En varmasti ole ainoa, jota muovipillien kieltäminen huojentaa. Siinä missä vuosia sitten koko asiaa ei mojitoa siemaillessa ajatellut, tuntuisi nyt kertakäyttöroskan kuluttaminen rantabaarissa typerältä ja tarpeettomalta, kun samanaikaisesti vieressä lainehtii muovijätteestä täysi meri. Näin asioiden onkin pakko tässä kohtaa edetä: lainsäädännön kautta isoin harppauksin. Muovipillien lisäksi EU:n kieltolistalle joutuvat muoviset vanupuikot, aterimet, lautaset, sekoituspillit ja ilmapallotikut.
Lapsen takia pillimehuja perheemme ostaa valitettavan paljon, mutta niihin suhtaudun erilailla: tämä kausi, kun ruoka- tai retkirauhan ostamiseen taaperon kanssa joutuu välillä käyttämään kepulikonsteja, ei tule kestämään ikuisesti. Siihen asti lajittelemme pillit muovinkeräykseen ja odotamme korvaavia materiaaleja.
Kotiin en kuitenkaan enää irrallisia muovipillejä ostaisi, mutta onneksi ei tarvitsekaan – vaihtoehtona on nimittäin lasipillit. Granit myy kuuden kappaleen pakkauksina lasipillejä, jotka valmistetaan samasta erittäin kestävästä ja hygieenisestä lasista kuin laboratoriotarvikkeetkin. Näistä olen nyt koko kesän juonut janojuomat ja jääkahvit. Ekologisuus ei ole ainoa plussa, kokemus on lasipillillä miellyttävämpi muutenkin.
Termi zero waste saa ainakin minussa ahdistavia tunteita aikaan: en tule koskaan saavuttamaan jätteetöntä elämää enkä tiedä, haluanko mitään niin ehdotonta yrittääkään. Mutta vähentää jätettä haluan ja siihen ajattelen jokaisen pystyvän.
Paitsi muovipilleille löysin korvikkeen muovikelmulle. Päätin, että en enää osta uutta kelmu- ja foliorullaa, vaan yritän pärjätä jatkossa mehiläisvahakääreellä. Bee’s Wrap on uudelleenkäytettävä ja pestävä luonnonmukainen kelmuvaihtoehto. Oman kolmen kappaleen pakettini ostin Ruohonjuuresta, mutta samaa myy moni muukin ekologisia vaihtoehtoja tarjoava kauppa.
Tosin aloin kyllä jälkikäteen miettiä, tarvitsenko edes kestokelmua, sillä usein juustonkännikät ja muut tulee säilytettyä rasiassa. Olenko siis kaikki nämä vuodet luullut tarvitsevani jotain vain opitusta tottumuksesta? Tässä taitaa olla zero wasten tärkein oppi: ekologinen ja uudelleen käytettävä vaihtoehto on monin verroin parempi kuin epäekologinen ja kertakäyttöinen, mutta kaikista paras vaihtoehto olisi olla kokonaan ostamatta, jos ilmankin pärjää. Mutta eiköhän mehiläisvahakääreeseen tule ainakin eväspatongit kietaistua, sillä vielä on piknikkesää jäljellä.
Vanupuikoissa siirryn Pirkan Reilun kaupan vanupuikkoihin, joissa varsi on valmistettu muovin sijaan paperista ja jossa puuvillakin on ilahduttavasti Reilun kaupan. Harmittaa, että huomasin tämän vaihtoehdon vasta nyt. Terveisiä Pirkan pakkaussuunnitteluosastolle: lisätkää tuotteeseen selkeä merkintä muovittomuudesta, koska nopeasti hyllyllä silmäillen paperinen puikko näyttää aivan samalta kuin muovinenkin.
Totta kai eteen tulee take away -tilanteita, että mukaan lähtee jotain muovista ja kertakäyttöistä, mutta pidän tärkeämpänä sitä, että kodin päivittäisessä arjessa korvaan kaiken, mikä järkevästi korvattavissa on. Seuraavaksi ostoslistalla on kestohedelmäpussit. Jos teillä on vastaavia vinkkejä, ilahdun, jos laitatte ne jakoon. Kivaa hellepäivää!
Hei ihana että kirjoitit just nyt tästä – mun on koko kesä pitänyt selvittää mistä saisin kestopillejä, mutta en ole saanut aikaiseksi, haha! Kiitos siis vinkistä. Ja noi bee’s wrapit on ihan super!
