Kaupallinen yhteistyö, IKEA ja Asennemedia
Järjestysjuttuja on toivottu tosi paljon ja vihdoin tulee toivepostaus: koko kotimme järjestys, eli missä säilytämme mitäkin. Neliöitähän meillä on 70, mikä ei ole perheen rivitaloasunnoksi hirveän paljon, joskaan ei erityisen vähänkään. Vaivaa sen eteen täytyy kuitenkin nähdä, että kaikelle on oma toimiva paikkansa.
Ennen kuin kukaan kokee oman elämänsä organisoimisesta piston sydämessään, haluan sanoa: meillä todellakin välillä räjähtävät kaapit ja saatan odottaa pitkäänkin inspiraatiota järjestellä ne uudestaan. Siistit kaapit ovat myös taistelu, jonka olen valinnut. Toisin sanoen todennäköisesti sinä aikana, kun minä järjestelen kaappeja, joku toinen – mikä vielä fiksumpaa onkin – käy lenkillä. Järjestyksestä ei siis kannata vetää mitään sellaista johtopäätöstä, että ehtisin ja jaksaisin yli-ihmisenä kaiken. Kuitenkin inspiraatiota oman elämän organisoimiseen jaan todella mielelläni.
Jos aloitetaan eteisestä, niin kuten olen ehkä kolmetoistatuhatta kertaa sanonut, en tiedä, miten alussa pärjäsimme ilman IKEA BILLY -kaappia. Kaapin ylähyllyllä on vasemmalla pussi tyhjille pulloille (mainio vanha IKEA-kassi, jota ei enää valitettavasti saa) ja oikealla paperikassillinen käyttöpaperikasseja (säilytettävät paperikassit säilytän erikseen, kuinka paljon voikin olla ihmisellä paperikasseja).
Toisella hyllyllä on IKEA VARIERA -laatikot: toinen on varattu keskeneräisille lehdille, toinen toimii lehtiroskakorina. Alahyllyllä on kirjat ja sekalaisia säästettäviä lehtiä.
Olohuoneen suhteellisen tuoreessa IKEA BILLY -vitriinissä säilytän kaikkea pientä sisustustavaraa, kuten kynttilöitä ja maljakoita, alahyllyllä myös sisustus- ja muita lehtiä. Vitriini on ihan aidossa asussaan, ei siis mitenkään stailattu, vaan jatkuvassa muutostilassa sen mukaan, mikä milloinkin on käytössä. Kun vitriinissä on pelkästään kauniita esineitä, voivat ne minusta olla vähän niin ja näin. SAMMANHANG-malliston kannellisessa lasirasiassa on tällä hetkellä tuikkuja.
Vitriinikaappi ei itse asiassa ole vain vitriinikaappi, vaan se arjen pelastus, joka tämänkertaisen järjestelyrumban sysäisi oikeille raiteilleen. Nimittäin nämä samat kynttilät ja maljakot olivat ennen keittiön korkeassa kaapissa, mikä tarkoitti sitä, että ruoan ja kaiken muunkin kanssa tuli todella ahdasta.
Nyt kun keittiön korkeasta kaapista vapautui hylly, sain sinne ison kannellisen IKEA KUGGIS -laatikon, joka vetää hämmästyttävän määrän kuivaruokaa. Nimittäin ollessaan ainoastaan toisessa kaapissa, kuivaruoat pursusivat aina yli.
Samassa korkeassa keittiönkaapissa on alahyllyllä ruokalehdet ja reseptikirjat. Ensin ajattelin, että niitä olisi kiva säilyttää tasolla, mutta ilme oli levoton ja tasotilasta oli jatkuvaa pulaa, joten parempi paikka resepteille on kaapin sisällä IKEA KVISSLE -lehtikoreissa. Lisäksi kaapissa on astioita ja tarjoiluvateja sekä paperikasseissa servetit ja leivinpaperityyppiset tarpeet.
Säilykkeet, säilyvät maidot ja sen sellaiset säilytämme jääkaapin päällä olevalla hyllyllä. Juuri inventaarion läpikäynyt kaappi on kuvassa aika vajaa, mutta sen on tarkoitus olla aina täynnä hyviä arjen hätävaroja. Kivasti lisätilaa syntyi sillä, että hyllylle laittoi upotettavan VARIERA-hyllyn, jolloin pienempiä tuotteita mahtuu näppärästi kahdelle tasolle.
