Tänään kirjoitan tarkemmat terveiset Madeiralta. Toivon, että kokemuksista on teille iloa ja hyötyä, sillä kovin montaa lämmintä kohdettahan ei Suomesta talvella lyhyehkön lentomatkan päässä ole.
Viime tammikuussa olimme Gran Canarialla. Lopuilla Kanariansaarilla lomailemme varmasti myöhemmin, mutta nyt halusimme kokeilla jotain uutta. Dubai ei ainakaan tällä hetkellä tunnu meille omalta, ja siinähän ne vaihtoehdot sitten ovatkin, jos sulkee pidemmät mannertenväliset lentomatkat pois.
Madeira tammikuussa ei niinkään luvannut hellettä, mutta auringonvaloa ja kohtuullista 17–19 asteen lämpöä kyllä, ja sitä saimme. Parhaina päivinä tarkeni päivisin mekolla, mutta mukana minulla oli aina pitkähihainen, ja lapsen puin pitkähihaisiin ja -lahkeisiin. Iltaisin oli suomalaisellekin kylmä, joten takki kannattaa pakata mukaan.
Varasimme matkan pakettina Tjäreborgin kautta. Niin Kanarialle kuin Madeirallekin pakettimatka tuntui kaikista kustannustehokkaimmalta ja helpoimmalta ratkaisulta, kun taas Euroopan kaupunkilomille matkaamme useimmin omatoimisesti.
Huolellisen harkinnan jälkeen valitsimme kohteeksi pienen ja rauhallisen Ponta do Sol -merenrantakylän ja sieltä Hotel Da Vilan. Pieni ja kuitenkin designhenkinen kolmen tähden hotelli tuntui hinta-laatusuhteeltaan loistavalta: majoittujien käytössä nimittäin olisi ilmaiseksi viereisen todella kauniin neljän tähden Estalagem Da Ponta Do Sol -sisarhotellin palvelut.
Kun saavuimme hotellille, vastaanottovirkailija kertoi, että sisarhotelli oli mennyt samana päivänä remonttiin – eikä tieto etelässä tietenkään ollut kulkenut. Vaihtoehtomme oli jäädä pieneen kylään ilman palveluita tai siirtyä toisaalle palveluiden pariin.
Otimme yhteyttä Tjäreborgin matkaoppaaseen ja saimme siirron toiseen hotelliin. Tosin edelleen Tjäreborgin sivuilla lukee, miten Hotel Da Vilan ”hotellivieraiden käytössä ovat myös kaikki sisarhotelli Estalagem da Ponta do Solin palvelut, kuten spa-osasto, ravintola, pieni kuntosali sekä infinity-allas, josta avautuvat upeat näkymät”, mikä ei siis tällä hetkellä pidä paikkaansa. Jos joku samaa yhdistelmää miettii, kannattaa tarkistaa, että sisarhotellin remontti on varmasti matkaan mennessä valmistunut, koska Hotel Da Vilassa ei mitään palveluita ole, vaikka se muuten oikein sympaattinen hotelli onkin.
Vaikka saimme siirron, myönnän, että pettymyksestä johtuen koko matka alkoi vähän väärällä jalalla. Olimmehan tarkoituksella valinneet kohteeksi pienen ja rauhallisen merenrantakylän kauniine kalliomaisemineen, emmekä Lidon turistialuetta, johon siirtomme johti. Lisäksi menetimme yhden päivän siirtymiseen, uudelleen pakkaamiseen ja purkamiseen.
Silti haluan kehua, kuinka tyylikkäästi, ymmärtävästi ja ystävällisesti Tjäreborgin matkaoppaat tilanteen hoitivat. Lähinnä kyse oli henkilökohtaisista mieltymyksistä: isommat turistialueet eivät vain rehellisesti sanottuna ole meidän juttu. Paradoksin tiedostan kyllä, olemmehan turisteja itsekin. Tarkoitan vain sitä, että itse mieluummin hakeudumme tunnelmaltaan rauhallisemmille alueille kuin ainoastaan turisteja varten rakennetuille. Itse seuraava hotelli, Alto Lido, oli oikein moderni ja tyylikäs.
Turistialue Lido sijaitsee Funchal-pääkaupungin kyljessä, noin parin kolmen kilometrin päässä keskustasta. Minusta tunnelma oli kuin Hotelli-pelissä: isoja satojen huoneiden hotelleja vieri vieressä. Päivisin alueella on merenrannassa ihan mukava tunnelma kahviloineen, mutta iltaisin alue muuttui vilkkuvien värivalojen, olutmarkiisien, kuvallisten ruokalistojen ja sisäänheittäjien mereksi. Emme oikein kertaakaan nauttineet illallistamisesta, millä oli iso vaikutus koko matkan tunnelmaan, sillä ruoka on meille merkittävä, jos ei merkittävin, osa lomailua.
Vaikka Madeiralla olisi ilmastolliset puitteet ihanaan ruokaan, tarjonta painottui ranskalaisten kanssa tarjoiltavaan lihaan ja kalaan. Nautin kaikista, mutta en sentään samanlailla valmistettuna seitsemää päivää, enkä ainakaan ilman mukavaa tunnelmaa. Ruokamatkakohteeksi en siis Madeiraa, tai ainakaan Lidon turistialuetta, henkilökohtaisesti suosittele.
Jotta kukaan ei ymmärrä väärin, hienostelua en kaksivuotiaan kanssa etelän illoissa kaipaa, vaan ihan tavallisia autenttisia paikallisia ravintoloita, joissa yksinkertaiset annokset tehdään rakkaudella, huuhdotaan alas talon viinillä tai kylmällä kokiksella, ja joissa on kodikasta viettää perheiltaa edes osittain paikallisten asiakkaiden kanssa.
Jotta juttu ei keskity vain (elämään matkallakin kuuluviin) yllätyksiin, kyllä Madeiralla paljon hyvääkin oli ja meillä oli todella ihanaa aikaa perheen kesken. Olen valtavan kiitollinen, että pääsimme lataamaan yhdessä aurinkoenergiaa ja retkeilemään luonnonkauniilla saarella.