Moi Tuulia! Ihanaa, jos meni kerrankin näin päin, että sain olla avuksi, kun yleensä se olen minä, joka tukeutuu arjessa reseptipankkiisi. Ja huippua kuulla, että olet kokenut Bee’s Wrapit toimiviksi. :)
Kiitos vinkeistä! :)
Meillä ei käytetä varmaan lähes koskaan kelmua – säilytyksessä toimii hyvin juurikin rasiat. Nämä on varmasti niiin tottumuskysymyksiä ja lähtöisin ihan siitäkin, miten on omassa lapsuudenkodissa nähnyt tehtävän. Meillähän ei myöskään käytetä kotona ollenkaan talouspaperia (mökillä kylläkin), vaan sen sijaan käytetään rättiä ja servettejä. Hyvin on pärjätty! Tosin, ymmärrän ihan täysin, että lapsiperheessä talouspaperi on tarpeellinen kaveri.
Mä olen jo pitkään käyttänyt Stockalla myytäviä vastaavia luomupuuvilla-vanupuikkoja (ja -lappuja), mutta onpa kiva tietää, että Pirkka valmistaa vastaavia! Näin se maailma menee eteenpäin pienin askelin. :)
Ihanaa viikkoa! <3
Moi Netta! Ilo oli puolellani! No uskon, ettette koe tarpeelliseksi käyttää. Kun aloin itsekin miettiä, että mihin muka kelmua käytän, niin ehkä joskus johonkin kalan graavaamiseen, eikä se silloinkaan ole ollenkaan välttämätöntä – itse asiassa se on täysin tarpeetonta. Sitä paitsi kelmu on mega ärsyttävä keksintö, kun se aina menee sotkuun. :D En missään nimessä osta enää uutta rullaa.
Ajattelen, että tärkeintä on ylipäätään tulla ajatelleeksi näitä asioita. Jos joku, esimerkiksi paljon leipova, kokee kelmun todella tärkeäksi, ei tulisi mieleenkään alkaa paasata, että juuri kelmu on nyt se juttu, jonka käyttö on pakko lopettaa. Tärkeintä on, ettei käytä koko ajan ja kaikkea kertakäyttöistä autopilotilla, vaan pysähtyy hetkeksi kyseenalaistamaan, voisiko omassa elämässä tehdä edes joitain valintoja paremmin.
Talouspaperi on hyvä esimerkki tuotteesta, josta en lapsiperheenä suostu kokonaan luopumaan, mutta jonka käyttöä sitoudun tällä nimenomaisella sekunnilla vähentämään. Keksin ratkaisun, jolla saan perheemme talouspaperin kulutuksen suurin piirtein puoleen. Palataan tähän, kiitos inspiraatiosta! :)
Olisihan se pitänyt arvata, että vastaavia vanupuikkoja on tietenkin tarjolla luonnonkosmetiikkaosastoilla. Harmittaa, että heräsin tähän vasta nyt! Mutta kuten sanoit, maailman eteenpäin menemisen kannalta on tärkeää, ettei mikään tällainen jää vain marginaaliseksi, vaan että isot ja vaikutusvaltaiset ketjut tarttuvat samaan. Kiitos taas mainiosta ajatustenvaihdosta ja samoin, ihanaa elokuun alkua! <3
Onpahan mahtavia uutisia nuo EU:n kieltolistalle menneet asiat, tällainen uutinen on mennyt minulta aivan ohi!
Nuo vanupuikot ja mehiläisvahakääreet oli loistavia vinkkejä, kiitos! Etenkin vanupuikkojen tilalle olen kaivannut ekologisempaa vaihtoehtoa sen muovitikun tilalle. En vaan juurikaan asioi K-kaupoissa, niin on jäänyt täysin huomiotta, että Pirkka sellaisen vaihtoehdon jo tarjoaa! Meni heti ostoslistalle.