Varsinainen kuivaruokakaappi on niin ikään täynnä IKEA-laatikoita: KUGGIS-, TILLSLUTA- ja VARIERA-sarjaa, ja laatikot olen etiketeillä viimeistellyt.
Olen kokeillut edellisessä kodissa sitäkin, että jokainen kuivaruoka on omassa purkissaan, mutta meille paljon käytännöllisempi tapa on tämä, että ruokia ei pureta purkeista (paitsi parissa tapauksessa), vaan että purkit laitetaan laatikoihin. Näin valmistusohje ja parasta ennen -päivämäärät pysyvät mukana, yleisilme on siisti ja laatikot on helppo ylähyllyltäkin nostaa.
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä tulee Monica-kaappi. Lupasin jakaa kuvan ennen ja jälkeen, ja tässä ne nyt ovat.
Monica-kaappi (joka on siis saanut nimensä siitä, että Frendien siivoushullulta Monicalta paljastui lattiasta kattoon täynnä sekalaista romua oleva kaappi) on se, mikä meillä aina ensimmäiseksi räjähtää. Se, jonka ovi on kaikista helpoin vihellellen sulkea. Monica-kaappi sijaitsee lastenhuoneessa ja on siis pienikokoinen vaatehuone. Yleensä kaappi räjähtää, jos saan isokokoista kuvaustavaraa tai jos olen kierrättämässä tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa.
Jos sotkuisena vaatehuone on Monica-kaappi, niin enpä tiedä, mikä nimi sitä muuna aikana kuvaisi, yleiskaappi ehkä. Kaapissa on nimittäin yhtä sun toista: jälleen pääasiassa IKEA KUGGIS -laatikoissa, mutta myös paperikasseissa. Itse järjestelmä on IKEA ALGOT.
Säilytämme kaapissa joulukoristeet, toimistotarvikkeet, tärkeät paperit, vaate- ja kenkähuoltotarvikkeet, takuut, tekstiilit, kesäpeiton ja mitähän vielä, ainakin jumppapallon ja järjestelmän sivuissa silityslaudan ja toisella puolella pyykinkuivaustelineet. Ja tarvittaessa totta kai lattialla kasseissa jonnekin matkalla olevaa tavaraa, mutta jos nyt en ihan hetkeen päästäisi tavaravuorta takaisin katonrajaan asti.
Vielä viimeisenä voisin mainita, että olohuoneen IKEA BESTÅ -tv-tasossa säilytämme tekniikkaa: läppärit, kameran, johdot, kaukosäätimet ja sen sellaista. Tällä kertaa keskityin vain tavaraan ja ruokaan, joten käydään vaatesäilytys toisella kertaa läpi. Joitain harvoin tarvittavia tavaroita meillä on vielä lämminvarastossakin. Lämminvarastossa olen tykännyt käyttää sääoloja kestävää, kauniin tummanharmaata IKEA KLÄMTARE -sarjaa. Siinä onkin meillä kohta seuraava puhde, kun lämminvarastosta pitäisi siivota tilaa terassin talviteloille meneville pehmuisteille.
Miten paljon voi saada irti näinkin arkisesta aiheesta kuin kodin säilytys! Täällä olisi ehdottomasti tarve saada kaikenlaiset tavarat järjestykseen ja nappasin tästä monta vinkkiä, kuten tuo nerokas upotettava hylly. Ihan huikeeta, kiitos Laura!
Moi ihana! Tosi kiva kuulla, että sait inspistä. :) Teillä on niin hurjan kaunis koti, jaksan ihastella sitä kerta toisensa jälkeen. Eikä sille mitään voi, jos pieni järjestelyprojekti osuu esimerkiksi sellaiselle päivälle, kun oli tarkoitus tehdä gradua… ;D Saat kaiken sympatiani loppurutistukseen!
