Vähän niin kuin sijoittamisen kanssa, myös hyväntekeväisyydestä ajattelen: miksi en ole aloittanut tätä systemaattisesti aikaisemmin? Olen toki antanut rahaa hyväntekeväisyyteen lahjojen ja lahjoitusten muodossa paljonkin joka joulu sekä katastrofien sattuessa, mutta säännöllinen kuukausilahjoittaminen on aina harmillisesti kaatunut saamattomuuteeni. Turha menneisyyttä on kuitenkaan katua, sillä koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa nyt.
Jo teemavuoden alkaessa (teemani tällä vuodelle ovat siis olleet vastuullisuus, raha ja hyvinvointi), päätin, että alan vastuullisuuden nimissä kuukausilahjoittaa kahteen kohteeseen: yhteen kotimaiseen ja yhteen ulkomaiseen. (Myös ajallinen panos vapaaehtoistyön muodossa on yhtä tärkeä tapa auttaa. Itselleni yrittäjänä ja pienen lapsen äitinä sopii vain tällä hetkellä paremmin rahallinen osallistuminen.) Kun omassa elämässä saa olla kiitollinen monesta asiasta, tuntuu entistä tärkeämmältä auttaa muita: antaa takaisin yhteiskunnalle, niin kuin rapakon takaiset hyväntekeväisyysgaaloja järjestävät kotirouvat tapaavat sanoa.
Jo silloin, kun suunnittelin oman #Helmikorvakoruvallankumous-korun, minulle oli itsestään selvää, että korusta tulisi mennä osa hyväntekeväisyyteen. Valitsin kohteeksi Naisten Pankin siksi, että toiminta muuttaa rakenteita pysyvästi maissa, joissa naisten asema ja oikeudet ovat perinteisesti olleet huonot. Toiminta ei suhtaudu naisiin passiivisina lahjoitusten vastaanottajia, vaan aktiivisina tekijöinä: naisia tuetaan yrittäjyydessä ja heitä koulutetaan, mikä heijastuu positiivisesti koko naisen kyläyhteisöön ja perheeseen, siis myös puolisoon ja tuleviin sukupolviin. Huikeaa on sekin, että Naisten Pankki on suomalainen keksintö!
Suunnittelemallani rannekorulla, jonka myynnistä aina kolme euroa menee Naisten pankille, on jo nyt mahdollistettu kaksinumeroinen määrä ammatteja naisille. Lämmin kiitos ihan kaikille korun tilanneille mukana olemisesta! Aidoista makeanvedenhelmistä valmistettua rannekorua myy ihana kahden suomalaisnaisen yritys, HelmiOnHelmi.
Suunnittelemissani versiossa on vaihtoehtona musta, valkoinen ja beige tupsu, mutta HelmiOnHelmi-naiset Janna ja Paula keksivät lisätä valikoimaan lokakuun Roosa nauha -teemaisesti uuden pinkin tupsun. Myös itse rannekorua saa nyt valkoisten helmien lisäksi hennon pinkin sävyssä, jos oikein pinkille päälle sattuu. Meillä asuva kaksivuotias kleptomaani varasti totta kai pinkit helyt itselleen, mutta onneksi sain sentään napattua kuvat.
#Helmikorvakoruvallankumous-rannekorun pääsee tilaamaan HelmiOnHelmi-sivuilta ja taas suoran lahjoituksen Naisten pankille tekemään Naisten Pankin sivuilla. Naisten pankkiin voi liittyä kuukausilahjoittajaksi (jo niinkin pienellä sumalla kuin viidellä eurolla) tai lahjoittaa naiselle kertaluontoisesti ammatti 30 eurolla. Minua tämä jotenkin herkistää jo valmiiksi joulun lähestyessä: samalla summalla saa täällä naiselle lahjaksi maljakon, kohdemaissa elämän mullistavan ammatin. Toiminta on todella merkityksellistä, sillä maailman äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä 70 % on naisia.