Itse käytän kauppareissulla pienestä pahvilaatikosta leikattua keräysastiaa irtotavarana myytäville hevi-tuotteille. Jos ostan vaikka isomman satsin tomaatteja, niin silloin käytän kestopusseja, mutta yhden hengen taloudessa kulutus ei ole niin isoa etteikö 5-6 tomaattia, muutaman kiivin tai omenan tms. pysty hyvin punnitsemaan irtonaisinakin. Sitten vain tuotteet laatikon pohjalle ja tarra kiinni laatikon reunaan jättämääni ”siivekkeeseen”. Kunhan muistaa kiinnittää tarrat laatikon reunaan vain puolittain, josta kassan on helppo ne napata irti ja luettaa viivakoodi, niin tämä homma toimii hyvin. Kotona voi sitten repiä tarrat roskiin, ja laatikkoa voi käyttää aina uudestaan. Ja kulkee hevit näppärästi kaikki samassa laatikossa, eivätkä litsaannu kassin pohjalle :)
Eikö olekin! Olen uutisesta ihan valtavan iloinen, sillä omien pillien vaihtaminen tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan, mutta lainsäädäntö taas antaa uskoa siihen, että ehkä tässä nyt aletaan oikeasti herätä tekemään ympäristökatastrofille jotain. Ole hyvä! Olen hurjan iloinen, että sait hyviä vinkkejä, sillä ihan loistavia vinkkejä olen itsekin saanut teiltä lukijoilta. :) Kuulemma myös Rainbow myy paperisia vanupuikkoja, jos asioit enemmän S-ryhmän kaupassa. Ainakin Pirkassa on vain huonosti materiaali merkattu, niin pakkauksia saa kyllä syynätä tosissaan, että löytää sen oikean vaihtoehdon, mutta kun sen on kerran löytänyt, niin jatkossa on tietysti helppo tarttua samaan. Hei onpa nerokas laatikkosysteemi! Kiitos, kun jaoit niksisi. Vaikka meidän ruokamäärillä joudumme toimimaan toisin, on tuo erinomainen vinkki sinkkutalouksiin. :) Aurinkoista päivää!
Moikka! Kysymys ei liity hyvään postaukseesi, mutta mistä tuo pöydän takana oleva taulu on? Etsin vastaavan väristä.
Moi Terhi! Ohi aiheenkin saa aina kysyä. :) Taulu on meille tilauksesta maalattu ja siksi uniikki, joten valitettavasti en voi ohjata sinua tietyn tuotteen äärelle. Toivottavasti löydät vastaavan!
Oletkos huomannut Eskimon paperiset paistopussit? Niissä kulkee eväät, ja valmistuu ruuat uunissa. En tiedä miksi tätä ei ole markkinoitu – aivan huippu tuote!
Moi Sirpa! Enpä ole huomannut, joten kiitos paljon vinkistäsi! Me tosin käytämme todella vähän paistopusseja, ei tule mieleen kuin joulukinkun paisto. Mutta silti todella hyvä tietää, että tässäkin tuotteessa parempi vaihtoehto on. Ihmettelen kyllä samaa kuin sinäkin, miksi ei noin hyvää tuotetta ole enemmän markkinoitu!
Pitääpä käydä Granitissa! Jos on asiaa Ruotsinmaalle, löytyy Lagerhaus-ketjulta teräksisiä pillejä sekä hopeisena että kultaisena, ostin lomareissulla molempia paketit!
Ihan huippuja vinkkejä myös kommenttiboksissa!
Kiitos Hanni täydennyksestä! Samaa mieltä, kommenttiboksi on jälleen täyttynyt hurjan hyvistä vinkeistä, siitä kiitos teille kaikille. Aivan, Lagerhaus! Tosin ei edes tarvitse lähteä Ruotsiin asti: nyt olen fiksumpi kertomaan, että metallisia pillejä myy Suomessa ainakin Clas Ohlson. :) Mukavaa päivää!
S-ryhmällä myös rainbown vanupuikot muovittomia, varsi om tehty paperista.
Tämä on tärkeä täydennys, jonka muutama teistä on huomannut sanoa. Kiitos sinullekin Ansku, niin saadaan tieto perille myös S-ryhmän kauppoja käyttäville. :)
Clas Ohlson myy uudelleenkäytettäviä leivinpaperiarkkeja. Se käyttäytyy samalla tavalla kuin normi leivinpaperi uunissa, mutta sen voi pestä ja käyttää uudestaan loputtomasti :)
Olipa todella mainio ja käyttökelpoinen vinkki, tuhannet kiitokset! Lähetin heti samana päivänä mieheni lounastunnilla ostamaan Clasun kestoleivinpeperia ja ensimmäiset falafelit on jo sillä paistettu. Voisin jatkaa kestotuotteiden vinkkaamista blogissa, niin ensi kerralla nostan tämän loistavan vinkkisi mukaan. :)
Mitä materiaalia kestoleivinpaperiarkit ovat?