Kastelukanavia pitkin kulkevat kävelyreitit, levadat, joista Madeira on kaikista tunnetuin, meiltä valitettavasti jäivät tällä matkalla väliin. Vaikka voin muuten hyvin, halusin kuunnella itseäni ja myöntää rehellisesti, että pitkissä kävelyissä jo iso vatsani painaa, eikä ajatus liukastelusta epätasaisilla korkeilla poluilla taaperon perässä tuntunut hyvältä. Kuitenkin jo muiden näkemiemme maisemien perusteella uskallan yhtyä yleiseen mielipiteeseen: luontomatkailijalle Madeira antaa varmasti kaikista eniten.
Vaikka levada-reittejä en osaa suositella, muutaman muun ihanan kohteen osaan. Perinteiden ystävälle suosittelen iltapäiväteetä ikonisen Belmond Reid’s Palace -hotellin terassilla. Kyseinen hotelli oli Winston Churchillin valinta jo vuonna 1950 – siinä on TripAdvisor-meriittiä kerrakseen. Maailmanluokan tasostaan ja smart casual -pukukoodistaan huolimatta iltapäiväteellä oli todella välitön tunnelma: lapsikin toivotettiin tervetulleeksi hymyin, värityskirjoin ja -kynin.
Kaiken kaikkiaan paikasta välittyi hyvin lämmin perinteitä kunnioittava ilmapiiri jetset-näyttäytymisen sijaan. Mikäli lomabudjetti sallii, täällä myös yöpyisin – samalla saisi matkan menneisiin vuosikymmeniin. Belmond Reid’s Palacessa voi kuvitella kuninkaallisten, presidenttien, poliitiikkojen ja näyttelijöiden historian havinan.
Churchillin jalanjäljissä jatkaen, herra tapasi maalata maisemia Madeiralla noin seitsemän kilometriä pääkaupungista sijaitsevassa Camâra de Lobos -kalastajakylässä. Henkilökohtaisesti en kylään tässä aikakaudessa ihastunut, vaikka voin kuvitella, miten sympaattiselta värikkäiden veneiden rivistö Churchillin maalaustelineen takaa korkealta kallioilta vuosikymmeniä sitten näytti.
Toinen ehdoton suositukseni Belmond Reid’s Palacen lisäksi on paikallisen sisustusarkkitehdin muotoilukeskus, Design Centre Nini Andrade Silva, pääkaupungin satamassa entisessä linnakkeessa. Viimeistään Atlantin auringossa kylpevässä keskuksessa muistin, mitä tärkeää on tehdä kotiläksyt: enpä olisi tätäkään paikkaa ilman huolellista englanninkielistä googlaamista löytänyt. Keskuksen yläkerrassa on valtavan kaunis ravintola, mutta jos ei matkabudjetti, -aikataulu tai -seura (kaksivuotias mainittu) taivu Michelin-illalliseen, kannattaa keskukseen mennä päivällä. Kerrosta alempana on rento terassi-kahvila, johon olisin voinut jäädä lukemaan tunneiksi lounge-musiikin tahtiin.
Paitsi vaelluksilla, Madeiran rikkaasta luonnosta voi nauttia puutarhoissa. Tarjolla on useampia vaihtoehtoja, kuten lukijani suosittelema Monte Palace Tropical Garden sekä Botanical Garden – molemmat köysiratamatkan päässä Funchalin rannasta rinnettä ylös. Käsittääkseni Monte Palace Tropical Garden ja Botanical Garden ovat tasoeroineen vaunujen kanssa vaikeakulkuisia ja autolla huonosti saavutettavia, joten siksi me itse päädyimme tällä kertaa Palheiro Gardensiin, kun olimme siinä kohtaa autolla liikkeellä jo hieman väsyneen pienen matkaajan kanssa.
Se täytyy sanoa, että minkä Madeira säässä tammikuussa häviää, niin rauhallisuudessa voittaa. Kukkaloisto on tietenkin vasta myöhemmin keväällä ja kesällä parhaimmillaan, mutta off-sesongin ansiosta saimme käyskennellä puutarhassa käytännössä yksin, mitä nyt joku satunnainen golfari tai kartanohotellin asukas kulki ohi. Rauhoittavassa yksityisessä puutarhassa on pieni, juomia ja naposteltavaa tarjoava teehuone.
Funchalin keskustaan tutustumiseen riittää mielestäni päivä pari. Vanhan kaupungin suunnalla voi pyörähtää Mercado dos Lavradores -kauppahallissa, joskaan se ei omien kauppahallisuosikkieni joukkoon noussut.
Vanhan kaupungin kapeaa mukulakivistä pääkatua, Santa Mariaa, reunustaa taiteilijoiden Painted doors projectin tiimoilta maalaamat ovet. Värikäs katu heräilee henkiin lounasaikaan ja tarjoaa hyvän mahdollisuuden nauttia sitä parempaa paikallista ruokaa. Suosittelen Santa Maria -nimistä ravintolaa, jossa söimme todella hyvän version madeiralaisesta perinneruoasta. Espada, mustahuotrakala, tarjoillaan saaren tärkeimpien hedelmien kanssa: paistetun banaanin ja passionhedelmän. Myös Venda da Donna Maria -ravintola oli muistilistallani ylhäällä ja hauskaa kyllä, juuri jompaan kumpaan näistä kahdesta ravintolasta olisin intuitiollakin päätynyt.
Korvan taakse kannattaa laittaa myös pääkadusta vähän eteenpäin vanhaan kaupunkiin sijaitseva, erinomaiset arvostelut saanut fuusioravintola La Ao Fundo, jota tosin remonttimiehet meidän ohikulkiessamme kunnostivat. Uskonkin, että jos illalliset pystyy syömään turistialueen sijaan esimerkiksi vanhassa kaupungissa, ovat makuelämykset keskimäärin toista luokkaa. Lounaista me aina enemmän nautimmekin, sillä ne me söimme retkien ja kiertelyn yhteydessä muualla kuin omalla hotellialueella.
Funchalin keskustassa tuntui olevan kohtuullisen viehättävä perinteisten ravintoloiden ja kahviloiden kulttuuri. Uudelleen remontoitu vanha Golden Gate Grand Café tarjoili terassillaan taivaalliset pastat, taas Grand Café Penha D’Águia -kahvilaan kannattaa istahtaa italialaiselle gelatolle.
