Olenko se vain minä, vai tuntuuko teistäkin, että tänä vuonna Suomessa halloween näkyi ihan erityisesti? Pitkään asuja ja rekvisiittaa on erikoisliikkeissä nähty, mutta tällaista laajempaa juhlan huomioimista en aikaisemmilta vuosilta muista. Toisaalta ymmärrän amerikkalaisten kaupallisten juhlien rantautumiseen liittyvän kritiikin, mutta silti minusta on pelkästään oikein, että suomalaistakin harmaata syksyä piristetään kaikin mahdollisin keinoin.
Olisin halunnut kotiin maltillista halloween-koristelua, mutta se jäi, kun totesin, että kummityttöni synttäreillä pääsemme joka tapauksessa nauttimaan halloween-tunnelmasta. Nykyään on tälläkin saralla tarjolla kaikkea kivaa, joskin kaikista kivoimpia koristeita täytyy hieman netistä kaivella, sillä marketit tuntuivat menevän aikalailla oranssi muovinen karkkisanko edellä. Meri Meri on yksi sellainen merkki, jolta löytyy aina kivoja lastenjuhlajuttuja, halloweeniinkin. Jos ei muuta, niin ensi vuonna voisi hankkia edes mustat kynttilät. Kurpitsakin olisi joskus kiva itse kaivertaa, mutta olen skeptinen aikaan saamisen suhteen.
Ehkä joku vuosi tulee panostettua varsinaiseen halloween-asuunkin: nyt menin kokomustalla. Paita on Dotsista saatu vekkikankainen Second Female ja hame, josta usein kysytään, vanha Zara. Avecilla taas oli raitamekko, villatakki, korvapanta ja koko kautta, joulu mukaan lukien, varten hankitut glitterballerinat samettirusetilla (kysyn vain, missä kengistä on taas 37 koko, kelpaisi nimittäin itsellenikin).
Kauhuleffoja en enää pysty enkä halua katsoa ollenkaan, mutta tulipa mieleen muutama tosielämän kauhupila. Minulle itselleni on tehty nuorena niin, että lähdin ison talon alakertaan hakemaan siivouskaapista mitä lie vessapaperia, ja tästä siivouskaapista päälleni pimeässä tyhjässä kellarikerroksessa kaatui keppostelijoiden tekemä aikuisen miehen kokoinen hahmo. Sellaista sydänkohtausta en ole sittemmin elämässäni saanut. Muistan myös tutuiltani tarinan, että pariskunnan mies oli mennyt kotiin saavuttuaan sängyn alle, mutta sammuttanut valot ja piilottanut muutenkin kaikki merkit kotona olostaan. Kun tyttöystävä sitten saapui kotiin ja käveli makuuhuoneeseen, tarrasi mies häntä sängyn alta nilkkoihin. Miten te reagoisitte tällaiseen hubbyn pinkku prankiin, lihakirveellä vai lihakirveellä?
Kiitospäivä puolestaan on torstaina 22.11. Sitä ei taideta Suomessa viettää kuin tietysti jenkkiyhteisöissä ja jenkkitaustaisissa perheissä. Kutsukaa hulluksi – tai ainakin liikaa amerikkalaisia sarjoja katsoneeksi – mutta minusta olisi ihana kokeilla tätäkin perinnettä täällä. Enkä nyt tarkoita mitään aamusta asti kokkaamista ja koko suvun kokoontumista (eihän seuraavana päivänä ole vapaatakaan), mutta edes sitä, että oman perheen kesken kattaa kauniisti ja syö kalkkunaa (ei nyt sentään kokonaista), karpalokastiketta, perunamuusia, vihreitä papuja ja sen sellaista. Viettääkö kukaan teistä täällä kiitospäivää?
Jos joku tekisi minulle moisen pilan, lihakirves ei riittäisi. Olisin paljon luovempi.
