Tammikuisella Madeiran-matkalla kirjoitin muistilistalleni aiheen, mikä matkailussa minulle merkitsee. Niitä ajatuksia yritän nyt sulattelun jälkeen viimevuosien matkamuistolla kuvitettuina purkaa.
Mietin matkailun merkitystä tällä hetkellä laajemmasta näkökulmasta kuin koskaan aikaisemmin. Ilmastokeskustelu saa kysymään omat kysymyksensä: miten, minne ja kuinka usein minä jo valmiiksi isolla ympäristöjalanjäljellä tallaava länsimaalainen olen oikeutettu matkustamaan.
Henkilökohtainen elämä herättää samanlaisia pohdintoja: millaiseen matkailuun meillä pian nelihenkisenä perheenä on mahdollisuus. Millainen matkabudjetti meille lähitulevaisuudessa isompaan kotiin muuttaessa ja kulujen muutenkin taas yhdellä ihmisellä kasvaessa jää. Millainen matkailu kahden pienen lapsen kanssa antaa enemmän kuin ottaa.
Yksinkertaisinta olisi tietysti lopettaa matkailu kokonaan, mutta valitettavasti ja rehellisesti siihen olen elämästä nauttijana ja maailmanmenosta kiinnostuneena liian itsekäs. Olemme tyypillisesti matkustaneet Eurooppaan kerran tai kaksi vuodessa, ja todennäköisesti määrä on jo olosuhteiden pakosta laskemaan päin. Pidän huolta siitä, että kompensoin lennot (sekä laivamatkat), ja suosin suoria lentoja. Tämä ei oikeuta minua tekoihini eikä osta minulle hyvää omaatuntoa, mutta tämän kanssa pystyn elämään.
Yhtä kaikki meillä elämäntilanne pitää huolta matkustamisen kohtuullisuudesta. Jäljelle jää kysymys: miten matkustaa silloin, kun matkustaa.
Syy, miksi aloin pohtia näitä kysymyksiä juuri Madeiralla, oli pakettimatkamme käänne. Yllätysremontin takia jouduimme vaihtamaan hotellia valitsemastamme pienestä kalastajahenkisestä kylästä saaren turistisoituneimmalle alueelle. Uinuvan hotellin loungemusiikista, Atlantin kuohuista ja espressontuoksusta sekoittunut maailma vaihtui Hotelli-pelin kaltaisiin lavasteisiin: kompleksien, neonvalojen ja kaikille mahdollisille kielille käännettyjen laminoitujen ruokalistojen mereksi.
Kun vaihdoimme aluetta, (asian kyllä erittäin ystävällisesti ja asiallisesti hoitanut) matkatoimisto muisti lohdutella moneen kertaan, kuinka uudessa hotellissa olisi tähtiä kolmen sijaan neljä. Niin todellako, mietin hiljaa mielessäni, ihan kuin suihkulakilla ja kengänkiillottajalla täydentynyt kylpyhuonekosmetiikka olisi meidän syymme matkustaa 4300 kilometriä etelään.
Opin jälleen itsestäni sen, minkä jo tiesinkin: yllätykset eivät ole vakavia ja kuuluvat matkallakin elämään, mutta minulle kohteen tunnelmalla on matkailussa kaikista eniten merkitystä. Jos ei tunnelmaa ole, voin aivan yhtä hyvin jäädä ekologis-taloudellisista syistä kotiin.
Tunnelma minulle on kohteen sielu, jota joko on tai ei ole, ja jota ei voi tähdillä ostaa. Sieluun olen törmännyt viimeistellyssä design-hotellissa ja pölyisessä toscanalaisessa majatalossa, metropolin keskustassa ja autiorannalla. Sielu on tunne siitä, että juuri tänne meidän kannatti kaukaa kodistamme lähteä.
Kaikessa tässä keskustelussa turismin kritisoiminen tuntuu tyhmältä – turistihan minä olen itsekin. Aivan yhtä syypää kohteen matkamuisto-t-paitoihin kuin kuka tahansa muukin kameraansa kantava ja rantasandaaleissaan talsiva. Mutta silti minun yhä vain vahvistunut henkilökohtainen tunteeni on, että en halua matkustaa vain matkustamisen vuoksi kohteeseen, joka tuntuu simulaattorilta, muiden turistikohteiden kaltaiseksi rakennetulta keinotekoiselta alueelta.
Myös toinen tärkeä oivallus matkalla vahvistui: tarvitsen lomalla irtiottoa oman kodin seinistä, hoitamistaan odottavista lasku- ja kuittipinoista sekä pyykeistä, mutta en ruoanlaitosta. Ennen ajattelin herkemmin, että loma ei ole lomaa ilman jonkun muun kattamaa hotelliaamiaista. Yhden yön yöpymisissä ja staycationeissa se edelleen parasta onkin, mutta viikossa samat croissantit menettävät etenkin kouluruokalamaisessa salissa tarjoiltuna nopeasti hohtonsa.
