*Sisältää mainoslinkkejä, osa tuotteista saatu PR-näytteinä
Tiedättekö, mitä juuri tajusin: meillä on ollut varmasti melkein puolen vuoden saunatauko. Silloin, kun etsimme rivitaloa, ajattelin, että onpa sitten kiva mökkityyliin saunoa kesälläkin ja vilvoitella omalla pihalla. Eipä olla saunottu, eikä vilvoiteltu. Mutta oikeastaan olen tästä hassusta ilmiöstä tosi tyytyväinen: voimmepahan saunoa hyvällä omallatunnolla nyt syys- ja talvikaudella. Nimittäin kylmään ja pimeään aikaan sauna on minulle äärimmäisen tärkeä hyvinvointia edistävä rentoutumismuoto. Ja aina tällä rutiinilla: valot himmeäksi ja kynttilät päälle.
Se huono puoli saunatauossa toki on, että tauko näkyy ihon kunnossa. En niinkään sano, että sauna hoitaa ihoani, vaan että hoidan ihoani useimmin saunan yhteydessä. Sen takia nyt on korkea aika kuoria kaikki kuona pois ja alkaa taas helliä kasvoja, vartaloa ja hiuksia.
Kauneusaiheita on toivottu, joten aloitan kokoamalla yhteen sellaisia luonnonkosmetiikkatuotteita, joita olen nyt pidempään testannut, ja joista olen erityisesti pitänyt. Saan työni puolesta paljon tuotteita testiin, mutta tähän juttuun nostan vain viimeaikaisia suosikkeja, saatuja ja itse ostettuja ihania uusia tuttavuuksia.
Pariisilaisen tyylikkään Patyka-sarjan kokeilemista olen odottanut pitkään: ovathan jo luksusluonnonkosmetiikkamerkin purkit maailman kauneimmat. Kaksitehoinen kasvokuorinta Patyka Double Action Smoothing Scrub* on tehokkuudestaan huolimatta todella hellävarainen kermaisen koostumuksensa ansiosta. Merellinen suolakuorinta vartalolle Patyka Marine Crystals Body Scrub* on taas on todella ylellinen tuote spa-hetkiin. Tätä tuotetta omat sääreni todella laiminlyönnin jälkeen kaipasivat. Unohdan aina käyttää silmänympärysvoidetta – vaikka näin 34-vuotiaana ei kannattaisi – mutta kirkastava silmänympärysgeeli Patyka Energising Eye Gel* on jäänyt mieluisaksi rutiiniksi, sillä roll on -tuubista levittäminen käy laiskallakin sekunnissa.
Little Butterfly London -sarjaa jaksan hehkuttaa kaikille odottaville ja vauvoille, ja toki muillekin, sillä lempeän ylellinen sarja on jäänyt käyttööni myös synnyttämisen jälkeen. Little Butterfly London Dewdrops At Dawn Body Lotion* -vartalovoide on täyteläinen ja vauvoille suunniteltuna hellävaraisin mahdollinen myös herkkäihoisille aikuisille. Little Butterfly London Soft As Moonlight Nappy Change Cream* taas on luottotuotteemme vaippaihottumaan, ja välillä lainaan tuotetta myös omiin kuiviin ja ärtyneisiin kohtiin. Joliella on nyt sekä Patykasta että Little Butterfly Londonista hyviä I love me -messutarjouksia*.
Tämä taas on yksi parhaita putsareita, joita olen elämässäni kokeillut. Tuote sai minut pyörtämään päätökseni, etten satsaisi viemäristä kuitenkin alas menevään putsariin. Whamisa Foam Cleansing Cream* on samaan aikaan todella tehokas ja hellävarainen, harvoin jää vanulappu niin puhtaaksi kuin tämän tuotteen käyttämisen jälkeen jää. Ei turhaan hehkutettu korealainen poistaa paitsi meikit ja epäpuhtaudet myös ilmansaasteet. Teho perustuu riisiuutteisiin, oliiviöljyyn ja karitevoihin. Riittoisuuteensa nähden tuote ei loppujen lopuksi ole edes niin arvokas: 200 ml tulee kestämään ikuisesti, sillä pesuun riittää jo pienen herneen kokoinen määrä. Putsarista on myös 20 ml matkakoko*, joka on paitsi näppärä reissussa myös hyvä tapa kokeilla tuotetta. Tämän napakympin jälkeen tekee tietysti mieli kokeilla hehkutetun Whamisan* muitakin tuotteita.
