Kämp Spa -hoito saatu bloginäkyvyyttä vastaan
Maailman kaunein kiitos lämpimästä ja empaattisesta suhtautumisestanne edelliseen raskautta ja keskenmenoa koskevaan kirjoitukseen. Kaikki teidän kommenttinne ja onnentoivotuksenne merkitsevät minulle todella paljon. Vastaan kommentteihin vielä henkilökohtaisesti heti, kun ehdin. Sain tässä välissä flunssan, ja olen siksi viettänyt hiljaiseloa kotisohvalla. Lämmin kiitos myös siitä, miten avoimesti olette jakaneet omia koskettavia kokemuksianne kommentein ja yksityisviestein. Se vahvisti tunnettani siitä, miten tärkeää aiheesta on puhua.
Kokemuksen myötä suhtaudun paitsi koko raskauteen myös raskausajan hyvinvointiin ihan eri tavalla, ja siitä haluan puhua tänään. Sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi ovat saaneet uuden merkityksen. Eikä taustalla tarvitse tietenkään olla juuri keskenmenon trauma ja pelko, vaan minkä elämäntilanteen kriisi tahansa voi laukaista sen, että yhtäkkiä ei enää ole voimaa ja energiaa pitää itsestä huolta.
Stressaavimmilla ja vaikeimmilla viikoilla annoin itselleni luvan vain olla, luvan taantua sotkutukkaiseksi pieruverkkarivetäytyjäksi. Heti perään totesin itselleni, että näin saa jatkua tasan sen aikaa, kun odotan ensimmäisen kolmanneksen riskiajan umpeutumista. Sen jälkeen on herättävä henkiin ja alettava huolehtia itsestä.
Päätin tehdä sen, mitä vähän liian harvoin raaskin: ostaa itselleni pitkän rentouttavan hoidon. Universumilla oli kuitenkin sormensa pelissä, sillä juuri samaan aikaan sain kysymyksen, haluaisinko mennä testaamaan Kämp Span. Vastaus oli hormoneista suorastaan herkistynyt kyllä kiitos. Sitä enemmän kuin mitään kaipasin: rauhaa, hemmottelua, rentoutumista ja kosketusta.
Olen muutaman kerran ollut hoidoissa tavaratalojen ja kauppakeskusten yhteydessä olevissa hoitoloissa, mutta henkilökohtaisesti koen, että vaikka tila itsessään olisi hyvin eristetty, niissä on mahdoton päästä täydelliseen zen-tunnelmaan. Kämp Spa taas oli kokemus, jossa unohdin samantien olevani Helsingin ydinkeskustassa. Hoitolaan on oma sisäänkäynti Kluuvikadulta, ja hissimatka kahdeksannen kerroksen rauhaan karistaa loputkin kaupungin pölyt. Kliseestä huolimatta kuvailen, että paikka on keidas keskellä kaupunkia, täydellisen hiljainen ja rauhoittava pakopaikka.
Suosittelen varaamaan hoidon ympärille hyvin aikaa niin, että lämmittävissä tuoleissa ehtii rentoutua sekä ennen hoitoa että sen jälkeen (eikä muuten ole huono idea sujauttaa kylpytakin taskuun kirjaa). Saunaan hoidon yhteydessä pääsee totta kai myös. Tunnelma oli kaikin tavoin mieleeni: onnistuneessa kokonaisuudessa sekoittuu tyylikäs ylellisyys (kuvittele marmorisia pintoja), klassinen eurooppalaisuus (ajattele Balmuirin lyhtyjä) ja luonnonläheinen aasialaisuus (ajattele höyryävää teetä ja itämaista instrumentaalimusiikkia). Tarjolla on paljon erilaisia hoitoja kasvoille, vartalolle ja jaloille sekä lisäksi laajempia hoitokokonaisuuksia. Oma hoitoni oli ESPA Mother To Be. Hoito räätälöidään ihanasti odottajan tarpeiden mukaan joko hierontaa tai kasvohoitoa painottaen. Tässä siis jo etukäteen yksi vinkki, jos mietitte, mitä toivoa joulupukilta: lahjakortti hoitoon on ainakin minun suosikkilahjojani kautta aikojen, ja Kämp Spa pääsi heti omien kokemusteni kärkeen.