Ihana postaus! Kuinka innoissaan voikaan olla järjestelystä :D Sopivasti sadepäivä ja vauvan kanssa kotona. Luulen, että vähintään sunnittelen järjestystä ellen jopa järjestele kotia. Blogistasi saa aina inspiraatiota :)
Parasta on, kun voidaan innostua tästä aiheesta yhdessä. Kiitos palautteesta ja intoilusta, Marika! Syksyn sadepäivät ovat juuri parasta aikaa tällaiselle tekemiselle ja tulee kiva mieli, kun kaapit saa jouluksi siistiksi. Niin kuin Martat sanovat, ei kukaan joulua kaapissa vietä, mutta henkisesti siitä vain tulee levollinen fiilis, että on saanut tavarat – ja ehkä siinä samalla päänsä – järjestykseen. ;) Terkkuja vauva-arkeen ja kiitos, kun luet blogiani!
Kiitos, ihastuttava postaus! Tässä inspiroitui taas ihan uudelle levelille. Tämähän on suorastaan terapeuttista :-). Muutamaa vinkkiä aioin kokeilla omissa kaapeissakin. Ja kiitos Laura, että päästit meidät kaappeihisi, rohkeaa & rohkaisevaa! Ihanaa sadepäivää!
Kiitos Pirre, vitsi miten kiva kuulla! Tätä postausta oli kyllä ihana tehdäkin, koska tiedän, miten paljon järjestystä arvostavia sielunsiskoja lukijoistani löytyy. Järjestely nimenomaan on terapauttista. Minulle tosiaan kyse on usein urakasta ja ikuisuusprojektista, jonka inspiraatio antaa odottaa itseään joskus puolikin vuotta. Mutta sen jälkeen fiilis on kahta tyytyväisempi, kun on tavarat paikoillaan, mutta myös itsellä sellainen olo, että on saanut jotain konkreettista aikaan. Oli ilo päästää teidät kaappien kätköihin, lupaan myöhemmin käydä läpi vaatesäilytyksenkin. :)
Pakko kysyä vielä mistä ihana iso valaisin on? Haluaisin hankkia samanlaisen.
Moi Inka! Tarkoitatko keittiön pöydän yläpuolella olevaa kruunua? Se on Flos 2097/30 -klassikko, jota harkitsin pitkään, mutta johon sitten panostin tuomaan eloa muuten pieneen ja pelkistettyyn keittiöön. Googlaamalla löytyy monia jälleenmyyjiä, ainakin Zarro ja Stockmann. :) Mukavaa syysviikkoa!
Ihanaa, että on hengenheimolaisia, jotka jakavat tarpeen laatikoida niin kaapit kuin laatikot. Aihe, jolle mieheni jaksaa naureskella vieläkin.
Täytyisi taas itsekin skrpata kaappien kanssa, kun kesä menee odottamaan ensi vuotta ja syksy/talvi tulevat taas askeleen lähemmäksi.
Kiitos jälleen inspiraatiosta. :)
No niin on! Rakastin tehdä tätä postausta juuri siksi, että tiesin, miten paljon sielunsiskoja täällä lukijoissa on. Syksy on niin hyvää aikaa järjestelylle, kun sesonki vaihtuu ja sataa, niin järkkäilylle voi hyvin uhrata sen puolesta päivästä pariin urakan laajuudesta riippuen. Sesonkitavaroiden säilytys on muuten sekin aihe, josta voisin kirjoittaa. Kaunis kiitos siis myös teille lukijoille inspiraatiosta aiheisiin. :)
Kiitos tästä, nämä järjestelypostaukset on niin parhaita, että taidat olla ihan mun järjestelyidoli! :D
Ikean valkoisia säilytyslaatikoita on ajan saatossa omaankin kotiin rantautunut jo aikas määrä. On se vaan niin ihanaa ja arkea helpottavaa, kun kaikelle on paikkansa ja silmäkin lepää kaappeja availlessa. Välillä mietin järjestelypuuskissani, että onko tässä mitään järkeä, mutta onhan se lopputulos palkitsevaa (aina niin kauan kun järjestys säilyy!) ja järjestely toisaalta vähän pakon sanelemaakin. Asumme nimittäin miehen ja kahden lapsen kanssa 85 neliön rivitaloasunnossa ja ilman säännöllistä kaappien järjestelyä syntyisi väistämättä kaaos. Lisäneliöt olisivat kyllä tervetulleita. Toisaalta tavaramäärän karsimistakin yritän säännöllisesti tehdä, koska tavaraa on edelleen liikaa. Tästä inspiroituneena on taas hyvä jatkaa näitä projekteja! Lapsenhuoneen järjestämisestäkin taisit joskus kirjoitella, mutta jos siihen on tullut jotain uusia oivalluksia, niin niistäkin lukee kyllä edelleen mielellään :)