Mossa*, eli Madaran niin sanottu pikkusisko, on todella kiva matalan kynnyksen sarja aloittaa luonnonkosmetiikkakokeilut. Hinnat ovat edullisia ja tuoksut herkullisen marjaisia, joten tämä sarja sopii minusta ihan erityisen hyvin myös nuorelle. Ostin Mossa Skin Solutions Blemish Control AHA + BHA Salicylic Acid Clarifying Tonerin*, kun päätin, että vaihdan paitsi putsarin myös kasvoveden luonnonkosmetiikkaan, ja ostan varmasti toistekin – hinta-laatusuhde on loistava. Mustaherukkakasvoveden salisyylihappo estää huokosten tukkeutumista, hedelmähappo kuorii kevyesti kuolleet ihosolut ja mustaherukkauute kosteuttaa ihoa. Mansikantuoksuiset Mossa Vitamin Moisture Shampoo* ja Mossa Vitamin Moisture Hoitoaine* ovat kivoja tuotteita aloittaa luonnollisten hiustuotteiden kokeilut.
Oma hiuslaatuni on paksu, karhe, kuiva ja luonnontaipuisa – siis todella paljon kosteutta kaipaava. Sampoossa pärjään nykyään kokonaan luonnonkosmetiikalla (kokeilemistani tällä hetkellä ihan lemppari on Urtekram Rasul*, vaikka olen pitänyt muistakin kokoilemistasi), mutta hoitoaineina ja naamiona joudun välillä kääntymään synteettisten puoleen. Kuitenkin tämä naamio luonnonkosmetiikan puolelta on todellinen löytö: alle neljä euroa maksava hiusnaamio Organic Shop Honey Avocado* korjaa rakennetta orgaanisella avokadoöljyllä ja hunajalla. Myös tuuheuttavaan hiusnaamioon Organic Shop Indian Jasmine* olen ollut tyytyväinen.
Natura Siberica on sarja, jonka jopa Helsingin Sanomat noteerasi kirjoittamalla artikkelissa näin: ”Natura Siberica on onnistunut tekemään venäläisestä luonnonkosmetiikasta kymmenessä vuodessa houkuttelevaa myös länsimaisille kuluttajille.” Olen tosi vaikuttunut molemmista kokeilemistani tuotteista. Natura Siberica Black Cleansing Puhdistusvoide* sisältää aktiivihiiltä ja muuttuu voidemaisesta koostumuksesta vaahdoksi sekoittuessaan veteen. Niin ikään aktiivihiiltä sisältävä kirkastava ja kosteuttava kasvonaamio Natura Siberica Black Cleansing* puhdistaa ihohuokosia. Naamio tuntuu kasvoilla jännästi lämmittävältä, ei siis ollenkaan kiristävältä, vaikka itseensä epäpuhtauksia imeekin.
Kasvovesistä nostan esille myös Mia Höytö Säihke Softening Toner*, jonka koivunmahlaa, kasviuutteita sekä hyaluronihappoa sisältävä hieman vaahtoava koostumus on omiaan hoitotuotteiden alle. Uutena formaattina olen täysin ihastunut suihkutettaviin kasvovesiin. Vadelmanlehdistä uutettu kukkaisvesi, Dabba Floral Water Wild Rasberry Leaf*, on ehkä ihanin aamuherätys kasvoille. Tuote on erittäin riittoisa kevyen suihkun takia. Seuraavaksi voisin kokeilla punotusta vähentävää Dabba Siankärsämö -kukkaisvettä* couperosaan taipuvalle iholleni. Dabba-suihkeita* saa myös matkakoossa. Koska suihkutettavan kasvoveden mukana ei myöskään tarvitse kantaa vanulappuja, näitä suosittelen erityisen paljon helppoon reissaamiseen.