Kuvassa näkyvistä joulukoristeista tuli mieleeni, että virallisesti joulun juhliminen Madeiralla päättyy tammikuun seitsemänteen päivään, mutta kuten arvata saattaa, eivät somisteet sillä sekunnilla lähteneet. Jouluvalot ja -somisteet olivat Madeiralla mielestäni yllättävän näyttävässä roolissa. Keskustassa harva se katu oli koristeltu valoin ja joulutähtiasetelmat olivat suorastaan valtavia. Biologinen kelloni menikin ihan sekaisin: onko nyt joulu, kesä vai Suomesta kantautuvien vihersmoothiekuvien perusteella vuodenalku?
Myös The Ritz -kahvila on hauska tukikohta ihmisten tarkkailuun, vaikka kahvit ja jäätelöt eivät Grand Café Penha D’Águian tasolle yltäneetkään.
Tyylikästä paikallista bisnesväkeä kannattaa bongailla Mercearia D. Mécia -sisäpihakahvilassa ja -baarissa. Kahvista puheen ollen madeiralainen maitokahvi, chinesa, oli makuuni erinomaista: ei liian maitoinen latte, vaan kuin espresso tai americano höystettynä lorauksella kuumaa vaahdotettua maitoa.
Jos kahvin kanssa haluaa pientä suolaista, lähes joka paikka tarjoaa parilla eurolla ihanaa paikallista valkosipulista maalaisleipää, bolo do cacoa. Täytetty versio, prego, vastaa täytetyn leivän ja hampurilaisen välimuotoa. Madeira-viinin lisäksi saarella juodaan paljon ponchaa, sokeriruokopontikasta, hunajasta ja mehusta tehtyä alkoholijuomaa. Minulle maistui Brisa Maracujá, paikallisesta passionhedelmästä valmistettu limsa.
Konditoria- ja leivoskulttuuri Madeiralla on vahva ja mantereen lisäksi saareltakin saa portugalilaista suosikkileivosta, pastel de nataa – tosin täytyy sanoa, että yhtä hyvää saa kotimaasta Lidlin paistopisteestä. Bolo de mel -hunajakakku meiltä jäi perinneleivoksista maistamatta, mutta varsin erinomaiseen appelsiinitorttuun törmäsimme pariin otteeseen.
Mikään erityinen shoppailukohde Maideira ei minusta ole, eikä toki tarvitsekaan olla. Ainoastaan olisin katsonut lastenvaatteita, sillä pidän eteläeurooppalaisesta tavasta pukea lapset, ja samalla olisin vilkaissut kolmevuotislahjaksi nukkea. Saldona oli yhdet alennussukkahousut vauvalle La Vie -ostoskeskuksen Mayoralista.
Jos La Vie -ostoskeskukseen kuitenkin päätyy, sen yläkerrassa on tyylikkäältä vaikuttanut The Vine Hotel kattoterasseineen. Jos ei päivä olisi ollut pilvinen, olisimme mielellään nousseet lepuuttamaan jalkoja Bar 360° -näköalaterassille.
Keskustassa käyskentelyyn sopii myös Santa Catarina Park, jossa voi rauhoittua katsomaan pienen lammen joutsenia ja pysähtyä kahville. Leikkipaikka lapsillekin puistossa piti olla, mutta sitä emme itse paikallistaneet.
Lisäksi autoilureittimme varrelle osui Calheta. Raitin varrella ei muuta ollut kuin kaksi hotellia, ruokakauppa, pienvenesatama ja hiekkaranta, mutta toinen hotelleista, Savoy Saccarum, ansaitsee tulla mainituksi. Hotellin kattoterassi on oiva paikka pysähtyä lounaalle tai kahville katsomaan maisemia. Aikaisemmin mainitsemani paikallisen sisustusarkkitehdin, Nini Andrade Silvan, suunnittema hotelli on vaikuttava: aasiahenkinen rauhaisa keidas ainakin off-sesongin aikaan. Jos on aikuisten kesken liikkeellä, ihana idea voisi olla viettää hemmottelupäivää hotellin spassa, infitinity-altaalla ja terassilounaalla, vaikka ei paikassa majoittuisikaan.
Meidän kokemustemme lisäksi Madeiralla on tietysti paljon muuta, esimerkiksi Cabo Girão -näköalatasanne, Nunnien laakso Curral das Freiras, olkitalojen Santana, Unescon suojelemaa Laurisilva-metsää, hiekkarantainen Porto Santo -saari (koska muuten Madeiran rannat ovat järjestään kivisiä) ja monet muut kohteet eri puolilla saarta ja eri mikroilmastoissa.
Aktiviteeteistä Madeiralla voi golfata ja harrastaa esimerkiksi valas- ja delfiinibongausta. Kesäisin lapsille kivaa tekemistä on varmasti Aquaparque de Santa Cruz, mutta talvisin vesipuisto on kiinni, ja myös merivesialtaissa uiminen onnistuu lämpimämmällä säällä. Köysiradan lisäksi saarella voi olla hauska kokemus liikkua Monten rinteiltä alas Funchaliin kuuluisilla korikelkoilla.
Mielestäni saaren hintataso oli aika kohtuullinen, ravintoloissa Suomea keskimäärin edullisempi, mutta toki paremmissa paikoissa Suomen tapaan korkea. Tiet ovat paikoin jyrkkiä ja korkealla, mutta muuten minusta Madeiralla oli helppo liikkua vuokra-autolla – tai ainakin se kartturina siltä tuntui.
Kaiken kaikkiaan ja ristiriitaisuuksistaan huolimatta Madeira oli kiva matkakohde, vaikka itse en saarelle sydäntäni jättänytkään samanlailla niin kuin joihinkin muihin kohteisiin, tai niin kuin tiedän monen muun Madeiralle jättäneen. Ennen kaikkea Madeiraa voi suositella aktiivisille luontomatkaajille (jäin miettimään, mitä me olemme – passiivisia ruokamatkailijoita?). Uskon, että kevättä kohti saari paranee, kun kukkaloisto alkaa ja lämpötilat nousevat.