Herkistymiseksi menee seuraavakin, sillä kyse on vähävaraisista lapsiperheistä, joita on järkyttävän paljon: Suomessa yli 100 000. Toisin sanoen joka kymmenes lapsi ympärillämme on vähävarainen. On meitä, jotka itkevät asiaa kotisohvalla, ja on Tuulia Järvisen kaltaisia ihmisiä, jotka menevät ja perustavat asiaa auttavan palvelun. Olen niin ylpeä Asennemedia-kollegastani, etten sanotuksi saa.
Juuri lanseerattu Venner on vähävaraisten auttamiseksi ja voimaannuttamiseksi perustettu suomalainen ruokapalvelu, joka toimittaa ravitsevaa ruoka-apua kotiovelle yhteistyössä Hope ry:n kanssa. Köyhyys on yhteydessä monenlaisiin ongelmiin, ravinnon puutteeseen mutta myös sosiaalisiin ongelmiin. Siksi avulla on monta tärkeää tehtävää: antaa kuormittavassa tilanteessa väylä terveellisempään elämäntapaan ja helpompaan arkeen, sekä saada vähävaraiset perheet kokemaan itsensä konkreettisen avun kautta arvostetuiksi.
Vähävaraisen perheen kotiovelle toimitettava viikon ruokakassi sisältää ainekset koko viikon lämpimiin kasvisruokiin, ja sen ravitsemus on tarkasti suunniteltu. Lisäksi kassi sisältää kilon hedelmiä, oliiviöljyä, D-vitamiinia ja reseptivihon. Yhteistyökumppanina toimii Kauppahalli24, ja kassit toimitetaan perille ihan samanlailla kuin muutkin kaupan ostokset alleviivaamatta perheen kuulumista avustuksen piiriin.
Minusta tämänkaltainen apu tuntuu erityisen tärkeältä siksi, että samanaikaisesti, kun osa suomalaisista voi chiavanukkaineen paremmin kuin koskaan, osa jää yhä enemmän jälkeen, ja sitä tärkeämpää on yrittää katkaista periytyvä huono-osaisuus. Mikään sellainen päivittäinen elinehto kuin hyvä ravinto ei todellakaan saisi olla luokkakysymys.
Yksi kassi maksaa 90 euroa, mutta jo 15 eurolla pystyy lahjoittamaan Venner-sivuilla kuudesosakassin ja lahjoittamisesta saa kaupan päälle saman terveellisen e-reseptiikan itsekin. Vennerillä ei ainakaan vielä ole kuukausilahjoitusmahdollisuutta, joten teen itse niin, että lahjoitan kerralla isomman summan, ja sitten taas kvartaalin päästä seuraavan. Tästä on nyt muistutus kalenterissa, niin ei pääse vahingossakaan unohtumaan. Toimintaa tukemassa on monta venneriä, muun muassa Arman Alizad ja Jenni Pääskysaari.
Tällaiset ovat minun hyväntekeväisyyskohteeni. Lisäksi jatkan joululahja-avustuksia ja katastrofien tukemista, ja blogin kautta saadut tavarat, joita en itse tarvitse, lahjoitan hyväntekeväisyyteen. Silti myönnän, että riittämättömyyshän tässä iskee, koska maailmassa olisi niin paljon muutakin autettavaa, mutta jostain on vain aloitettava. Jos me kaikki kynnelle kykenevät teemme jotakin, on se paljon yhteensä se.
Olisi kiva kuulla, millaisia avustuskohteita teillä on tai minkälaista vapaaehtoistoimintaa teette.
Mielenkiintoista on myös se, miten filosofi Frank Martela Valonöörit-kirjassaan, josta kirjoitin myös Hyvästä elämästä ja elämän tarkoituksesta -postauksessa, puhuu hyväntekeväisyydestä: yksi ihmisen perustarpeista on hyvän tekeminen ja sillä, että koemme itsemme tarpeellisiksi, on itse asiassa suuri vaikutus myös omaan henkilökohtaiseen onnellisuuteemme.
Olen ollut jo jokusen vuoden kuukausilahjoittajana Unicefille ja HelsinkiMissiolle. Lapset ovat lähellä sydäntä, siksi Unicef. HelsinkiMissiolta apua saaneista olin sattunut lukemaan useammankin artikkelin, joten ajattelin, että he tekevät jotain konkreettista esim. yksinäisten ihmisten hyväksi.
