Terveisiä Tallinnasta! Kävimme viikonloppuna katsomassa Pähkinänsärkijä-baletin Viron Kansallisoopperassa mieheni syntymäpäivä- ja joululahjana. Olemme jo aikoja sitten luopuneet siitä, että ostaisimme toisillemme tavaraa yllätyksenä, sillä molemmilla on niin tarkka maku ja tarkat tarpeet. Koska mieheni ei keksinyt mitään tiettyä toivetta, sanoin ilahduttavani häntä elämyksellä. Elämyksissä sentään pystyn hänet yllättämään, sillä olen se, joka perheemme matkat ja menot suunnittelee useimmiten muutenkin.
Mieheni on pitkään toivonut pääsevänsä balettiin, mutta aina se on jäänyt ja jäänyt. Itsekään en ole kuin yhdessä baletissa ollut – nimittäin tyttäreni kanssa Muumipeikko ja taikurinhattu -baletissa. Sen takia lähdin ideoimaan juuri balettilahjaa, vaikka teatterissakin mieluusti käymme. Balettielämys tuntui myös luontevalta jatkolta Lontoon-musikaalimatkalle, jonne vein mieheni 30-vuotislahjaksi.
Tiesin, että mieheni mieleen olisi oikeastaan mikä klassikkobaletti vain. Taas oma haaveeni ei niinkään ole ollut baletti kuin baletti, vaan nimenomaan Pähkinänsärkijä joulun alla. Kun tajusin pystyväni yhdistää nämä kaksi, innostuin entistä enemmän. Ei se väärin ole eihän, jos matkanjärjestäjävaimolla oli myös pienen pieni oma lehmä ojassa.
Suomen Kansallisoopperassa Helsingissä pyörii tällä hetkellä Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas koko perheen balettina. Sekin olisi ollut ihana vaihtoehto, mutta koska niin pitkään näytökseen on tyttäremme vielä liian nuori, halusin mieluummin viedä meidät kahdestaan Tallinnan Kansallisoopperan Pähkinänsärkijään. Sitä paitsi pienessäkin ulkomaanjoulumatkassa on oma erityinen taikansa.
Viron Kansallisooppera vanhan kaupungin kulmassa oli kauniin klassinen, melko pieni, mutta kaikin tavoin viehättävä. Yhden Muumi-baletin kokemuksella en tietystikään osaa verrata esitystä muihin, mutta meistä Tallinnan Pähkinänsärkijä oli todella tasokas ja hurmaava. Esitystä ei luonnollisestikaan saanut kuvata, mutta yritin vangita muita tunnelmia edes pikaisesti puhelimella, sillä halusin itsekin ottaa muuten matkalla vähän kuvausvapaata.
Näin en sano monestakaan esityksestä, koska koen mielelläni uusia asioita, mutta Pähkinänsärkijän menisin koska vain katsomaan uudestaan. Ja varmasti menenkin, viimeistään, kun tyttäret ovat kasvaneet tai kun satumme sopivaan kaupunkiin uudestaan joulun alla. Pähkinänsärkijässä on ihan omanlaistaan lapsenomaista joulun taikaa sellaisella elegantilla tavalla, joka lumoaa aikuisetkin. Varasin matkapaketin, joka sisälsi laivan, hotellin ja balettiliput, kätevästi Ikaalisten Matkatoimiston kautta, sillä kaikkia muita reittejä pitkin balettilippuja ei enää saanutkaan. Paitsi että rakastuin Pähkinänsärkijään, huomasin ylipäätään nauttivani visuaalisesta baletista enemmän kuin oopperasta.
Harmaa ja tihkusateinen sää ei meitä suosinut, mutta olipahan sitä suurempi syy nauttia sisätiloista. Baletin jälkeen, joka siis meidän tapauksessamme alkoi klo 12 lauantaipäivällä, menimme iltapäiväleivoksille Tallinnan vanhimpaan kahvilaan, Kohvik Maiasmokkiin, joka Pähkinänsärkijän tapaan on peräisin jo 1800-luvulta. Suosittelenkin lämpimästi näytöksen ja kahvilan yhdistämistä, sillä minusta muuten Tallinnan vanhassa kaupungissa ei ole mikään kovin erityinen kahvilatarjonta, kun taas tässä hyvin perinteikkäässä kahvilassa tunnelma oli kuin Pähkinänsärkijälle luotu.
