta pitsan siinä ajassa nauttii Vespallaan ohi huristelevia roomalaisia pukumiehiä katsellen. Suosittelen Montia, paikallisten suosimaa, sanoisinko hipsterimäisesti nousussa olevaa aluetta Colosseumin kyljessä. Urbana 47 -ravintolan terassi tarjosi matkan toisen täydellisen pitsan: kuinka hyvin sopikaan kesäkurpitsaraaste sitruunankuorella terästettyyn valkoiseen pitsaan!
Meille kahdeksan yötä oli täydellinen matkan pituus: henkisesti paljon rentouttavampi, kun matkapäivät eivät veloittaneet viikkoa, mutta jo tässä ajassa ehdimme jopa taaperon kanssa nähdä rauhalliseen tahtiin enemmän tai vähemmän kaiken, mitä tälle matkalle suunnittelimmekin. Teen vielä pakkauspostauksen jatkoksi toivepostauksen matkatyylistä.
Jätän joka kerta palan sydäntäni sielunmaisemaani Välimerelle, mutta Toscanaan taisin jättää vielä tavallista isomman palan. Luksusjahteja Toscanassa ei ole, autenttista, maanläheistä, kiireetöntä ja laventelintuoksuista elämänmenoa sitäkin enemmän. Kiitos Toscana, kun olit perheellemme niin vieraanvarainen, lämminhenkinen, rentouttava ja itkettävän kaunis!
Tulipa ikävä noihin maisemiin! Montepulciano oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen ja, ah niin italialainen. Kävimme siellä vuonna 2009 ja vasta vierailun jälkeen saimme tietää, että Twilight elokuva oli kuvattu siellä vain hetkeä ennen. Mikä karvas pettymys 19-vuotiaille Edward-faneille, ettemme sattuneet kylään juuri silloin. :D
Noihin maisemiin voisin kyllä palata heti. Elokuvaa en taida enää pystyä katsomaan.
Uskon, että tuli! Toscana ei varmastikaan unohdu koskaan. Ai niin! Muistankin nyt lukeneeni Twilight-yhteydestä. Olen itse muuten ihan pihalla scenestä, mutta sen tiedän, miten iso juttu faneille on kyseessä. Voi harmitus, se olisi kyllä ollut huikea sattumus! Minun taas melkein alkoi tehdä mieli katsoa leffa, mutta ehkä en kuitenkaan, kun en siitä mitään ymmärrä. :D Sama juttu, että voisin koska vain palata. Ja varmasti palaammekin, viimeistään eläkkeellä kokkikurssille ja lukemaan oliivipuiden alle. :)
Ihana Toscana-postaus, ai että! Piti Earth Googlesta katsoa millä hoodeilla olitte. Mehän olimme aikoinamme pohjoisemmassa, Luccan lähellä Toforin pikkukylässä niin ikään agroturismo-kohteessa. Paikan omistaja oli eläkkeellä oleva Unsescolla toiminut kriisialueilla töitä tehnyt kirurgi, hurmaava herrasmies. Tilalla viljeltiin oliiveja.
Jos vielä päädymme joskus Toscanaan, pitää ottaa tämä postaus matkaoppaaksi. Samaa mieltä Firenzestä, minulla kesähelteellä se ei oikein iskenyt. Vietimme kyllä monta tuntia Uffizissa, joten Firenzen katselu jäi siihen. Samaten Pisa ja Viareggio olivat pettymyksiä, mutta upea elämys oli käydä Giacomo Puccinin kotimuseossa, Torre di Lagossa, lähellä Viareggioa.
Toscanassa riittää nähtävää, ja loppumatkasta (15 päivää) totesimme vain aina toisillemme. ”Tuolla on taas yksi keskiaikainen kukkulakaupunki…” Ne laventelit, auringonkukkapellot, Luccan muureilla kävely, pienet, hurmaavat paikalliset ravintolat ja maailman maistuvin punaviini, ne jäivät mieleen… Ja vaikuttava isäntäparimme!
Ihana, että reissunne onnistui, ja taaperohan on varsinainen pikku reissunainen!
Kiitos Marjukka! Hauskaa, että tarkistit sijaintimme. Aivan, Lucca onkin selkeästi pohjoisemmassa, niin sinne meidän ei tullut ajettua, mutta ehdottomasti haluaisin vielä joskus kokea myös pohjoisemman Toscanan. Oi, kuulostaa tosi karismaattiselta agriturismo-isännältä, jolta ei varmasti tarinoita uupunut.
