Niin kuin viimeksi kerroin, jäämme toistaiseksi tähän kotiin asumaan, joten lastenhuone täytyy jatkossa sovittaa yhden tytön tarpeiden sijaan kahden tytön tarpeisiin.
Meillä oli kaksivuotiaan kanssa pinnasänky käytössä poikkeuksellisen pitkään. Taapero ei yrittänyt kiivetä sieltä pois ja minä äitinä huokailin iltaisin helpotuksesta. Nukahtamista kaiteet eivät tietenkään taanneet, mutta jonkinlaisen paikoillaanpysymisrauhan kylläkin. Mietinkin, että kääntyisin Sinkkosen puoleen: Dear Jari, onko ok vain korottaa sängyn pinnoja mielellään sinne teini-iän bileisiin asti.
Pinnoja ei kuitenkaan korotettu, vaan nyt 3-vuotissynttäreiden kynnyksellä oli meille oikea aika hankkia isosiskolle isojen tyttöjen sänky ja vapauttaa pinnasänky vauvalle. Alussa vauva toki nukkuu korisängyssä kanssamme makuuhuoneessa, mutta pääsee sen jälkeen siskonsa kanssa samaan lastenhuoneeseen.
Jatkettavan Busunge-sängyn jatkettavalla patjalla ostin Ikeasta, mistä pinnasänkymmekin on. Tauluja jouduimme nostamaan hieman ylöspäin, mutta muuten sänky muutamine koristettynyineen solahti mukavasti paikoilleen. Tosin iltaisin nätit koristetyynyt otetaan pois ja tilalle muuttaa noin kymmenen pehmolelua matkatoimiston maskotista muihin vähemmän esteettisiin sankareihin.
Olen positiivisesti yllättynyt, miten hyvin yöt uudessa sängyssä ovat menneet. Mitä ihmettä, tytär ei nousekaan iltaisin salaa leikkimään Muumi-talolla tai pukemaan glitter-käsilaukkuja!
No jopas nyt tulee omaan elämäntilanteeseeni sopivia postauksia! Tuo edellinen ruokarytmin pohdinta ja sen kommenttiboksi olivat mahtavaa vertaistukea. Lisäksi meillä siirtyi poika 2,5v tällä viikolla isojen sänkyyn 😊
Ihana kuulla, Heidi! Ajattelinkin, että lukijoissani on varmasti samassa elämäntilanteessa olevia. Olen niin iloinen teistä, kommentointiaktiivisuudesta ja vertaistuesta, josta ei ole apua vain minulle vaan nimenomaan kaikille lukijoillekin. Ihan korvaamatonta! Hei mahtavaa, toivottavasti vaihto on sujunut oikein hyvin ja pieni mies on ylpeä uudesta sängystään. :) Mukavaa päivää!
Meillä kaksivuotias nukkuu edelleen tyytyväisenä pinnasängyssään. Ajattelin myöskin lykätä juniorisänkyyn siirtymistä siihen saakka, kunnes tuleva pikkusisarus aikanaan muuttaa samaan huoneeseen isoveljensä kanssa. Ihme ja onni on, ettei esikoinen ole opetellut kiipeämään pois pinnasängystään, vaikka kaikkialle muualle kyllä taitavasti kiipeääkin!