Ja voi sitä onnea, kun löysin yhdestä putiikista Pähkinänsärkijä-joulukoristeen tuliaisiksi! Punaisia nukkeja oli kyllä tarjolla enemmänkin, mutta tämän hopean bongaamiseksi jouduin käyttämään todellisia haukansilmiä. Shoppailutuulella emme muuten olleet ollenkaan, mutta kuinkas tällä tutkalla Jacadi sattuikaan My City Hotel -hotellimme lähelle. Se oli iloinen yllätys, sillä en tiennyt, että ranskalainen lastenvaateklassikko Tallinnassa on, kun Suomesta ei Jacadia saa. Liikkeessä oli myös outlet-alepuoli, josta löysin kaksi paitaa tulevalle tyttärelle, ja tavalliselta puolelta yhden tuliaisen kohta kolmivuotiaalle.
En muista, koska olisin näin kiireettömästi flaneerannut Tallinnan vanhassa kaupungissa. Sen myötä tulikin tehtyä muutama huomio, jota ei kiireisellä risteilyaikataululla ole tullut ajatelleeksi. Tallinnan ravintolatarjonta on aina vain vertaansa vailla. Tasokkaiden ja kehuttujen ravintoloiden välillä iskee joka kerta valinnanvaikeus ja runsaudenpula. Me päädyimme varaamaan pöydän Art Priorista, joka ansaitsee täydet kiitokset niin ruoan, palvelun kuin miljöön puolesta.
Sen sijaan minusta aikaisemmin mainitut vanhan kaupungin kahvilat ja myös putiikit ovat jääneet ajassa jälkeen. Enkä nyt tarkoita 1800-luvun perinteikästä kahvilaa, jonka nimenomaan kuuluu jäädä ajassa jälkeen, vaan tänä päivänä perustettuja kahviloita, joissa ei minusta ole sellaista sielukkuutta ja viihtyisyyttä, mikä upeisiin kivijalkoihin kuuluu. Samoin ihmettelen putiikkeja. Miten pelkistettyjä pellavatuotteita myyvä Zizi voi olla vanhan kaupungin ainoa tarjonnaltaan nykyaikainen liike. Kaikissa muissa kymmenissä putiikeissa myynnissä oli samoja meripihkakoruja, samoja Fabergé-munia (joita kyllä vanhojen Bond-leffojen fanina teki mieli ostaa) ja samoja huovutettuja hattuja. Vielä kun Tallinnan vanhan kaupungin kahvila- ja putiikkiyrittäjät ottaisivat ajan hermolla olevista ravintoloitsijoista mallia, olisi naapurin vanha kaupunki entistä ihanampi minimatkakohde myös esityksen jälkeen.
Oi, kuulostaa ihanalta synttäri- ja joulumatkalta. Rakastan balettia ja erityisesti juuri Pähkinänsärkijää. Olen nähnyt sen kolme kertaa Helsingissä ja edelleen olen ihan valmis menemään uudelleen, viimeistään tyttöjen kanssa sitten. Olin tänä vuonna jo varaamassa liput johonkin olisiko ollut balettiopiston näytökseen, missä olisi ollut lyhyt versio Pähkinänsärkijästä, mutta kaikessa kiireessä se unohtui johonkin. Tammikuussa menen ystävieni kanssa katsomaan Pienen Merenneidon. Oopperaihminen en ole laisinkaan, mutta baletti on ihanaa.
Juuri viime viikolla miehelleni juttelin, että kun tytöt ovat tarpeeksi vanhoja, voisi joululahja minulta miehelleni ja toisinpäin olla vuosittain joku pieni viikonloppumatka johonkin Euroopan joulukaupunkiin, siis ihan kahdestaan. Tietäisi, että se yksi viikonloppu vuodessa on aina, jolloin pääsemme kahdestaan reissuun. Ei olisi ollenkaan hassumpi idea ja mummon voisi varata jo vuosiksi etukäteen :) Tänä vuonna ostin miehelleni yllätyslahjaksi mm. liput teatteriin. (Oletan vain, että hän ei käy lukemassa tätä blogia, hmm)
Tuo valitsemanne ravintola näyttää todella viehättävältä ja asusi on just perfect!
Kivaa viikon jatkoa!
Vau, kolme kertaa Helsingissä! Se siis kuitenkin taitaa pyöriä usein, nyt vain on ohjelmistossa koko perheen versio. Huojentavaa kuulla, että Pähkinänäsärkijän voisi nähdä kenties jatkossa helposti ihan kotikaupungissakin. Nimittäin täytyy sanoa, että tästä baletista voisin helposti ottaa jokajouluisen perinteen.
