Kaupallinen yhteistyö, Pierre Robert ja Asennemedia
Hyppään ajassa hieman takaisin loka-marraskuun vaihteeen viikonloppuun, jolloin vietimme pientä lähisyyslomaa. Pakkasimme mukaan lämmintä vaatetta, lukemista ja viimeaikaiset univelat.
Loka-marraskuun vaihde on vähän sellainen ei mikään sesonki. Enää ei ollut juurikaan ruskaa, mutta ei vielä pikkujoulukausi tai luminen talvikaan. Vaan arvatkaa mitä, siinä piili vahingossa koko yöpymisen ihanuus.
Sain hyvän muistutuksen siitä, miten off-season voi joskus olla se paras aika matkustaa. Nimittäin saatat huomata olevasi paikan harvoja asiakkaita. Saatat saada miltei täyden rauhan takkatulen lämmittämässä ravintolassa. Saatat jopa kuvitella olevasi linnan ja kartanon omistaja itse.
Huomaan näin aikuisena kaipaavani yhä enemmän rauhaan. Toki haaveilen New Yorkin -matkoista, mutta entistä enemmän levollisista retriittihenkisistä irtiotoista vaikka vain pienen ajomatkan päässä kotoa paikkaamaan oman mökin puutetta.
Varmasti näistä syistä tämä ei-mikään viikonloppu jäi erityisen tunnelmallisena mieleeni. Tuuli tuiversi ulkona, Englannin nummista muistuttava karun kaunis kartanomaisema uinui hiirenhiljaisena ja ilmassa sekoittui kaksi vuodenaikaa. Ohjelmassa ei ollut mitään muuta kuin ulkoilu, ruoasta nauttiminen ja lopulta lukemisen ääreen sammahtaminen.
Mukaan pakkasin Pierre Robertin pitkähihaisen kerrastopaidan ja pitkikset, joista on sittemmin tullut suosikkini kylmempien ilmojen päivittäisillä päiväkotihakureissuilla. Merinovillasta ja teknisestä materiaalista valmistetussa kerrastossa yhdistyy luonnonmateriaalin pehmeys sekä kosteutta siirtävät ja kehon kuivana pitävät ominaisuudet. Kerraston tuntu on päällä mielettömän mukava, malli hyvällä tavalla istuva ja malliston värimaailma omaa silmääni miellyttävä: pitkähihainen merinovillainen kerrastopaita ja merinovillaiset pitkikset Nearly Black, merinovillainen urheilutuubihuuvi ja merinovillapipo Dark Navy.
Ruotsissa ja Norjassa (jos joltain kansalta otan ulkoiluvaatevinkkejä vastaan, niin norjalaisilta) todella suosittu mallisto on ollut Suomessa myynnissä vuoden verran, ja sitä saa koko perheelle hypermarkettien ja tavaratalojen lisäksi merkin omasta verkkokaupasta. Tärkeinä huomiona Pierre Robertin merinovilla on eettistä mulesing-vapaata villaa, ja mallistolle tarjotaan Mukavuustakuu, jolla saa rahat takaisin, jos ei tuotteita kokeiltuaan ole tyytyväinen (kampanjatakuu koskee 28.2.2019 mennessä ostettuja kampanjaan kuuluvia tuotteita).
Voin sanoa yhden asiakkaan, jonka puolesta voisin kysyä, onko merinovilloille myös ylityytyväisyystakuu. Tyttärelleni on nimittäin tullut omasta kokopinkistä Pierre Robert -kerrastostaan – jonka antamisella lunastin noin viisitoistatuhatta hyvä äiti -pistettä – pieni pakkomielle. Viikonloppunakin hän kävi omatoimisesti hakemassa pyykkitelineellä kuivuvan merinovillapaidan, merinovillapitkikset, merinovillapipon, merinovillatuubihuivin ja merinovillasukat, ja vaihtamassa ne päälle. Myös piparit hän leipoi sisällä kyseinen pipo päässä ja tuubihuivi kaulassa, enkä viitsinyt rikkoa perherauhaa, vaan annoin olla, sillä konepestävinä vaatteet sopivat hyvin jokapäiväiseen käyttöön. Kids Wool -merinovillavaatteille, jotka myöskin kuuluvat Mukavuustakuun piiriin, on myönnetty Joutsenmerkki.