Varsinkin nyt, kun löysin suomalaisen rikospodcastin, jota on mielenkiintoista kuunnella, mutta jonka vuoksi käyn läpi kaikkia kodin nurkkia. Pelkuri kun olen.
Jep! Rikospodcast kuulostaa kuitenkin inhimillisemmältä kuin kauhuleffat, kun mukana ei ole visuaalista kauhun kokemusta. Mutta silti ehkä parempi omalta osalta jättää kuuntelematta juuri tuosta syystä, ettei ala mielikuvitus liikaa laukata.
Vastaus on lihakirveellä.
Mä tykkään huomioida teemoja ja pyhiä sisustuksessa ja ne tuovat sen lisäksi arkeen yksinkertaisesti kipinää. Halloweenin viikonloput oli ihanat ja kynttilämeri hautausmaalla aivan upea. Kotona oli erilainen tunnelma vaikka muuta poikkeavaa ei ympärillä ollutkaan kuin murretun oranssit kynttilät joista toinen poksahti ennen aikojaan vittsjölle 😲
Innostuin heti tuosta kiitospäivästä ja kuullostaa tosi hyvälle, pysähtyä tässä kaamoksessa miettimään mistä on kiitollinen ja ah aina niin hyvä ruoka 🐷
Heh, ajattelinkin, että tämä pila tuskin on hitti monenkaan kotioloissa. :D Kiva kuulla! Ihan samanlaisia ajatuksia. Kodin koristeleminen juhlaan ei välttämättä tarkoita mitään muuta kuin erivärisiä kynttilöitä tai erilaista kukkakimppua. Siis ihan sellaista pientä vain, mistä tulee kauden fiilis. Meidän läheisemme ovat haudattuna Helsingin ulkopuolelle, mutta jatkossa voisi silti ottaa tavaksi käydä pyhäinpäivänä hautausmaalla. Kynttilämeri on varmasti koskettava hautausmaalla kuin hautausmaalla. No niinpä, koskaan ei ole liikaa syitä syödä hyvin, viettää aikaa läheisten kesken ja myös pysähtyä miettimään sitä, mistä on kiitollinen.
Olen viettänyt kerran kiitospäivää, silloin asianmukaisesti Yhdysvalloissa ja sattumalta todella överisti. Olin juuri saapunut aupairiksi, ja meidät oli kaikki kutsuttu perheen isän pomon Thanksgiving dinnerille. Minulta meinasi loksahtaa suu auki, kun ajoimme aidatun asuinalueen portille ja ilmoittauduimme aseistetulle vartijalle. Alue oli täynnä toinen toistaan mahtipontisempia taloja ja sellainen oli myös meidän illallispaikkamme. Pihalla oli lampi, pariin eri osaan jakautuva uima-allas ja hehtaareittain nurmikenttää, missä perheen kultaisella noutajalla oli tilaa juoksennella. Alkudrinkit nautittiin kirjaston puolella ruudullisissa nojatuoleissa (tietysti takkatulen räiskeessä, vaikka Kaliforniassa oltiin) ja ruokasaliin käveltiin parimetriä korkean hallin läpi. Ennen ruokailua luettiin tietysti ruokarukous ja sitten kaikki kertoivat, mistä ovat kiitollisia. Ruoka oli pieni pettymys, sillä kalkkuna perinteisine täytteineen ei maistu oikein millekään, eikä bataattimuhennus vaahtokarkeilla (jep) ole suosikkiruokani. Mutta muuten ilta mieleenpainuva kokemus, muistan edelleen, kuinka hikoilin auppariperheen äidiltä lainatussa vaaleansinisessä kauluspaidassa, kun koitin tapailla kiitollisuudenaiheitani. :D
Seuraavana aamuna vietettiin sitten perinteiseen tapaan Black Fridayta, herättiin varhain aamulla ja haettiin Starbucksista kahvit mukaan ennen paikalliselle ostarille menoa. Nykyään ajatus Black Friday -hulinoista ja kaikenlaisen turhan krääsän haalimisesta tuntuu aika vieraalle, mutta silloin sitä oli ihan fiiliksissä superedullisista pörröisistä aamutossuista.