Uffizissa saa varmasti kulumaan koko päivän, ellei päiviä. Toivon pääseväni sinne vielä joskus, hyvä ajankohta voisi olla selkeästi off season, jolloin ilmoilla ei olisi niin väliä ja turisteja vähemmän. Toki myös Duomo olisi upea kokea sisältä: nyt vain tyydyimme monttu auki katsomaan sen hengästyttävän pitkään jonoa. Kiva, kun kerroit kokemuksesi Pisasta! Jotenkin ajattelinkin sen olevan melkein vain yksi vino rakennus, joten onneksi emme lähteneet sinne ajamaan, kun päiviä kuitenkin oli rajallisesti.
Yhtä kaikki, kyllä tuolla suunnilla ja Italiassa ylipäätään nähtävää riittää! Ihana kuulla, että teillä oli aikoinaan yhtä mieleenpainuva matka. Hän on, todellinen reissunainen! Aivan innoissaan lähti ”Tokkanaan” ja joka päivä korikassi heiluen uusille päiväretkille. :)
Voi, minkä Italia- ja Toscana-kuumeen nostatitkaan! Meidän reissumme Välimerellä ovat suuntautuneet Kreikkaan ja viime vuosina useamman kerran Kroatiaan. Varsinkin Kroatia ja siellä Istrian seutu ovat vieneet palan minun sydämestäni. Mutta nyt kyllä taitaa nuo kuvailemasi seudut voittaa ensi kesän kohdearpajaisissa.
Erityismaininta täytyy antaa tuosta ihanasta reissutytön kuvasta noissa portaissa. Syttävän suloinen!
Kreikkakin on niin ihana! Me olemme olleet vasta Ateenassa ja Paros-saarella, mutta toivon pian pääseväni saarille takaisin. Ihana, että vinkkasit tuosta Istriasta! Laitan sen itselleni ylös, sillä alue kuulostaa ehdottomasti käymisen arvoiselta. Splitissä, Dubrovnikissa ja Vis-saarella olemme käyneetkin, ja niistä jäi kyllä Kroatian-nälkää jatkoakin ajatellen. Onneksi Euroopassa suhteellisen lähellä on loputtomasti upeita kohteita. Toivottavasti nautitte kovasti Toscanasta, jos siihen päädytte! Kiitos kaunis pienen reissutytön puolesta! Hän kyllä nautti silmin nähden matkasta ja on heti lähdössä lentokoneella uudestaan. :) Aurinkoista viikonloppua!
Kiitos kattavasta postauksesta! Matka Italiaan on tiedossa syyskuussa ja näistä vinkeistä on varmasti apua matkan suunnittelussa :)
Ihana kuulla, kiitos palautteesta Johanna! Ilo oli puolellani jakaa teille vinkit. Syyskuu on varmasti mainio ajankohta Italian-matkalle. :) Innostavaa suunnitteluaikaa ja myöhemmin ikimuistoista lomaa!
Täydellinen ajoitus Toscana-inspiraatiolle, huomenna suuntaamme nimittäin Maggiore järveltä Toscanaan. Lähdemme kohti Luccaa ensin, jonka jälkeen luvassa on Radicondoli(joka näytti sijaitsevan melko lähellä näitä mainitsemiasi kyliä).
Olin hieman ajatellut meidän käyvän taas Siennassa, mutta ai kamalaa jos ihana ruusuinen muistikuvani Siennasta murskautuisi! :D Olimme siellä kuusi vuotta sitten ja mieheni kosi minua siellä, on siis sanomattakin selvää, että se saattanee vaikuttaa mielikuvaani Siennasta ;)
Ihanankuuloisia suunnitelmia! Pohjoisempi Toscana ja Lucca jäi meillä ensi kerralle, mutta ehdottomasti toivoisin joskus nekin kauniit maisemat näkeväni. Heh, voi ei! Älä anna meidän yksittäisen päivän pilata teidän ihania muistoja. Olen muutenkin sitä mieltä, että kokemus kohteesta ei koskaan ole vain kohde itsessään, vaan monen asian, kuten sään, oman mielialan, odotusten ja sattumusten summa – ja tietysti kosinnankin. :D Rentouttavaa lomaa ja herkkullisia gelatoja!
No jopas oli ihana ja miellyttävä teksti! Suurena Italian ystävänä sinne on päästävä vuosittain ka kierrettykin on paljon. Oli ilo lukea toisen kokemuksia samoilta seuduilta, joissa itse on myös lomaillut.
Tänä vuonna teimme pienen poikkeuksen ja suuntaamme Ranskan Rivieran kierrokselle, mutta pala Italiaa siihenkin saadaan Genovan muodossa.