Kahta viimeistä matkaamme vertaillen: päiväretkien vaihtelevat lounaat olivat molemmissa kohteissa hyviä, mutta aamiainen ja illallinen toisistaan eroavia. Madeiran turistialueella söimme aamuisin hotellissa buffetin ja iltaisin jossain alueen persoonattomissa turistiravintoloissa – pettyen enemmän tai vähemmän jokaikinen kerta.
Toscanan-matkalla kurvasimme vuokra-Qashqailla paikalliseen kauppaan, ostimme tuoreet leivät, auringossa kypsyneet persikat ja paikalliset pestot. Heräsimme rauhassa keskenämme tummapaahtoiselta kahvilta tuoksuvaan päivään aamun ensimmäisten auringonsäteiden raidoittaessa puisista ikkunanpuitteista vanhaa marmoripöytää. Saman pöydän ääressä nautimme päivän päätteeksi itse vaivattomasti tehdyn illallisen kuluneelta koristeelliselta keramiikalta viereisen tilan viinilasillisen kanssa.
Arvaatte varmasti, kumpi meillä vei tunnelmallisesti ylivoimaisen voiton ja vieläpä vähintään satasen päivässä edullisemmin eikä yhtään kuormittavammin (päinvastoin, jokailtainen turistialueen TripAdvisor-ravintolatuskailu se vasta työstä kävikin).
Uskonkin, että mikä meillä jatkossa matkailussa yhä enemmän merkitsee, on home away from home -ajattelu. Hotellissa on pariskunnille palvelunsa, mutta asunnoissa perheelliselle rauhansa, tilansa, kokkailumahdollisuutensa ja eri nukkumaanmenoaikojen joustavuutensa. Sitä paitsi, pidän ajatuksesta elää hetken Rosseina tai Martínezeina, hakea kotijääkaapista oliiveja virvokkeiden kylkeen ja vääntää Luigin kiihkeästi selostamaa fudista televisiosta vähän kovemmalle. Enkä ole ainoa: matkailutrendeissä nousussa on live like a local.
Mikä matkailussa tässä elämäntilanteessa myös merkitsee, on tietty helppous ja yksinkertaisuus. Ajattelen, että lasten kanssa voi tehdä mitä tahansa, mutta ei välttämättä kannata. Jos loman tarkoitus on rentoutuminen, tuntuu esimerkiksi kahdentoista tunnin lento viiden tunnin bussimatkalla viikon takia pienten kanssa kaikkea muuta kuin akkuja lataavalta.
Opettelen myös uudelleen hyväksymään sen, että – jälleen ekologis-taloudellisista syistä – joka talvea ei perherantalomalla katkaista. En edes tiedä, mistä tämä ajatus kumpuaa, emmehän pariskuntanakaan aina talvella matkailleet. Haluan muutenkin jatkossa matkustaa yhä enemmän kohde kuin ajankohta edellä. Dubai kyllä tarjoaisi helpon paon pakkasesta, mutta jos se ei kohteena tunnu ollenkaan omalta, miksi emme mieluummin odottaisi muutamaa kuukautta kevääseen päästäksemme kerran vuodessa paikkaan, jonne oikeasti haluamme.
Lisäksi minulle matkailussa merkitsee suunnitelmallisuuden ja spontaaniuden sopiva suhde. En halua minuuttiaikatauluttaa matkoja, mutta en myöskään luottaa sattumaan. Esimerkiksi Madeiralla kaikki mieleenpainuvimmat päiväretket tapahtuivat ennalta suunnitelluissa paikoissa. Matkaa edeltänyt googlaus maksoi itsensä reissun parhaina elämyksinä takaisin.
Seuraavasta matkastamme en vielä tiedä mitään. Haaveilen varovasti pienen pienestä lähimatkasta kesälomalla, mutta sen sitten vastasyntynyt sanelee. Niin tai näin, minusta itsetutkiskelu kannattaa aina ja ajatusten selkiyttäminen on tuntunut tulevaisuuden suunnittelun näkökulmasta rauhoittavalta. Matkailun sovittaminen nykyiseen elämäntilanteeseen ei tarvitsekaan tarkoittaa luopumista, vaan uudenlaista lähestymistä. Yhtäkkiä onkin aivan ihana ajatus nostaa patongit ja mozzarellat oman perheen kesken pöytään. Sitä paitsi, jääpähän sitten päivisin budjettia poiketa paikan perinteisimmälle iltapäiväteelle tai ikonisimmalle näköalalounaalle, niille itselleni merkityksellisille elämyksille.