En voi sille mitään, mutta aina, kun mietin meidän perheemme ulkoilutottumuksia, minua alkaa naurattaa. Viime laskiaisena, kun luonnollisesti söimme itse grillimakkaraa teltalla, ihailimme reippaasti ohi sivakoivia hiihtäjiä niin paljon, että ajoimme suoraan urheilukaupan alennusmyynteihin katsomaan hiihtokamoja. Onneksi niitä ei löytynyt ja tulimme ensi-innostukseltamme järkiimme, sillä voisimme esimerkiksi aloittaa sillä, että saisimme yhden kerran aikaiseksi siirtyä siitä makkarateltalta vuokraamaan kamat. Etelässä sesongin pituus tietysti on mitä on, mutta viimeistään vuoden päästä talvella vien silloin nelivuotiaan Muumien hiihtokouluun, jos siinä vahingossa reippailisi itsekin.
Vaan yksi laji on sellainen, jossa nimenomaan menin ensi töikseni ostamaan kamat: lumilautailu. Olin melkein kolmekymmentä, kun päätin, että hinnalla millä hyvänsä – lyhyistä hermoista, leikatusta polvesta ja korkeasta itsesuojeluvaistosta huolimatta – opettelisin lautailemaan. Ja minähän opettelin. Kyseisen lajin oppiminen aikuisena on, niin tyhmältä kun se voi kuulostaakin, elämäni tärkeimpiä saavutuksia itsensä voittamisen saralla.
Valitettavasti viime vuosina lautailu on jäänyt meillä vähälle, sillä raskauteni ovat osuneet talveen, eikä lajin, joka vaatiin vähän pidemmän poistumisen kotoa, harrastaminen ole oikein onnistunut pienen vauvankaan kanssa. Silti olen jostain syystä todella iloinen siitä, että minulla on oma talviurheilulajini sen lisäksi, että tarvon lumessa vaunulenkkejä. Se taisikin olla mieheni ensimmäinen kommentti, kun perheen isompi ja pienempi nainen pukivat Pierre Robertin aikuisille ja lapsille sopivia kerrastojaan, että miten voikin olla kova ikävä lautailemaan. Aarrekartallani onkin Alppi-matka, vaikka jo etelän nyppylä tulee tuntumaan vuosien jälkeen ihanalta – ja todennäköisesti näin kalkkismutsina tauon takia myös karmivalta.
Kuulostaa kivalta paikalta. Saako udella missä majoitus sijaitsee?
Moi Minttu! Totta kai, paikka on ihana Mustion Linna lähellä Fiskarsia. Kävimme siellä ensi kertaa kesällä, mutta ajoituksemme oli huono: saavuimme paikalle juuri kaksivuotiaan pahimpaan iltapäiväkiukun ja -väsymyksen aikaan, joten ehdimme hädin tuskin nähdä pihapiirin, kun jo piti lähteä takaisin. Paikka oli aivan ihana kesällä, siellä on esimerkiksi kaunis ”paviljonki” veden päällä (https://www.instagram.com/p/BllSIKPh42B/), mutta paikka toimii yhtä kivasti näin off-seasonina juuri edellä mainituista syistä.
Juttelin henkilökunnan kanssa ja nykyään Mustion Linnassa järjestetään myös häitä, kaunis lasi-ikkunainen lisärakennus taisi valmistua viime vuonna. Juhliinkin paikkaa kannattaa siis harkita. Ihania tällaiset rauhoittavat minilomat kauniissa miljöössä. Tätä varten lanseerasin kesällä #viehättäväkohde-tunnisteen Instagramiin, jotta löytäisimme näitä kotimaan helmiä puolin ja toisin. Jos sinulla tai muilla tulee vastaavia kohteita mieleen, kuulen niistä mielelläni. :) Kivaa viikkoa!