Moikka Tiia! Tosi kiva kuulla samanlaisia kokemuksia, että pinnasänky on toiminut teilläkin niin pitkään! Välillä ajattelin, että onko se ihan ”normaalia” nukuttaa 2,5-vuotiasta pinnasängyssä, mutta yritän päästä kaikenlaisista sellaisista oletuksesta, miten asiat pitäisi tehdä, eroon. Ja heti tässäkin asiassa huomasin, kun suuni avasin, että en ole ainut. Totta kai kiipeilevä lapsi pitää siirtää tai laidat poistaa, mutta muuten pinnasänky voi todella toimia taaperollakin vauvavaiheen luontevana jatkumona. Pidän peukkuja, ettei teidän kaksivuotias vielä hetkeen hiffaa kiipeilyä. ;)
Ihana kuulla näin hyviä kokemuksia, meillä on sama edessä kun 2-v pitäisi siirtää isojen poikien sänkyyn ennen huhtikuisen vauvan tuloa :) Kävimme tällä viikolla katsomassa sänkyjä, mutta ekalla kierroksella ei löytynyt ihan mieleistä. Toiveena on että 2-v hiippailisi laidattomasta sängystä itse vanhempien viereen…
Ensinnäkin paljon onnea vauvasta! <3 Sisaruksen saapuminen on kyllä yksi luonteva vaihe vaihtaa sänkyä. :) Minulla itselläni oli sängystä nousemisen suhteen vähän ristiriitaiset toiveet. Toisaalta toivoin nimenomaan sitä, ettei tytär vain hiffaisi nousta sängystä itse ollenkaan (leikkimään tai muuten nukahtamista vitkuttelemaan), mutta toisaalta haaveilin myös siitä, miten ihana olisi, kun hän kömpisi itse viikonloppuaamuina meidän viereen. Mutta ei ole kömpinyt. Vaikka hän heräisi ensin, siellä hän istuu omassa sängyssään ja odottaa hakijoita. :D Tapa voi totta kai muuttua koska tahansa. Ehkä teidän kaksivuotias keksii paremmin tulla kainaloin. :) Hyvää loppuodotusta ja toivottavasti mieluisa sänky myöhemmillä etsinnöillä löytyy!
Todella nätin näköistä! Sänky istuu hyvin tuohon tilaan :) Huomasin suosittelusi pop&co vaatteista. Osaisitko sanoa, ovatko vaatteet ns. normaalimitoitusta vai kenties pienempää? :)
Kiitos paljon, ihana kuulla! Minustakin sänky löysi lopulta tosi kivasti paikkansa. :) Oikein huomasit, ostin tosiaan pari mekkoa, collegea ja leggareita Pop&Co:n ystiksiltä ja olen ollut tosi tyytyväinen hankintoihin. Minusta koko vastaa normaalia. Ehkä colleget ovat vähän napakampaa mallia, eli niitä harkitsisin kokoa isompana, mutta muuten tosiaan minusta vaatteet ovat normaalia mitoitusta, sitä, mitä tytär käyttää nyt muutenkin. :)
Kiinnostaisi tietää, mitä kokoa julisteet ovat. Nuo eläintaulut ovat aivan ihanat! Jotain tuollaista haluaisin poikamme huoneeseen.
Outi
Kiitos Outi! Muistelen, että tilasin eläinjulistesetin ruotsalaisesta Petite Charlie -verkkokaupasta. Ihan samaa settiä en kuitenkaan sieltä nyt löytänyt, mutta vastaavan. Pääset eläinjulisteiden kategoriaan tästä: https://www.petitecharlie.se/category.html/personliga-barntavlor-med-djur-personliga-djurposters. Julisteet ovat A4-kokoisia ja kehykset 30 x 40 cm.
Myös Etsy kannattaa katsoa! Uskon, että esimerkiksi ”animal poster” -hakusanalla sieltäkin löytyy iso määrä ihania vaihtoehtoja. Deseniossakin muistelen eläinjulisteita nähneeni. :)
Meidän ihan just neljä vuotta täyttävä tyttö siirtyi reilu vuosi sitten pois pinnasängystä, mutta ei ole vielä ikinä tullut sieltä pois ilman lupaa. Hänet jopa pitää aamuisinkin käydä hakemassa sängystä. 😄
Hei mahtavaa! Välillä sitä ajattelee, että ovatko omat ratkaisut ihan omituisia, mutta aina löytyy kohtalontovereita. Päivä päivältä uskon enemmän siihen, ettei tällaisissa asioissa yksinkertaisesti ole mitään yhtä oikeaa tapaa, vaan että monenlaiset ratkaisut voivat toimia hyvin. Ja sama juttu meillä, myös ison sängyn kanssa. Ainakaan vielä tytär ei ole kertaakaan itse noussut sängystä, ei edes viikonloppuaamuina. Vaikka hän olisi herännyt, siellä hän istua odottaa hakijoita. :D Kivaa viikkoa Heidi!
