Saitte Instagramissa kysyä mitä vain ja lupasin vastata. Tässä ensimmäinen pumpsi kysymyksiä ja vastauksia. Loppuihin kysymyksiin palaan myöhemmissä koosteissa, ja lisää kysymyksiä voi myös jättää kommenttiboksiin. Kiitos kaikille mainioista kysymyksistä!
Onko nykyisen kotinne tarkoitus olla ”loppuelämän koti” vai onko teillä muita suunnitelmia asumiselle?
Ei ole tarkoitus olla loppuelämänkoti. En usko, että meille ylipäätään tulee loppuelämänkotia, vaan elämme vaihe kerrallaan. Edellisessä kodissa asuimme viisi vuotta ja se tuntui aika sopivalta ajalta. Viihdymme nykyisellä alueella niin hyvin, että täältä emme näillä näkymin ainakaan pikkulapsiaikana lähde. Uskon, että seuraavaksi muutamme samalla alueella vähän isompaan rivitaloon. Omakotitalokaan ei ole ajatuksena täysin poissuljettu, mutta ne vain ovat monesti meille turhan suuria ja arvokkaita, sillä haluamme jättää rahaa matkustamiseen ja elämästä nauttimiseen.
Mikä olet koulutukseltasi?
Liiketalouden tradenomi mainonta ja yritysviestintä -suuntautumisella.
Mitä tarkemmin teet tällä hetkellä työksesi?
Olen yrittäjänä ja saan pääasiallisen tuloni blogin ja Instagramin kaupallisten kampanjoiden kautta. Blogini on osa Asennemedia-blogiagentuuria. Lisäksi teen muita viestinnän freelancer-töitä. Päädyin yrittäjäksi, kun yritys, jossa olin töissä, teki äitiyslomani aikana konkurssin. Ennen yrittäjyyttä työskentelin tiedottajana viestintätoimistossa ja sisällöntuottajana markkinoinnissa kaupallisella alalla.
Joko teidän tytöllä on omaa tahtoa asuvalintojen suhteen?
Ei ole systemaattista omaa tahtoa. Satunnaisia kieltäytymisiä milloin mistäkin, mutta niissä kerroissa ei koskaan ole mitään logiikkaa, vaan enemmän kyse on mielialasta kuin tarjotusta vaatteesta. Yllättävän hyvin hän esimerkiksi päiväkotiaamuna suostuu pukemaan, mitä tarjotaan. Ja jos ei suostu, niin silti tarjotut vaatteet puetaan. Omia toiveita uusista vaatteista hän ei osaa vielä esittää. Jos tytär saisi päättää, mukaan lähtisi aina ”käsilaukku”. Yleensä jokin paperikassi, jossa on muassa puhelinta demonstroiva kaukosäädin, vähän leikkiruokaa ja vaihtovaatteita- tai asusteita.
Minkä pituinen olet?
Noin 165 cm.
Mikä on suurin lapsen sanelema sisustusmyönnytys?
Sekä koiran että lapsen sanelema suurin sisustusmyönnytys on sohva: olen aina haaveillut valkoisesta sohvasta, mutta toistaiseksi on ollut pakko mennä anteeksiantavalla hiekan värillä. Ei valkoisen sohvan kanssa eläminen varmasti mitään mahdotonta ole, mutta tällä hetkellä se tuntuu aralta. Toki enemmän koiran kuratassujen kuin lapsen takia, sillä ei tytär niinkään se riski ole, kun hän ei olohuoneessa syö. Muita lapsen tuomia myönnytyksiä en keksi, mitä nyt tietyssä ikävaiheessa oli tietenkin pakko nostaa asetelmat pöydiltä.
Voisitko asua rivi- tai omakotitalossa, jossa on värikäs ulkomaali esimerkiksi punainen, keltainen tai sininen?