Niin mahtava tarina! Miten voikin kaikki kliseet käydä näin hyvin toteen. Näen sieluni silmin ruudulliset nojatuolit, takkatulet ja nurmikolla kirmaavan kultaisen noutajan. :D Voin muuten kuvitella, ettei täytetty kalkkuna ole ihmeellistä. Kokonaisesta kanastakin minusta oikeasti mehevää ja maukasta on vain koivet. Mutta bataattimuhennos vaahtokarkeilla, ain’t that something. Ei taida päästä tämä idea meidän menuun. Aivan totta, Black Fridayhan on nimenomaan seuraavana päivänä. Ihan yhtä innoissani olisin ollut itsekin Starbuckseista ja shoppailuhulinasta. Nykyään voisin hyödyntää jonkun hyvän verkkotarjouksen tuotteesta, jonka olisin ostanut joka tapauksessa, mutta ajatus tuhannen (pahimmassa tapauksessa tarpeettoman) tarjoustuotteen metsästämisestä ruuhkaisella ostarilla alerallatusten soidessa taustalla on ehkä vähiten kiinnostavin ajanviettotapa. Joskus huonolla säällä kauppakeskukset ovat käteviä tehokkaaseen asioiden hoitamiseen, mutta etenkin tapahtumapäivinä ne ovat henkilökohtaisia painajaisiani. Koko ajan saat päähäsi jostain ilmapallosta ja lavalla huutaa joku suomimusiikin tähti, josta en ole edes kuullut. Kiitos mutta ei kiitos. :D
Hui, mikä pila aviomieheltä! Jopa tämä viilipytty saattaisi hermostua moisesta.. ;)
Mutta juhlapyhistä taas itselleni Halloween on täysin merkityksetön juhla. Kaipaan kyllä itsekin juhlia tähän vuoden aikaan, mutta Halloween ei itselleni tuo iloa ja energiaa, vaan tuntuu kovin synkälle ja ajatus juhlan takana on suorastaan puistattava. (Lyhdyt ja kurpitsat ja kynttilät ja haamut on tosi jees, zombiet, lepakot, pääkallot jne. ei, siis omasta mielestäni.) Sen sijaan ajatus Kiitospäivän viettämisestä on kaunis ja arvokas, ja sellaisen vaalimisen voisin minäkin tuolta amerikkalaisesta kulttuuriperinnöstä itselleni ottaa :) Ihan liian vähän on iloisia juhlia, joissa keskityttäisiin kaikkeen hyvään ja kauniiseen ja kiitollisuuteen ja lähimmäisiin. Joulu on hyvä aika sille, mutta monille siitäkin on tullut pelkkä stressaava kulutusjuhla. Enemmän vaan kaikkea, mikä lisää ihmisten rentoutta ja hyvää tuulta! <3
Eikö vain ollutkin! Ei omaltani – onneksi! – mutta kuitenkin. Itse olisin ainakin saanut sellaiset sydärit, että uskaltaisinkohan tulla enää koskaan levollisin mielin kotiin. :D Ymmärrän ajatuksesi. Merkityksetön halloween sinänsä minullekin on, koska siihen ei liity esimerkiksi mitään lapsuus- tai matkamuistoja (paitsi että kerran olin Köpiksessä halloweenin aikaan ja Tivoli jäi ihanana mieleen). Hyvä puoli on se, että jokaisesta juhlasta voi minusta tehdä omannäköisensä. Eli tosiaankaan ei tarvitse virittää hämähäkinseittejä ja luurankoja, vaan jo kurpitsa tai lyhty tuo tunnelmaa. Vaikka tosiaan halloweenin vire on karmiva, lasten myötä minulle on korostunut juhlan hauska ja kevyt puoli. Esimerkiksi juuri kummityttöni halloween-synttärit olivat tosi ihanat, ja lapset selvästi nauttivat, kun saivat pukeutua, juhlia ja muka hurjastella. :)
Ihan samaa mieltä siitä, että joulussahan tuo sama ajatus tavallaan on, mutta joulusta vain usein tulee liian kuormittava, kaupallinen ja stressaava. Siksi pidän myös pääsiäisestä, että silloin saa syödä hyvin, rentoutua ja olla perheen kanssa monta päivää, mutta ilman joulutyyppistä vouhotusta. Kiitospäivään nyt ei meillä Suomessa voi liittää pitkiä pyhiä, mutta oikeasti jo se, että tekisi arkisesta ateriasta juhlavan, on minusta ihana ajatus keskellä harmaata viikkoa. Juuri sitä hyvää mieltä ja tunnelmaa, jota ihan joka sesonki, mutta ihan erityisesti marraskuu kaipaa. Kaikkea sellaista kannattaa vaalia. <3 Kiitos kivasta kommentistasi ja mukavaa loppuviikkoa!