Odotas, kun kurkkaan! Materiaalista sanotaan vain, että leivinpaperissa on PTFE-nonstick-pinnoite.
Ok, eli niissä on siis nähtävästi teflonpinnoite, se käsittääkseni on PTFE:n kauppanimi.
Näin jossakin blogissa, kun vanhoista pitsiverhoista oli ommeltu pusseja nimenomaan irtohedelmien ja vihannesten ostoon kaupassa. Pitsiverho oli mun mielestä nätti :) ja kätevä, kun oli läpinäkyvä. Muistaakseni punnituslappua varten siihen oli ommeltu vahvikekohta. Nämä ovat toteutuslistalla oman kodin kierratysproggiksessa seuraavaksi.
Oi, ihana! Todellakin vanhat pitsiverhot soveltuvat tarkoitukseen. Mahtaa olla kaunis ja muutenkin kaikin tavoin tarkoitukseen sopiva ratkaisu. Osatapa ommella itse! Itse joudun tukeutumaan valmiisiin vaihtoehtoihin, mutta ihailen kaikkia, joilla on osaamista tehdä vanhasta uutta. Tosi kiva, jos meinaat itse tarttua projektiin. Olen varma, että pitsipussisi tulevat saamaan kassajonossa ihailevia katseita. :)
Itse en ole oikein koskaan osannut kelmua käyttääkään (tuhottoman vaikeaa näet). Pyöreän, kannettoman astian sisällön suojaamiseen jääkaapissa (johon kelmua voisin kuvitella käyttäväni) kannen/kelmun korvaa tavallinen, halkaisijaltaan samankokoinen lautanen.
S-ryhmällä luin jostain olevan valikoimissa nyt edullisia kestohevipusseja, mutta vielä en ole niitä löytänyt kaupoista.
Hienoa, että näistä puhutaan enemmän, jokaisella olisi varmasti varaa parantaa käyttäytymismallejaan ja ihan pienilläkin jutuilla tehdä edes jotain konkreettista ympäristön hyväksi. Nyt jos koskaan se kannattaa!
Moi Tiina! Sepä se! Kelmuhan on itse asiassa harvinaisen ärsyttävä materiaali, aina sotkussa. Sama kikka on käytössä myös täällä, lautanen kulhon kantena. :) Olen joskus satunnaisesti käyttänyt kelmua ruoanlaitossa, mutta en keksi yhtäkään ruokaa, jota itse valmistan, jossa se olisi välttämätön, joten jatkossa en enää kelmua osta.
Muistelen, että jossain vaiheessa ruokakauppoihin tuli kestohevipussibuumi, mutta onkohan se sitten laantunut. Hassua, jos et ole nähnyt pusseja kaupassa, sillä kyllä kestovaihtoehto pitäisi minusta olla tarjolla vähintään isommissa marketeissa. Tästähän voisi vaikka laittaa kaupoille palautetta.
Samaa mieltä, tämä on tosi ilahduttava ja välttämätönkin kehityssuunta, että näistä asioista puhutaan. Kenenkään meistä ei tarvitse olla täydellinen – kunhan tekee jotain, eikä ole välinpitämätön. Kiitos, kun osallistuit tärkeään keskusteluun!
Kiitos hyvistä vinkeistä! Ja hei, mistä sun ihana paita on?
Kiitos palautteesta Pauliina ja eipä kestä! Paita löytyi vuosi sitten Madridin Mangosta. :)
Pillit ja vanupuikot päätyivät ostoslistalle asap. Mä olen harkinnut myös kestävien vanulappujen hankkimista, vaikka ne eivät muovia olekkaan. Ja lasten juhlissa suositaan pahvipillejä.
Kelmua meillä käytetään ihan super vähän. Näin äkkiä tulee mieleen ainoastaan täytekakkujen teko. Täyttäessä ja kostuttaessa kasaan kerrokset irtopohjavuokaan ja kelmuun. Näin kakusta tulee mehevä ja täyte jämäköityy kerrosten väliin. Pitäisi ehkä koluta leivontablogeja jos niistä löytyisi vaihtoehto tähän.