Kosmetiikkakuulumisiin kuuluu myös matkakosmetiikka: vihdoin sain aikaiseksi hankkia kunnollisen läpinäkyvän käsimatkatavaroihin sopivan kosmetiikkapussin. Viimeisellä käsimatkatavaralennolla olin ihan helisemässä pakkaamisen kanssa, joten nyt ei enää jatkossa tule sellaista yllätystä. Tämä The White Companyn versio on tosi hyvä, kun pussi on myös syvä ja siten yllättävän tilava. Matkakosmetiikkani on yhdistelmä valmiita matkakokoja, hotellikosmetiikkaa ja näytteitä. Kuten jo aikaisemmassa kohdassa vinkkasin, on tosi kiva, että tiettyjä tuotteita, joita on vaikea itse siirtää matkakokoisiin purkkeihin, myy valmiina muun muassa Biodelly* ja House of Organic*.
Näilllä tunnelmilla toivotan rentouttavia syyslomareissuja ja hyvää tekeviä lauantaisaunoja!
Hei!
Aivan ihana tuo kosmetiikkalaukku ja juuri tuollaista olen itsekin etsinyt käsimatkatavara -kosmetiikkaa varten. Kertoisitko vielä, mikä mallin nimi on, sillä en meinannut White Companyn sivulta löytää tuota mallia…?
Moi Ilona! Kiva jos pidät myös. Minustakin kyseessä oli ihan huippulöytö, joka varmasti tulee palvelemaan todella monta vuotta niin lentäessä kuin muutenkin lyhyillä reissuilla ja vaikka uimahallikäynneillä. :) Hei kyllä tuotetta vielä on, etsin sinulle linkin: http://www.thewhitecompany.com/row/Travel-Cosmetics-Case/p/IFCSA?swatch=Clear
Kivaa viikkoa!
Hei Laura! Minusta olisi erittäin kiinnostavaa kuulla (ehkä postauksenkin muodossa), että mitä ajattelet siitä, kun nykyisin monet kodit ovat kovin naisellisia ja näyttävät siltä, ettei siellä asu miestä lainkaan? Omaan (ja mieheni) silmään kotinne on kovin naisellinen, kiiltävä ja putiikkimainen ja jos en tietäisi, kuvittelisin, että asut siellä yksin tyttäresi kanssa. Tämä näyttää olevan aika yleinen trendi (mm. Teljänneito, Insipired by love jmv).
Aihe kiinnostaa siksikin, kun olemme mieheni kanssa rakentamassa meille uutta omakotitaloa Pääkaupunkiseudulle ja mieheni on erittäin vahvasti mukana kaikissa hankinnoissa ja suunnittelussa. Hän ei halua mitään liian naisellista ja kiiltävää, vaan kaiken pitää olla yhdessä tarkkan valittuja, molempien silmää miellyttäviä. Häntä aina kummaksuttaa, kuinka niin monet kodit näyttävät siltä, ettei siellä ole mies käynytkään. Että jos hän järjestäisi saunailtaa ystäviensä kanssa kotonaan, niin tuntuisi, ettei olisi omassa kodissaan, vaan vaimonsa. Että häntä jopa hieman hävettäisi se, kuinka kaikki on niin pikkusievää naisen valtakuntaa. Ja on mielenkiintoista ajatella, kuinka usein asetelma voisi olla toisinpäin.
Mikä on näkemyksesi asiaan? Entäpä miehesi? Mitä hän tuumii kahvipöydän Louis Vuittoneista ja muista ns. kahvipöytäkirjoista? Itselle tulee aika usein mieleen, että eikö miestä kiinnosta, onko hänelle ihan sama vai onko hänellä yksinkertaisesti vain naisellisempi maku kuin ehkä useimmilla?
Moi Jenna ja kiitos kysymyksestäsi! Olen itse asiassa palaamassa tähän sisustaminen parisuhteessa -aiheeseen myös postauksen muodossa, mutta vastaan mielelläni silti jo nyt kysymykseesi. :) En ota nyt lainkaan kantaa mainitsemiisi muihin koteihin, vaan puhun vain omastani.
Itse taas en koe meidän kotiamme erityisen naiselliseksi. Meillä ei ole pastellivärejä, koristeellisia esineitä, kukkakuoseja, romanttisia tapetteja, eikä kimallusta, siis säihkyvää bling blingiä, yksinkertaista kromia kyllä muutamassa pienesineessä on. (Vaikka täytyy sanoa, että minusta naisellisessakin kodissa voi mies vallan onnellisesti ja luontevasti asua, ihmiset kun ovat niin erilaisia.)
