Lupasin vielä erikseen lukijan toivepostauksena kertoa Toscanan-lomatyylistäni, kiitos kivasta toiveesta!
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän stevejobsmaisia piirteitä pukeutumiseeni tulee. En ole erityisen vaihtelunhaluinen pukeutuja, vaan viihdyn päivästä toiseen hyväksi havaituissa ja helposti yhdisteltävissä klassikoissa. Tämän matkan musta poolo oli valkoinen mekko, korikassi ja valkoiset pitsiset blogin kautta saadut Supergat.
Mekkotilanteeni on jo pitkään ollut onneton, mutta nyt päätin ennen matkaa löytää muutaman monikäyttöisen kesämekon vaikka väkisin. Kaksi uutta valkoista mekkoa on Mangon, kaksiosaiselta näyttävä Vilan ja vanhempi off shoulder Espritin.
Toinen kesämekkovärini, sininen, toistuu rennossa rusetillisessa paitamekossa, jonka senkin löysin Mangolta. Musta kesämekko on vielä hakusessa, mutta tämä kesä pärjätään näillä.
Korikassista olen saanut paljon kyselyitä ja se on hieman yllättäen River Island -merkin. Etsin kissojen ja koirien kanssa korikassia, jossa olisi pidempi olalle mentävä hihna (koska taapero ja molempien käsien tarve) ja jokin sulkemissysteemi, kuten päältä kiristettävä kangas. Oli vain yksi mutta: tässä kassissa oli myös kymmeniä värikkäitä tupsuja. Onneksi keksin tilata kassin silti, sillä juuri niin kuin arvelinkin, sain vain kevyellä langanpätkällä kiinni olevat tupsut helposti irti.
Myös Tine K:lla on kivoja korikasseja, joissakin malleissa myös pidemmillä hihnoilla, mutta kiinni niitä ei saa, mikä on miinus lomalla kaiken maailman kameroiden kanssa. Balmuirilta saadusta Estelle Shopper -laukusta lainasin laukun hihnaan kiinnitettävää pussukkaa, jonne sain turvallisesti talteen rahat, käynnykän ja avaimet.
Niin ikään Balmuirilta mukana kesäkassissani kulkee blogin kautta saatu ja nimikoitu musta Emilie Pouch, jossa nenäliinat, huulikiilto, käsidesi ja sen sellaiset pysyvät matkallakin järjestyksessä.
Lennätin lomalle myös molemmat kesähattuni: valkoisen fedoran mustalla nauhalla ja leveän lierihatun kesäisellä tekstillä.
Uima-altaalla käytin tapani mukaan mustaa uimapukua ja valkoista kaftaania. Ostoslistalla ollut musta kaftaani löytyi sattumalta viime hetkellä Rooman-kentältä, kylläkin vasta paluulennolla, mutta onpahan kaftaani valmiina seuraavia pulahduksia varten.
Ihana lomatyyli! Mistä ihana fedora? Valkoinen on ympäri vuoden suosikkivärini :) Vaikka pidän myös värikkäistä tupsuista :D
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi
Kiitos Elisabeth! Fedora on Cubuksen. Kävelin pari-kolme vuotta sitten kauppakeskuksessa ennen lomallelähtöä, bongasin fedoran näyteikkunasta ja kävin samantien nappaamassa mukaan. Hyvin on palvellut! Valkoinen on ihana vuoden ympäri, kesällä raikas mutta talvellakin luonteva lumimaisemaa henkivänä. Ja hei, värikkäät tupsut ovat tosi cool! Välillä toivoisin, että osaisin käyttää edes vähän enemmän värejä, mutta ihailen niitä sen sijaan muilla. :) Nautinnollista helleviikonloppua!
Ihana, ihana Toscana! Kiitos näistä tunnelmista. Monta ihanaa muistoa.
Ihana kuulla, että rakkaat muistot nousivat pintaan! Varmasti me kaikki, jotka olemme Toscanassa käyneet, olemme jättäneet sinne palan sydämestämme. Kiitos, kun tunnelmoit kanssani!