Kiva kuulla! Ja sama suunnitelma: kestovanulaput tulossa tännekin. :) Esimerkiksi kynsilakanpoistoainetta kestovanulappuihin ei saa laittaa ja ehkä matkalle voi olla kivempi ottaa tavalliset mukaan, mutta kotona arjessa aion siirtyä kestovanulappuihin. Eniten vanulappuja kuluu kuitenkin ihan vain kasvoveden levittämiseen, niin se tuntuu turhalta tuottaa joka päivä sama jäte. Täytyy myöhemmin palata kokemuksiin! Onneksi tosiaan nykyään on olemassa suloisia paperipillejä ja ilahduin kun huomasin, että ilmapallojakin saa biohajoavana. Älä satunnaisesta leivontakelmusta murehdi! Tietenkin, jos löydät korvaavan kestoratkaisun, niin hyvä, mutta muuten voit minusta käyttää kelmua oikein hyvin mielin. Kaikilla meillä on omat ”paheemme” eikä elämästä kannata tehdä liian hankalaa. Pääasia on, että pysähtyy miettimään, mikä omassa elämässä on sellaista, minkä voi helposti korvata ekologisemmalla vaihtoehdolla. Kunhan kaikki saataisiin tekemään jotain, se olisi jo paljon.
Lapsen pillimehun voi korvata pillipullolla, joka on kyllä muovia mutta ostoskerta jää yhteen, ja sisään voi laittaa mitä nestettä milloinkin ja mikä parasta pullo ei valu vaikka nurinkurin kaatuisi, niinpä käytännöllinen myös esim autossa, lentokoneessa ym.
Moi Maiju! Pillipullo on kiva vinkki, kiitos! Olemme muutenkin olleet tähän ikään sopivaa juomapulloa vailla. Tavallisesta pullosta leviää kaikki, mutta nokkamuki taas tuntuu vauvalta. Pillimuki on varmasti juuri oiva ratkaisu. Toki silti varmasti ostamme jatkossakin pillimehuja silloin tällöin, sillä se on niin tärkeää taaperolle saada joskus sellainen ja kahvilassa on korrektia ostaa tarjoamiset paikan päällä, mutta tilanteen mukaan pillipullo on juuri hyvä täydennys. Vinkkinä muuten Raikastamolla on mahtavat pillimehut: Suomessa valmistetut ja luomua ilman lisättyä sokeria eli valmistusaineina on ainoastaan täysmehu ja vesi, ei mitään muuta. :)
Muutin lapsuudenkodistani omaan opiskelijakämppään 1994 ja siitä asti olen pärjännyt ilman muovikelmua, en siis ikinä ole ostanut sitä rullaakaan, tai ottanut ostoksille muovikassia, vaan käyttänyt aina omaa kassia. En ole tarvinnut myöskään pakastepusseja, niitäkään en ole koskaan ostanut. Hyvin olen pärjännyt! Kestohedelmäpusseisra kokemukseni ovat ikävä kyllä huonoja: kaikki hankkimani ovat menneet nopeasti rikki. Ensimmäinen ostamani pussi repesi, kun laitoin siihen ensimmäisen omenan, toinen, kun nostin sen korista hihnalle jne., joten päätin, että joko punnitsen hevituotteet ilman pussia, otan paperisen tai biopussin tai jos muovipussi on otettava, se käytetään sitten eväsrasian suojapussina (täysin tiivistä eväsrasiaa en ole ikävä kyllä löytänyt) ja vielä likaannuttuaan sisältä roskapussina. Itse en ole kestopusseja ryhtynyt ompelemaan, sen verran laiska kuitenkin olen, koska en omista ompelukonetta eikä vanhoja valoverhoja tai vastaaviakaan löydy nurkista.
Heh, no sinä sen sanoit! Kelmu on turhake. Tai ei tietystikään ole kaikille, kuten ahkerille leipojille, mutta tavallisessa arjessa pärjää aivan hyvin ilman. Ihmeellisiä nämä tällaiset ajatusharhat, että sitä luulee tarvitsevansa jotain vain siksi, että muka kuuluisi tarvita. Parempi kai se on tämäkin herätys myöhään kuin ei milloinkaan. :D Voi harmi, että kokemuksesi kestohedelmäpusseista ovat noin huonoja. Toivottavasti se oli vain huono merkki tai erä, uskoisin niitä olevan parempiakin. Mutta ilman pussiakin pärjää tosiaan pitkälle ja sitten tässä ketjussa on tullut hyviä luovia ratkaisuja ilmi. Minäkään en valitettavasti omista ompelukonetta tai ole ompelutaitoinen, mutta ehkä joku kätisä nappaa tästä liikeidean päästä eroon jämätilkuista ja verhoista. :) Palaan omaan kestohedelmäpussilöytööni erillisessä postauksessa.