Olen jotenkin tyhmänä niputtanut oopperan ja baletin elämyksinä puoliksi samaan nippuun. Tai ei kai se mikään ihme ole, sillä samoissa kansallisoopperoissa näytökset pyörivät. Ooppera oli upea kokemus sekin, mutta enemmänkin sellaisena jos nyt ei vain kerran elämässä -kokemuksena, niin melkein. Loppujen lopuksi, kun asiaa oikein miettii, koin oopperan melko kuormittavana. Suhteellisen ääniherkkänä se on vähän turhan intensiivinen esitys, kun taas baletti visuaalinen ja rauhoittava – kaikin puolin odotukset ylittävä. Onpa hyvä, että nyt kun on molemmat koettu, tietää, mitä jatkossa suosia. Hauska kuulla, että jaat samat mieltymykset.
Siis kyllä! En voisi olla enempää samaa mieltä siitä, miten hyvältä ajatus joulumatkaperinteestä kuulostaa. Ja siis nimenomaan kahdestaan, jos mahdollisuus on, kun muuten tulee matkailtua perheenä. Onneksi Euroopassa on niin monia joulukohteita lyhyen lento- tai laivamatkan päässä. Täytyy jatkossakin lähteä siitä, että pyritään pääsemään matkaan, ja jos ei päästä, niin sitten vasta kysellään muita toiveita. Meillä on vielä molemmilla joulun ympärillä synttärit, miehellä noin viikko ennen aattoa ja minulla alkuvuodesta, joten mikä sen ihanampi kuin matka, joka yhdistää nämä kaikki. Teatteriliput on aina hyvä idea ja toivotaan, että miehesi ei lue blogia. Uskaltaisin pitää sitä todennäköisenä. :D Kiitos kivoista asukehuista ja kivaa viikkoa myös sinne! Näin 13. päivä tulee taas sellainen fiilis, että joulu yllätti odottajan.
Tallinna on hyvä ooppera- ja balettimatkan kohde, olen nähnyt siellä useammankin esityksen. Pähkinänsärkijän olen tainnut nähdä yhteensä kuutena eri versiona yhteensä neljässä maassa, ensimmäisen kerran 9-vuotiaana Bulevardilla nykyisessä Aleksanterin teatterissa. Ohjelmalehtinen on vieläkin tallella :-). Tämän joulun balettiohjelmaan meillä kuuluu Tuhkimo-baletti.
Ihana kuulla kokeneen kävijän kokemuksella! Vau, kuutena eri versiona neljässä maassa on upea saldo. Tuolla kokemuksella näytöstä osaa varmasti katsoa aina vähän erilaisin silmin, huomata ne mahdolliset paikalliset erot ja omat mieltymykset. Eikä! Aivan ihana, että olet säästänyt lapsuuden ohjelmalehtisen. :) Tuhkimon täytyy olla ihana myös. Oopperaan en niinkään kaipaa uudestaan. Menen, jos tilaisuus tulee, mutta en ehdoin tahdoin. Sen sijaan uutta balettikokemusta voisin alkaa suunnitella vaikka heti. Onneksi on monta klassikkoa odottamassa.
Olen täydellisesti samaa mieltä kanssasi kehityksen kärryiltä putoamisesta suhteessa tuotekehittelyyn ja valikoimaan. Itse asiassa olen kokenut enemmän tuon ongelmana meillä Suomessa. Jouluaikana on Suomessakin järjestetään käsityömessuja ja jonkinlaisia joulumarkkinoita mutta tarjonta niissä on yleensä tosi väsynyttä ja arkisen ”ite tehyn” näköistä. Tuotteiden paketointiin ei kiinnitetä huomiota eikä pakkausten visuaalisuuden merkitystä oikein ymmärretä – tai siitä ei vain välitetä. Jostain syystä itselläni muodostuu kahteen samanlaiseen villasukkapariin erilainen suhde kun toisen saa lahjaksi sievästi silkkipaperiin paketoituna kaunissa paperikassissa ja toisen rullamuovipussissiin pakattuna.
Olen riemulla seurannut kuinka suomalaisessa kosmetiikkateollisuudessa jotkut toimijat jo oikeasti satsaavat tuotepakkausten visuaalisuuteen. Mukava iholla, kaunis katsella. Oho, meni vähän jo off-topic :) Mukavaa joulunodotusta.