Kiitos kivasta vinkistä! Mustion linnassa oon käynyt vain kesäisin, mutta offseasonina on tosiaan kiva matkustaa :) Itsekin kaipailen rauhaa ja hiljaisuutta matkustamiseen, kivaa että läheltäkin löytyy sopivia viikonloppukohteita :)
Ihana, jos vinkki oli mieleinen! Kaikkiin kohteisiin off-season ei tietenkään sovi, mutta tämän reissun myötä tajusin, että juuri tällaisiin sopii. Meidän yksi matkahaave on esimerkiksi Iso-Britannia maaseutu ja siellä joku ihana kartanohenkinen majoitus. Siihen tunnelmaan melkein kuuluu, ettei ole mikään idyllinen aurinkoinen sää, vaan vähän sellainen tuuli ja tuiske, joka suorastaan pakottaa muhkeaan nojatuoliin takan ääreen kirjan kanssa. Parempia majoituksia jos etsii, niin tuntuva off-season -alennuskin on tervetullut. Ja tosiaan: ei välttämättä tarvitse lähteä kuin noin tunnin päähän pääkaupunkiseudulta päästäkseen tällaiseen rauhaan. :)
Olen ollut itse Skotlannissa joulukuun alussa ja majoittunut kartanossa, se oli unohtumatonta. Kävelyretket tuulisella nummella ja sitten tulen ääreen torkkupeiton alle kirjaa lukemaan ja teekuppi käteen, ihan parasta!
Kiitos, kiitos, kun vahvistit mielikuvani todeksi! Tämä todella täytyy toteuttaa ja mieluummin nimenomaan loppuvuodesta kuin vaikka maaliskuussa, vaikka sää olisikin sama tuuli ja tuiverrus. Alkuvuodesta mielentila on jo siirtynyt kevään odottamiseen, kun taas ennen joulua on aina kotoilutunnelmissa. Loka-joulukuuhun sopii muutenkin niin hyvin reissupiristys. Monet haluavat silloin ymmärrettävästi aurinkoon, mutta itselleni taitaa olla tärkeintä tehdä ylipäätään jotain kivaa.
Meidän perhe matkusti Leville aina viikko ennen hiihtolomaa silloin kun olin teini. Ihan paras viikko olla laskettelemassa. Kaikki on jo auki, mutta turistit puuttuvat vielä. Kertaakaan ei tarvinnut jonottaa hisseille. Ajattelimme, että ensi jouluna änkeämme vanhempieni mukaan joulunviettoon Ylläkselle, että minäkin pääsisin lautailemaan ensimmäistä kertaa vuosiin. Lumilautailu on myös minulle se oma ja rakas talviurheilulaji. Pitäisi varmaan ängetä teini-veljien mukaan Talmaan tänä talvena ja jättää lapset mummin kanssa pulkkamäkeen.
Ja kiitos tästä muistutuksesta! Olen tuskaillut välikerroksien kanssa tässä muutaman viikon. Olin täysin unohtanut tämän merkin! Taidan tilata meidän vilukissalle saman pinkin kerraston jos sillä saa sen viisitoistatuhatta äiti-pistettä. ;)
Uskon! Hiihtolomaviikko on varmasti muutenkin sellainen, jota kannattaa yrittää välttää, jos vain mahdollisuus on. Maksat enemmän ja saat vähemmän, kun kaikkialle on kahta kauheammat jonot. Levillä ja Ylläksellä olen itse nimenomaan käynyt, mutta siinä pohjoisen kohteista se. Ylläs minulle jäi erityisen tunnelmallisena mieleen, kun asuimme Äkäslompolon kylässä ja hurautimme potkukelkalla paukkupakkasessa, kaikessa hiljaisuudessa, tähtitaivaan alla, potkukelkalla illalliselle. Se oli kaupunkilaiselle taianomaista se. :) Jos on aarrekartalla Alppi-matka, niin taitaa olla Lappi-joulukin. Ihanaa, jos voitte lyöttäytyä vanhempiesi seuraan! Ja tosiaan tästä kerrastosta on ollut meille hurjasti iloa ihan jo kotimuotinäytöksissä ja kohtahan se talviurheilusesonki kunnolla vasta alkaa. Vaikka juuri kirjoitin, että hiihtäminen jätetään varmasti ensi vuoteen, luistelemaan ajattelimme mennä viimeistään tammikuussa. Tapiolan Jääpuutarha näytti tunnelmalliselta ja ainakin sieltä saa myös vuokrattua luistimia ja kypäriä sekä lainattu tukia.
