Kaupallinen yhteistyö, Arabia ja Asennemedia
Kattauksia on toivottu ja joulu tuntuu olevan monelle teistä lukijoista mieluinen aihe, joten ihana tunnelmoida tänään molempia. Postauksesta kannattaa kurkistaa myös ihana arvonta.
Paitsi kattauksia olette pyytäneet esittelykoostetta kotimme astioista. Sellainen on tulossa myöhemmin, mutta sen verran voin jo valottaa, että pääastiastomme on mitäs muutakaan kuin Arabiaa. Olin parikymmentä, kun aloin kerätä valkoista 24h-sarjaa. Siinä tunnistaa ajattomuuden ja laadun, että astiasto on minulle yhä tänä päivänä viisitoista vuotta myöhemmin aivan yhtä ajankohtainen, mieluisa ja rakas.
Yhtä ihanaa kuin se, että klassikot säilyvät, on se, että astioissakin voidaan reagoida tämän hetken henkeen. Vajaa vuosi sitten tammikuussa lanseerattu Arabia Mainio Sarastus -astiasto syntyi kaupungistumisen ja kompaktien kotien inspiroimana, mikä on tällaiselle asumisen ilmiöitä seuraavalle erityisen kiinnostavaa. Uskon itsekin, että juuri tilojen pienentymisen ja minimalismitrendin myötä siirrymme kohti yhä monikäyttöisempiä tuotteita.
Arabia Mainio Sarastus -sarjassa käytännöllisyys on huomioitu ihailtavan monella tapaa. Ensinnäkin astiat on muotoiltu siroiksi ja kevyiksi, minkä ansiosta ne solahtavat vain vähän tilaa vieviksi pinoiksi. Toiseksi lautaset on suunniteltu sopimaan kulhojen ja kuppien kansiksi, mikä auttaa sekä pitämään tarjoiltavan ruoan lämpimänä että säilömään syömättä jääneen ruoan jääkaapissa ilman kertakäyttökelmuja ja hävikkiä. Samoissa astioissa voi siis tarjoilla ja säilyttää ruokaa, mutta myös valmistaa aterioita. Arabia Mainio Sarastus kestää uunin, mikron ja pakkasen, ja arjen helpottamiseksi myös astiapesukoneen.
Pidän itse siitä, miten hienovarainen Arabia Mainio -sarjan mustavalkoinen Sarastus-kuviointi on. Ilmeestä ei tule levoton, vaikka koko pöytä olisi katettu samalla sarjalla, mutta yhtä luontevasti astiat solahtavat täydentämään jo olemassa olevaa yksiväristä sarjaa, kuten meidän valkoista 24h-klassikkoa. Sarastus-kuvion on tarkoitus asettaa ruoka visuaaliseen keskiöön ja sen se minusta tekee (tarjolle tähän kattaukseen tulivat riisipuuro sekä vuohenjuustolla, hunajalla, päärynällä ja timjamilla päällystetyt jouluiset maalaisleivät). Sarjan Sarastus-kuviointi on käsin piirretty ja se pohjautuu vanhaan, Raija Uosikkisen vuonna 1965 suunnittelemaan Ivalo-koristeeseen.
Jos jossain asiassa olen perinteinen niin nimenomaan laadukkaiden astioiden keräilemisessä. Sain omat ensimmäiset astiat ja aterimet – siis juuri ne, jotka meillä edelleen on käytössä – tähän aikaan joulun alla viisitoista vuotta sitten vuonna 2003 valmistuttuani ylioppilaaksi. Sittemmin jatkoin osien keräämistä jokaisesta palkasta, kun olin opiskellessa Iittalan liikkeessä töissä. Vieläkin äitini kysyy 34-vuotiaalta tyttäreltään, puuttuuko keräilemistäni sarjoista osia ennen kuin menee ostamaan lahjaksi jotain muuta.
Ihan samanlainen äiti ja kummitäti haluan olla seuraavalle sukupolvelle: tukea pitkäikäisiä järkihankintoja, jotka kauniina tuottavat iloa jokapäiväiseen arkeen ja yhdessä syömiseen. Arabia Mainio Sarastus -sarjan osat ovatkin mielestäni yksiä ihanampia joululahjoja ensimmäiseen omaan kotiin muuttavalle nuorelle ja tietysti ihan kenelle vain. Näin kauniita osia voi ihan hyvin antaa paitsi setteinä myös yksittäin. Ihana paketti tulee, kun kulhon täyttää vaikka makeisilla ja paketoi sellofaaniin.