Kiitos Mariella, kun kerroit kohteistasi – molemmat upeita! HelsinkiMissiolle ystäväni ovat tehneet vapaaehtoistyötä ja se on kyllä valtavan tärkeä toimija myös. Se on riipaisevaa, miten moni Suomessa on yksinäinen. Konkreettinen auttaminen lähellä on siitä varasti erityisen antoisaa, että auttaja näkee heti työnsä tuloksia. Lempeää viikonloppua!
Olen kuukausilahjoittaja SPR:ssä ja teen vapaaehtoistyötä MLL:ssä. Jouluisin osallistumme lahjapuu-keräykseen. Lapsilta pieneksi jääneet vaatteet vien Hopelle.
Ihana kuulla, kiitos omasta panoksestasi Maria! Kun auttaessa väkisin tulee riittämättömyyden tunne, on tosi tärkeää kuulla, miten moni auttaa, ja eri järjestöjä. Näin useammat toimijat pystyvät toimimaan. MLL on kyllä hieno esimerkki paikallisuudesta, samoin totta kai Hope. Joulupuusta minäkin haluan pitää loppuun asti kiinni. Se on myös luonteva tapa opettaa lapselle, että kaikilla ei ole valitettavasti asiat yhtä hyvin, mutta että omalla toiminnalla voi muita auttaa ja ilahduttaa. Tuntuu, että se on yhdessäolon lisäksi tärkein sanoma joulussa: opettaa muiden huomioimista pelkkään omaan lahjavuoreen keskittymisen sijaan.
Voi kiitos ihana ihanasta, ajatuksia herättävästä kirjoituksesta! 💞 Riittämättömyyen tunne on niin tuttua, mutta onneksi me kaikki voidaan tehdä ja toteuttaa näitä pieniä juttuja meidän elämässä ja tätä kautta olla osa suurempaa muutosta. Kiitos kun olet mukana rakentamassa Vennerin tunnettuutta ja autat niin monella tavalla! Ja niin kaunis myös tuo pinkki tupsu, en yhtään ihmettele kleptomaanin toimia. ;)
Kiitos itsellesi ihana Tuulia! Siitä, että näytät meille muille esimerkkiä, miten omalla kotisohvalla itkeminen ei johda mihinkään, vaan miten tärkeää olisi tarttua konkreettisesti toimeen. On uskomatonta, että olet luonut Vennerin oman töiden ohella ja pienen lapsen äitinä. Se kertoo poikkeuksellisen suuresta sydämestä. <3 Itse pidän Venneriä erityisen suuressa arvossa kahdesta syystä. Tietenkin siksi, että se konkreettisesti auttaa vähävaraisia lapsiperheitä, mutta myös siksi, että se puhuu yhteiskunnassa eriarvoisuudesta. Jos jostain tässä maailmassa hermostun niin sellaisista kuplista, jotka eivät näe oman napansa ulkopuolelle. Se, että köyhyys oli oma syy, tai että köyhäkin voi syödä terveellisesti menemällä marjaan, saa minut itkun ja raivon valtaan. On todella tärkeä puhua siitä, miten köyhyys periytyy, ja miten vaikea jopa Suomen kaltaisessa maassa on ponnistaa vaikeista ja epävakaista perheoloista, vaikka koulutuksemme on ilmainen. Oli kunnia auttaa ja autan jatkossakin! Kleptomaanilta ja minulta halaukset. :)
Annan kuukausittain seurakunnalle (kristillinen yhteisö). En kuulu ev.lut kirkkoon, enkä siten maksa kirkollisveroa, mutta haluan osallistua sen yhteisön toimintaan, missä oikeasti käyn. Teen myös vapaaehtoistyötä Pelastakaa Lapset Ry:n kautta. Olen itse saanut niin paljon hyvää, että haluan antaa ja auttaa muita. Haluan elää anteliasta elämää! Kiitos hyvästä blogista Laura!