Sen sijaan meillä on esimerkiksi paljon mattamustaa, mustaa nahkaa, mustavalkoisia valokuvia ja karttatauluja, joita itse pidän hyvinkin maskuliinisina elementteinä. Mainitsemasi kahvipöytäkirjat eivät miestäni kiinnosta lukemismielessä, mutta ei hän niitä millään tavalla halveksukaan. Itse asiassa osan kirjoista olen saanut häneltä lahjaksi, ja hän kyllä tietää, että kauniit kirjat päätyvät meillä esille ja on niitä varmasti sitä silmällä pitäen antanutkin. Huomaan, että ajattelemme ehkä esineistä muutenkin eri tavalla, sillä minusta paksut kirjat ovat klassisen kirjastomaisia, ja siten myös maskuliinisia. Minusta esimerkiksi Vuittonin kirja on kaikkea muuta kuin pikkusievä: kannessaan tummaa ja konjakinruskeaa sekoitteleva paksu järkälemäinen teos.
Mieheni viihtyy kodissamme valtavan hyvin. Olemme olleet 12 vuotta yhdessä ja tunteneet 14 vuotta, joten kyllä tämä(kin) elämän osa-alue on täysin yhdessä tuumin rakennettu. Aivan niin kuin teillä myös meillä kaikki valinnat tehdään yhdessä ja kaikki valinnat miellyttävät molempien silmää, vaikka maku olisikin erilainen kuin teidän perheessänne. Uusimmasta isänpäiväkuvasta huomaat mieheni vaatetyylin: se on hyvin samanlainen kuin kotimme. Hän suosii omissa vaatteissaankin harmonisia värejä (harmaa, musta, navy, konjakki, valkoinen) ja yksinkertaisia klassisia juttuja. Minusta on vähän vanhanaikaista ajatella, että kaikki miehet viihtyisivät miesluolissa ja kaikki naiset romanttisessa hattarassa. Jokaiselle sopii erilainen tyyli, ja tärkeintä on löytää se omalle perheelle sopiva kodin tunnelma.
Me olemme mieheni kanssa siinä mielessä hyvin samanlaisia, että teemme pitkää päivää (minä yrittäjänä ja mieheni vastuullisessa työssä ja opiskelevana). Siksi tarvitsemme molemmat harmonisen, vaalean ja tavaroiltaan (useimmiten) järjestyksessä olevan kodin auttamaan kuormituksesta palautumisessa. Mieheni hyvin usein spontaanisti kiittää siitä, jos olemme vaikka tsempanneet siivoamisen kanssa, niin kotona on kivempi viettää aikaa ja käydä vaikka sohvalle katsomaan sarjaa. Mieheni on siis myös hyvin siisti, mikä sekään ei taida sopia kliseisen miehen muottiin. ;)
Minusta tuntuu todella oudolta ajatella, että mieheni häpeäisi kotiamme tai etteikö tämä olisi hänen kotinsa täysin siinä, missä minun ja tyttärenikin. Ja itse asiassa, kun meille tulee miespuoleisia vieraita, he hyvin usein sanovat, että meillä on taas kaunista – ihania hyvätapaisia herroja siis. Kyllä täällä ihan samaan tapaan syödään hodareita ja juodaan olutta lätkän MM-kisoissa kuin muissakin kodeissa. :)
Loppujen lopuksi minulle ihmisten luomalla ilmapiirillä on aina eniten merkitystä: elämämme ei ole mitenkään pikkusievää, vaan varsin rentoa – hurttia mustaa huumoria voi viljellä valkoisilla lattioillakin. ;) Palaan aiheeseen tosiaan vielä omassa postauksessa, mutta toivottavasti jo tämä avasi sitä, että meidän perheellemme – kaikki sen jäsenet huomioiden – tämä on se oikea ja meidän makuamme miellyttävä tyyli. Hurjasti tsemppiä rakennusprojektiin! Nostan hattua kaikille raksaajille: meistä kummastakaan ei taas olisi siihen. :)
Kiitos Laura viestistäsi, tämä on todella mielenkiintoinen aihe ja hienoa kuulla, että olet aikeissa tarttua asiaan erillisen postauksen kera :) Kiitos siis siitä jo etukäteen!