Oi kun nättiä ja hyvin solahti kummatkin sängyt lastenhuoneeseen eikä näytä ollenkaan liian ahdetulta! :) Meillä on kans lastenhuone peräti kolmen lapsen käytössä, mutta pääasissa yhden koska mieheni lapset asuvat äitinsä luona joten meidän tyttäremme on pääasissa yksin huoneen käyttäjä. On muuten niin ihana seurata blogia jossa on ”tavallisten ihmisten koti” meinaan tällä rivitalo asuntoa joka itseltänikin löytyy ja sitä että kuinka persoonallisen ja upean voi saada rivari kämpästäkin hyvällä maualla! :) <3 Teidän asunnossa on muuten hyvin samanlainen pohja kuin meillä ja elämmäkin täällä juuri kauhean kaaoksen alla kun keittiö on remontissa, olen katsonut että teillä on sama juttu kun meillä että käyttövesiputket kulkevat katon rajassa ja juuri hajoitettiin keittiöstä 70-luvun kiinteä verhotanko rakkine ja oli kiva lurkkia kuinka teillä on asennettu verhotanko seinään kiinni kun se on ollut itsellä tässä mietinnässä :D Ja blogistasi olen saanut hyvän vinkin miten piilottaa nuo vesikiertoiset patterit, kiitos sinulle tästä ihanasta blogista ja onnea tulevasta perheen lisäyksestä <3
Kiitos ihanasta palautteesta Minna! Minustakin iso sänky solahti huoneeseen ihmeen hyvin. Vielä on hyvin tilaa leikeille ja säilytykselle. :)
Myös tuo kommenttisi ”tavallisen” kodin seuraamista lämmitti mieltäni. Tuleehan sitä välillä totta kai mietittyä, pystynkö tarjoamaan teille tarpeeksi uutta, kun kuitenkin asumme niin kompaktissa ja sisustukseltaan vakaassa kodissa. Mutta sellaistahan monen elämä on ja juuri siihen ”tavallisuuteen” toivon ideoita ja inspiraatiota tuovani. On siis lohduttavaa saada palautetta, ettei bloggaajan aina oleteta asuvan hulppeassa jugendasunnossa tai itse rakennetussa isossa talossa. Ne tietysti tarjoavat ihanaa ja välillä todella tervetullutta haaveilua, mutta yhtä tärkeää on minustakin realistiset ratkaisut. Olen viime aikoina miettinyt erityisen paljon arvojani ja tuntuu tärkeältä korostaa sitä, että vaikka olen ammattibloggaaja, blogini kulkee aina oikean elämän ehdoilla. En missään nimessä halua ostaa sen enempää uutta huonekalua kuin asuntoakaan vain saadakseni blogiini uutta sisältöä, joten kiitos, kun seuraat blogiani ja elämääni juuri sellaisena kuin se on. :)
Tsemppiä remppaan! Se kaaos on niin kuluttavaa, mutta lupaan, palkitaan lopussa. Voihan verhotangot. Ymmärrän tuskan. Itse halusin repiä ensimmäisenä 80-luvun verholaudan. :D Tosi ihana, että olet saanut paljon vinkkejä. Kiitos vielä ja kaikkea hyvää remppaan ja teidän porukalle! <3
Voi miten kaunis lastenhuone!
Kiitos ihanasta kommentista Elina! Se lämmitti sekä sisustajan että asukkaan mieltä. :)