Kaupallinen yhteistyö, Food Market Herkku ja Asennemedia
Mistä tietää, että on aikuinen? Siitä, että alkaa lukea isänsä tuomia Suomen Kuvalehtiä sekä siitä, että villasukat ja ruoka tuntuvat aivan ihanilta, eivätkä suinkaan tylsiltä, lahjoilta.
Kuten olen kertonut, olen viime vuosina alkanut yhä tarkemmin harkita, mitä annan ja pyydän lahjaksi. Samaa aistin monissa muissakin. Ajan henkeen ei enää sovi niin sanottu krääsä – kaunis harkittu tavara kyllä, mutta ei tarpeeton tilpehööri, joka kuormittaa niin ympäristöä kuin elämänhallintaamme. Kerätyt sarjat ja toivotut tuotteet ovat täysin asia erikseen, mutta harva tänä päivänä kaipaa kotiinsa lisää yllätyksellisiä eripari kippoja ja kuppeja.
Niin kauan, kun en tiedä, mikä lahjan saajan tarkka tyyli ja tarve on, ostan paljon mieluummin niin sanottua käyttötavaraa, johon kynttilöiden, servettien ja saippuan lisäksi lasken ruoan ja juoman. Yksi esimerkki tällaisesta lahjansaajaryhmästä on päiväkodin henkilökunta. Lapsen jokapäiväisessä elämässä mukana olevat tärkeät opettajat ja hoitajat jos jotkut ovat kiitoksensa kauden päätteeksi ansainneet. Heti ensimmäisellä kerralla päädyin ruokalahjoihin ja niitä olen suosinut siitä lähtien.
Toki ruoankin kanssa on pieni mahdollisuus, että annetut herkut eivät sovi saajan ruokavalioon tai mieltymyksiin, mutta riesaa ruoasta ei koskaan jää – herkut voi aina antaa eteenpäin tai tarjota vieraille. Myös se on aivan ihana tapa, jota kovasti arvostan, että vanhemmat keräävät opettajille ja hoitajille yhteisen lahjakortin. Toistaiseksi minusta ei kuitenkaan ole ollut tällaista organisoimaan, ja kun sitä eivät ole muutkaan ehdottaneet, on herkuilla muistaminen tuntunut parhaalta.
Tänä jouluna käärin neljälle opettajalle ja hoitajalle sellofaanin juustolle sopivat leipäset ja omena-kanelihillot, kortit saa tietenkin taiteilla pieni päiväkotilainen itse. Ostoksilla kävi juuri niin kuin arvasinkin: Food Market Herkussa oli niin paljon kauniita ja herkullisen näköisiä vaihtoehtoja, että en ensinnäkään meinannut pystyä valitsemaan lahjoja ja toiseksi meinasin ostaa joka toisen houkutuksen itselleni. (Jotain ostinkin, nimittäin maailman suloisimman ruudullisen jouluoliiviöljyn. Miten olen ennen pärjännyt ilman jouluoliiviöljyä?)
Ruokalahjaksi sopii mikä tahansa säilyvä: hillot, hunajat, teet, kahvit, suklaat, marmeladit, lakritsit, keksit, pähkinät, kuivatut hedelmät, pastat, tahnat, öljyt, kastikkeet, säilykkeet, mausteet ja niin edelleen. Uusitussa, kauppahalleista inspiroituneesta Herkussa vaihtoehtoja on loputtomiin kotimaisista pientilatuotteista kansainvälisiin erikoisuuksiin. Oma ajatukseni on se, että mukana lahjassa voi olla jouluherkkuja, jos lahjan antaa ennen pyhiä. Aattona en välttämättä enää pipareita ja glögiä antaisi, sillä yleensä lahjan saaja on niillä jo siinä vaiheessa varustautunut ja taas pyhien jälkeen ne eivät ehkä enää maistu. Sen sijaan suurin osa muista tuotteista sopii koko talveen.