Vastaan mielelläni kysymyksiin, jos sellaisia herää ja kommenttiboksissa voi totta kai jakaa omia suosikkeja ja kokemuksia. Kiitos seurasta!
Tuo Lidon alue vaikuttaa muuttuneen paljon, vuonna 2010 hotelleja ei ollut laheskaan yhta paljon. Funchalin keskustassa olisi varmaan ollut paljon ravintoloita mutta ymmarran kylla jos ne eivat pikkuisen kanssa houkuttaneet. Itse taisin Madeiralla pitaa juuri luonnosta ja itse asiassa tykkasin luonnosta myos Teneriffalla (aurinkoon oli paastava ja viikon reissulla aika ei oikein riittanyt lahtemaan kauemmaksi, mutta beach-ihmista minusta ei tule).
Tuntuu surulliselta etta joka paikassa on aitous havinnyt ja turistirysat tulleet tilalle. Avec Sofie blogissa juuri pohdittiin samaa Meksikon osalta ja taytyy myontaa etta juuri Kuubasta palanneena mietin milloin McDonalds ja Starbucks koristavat Havannan vanhaa kaupunkia. Nyt paikassa viehatti tallella oleva aitous ja paikallisten halu palvella turisteja miellyttavan vanhanaikaisesti (miehet avaavat naisille ovet ja senor ja senora ovat jatkuvasti esilla). Tottakai maassa on varjopuolia, etenkin paikallisille, mutta turistina siella oli mukavaa ja turvallista olla.
Kaikkea hyvaa juuri alkaneelle viikolle!
Moi Elina ja hyvää tätä vuotta! Lido on varmasti muuttunut todella paljon. Nimittäin tälläkin hetkellä alueella oli todella monta hotellityömaata, osa vielä aivan valtavia. Uskon, että alue rakennetaan niin täyteen kuin vain mahtuu, eli todennäköisesti muutaman vuoden päästä näky on taas erilainen – ja tuskin positiivisesti.
Harmillisesti meidän olisi ollut todella hankala illallistaa missään muualla kuin omalla hotellialueella. Kolmen kilometrin kävely suuntaansa väsyneen taaperon kanssa pimeissä kylmissä illoissa jyrkkäisiä teitä pitkin ei houkutellut ja taksilla en halua ilman turvaistuinta pienen lapsen kanssa liikkua. Niinpä vaihtoehdoksi jäivät vain lähiravintolat. Luulen, että Teneriffa voisi olla meidän seuraava talvikohde. Täytyy vain tarvittaessa harkita keittiöllistä asuntoa, sillä mieluummin teen illalliset itse kuin syön huonoissa ravintoloissa. Kyseisten maiden turistikohteissa raaka-aineet ovat kuitenkin ihania; nopeasti saa loihdittua itse simppeliä pastaa, salaattia tai tapaslautasta.
Sohvin postaus oli todella hyvä! Pidän todella tärkeänä sitä, miten avoimesti hän Tulumin varjopuolesta kirjoitti. Olen itsekin kyllästynyt siihen, miten matkailu on yhtä kuin täydelliset Instagram-kuvat. Päivitän itsekin sosiaalisen median kanavia matkoilta, mutta haluan Sohvin tapaan olla täysin rehellinen siitä, miltä joku kohde tuntuu. Samat smoothiekulhot Dubaista eivät anna minulle matkailumielessä mitään, vaan haluan kuulla aitoja kokemuksia ja rehellisiä havaintoja. Havanna on varmasti viimeisiä paikkoja, joissa nuo symbolit eivät (vielä) loista.
On ihan ymmärrettävää, että turismi kasvaa, mutta miten se kasvaa, on minusta se kysymys. Lidon infrastruktuuri varmasti vielä rakentamisen kestää, vaikka viehättävää se ei ole, mutta luonnonkaunis Tulum ei varmastikaan niin kuin Sohvi kirjoitti. Maassa, jossa on todella paljon korruptiota ja köyhyyttä, mennään varmasti aina ja kaikessa raha edellä. Minusta vastuu on meillä kaikilla: niin paikallisilla kuin paikkaan matkaavilla. Minne matkustamme ja millaista viestiä paikan päältä levitämme.
Samoin kiitos ajatustenvaihdosta ja mukavaa tätä viikkoa!
Madeiralla 4 vuotta sitten joulukuussa vierailleena kokemukseni paikasta on osin sama ja osin eri. Tjäreborgin matkassa mekin kuljimme ja mitään moitittavaa ei ollut matkanjärjestäjän suuntaan. Olimme valinneet ison hotellin Lidon alueelta, hotellin yhteydessä toimi kuntosali ja spa, ja hotellista oli helppo lähteä kävelylle rantabulevardille. Ruoka ei ollut tuolla alueella kummoista, mutta päiväretkiemme ruokailut olivat loistavia. Vuokrasimme isolle porukalle kuskin autoineen kahdeksi päiväksi ja se kannatti. Kuski kuljetti meitä sujuvasti paikasta toiseen ja vei taianomaiseen ravintolaan vuorille. Paras ateria minkä reissulla söin.
Levadakävelyllä kävimme ja itsekin raskaana oisin moisen jättänyt välistä. Tai lapsien kera. Tjäreborgin tarjoama levadareitti oli paikoin aika pelottava minullekin, mutta kauniita maisemia siinä sai kokea. Luonto hurmasi meidät ja Funchalin keskusta jäi lähestulkoon tutkimatta. Sää oli niin miellyttävä joulukuussakin että varmasti tulee käytyä sillä suunnalla uudestaan. Merivesi hotellin lähellä oli tarpeeksi lämmintä uimiseen 😊
Kiitos kokemuksista, tosi kiva kuulla niitä! Ajattelen juurikin niin, että mikään kohde ole absoluuttisesti tietynlainen, vaan kaikissa paikoissa on sekä hyvää että huonoa, ja tuntemukseen vaikuttaa aina subjektiivinen kokemus, joka voi olla hyvinkin paljon vaikka ihan vain säästä ja sattumasta kiinni. Siksi on erityisen kiinnostavaa kuulla, miten muut ovat saman kohteen kokeneet. :) Onneksi tekin saitte päiväretkillä hyviä ruokakokemuksia! Näin jälkikäteen ajateltuna illalliset/iltapalat olisi ihan hyvin voinut tehdä itse ja jatkossa ehkä harkitsemmekin omaa keittiötä, mikäli turistialueille suuntaamme.