Minusta tuntuu, että taisit hieman ymmärtää ajatukseni väärin ryhtyessäsi niin ponnekkaasti puolustelemaan sisustustasi tuoden esiin sen maskuliinisuutta ja määrittämällä mikä on naisellista sisustusta ja mikä ei. Tarkoituksenani ei ollut arvostella sisustustanne, yllätyin, että otit teeman niin henkilökohtaisesti. Kommentissani en viitannut yksinomaa teidän kotiinne, vaan ilmiöön ylipäätään.
Perimmäinen ajatukseni oli siis se kovin yleinen tilanne, missä koti usein näyttää enemmän naisen kodilta ja juuri mikään kodissa ei viittaa siihen, että siellä asuu myös mies. Tämä ei tarkoita miesluolaa tai pelituolia olohuoneessa tai sitä että naisen sisustus on hattaraa ja miehen mustaa nahkaa. Yllätyin, että edes otit kliseisen miesmallin, miesluolan ja hattaran esiin, niillä kun ei mielestäni ole mitään tekemistä esiin ottamani asian kanssa. Eikä myöskään miehesi vaatemaulla, se kun on hyvin samankaltainen kuin minunkin mieheni tarkoittamatta silti sitä, että hän arvostaisi tai halveksuisi Vuittonin kirjaa tai Hermeksen tyynyä kodissaan.
Koen, että hieman yksinkertaistit asiaa, puhuit oikeastaan puhtaasti materian näkökulmasta, mikä hieman harmittaa. Ehkä toivoin, että olisit tarttunut teemaan materian erittelyn sijaan ideologisena ilmiönä. Siihen kylkeen sopii mielestäni hyvin myös pohdinta siitä, kuinka blogimaailma on synnyttänyt uudenlaisen ilmiön, kotikopioinnin. Siitä taisitkin kirjoittaa jokin aika sitten, näin muistelen. Nämä teemat kytkeytyvät mielestäni mielenkiintoisella tavalla toisiinsa; blogimaailmaa ylläpitävät ja ”kuluttavat” pääosin naiset – sisustuksesta vastaavat pääosin naiset. Naiset tuovat kotiinsa samoja elementtejä kuin toisten kodeissa, kumminkin vedoten vahvasti omaan persoonalliseen makuunsa ja tyyliinsä.
Osoitan kysymykseni sinulle siksi, kun edustat mielestäni blogillasi enemmän sitä naisellisempaa sisustajaa (vrt. esim. Noora H., Alma, Eveliinalivin). Ja siinä ei ole mitään pahaa, eikä avaa mitään tarvetta arvostelulle, vaan lähinnä kainolle toiveelle kuulla enemmän pohdintaa ja ajatusta sen taustalla. Kietoa persoonan, miehen maun ja kodin tunnun yhteen, jättämällä pohdinnan materiasta taka-alalle.
Ja vielä tarkennuksena mainittakoon, että en ajattele persoonallisuudella räiskyvyyttä, sateenkaaren värejä tai juuttimattoja. Persoonallisuudella tarkoitan kopioinnin vastakohtaa, omaa näkemystä, omaa selkeää tyyliä ja makua.
Moikka ja kiitos itsellesi tosi hyvästä keskustelusta, mielenkiintoisesta aiheesta ja ystävällisestä tarkennuksista! Voi olla, että ymmärsin kommenttisi hieman eri tavalla, vaikka tarkoitukseni ei ollut puolustautua, vaan rauhallisesti analysoida antamiesi esimerkkien valossa meidän kotiamme. Vastasin henkilökohtaisesti siksi, että en halua kommentoida kenenkään muun pariskunnan sisustamista kuin omaani. En siis tarkoituksella halua ottaa minkäännäköistä kantaa siihen, miten vaikka Inspired by loven tai Noora H.:n kotona on päädytty siihen tyyliin kuin on. (Vaikka hauskaa kyllä, tiedän yllättävän paljon molemmista, kumpikin kun ovat ystäviäni.)