Sen lisäksi, että uudistetusta Food Market Herkusta voi kerätä ihania yksittäisiä ruokalahjoja tai oman personoidun herkkukorin myynnissä oleviin pakkauspohjiin, ovat herkkulaiset tehneet ruokalahjojen antamisen todella helpoksi valmiilla herkkulahjoilla. Vain keskustan tavaratalosta saatava Urban Foodie -ruokalahja lähtee ilahduttamaan kolmekymppisiä kaupunkilaisystäviä, Italia-herkkukori taas kulinaristia, jolla on jo kaikkea. Seitsemän erilaista herkkukoria voi poimia mukaan Food Market Herkusta tai tilata toimitettavaksi suoraan lahjansaajalle. Herkussa tehdään myös toiveiden mukaan räätälöityjä herkkulahjoja, joissa on helppo huomioida niin käytössä oleva budjetti kuin mieltymykset. Se on hyvä muistaa, että lahjojen ennakkotilausaika päättyy 13.12, mutta myymälöissä lahjoja on myynnissä jouluun asti, eli ruokalahja toimii myös viime hetken pelastuksena.
Paitsi että ruoka on varma lahja ihmiselle, jonka makua ei tarkasti tunne, kuten päiväkodin henkilökunnalle ja yhteistyökumppanille, voi ruokalahjasta räätälöidä läheiselle todella henkilökohtaisen. Kiva idea on kytkeä ruokalahja muistoihin tai tulevaisuuteen, kuten seuraavaan tai menneeseen matkakohteeseen. Ruokalahjaan voi myös liittää lupauksen tulla kokkaamaan ruoka – tai vaikka ihana brunssi! – saajalle.
Pidän ruokalahjoista siksikin, että ne muistuttavat minua ulkomaista, sillä tuomme usein matkoilta ruoka- ja juomatuliaisia. Lisäksi ruokakorin, eli hampersin, antamisessa on jotain tavattoman brittiläistä. Erityisesti ulkomailla Fortnum & Masonin ruokakorit ovat ikonisia, juontaahan niiden historia jo 1700-luvulle. Tänä päivänä Fortnum & Masonin valikoimassa on esimerkiksi vaatimaton 6000 punnan arvoinen The Imperial -ruokakori. Kenties Georgen, Charlotten ja Louisin hoitajat saavat sellaisen. Minä kuitenkin ojennan täydestä sydämestäni nämä Suomen parhaan ruokakaupan herkkulahjat.
Ah, ruokalahjat on aivan ihania! Ja rakastan antaa niitä koska niiden kerääminen on niin ihanaa :D Tosin yleensä sitä päätyy ostamaan aina jotain itselleen myös…me annettiin viime vuonna mieheni vanhemmille juuri iso hamper jonne oltiin kerätty kaikkia herkkuja ja se oli kyllä mieluisa lahja! Tänä vuonna ollaan kerätty eri herkkuja pienyrittäjiltä niiltä joulumarkkinoilta joilla ollaan oltu ja niitä sitten ripotellaan lahjapaketteihin :)
Niin on! Kerääminen on parasta, antaminen on parasta, syöminen on parasta. :D Ihana, jos annoitte kunnon hamperin, he varmasti ilahtuivat. Todella kiva on myös tämänvuotinen idea kerätä pikkuherkkuja joulumarkkinoilta ja ilahduttaa niillä. Kai Dougal saa myös oman hamperin? Minun vanhempani ovat jo monena jouluna keränneet Onnille joulukorin ja se on maailman liikkiksin. Valkoinen nätti kori, jossa on sellofaanissa kaiken maailman koiranherkkuja. Itse asiassa Onni tähän mennessä meistä parhaat herkkulahjat on saanut, mutta jospa se tuuri tästä kääntyisi omaan suuntaan. :D
Voi apua miten symppis joululahjaidea vanhemmiltasi :D Voisin kuvitella että Dougalille sopisi oikein hyvin oma herkkukori, vatsa ja sen vaatimukset pyörittää Dougalin maailmaa :D
Kyllä! Onnilta lämpimät terveiset Dougalille, että pitää huolta oikeuksistaan, sillä juuri näin, ruokahan se heidän(kin) maailmaansa pyörittää. :D