Tässä elämäntilanteessa en kaipaa extreme-kokemuksia maailman äärissä rinkka selässä. Kaipaan yksinkertaisia perheen kesken jaettuja elämyksiä: auringossa kulautettuja espressoja ja natisevilla marmoripöydillä nautittuja gelatoja kohteissa, jossa voin tuntea olevani henkisesti kotona, vaihteeksi kaukana kodista.
Kivoja mietintöjä matkailusta. Niinhän se on, että onneksi jokainen saa valita sen omimman ja itselleen sopivimman matkan. Näkisinkin tässä tässä jonkinlaisen matkailijan elinkaaren. Nuorena mennään ihan erilaiset asiat edellä kuin perheellisenä ja taas jälleen palataan ehkä pariskuntana tehtäviin matkoihin ja lopuksi ehkä eläkeläisenä hyvinkin valmiiksi paketoituihin matkoihin.
Olen itse aloittanut oman matkailijan polkuni rohkeasti kulkemalla vailla mitään ennakkosuunnitelmia ja huonevarauksia. Vain laiva-, juna- tai lentoliput taskussa. Kokemukset olivat kyllä sen mukaiset, mutta hauskaa tietenkin oli. Sittemmin ennakkosuunnitelu on jo suuri osa matkaa.
Kuitenkin parhaat muistot jäävät juuri joistain pienistä asioista, ihmisistä, herkullisesta ateriasta, ystävällisestä palvelusta, tunnelmasta, ei niinkään siitä, missä maassa edes olemme.
Ajatuksenasi onkin jatkossa tehdä tällaisia elämysmatkoja, joihinkin pieniin kohteisiin lähinnä Euroopassa.
Kiitos Merja! Ihana, kun luit ja jaoit omia ajatuksiasi. Olen tismalleen samaa mieltä elinkaariajattelusta ja myös ihmisten erilaisista mieltymyksistä. On enemmän kuin luonnollista, että matkailukin elää iän ja elämäntilanteen mukaan. Nimenomaan sen takia on tärkeä pysähtyä pohtimaan, mikä juuri tällä hetkellä miellyttää ja on mahdollista. Minäkään en ikinä antaisi pois nuoruuden kämäisiä hostellikeikkoja, niin hauskoja muistoja niistä jäi. :)
Nuorena sinkkuna on myös tyypillisesti mahdollista käyttää matkailuun enemmän aikaa, esimerkiksi koko kesä reilaillen. Silloin ei olekaan tarve lyödä lukkoon suunnitelmia, vaan elää nimenomaan fiiliksen mukaan. Taas jos viikon lomaan haluaa mahduttaa lasten kanssa edes joitain elämyksiä, on suunnitelmallisuutta pakko harrastaa, ettei viikon päätteeksi huomaa katsoneensa vain saman uima-altaan reunaa (missä ei välttämättä ole mitään vikaa, joskushan se voi olla juuri se, mitä lomalta kaipaa).
Se on ollut minulle tärkeä oivallus, että perheenlisäys ei riitä minulle syyksi lomailla isossa persoonattomassa kompleksissa. Vaikka pakettimatkoja olemme nyt muutaman kerran lämpimiin kohteisiin suosineet, niin jotain sielua silloinkin on lomalta löydyttävä tai muuten voimme yhtä hyvin jäädä kotiin. Mitä vähemmän ajallisia ja taloudellisia resursseja on käytettävissä, sitä enemmän valintoja tulee automaattisesti punnittua. Suunnitelmasi kuulostaa tosi ihanalta ja samaistun ajatuksiisi täysin. :)
Olipas hyvä postaus! Olen paljon itsekin ajatellut, että miksi se matka ulkomaille on niin ”pakollinen”, että ilman ei osaa lomailla? Haluaisinkin kuulla vinkkejä (jos jollain sellaisia on), että miten kotona vietetystä lomasta saa yhtä paljon irti? Lisään vielä, että en ole oikein mökki-ihminen, vaikka perheelläni mökki onkin niin en siellä viihdy muutamaa päivää kauempaa. Viihdyn oikein hyvin kotona muuten, mutta miksi loma ei tunnu lomalta kotona ja miten sen fiiliksen voisi opetella?!