Kiitos Liina kommentista! Tosi kiinnostavaa kuulla ajatuksiasi. Tallinnassahan on muuten aika hyvä ostostarjonta: monia liikkeitä, joita ei Suomessa ole tai ainakin, jotka tulivat Tallinnaan ensin, sekä uusia ostoskeskuksia ja esimerkiksi Telliskiven urbaani tarjonta. Meitä ei kuitenkaan tällä matkalla kiinnostanut mennä ostoskeskuksiin ja taas Telliskiveen emme olisi sunnuntaina ehtineet. Siksi jäin kaipaamaan vanhasta kaupungista kiehtovia putiikkeja. Kyse ei niinkään ollut pakollisesta ostamisesta vaan tunnelmoinnista. Virossa kuitenkin tehdään ihania tuotteita, esimerkiksi Joik-luonnonkosmetiikkaa ja Helge Kodu -huonetuoksuja. Näkisin vanhassa kaupungissa esimerkiksi ihanan parfumerian, jossa joulun alla myytäisiin näitä moderneja tuotteita kauniisti pakattuina. Mutta mitään sellaista ei tarjolla ollut. Sama ilmiö oli Puolan Gdanskin todella söpössä vanhassa kaupungissa. Siellä myytiin niin paljon meripihkaa, että siitä tuli aivan absurdi olo. Mietin, kuka ne kaikki meripihkat ikinä ostaa, sillä liikkeet olivat lähtökohtaisesti tyhjiä koko ajan ja tarjontaa oli liike toisensa perään.
Kyllä, ihan sama haaste paikoin Suomessa! Totta kai ymmärrän, että toreilla myydään käsitöitä, mutta että ainoastaan samannäköisiä käsitöitä kymmenissä ja taas kymmenissä torikojuissa – ja tosiaan ilman houkuttelevaa esillepanoa. Vertauksesi villasukista silkkipaperissa vs. rullamuovipussissa on täydellinen! JUURI tuota haen takaa. Miten pienellä asialla tuote näyttää aivan toiselta ja tuotteen ostokokemus on aivan toinen. Kaikkien myyjien ei tietenkään tarvitsisi tähän lähteä, mutta se, joka lähtisi, erottuisi varmasti meidän kaltaisen kohderyhmän silmissä ja voisi kyllä myydä ne villasukkansa euron kalliimmalla kattaaukseen paketointi- ja esillepanokulut.
Onneksi Helsingin Tuomaanmarkkinat on nyt niin tyylikkäästi tehty. Nimittäin anteeksi vain, olen Bruce Oreckin kanssa täysin samaa mieltä siitä, miten paljon Kauppatorin kojut kaipaisivat face liftiä. Olen varmasti ihan kamala, kun sanon näin, mutta juuri yksi harmaa päivä siitä ohi mennessäni mietin, että tori näytti epäsiisteine tuulessa lepattavine eriparitelttoineen ihan Neuvostoliitolta, ei suinkaan Tukholmien ja Köpisten kanssa kilpailevalta skandinaavisen ihanalta joulukaupungilta. Mutta kuten sanottu, Tuomaan Markkinat ovat valaneet minuun uskoa – toivoittavasti ilmiö laajenee muuallekin. Ja todella, kosmetiikka on minusta tällä saralla nyt edelläkävijäala. Kaikissa hintaluokissa niin luonnonkosmetiikan kuin synteettisen puolella. Todella kivoja brändäyksiä ja erottuvia ulkoasuja. Saa mennä off-topic, koska tästä aiheesta voisin puhua tuntikausia. :)
En voisi olla tästä enempää samaa mieltä. Esimerkkinä olin Itsenäisyyspäivänä Tuomaan Markkinoilla ja yhdessä kojussa myytiin herkullisen kuuloisia hilloja, mutta purkit olivat niin epämyyviä ettei visuaalisena ihmisenä käynyt mielessäkään ostaa niitä kotiin ja näin oli suurimman osan tuotteita kohdalla. Jäin tätä pitkäksi aikaa pohtimaan ja puimaan kahvikupin ääreen. Siinä tosin olen Lauran kanssa samaa mieltä, että hyvää yritystä Tuomaan Markkinoilta tänä vuonna jo löytyi esimerkiksi kauniisti stailattauine glögikojuineen, myyjät vain olisivat saaneet panostaa kojuihinsa enemmän. Pelkästään kauniilla etiketillä maksaisin heti hillosta mielellään pari euroa lisää. Pyykkietikkaa markkinoilta ostin ja sen pullo oli todella kauniiksi suunniteltu. Samalta myyjältä olisin mielelläni ostanut tuoksukynttilät ja käsisaippuatkin.
Ja siis tuo esimerkki villasukkapaketeista on täydellinen, juuri näin! Samalla kun ostan tuotteen, haluan ostaa kokemuksen.