Löysin blogisi viikonloppuna ja voi kuinka olen tykännyt paljon. Olen lukenut vanhempia postauksia aina kun olen ehtinyt. Tämä on kaikista lukemistani blogeista tällä hetkellä omaa tyyliäni lähellä. Ja voi mitä vinkkejä olen saanut vaikka mihin.
Miten ihana palaute, suuren suuri kiitos! Olen iloinen ja otettu, että olet löytänyt blogini pariin ja saanut siitä paljon vinkkejä. Lämpimästi tervetuloa lukijaksi ja muista jättää postaustoiveita, jos uutena lukijana tulee jotain tiettyä mieleen. :)
Oi, miten kaipaankin rinteeseen.
Omalta osalta lauta jäi naftaliiniin , kun opetin tyttären laskeman. Rakastuin suksiin ja sain miehenkin niihin käännytettyä. Nuorin kävi kokeilemassa suksia viime talvena, ja nyt jo hokee, että haluaa rinteeseen. Sinne siis pian.
Ja hiihtosukset hain hetken mielijohteesta, kun olin tyttären hiihtoa hetken katsellut. Siinä muuten kohtalaisen tehokas urheilumuoto.
Mitä tulee aluskerrastoon, on meronovilla itsellekin suosikki. Saatan olla mainoksen uhri näin joulun alla.
Älä muuta sano, kaipuu on kova! Olen miettinyt ihan samaa, että mitä teemme tyttären kanssa, kun molemmat laskemme laudalla. Sukset olisi tietysti lapselle helpompi, mutta luulen, että kummastakaan meistä ei ole vaihtamaan suksiin. Laskettelin suksilla kyllä lapsena, että siinä mielessä se onnistuisi, mutta muistan, että en oikein koskaan löytänyt suksien kanssa yhteistä säveltä. Jos ei nyt lautailunikaan niin kummoista katseltavaa ole, niin suksien kanssa laskisin varmasti vieläkin auraten. :D Täytyy katsoa ja miettiä, kun sen aika tulee. Kiva, kun kerroit teidän kokemuksenne ja ihana, että pieni on innostunut.
Siis todella: murtsikka on niin tehokas laji ja minusta erityisen kiva nimenomaan ulkoilunäkökulman takia. Siitä tulee kaksi verroin reipas olo, kun ei vain urheile, vaan urheilee ulkona raikkaassa ilmassa. Täytyy vähän tarkkailla näitä etelän talvia, mutta meillä olisi kyllä lähellä ladut, joten ajatus harrastuksesta kytee edelleen. Aikuisena on toki se hyvä puoli, että kun kerran ostat sukset, niin se on siinä se. Ei tarvitse päivittää ainakaan pituuden kasvamisen takia.
Jos ja kun olette talviurheileva perhe, niin sitä suuremmalla syyllä suosittelen merinovillakerrastoja kuusen alle. :)
Mustion linna kuulostaa todella viihtyisältä viikonloppukohteelta :) On vinkattava tässä samalla muun muassa saariston kohteista Bengtskärin majakasta! Todella hieno päiväretkikohde ja miksi ei yöpymiseenkin niin kesäkaudella kuin alkusyksystäkin jolloin meri on mykistävän kaunis.
Moi Ida! Mustion Linna on ja varmasti kaikkina vuodenaikona. Voin vain kuvitella tunnelmallisuuden sitten, kun pihapiiri on lumen peitossa. :) Kiitos ihanasta vinkistä! Kävin heti tarkistamassa, onko Bengtskär meidän muistilistalla ja on se (keräilen näitä niin Trelloon kuin Pinterestiin). Luulen, että kotimaan kohteet korostuvat meillä entisestään ensi vuonna vauvan kanssa, kun pitkiä matkoja ei ehkä tule tehtyä, mutta lähikohteissa on kiva käydä. Rakastan merta ja saaristoa, joten ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin majakalla tulee käytyä. Voin kuvitella, miten vaikuttava ja kaunis merellinen kohde on.