Niin kauniisti sanottu, että haluat elää anteliasta elämää. Ja että haluat antaa ja auttaa muita, kun olet itse saanut niin paljon hyvää. <3 Juuri tuon pitäisikin olla lähtökohta. Että ne, joilla elämä on hallinnassa, auttavat niitä, joilla ei ole.
Pelastusarmeija teki erittäin koskettavan kampanjan siitä, että meidän jokaisen osat voivat hetkessä kääntyä, että huono onni voi kohdata kenet tahansa esimerkiksi konkurssin, puolison kuoleman tai muun myötä. Mainoksissa muun muassa Tarja Halonen ja Peter Vesterbacka istuvat kaduilla kodittomien tapaan (https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/tarja-halonen-ja-peter-vesterbacka-laittavat-itsensa-likoon-vahavaraisten-puolesta/). Minusta tämä on erittäin tärkeä ajatus muistaa: asettua todella autettavan asemaan. Kiitos itsellesi, kun luet ja lämminhenkistä viikonloppua!
Hei, lahjoitan kuukausittain Rescueyhdistys Kulkureille. Muutenkin lahjoitukseni suuntautuvat luonnolle ja eläimille.
Mutta hattua nostan esim. Hopelle. Tekevät todella hyvää työtä.
Kiitos, kun jaoit omat kohteesi! En yhtään ihmettele, rekut ovat omaakin sydäntäni lähellä. En koskaan pysty katsomaan videoita esimerkiksi haavoittuneista koirista. Se jos mikä on takuuvarma itku. Luonnon suojelemiseen olen itse vasta herännyt. Päätin, että näiden kohteen lisäksi annan jatkossa satunnaisia lahjoituksia Greenpeacelle ja WWF:lle. Myös metsän ostaminen on aika ihana paikallinen teko.
Lahjoitan puhelinlahjoituksena Kirkon ulkomaan avulle. Puhelimella on helppo lahjoittaa x kertaa 20e katastrofikohteisiin.
Venner kuulostaa hyvältä. Kirkon diakoniatyö tietää myös varmasti mihin suunnata varoja. Itselläni sydämellä köyhät vanhukset.
Kiitos tästä tekstistä, Laura! Toivottavasti mahdollisimman moni löytää antamisen ilon!
Moi Heli! Niinpä, lahjoittaminen on onneksi tehty tosi helpoksi. Esimerkiksi tekstarilla saa lahjoitettua muutamassa sekunnissa. Ainakaan auttaminen ei voi jäädä ajan puutteesta kiinni. Kirkon ulkomaan apu on muuten Naisten Pankinkin taustalla, mutta lähestystyötä se ei tee. ”Naisten Pankki Kirkon Ulkomaanavun periaatteiden mukaisesti Naisten Pankin hanketyötä tehdään kaikkien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan, sukupuoliseen suuntautumiseen tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.” Köyhät ja yksinäiset vanhukset ovat todellakin valtavan tärkeä avustuskohde. Jokainen ansaitsisi arvokkaan loppuelämän. Kiitos itsellesi Heli hyväsydämisyydestä ja toivotaan tosiaan, että mahdollisimman moni löytää auttamisen ilon. Ihanasti sanottu. :)
Olen tullut pessimistiksi ulkomaille suunnatun hyväntekeväisyyden suhteen ilmi tulleiden väärinkäyttäjien vuoksi, mistä tietää että raha OIKEASTI saavuttaa kohteensa. Monesti myös pohdin, että niinkin paljon kun Afrikkaan on tehty hyväntekeväisyyttä, missä se suuressa mittakaavassa näkyy? Ihmismassoina valumassa Eurooppaan??? Ystäväni kertoi, että asuessaan Afrikassa työn puolesta, hänen ”lähikaupassa” myyntiin hyväntekeväisyyteen tarkoitettuja ruoka-apuja! Kaikesta huolimatta osallistun Joulupuu-keräykseen ja lahjoitan SPR:lle kaikki lastenvaatteet ym.