Olen etsinyt meidän neidille ihanaa hellehattua ja aurinkolaseja tuloksetta, kaikki kun tuntuvat huutavan kuoseja ja värikylpyjä, mutta sinä olet löytänyt jostain nämä teidän neidin ihanuudeet, jotka hivelevät myös tämän äidin silmiä. Sopiiko tiedustella, mistä olet nämä kauniit asusteet löytänyt?
Ilahduin todella paljon palautteestasi, kiitos Maria! Italiassa tuntuu olevan loputtomasti kohteita, jopa niin paljon, että melkein positiivisesti lamaannun. Olisi ihana kuulla sinun ja muiden kokeneiden Italia-kävijöiden erityiset suosikit. Nyt Toscana oli meille lopulta helppo valinta, mutta sitä en vielä tiedä, minne ensi kerralla Italiassa suuntaamme. Niin paljon siellä on kyliä, ranta-alueita, saaria, järviä ja… huoh! Ranskan Riviera ei varmasti petä! Se on myös omalla haavelistallani ja Genova siihen päälle kuulostaa siltä, että teillä on upea loma edessä.
Totta kai, aina saa kysyä! Olen erikoistunut etsimään kissojen ja koirien kanssa neutraalinvärisiä lastenjuttuja. ;) Sekä aurinkolasit että hellehattu ovat H&M, verkkokaupasta tilasin. Lasit ovat Premium-mallistoa ja vaikuttavat tosi laadukkailta ja kestäviltä, ei miltään muovirimpuloilta. :) Hattuja oli monessa koossa, lasit ovat one size, ja ainakin meidän 2,5-vuotialle juuri nyt sopivat. Leppoisaa kesää sinulle ja tyttärelle!
Kiitos vinkeistä! Ne on nyt kirjattu ylös tulevaa Italian matkaa varten.
Moi Maarit! Ei kestä, ilo oli puolellani. Ihana kuulla, että vinkit olivat tervetulleita. :)
Wau miten kattava ja kiva postaus! Tästä voisi moni matkabloggaajakin ottaa mallia, huimasti hyviä vinkkejä ja huikeita kuvia – tässä pääsi saman tien kiinni Toscanan tunnelmaan. Tähän postaukseen palaan ehdottomasti kun matkani Toscanaan vie. Kiitos!
Aivan ihana ja kannustava palaute Terhi, kiitos hurjan paljon! Tykkään itse postauksista, joissa on selkeitä konkreettisiä vinkkejä, niin kiva kuulla, että pystyin sellaisia jakamaan teille. On muutenkin kiva ikään kuin elää matka uudestaan kirjoitusvaiheessa ja koota ajatukset sekä muistot yhteen. Olen tosi iloinen, jos moni teistä saa apua Toscanan-matkan suunnitteluun enemmin tai myöhemmin. :) Kaunista kesää!
Voi harmi, ettette pitäneet Sienasta! Olen itse ollut siellä syksyllä ja silloin ei ollut turistin turistia meidän lisäksemme, joten saimme todella nauttia ihanasta kaupungista rauhassa. Myös Firenze on mielestäni parhaimmillaan syksyllä, ilman suuria ihmismassoja. Itse kiersin kesäkuussa Pugliaa ja suosittelen sitäkin lämpimästi niin ruuan, viinin, maisemien kuin ihmistenkin puolesta. Puhun tyydyttävästi italiaa ja koin, että haluan kieliharjoittelua matkalla, joten päätimme kiertää lähtökohtaisesti lähinnä vähemmän turistien suosiossa olevia kyliä ja kaupunkeja ja vieläpä julkisilla liikennevälineillä, ja tuntuu, että pääsimme hyvin lähelle autenttista kokemusta maakunnan arjesta. Ihmiset olivat kaikkialla todella ystävällisiä ja näki, etteivät he olleet kyllästyneet matkailijoihin. Pugliaan pitää päästä uudestaan, mutta nyt on suunnitteilla jo ensi kesän reissu Umbriaan ja Le Marcheen!
Terkkuja myos askettaiselta Puglian reissulta. Alue on aivan ihana kohde, sopiva sekoitus rantaa, maaseutua, hyvaa ruokaa ja viineja, ja leppoisaa menoa. Asuimme agriturismossa ja kehno italiantaitokin parantui englantia osaamattomien tyontekijoiden kanssa.