Ruokalahjat ovat kivoja, mutta oma linjani on aina ollut, että päiväkodin henkilökunnalle ja opettajille riittää lahjaksi lapsen tekemä kortti. Lahjoihin saa helposti uppoamaan paljon rahaa, ja jollekin perheelle se itselle mitättömältä tuntuva summa voikin olla iso. Oman lapseni luokassa oli aikoinaan vanhempia, joiden mielestä useampi kymmenen euroa per lapsi oli kohtuullinen summa lahjakorttiin laitettavaksi. Minä olin toista mieltä, sillä lahjakortin arvoksi tuli sillä tavoin useita satoja euroja, ja sellaisen lahjan vastaanottaminen on aika hankala juttu monessa mielessä. Iso lahjakortti voi toki tuntua kivalta, mutta periaatteessahan virkamies, jollainen esim. julkisen koulun tai päiväkodin työntekijä on, ei saa ottaa vastaan liian kalliita lahjoja. Joissakin valtion instansseissa rajana on esim., ettei lahjan arvo saa olla yli 20 euroa. Olinkin erittäin ilahtunut, kun luin taannoin, että jokin kaupunki, oliko se Espoo, on päättänyt kieltää opettajille ja vastaaville annettavat lahjakortit. Tämä on mielestäni oikeanlaista kehitystä, koska sen verran kauan olen tätä lahjarumbaa (puhumattakaan opettajatuttujeni suorasukaisesta lahjojen arvostelusta) seurannut, että koen nämä lahjomiset melkoiseksi kilpavarusteluksi. Yksikin äiti kertoi vanhempien ryhmässä, että kyllä heillä annetaan näyttäviä lahjoja jo siksi, että lapsi jää opettajan mieleen! Jos halutaan jotain kerätä, niin mielestäni vaikkapa lahjat varattomille lapsille ja siitä tieto korttiin kirjoitettuna opettajalle ovat hyvä ajatus. Silloin ei liioin tarvitse miettiä, onko lahjalle oikeasti käyttöä.
Huomenta! Lapsen tekemä kortti riittää tietysti! Ajatus ja elehän tässäkin on ilman muuta tärkein.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä rahankäytöstä päiväkotimaailmassa. Tiedostan erittäin hyvin eriarvoisuuden ja olen itsekin kirjoittanut siitä, miten en kannata esimerkiksi retkikassan keräämistä, koska jo viisi euroa voi olla jollekin perheelle liian iso summa, mikä asettaa sekä vanhemman että lapsen todella kurjaan ja noloon tilanteeseen. Osallistuminen ei koskaan saisi olla rahasta kiinni ja eriarvoistamista pitäisi kaikin tavoin välttää muutenkin, mutta erityisesti päiväkoti- ja koulutyyppisessä julkisessa laitoksessa.
Kirjoitin myös siitä, miten paljon pidin Hesarissa kerrotusta Merihaan päiväkodin linjasta antaa päiväkotisynttäreillä vain itse tehty kortti. Kun tämä on yhteisössä tiedossa ja sovittu, ei yksikään lapsi joudu jäämään lahjan takia ulkopuolelle ja taas synttärisankari itsekin oppii hienosti kohtuullisuutta. Jutun mukaan lapset aidosti arvostivatkin kavereidensa hienosti askartelemia kortteja, eivätkä edes kaivanneet lahjoja, vaan yhdessäoloa ja juhlat.
Minusta sellaisessa tapauksessa, jos yhteistä pottia kerätään, lahjoituksen summa pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen ja anonymiteettiin. Siis niin, että on olemassa tili, johon jokainen perhe laittaisi valitsemansa summan ilman, että kukaan pääsisi vertailemaan summia keskenään, ja niin, että niidenkin nimet, jotka eivät pysty antamaan mitään, kirjoitettaisiin myös korttiin. Ei siis niin, että ryhmän hyvätuloinen vanhempi X päättää, että koska minä pystyn laittamaan kymmeniä euroja, kaikki muutkin laittavat. Sellaista todellisuudesta vieraantumista en voi sietää ja asettuisin itsekin sitä vastaan.