Tästä tuli ihan suosikkikysymykseni. Vain Homevialauran lukija voi kysyä jotain näin oleellista. Totta puhuen tämä on hieman kynnyskysymys. Muistan, että kun etsimme asuntoa, en yksinkertaisesti pystynyt kuvittelemaan itseäni esimerkiksi yhden räikeänkeltaisen talon pihaan rentoutumaan. Puuomakotitalot ovat asia erikseen: niiden väreihin suhtaudun vähän suopeammin. Punainen tiili kävisi kompromissina. Ja nyt täytyy painottaa, että puhun vain henkilökohtaisista mieltymyksistä, en siitä, etteivätkö värikkäät julkisivut muilla olisi kauniita. Meidän 80-talomme ei todellakaan ole mikään arkkitehtooninen helmi, mutta sentään se on valkoinen harmailla puitteilla, mikä sopii meidän sielunmaisemaamme.
Hei, sinä onnekas! Meillä on vaaleankeltainen (sentäs vaalean!) tiiliomakotitalo, arvaa koitanko saada kaikki yhtiön osakkaat innostumaan talojen julkisivun uusimisesta valkoisiksi!! Olemme osa yhtiötä, niin tuota ei voi omin päin yksittäinen talo tehdä. Tämä ON tärkeää 😊😊
Sentäs vaalean! Vaalenkeltaisia tiilitaloja mekään emme ole pois rajanneet. Se on jo huomattavasti harmonisempi vaihtoehto. Hei vau! Onpa mielenkiintoista kuulla, että tuollainen toteutus voisi olla mahdollinen. Pidän paljon peukkuja, kerrothan sitten miten kävi! :) Olen monesti miettinyt, millainen lainsäädäntö julkisivumaalauksissa on, kun en yhtään tunne asiaa. Meidän alueella on jonkin verran kivoja puisia omakotitaloja, niin mietin, että saisiko esimerkiksi sellaisen luvalla maalata. Toki ei välttämättä millä tahansa värillä, mutta jonkun perinnevärikartan mukaan esimerkiksi. Jos ikinä harkitsemme omakotitalon ostamista, tästä saattaa tulla kynnyskysymys. Tärkeää nimenomaan, kuten sanoit. ;)
Minulla on kamalan rajoittunut maku tiilirakenteiden suhteen. Tiiliset omakotitalot eivät tunnu yhtään omilta, tai uudet tiilikerrostalot, mutta vanhat tiiliseinät, palomuurit, vanhat tiiliset kerrostalojen julkisivut tai vanhat englantilaiset tiiliset mökit ja talot ovat mielestäni ihania.
Ymmärrän! Totta puhuen eivät ne minunkaan suosikkejani ole (paitsi nimenomaan oikeanlaisessa ympäristössä, esimerkiksi Englannin maalaismaisemassa!). Tässä on kuitenkin pakko olla realisti: täydellistä unelmataloa emme meidän budjetilla saa, niin siksi yritän ajatella niin avoimesti kuin pystyn. :) Sisätiloissa en osaisi elää tiiliseinän kanssa, en edes valkoisen, vaan haluaisin heti rapata sen tasaiseksi. Tyylissä ei ole mitään vikaa, mutta omaan makuuni se on aavistuksen liian ”retro”.
Vielä värimaailman asioista: Milloin sinusta tuli ”mustavalkoinen”? Ja koskeeko väritoiveet myös esim. pihalla kasvavia kasveja? Kysyy värikkäästi sisustava mustiin pukeutuja, joka käy sotaa keltaisia kukkia vastaan pihalla.