Ihana palaute, kiitos Henna! On kunnia olla järjestelyidolisi. Mutta muista heikkona päivänä, että olen välillä ihan yhtä huithapeli ja aikaansaamaton kuin kaikki muutkin. Mutta sitten, kun alkaa tapahtua, niin tapahtuu. :D Vaikkakin sitten, kun olen kirjaimellisesti vetänyt kaapeista kaikki kamat alas, eikä olohuoneessa pääse edes kävelemään, niin pohdin samaa: onko tässä mitään järkeä?! Mutta aina lopuksi on. :) Siis juuri tuo! Mekin pärjäämme ihan hyvin näissä neliöissä, mutta säännöllistä järjestelyä se vaatii. En tulisi kuuloonkaan pitää vaikka vuoden taukoa järjestelystä, silloin kaikki räjähtäisi käsiin. Toisaalta ajattelen itse niin, että vaikka asuisimme minkälaisessa 200 neliön talossa, haluaisin silti käydä tavarat tasaisin väliajoin läpi. Vaikka turha tavara olisi kaapissa piilossa, eikä tiellä, niin en pidä siitä fiiliksestä, että kodista alkaa tulla kaatopaikka. Olen salaa ihan iloinen, ettei meillä ole autotallia, koska sinne nyt ainakin tulisi heitettyä yhtä sun toista. ;) Kiva kuulla, että olet löytänyt avun samoista laatikoista! Pidän kyseisistä IKEA-laatikoista etenkin siksi, että ne ovat niin ryhdikkäitä, kestäviä ja siistejä. Kiitos kivasta toiveesta! Lastenhuoneen järjestykseen minun onkin myöhemmin tarkoitus palata. Kivaa viikkoa!
Nämä ovat ihan parhaita. Mä yritän käydä paikat kaappi kerrallaan läpi ja pistää ruotuun, aina inspiraation sattuessa. Hommaa hankaloittaa se, että miehen mielestä kaikki on tärkeää ja säästettävä.🙄 Meillä on tällä hetkellä useampi monicakaappi. No, viimeistään uuteen kaappiin.
Tosi kiva kuulla! Oikein hyvä taktiikka, että aina inspiraation sattuessa. Minullekaan tämä ei ole sellainen asia, jonka voisi merkata kalenteriin ”järjestele kaapit”, vaan inspiraatio on tärkeä olla mukana. Äh! Tuo on hankalaa. Ymmärrän hirvittävän hyvin, että kaikille ihmisille ei ole yhtä helppoa luopua tavarasta, mutta toisaalta pienissä neliöissä on vähän pakko luopua edes jostain. Toivottavasti löydätte kompromissin!
Kiitos inspiraatiosta! Järjestelyä koskevat postaukset ovat yksi suosikeistani blogissasi!
Hauska juttu, jonka huomasin Monica-kaappiin liittyvästä kuvasta oli se, että vaikka kaappi olikin täynnä tavaraa niin siitä huolimatta ilme oli yllättävän harmoninen :D Mietin hetken mistä se mahtaa johtua ja tajusin, että se johtuu varmaan värimaailman yhteensopivuudesta :D Tavallaan tämäkin antoi minulle inspiraatiota – vaikka paikat olisi joskus mullin mallin niin jos pitää jotain punaista lankaa sisustuksen värimaailmassa niin epäsiistikin voi näyttää siedettävältä!
Mukavaa viikon jatkoa! :)
Ole hyvä Johanna, ihana jos oli iloa! Järjestelyteema taitaa kyllä yhdistää meitä monia. :) Totta! Siis tuo on niin totta! Sotku ei näytä yhtään niin pahalta, jos kaikki on värikoordinoitu. Sen takia puhun niin paljon sen puolesta, että ei ole ollenkaan pinnallista haluta, että arkiset tiskirätit, ämpärit ja säilytyskassitkin ovat omanlaisia. Lelukaaos on meillä ainoa värikäs kaaos. Vaikka en sitä huomannut tähän kirjoittaa, niin sait tosiaan kiinni yhdestä ydinajatuksestani, eli värikoordinoimisesta. Toimii myös vauvan kanssa. Pienillä ihmisillä on tunnetusti aikamoinen määrä sitteriä ja leikkimattoa ja tuttipulloa ja harsoa. Välineiden värikoordinoiminen luo illuusion, että ei tässä nyt mitään niin kauheaa kaaosta olekaan, vaikka kamat olisivat pitkin olohuonetta. ;) Kiitos kommentista ja tunnelmallista syysviikkoa!