Kiinnostavaa kuulla tarkkoja ja tuoreita kokemuksia! En siis itse ole vielä tänä vuonna Tuomaan Markkinoilla ollut. Yleisfiilis on mielestäni todella onnistunut yhtenäisine puukojuineen, valoineen, karuselleineen ja kuusineen, mutta tämän vuoden myytävästä tarjonnasta en olisi osannut sanoa. Miten sääli, jos ei se vastaa yleistä tunnelmaa. Jos vaikka saisimme viikonloppuna vihdoin aikaiseksi mennä markkinoille, täytyy kuikuilla valikoimaa mielenkiinnosta sillä silmällä. Todella, Alepasta ostetaan niitä mitään sanomattomia markettihilloja, joulumarkkinoiden tyyppisestä paikasta kokonaisvaltainen ja visuaalisestikin ilahduttava elämys.
Niin ihana kokea, että meitä on Suomessa pieni hengenheimolaisten joukko. Tästä asiasta ei tahdo tohtia useinkaan puhua, sillä visuaalisuus ja siihen panostaminen edustaa monelle edelleen sietämätöntä elitismiä, joka on ammuttava alas. Suvaitsevaisuuden tärkeyttä painotetaan kyllä sitten monessa toisenlaisessa yhteydessä. Kunpa meillä olisi edes vähän enemmän näitä bruceoreckkeja, jotka rohkenevat näköalapaikalta tuulettaa ajatuksiamme.
Ja kuten totesitte, huolitellusti ja kauniisti myydystä tuotteesta haluaakin maksaa enemmän.
Niin minustakin on! Hengenheimolaisuus valaa uskoa sille, että meillä Suomessa alattaisiin pikkuhiljaa panostaa markkinointiin ja brändäämiseen naapurimaan jalanjäljissä. Suomessa elää valitettavan syvällä ajatus siitä, että estetiikka on turhaa tai että investointi siihen ei kannata, mutta ruotsalaiset menestystarinat puhukoot puolestaan. Kyllä täällä teknologiaa osataan suunnitella, mutta kun se pitäisi vielä myydä ja markkinoida maailmallekin.
Luulen, että meidän matkustavan sukupolven myötä tämä on muuttumassa. Meidän sukupolvemme tiedostaa, että hyvin monessa tuoteryhmässä myydään kokonaisvaltaista elämystä, kokemusta ja elämäntapaa, ei vain tuotetta. Bruce on todella virkistävä tuulahdus Suomessa! Samoin arvostan esimerkiksi Löylyä hankkeena. Vihdoinkin joku on hyödyntänyt meidän kansallisaarteemme, saunan, tyylikkäästi yhdistäen modernia ja perinteistä kauniiseen maisemaan ja ulkomaalaisille ainutlaatuiseksi elämykseksi. Kaikkea tätä Helsingin matkailu tarvitsee kilpaillakseen ja samalla tietysti ennen kaikkea se tuo iloa kaupungissa koko ajan asuville paikallisille.
Nyt vihdoin pääsin tämän vuoden osalta Tuomaan Markkinoille. Annan markkinoille kiitettävän arvosanan ja totean, että markkinat eivät häviä pätkääkään muille Euroopan joulumarkkinoille, joissa olen ollut. Toki osassa kojuja tarjonta oli vähän niin ja näin, mutta ainakin valikoima oli laaja. Kuten kerroin, Tallinnassa oli joka kojussa samat huopakäsityöt ja pieni karuselli seisoi harmaassa säässä paikallaan, kun taas Tuomaan Markkinoilla laaja kattaus kaikkea niistä perinteisistä käsitöistä (jotka taitavat olla välttämättömiä) nykyaikaisiin ja katu-uskottaviin kojuihin, postikorttimainen iso karuselli koko ajan pyörimässä ja joulupukki tavattavissa. Mieheni esimerkiksi löysi Superyellow pipon. Oli mielettömän kiva fiilis ostaa kotimaisen merkin vastuullinen pipo juuri söpöstä joulukojusta kauppakeskuksen sijaan.
Sekin oli mielenkiintoinen huomio, että isommista ainakin Keskolla ja KappAhlilla oli ensimmäisellä sivulla kaupat. Minusta on aika hyvä markkinoinnillinen veto KappAhlin Newbie-lastenvaatemallistolta pitää suloista joulukauppaa tuollaisessa ympäristössä. Tyylikkäällä toteutuksella tempaus toimii sekä myynnin että pidempiaikaisen brändimielikuvan luomisen näkökulmasta.