Kiitos, kun komppaat, että minun kannatti jättää levadat raskaana väliin. Sairaus raskaus ei ole, mutta kyllä minusta kuvissa levadat vaikuttivat aika hasardeilta: eivät miltään leveiltä tasaisilta pururadoilta vaan kapeilta ja epätasaisilta pikkupoluilta jyrkissä maastoissa. Ja siihen vielä kaksivuotias säntäilevä lapsi, huh! Joku varmasti selviää tuostakin yhtälöstä, mutta minä jätin suosiolla väliin. ;) Luontomatkailuun ja reippailuun sää on muuten ihan täydellinen! Helle väsyttää, mutta alle parissakympissä jaksaa lenkkeillä ja kävellä. Siksi Madeira on kyllä erinomainen hyvinvointikohde liikkumiseen, vaikka itse tällaisenä jäätelöä ulkokahvilassa nautiskelevana matkaajana olisin voinut ottaa muutaman plusasteen lisää. ;) Ehkä mekin joskus palaamme, kun lapset ovat kasvaneet reippailevaan ikään. Kivaa pakkaspäivää!
Kiitos hienosta Madeira-postauksesta! Olimme siellä 2006, ja onpa Lidon alue sitten muuttunut siitä. Uusi Lido oli vasta rakenteilla! Mutta saman koin kuin sinä: sydän ei jäänyt Madeiralle, enkä usko, että palaan sinne enää. Kaunis saari, mutta ei ehkä meidän kohteemme kuitenkaan. Bolo de mel ei ollut makuuni myöskään. Paljon tuli kierrettyä, Monteenkin menimme, ja tulimme korikelkalla alas – olipahan hauska kokemus!
Belmond ´s Reids Palacesta tulee mieleen Gran Canaria Las Palmasin Santa Catalina-hotelli. Kaunis, siirtomaatyylinen hotelli on majoittanut sellaisia nimiä kuin Agatha Christie, Churchill, prinssi Charles. Hotelli on nyt remontissa.
Kiitos Marjukka, kun luit ja jaoit omia muistojasi! Lido on varmasti muuttunut todella paljon 13 vuodessa. Tälläkin hetkellä alueella oli lukuisia rakennustyömaita, osa ihan valtavia. Kuten ensimmäiseen kommenttiin kirjoitin, uskon, että alue tullaan rakentamaan niin täyteen kuin vain mahtuu, eli muutaman vuoden päästä Lido näyttää varmasti vielä täydemmältä. Minullakaan ei nyt ole sellainen olo, että palaisimme, mutta uskon, että pitkällä tähtäimellä saatamme palata, koska lämpimiä kohteita kohtuullisen matkan päässä on niin vähän. Ehkä sitten, kun meistä tulee viriileitä golfaavia eläkeläisiä. :D Siihen esimerkiksi Palheiro olisi ihana: tuo rauhallinen puutarhan, kartanohotellin ja golfkentän yhdistelmä pois turistialueelta spa-palveluin! Monten korikelkka olisi ollut tosi hauska! Se jäi vähän harmittamaan, mutta nössönä en sitä uskaltanut raskaana kokeilla, kun emme kerran muutenkaan siellä suunnalla olleet.
Kiitos hotellisuosituksesta, se voi hyvin joskus remontin jälkeen tulla tarpeeseen samasta syystä: kun ei lämpimiä kohteita kohtuullisen matkan päässä liikaa ole. Siksi saatamme kyllä palata Gran Canariallekin, vaikka sekään ei sydäntäni vienyt. Oikealla hotellilla etelänloma kuitenkin suuremmalla todennäköisyydellä onnistuu. Todennäköisesti otamme jatkossa harkintaan myös kivat asunnot, sillä se ratkaisi turistipainotteisten kohteiden ruokaongelmaa. Rakastan ulkona syömistä, mutta sellaisesta ruoasta en mielelläni viikkoa neljälle hengelle maksa, jonka pystyisin tekemään paremmin ja murto-osahinnalla itse – johan sillä satasten summalla saa uudet lennot. Siksi matkustamisessa painaakin minusta moni puoli, minne kannattaa matkustaa, mutta myös milloin ja miten. :)
Moikka,
Aika lailla samat fiilikset Madeirasta. Lomailimme saarella joulukuussa 2018, ja taisin olla tuolloin viimeisellä kolmanneksella raskaudessani.
Madeira meidänkin osalta todennäköisesti nähty. Muutama hyvä ravintolakokemus, toinen vanhassa kaupungissa (Tripadvisorin perusteella) ja toinen 5 tähden hotellissa.
Onneksi hotellimme oli hyvä (Royal Savoy), joten lähinnä tyydyin tilaamaan kofeinitonta kahvia ja voileipiä altaalle. Aamupala oli myös loistava hotellissa.
Mutta tunnelmalliset illalliset jäivät välistä (yhtä kokemusta lukuunottamatta).
Sen sijaan! Löysin vanhasta kaupungista aivan ihania pieniä lastenvaateputiikkeja, joista ostin (ylihintaisia) ihanuuksia esikoiselle (tytölle).
Mutta ristiriitaiset fiilikset jäi. Jotain puuttui. Hieman päälleliimatulta tuntui monet asiat. Ja ravintolat ja tunnelma ovat varmaan ihan ok, mutta kun sitä on saanut matkustellessa maistaa niin paljon parempaakin. Olemme aikaisemmin lomailleet lähinnä Ranskan rivieralla (ja juuri pienissä kylissä). Erilainen kohde oli kyllä.
Emme myöskään hyödyntäneet levadoita raskauden ja muunkin matkaseuran vuoksi.