Kääk! Nyt iski järjestyskateus.
Ei ole sekaisin meilläkään kaapit, mutta en ole älynnyt laatikoida tavaroita tuoteryhmittäin. Maailmani mullistui. Ja siivouskaappi on ensimmäinen laatikoitava kohde tulevana viikonloppuna. Kiitos Laura.
Kääk, ihana, sitten vain järjestelmään! :D Olen otettu, jos maailmasi mullistui. Tavaroiden laatikoiminen tuoteryhmittäin on kyllä hyvä jippo! Ensinnäkin tavarat on helppo löytää ja toiseksi yleisilme on paljon siistimpi ja harmonisempi. Kiitos itsellesi palautteesta ja paljon järjestelyintoa sinne!
Wau, mikä järjestelyn mestari sä oot! Haluan ehdottomasti varastaa tuon keittion kuivamuonien laatikoinnin. Noon valtavan harmoninen näky! Ja jotta en joutuisi rasittamaan itseäni asian kanssa liikaa, pyydän sulta noiden laatikoiden luokitteluun apua: siis voisitko paljastaa, mitä noissa nimikylteissä lukee? Vaikka kuinka tihrustin, en saanut selvää.
Nimimerkki, ”Miksi keksiä pyörää uudelleen, jos joku sen on jo keksinyt!”
– Elma –
Moi Elma ja kaunis kiitos! Tämä taitaa kyllä olla vahvuuteni, vaikka joka välissä tekee mieli muistuttaa, että välillä on kaapit kuukausia kaaoksessakin. ;) Kuivamuonien laatikointi on kyllä tosi toimiva ratkaisu. Haluatko tietää nimenomaan kuovamuonien nimikoinnit ja lajittelut? Tässä tulevat:
– Riisit ja muusi
– Pastat ja nuudelit
– Hiutaleet (korkeassa kaapissa sijaitseva iso laatikko, eli myslit, couscousit, jauhot ja sen sellaiset)
– Kaurapuuro ja ruispuuro (nämä ovat poikkeuksellisesti meillä kaadettuna suoraan laatikoihin)
– Pähkinät ja siemenet
– Herkut
– Onni (eli koiranruoka)
– Näkkäri
– Aamiainen (eli leipä ja vitamiinit)
No ei tosiaan kannata keksiä pyörää uudestaan, kun sellainen jo on. ;) Kivaa järkkäilyprojektia!
Kiitos kaunis! Ja eikun laatikko-ostoksille.
– Elma –
Vaikuttavan näköinen järjestys, tunnustan, että minulta ei syntyisi! Minun käsitykseni järjestyksestä on äitini sanoin ”järjestelmällinen epäjärjestelmällisyys”, mikä puhuu puolestaan. Tavaroilla on meillä paikkansa enkä kadota mitään, mutta ulkopuoliselle logiikkani ei aina aukene :-D. Paikoilleen laitetut tavarat eivät koskaan liioin näytä erityisen hienoilta toisin kuin teidän kaappien sisältö. Inhoan pinoamista ja järjestämistä, ellei kyse ole astiakaapista, ja keittiön kuivamuonakaappi on surkean ahdas, mikä tekee järjestämisestä haastavaa – asia, johon haluan keittiöremontissa muutoksen. Vaatehuoneesta en edes puhu. Tavarat ovat siellä paikoillaan, mutta koska meillä ei ole siivouskomeroksi soveltuvaa komeroa tai mitään säilytystilaa asunnon ulkopuolella, on siellä säilytettävä niin imuri, pyykkitelineet, työkalulaatikko kuin joulukuusikin, ja jokin näistä on aina tiellä. Sen kanssa on vain elettävä. Tärkeintä kuitenkin varmasti, että kaikki tuntuu toimivan enkä menetä yöuniani vaatehuoneen nurkassa nököttävän maton takia…