Halloween on tuntunut jotenkin vähän keinotekoiselta ja väkisin Suomeen tuodulta juhlalta. Tänä vuonna siinä kuitenkin oli jo jotain pientä fiilistä. Ehkä pikku hiljaa siihenkin alkaa siis tottua. Hieman ongelmallista tosin on se, ettei Suomessa ole oikein vakiintunutta päivää Halloweenille. Itselle ei ainakaan auennut mikä päivä olisi ollut se oikea päivä laittaa kurpitsalyhty terassille. Niinpä se jäi tekemättä. Jenkeissä sitä kai juhlitaan lokakuun viimeinen, sattui se mille päivälle hyvänsä.
Moi Kielo ja kiitos hyvästä huomiosta! Olen tästä niin samaa mieltä, vaikka en osannut sitä sanoiksi pukea. Juuri noin minäkin koen, että aikaisemmin halloween tuntui keinotekoiselta, että jaahas, nytkö tämäkin juhla tänne tuodaan. Aika on kuitenkin varmasti tehnyt tehtävänsä, sillä nyt halloween tuntuu täälläkin jo paljon luonnollisemmalta, sellaiselta hauskalta pieneltä piristykseltä, jota ei pidäkään ottaa liian vakavasti ja joka päinvastoin tuntuu luontevalta eri yhteyksissä. Sellaisiin mittasuhteisiin kuin Jenkeissä halloween ei varmasti täällä koskaan paisu, eikä tarvitsekaan, mutta minusta on kiva, että ihmiset kaiversivat kurpitsoita ja viettivät naamiaisjuhlia. Juuri näin, Jenkeissä halloween lokakuun viimeinen päivä, eli tänä vuonna se oli keskiviikko. Mutta sitä minäkään en tiedä, koska kurpitsalyhdyt pitäisi virallisesti laittaa esille, etukäteen vai vasta viimeinen päivä. Suomessa halloweeniksi laskisin sen ajan, jonka jää varsinaisen halloweenin ja pyhäinpäivän väliin. Jos nyt kurpitsan oikeasti vaivautuu kaivertamaan, niin täytyyhän siitä ehtiä nauttia, eli itse laittaisin esille huoletta jo viikon alussa. :)
Aivan ihana tuo aveccisi asu! Saako kysyä, mistä on löytynyt tuo villatakki ja kengät (jotka myös itselleni voisin ottaa)? Pienellä 1v2kk tytölläni on puput niin iso juttu, että villatakissa niitä ihasteltaisiin varmasti pitkään! :D
Ajatus tuosta kiitospäivän vietosta on kyllä kieltämättä kutkuttava jollain tapaa, hyvin voisi kokeilla ainakin!