Rentoutuminen on siis ottanut hyviä askeleita eteenpäin niin kotona kuin hoidossa, mikä on moneltakin kantilta hyvä asia. Odottajan stressiinhän liittyy varsinainen kierre. Tutkimusten mukaan raskaudenaikainen ahdistus vaikuttaa syntyvään lapseen. Kun tietää, ettei saisi stressata, stressaa myös sitä, että stressaa, jolloin stressiä on todellisuudessa kaksi kertaa enemmän.
Raskausajan hyvinvoinnissa liikunta minulla on liian huonolla tolalla, sillä kävelylenkit ja satunnainen kevyt venyttelytyyppinen iltajooga eivät oikein tunnu riittäviltä. Pohdinkin kuumeisesti, mikä olisi sellainen laji, jonka voisin tässä kohtaa helposti aloittaa – ja, johon saisin aikaiseksi mennä. Uimassa (ja toki uinnin jälkeisillä munkeilla) kävin jo kerran – aplodeja!
Ravinto vasta onkin odotusaikana oma juttunsa. Ainakin omaan ensimmäiseen kolmannekseeni on mahtunut päiviä, joina olen elänyt pelkästään, kyllä, lauantaimakkarapaahtoleivillä. Milloin ei tee mieli juuri mitään, milloin on pakkomielle tiettyä ruokaa kohtaan, milloin on ollut liian väsynyt kokkaamaan kunnollista ruokaa. Olenkin yrittänyt ottaa periaatteeksi sen, että jo se riittää, että syön päivässä edes sen yhden terveellisen smoothien, johon saa koko päivän tarpeen vitskuja, tai että teen lounaastani erityisen terveellisen, usein salaatin kaiken maailman avokadoilla ja pähkinöillä. Loppuajan voi sitten mennä vähän enemmän sinne päin, jos ei muuhun pysty.
Onneksi tosin toisella kolmanneksella tämäkin asia alkaa tasaantua. Nyt taas jopa juon hieman kahvia. Raskauden ajan suurin identiteettikriisi tulee aina itselleni siitä, ei vartalon muuttumisesta, vaan väliaikaisesta etääntymisestä kahviin. En koe itseäni itseksi, jos en laahusta heti herätessä painamaan espressoa tulemaan.
Ennen kuin siirrytään muihin aiheisiin, vinkkaan vielä teemaan liittyvästä elokuvasta. Koska olen sairastanut sohvanpohjalla, oli hyvä aika alkaa katsoa Netflixin Yksityiselämä (Private Life). Elokuva kertoo nelikymppisestä kultturellista newyorkilaispariskunnasta, joka yrittää saada lasta. En ole vielä pitkällä, mutta alku vaikuttaa lupaavalta. Neljä tähteä elokuvalle antanut Helsingin Sanomat kuvailee sarjaa hienoksi, kirpeäksi draamakomediaksi lapsettomuudesta. Kyseessä ei missään nimessä ole valmiiksi naurettu hassun hauska komedia – en itse jaksa itse sellaisia ollenkaan – vaan realistiselta tuntuva ja hienovaraista huumoria viljelevä indieleffa.
(Edit: Private Life on siis elokuva, ei sarja, niin kuin ensin kirjoitin, kiitos vaan yhdelle tarkkaavaiselle ihanalle! Voi hyvänen aika, mutta toisaalta mitä muuta näillä flunssaisilla raskausaivoilla voi odottaa. Olisin varmasti katsonut koko elokuvan tyytyväisenä, ajatellut, että onpa pitkä pilottijakso, ja ihmetellyt, että missäs loput jaksot ovat. Näin käy, kun katsoo Netflixistä niin paljon sarjoja, eikä juurikaan enää elokuvia, että alkaa pitää elokuviakin sarjoina – yhden hyvin pitkän jakson mittaisina minisarjoina.)