Mä otin laudan esiiin viime talvena 10 vuoden tauon jälkeen. 6 viikkoa synnytyksen jälkeen 😂, mutta kivaa oli. Tänä talvena on pakko päästä uudestaan, jos ei menisi ihan lanaamiseksi eka tunti taas.
Mä käytin esikoisen vauva ajan noita Pierren villavaatteita, olivat kyllä hyviä. Taitaa olla vieläkin jotain talvelle jemmassa.
Nyt jatkamaan pakkausta, muutto la. Jee ja jaiks.
Vau, hyvä sinä! Teinköhän itse mitään kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen paitsi haahuilin tukka pystyssä kotona. :D Mene ihmeessä tänä vuonna uudestaan, niin säilyy tuntuma. Onneksi lautailu on kuin pyörällä ajo: kun sen kerran oppii, niin jossain selkärangassa taito pysyy. Silti olen jo vähän valmiiksi tortut housuissa, kun taas joskus pitkän tauon jälkeen pukee vermeet.
Kiva kuulla, että olette käyttäneet samoja ja tosiaan, Pierre Robertin mallistoon kuuluu vauvavaatteitakin, ihania merinovillabodyja ihan omissa suosikkiväreissä, kuten meleerattuna harmaana ja vaaleanpunaisena. Täytyy ajoissa tehdä inventaario, mitä tulevan vauvan kanssa tarvitaan lisää ja mitä jo tarpeeksi on.
Ooh, tsemppiä ja onnea muuttoon! Se on aina niin iso mutta palkitseva rutistus. Muutatte sitten ihan samaan aikaan, kun me muutimme kaksi vuotta sitten. Vaikka asunto oli vielä silloin täysin kolkko ja keskeneräinen, jotain taianomaista kodin ensimmäisessä joulussa aina on. :)
Joo, jotenkin se ihana kevättalvi innosti lähtemään pohjoiseen keväällä ja se että kun jo on se esikoinen niin se vauva humpsahti olemassa olevaan arkeen ihan erilailla kuin esikoisen vauva-aikana (ylläri 😅), yksi lapin reissu ei tuntunut missään (eipä 😂). No mutta tänä talvena pääsee esikoinenkin mäkeen, saas nähdä kummalla repeää hermo ensin..
Ja kyllä, jouluksi uuteen kotiin on ihana päästä, varsinkin kun tällä kerralla ei olla rempattu, aivan ihanaa ”vaan” muuttaa! Pientä jumppaa edessä vielä, kun vauva ollut tosi kipeä jo viikon verran,joka verottaa vähän joka päästä elämää, niin unista yöllä kuin päivälläkin ja sitä kautta sitten pois pakkaamisesta. Mutta mutta, eteenpäin!
:D Nimenomaan kysymys kaikessa talviurheiluidyllissä kuuluu: kenellä perheestä menee ensimmäisenä hermo. Onneksi mieheni on rauhallinen ja kärsivällinen. No, olenkin minäkin ihmeen rauhallinen ja kärsivällinen lapsen kanssa, mutta kun opettelin itse lautailemaan, ja opettajana oli mieheni, niin ai että sitä tunteiden ja temperamentin roihua. Se oli enemmän Laura 3 vee kuin Laura 30 vee. :D
Tosiaan, joskus on ihanaa ”vain” muuttaa! Paljon on hommaa siinäkin, mutta ihan eri asia se on kuin että jännää, ehtiikö remppa edes valmistua ja siihen päälle muutto. Yleensähän nimittäin aina jotain rempassa jää ihan viimeiseen päivään. Pikaista paranemista vauvalle ja sitä myöden suotuisia pakkauksia teille aikuisille!
Oon palannut rinteisiin ja hiihtoladuille viime vuosina. Kyllä ne lajit osaa, kun on kerran oppinut. Itselleni vaan kypärän käyttö tuntuu hankalalta, kun ei ole tottunut aikoinaan.
Alppiloma löytyy myös omalta kartaltani.
Lappijoulut on ihania, osa ihanimpia mummolamuistojani lapsuudesta..Revontulet taivaalla ja papan sytyttämät jätkänkynttilät pihamaalla, paljon serkkuja, setiä ja tätejä. Trivial pursuitia ja After eightejä..