Moi Maiju! Varmasti tietty terve skeptisyys onkin hyvä, mutta nimekkäät järjestöt ovat tehneet niin pitkään ja laajasti hyväntekeväisyystyötä, että varmasti apu menee perille. Jos olet kiinnostunut jostain järjestöstä tarkemmin, voit varmasti hyvin kysyä järjestöltä vielä perusteluja, miten apu viedään varmasti perille. Ymmärrän ajatuksesi riittömättömyydestä. Apua annetaan paljon, mutta eihän se tosiaan tänne konkreettisesti näy, kun kyse on valtavasta maanosasta, kaukana meistä. Mutta paikallisesti työ näkyy aivan varmasti. Mieti esimerkiksi pientä kylää, jossa naiset ovat saaneet koulutuksen ja ammatin. Se haijastuu ihan varmasti koko yhteisöön. Muutos ei tänne meille näy, mutta on vallankumouksellinen paikan päällä. Samanlailla kuin Vennerin ruokakassit eivät heti hetkauta Suomen vähävaraisten lapsiperheiden tilastoja, mutta jokaiselle vähävaraiselle lapsiperheelle itselleen apu on korvaamaton ja merkityksellinen. Kiitos, että joka tapauksessa osallistut ja autat. :) Rentouttavaa lauantaita!
Heippa, millaisessa kääreessä helmikoru tulee? Jos lahjaksi tilaisi toiselle henkilölle… :)
Heippa Johanna! Helmikoru lähetetään kauniissa pienessä valkoisessa ”verkkopussissa”, samanlaisessa kuin monet muutkin korut myydään. Mukana on saate, joka kertoo, mistä korussa on kyse, niin lahjansaaja saa tietää korun merkityksen. :) Kiitos kysymyksestäsi ja kiitos jos ilahdutat korulla läheistäsi. <3
Todella mahtava idea tuo Venner! Hatunnosto sen kehittäneille, kuulin asiasta ekaa kertaa Noorien Podcastissa viime viikolla ja hienoa, että se on saanut näkyvyyttä laajemminkin.
Mahtavaa, kun olet löytänyt oman tapasi tehdä hyvää. Ja se vielä kertaantuu, kun konkreettisen auttamisen ohella viet tietoa eteenpäin. Minuun on viime aikoina vedonnut parhaiten tuo Venner ja Juliaihmisen blogista bongaamani tyttösponssi. Tärkeitä asioita molemmat.
Eikö olekin, ihan mieletön juttu! Tuollainen projekti ei ole syntynyt ihan yhdessä yössä pienen lapsen vanhemmalta ja muita töitä tekevältä yrittäjältä. Niin kiva, että Nooratkin nostivat Venneriä blogissaan. Perustaja Tuulia on meidän kaikkien Asennemedia-kollega. Toivotaan, että Venner saa vielä paljon näkyvyyttä muuallakin. :) Ihanasti sanottu ja näinhän se on: hyvät teot kertaantuvat, kun niistä kertoo eteenpäin. Eikä kannustamiseen tarvitse olla bloggaaja. Esimerkiksi työpaikalla voi tehdä aloitteen, että jokainen halukas tuo Joulupuu-keräykseen lahjan tai muuta vastaavaa. Moni on halukas auttamaan, mutta ei saa arjen pyörityksessä tartuttua toimeen. Siksi lempeä paikallinen kannustaminen on tosi tärkeä ja hieno juttu. Tyttösponssi samoin on valtavan hieno juttu! Kun tyttäreni hieman kasvaa, haluan, että päätämme hänelle oman hyväntekeväisyyskohteen, jonne voisi mennä vaikka vain viisikin euroa kuussa. Pääasia, että hyväntekeväisyydestä tulee elinikäinen tapa ja että lempeästi keskustelemme, miten kaikille ei ole asiat yhtä hyvin, mutta mitä auttamisen eteen voi tehdä. Tyttö auttamassa tyttöä olisi todella luonteva. <3
Asuin kuusitoista vuotta sitten vuoden verran Keniassa ja sikäläisen tavan mukaan palkkasin paikallisen nuoren naisen housegirlikseni, en niinkään omaan tarpeeseeni, vaan tarjotakseni hänelle työpaikan. Ystävystyimme ja hän kertoi, että hänellä on pieni poika, isästä ei tietoa, koska hänet oli joukkoraiskattu. Ryhdyin pojan kummitädiksi ihan perinteisesti, en minkään järjestön kautta ja lupasin avustaa heitä taloudellisesti ja hoitaa pojan koulutuksen koulupukuineen, lukukausimaksuineen jne. sittenkin, kun palaan takaisin Suomeen. Kuusi vuotta sitten tuo ystävättäreni kuoli ja kummipoikani jäi orvoksi kaksitoistavuotiaana. Koska sen ikäiselle ei pysty lähettämään rahaa rahansiirtopalveluiden kautta, sovin pojan koulun rehtorin kanssa, että hän hoitaa kanssani ohjeideni mukaan pojan raha-asiat. Poika sijoitettiin tuttuun perheeseen asumaan korvausta vastaan, kunnes lähti sisäoppilaitokseen. Sen jälkeen hän halusi kokkikouluun ja päästä muuttamaan omilleen. Nyt hän on oman elämänsä Master Chef ja tekee satunnaisia kokin töitä hotelliravintoloissa Nairobissa, etsien samalla vakituista työtä. Täytettyään 18, olen hoitanut kuukausirahan suoraan hänen kanssaan.