Mä ostin myös Bees Wrappeja reilu puoli vuotta sitten, enkä muista että olisin kelmurullaan koskenut sen jälkeen. Aika paljon säilytetään rasioissa, mutta juuri esim. eväsleivät tai muut vastaavat on näppärä kääräistä Wrappiin. Ja jos haluaa vältellä pakkausmuovia enemmänkin, voi esim. kauppahallista napata juuston tai muun omaan kääreeseen muovipaketin sijaan (oletuksena, että esim. juusto ei ole valmiiksi kelmutettuna tiskissä).
Hevi-pussit meillä on korvattu joko mun itse virkkaamilla pussukoilla (superhelppoa, ja mä olen ollut aiemmin ihan todella onneton virkkauksen, neulomisen yms. saralla). Voi olla, että jossain vaiheessa tehdään näitä pussukoita siskon kanssa myyntiin asti, kunhan ”kesäkiireet” hellittävät ;)
Myös kaupasta napattuja paperipussukoita voi käyttää uudelleen (jos liimaa etiketin aina edellisen päälle tai on liimaamatta kokonaan ja antaa sen kassalle erikseen) ja paperipussukat saa käytettyä biopussina niiden tultua hevi-elämänsä loppuun. Näppärästi voi ommella myös esim. vanhoista paidoista, lakanoista tms. kankaista sopivia pussukoita. Kauppojen kestohedelmäpussit ovat ajatuksena mielestäni hyvä, mutta ainakin S-ryhmän pussit on tehty polyesteristä, joten en tiedä onko sekään kovin hyvä vaihtoehto (varsinkin, kun vertaa esim. vanhan kangasmateriaalin uudelleenkäyttämiseen).
Ihana kun näistä asioista puhutaan ja kiitos kun säkin jaat tietoa eteenpäin! :)
Kiitos Ida kokemuksista! Samaa ennustan meille: jämät on helpoin säilyttää rasioissa, mutta eväsleipiin kääre on varmasti omiaan. Enpä usko, että tarvitsee enää koskaan kelmurullaa ostaa, varsinkaan, kun en leivo mitään monimutkaista. Olisipa ihana fiilistellä useammin kauppahallissa. Joudumme tekemään juuri sellaisia tylsän tyypillisiä lapsiperhereissuja, että auton takakontti on täynnä vaippoja ja usein myös tilaan viikon ruoat kerralla verkkokaupasta, mutta yksittäiseen fiilistelyyn kauppahalli on ihana.
Hevi-pusseiksihan on tosiaan vaikka mitä vaihtoehtoja. Virkattu kuulostaa ihanalta! Uskon, että jos syksyn myötä mummoudut, pusseillesi löytyy kyllä ostajia. ;) Kuulemma jotkut pussit eivät ole oikein kestäneet käytössä – virkatuissa tuskin sitä ongelmaa on. Itsekin innostuin ensin googlatessa kaupan SPR-pusseista, mutta ajattelin, että mieluummin sittenkin materiaali saisi olla luonnonmukaista, vaikka en muovia mitenkään hysteerisesti välttele, niin puuvillainen kuulostaa paremmalta. Omat pussini hankin nyt valmiina kankaisina (matsku GOTS-puuvillaa), mutta tässä olisi kyllä ompelutaitoisille pienimuotoista liikeideaa alkaa myydä jämäkankaista ommeltuja pusseja. Ja paperipussit, aivan! Niin simppeli ja varmasti toimiva vinkki tämäkin, kiitos kun jaoit!