Tuosta hiihtämisestä vielä. Kuopuksen syntymän jälkeen ihanin urheilulaji oli karata hiihtolenkille hiljaiseen ja kauniiseen talven ihmemaahan imetysten välissä. Omaa hiljaista hiihtomeditaatiota.
Kotimaan saaristokohteista suosittelen Kökaria, pääsee lautoilla perille asti. Kannattaa lukea Kökarista kertova Ulla-Lena Lundbergin Jää. Kökarin lähellä on myös ihana kohde Källskär, jossa asusteli ruotsalainen kreivi ja hänen vieraanaan mm.Tove Jansson.
Kiitos lohduttavista kokemuksista! Kyllä se taito sinne selkärankaan taitaa tosiaan jäädä, vaikka aluksi huteralta tuntuisikin. :) Oi että, mitä lapsuusjoulumuistoja sinulla on! Onpa ihanaa, että olet saanut nauttia noin taianomaisista sukujouluista. En muuten pystyisi samaistumaan, mutta tosiaan minun 30-vuotispäivän Ylläs-matka jäi juuri tuollaisena mieleen, kun huristelimme Äkäslompolossa potkukelkalla hiljaisen tähtitaivaan alla syömään. Täytyy sanoa, nyt näin jälkikäteen ajatellen, että se on yksiä mieleenpainuvimpia matkamuistojani koskaan – ja kotimaassa. Siitä minulle varmasti osaltaan hiihtokipinäkin tuli. Silloin vain lautailimme, mutta katsoin hiihtäjiä ja mietin sitä erilaista rauhaa, mikä lajiin liittyy. Rinteissä kuitenkin pauhaa aina musiikki ja on paljon muita ihmisiä. Saan siis täysin kiinni tuosta meditaatioajatuksesta: olisiko mitään rauhoittavampaa kuin hiihtää hiljaisessa metsässä. Toinen ihana hiihtomielikuva on hiihtää aurinkoisen kauniina talvipäivänä järven päällä. Ai että! Onneksi esimerkiksi hiihtäminen on laji, jonka voi aloittaa vaikka kuinka vanhana. Jos on edes joskus hiihtänyt lapsena, niin kuin minäkin onneksi olen, niin uskon, että lajista saa kyllä nopeasti tarpeeksi paljon kiinni. Kokonaan eri asia olisi aloittaa aikuisena alusta alkaen jokin vaikea laji.
Jo edellisen saaaristovinkin kohdalla aloin miettiä (tyttäreni rakastamia) Muumeja, että pääsisipä niissä hyvin tunnelmaan. Ja nyt mainitsit Tove Janssonin. :) Kiitos ihanista vinkeistä! Kirjoitin Kökarin ja Källskärin muistilistaamme.
Moi Laura! Nämä tuotteet kiinnostavat mua kovasti, erityisesti tuo naisten merinokerrasto. Olisin kysynyt, osaatko sanoa omasta kokemuksestasi, että miten hyvin vastaavat kokoaan tai ovatko kovin napakoita istuvuudeltaan? Nimim. palautusrumbaa aina viimeiseen välttäen :) Kiitos paljon ihanasta blogista ja ihanaa joulun odotusta!
Moi Vilma! Niin saan kiinni tuosta palautusrumbaa viimeiseen asti vältellen -kohdasta. Olen itse ihan samanlainen ja etsin yleensä todella kattavasti tietoa tuotteesta ennen kuin tilaan juuri turhan palautusvaivannäön ja turhien edes takaisten kuljetusten välttämiseksi. Mielestäni naisten kerrosto vastaa oikein hyvin kokoaan. Olisin normaalitilanteessa tilannut S-koon, mutta nyt tilasin M-koon raskauden takia sekä ylä- että alaosaan. S minulla on normaalisti tällaisissa siksi, että tykkään trikoissa ja kerrastoissa napakkuudesta. Uskon, että S olisi mennyt nytkin, mutta M-kokokin on varsin maltillinen ja istuva, ei mikään kaapu ollenkaan. Eli tosiaan, tilaisin sen koon, minkä yleensäkin. Kiitos sinulle kivoista sanoista ja samoin, huomennahan se on jo joulukuun ensimmäinen päiväkin. :)