Isompi teen haudutteluun ja alkukeittoihin sopiva muki (0,4 l) sekä pastalle erityisen hyvin käyvä syvä lautanen (23 cm) tulevat myyntiin tammikuun alussa, kaikkia muita osia saa jo nyt.
Saan ilokseni arpoa teille neljän hengen Arabia Mainio Sarastus -astiasetin Instagramin puolella, joten osallistuthan arvontaan kommentoimalla tätä Instagram-kuvaa viimeistään 9.12.2018. Palkintosetti sisältää neljä uutta 0,4 litran mukia, neljä uutta 23 cm syvää lautasta ja neljä 25 cm lautasta (arvo yhteensä 225 euroa).
Ajattomien astioiden myötä ajatukseni kulkeutuvat joulun perusasioiden äärelle muutenkin. Siihen, miten joulun lämpimänä juhlana pitäisi antaa enemmän kuin ottaa. Olenkin monta kertaa myöntänyt, että olen alkanut nauttia joulusta vasta, kun olen alkanut viettää sitä omalla tavallani: lisännyt niitä asioita, joista aidosti nautin, ja karsinut niitä asioita, jotka tuottavat stressiä.
Kirjoitan alle oman yksinkertaistuslistani, mutta nämä ovat hyvin henkilökohtaisia valintoja. Siinä, missä minua (muuten kyllä usein kokkaavaa) stressaisi laatikoiden tekeminen itse, tiedän juuri itse tekemisen rauhoittavan montaa muuta. Ketään ei siis kannata leimata stressaajaksi ja suorittajaksi siksi, että tekee paljon itse. Vähän niin kuin siistissä kodissa asuvaa ei kannata leimata neurootikoksikaan. Eri asiat tulevat eri ihmisiltä luonnostaan. Tärkeintä on tunnistaa omalla kohdalla, mikä jouluaskare tuntuu innostavalta, mikä taas kuormittavalta, ja yksinkertaistaa joulua sen mukaan.
1. Kysyn joululahjatoiveita arvailemisen sijaan ja ostan lahjat ajoissa ilman ruuhkia. Me kysymme aina tarvittaesssa perheen kesken toinen toisiltamme, mitä toivomme, sillä kukaan meistä ei halua mitään turhaa, mutta kaikki me ilahdumme pitkään haaveissa olleen toiveen toteuttamisesta. Minulle joulun irvikuva onkin ostaa paniikissa aatonaattona jotain turhaa ruuhkaisessa kauppakeskuksessa hiki toppatakin kuumentavaa selkää pitkin valuen.
2. Ulkoistan joulusiivouksen joulunalusviikolla. Jos on arkinen kuukausisiivous ihana, niin jouluviikon siivouspalvelu vasta mieltä huojentava ja ylellinen onkin. Yhdyn Marttojen sanoihin, että kaapissa ei kukaan (toivottavasti) jouluaan vietä, joten siivoamisen ei tarvitse tarkoittaa sairaalloista puunaamista, vaan tavallisen siistiä ja raikasta kotia pyhiksi tarvittaessa ulkoistettuna.
3. Jätän joulukortit lähettämättä ja muistan läheisiä soitoin ja viestein. Toinen irvikuvani joulusta on ruuhkainen posti viimeisenä joulukorttien lähetyspäivänä. Huomasin muutama vuosi sitten joulukorttien kuormittavan minua suhteettoman paljon, joten päätin lopettaa lähettämisen siihen paikkaan, sillä sellaisessa mielentilassa lähetettyä korttia kukaan tuskin haluaa edes vastaanottaa. Ilahdun valtavasti muiden korteista, mutta oman jaksamiseni nimissä oikaisen itse puhelinsoitoin ja kuvaviestein.