Samaa mieltä, näistä on tosi tärkeä puhua. Harva on välinpitämätön huvikseen, vaan asioita ei vain aina välttämättä tule ajateltua. Mitä enemmän hyviä konkreettisia vinkkejä on jaossa, sitä matalammaksi kynnys elää vähän ekologisemmin laskee. Olen itsekin vasta alkutekijöissä kaiken kanssa, mutta silti jo yhden vastuullisuusteemavuoden aikana olen muuttanut vaikka mitä – ryhtymättä silti Pentti Linkolaksi. Parasta onkin, että vastuullisuuden ei tarvitse tarkoittaa ehdottomuutta ja täydellisyyttä, vaan jokainen parannus on kotiin päin.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Erityisesti nuo pirkan vanupuikot menevät ostoslistalle! En oo muualla törmänny noihin, vaikka kiinnostusta niiden ostamiseen löytyy.
Oli ilo jakaa vinkkejä, ihana jos niistä oli iloa! Itsekin olen saanut teiltä lukijoilta vaikka mitä käyttökelpoisia vinkkejä. Täytyy jatkaa tätä juttusarjaa vielä myöhemmin! No siis älä muuta sano! Uskon, että meistä moni olisi jo ajat sitten siirtynyt paperisiin vanupuikkoihin, jos Pirkka tai S-ryhmä vain olisi kommunikoinut paketissa ”muoviton”. Nyt materiaalia ei todellakaan huomaa hyllyjen kätköstä, mutta kun kerran oppii ottamaan oikean paketin, niin sitten sen muistaa jatkossakin. :)
Hei
Kierrätysidea pöytärättiin liittyen:
Virkattu 60 asteen kestävästä langasta tehty pöytärätti.
Moi Heli ja kiitos kivasta vinkistä! Virkatut tuotteethan taipuvat tosiaan vaikka mihin: kestoräteiksi, -hedelmäpusseiksi ja -vanuiksi. Meillä on tällä hetkellä käytössä Musta5101-tiskirätit, jotka ovat osoittautuneet mainioiksi: Suomessa valmistetuiksi, materiaaliltaan bumbuisiksi ja pestäviksi. Onneksi hyviä vaihtoehtoja on nykyään paljon. Tiskirätti on meillä vähän oma juttunsa, mutta talouspaperin vähentämiseksi olen ajatellut ottaa lisäksi käyttöön pestäviä liinoja, joilla saisi pikapyyhkäistyä sitä sun tätä. :)
Itse olen tulevia häitä varten ostanut second hand pitsiliinoja, eri kokoisia, n. 10 kpl, ja ajattelin niitä ommella yhteen häiden jälkeen. Näin voin häitä muistella arjessa kun ostelen esim. hevi-osastolta :)
Lastenjuhlissa olemme pahvipillejä käyttäneet jo kahden vuoden ajan, mutta kaipaan myös minä kestävämpiä ratkaisuja juuri perhearkeen. Teemme sentään omat mehujäät, mutta muotit ovat muovisia, huoh! Onneksi ruotsalaiset ovat tässä edellä, joten ostan yleensä lapsen tarvikkeet sieltä tai ruotsalaisilta yrityksiltä Helsingissä.
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.com/
Kuulostaa erinomaiselta! Tosi ihanaa uusikäyttöä kauniista hääliinoista pusseiksi. :) Onneksi tosiaan tarjolla on paperipillejä, sillä se ovat tosi kivat lastenjuhliin. Minunkin on pitänyt hankkia mehujäämuotit, mutta se on jäänyt ja tällä hetkellä pakkanen on taas marjoista liian täysi. Ymmärrän, että osa ihmisistä haluaa välttää muovia kokonaan, mutta itse taas ajattelen, että muovi on tietyissä asioissa ihan ok, kunhan kyseessä ei ole kertakäyttöinen, vaan pitkäikäinen tuote. Ruotsalaiset taitavat olla kaikessa edellä. :D Kiinnostaisi kyllä tietää, että onko Ruotsissa oikeasti kulutus laskenut vai ollaanko kulutettua materiaa vain alettu lajitella paremmin. Tanskahan on oikea luomu- ja lähiruoan mekka. Olisi kiva tietää, millaisia ratkaisuja ja trendejä heillä on kestävään arkeen liittyen. :)
Luin tänään, että Stora Enso ja Orthex ovat kehittäneet uudenlaisen biokomposiitin esim keittiötuotteiden raaka-aineeksi. Mielenkiinnolla odotan tuotteita markkinoille!