Yritetään mieluusti uudestaan! Rakastan keskustella ilmiöistä, että tulit kyllä juuri oikeaan paikkaan. :)
Mitenköhän osaisin ottaa kantaa ilmiöön. Annas kuin oikein mietin. Ehkä punaisena lankana sanoisin sellaisen tietynlaisen kotien ja sisustamisen yleisen vapautumisen. Jos vielä 90-luvulla kodeissa oli yksi selvä sisustusihanne Artekeineen ja Lokki-valaisimineen, niin nykyään koti ja asuminen voi olla minkälaista tahansa. Sisustamisesta on tullut koko kansan hupia, niin kuin usein asiantuntijahuomioissa sanotaan. Näin ollen minusta sinkkuyksiö voi olla millainen tahansa, opiskelijakommuuni voi olla millainen tahansa ja perheasunto voi olla millainen tahansa, aidosti kaikkien asukkaidensa näköinen niin rustiikkisena, retrotyylisenä, maalaisromanttisena kuin putiikkimaisena. :)
Vaikka usein puhutaan siitä, että some ja sisustuslehdet muokkaavat koteja toinen toistensa kaltaisiksi, olen myös sitä mieltä, että tämä aika, jota elämme, antaa historian parhaat mahdollisuudet sisustaa persoonallisesti. Meillä on teoriassa koko maailman tarjonta muutaman klikkauksen päässä, mikä on ennenkuulumatonta. Toisin sanoen, kun kaikki on mahdollista, ovat kodit minusta isossa kuvassa entistä heterogeenisempiä. Vilkaisemalla ne vain saattavat näyttää samalta, sillä usein samantyylisiin koteihin törmää samoissa yhteyksissä. Toisin sanoen jos menet Facebookissa Moderni ja skandinaavinen -sisustusryhmään, kodit näyttävät samoilta, ja jos menet klassisesti sisustavien kanaviin, kodit näyttävät samoilta. Silti kyse on aina vain yhdestä suuntauksesta lukuisten suuntauksien joukossa. Jos soitat kymmenen satunnaisen asunnon ovikelloa, ovat kodit mitä todennäköisimmin tänä päivänä keskenään täysin erilaisia.
Minusta henkilökohtaisesti persoonallisuus ei koskaan ole itseisarvo, vaan se, että sisustaja itse viihtyy kodissaan, vaikka se tarkottaisi vähän ”tylsempiä” tai ennalta-arvattavampia valintoja. Minulla itselläni toimii aina ohjenuorana tämä: ostaisinko tämän, vaikka se ei näkyisi somessa, vaikka kodissamme ei edes kukaan kävisi. Niin kauan kuin olen itselleni uskollinen tämän asian suhteen, tiedän, että teen sellaisia ratkaisuja, jotka ovat juuri meille aidosti oikeita. Itse koen, että minulla on hyvin selkeä oma tyyli, jolle olen kaikessa uskollinen. Persoonallinen se ei välttämättä ole, mutta sataprosenttisen aidosti minua ja meitä. Se on minusta loppujen lopuksi sivuseikka, kuinka monella muulla saattuu olemaan sama tyyli.
Palaan nyt kuitenkin vielä hetkeksi materiaan. :) Nimittäin minusta materia ei ole vain materiaa, vaan yksi tyyny tai kirja voi pitää sisällään paljon sellaista aineetonta symboliikkaa, joka ei ulospäin näy, mutta joka omistajille itselleen on tärkeää. Mainitsemasi Hermesin tyyny on siitä hyvä esimerkki. Tyyny oli pitkäaikainen haaveeni, jota en varsinaisesti ajatellut koskaan ostavani, mutta josta silti jatkuvasti haaveilin, koska kaikilla meillä on haaveita: aineellisia ja aineettomia. Sitten kävi niin, että päätimme myydä itse asuntomme ja meillä meni asuntokaupat todella hyvin. Mukana tällaisessa tapauksessa on totta kai aina tuuria, mutta valtava vaikutus oli myös mieheni ja minun yhteispelillä (minä kuvasin ja kirjoitin ilmoituksen, mieheni hoiti paperityöt, markkinoinnin suunnittelimme yhdessä). Kun saimme ensikertalaisina – ja vielä vauvavuoden univeloilla – asunnon heti kaupaksi yli pyyntihinnan, emmekä joutuneet antamaan osuuttakaan välittäjälle, tuli elämässäni ensimmäistä kertaa sellainen olo, että NYT haluan toteuttaa jonkun ihan vain tunteiseen perustuvan pähkähullun ikuisuushaaveen, jota en muuten koskaan raaskisi, ja joka tulee aina muistuttamaan meidän yhteisestä onnistumisestamme.