4. Ostan osan jouluruoista valmiina ja osan tilaan verkkokaupasta. Pyrin siihen, että hankin säilyvät jouluruoat ajoissa ennen ruuhkia ja vieläpä mahdollisesti ruoan verkkokaupasta suoraan kotiovelle. Näin haettavaksi jää vain ihanat fiilistelyruoat ja tuoreet kalat. Joululaatikot ostan aina valmiina, mutta salaisuus on esillepanossa: ne menevät ihan täydestä kauniissa keraamisissa uunivuoissa (esimerkiksi näissä!), kun mukaan lorauttaa hieman kermaa ja siirappia sekä päälle sirottelee korppujauhoja.
5. Rauhoitan kalenterin liiasta ohjelmasta. Niin paljon kun joulun alla olisikin markkinaa, myyjäistä ja menoa, pyrin pitämään kalenterin sopivan väljänä ja hyväksymään sen, että kaikkeen joulukivaan ei ole mahdollista osallistua. Se on vähän pakkokin, sillä joulukuu on minulle yrittäjänä vuoden kiireisin aika. Tämä on myös syy, miksi haluan koristella kodin jouluun aikaisin. Koska joudun loppuvuodesta tekemään paljon töitä viikonloppuisinkin, haluan ainakin työskennellä koristellun joulukuusen valossa.
6. Irtaannun pakkoperinteistä. Vaikka perinteet kuuluvat totta kai jouluun, perinteiden orjallista noudattamista pyrin välttämään. Minusta joulua voi viettää monella eri tavalla vuodesta ja elämänvaiheesta riippuen. Olemme aikaisempina vuosina rikkoneet pariskuntana perinteitä joulumatkailemalla ulkomaille: Lontooseen, Budapestiin ja Tukholmaan. Toisina vuosina ehditään joulukirkkoon, toisina ei. Toisina vuosina ollaan asuttu joulusaunallisissa kodeissa, toisina ei. On lasten kannalta ihanaa, että joulussa on pysyviä elementtejä, mutta hampaat irvessä -minuuttiaikataulusuorittamisen väärti ei minusta mikään perinne ole.
Onnea vielä jokaiselle tasapuolisesti Arabia Mainio Sarastus -arvontaan ja rauhaisaa ensimmäistä adventtia!
Kaunis kattaus!Piti vielä erikseen kiittää myös kivasta,jouluisesta soittolistasta Spotifyssa.Olemme kuunnelleet sitä paljon :)
Kiitos Iida, ihana jos kattaus miellyttää silmää! Ja onpa mukava kuulla, että olet nauttinut soittolistasta. On tosi ihana tunne, että olen voinut tuottaa teille joulumieltä musiikin kautta. :) Leppoisaa joulunaikaa!
On kyllä harmonisen kaunis kattaus, taattua homevialaura-tyyliä! Tykkään! Mitkä ovat nuo kromiset kynttilänjalat? Onko Georg Jensenin?
Ihanasti sanottu Juuli, kiitos paljon! Olen samaa mieltä siitä, että tämä astiasto solahti todella homevialauramaisesti kotimme tyyliin. :)
Kynttilänjalat eivät ole Georg Jensen, vaikka voisivat hyvin tyylinsä puolesta olla. Ostin ne Tukholman NK:sta ja merkki, jota en olisi ulkoa muistanut, on tarkistuksen jälkeen tanskalainen Ester & Erik eli tämä tuote http://www.ester-erik.dk/en-US/products/candle-holders.aspx. En heti bongannut niitä mistään verkkokaupasta, mutta kannattaa toki vielä yrittää etsiä. Kynttilänjalat ovat todella käteviä mataluudessaan. Vaikka näyttävät kynttilänjalat ja kyntteliköt ovat totta kai ihania nekin, nämä matalat toimivat aika hyvin kattauksen keskellä, kun eivät blokkaa näkymää. :)
Ihana lukea, että on muitakin, jotka haluavat ja elävät omanlaista joulua. Itse en muista koskaan stressaantuneeni joulusta. Olemme jo vuosia, vuosia sitten sopineet, että joululahjoja ostetaan vain omille lapsille kun sisarustemme kanssa lapsia on jo niin paljon, että hutiostoja tulisi. Me teemme mieheni kanssa jouluruoat aina itse, mutta olemme vuosittain pudottaneet aina jotakin pois, sillä samoja ruokia ei viitsi montaa päivää syödä.