Kiitos kivasta blogista! Sisustamme nyt uutta kotiamme ja olen poiminut paljon ideoita täältä. Ihastuin esimerkiksi Flossin kattokruunuun ja sain idean myytyä miehelle. Mies ajatteli ensin, että katsotaan löytyykö vastaavanlaista, mutta edullisempana. Totesin, että ei, homevialaura on tehnyt jo duunin, ei löytynyt. Tilasimme sitten The valaisimen (tosin messinkisenä).
Ainiin, kävimme myös iltapäiväteet juomassa samassa paikassa :) oli hienot!
– Hanna
Heippa Hanna! Kiinnostavaa kuulla, että ajatuksesi ovat noin samanlaiset. Vaikka kokemukset ovat aina subjektiivia, ja sattumastakin kiinni olevia, varmasti samanhenkiset matkailijat kokevat monet asiat samanlailla. Ai löysit vanhasta kaupungista lastenvaateputiikkeja! Minkä silmälappujen kanssa minä olen kulkenut. :D Ihana, että teit löytöjä. Pienetkin matkamuistot vauvalle ovat odotusaikana erityisen ihania. :)
Juuri tuo ristiriistaisuus, tai ehkä potentiaalin hukkaminen harmittaa. Saari, jossa on mainio ympärivuotinen ilmasto, voisi tarjota vielä paljon enemmän esimerkiksi ruoan puolesta. Luonto on tietysti täydellinen sellaisenaan, mutta ehkä se ei yksinään ainakaan meille riitä. Vaikka olisin ollut upealla levada-vaelluksella joka päivä, olisin silti halunnut iltaisin syödä tunnelmallisesti. Toivottavasti paikalliset yrittäjät rohkaistuvat kokeilemaan uutta ja tavoittelemaan uusia kohderyhmiä. Tosin ei sekään ihan yksinkertaista ole. Lidossa on yksi hyvin tätä päivää oleva hipsteriravintola, Mad Market, joka yhdistää syömisen ja aivan ihanan herkkukaupan. Ravintola itsessään on tosi kivaksi laitettu, vaan missä miljöössä: pahimmassa mahdollisessa sairaalavalaistussa ostarissa, eli se siitä. Ainakin itse koen ulkona syömisen hyvin kokonaisvaltaisesti, eikä hyvä ruoka ja konsepti riitä unohtamaan ympärillä olevaa kolkkoutta. Ihana, että meitä on nyt ainakin kaksi, jotka ovat vierailleet Madeiralla ilman levadan kokemista, rasti seinään. ;)
Ihan super kiva kuulla, että blogi on inspiroinut. Kiitos paljon! Todella, jos minä jotain googlaan, voi olla varma, että koko interweb on käännetty nurin. :D Toivotaan teidän ja meidän Flosille pitkää ikää. Tuollaiset hakinnat kirpaisevat, mutta ovat todennäköisesti oikeita päätöksiä pitkällä tähtäimellä. Kattokruunu sopii vielä niin hyvin sekä ruokailutilaan että olohuoneeseen tai miksi ei yhtä hyvin makuuhuoneeseen tai isompaan eteiseen. Onnea valaisimesta ja inspiroivaa uuden kodin sisustamisaikaa!
Parasta Lauraa. Hieno matkakertomus. En ole Madeiralla käynyt mutta tämän jälkeen voisin kyllä lähteä. Odotan, että remontti on valmis 😉
Ihanasti sanottu Leena, kiitos! Mukava, jos juttu herätti matkakuumeen. Ei kun suunnittelemaan remontin jälkeen. ;)
Hei, minä olen tullut siihen tulokseen, että me turistit emme oikein voi vaatia, emmekä valittaa mistään, mitä kohteeseen tulee. Itsehän olemme suurimmaksi osaksi syyllisiä hotelliryppäisiin, turistipyydyksiin, roskaamiseen ym. ilmiöihin. Ei se maa tai sen asukkaat. Ja miksi minä olisin sen etuoikeutempi kuin se toinenkaan, sadas tai tuhannes turisti, joka on keksinyt matkustaa jonnekin kohteeseen, mitä ei ole mitoitettu valtaville massoille. Tästä syystä pysyttelenkin lähinnä Euroopassa, en mene Aasiaan ihmettelemään elämisen eroavaisuuksia, en Arabimaihin naisen asemaa kummastelemaan, en Intiaan uskonto, hygienia ym.asioita vertailemaan. Pysyttelen Euroopassa, koska kuvittelen siten olevani vähemmän haitaksi paikallisille. Tosin esim. Amsterdam ja Rooma ovat jo nykyään niin pullollaan turisteja, että paikalliset taitavat kärsiä heidän läsnäolostaan. Kaikki julkiset kulkuvälineetkin pursuavat turisteista.
Olenkin antanut itselleni haasteeksi keksiä joitakin pienempiä paikkoja pitkin Eurooppaa, jotka eivät ole maineeltaan niin vetovoimaisia, mutta historiallisia ja kauniita silti. Saksa on tästä oiva esimerkkimaa ja hyvä kohde. Jos nyt tällaisella ajattelulla voi itseään tyynnytellä.
Heippa Merja ja kiitos tärkeistä ajatuksista! Juuri tuon saman paradoksin minä tunnistan: mikä minä olen muita turisteja kritisoimaan, kun olen sellainen itsekin. En kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Lidon kaltaisia paikkoja saisi olla. Totta kai saa olla, jos infrastruktuuri kestää, luonto ei kärsi ja halukkaita tulijoita on. :)
Kyse minulle on siitä, että itse en niistä nauti. Ulkomaanmatka on kuitenkin aina perheelle iso nelinumeroinen investointi, niin siksi minusta kannattaa tunnistaa, mistä oikeasti nauttii ja mistä ei. Halusin kertoa rehelliset kokemukset, kun tiedän lukijoissani olevan samanhenkisiä matkaajia. Lido saa tosiaan olla juuri sellainen kuin on. Jos mainitut asiat eivät häiritse, niin ei kun sinne vain! Mutta me itse emme olisi sinne matkaa varanneet, emmekä paikasta sinne mutkien kautta päädyttyämme nauttineet. Päinvastoin tarkoitus oli äänestää jaloilla pienen sympaattisen kylän puolesta, tukea sellaista paikkaa, johon ei niin moni eksy.