Vaan kuinka ollakaan, en siltikään olisi pystynyt painamaan order-nappia, jos ei mieheni olisi minua siihen patistanut. Hän siis todella tiesi, miten paljon unelman toteuttaminen juuri siinä hetkessä minulle merkitsi, ja oli päätöksen lopullinen sinetöijä. Minulle tyyny edustaa siis paitsi yhteistä onnistumista myös mieheni rakkautta: sitä epärationaalisuutta ja romanttisuutta, mitä jokainen ihminen välillä elämäänsä tarvitsee. Ja korostan vielä, että en ajattele mieheni rakkautta materiassa, vaan tekoina ja suhtautumisena: siinä, kuinka kovasti nimenomaan hän halusi toteuttaa minun unelmani siitäkin huolimatta, että oma järjen ääneni epäröi. Se, oliko unelma tyyny, kiinankielenkurssi tai siirtolapuutarhapalsta, oli sivuseikka. (Vastaavasti taas minä patistin mieheni toteuttamaan hänen unelmansa, mutta se on jo toinen tarina.)
Yritin jo hieman valaistakin mieheni persoonaa, mutta teen sen mielelläni uudestaan. (Ja kuten sanottu, palaan tähän vielä omassa postauksessa.) Mieheni kaipaa samanlailla harmoniaa ympärilleen kuin minäkin, ja siksi meille sopii vaalean harmoninen koti. Sisustuksen naisellisuuteen en valitettavasti osaa ottaa enempää kantaa, koska meistä kumpikaan ei ajattele kotiamme naisellisena. :) Olemme 12 vuoden aikana hitsautuneet niin hyvin yhteen, että meillä ihan oikeasti on samanlainen maku ja luonnollisesti myös samalainen elämäntapa.
Mieheni ei koskaan huutaisi Stokkalla ”Ihana Georg Jensenin maljakko, voidaanko ostaa!”, mutta kun hän tulee väsyneenä kotiin, ja meillä on kukat kauniissa Georg Jensen -maljakossa, hän spontaanisti kiittää, että onpa taas ihana olla kotona, vaikka ei mitään tiettyä elementtiä tarkoitakaan, vaan tunnelmaa ja kokonaisuutta. Välitilan uusiminen on minun ehdotukseni, mutta mieheni oli heti hengessä mukana ja on niin ikään siitä kiittänyt monta kertaa jälkikäteen, että vitsi miten kivalta keittiö nyt näyttää, onneksi teimme sen. Saatko kiinni tästä erosta? :) Eli minä teen aloitteen, mutta yhdessä teemme päätökset, ja olemme lopputulokseen molemmat yhtä tyytyväisiä.
Mieheni ei mitenkään harrasta sisustamista (siis vaikka lue sisustuslehtiä), mutta tekee viikoittain selväksi, miten paljon kotiamme, sen sisustusta mutta ennen kaikkea tunnelmaa ja ilmapiiriä, arvostaa. Sanoisinkin, että meille kodissa täkeintä on mielentila. Se hyvä olo, mikä syntyy rakkaimmista ihmisistä ja siitä, että soitamme lauantai-iltana jazzia tai chill out -musiikkia kynttilöiden palaessa – menee muuten aika hyvin yksiin putiikkitunnelman kanssa, rakastamme molemmat esimerkiksi hotelliaulojen tunnelmaa. :D Se on se, mikä minulle ja meille tekee kodin isolla koolla. Meidän neljän keskinäinen ilmapiiri: pyyteetöntä tuki, yhdessäolo, rakkaus, rauha, lämpö ja huumori. Huonekalut antavat kodille kauniit puitteet, mutta ihmiset tekevät kodin.
Myönnän, että vedin mutkat suoriksi miesluolavertauksilla, mutta jos ei kerran kliseitä saa käyttää, niin en vilpittömästi keksi, mikä olisi sellainen asia, josta näkisi, että meillä asuu mies, mutta joka ei silti olisi alleviivatun miehinen, kuten lätkämaila eteisessä tai se pleikkahuone. Jos avaat tätä vielä jollain käytännön esimerkillä, niin vastaan tosi mieluusti! En siis ole koskaan ajatellut, etteikö kotimme näyttäisi yhtä paljon myös mieheltäni, kun kaikki kamat yhdessä tuumin, hodarien voimalla, IKEA-reissuilta tai milloin mistäkin raahaamme. :) Kiitos vielä tästä tosi mielenkiintoisesta aiheesta! Arvostan tosi paljon sitä, miten monipuolisesti te lukijat kanssani kaikesta asumiseen liittyvästä keskustelette.