Rauhallista joulua sinulle ja perheellesi.
Kiitos kommentista Klaara, niinpä! Minustakin on ihana lukea, miten te lukijat olette tehneet joulusta omannäköisen. :) Kuvittelenko vain vai onko meidän sukupolvemme vihdoin vapautumassa kaiken kaikkiaan joulun kahleista. Siitä onneksi puhutaan niin paljon, että ei ole yhtä oikeaa tapaa viettää joulua ja että jouluna saa myös oikaista valmisruoin ja palveluin. Toivon, että kaikki paine yhden tietynlaisen jouluidyllin ympäriltä poistuu. Ihmisillä on nykyään niin paljon erilaisia perhemuotoja ja elämäntapoja, että totta kai erilaisuus saa näkyä joulussakin.
Tosi järkevää, että olette sopineet noin! Minäkin sanoin jo vuosia sitten muutamalle ystävälle, että nyt on muuten joululahjat ostettu. Tuntui, että minä en enää osannut osaa heille, eivätkä me minulle, eikä ostamisessa siten ollut mitään järkeä. Paljon mieluummin siirryin yhdessä glögille menemisen kulttuuriin. Tuokin on hyvä idea päivittää joulupöytää tarpeen mukaan. Siinä taas minä olen ihmeen konservatiivinen: meillä joulupöytä on aina sama, samanlainen kuin lapsuudessani oli. Koen oikeudekseni muuttaa sitä hetkenä minä hyvänsä, mutta toistaiseksi se, että joulun tärkein asia – syöminen – on ikään kuin valmiiksi mietitty, sopii minulle oikein hyvin. :) Kiitos samoin, oikein rauhaisaa joulun aikaa myös teille!
Tämä on niin totta. Siis nuo henkilökohtaiset valinnat siitä miten joulua viettää. Tosin samaa periaatetta voi soveltaa myös mielestäni ihan mille elämänalueelle tahansa ja mihin juhliin tahansa. Kukin tehköön ja pitää kiinni niistä jutuista jotka ovat itselle tärkeitä, elämä on mielestäni liian lyhyt siihen että ottaa stressiä sellaisista asioista joista ei oikeasti tarvitsis ottaaa stressiä (viittaan tällä siis siihen että olisi muka pakko tehdä jotain vain sen takia koska niin ”pitäisi” tehdä). Mielestäni on loistava periaate soveltaa erilaisia joulunviettotapoja juuri siihen omaan elämään ja mistä tykkää. Me kaikki kun olemme erilaisia ja tykkäämme eri asioista. Itse esimerkiksi rakastan leipoa kaikenlaisia juttuja jouluna, mutta kuten kirjoititkin, minua se stressamisen sijaan rentouttaa. Leipoisin varmaan vielä paljon enemmänkin kunhan vaan keksisin kuka sen kaiken ruuan syö :D
Ihanaa ja rentouttavaa joulunodotusaikaa teille!
Olen tismalleen samaa mieltä! Niin voikin ja niin pitääkin. Ihan samanlailla kuin ei ole yhtä oikeaa tapaa viettää joulua, ei ole yhtä oikeaa tapaa mennä naimisiin tai yhtä oikeaa tapaa viettää juhannusta. Meillä on esimerkiksi joka vuosi olosuhteiden pakosta kalsariuusivuosi. Meidän on vaikea kyläillä, kun lapsi menee monta tuntia ennen puoltayötä nukkumaan, ei todellakaan nukahda minne vain ja kirsikkana kakun päällä koira on raketeista stressaantunut ja levoton, joten häntäkään ei voi oikeastaan minnekään jättää. Aluksi järjestely tuntui jotenkin todella nihkeältä, mutta kun siihen, että uuttavuotta ei vain voi viettää siihen perinteiseen tapaan, on tottunut, niin ei oikeastaan yhtään kauheaa ole. Ainakin siitä on tyytyväinen järjestelyyn seuraavana aamuna. ;) Ovathan monet töissäkin pyhinä, joten minusta on ihan hyvä hyväksyä se, että pyhät eivät aina mene käsikirjoituksen mukaan.