Olen valtavan iloinen ja ylpeä kummipojastani. Ongelmia on matkan varrella ollut ja monta kasvatuksellista dilemmaa on käyty läpi puhelimessa ja viesteillä. Kaiken aikaa olen kuitenkin saanut olla se luotettava-aikuinen (aunty), joka taatusti ilman taka-ajatuksia tai hyötymistarkoituksessa on ollut läsnä, vaikka ei paikalla.
Kuukausiraha on noin 90€, jolla hän maksaa vuokran, vaatteet ja ruokansa. Muut hankinnat on aina neuvoteltu erikseen.
Onnekseni minulla on ollut mahdollisuus tukea taloudellisesti. Kodin lämpöä ja syliä en ole pystynyt tarjoamaan, mutta etärakkautta senkin edestä. Hyvän tekeminen todellakin tekee hyvää niin antajalle, kuin saajallekin.
Hope on listallani jouluna ja Rintasyöpätutkimus on yrityksemme lahjoituskohteena jouluna.
Venneriin aion tutustua ehdottomasti.
Kiitos aamun itkuista! Tämä herkisti minut ihan toden teolla. Uskomattoman upea teko niin monella eri mittarilla. Välillä mietin, kuinka kylmää vain rahan siirtäminen on: sitä välittämistä ja läsnäoloa, mitä sinä olet antanut, kun ei voi missään rahassa mitata. Vaikkakin 90 euroa on hurjan suuri summa absoluuttisestikin. Yritän oikein miettiä, mitä sanoisin, mutta en keksi tarpeeksi kauniita sanoja, vaan kyynelehdin näppäimistölle. ”Äiti ikkee”, kommentoi tyttäreni vierestä.
Voin vain kuvitella, millainen voimavara etärakkautesi on orvoksi jääneelle pojalle ollut. Pelkästään se tieto, että aunty tuolla jossain välittää, voi kääntää ihmisen elämän. Ja nyt hän on kokki, niin ihana tarina. Haluaisin itsekin auttaa konkreettisesti, mutta ajan puutteen vuoksi haasteni on herkkyys. En ole koskaan pystynyt viemään lahjoituksia suoraan vähävaraisille perheille, vaan olen aina toimittanut ne Joulupuun kautta. Luulen, että perheet tulisivat uniini, että ottaisin tilanteet liian henkilökohtaisesti. Yritän hyväksyä sen, autan lahjoittamalla, vaikka koko ajan podenkin huonoa omaa tuntoa siitä, että en ole missään fyysisesti läsnä. Yksi muoto, jota olen miettinyt, on Onnin kanssa kaverikoiratoiminta, jolla voisi ilahduttaa esimerkiksi vanhuksia. Rauhallinen ja leppoisa Onni olisi siihen omiaan, mutta valitettavasti sekin vaatisi tässä elämäntilanteessa liikaa ajallista sitoutumista. Kiitos kaikista: kummitoiminnasta, Hopesta, Rintasyöpätutkimuksesta ja Venneriin tutustumisesta. Sinulla on sydän paikallaan. <3