Ai mun on pakko kommentoida tähän ja olen todella kuulolla myös Lauran vastauksen suhteen! Ostaessamme nykyisen kotimme niin pihallamme oli noin 2 x 10 metriä kokoinen kukka/pensas/puuistutus, joka oli varmasti monen mielestä ihana ja vehreä ja kaikkea, mutta… Kukkia oli todella lukuisia eri värejä (myös keltaisia) ;) ), ja sain melkeinpä päänsärkyä siitä värikirjosta. Onneksi mies oli myös sitä mieltä että tuo ”kukkapenkki” vei kohtuuttoman paljon tilaa pihastamme, joten hän kaivoi eräänä kesänä kaikki kasvit, pensaat ja puut juurineen pois, myös kivireunus purettiin ja nyt siinä paikalla on nurmikkoa. Huh. :)
Moikka! Ensin vausta Annalle: sanoisin, että seitsemän vuotta sitten, kun muutimme edelliseen kotimme, joka oli samalla ensimmäinen omistusasuntomme. Sitä edellisessä Töölön vuokrakodissa minulla oli vielä maltillisesti värejä, kuten vihreää ja vaaleaa turkoosia ruskean kanssa, niin kuin silloin tapana oli. ;) Toki jo silloin yleisilme oli neutraali, mutta ei kuitenkaan kokonaan värejä kaihtava.
Ja kyllä: väritoiveet ulottuvat nimenomaan kukkiin asti. ;) En ole istuttanut enkä tule istuttamaan mitään muita kuin valkokukallisia kasveja. Pihassamme oli valmiina syreeni ja kuunlilja, joissa molemmissa on laventelinväriset kukat. Niistä vielä pidän, mutta rehellisesti sanottuna oranssien, keltaisten tai punaisten kukkien kanssa en osaisi elää. Hyvä tuuri, ettei niitä täällä ollut, koska olisin tehnyt, kuten tekin.
Voitte aina kääntyä blogini puoleen, jos tulee huolta tuollaisista asioista, että saako yleisen mielipiteen vastaisesti olla pitämättä esimerkiksi värikkäistä kukista – saa. Teidän piha ja teidän mieltymykset, sanon minä. ;) Vaikka juuri jokin kukkapenkin raivaaminen on sellainen asia, joka ei ole yleisesti hyväksyttyä, niin teitte ihan varmasti teille oikean ratkaisun. Onnea siitä!
Onko sisustus miehellesi tärkeää? Osallistuuko hän paljon suunnitteluun, vertailuun, hankintoihin? Tuleeko sisustusbudjetista riitaa?
Olin kysymässä osittain samaa, mitä Nipsuu-nimimerkki jo tässä kysyykin.
Lisään vielä, että löytyykö kodistanne jotain sisustusasioita, joiden hankinta-aloite on tullut mieheltäsi? Vai ”myytkö” sinä ideat hänelle?
Stiina
Kiitos molemmille, Nipsuu ja Stiina! Todella hyviä kysymyksiä ja sen verran hyvä aihe, että voisin jopa käsitellä tämän ihan omana postauksena. :) Kuullaan siis!
Meillä löytyy jo jonkin verran omaa tahtoa vaatteiden suhteen. Välillä äidin pitää kuitenkin sanoa, kun ohut kesämekko ei ole oikea vaate viileämpiin päiviin tai kun kaatosateessa ballerinat eivät ole hyvä kenkävalinta. Lisäksi nyt on löytynyt ihan selkeitä suosikkivaatteita. Ja tilanteen mukaan annankin meidän 2,5 vuotiaan päättää, kun mielenkiitoa löytyy. Pääsääntöisesti minun sanani on kuitenkin se viimeinen.
Uskon! Pian varmasti löytyy täälläkin. Ja löytyy toki jo nyt, mutta kuten sanottu, se on enemmän sellaista satunnaista oikkoilua ilman päätä häntää kuin varsinainen mielipide siitä, mitä pitäisi pukea. Minusta se on aika hyvä linja oman tahdon lisääntyessä, että antaa lapsen tarvittaessa valita kahdesta vaihtoehdosta: laitatko tänään tämän vai tämän päiväkotipaidan? Näin lapsi saa osallistua, mutta aamut eivät mene ihan show’ksi, että pitäisi jokainen tyylihame ja ballerina käydä läpi, että miksi se ei ole sillä kertaa sopivaa päälle pantavaa. :D Juuri niin, että pientä mahdollisuuksien mukaista joustoa, mutta niin, että vanhemman sana on viimeinen. :)