Ihanaa, että olet löytänyt joululeipoimisesta rentouttavan ilon! Voisin kuvitella, että leivonnaisten syömiseen tarjoituisi useampiakin vapaaehtoisia. :D Samoin sinne ja ihanaa, kun olette blogissakin päässeet nyt joulupostausten makuun!
Tuo astiasto on maailman ihanin. Samoin Arabian 24 puhuttelee minua suuresti. Minua harmittaa nyt aikuisena hirveästi, etten nuorena älynnyt toivoa ja sijoittaa astiastoon. Ehkä korjaan tilanteen nyt kun olen valmistumassa viimein siihen ammattiin.
Ja aion olla samanlainen äiti ja täti tässä asiassa ja muistaa lapsia
tulevaisuudessa astiaston osilla.
Meillä perheen jouluperinteitä ja -tavat ovat muotoutumassa. Tässä viime viikolla aloimme pohtia, mitä haluaisimme oikeasti syödä jouluna. Meistä kun ei kumpikaan ole mikään laatikoiden syöjä. Tarkoitus on miettiä millainen joulupöytä on meille sopiva.
Astiasto on kyllä todella kaunis! Ihana yksin, mutta myös yhdisteltynä 24h-sarjaan. Ymmärrän harmituksen, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Ainakin voit lohduttautua sillä, että olisitko varmasti alkanut kerämään oikeaa sarjaa. Voihan olla, että sinulla olisi nyt kaapissa iso astiasto, joka ei enää miellyttäisi. Olen tosi huojentunut, että aloin itse kerätä juuri niitä sarjoja, jotka tänäkin päivänä valitsisin, mutta itsestäänselvänä sitä en pidä. Samoihin aikoihin nimittäin monella keräyksessä oli esimerkiksi vihreä ja keltainen Teema, jota taas en näkisi itselläni. Ammattiin valmistuminen on ihana syy alkaa pikkuhiljaa kerryttää unelmien astiastoa. :)
Perinteiden muotoituminen pikkuhiljaa on tosi hyvä juttu. Niin sitä kannattaakin kuullostella ja kokeilla, mikä juuri omalle perheelle sopii. Eikä resepti välttämättä joka vuosi ole sama. Riippuu aika paljon lastenkin iästä, mitä kaikkea jouluun voi ja haluaa yhdistää, minne kaikkialle sitä ehtiin ja niin edelleen. Laatikot eivät minunkaan suosikkejani ole, mutta ilmankaan en osaisi olla. Täytän aina vatsani alkuruoilla ja sitten otan päälle vielä nokareen perunalaatikkoa, kinkkua ja sinappia. Siinä se maistuu taivaalliselle, mutta vaihtoehtojahan tosin on vaikka kuinka. :)
Kaunis kattaus, ihan teidän tyyliä. Olen itsekin kiinnostunut tuosta astiastosta, mutta toistaiseksi malttanut mieleni, koska 24h on kaapit täynnä ja mieleen sekin, edelleenkin.
Omannäköinen joulu paras joulu. Minulle on joulussa tärkeää se, että on hyvää ruokaa ja kaunis kattaus, ja kuusen ja kukkien tuoksua.
Kiitos paljon, Anna! Olen täysin samaa mieltä, minusta 24h-sarjan lumo ei ole vähentynyt vuosien saatossa yhtään. Se on täydellinen edelleen. No juuri näin: omannäköinen joulu on paras joulu. Meilläkin keskiössä yhdessäolon lisäksi on nimenomaan joulupöytä, sen kattaus kauniine astioineen, valkoisine amarylliksineen ja havuineen sekä ruoasta nauttiminen pitkän kaavan mukaan.
Kauniita kuvia ja tyylikäs kattaus. Omat ’perinteet’ on parhaita. Joulua ei pidä suorittaa, vaan tehdä siitä mieleinen. Meillä tehdään perinneruoat, mutta yhä enemmän kaloihin kallistuen. Laatikoita teen minimimäärän ja silti niitä jää yli. Laitan syömättä jääneet pakastimeen ja yleensä laskiaisena ne ovat uudelleen tarjolla, silloin hirvipaistin kiilana. Siitäkin on muodostunut oma perinne.