Niin en koskaan ajattelisi, että minä olisin etuoikeutetumpi menemään hauraaseen paikkaan kuin joku muu. Minusta on valtavan tärkeää, että näistä asioista puhutaan. Avec Sofien kirjoitus Tulumista toivottavasti avasi monen silmät siitä, että kohde ei olekaan pelkkä Instagram-paratiisi vaan myös hyvin ongelmallinen vyyhti eettisiä ja ekologisia kysymyksiä. Tästä syystä tällä hetkellä en itse Tulumiin lähtisi. Ongelmia on siis erilaisia ja eritasoisia. Tulum ei yksinkertaisesti kestä yhtäkkistä aggressiivista rakentamista. Madeiran Lido kenties kestää, mutta siinä omalla kohdallani tulee vastaan henkilökohtaiset mieltymykset laajempien arvokysymysten sijaan.
Olen vähän sitä mieltä, että jos ei kohde ole oma juttu, jään mieluummin kotiin. Sellaista matkailua maailma ei ainakaan kestä, että reissataan reissaamisen vuoksi, jos ei matka anna mitään. Tuo onko haitaksi vai hyödyksi paikallisille on minusta todella vaikea ja moniuloitteinen kysymys. Esimerkiksi Tulumin tapauksessa turistit ovat varmasti haitaksi alueen ympäristölle, mutta oikein toteutettuna matkailu voisi myös tuoda kestävän ammatin ja elinkeinon sellaisille, jotka ovat pitkään köyhyydessä eläneet.
Sinun päätöksesi on yhtä kaikki varmasti oikein hyvä! Onneksi Eurooppa on täynnä helmiä, meilläkin on vielä vaikka mitä kokematta. :) Saksa juurikin on yksi listalla olevista ja etenkin sen maaseutu: joenvarret, vanhat linnat ja viinitilat. Kiitos vielä keskusteluun osallistumisesta ja mukavaa talvipäivää!
Roomasta sen verran, että kun lähtee hieman keskustan ulkopuolelle, turisteja ei juuri näe. Lyhyen junamatkan päässä Terminin asemalta on esim. huikean upea Ostia Antica, jossa olen käyskennellyt lähes yksin. Sen rinnalla Forum Romanum on kivikasa. Helposti pääsee päiväretkille myös Lazion alueen idyllisiin pikkukaupunkeihin ja jopa maaseutukohteisiin, junat ja bussit kulkevat, jos ei halua autoilla. Tuntuu, että Rooma on kaupunki, jossa turistit helposti jäävät pyörimään siihen historiankirjoista tuttuun keskustaan eivätkä juuri lähde kauemmas, vaikka kiinnostavia paikkoja on pitkin itse Roomaa ja Lazion maakuntaa vaikka kuinka paljon. Englantia ei pikkupaikoissa juuri puhuta, mutta toisaalta se on rohkaissut minua opettelemaan lisää italiaa ja käyttämään sitä, vaikka ei aina ihan nappiin menisikään, ja toimeen on tultu ja ihmiset olleet aina hyvin ystävällisiä.
Omasta puolestani kiitos tästä vinkistä! Itse olen ollut Roomassa nimenomaan pelkästään keskustassa, ja vain viikonlopun (voittomatkalla, kerrankin kävi arvonnassa hieno tuuri) ja muutaman tunnin (Toscanasta palatessamme). Siellä suunnilla on siis vielä paljon paljon nähtävää. Upeaa, että puhut ja yrität puhua paikallisella kielellä! Itselläni vastaava on espanja. Vaikka olen unohtanut oppimastani ison osan, kyllä takaraivosta edelleen jotain tulee ja sitä myös mielelläni muistinvirkistämiseksi hieman kertaisin, varsinkin, jos matka joskus suuntautuu Espanjan maaseudulle, Etelä- tai Väli-Amerikkaan. :)
Ps. Matkakuvasi ovat upeita ja Madeira on todella kaunis, vihreä saari.
Ihana kuulla, kiitos paljon! Kiva, että nautit Maideran-postikorteista ja sitä se toden totta on, vehreän luonnonkaunis. :)
Hei Laura!
Olipa ihania kuvia Madeiran-matkaltanne ja oikein hyviä vinkkejä myös. Omalle listalle meni ainakin heti pari kahvilaa seuraavaa Madeiran-lomaa silmällä pitäen. 😉
Olemme olleet yhteydessä Hotel da Vilan varanneisiin asiakkaisiimme ja tiedottaneet heitä viereisen hotellin remontista. Seuraavaksi Hotel da Vilaa pääsee varailemaan taas maaliskuun lopun lähdöille, jolloin Estalagem da Ponta do Solin remontti on jo valmistunut.
Kiitos vielä, että olitte nopeasti yhteydessä kohdehenkilökuntaamme.
Iloista kevään odotusta koko perheellenne! 😊
Aniina, Tjäreborg
Moi Aniina ja kiitos, kun piipahdit blogissa! Ihana jos sait vinkkejä ensi kertaa silmällä pitäen. :)
Tosi kiva kuulla, että olette olleet yhteydessä asiakkaisiin. Olette hoitaneet tilanteen kaikin puolin esimerkillisesti, tällaiset käänteet vain kuuluvat matkallakin elämään. Kiva, että jo maaliskuun lopulla remontti valmistuu. Uskon, että Hotel Da Vila ja Estalagem da Ponta do Sol on monelle meidänhenkiselle reissaajalle ihan unelmayhdistelmä! Varmasti jatkossakin katsomme Tjäreborgin tarjonnan, niin tyytyväisiä olemme molemmilla matkoilla palveluun olleet ja tyttäreni nukkuu joka yö Lollo kainalossa. ;) Samoin kiitos, pirteää talvea ja onnistuneita matkoja teidän henkilökunnalle!
En osaa nyt sanoa juuta enkä jaata itse Madeirasta (mutta ihana matkapostaus!), mutta oli pakko tulla totemaan vaan, että wau miten tyylikäs mama ;)! Ja tietty pikku neiti on aina yhtä söpön näköinen!
Ihanaa uutta vuotta!