Hesarissa oli juuri tästäkin juttu ja esimerkikkinä käytettiin opettajan lahjakorttia, jonka yhteenlaskettu arvo keräyksellä oli viitisensataa. Sehän tosiaan ylittää virkamiehen tapauksessa kohtuullisuuden. Eli eivät nämä ihan yksinkertaisia asioita ole. Päiväkodissa ja koulussa tilanne on kaiken kaikkiaan hieman eri. Opettajia on aina yksi, mutta taas esimerkiksi tytärtäni hoitaa neljä opettajaa ja hoitajaa. Tällöin yhdelle saajalle tulee väistämättäkin pieni ja maltillinen summa.
Jos päiväkodin ja koulun lahjoissa aletaan mennä liian pitkälle, on varmasti kaupungin hyväkin puuttua asiaan. Toisaalta sekin on kurjaa, jos ehdottomalla kiellolla evätään muiden mahdollisuus pieneen kohtuulliseen muistamiseen. Itse en nimittäin päiväkodissa ole kilpavarusteluun siinä mielessä törmännyt, että vaikka ilmiön muuten tunnistankin, en ole kertaakaan nähnyt, mitä muut vanhemmat päiväkotiin vievät tai viemättä jättävät. Mekin vain sujautamme pussin joku joulukuun aamu hoitajille ilman, että kukaan näkee koko pussia, saati sen sisältöä.
En kertakaikkiaan pysty kuvittelemaan tilannetta, että veisin lahjan sillä mielellä, että haluaisin saada lapselleni irtopisteitä. Jättäisin tuollaiset vanhemmat täysin omaan arvoonsa muutenkin. Ainoa oma motiivini viedä lahja on kiittää hoitajia ja opettajia ihan mielettömän tärkeästä päivittäisestä työstä. Minulla on jatkuva huono omatunto siitä muutenkin, miten vähän päiväkodin henkilökunta saa työhönsä nähden palkkaa. Tarve antaa lahja tulee täysin siitä, ei ikimaailmassa mielistelystä tai kilpailusta. Hyväntekeväisyys on aina hyvä idea – juuri sellaiseen yhteistä pottia voisikin kerätä.
Näyttää siltä, että teillä päiväkodissa lahja-asiat hoidetaan hyvässä hengessä ja ilman näyttämisen halua, mikä onkin se oikea tapa. En siis missään nimessä tarkoittanut, että ajattelisin sinun keräävän lahjoilla irtopisteitä. Meillä lapsella on aina ollut useita opettajia, jo ihan ekalta luokalta alkaen, koska käsitöissä, liikunnassa jne oli jo ekalla aineenopettajat. Ensimmäisen luokan keväällä muutamilla vanhemmilla oli ehdoton mielipide, että jokaiselle pitäisi kerätä useamman sadan euron lahjakortti! Minä olin ainoa, joka uskalsi ääneen kysyä, onko tällainen kohtuullista. Yksi vanhempi tunnusti minulle yksityisesti, että pelkäsi lapsensa leimaantuvan, jos ei lahjoihin osallistuta, koska tämä idean keksinyt äiti oli tunnettu siitä, että hän levitteli asioita jopa lasten kuullen. Sanomattakin selvää, että minä sen hankalan maineen sitten sain. Totuus on kuitenkin se, ettei opettaja voi vastaanottaa monen sadan euron lahjaa noin vain, ei verotussyistäkään pitäisi sellaista ottaa vastaan. Minulla on lisäksi paljon opettajatuttuja, ja muutamat heistä arvostelevat todella julmasti saamiaan lahjoja. Milloin on vääränlaista, milloin liian halpaa. Yhdeltä olen suoraan kysynyt, pitääkö hän oikeasti sopivana, että lahjoja arvostellaan, kun hän nurisi siitä, että oppilas oli antanut lahjaksi edellisen joulun Muumi-mukin. Meillä oli muutamana vuonna työpaikalla samoja ongelmia, kun hankittu työnantajan joululahja ei muutamille kelvannut. Tänä vuonna tehtiin muutaman kollegani aloitteesta päätös, että lahjarahat menevät hyväntekeväisyyteen, ja tämä oli jopa useimpien marisijoiden mielestä hyvä asia. Toivon, että tähän päädytään jatkossakin! Saimme valita muutamasta vaihtoehdosta, minne halusimme omat lahjarahamme annettavan.