Joululahjat olen yleensä ostanut pitkin vuotta valmiiksi. Jokusen kirja-uutuuden haen joulun alla.
Joulukuusesta olemme luopuneet jo aikoja sitten. Ainoa oikea paikka kuuselle olohuoneessamme sattuu juurikin koirien kiihdytyskisojen maalisuoralle (oli se kuusi missä kohtaa hyvänsä).
Jännä tuo joulukortti-juttu.. sinua kortit kuormittivat niin, että oli lopetettava koko homma. Minulle joulukorttien kirjoittaminen hämärtyvässä illassa vaalean glögin ja kynttilöiden kanssa on virittäytymistä joulutunnelmaan :):)
Allekirjoitan sen, että hampaat irvessä ei pidä perinteitä ylläpitää.
Kiitos, ihana palaute! Juuri näin, tehdä joulusta ilman suorittamista oman näköinen. Sama juttu, kalat ovat meillä tärkeimmässä roolissa (paitsi tänä vuonna en voi syödä suosikkejani graavilohta ja -siikaa sekä mätiä, mikä on kova paikka, mutta yritän keksiä jotain tilalle). Laatikoita lämmitetään pieni satsi, mutta ilmankaan ei osata olla. Laskiaisena ne maistuvat varmasti uudestaan. Sopivathan lämpimät laatikot yhtä lailla helmikuuhun, varsinkin, kun välissä on ollut pieni tauko. Hirvipaistin kanssa, nam! Ja voihan koiruudet!
Ihailen todella paljon joululahjojen ostamista vuoden ympäri. Itse en ole ihan siihen päässyt, mutta sentään ostan lahjat ajoissa marraskuussa. Pieniä täydennyksiä voi toki tehdä lähempänä, mutta jotenkin se on huojentava tunne, että suurin osa on ajoissa hoidettu.
Mietin juuri vartti sitten, miten ihmeessä joulukortit kuormittivat minua niin paljon kuin kuormittivat. Se tuli siitä mieleeni, kun luin yllä kommentoineen Elämänmakuja-Lauran joulupostauksia ja Laurakin kirjoitti, miten rentouttavaa korttien kirjoittaminen glögilasillisen kanssa on. En todellakaan osaa perustella, mistä ihmeestä korttiahdistukseni tulee, koska juuri tuollaista rentouttavaa puuhaahan sen tulisi olla. Ehkä se on se koko prosessi: ensin pitää etsiä kortit, miettiä kenelle kaikille lähettää, kirjoittaa kortit, etsiä osoitteet, ostaa postimerkit, viedä ne postiin… Oikeasti minun pitäisi tietenkin kuvauttaa lapseni joulukorttiin, mutta tämä on jälleen joku suutarin lapsella ei ole kenkiä -juttu. Kun kuvaan niin paljon muuten, en jaksa enää kuvata kortteja, kun en kuitenkaan ole ammattikuvaaja, vaan blogikuvienkin ottaminen on minulle välillä asetuksineen ja valoineen työn ja tuskan takana. Keskityn siis näemmä – syömiseen. Ja tinkelien kuuseen ripustamiseen. :D
Ihania juttuja olet taas kirjoitellut, en ole marraskuun kiireissä ehtinyt kommentoimaan lainkaan blogiisi :) Kiitos kovasti että toteutit yhden toivepostauksen! Saan aina hyviä oivalluksia ja ajatuksia niistä sekä ihanan fiksusta kommenttiboksistasi. Harvinaisen symppistä porukkaa sinulla lukijoina :)
Minä olen tätä astiastoa välillä miettinyt juuri valkoisen 24h kanssa jota aloin keräämään itselleni jo teininä Anttilasta tienaamilla kesärahoillani. Olenko ollut hieman outo teini vai mitä mutta olen aina ollut ihan höpsönä astioihin :D Näissä kuvissa astiasto pääsee upeasti oikeuksiinsa.
Me emme myöskään lähetä joulukortteja, aivan samasta syystä. En kiellä etteikö niitä olisi ihana saada, mutta jos haluan itsestäni varman stressikirpun esiin rupean askartelemaan paskartelemaan kortteja joita väkerrän vielä yöllä että ehtii postiin :D (kokemusta on). Nyt keskityn soittamaan ja lähettämään jouluisen kuvan pojastamme watsapin kautta.