Tämä oli kiva postaus. Tykkään hirmuusesti myös sinun tyylijutuistaisi (mistä nyt en sinun kirjoittamanasi nauttisi 🙄). Ne ovat todella inspiroivia. Varsinkin, kun oman vaatekaappini sisältö on, kuten sisustuksemme, vielä aavistuksen kesken. Olen alkanut itsekkin etsimään yhä enemmän klassisia, moni käyttöisiä vaatteita kaappiin. Tietty boheemilla tvistillä. 😉
Kiva kuulla, kiitos palautteesta! Tyylijuttuja on tosi mukava tehdä, niin niitä tulee kyllä jatkossakin. Näin omalla tavallani tehtynä. Mitään viimeisiä trendejä ja muotilehden näköisiä kuvia täältä ei löydä, mutta toivottavasti inspiraatiota siihen ihan tavalliseen jokapäiväiseen pukeutumiseen ja klassikoiden monipuoliseen yhdistelemiseen. :) Boheemi twisti on hyvä, pidä se! Itsekin pidän asuista, joissa on jotain kontrastia, esimerkiksi tennarit siistin puseron tai jakun kanssa. :)
Ihailen aina valkoisia kesämekkoja muilla, mutta kun kokeilen niitä päälleni, tunnen olevani kelmeä kuin lakana ja jotenkin purjemainen… Siksi omat kesämekkoni, joista osa on käytössä ympäri vuoden, ovat järjestään mustia ja tummansinisiä. Muutama kuviollinenkin löytyy, kahdessa mekossa on Provence-henkinen kuviointi, yksi on pilkullinen ja kahdessa hieman abstraktit vaaleat pienet kukat tummalla pohjalla. Viininpunainen kesämekkokin löytyý, tai oikeastaan sitä ei kai sellaiseksi ole tarkoitettu, kun nappasin sen bilemekkorekistä, mutta toimii hyvin kesämekkona mallin ja kevyen materiaalin puolesta! Käytän mekkoja vuoden ympäri, koska en farkkujen lisäksi omista muita housuja. Minulla on niin lyhyet sääret, että isäni totesi kerran, että näytän housuissa siltä kuin minulla olisi Euroopan pisimmät polvihousut jalassa – housunlahkeessa mikään kohta ei ole siellä, minne valmistaja on ajatellut niiden ulottuvan, vaan jossain kymmenisen senttiä alempana. Joten pitäydyn mekoissa ja hameissa suosiolla.
Uimapuku on toinen kompastuskiveni. En ole vuosiin omistanut sellaista, koska uin aina omassa rannassa sillä ajatuksella, että jos joku tiiraa, niin tarpeeseensa katselee, mutta nyt uimapuvun tarve on akuutti. Siskoni toi näet kesäpaikallemme sup-laudan, jota haluaisin kokeilla, mutta pelkään, että minä syntymäasussani sup-laudalla on liikaa paatuneimmallekin lokille ja heinäsorsalle… Kävin eilen alennusmyynneissä sovittelemassa uikkareita, mutta ainakin ensimmäinen kierros lähinnä huvitti, koska rintavarustukseni ei mahtunut sisään mihinkään kivan näköiseen uikkariin (tummaan ja monotoniseen, lapseni mukaan autenttiseen mummomalliin). Kerään vielä rohkeutta uudelle kierrokselle.
Ymmärrän ja samaistun! Siis siihen, että jotain vaatetta tai asukokonaisuutta ihailee muilla, mutta ei vain osaa pitää itse. Silloin ei kannata minusta pakottaakaan. Kyllä asun pitää ennen kaikkea tuntua itselle luontevalta ja omalta. Minulla kävin noin valkoisen uima-asun kanssa. Ajattelin, että kun nyt valkoisesta pidän ja omistan valkoisen kaftaanin rannalle, niin miksei minulla voisi olla valkoista uikkaria. Juu ei voi olla eikä tule, sen sovituskoppikokemuksen jälkeen. :D Pysyn siis mekoissa ja valkoista kaftaania käytän edelleen vain mustien uimapukujen kanssa. Uskon, että uikkaria voi olla painajainen löytää myös koon ja mallin puolesta. Tämä ei ole erikoisalaani, mutta ainakin Funky Ladyssä on kai hyvä erikoisvalikoima. Pidän peukkuja, että sopiva löytyy! Nauratti tuo sup-mielikuva. :D Mutta kun uikkari löytyy, suppailu on kyllä hyvällä säällä ihan super kivaa, joten kannustan laudan päälle!
Ihana, jos mekoista on vaatteiden puolelta löytynyt se oma juttu! Moni kyllä vannoo mekkojen nimeen, enkä ihmettele miksi. Ensinnäkin mekot ovat tosi mukavia päällä ja toiseksi onhan se kätevää, ettei tarvitse miettiä ylä- ja alaosaa erikseen. Samoin onhan se kiva itselle, että voi korostaa mieluummin parhaita piirteitään. Minulla taas on sen verran tukavat jalat, että helma ei missään nimessä saa olla midi-mittainen tai näytän aivan mummolta. Mutta ei helma tietysti vesirajapituinenkaan saa olla, joten ainoa oikea mitta minulle on hieman polven yläpuolelle, mikä tekee mekkojen löytämisestä hankalaa. Oikein ihanan mekon voisi toki lyhennyttääkin, mutta aika harvoin niin tulee tehtyä. Onneksi tämän kesän pelasti nämä muutamat löydöt.