Paljon on siis mahtunut viime aikoihin: kiitollisuutta (kiitos teille), hyvinvointia (kiitos Kämp Spa), rentoutumista (kiitos Netflix) ja päätään nostavaa työstressiä (kiitos sohvalle kaatanut flunssa). Nyt menen ensitöikseni tekemään sitä lauantaimak… ei kun smoothieta – hyvää tekevää perjantaita!
Kiitos sarajavinkistä. Oma sarjalista näyttää rikosdraamoineen ja terroristijärjestöineen tällä hetkellä niin synkältä, että jotain kevennystä se kaipaa. Huomasin tässä, että sarjamakuni on muuttunut todella radikaalisti fantasiasarjoista rikossarjoihin. Hassua.
Mä panostin viime raskaudessa pukeutumiseen. Ekasta kerrasta oli jäänyt kammo siitä, että jymähdän taas legginsseihin ja virttyneisiin paitoihin. Ensimmäinen asia jonka ostin, oli hyvät äitiysfarkut. Mä koin olon heti enemmän omaksi itsekseni, kun vaatteet olivat kunnossa. Vaikka en pistänytkään koko kaappia uuteen uskoon, vaan panostin muutamiin hyviin perusvaatteisiin.
Viime raskaus teki kahvin kanssa sen, että mun makuaisti muuttui niin radikaalisti että en vieläkään pysty juomaan tummapaahtoisia, vaikka ennen en muuta juonutkaan. Mitä tummempi, sen parempi. Nykyään on pakko mennä keskipaahtoisella.
Onko muuttunut! Ajattelin, että olet ikuinen fantasiasarjafani. Mutta toisaalta nykyään on niin paljon sarjoja, että on vain yhdessä genressä pysyminen jättää kyllä paljon loistavia sarjoja ulkopuolelle. Arvaa mitä, tein sen: kokeilin Game of Thronesia! Vaikka kuinka tiedostan, että sarja on omassa kategoriassaan maailman paras, en pystynyt katsomaan sitä jaksoa enempää. Vika ei ole sarjassa, vaan minussa. Tulipahan vain vielä kerran todettua, että en yksinkertaisesti nauti minkäänlaisista fantasia- tai scifituotannoista, vaikka haluaisin olla kaikkiruokainen laatusarjojen suhteen. Kiitin kuitenkin itseäni avoimesta kokeilumielestä. Sons of Anarchya, Narcosia sun muuta katsoneena saan kyllä kiinni siitä, mitä tarkoitat, kun ohjelmistossa on vähän liikaa raakoja sarjoja, ja tarjonta kaipaisi kevennystä. :D
Ihan loistava huomio! Allekirjoitan täysin tuon, miten paljon (erityisesti) raskausaikana vaatteilla on väliä hyvälle ololle ja itsetunnolle. Minulle on jäänyt viime raskaudesta muutama tietty kerta hyvin elävänä mieleen, kun oloni on todella epämukava ja epäviehättävä kyseisissä vaatteissa. Siinä meni vähän koko muukin päivä pilalle. Joten olen päättänyt tehdä ihan saman kuin sinä, panostaa tällä kertaa enemmän raskausvaatteisiin. Ei se mitään hurjaa määrää määrällisesti silti tarkoita, mutta muutamaa sellaista vaatetta lisää, jossa voi tuntea olonsa hyväksi, omaksi itseksi. Ihan niin kuin sanoit, muutamalla hyvällä perusvaatteella pärjää jo pitkälle. Oho! Vai teki raskaus sellaiset kahvimakukepposet, pelottavaa. No kunhan ei kokonaan kahvihammas katoa, sellaisesta identitettikriisistä en taitaisi päästä yli. :D
Ja siis Jenni, Yksityiselämä onkin leffa, ei sarja! En kestä. Onneksi sinulle ei tarvitse selittää, miksi ajatuksen juoksu flunssassa JA raskaana on välillä tällaista, kun on. :D
Hahhah, minulla menossa vasta ensimmäinen kolmannes ja olen tässä nyt reilun viikon himoinnut lauantaimakkaraa. Vielä en sitä tosin ole ostanut kun erehdyin lukemaan tuoteselosteen. 🤔 mutta ehkä huomenna… en muista että esikoista odottaessa olisi ollut mitään tällaisia mielitekoja.