Hienoa! Ihailen suuresti yrityksiä ja tuotekehittelijöitä, jotka mahdollistavat pitkäjänteisellä tutkimuksella ja innovatiivisuudella uusia materiaaleja ja materiaaleille käyttötapoja. Hyvä Stora Enso ja Orthex, jäämme seurailemaan!
Kiitos todella paljon näistä vinkeistä! Tuo vastine kelmulle oli itselleni aivan uusi juttu ja menee todellakin kokeiluun. Huippu ja hyödyllinen postaus – jälleen kerran! <3
Ei kestä kiittää, ihana jos vinkeistä oli iloa ja koit postauksen hyödylliseksi! Sain itsekin kommenteissa paljon mainiota vinkkejä, joten hienoa, kun aihe tuli puheeksi. Kiitos itsellesi Jenna jälleen kerran kannustavasta palautteesta! <3
Kiitos vinkeistä! Ovatko nuo Granitin lasipillit kestäviä lapsen käsittelyssä (lattialle tippuminen, pureskelu)? Niitä näyttäisi olevan taas saatavilla. Meillä käytetään pienen kanssa ahdistavan paljon (edelleen) muovipillejä, joten houkuttelisi vaihtaa näihin.
Moi Heini ja tosi kiva, jos vinkeistä oli iloa! Pillit ovat todella kestäviä. Aivan eri luokkaa kuin tavallinen juomalasi, jonka juuri taas kolautin rikki, sillä pillit valmistetaan samasta erittäin kestävästä ja hygieenisestä lasista kuin laboratoriotarvikkeetkin. Tosin en ihan hirveästi ole antanut niitä lapsen käyttöön siitä syystä, että tyttärellä pillillä juominen menee vielä aina vähän pelleilyksi. Toisin sanoen mitä vain materiaalia pilli on, niin maidot on kohta pitkin pöytää. :D Tyypillisestä hän juo pillillä kahviloissa, kun käymme viikonloppulounaalla tai -pullalla, ja silloin oma pillimehu on tosi iso juttu. :) Kuitenkin kohta, kun hän vähän kasvaa, annan hänen mieluusti juoda lasipillistä ilman huolta. Itse en koe pelkoa pillin hajoamisesta suuhun, niin kestävältä se vaikuttaa sekä lapsen että aikuisen käytössä. Jos metalliset pillit tuntuvat turvallisemmiltä, niitä taas saa Clas Ohlsonilta. Mielestäni jo osittainen vaihtaminen on hyvä, että muovipillejä käyttää vain silloin, kun on ihan pakko, mutta muuten kokeilee näitä kestäviä vaihtoehtoja. Itsellä on ainakin sellainen lähestyminen, että missään asiassa ei ole itseisarvo olla täydellinen, mutta jokainen pieni hyvä valinta on kotiinpäin. :) Kivaa viikonloppua!
Kiitos kommentista – ehdin jo käydä pillit ostamassa ja uskaltanen antaa sellaisen meidän kolmevuotiaan käsiteltäväksi. Ehdin jo aiemmin hankkia nuo mainitsemasi Clasun metallipillit, mutta niissä arveluttaa pidemmän päälle se, että onhan pillit täysin puhtaat mahdollisista mehu- ja smoothiejäämistä. Siksi tämä lasinen vaihtoehto tuntuu jatkuvaan käyttöön paremmalta vaihtoehdolta :)
Innostuin itsekin noista vanupuikoista, mutta voiko niitä kierrättää mitenkään vai päätyvätkö kuitenkin sekajätteeseen?
Tosi hyvä kysymys Sanna, kiitos! En valitettavasti ole itse asiantuntija, vaan googlaan harva se päivä juuri tämäntyyppisiä epäselvyyksiä. En ole löytänyt suoraa vastausta, mutta maalaisjärkeni sanoo, että puikon voisi laittaa pahvinkeräykseen, sillä runko on pahvia ja pää puuvillaa. Mutta faktaa minulla ei tosiaan valitettavasti ole. Yksi oleellinen etu pahvisissa vanupuikoissa on se, että niitä vedetään ilmeisesti järjettömät määrät vessanpöntöstä alas. Muovinen puikko ei vesistöissä maadu, kun taas pahvinen maatuu (toki sitä toivoisi, etteivät ihmiset harrastaisi tällaisia älyttömyyksiä ylipäätään). Palataan tähän puolin ja toisin, jos löytyy varma vastaus. :) Leppoisaa perjantaita!