Kiitos! Ei kaikilta tarvitse syntyäkään! Monihan elää todella tyytyväisenä esimerkiksi sotkuisen työpöydän äärellä ja tietää aina silti, missä mitäkin on. Minä taas omalla tavallani ihailen sitä. Ulkopuoliselle logiikan ei tosiaan tarvitse auetakaan. :D Järjestyksessä olevat kaapit eivät minusta ole missään nimessä itseisarvo. Jos elämä sujuu ilmankin, miksi turhaan käyttää aikaa mihinkään dymottamiseen. Vasta silloin, kun tavaroiden sotkuisuus selkeästi kuormittaa, voi miettiä, olisiko järjestelystä apua. Itse olen sitä ihmistyyppiä, että pääni on juuri niin sekaisin tai harmoniassa kuin kotikin. Siksi tämä on minulle taistelu, jonka olen valinnut, mutta ei tulisi mielenkään pyöritellä silmiä jonkun muun boheemimmalle tavalle. :) Ja tosiaan vaikka meillä on tavarat järjestyksessä, niin samanlaisia kompromissiratkaisuja me joudumme tekemään: joulukoristeet, pyykinkuivaustelineet, vakuutuspaperit ja ties mitkä ne vaan ovat samassa kaapissa kaikesta epäloogisuudestaan huolimatta. ;)
Ihanaa, olen näitä syysiltoja käyttänyt nurkkien järjestelyyn. Ja nauttinut siitä.
Olo on kuin talviunille valmistautuvilla muumeilla :)
Kesällä vähän joka kolo kodista päätyi epäjärjestykseen.
Nyt on taas tilaa nurkkiin kurkkaamiselle. Ei tarvi hiessä suorittaa ihania kesäiltoja, vaan voi rauhassa puuhata sisällä. Viime lauantaina istuin yökkäri päällä koko päivän siivoamassa lasten vaatekaappeja ;)
Täällä on mahtava syysmyrsky. Puuskainen tuuli rämisyttää kattoa, natisuttaa ikkunankarmeja, vinkuu nurkissa ja pyörähtää hormeissa.
Vahvistaa vaan syksyistä muumitunnelmaa :D
Taidan keittää teetä…
Ihana kuulla! Sateiset syysillat ovat ihan parhaita kodikkaaseen järjestelyyn. Mikä ihana vertaus, kaksivuotiaan Muumi-fanin äitinä tuo kolahti. :) Siis niinpä! Meillä oli kesällä kotona kunnon kaaos! Tosiaan kaapit ovat miten sattuu enkä kunnolla jaksanut helteillä siivotakaan. Reissujen tavarat lojuivat purkamattomina ties missä ja niin edelleen. Se kuuluu kesään, syksyllä taas sitten korostuu kodin harmonia ja tunnelma. Arvaa monta kertaa minäkin olen löytänyt itseni vielä päivällä pyjamasta, olen olen tarttunut aamulla toimeen. Järkkeillessä menettää usein myös ajantajun. :) Muumitunnelmilla mennään: sataisipa tänäänkin illalla ja laitetaan teet kiehumaan!
Ooo ihanat kaappien sisällöt sulla! Mulla on kaappien läpikäyminen myös työn alla. Hitaasti nyt etenee ja kaappeja riittää. Kauhulla odotan alakerran varaston läpikäynti. Se on just sellainen Monica-kaappi, mutta kooltaan isompi. Oh My… :D
Neliöitä meillä 113 ja pian ollaan kuusi henkinen perhe.
Kiitos Satu! Ja hauska kuulla, että siellä on sama projekti. Tai toisaalta kyse on ihan elämäntavasta, että kaapit yrittää pitää jotenkin siisteinä koko ajan, mutta välillä tarvitaan nimenomaan puuskaista projektia, jotta homman saa kunnolla haltuun. :) Hidasta se on, tiedän! Ja ainakin minulle sitä, että välillä vain siirrän tavaraa paikasta toiseen, jolloin kyse on enemmänkin näennäisestä järjestelystä ja todellisen ongelman välttelystä. :D Oi, pian kuusihenkinen perhe. Ihana juttu, onnea! Ja kaikki sympatiat sinne: onhan tuollaisen porukan tavaroissa todellakin järjestelmistä. Inspiraatiota ja kärsivällisyyttä projektiin, lopputulos varmasti palkitsee!