Kiitos, sanoo avecin pukija! Totta kai, aina saa kysyä. Kengät ovat Petit by Sofie Schnoor -merkin, neuletakki H&M. Ja siis neuletakki on tänä syksynä tilattu, että ihan hyvin voisi vielä löytyä ihanalle pupufanityttärellesi. :) Niinpä, jotenkin rauhoittava ja kiva ajatus viettää sellaista matalan kynnyksen kiitospäivää, että tekee vain tavallisesta arjen päivällisestä vähän runsaamman ja juhlavamman, ja viettää niin aikaa oman perheen kesken.
No juurikin noin. Ettei arki olisi niin arkista, niin ripaus juhlavuutta olisi kyllä paikallaan näin pimeänä ja synkkänä vuodenaikana varsinkin. Kesällä sitä osaakin välillä panostaa, mutta syksyllä ja talvella tuppaa unohtumaan. Matalan kynnyksen kiitospäivä, hyvin sanottu! :)
Olisi ihanaa, jos kiitospäivä voisi jossain muodossa rantautua Suomeenkin! Kiitospäivän ajatuksesta pidän, halloween ei innosta vähääkään. Olemme joskus huviksemme pohtineet kiitospäivänä kiitollisuuden aiheita omalla porukalla, niitähän olisi hyvä miettiä useamminkin kuin kerran vuodessa, mutta toki kiitospäiväjuhlat, brunssit ja tapahtumat olisivat nekin hieno idea. Kokoontuminen yhteen läheisten ja perheen, suvun kanssa korostuu tietysti jouluna, mutta kiitospäivää voisi pitää myös ystäväpiirin ’jouluna’ tai kokoontua parhaaksi katsomalla poppoolla.
Moi Petra! Se onkin muuten tosi jännä kysymys, rantautuuko kiitospäivä tänne koskaan. Ystävänpäivä ja halloween ovat selvästi helpompia omaksua. Kiitospäivä taas vaatisi melkeinpä ylimääräisen pyhäpäivän, sillä sehän on jenkeille kuin toinen joulu, että matkustetaan pitkäksi viikonlopuksi perheen tai suvun luokse. Ihana, jos olette jo vaalineet kiittämisen perinnettä omalla porukalla. Monihan pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Jos päivittäinen listaaminen ei tunnu omalta, voisi vähintään kiitospäivä olla hyvä hetki pysähtyä asian äärelle. Niin kiva idea, että kiitospäivää pitäisi ystäväporukan jouluna. Kuten sanottu, kaikki syyt kokoontua yhteen ja syödä hyvin kannattaa minusta käyttää. :)
Varmaan ensimmäisenä täälläkin osuisi käteen se lihakirves. Vaikka sellainen täytyisi ensin käydä ostamassa.
Halloweenit jätän väliin, liian keinotekoinen ja oranssi. Kiitospäivää olen joskus ajatellut vietettäväksi perheessä, mutta miten sekin on tuntunut liian tehdylle..
Olenkohan vaan liian suomalainen juntti, jolle ei kelpaa amerikkalainen hömpötys (??)
Isänpäivästä otimme kyllä eilen kaiken irti herkkuruokineen ja kakkuineen. Menin jopa niin pitkälle, että koiramme laittoivat isille kortin ja lahjaksi pitkät kalsarit. Että isi tarkenee heidän kanssaan ulkona :)
Halloween on minustakin pahimmillaan liian keinotekoinen ja oranssi. Mutta toisaalta niin on joulukin helposti liian krääsäinen, mutta omalla tyylillä tehtynä ihana. Ajattelenkin, että sama pätee kaikkiin pyhiin: omannäköisinä niistä nauttii. :) Olin itse ennen varmasti ihan samanlainen, vaikka en silti sinua suomalaiseksi juntiksi suosut tituleeraamaan. :D Ehkä olen katsonut liikaa jenkkisarjoja ja alkanut siksi romantisoimaan liikaa. Hei ihana, kun nautitte isänpäivästä herkkuineen ja koiruudet pääsivät vielä lahjomisen makuun! Niin sitä pitää, ilo vaan irti aina pyhistä, kun siltä tuntuu. :)