Minulla on myös tuo haaste, että sääret eivät ole mitkään tikut, ja jostain syystä kehittynein lihakseni on pohjelihas. Se on melkoinen mötikkä, ja siksi midimitta on minullekin no go -zone. Myös saappaiden löytäminen on haastavaa, tänä kesänä hommasin miehille tarkoitetut pitkävartiset kumisaappaat maalle, ja ihmettelen, miksen tätä aikaisemmin keksinyt! Miesten talvijalkineet aion tosin jättää rauhaan.
Saat kaiken sympatiani! Saappaiden löytäminen on painajaismaista. Minulla on nyt yhdet Geoxin mustat ratsastussaappaat resorilla ja pelkään sitä päivää, kun ne hajoavat. Terassilla minulla on Aiglen puolikorkeat kumpparit, joissa on sopivan väljä varsi. Onneksi löysit miesten kumppareista avun maalle!
Hauskoja kommentteja. Ja mukavia blogijuttuja. Tuo valkoinen mekko tai paita on big broblem, se kun ei rintavalle sovi. Olen usein sanonut, että en halua näyttää neuvostoaikaiselta maatuskalta, viisikymmenluvun tarjoilijalta enkä entisajan saunottajalta. Joten jätetään valkoinen hoikille, ja me komeat pitäydymme mustassa. Ja kaiken lisäksi musta on tosi tyylikäs kesäväri.
Moi Merja ja kiitos! Ymmärrän, jos ei valkoinen mekko tunnu omalta. Mitään sellaista, jossa ei ole luonteva olla, ei kannata käyttääkään. Heh, hauskoja mielikuvia! Musta on kyllä maaginen väri, koska se päällä ei voi koskaan mennä vikaan. Se on aina helppo, imarteleva ja tyylikäs – myös kesällä! Siinä olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä. Toivon itse löytäväni viimeistään ensi kesäksi pari kivaa mustaa kesämekkoa lentokentältä löytyneen kaftaanihenkisen mustan mekon kaveriksi. :)
Onpas ihania asukuvia, tykkään näistä erityisesti siksi, että nää on sellaisia aidon näköisiä loma-asukuvia, vaikka ovatkin tosi tyylikkäitä. En vaan millään jaksa katsella oikeastaan edes inspiraatioksi sellaisia asuja, joissa jossain eurooppalaisen vanhan kaupungin mukulakivikadulla vedetään turistikierrosta korkeissa koroissa tai muussa yhtä epäkäytännöllisessä varustuksess , tykkään tällaisista realistisen tyylikkäistä asuista, joista saa oikeasti inspiraatiota omaan pukeutumiseen! Itsekin tosi arastelen vähän valkoista, vaikka pikkuhiljaa olen saanut lisättyä sitä erityisesti työpukeutumiseen. Ehkä siis pikkuhiljaa vapaa-ajallekin! :)
Kiitos paljon Kristiina! Tosi ihana kuulla ja saada tällaista palautetta. Minulla on ihan sama juttu. Vaikka ihailen kollegojeni muotilehtitasoisia kuvia, ne ovat niin kaukana omasta elämästäni, että ihailla niitä voin, mutta inspiraatiota niistä omaan pukeutumiseen en saa. Oma pukeutumiseni kun nojaa mukaviin ja helpposti yhdisteltäviin klassikoihin enemmän kuin näyttäviin trendeihin. Myönnän sortuneeni välillä ajattelemaan, että mitä minä mitään asukuvia tänne laitan, kun ne eivät millään tavalla ole muotibloggaajien kuviin verrattavissa ja kuljen samoissa tennareissa koko viikon, mutta sitten ajatellut niin kuin sinäkin: molempia tyylijuttuja tarvitaan, myös näitä ”tavallisia”. :) Ymmärrän, että valkoinen voi tuntua aralta, ja ihana vaatekaappi syntyy toki ilmankin. Mutta jos siihen tykästyy, niin valkoisesta saa kyllä todella raikkaan ja kaikkiin tilanteisiin sopivan luottovärin niin töihin kuin vapaa-ajalle. :)