Onneksi kyllä! Toivoittavasti henki säilyy samana läpi kaikkien vuosien. En ajatellutkaan, että ajattelit minun sellaista tekevän. :) Aattelin vain ääneen, kuinka kaukaiselta ajatus omalla kohdalla tuntuu. Olen ajatellut, että tuollaista opettajien mielistelyä harrastetaan vain Jenkeissä, kun pyritään siihen ja tähän yksityiskouluun, mutta että Suomessakin. Todella harmillista.
Aivan! En tajunnutkaan, että koulussakin muistetaan useampaa opettajaa kuin luokanopettajaa. Upeaa, että avasit suusi ja kyseenalaistit käytännön. Arvostan sitä todella paljon. Nimittäin varmasti heidän, joilla on tiukinta, on kaikista vaikeinta asettua kaikkien edessä vastarintaan. Sen takia on ihailtavaa, että joku muu tekee sen heidän puolestaan hankalan maineesta huolimatta. Eikä minusta tarvitse olla taloudellisesti tiukkaakaan, että kyseenalaistaa lahjojen kohtuuttoman ostamisen. Enemmänkin se on periaatekysymys.
Todella ikävää on kuulla myös tuosta lahjojen arvostelusta. Omassa päässä saa toki olla mitä mieltä hyvänsä, mutta ääneen sellaisen lahjan, jonka perheet ovat kuitenkin täydestä sydämestä antaneet, arvosteleminen tuntuu todella harmilliselta. Jos tässä noin muutenkin ollaan matkalla siihen, että opettajilla on kohta omat lahjalistat tavarataloissa, niin sitten tosiaan käytäntöihin onkin hyvä puuttua. Koen todella harmilliseksi, että jotkut tekevät näin kivasta ja harmittomasta asiasta kuin pienestä joulumuistamisesta noin ison asian joko unohtamalla kohtuullisuuden tai arvostelemalla lahjoja, kun ajatus on niinkin vilpitön kuin ennen kaikkea lapsen tervehdys ja kiitos. Siksi olen ajatellut, ruoka nyt on ainakin käyttöön tuleva ja neutraali lahja – ei väärää Muumi-mukivuotta tai muutakaan. ;) Erittäin iso peukku hyväntekeväisyydelle!
Luin saman hesarin jutun. Mä miellän päiväkodin ja koulun vähän eri asioiksi, ja työn erilaiseksi. Epäloogista varmasti kun itsekin mietin. Meidän päiväkodissa kerätään lahjakortit hoitajille, kukat ja lahjat myös keittiölle ja siivoojalle, mikä musta on täysin kohtuullista, koska palkat ovat mitä ovat työstä todella pitää pitää että jaksaa olla lasten kanssa. Joten suon heille mielellään pienen ekstra rahan joulun ja kesän alla ja muille kukat ja pienen muistamisen.
Koulussa opettajille kerättävien lahjojen suhteen olen samoilla linjoilla teidän kanssa.
Moi Meri! Tosi kiva, että olette saaneet yhteisen lahjakortin hankkimisen toimimaan. Vaikka siinä tosiaan on kohtuullisuuskysymys, minusta lähtökohtaisesti on melkeinpä aina hyvä vaihtoehto lahjassa kuin lahjassa miettiä potin kokoamista yhteen. Se toimii niin lahjakortissa kuin vaikka isommassa herkkukorissa. Todella ihana ele muistaa myös keittiöhenkilökuntaa ja siivoojia! Sama ajatus: on pelkästään oikein, että tärkeää ja rankkaa työtä tekevät saavat jotain pientä ekstraa, kuitenkin niin, ettei muistamisesta koidu kenellekään yksittäiselle lahjoittajalle liian suurta taakkaa. Korttikin riittää, sillä ele on tärkein. Oman korteni kekoon yritän kantaa myös olemalla aina ystävällinen henkilökunnalle. Voin kuvitella, että monella vanhemmalla on erikoisvaatimuksia lapsensa suhteen sekä tiukan tuomis- tai viemisaikataulun takia pinna kireällä. Kiitän aina hakiessa monta kertaa siitä, mitä kaikkea kivaa ryhmä on taas tehnyt. Toivottavasti pelkästä ystvävällisestä ja arvostavasta vuorovaikutuksesta tulisi heille hyvä olo.