Niin ihanasti sanottu, kiitos kaima! Tuli pieni pakkauspaniikki, mutta onneksi muutamat omat vaatteet vielä menivät eikä hellevaatetta sitten sen enempää mukaan tarvittukaan, sillä olisi tuntunut turhauttavalta ostaa ostaa raskauskesävaatteita vain muutaman päivän takia, kun Suomessa on nyt -20. :D Neiti oli tarkka omista releistään. Mukaan iltapäiväteellekin lähti totta kai kuvassa tuolilla näkyvät hellehattu ja korikassi. ;) Samoin sinne, oikein inspiroivaa ja onnellista vuodenalkua!
Kiitos loistavasta matkakertomuksesta! Olen itse haaveillut jo jonkin aikaa reissusta Madeiralle juurikin luonnon vuoksi, mutta ihana saada vähän vinkkejä mitä muutakin sieltä löytyy. Bongasin heti maininnan tuosta kauppahallisuosikkilistastasi, se olisi mukava päästä näkemään vaikka omana postauksenaankin?
Kiitos sinulle, kun luit ja annoit piristävää palautetta! Onpa kiva, jos postauksesta on iloa reissua suunnitellessa. Paras yhdistelmä varmasti on nauttia Madeiralla luonnosta ja sitten muutamasta muusta omanhenkisesti kohteesta. :)
Ihana toive! En tiedä, osaanko tosin listata suosikit, kun en ole niistä systemaattisesti kirjaa pitänyt, mutta jotkut kauppahallit vain kolahtavat enemmän kuin toiset. Funchalin kauppahalli oli vähän kolkko ja tyhjä, eikä se ”kuhissut” elämää samanlailla niin kuin jotkut muut. Ainakin Madridin Mercado San Miguel on suosikkilistalla. Rakennus oli upea, tarjonta loistavaa ja tunnelma kohdillaan. Siellä oli ihana pysähtyä tapaksille ja soluttautua osaksi paikallista elämää. :)
’Passiivisia ruokamatkailijoita’ :):) Hauska määritelmä.
Minusta oli kiva lukea lomakokemuksistanne, niin kuin ne itse koitte, mikä tuntui lomakohteessa mukavalle alivuokralaisen ja taaperon kanssa, mikä taas oli luontevaa jättää väliin. Kohdevalikoima on talvisesonkina todellakin vaatimaton, mikäli wannahave-listalla on aurinko, kesämekko ja sandaalit ja jos vielä haluaa lentomatkankin olevan kohtuullinen.
Hienoja kuvia jälleen, kiitos että pääsimme piipahtamaan Madeiralla, vaikka ulkona onkin -20.
’Kokemusasiantuntijan’ ensikädentieto on rankingissani korkeammalla, kuin päivittämätön hotellikuvaus matkanjärjestäjän sivuilta.
Aurinkoisia hankikelejä!
Vai sitten kuitenkin aktiivisia ruokamatkailijoita? Sillä suunnittelemmehan aina päivää niin, että jos tuolta aamiaiselta menemme tuonne aamupäiväkahville ja tuolta aamupäiväkahvilta tuonne lounaalle ja tuolta lounaalta tuonne jäätelölle ja tuolta jäätelöltä tuonne iltapäiväkahville ja tuolta iltapäiväkahvilta tuonne illalliselle. Aika reipasta sanoisin. :D
Kohdevalikoima tosiaan on aika vaatimaton Suomesta käsin talvella. Yli kymmentuntiset lennot eivät pienten kanssa houkuttele ja mannerta vaihtaessa aikaakin saisi olla 10–14 päivää. Siinä on vielä sekin, että lentomatkan päälle esimerkiksi Thaimassa tulee vielä mahdollisesti monen tunnin bussimatka, jos haluaa edes vähän syrjäisemmille seuduille. En kerta kaikkiaan tiedä, miten tämä onnistuu lapsen kanssa, joka ei suostu nukkumaan koneessa eikä bussissa. :D Madeiralla ja Kanarialla hotelliin kuin hotelliin pääsee kentältä nopeasti alle tunnissa. Toki siihenkin on hyvä totutella, ettei Suomen talvea aina saa katkaistua lämmöllä.
Ihana kun olit mukana nojatuolimatkalla! Kieltämättä kiehtova tämä 40 asteen kontrasti. ;) Juuri tuota arvostan minäkin: samanhenkisten matkailijoiden rehellisiä kokemuksia ja arvioita. Ne ovat aina kaikista hyödyllisimpiä matkaa suunnitellessa ja kohdetta valitessa. Kiitos samoin, pirteitä pakkaspäiviä sinnekin!
Yhden kerran jo yritin kommentin lähettää mutta en tiedä sähläsinkö ja hävisikö se jonnekkin bittiavaruuteen :D Mutta siis piti tulla sanomaan että Madeirasta en osaa sanoa mitään (muuta kuin että ihana matkapostaus), mutta pakko todeta että olet kyllä niin supertyylikäs mama! Nämä tallentuu asuinspiraatiokansioon heti :) Ja pikku neiti on tottakai aina yhtä suloinen!
Perille tuli! En tainnut vain vielä ehtiä julkaista, vaikka ”linjoilla” olinkin. :) Ihana kun kommentoit ja täytyy taas tulla lukemaan blogitauon jälkeen myös teidän kuulumiset!
Haha, sorry! En todellakaan odottanut että sitä pitäisi heti julkaista mutta ajattelin lähettää varmuuden vuoksi uudestaan. Nim. sähläyksen mestari :D
Oikein hyvä, että varmistelit! Ja kuulostaa tutulta. :D Joudun itsekin olemaan skarppina, että muistan, kenelle ja mihin minulla on missäkin kanavassa vastaamatta. Ihanaa päivää!
Minkä merkkinen ja mistä olet ostanut tämän postauksen kuvissa näkyvän valkoisen takin?
Moikka! Se on H&M, mutta tosi monta vuotta vanha. Mainiosti palvellut pitkän aikaa. En tiedä, onko vastaavia nyt saatavilla, mutta Mango on toinen, joka kannattanee katsastaa. Siellä on usein kivoja jakkuhenkisiä takkeja. :)