Oikeasti! Onko tämä joku yleinen raskausjuttu, vai vain hauska sattuma? Minäkään en muista mitään tiettyä mielitekoa esikoisen ajalta, mutta varmasti niitä silloinkin oli. Apua muuten, tuoteselostetta ei varmasti todellakaan kannata lukea. Tosin mieheni löysi kaupasta jonkun vähän paremman lauantaimakkaran, olisiko se ollut luomua tai jotenkin muuten lihaisampaa. Merkkiä en muista, mutta paketti oli sellainen vähän paperinen, jos satut löytämään. Kannustan kaupoille ja toivotan sinulle oikein hyvää lauantaimakkaralauantaita. :D Ja odotusta muutenkin!
Minä kävin oman raskausaikanani pitkälle Body Balancessa kerran viikossa ja kerran viikossa raskauspilateksessa. Pilateksessa kävin melkein loppuun saakka. Näitä suosittelen, jos ei muuten ole himoliikkuja!
Kun liitoskivut olivat pahoina, kävin kävelemässä uima-altaassa. Asuimme silloin ulkomailla ja taloyhtiössämme oli sellainen allas, jossa jalat ylsivät pohjaan koko ajan mutta uimahalleistakin on matalampia kuntoaltaita. Kävelin siksi, että olen sen verran huono uimari, etten jaksaisi puolta tuntia uida mutta kävellä jaksoin eikä vedessä kävely kipeyttänyt paikkoja, kuten normikävely. Myös yhdessä PTn kanssa katsottuja kuntosali/jumppaliikkeitä pystyi tekemään pitkälle.
Kiitos vinkistä, kaima! En ole koskaan käynyt body balancessa, mutta googlasin, ja se siis yhdistää joogaa, tai chiita ja pilatesta. Kuulostaa ihanalta ja juuri raskauteen sopivalta. Pilatessali meillä on itse asiassa kävelymatkan päässä, joten se olisi kyllä siinä mielessä paras vaihtoehto. Olen aina ajatellut, että kokisin pilateksen tylsänä, mutta on sekin nyt ihme ennakkoluulo. Voihan hyvinkin ihastua siihen, ja sitä paitsi, ei tässä nyt välttämättä mitään koko elämän mittaista uutta suosikkilajia haeta, vaan nimenomaan raskaudenajan hyvinvointia. Hot joogasta olen tykännyt tosi paljon, mutta harmillisesti sitä ei saa raskaana harrastaa. Vesikävely on ilmeisen hyvää liikuntaa, ja voin kuvitella, että omiaan juuri tuossa liitoskipuvaiheessa. Täytyy painaa tämäkin mieleen myöhempää vaihetta varten. Itse asiassa pidän myös uimista tylsänä, vaikka siellä kävinkin, mutta yritin sanoa siinä kohtaa itselleni samaa, että ei tänne nyt tultu niinkään viihtymään vaan vetreytymään. :D Salia tein viime raskaudessa, joten sitäkään en kyllä täysin pois sulje. Kiitos vielä tosi hyvistä vinkeistäsi! Nyt kun vielä parantuisin flunssasta, niin pääsisin tuumasta toimeen.