Inspiroiva järjestelypostaus. Puoliksi kateellisena nostan hattua organisoitumisasteelle, täällä tullaan niiiiiiiin paljon perässä.
Kiitos paljon Anna! Saa tulla perästä, jokainen omien voimavarojensa ja instressiensä mukaan. :)
Haha, kiitos inspiraatiosta! Tämän postauksen takia revin meidän kahdesta isosta säilytyskaapista kaikki kamat ulos eilen illalla ja aloin järjestelemään niitä uudelleen…ainut ongelma on että työ pitää tehdä iltaisin joten jätin sitten tänä aamuna meidän hallin käytävälle jäätävän kaaoksen kun kaikkia kamoja en ollut ehtinyt sortteeraamaan :D
Teillä on kyllä ihanan järjestelmällistä ja harmoninen lookki!
Ei kestä, ihana jos oli inspistä! Siis jos joku ihminen tässä maailmassa ymmärtää, mistä puhut, niin minä. :D Noin käy itselleni aina. Revin dramaattisesti kaiken kaapeista alas, mutta en tietenkään ehdi yhdessä päivässä saamaan kaikkea järkevästi takaisin paikoilleen, joten lattialle jää sitten sellainen miinakenttä kaikenlaista rompetta. Sellainen pikkujärkkäily menee siinä sivussa, mutta iso puolivuosittainen tai vuosittainen projekti on näemmä todellakin tehtävä kaaoksen kautta. Kiitos! Nyt taas on, ei puhuta kesästä mitään. ;) Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä järkkäilyihin!
Ihanan järjestelmällistä! Et tiedäkään kuinka paljon teidän tilannetta tuon suhteen kadehdin. Olen juuri se pois silmistä, pois mielestä tyyppi, mutta omaan niin hyvän muistin vielä, että vaikka tavarat eivät olisi lokeroituna oikeisiin laatikokoihin, muistan mistä mikäkin löytyy. Helpottavaa edes se. Haluaisin olla dymoileva Monica, joka joutuu häpeämään vain yhtä kaappiaan, kun tosi asiassa häpeän kahdeksaa kymmenestä. Kyllä tämäkin asia viimeistään jossain seuraavassa kodissa kuntoon laitetaan :D Lasten vaatteet pysyvät järjestyksessä ja blokkailen mm. erittäin tehokkaasti pienet pois, samoin tyttäreni leikkikeittiön kaapit ovat tip top. Mitä tämäkin sitten kertoo minusta? En ehkä halua tietää.
Lupaan: kaikilla on toivoa, jos sain meidän mullin mallin päässeet kaapitkin taas järjestykseen! Mutta toki se ottaa aikaa ja vaivaa. Kuten sanottu, odotin omaa inspistäni puoli vuotta, toki osa oli jo valmiiksi järjestyksessä, mutta osa kuukausia ihan kamalassa kunnossa. Toisaalta sitä varten kaapinovet ovat, että sisältöä ei tarvitse katsoa, joten älä yhtään huoli. :) Minusta järjestelmällisyys ei tosiaankaan ole itseisarvo, vaan yksi tapa helpottaa arkea, jos sotkuisuus kuormittaa, siis vain ja ainoastaan jos. Moni elää valtavan onnellisena boheemisti ja tietää silti aina, missä mitäkin on. Kuten sanottu, minä taas ihailen omalla tavallani sitä. Mañana mañana -nainen komppaa: seuraavassa kodissa kuntoon on oikein hyvä aikataulu. :D Ja tosiaan, tärkeintä kodinhoidossa kuitenkin epäilemättä on tyllihameiden ja leikkikuppikakkujen järjestys.
Löysin tämän postauksen ja olen ihan haltioissani. Pieni kysymys: miten teet noi nimitarrat?
Siis teknisesti ja mille lapuille?
Moi Leena! Kiva, kun löysit blogini pariin – tervetuloa! Teen nimitarrat Dymolla. Dymo-laitteita on erilaisia, tämä ei ole se perinteinen mustapohjainen, jossa on valkoiset kohokirjaimet, vaan Dymo Label Manager. Ainakin Clasusta saa. :)
https://www.clasohlson.com/fi/Tarrakirjoitin-Dymo-LabelManager-160/34-1305