Jouluhössötys on ihanaa jos se siltä myös tuntuu. Minä oion itse kaikessa mahdollisessa koska olen laiskimusnautiskelija, ja koko kodin joulusiivous saa stressitasot vain tappiin. Meillä on aina perus siistiä niin erillistä joulusiivousta ei tarvita. Vinkkini on myös himmentää valoja ja sytyttää kynttilöitä niin ei pistä silmään mahdollinen hetken pieni sotku :)
Ihanaa joulun odotusta, Laura!
Kiitos paljon, Jenni! Ihana, kun ehdit pienen tauon jälkeen blogiin ja tykkäsit toivepostauksesta. Ja tismalleen samaa mieltä: en voisi toivoa symppiksempiä lukijoita kuin te olette. :)
Ihana, että sinullakin on 24h-astiastoa niin pitkän ajan takaa kesärahoilla ostettuna. Minäkin luin sisustuslehtiä jo rippukouluiässä, eikä se tuntunut ollenkaan tylsältä saada ylioppilaslahjaksi astioita ja aterimia. Mainio Sarastus sopii kyllä tosi hyvin 24h-sarjaan, jos kattauksiin haluaa vähän uutta vaihtelua vaikka vain muutamalla osalla.
Huojentavaa kuulla, että en ole ainoa joulukorttien kanssa kipuileva. Vähän järjenvastaiselta se tuntuu, että kortit aiheuttavat muka niin paljon vaivaa, mutta pakko se on vain itselleen myöntää. Kuvaviestejä mekin suosimme, niilläkin saa tunnelman ja terveiset ihan yhtä kivasti välitettyä. :)
Hyvin sanottu: jos on perussiistiä aina, ei ole mitään tarvetta alkaa jynssätä aatonaattona. Pahimmillaan sitä alkaa mieltää kotinsa epäsiistimpänä kuin se onkaan. Tavallinen siisteystaso riittää minusta jouluna enemmän kuin hyvin. Sekin on enemmän henkinen juttu. Mitä yhdesä pölypallerosta sohvan alla, mutta rentoutumisen kannalta tärkeää on kokea henkisesti koti pyhinä harmoniseksi. Minulle melkeinpä aina tärkeämpää on se, että tavarat ovat paikoillaan kuin se, onko jossain eteisessä joku pieni kuratäplä. Niitä en näe, mutta tavara- ja paperiröykkiöt keittiön tasolla näen vähän liiankin hyvin. Ja todella, sitten kun vielä himmentää valot ja sytyttää kynttilät, niin avot. :)
Kiitos samoin, ihanaa joulunaikaa myös teille! <3
Korttiruljanssiin olen keksinyt helpotukseksi ostaa samanlaiset kortit kaikille. Eli valitsen mielestäni kauneimman postimerkillisen kortin, ja sillä selvä. Ostan niitä sitten tarvittavan määrän. Puhelimessa on osoitteet numerotiedoissa itselläni tai Fonectan rekisterissä. Lasi glögiä ja kynttilään valkea, joululaulut soimaan, kortit matkaan.
Moi Merja! Samanlaiset kortit kyllä helpottavat, niin minäkin tekisin! Ellen sitten kokisi painetta kuvata perhettä, mikä myös hieman omalta osaltaan saa korttien lähettämisen tuntumaan liian työläältä. Ja juuri noin pitää kortit kirjoittaakin, rauhaisesti glögin ja joulumusiikin kanssa. Saat askereen kuulostamaan niin helpolta ja kodikkaalta, että tässä melkein hävettää, ettei itse kykene nauttimaan samasta. Kunpa se olisikin niin yksinkertaista, mutta joku niissä korteissa silti minua kuormittaa. Mutta joululahjat paketoin samalla mentaliteetillä, siitä pidän. :) Oikein rauhaisaa joulun aikaa!
Täällä liputetaan myös omannäköisen joulun perään. Tehdään sitä mikä itsestä tuntuu mukavalle ja mitä perheenä halutaan tehdä. Koskee se sitten syömisiä tai perinteitä.