Se oli harmi, mutta olen sitä mieltä, että toisena päivänä olisimme vaikka voineet pitääkin. Nyt mielentilamme oli ihan selkeästi sellainen, että viihdyimme pienissä kylissä ja maaseudulla, kun taas Sienassa ja Firenzessä emme niinkään. Siena ei miellyttänyt meitä pienten kylien jälkeen, mutta isompien kaupunkien jälkeen se taas olisi voinut tuntua sympaattiselta vaihtelulta. Ajattelinkin aina, että kokemus kohteesta on todella monen asian ja sattuman summa. :) Firenze on varmasti parhaimmillaan syksyllä! Täytyy ehdottomasti ajoittaa matka tulevaisuudessa sinne, onneksi Uffizi ja Duomo odottavat. Puglia ja Procida ovat nyt pompsahdelleet koko ajan matkailijoiden keskuudessa esiin! Kiitos suosituksesta, sillä Italiaan tulemme aivan varmasti matkustamaan jatkossakin. Kuulostaa upealta! Uskon, että tuolla suunnitelmalla pääsee hyvin lähdelle autenttista ja paikallista kokemusta. Hienoa kuulla myös se, että suhtautuminen turisteihin on positiivista, sillä se ei ole mikään itsestäänselvyys. Lapsia ainakin Etelä-Euroopassa huomioidaan aina tosi kivasti. Ihania suunnitelmia! Lupaa kertoa sitten raportti Umbriasta ja Le Marchestakin. :)
Myös Elinalle kiitokset Puglia-suosituksista! Mieltäni huojentaa, etteivät Italiasta ihan heti mainiot kohteet loput. :) Maaseutu, ranta, aurinkoa, hyvää ruokaa ja viiniä, kas siinäpä kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Toscanan ainoa miinus on tosiaan rannan puute. Uima-allas hoitaa vilvottelun, mutta meressä on aina oma tuoksunsa ja tunnelmansa.
Tähän postaukseen palaan varmasti uudelleen….
Tervetuloa kotiin!
Tosi kiva kuulla, jos matkavinkit jäävät kirjanmerkkeihin! Ei muuta kuin Toscanasta haaveilemaan ja kiitos paljon. :)
Kiitos näistä vinkeistä! Ensi kesänä tarkoitus lähteä taas Italiaan. Olemme miettineet auton vuokraamista, jotta voisimme paremmin kierrellä. Tuliko teillä vastaan ZTL kylttejä paljonkin? Ilmeisesti ne kai ovat lähinnä kaupunkien keskustassa, joten luulisi niiltä hyvin välttyvän jättämällä tarpeeksi kauas. Jonkin verran olen lukenut myös autovarkauksista ja luonnollisesti lennon jälkeen pitäisi jossain vaiheessa pysähtyä syömään, mutta autoon ei kai ilmeisesti kannata mitään jättää. Jos tulee mieleen jotain Italiassa autoiluun liittyvää niin kuulisin mielelläni :)
Heippa Maria! Kiva, jos vinkeistä oli iloa. :) En juurikaan muista ongelmia ajamisen kanssa muuten kuin Firenzessä, jossa parkkeeraaminen piti tarkkaan katsoa tarkkaan. Me jätimme auton tarkoitusta varten olevaan parkkihalliin, ja siitä oli ihan inhimillinen kävelymatka keskustaan. Lennolta ajoimme suoraan kohteeseen, eli kaikkien matkatavaroiden kanssa emme tehneet pysähdyksiä. Päiväreissuilla taas meillä arvotavarat kulkivat tietenkin laukussa päivän ajan mukana, ja loput tavarat olivat majapaikassa. Meillä meni kaikki oikein mukavasti, ja uskon, että normaalia varovaisuutta noudattamalla pärjää hyvin. :) Antoisaa reissua jo etukäteen!
Hei, piti palata näihin hyviin vinkkeihin, kun ollaan lähdössä meidän taaperon kanssa Toscanaan :) muistatko, millaisessa huoneessa yövyitte ja pärjäsikö hyvin ilman ilmastointia? Mietityttää, jos onkin liian kuuma noin pienelle nukkua. Kiitos ihanista vinkeistä! <3
Moi Johanna! Ihanaa, teillä on edessä upea reissu. Toscana jäi ainakin minulla ikuisesti sydämeen. :) En ikävä kyllä enää tarkasti muista. Olisiko huoneessa sitten ollut kuitenkin tuuletin, vaikkei ilmastointia. Luulen, että pärjääminen on hyvin paljon myös sattumasta kiinni, siitä, millainen sää loman aikaan sattuu olemaan. Etenkin loppukesästä Välimeren alueella saattaa olla todella tukalia lämpötiloja, kun taas muistelen meidän kesäkuisen matkan olleen oikein miellyttävä. :) Ehkä oleellista on se, että on jotain viilennystä, jos ei ilmastointia niin edes se tuuletin. Ikimuistoista matkaa teille! <3