Kiitos Laura, kirjoitit kauniisti kodistanne ja perheestänne. Ja kiitos siitäkin kun avasit ajatuksiasi yhteisestä sisustamisesta, vastauksesi voisi olla ihan itsessään jo blogipostaus :)
Tuntuu hankalalta sanallistaa ajatuksiani tästä asiasta ja huomaan, että ensimmäinen kommenttini on vähän hätäisesti bussimatkalla hutaistu ajatuksen tynkä, mutta pitää sisällään kuitenkin ajatukseni ytimen.
Pyysit esimerkkiä miehen läsnäolon näkymisestä sisustuksessa. Parhaiten ehkä pystyn kuvaamaan ajatukseni niin, että silloin kun kumpikaan ei liikaa korostu sisustuksessa, niin se on ikään kuin tasapainossa. Näyttää yhteisesti luodulta.
Jossain aiemmassa postauksessa jotkut lukijasi kysyivät missä määrin ja miten miehesi osallistuu kotinne hankintoihin. Uskon niidenkin kysymysten taustalla leijuvan tietynlainen tunne siitä, että kotinne on enemmän sinun luoma. Valotitkin tätä aiemmassa kommentissasi, tästä varmaan muutkin seuraajasi lukisivat mielellään lisää. Osaat pukea ajatuksesi kauniisti ja kuvata tunnelmia niin, että ne tulevat lähelle.
Kiitos siis vastauksistasi, kiitos että suhtauduit kysymykseeni luontevasti ja näit selvästi vaivaa asian pohtimiseen. Olet yksi suosikkibloggaajani juurikin siitä syystä, että haastat ajattelemaan ja uskallat sanoa mielipiteesi ne aina arvokkaasti perustellen.
Kaikkea hyvää syksyynne :)
Niin ihana kommentti, kiitos paljon tästä! Eikä mitään hätää, taisi vastauksenikin olla hutaistu. Ymmärrän täysin, sellaista se juuri on, kun vastaa sinun tapauksessasi bussista tai minun tapauksessani muiden työkiireiden keskeltä. :) Näin jälkikäteen voin vain todeta, että vastasin pitkästi, mutta sainkohan siltikään kiteytettyä ydinviestiäni. :D
Se on se, että kun sisustamme, minä olen se, joka tekee aloitteet ja esivalinnat perustuen sekä omaan makuuni että mieheni mieltymyksiin (jotka siis ovat nykyään pitkälti samat). Taas jos vaihdamme autoa tai telesiviota tai vakuutusta, tekee mieheni aloitteen ja esivalinnat perustuen sekä hänen makuunsa että minun mieltymyksiini, koska tunnemme puolin ja toisin niin hyvin, millaisia asioita toinen ostopäätöksessä arvostaa. Ja lopulta sinetöimme päätökset yhdessä. Miehelleni on väliä sillä, millainen koti meillä on, ja minulle on väliä sillä, millainen televisio meillä on, mutta minä olen se sisustuksen liikkeelle paneva voima ja hän television liikkelle paneva voima. Taidamme molemmat olla tyytyväisiä järjestelyyn, sillä mieheni pyörtyisi, jos käskisin hänen mennä valitsemaan rautakaupan kolmestasadasta vaihtoehdosta välitilalaatan, mutta kun ehdotan hänelle selkeää vaihtoehtoa, hänen on helppo se hyväksyä (tai olla halutessaan hyväksymättä). Minulla taas ei koskaan riittäisi intohimo kahlata televisiovaihtoehtoja läpi, vaan otan kiitollisena pari finaaliin päässyttä ehdokasta vastaan. Se on meidän tasapainomme. :)
Mutta tosiaan, tämä on niin hyvä aihe, että palaan tähän pian, varmasti marraskuun alussa. Silloin olisi myös tosi ihana kuulla teiltä lukijoilta, miten sisustaminen muissa suhteissa menee, sillä jokainen kahden ihmisen välinen tilanne on niin omanlaisensa. Olen tosi otettu, että olen suosikkibloggaajasi – todella kaunis kiitos. <3 Ja te olette suosikkilukijoitani, koska keskustelut ovat aina niin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Kuullaan taas ja samoin, ihanaa syksyä ja terkkuja teekupin äärestä!