Muutenkin ihmisen hyvinvointi lisääntyisi, jos enemmän arjessakin kuulisi itseään ja läheisiään.
Kiitos ihanasta Spotifyn soittolistasta.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi sekä mukavaa joulunaikaa!
Ihana kuulla samasta ajatusmaailmasta! No niinpä. Miksi ihmeessä tehdä mitään muuta kuin mikä hyvältä ja luontevalta tuntuu. Kauniisti sanottu, juuri noin minäkin ajattelen. Ainakin oma hyvinvointini on hyvin pitkälti tuollaisista asioista kiinni. Ei niinkään maratonmittaisista lenkeistä, vaan armollisuudesta ja oman itsensä sekä perheensä kuuntelemisesta. Meillä ei esimerkiksi tässä elämäntilanteessa ole ohjattuja harrastuksia, koska näin jaksamme paremmin. Onpa ihana kuulla, että soittolista on ilahduttanut sinua. Kiitos samoin, nautinnollista ja rentouttavaa joulun odotusta!
Oman astiastoni pohjana toimivat perityt Kilta-, Paratiisi- ja Pellervo-sarjan astiat, jotka otin mukaani, kun ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin opiskelemaan. Niiden ympätille olen kerännyt Teemaa ja muutamia muita sarjoja, joita voi yhdistellä keskenään. Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin, valinta tuntuu edelleen juuri oikealta ja pidän siitä, että isovanhempani ovat vanhojen astioiden myötä läsnä ruokapöydässämme. Keltainen Teema ja Kilta ovat meillä kevät- ja kesäastioita ja pidän niistä kovasti, vaikka muuten en pidä keltaisesta väristä juurikaan. Jonkin verran on myös vihreää Kiltaa ja se on mielestäni upea taustaväri voimakkaan värisille ruuille. Valkoisia astioita meitä ei juuri löydy muutamaa Teema-kulhoa ja 24 h -sarjan ruokalautasia lukuun ottamatta, joita käytämme kesäpaikalla. Ne kun sopivat hyvin siellä olevien sinisävyisten perittyjen 20- ja 50-luvun astioiden pareiksi. Rakkain astiani on musta Kilta-sarjan kastikekulho, jossa isoäitini piti puolukoita ja josta hän aina totesi, että jonakin päivänä tämä on sinun, sekä Kaj Franckin suunnittelema hillolusikka, jolla niitä puolukoita otettiin, ja joka myös jäi minulle. Se on ainoa musta astia, joka meiltä löytyy, ja jotkut ovat hieman ihmetelleetkin, miten meille on sellainen päätynyt, kun selvästi suosin värikkäämpiä astioita.
Aivan mieletön kokoelma klassikoita! Niinpä, ajattele, että yhä 20 vuoden jälkeen jokin sarja voi tuntua yhtä ajankohtaiselta. Kaunein on tietysti ajatus siitä, että astioiden kautta menneet sukupolvet ovat samassa pöydässä mukana. Pidän kovasti ajatuksestasi sekoittaa eri sarjoja sekä suosia eri tyylejä kotona ja kesäpaikassa. Niin astioiden kautta pääsee varmasti hyvin aina kulloiseenkin tunnelmaan on kyse sitten rennosta kesälounaasta tai juhlavasta jouluillallisesta. Myös se on täysin totta, että eri astiat tuovat ruoat erilailla esille. Huomaan sen jo siitä, kun vertaan 24h-sarjaa Mainio Sarastukseen. Vaikka molemmat ovat valkopohjaisia, niin Mainio Sarastuksen kuviointi antaa annokselle ihan erilaiset raamit. Mukavaa viikonloppua!
Mistä tuo sinun valkea rusettihihainen kuvissa näkyvä paita on?
Moikka! Paita on vuosia vanha, Whistles-merkkinen. Ostin paidan Helsingin keskustan Stokkalta, mutta minusta Stokka ei enää Whistlesiä myy. Verkkokauppa merkillä varmasti on, eli sieltä voi kurkata mahdollisia vastaavia, mutta valitettavasti tosiaan tämä paita on jo sesonkeja vanha. Laatu on tosi hyvä, joten siinä mielessä voin suositella, jos vain mieluinen malli löytyy.