Mä koen, että loma tuntuu enemmän lomalta, kun siihen sisältyy jotain arjesta poikkeavaa. Siksi kotona vietettyinä lomina yritänkin järjestää sellaista tekemistä, jota en muuten tee. Silloin käydään tutustumassa uusiin paikkoihin lähialueella, notkutaan kokonainen päivä merenrantakahviloissa, kutsutaan harvemmin nähtyjä vieraita kylään… Kerran vietin yhden lomaviikon niin, että varasin joka päivälle itselleni jotain kauneudenhoito-operaatioita: kävin kampaajalla, kosmetologilla, jalkahoidossa, hieronnossa ja akupunktiossa! Sinä kesänä ei matkustettu minnekään yhteisen loman puuttuessa, joten törsäsin matkarahat itseni hemmotteluun.
Kotilomissa mulle tulee muuten helposti fiilis siitä, että mukamas tuhlaan liikaa. Silloin yritän muistaa, että ulkomaille matkustamiseen olisi mennyt rahaa jo pelkkiin matkoihin puhumattakaan siitä, että siellä kaikki ateriat olisi syöty ulkona. Mun pitää siis muistaa, että kotiin jääminen ei tarkoita samaa kuin pihistely! (Toki jos kotiin jäädään sen takia, ettei ole varaa matkustaa muualle, tilanne on eri. Mutta ehkä silloinkin voi keksiä sellaista ilmaista tekemistä, joka poikkeaa arjesta.)
Kiitos Roosalle kivasta palautteesta ja tuhannen taalan kysymyksestä! Tämä on juuri se aihe, mitä itsekin paljon mietin ja josta voisi kirjoittaa kokonaan oman postauksensa. Olen hyvin samanlaisessa tilanteessa. Meillä ei enää ole mökkiä ja kaiken kukkaraksi olen ollut viime vuodet äitiyslomalla ja yrittäjänä. Siis. Kotona. Ihan. Koko. Ajan.
Budjetti tietysti asettaa omat rajoitteensa matkailulle, mutta uskon, että myös ilmastosyistä kotona ja lähellä vietytyt lomat yleistyvät. Mutta jollain tavalla tosiaan loma on saatava tuntumaan arjesta poikkeavalta. Jos mietin ihan henkilökohtaista tilannettani ja tulevaa kesää, minua rauhoittaa todella paljon ajatus omasta pihasta. Vaikka emme koko ajan olisi menossa, on terassi, aurinkovuode ja grilli sentään askeleen päässä. Loman takia ei tietysti voi kotia muuksi muuttaa, mutta jos oikein pitkällä tähtäimellä miettii, voisi yksi näkökulma olla se, miten esimerkiksi seuraavaan kotiin saa lomamaisia elementtejä: pihaa, saunaa, kylpyammetta ja mistä nyt sitten nauttiikin.
Muuten yhdyn ihan täysin U:n vinkkeihin, kiitos niistä!
Jos loma on lyhyt, viikon tai lyhyempi, yrittäisin ensinnäkin järjestää sen niin, että en esimerkiksi pesisi sinä aikana pyykkiä. Minulle ainakin pyykkirumba on synonyymi arjelle. Loma on myös todella ihanaa aloittaa siistissä kodissa, eli jos koskaan käyttää siivoojaa, ajoittaisin palvelun loman alkuun.
Toiseksi yrittäisin juuri lisätä kaikkea vähän erityisempää päiviin, kuten ulkona syömistä, museoissa käymistä, hierojan tai kampaajan varaamista, kivoissa putiikeissa pyörimistä, jossain ihanassa kahvilassa lukemista, merenrannoilla käyskentelemistä, piknikille lähtemistä ja niin edelleen. Kesällä yksi oma suosikkini on vain mennä kahville tai kuohuviinille Kämpin katukahvilaan ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Siitä nopeasti tulee kuin olisi ulkomailla -fiilis. Kotiloman voi myös kivasti katkaista vaikka yksikin hotellissa vietetty yö staycation-henkeen. Lisäksi meillä ainakin on erikseen arki- ja viikonloppuruoat. Kotilomalla suosisin viikonloppuruokia, unohtaisin kaikki valmismakaronilaatikot ja hakisin vaikka sushia tai kokeilisin viinilasillisen kanssa kokaten uutta ihanaa reseptiä. Ja söisin tietenkin ulkona niin paljon kuin mahdollista.
Olen niin samaa mieltä U:n kanssa myös tuhlailufiiliksestä! Todella nopeasti tulee vaikka hierojan ja paremman lounaan jälkeen sellainen tunne, että on vaan tuhlaillut kauheasti menemään. Mutta tosiaan: kaikki tällaiset kustannukset ovat tietysti pientä suhteessa ulkomaanmatkailuun. Jos budjetti on tosi tiukka, niin silloin yrittäisin kesällä harrastaa ihania omien eväiden piknikejä ja mennä ihan vain lasilliselle tai kahville viehättäviin paikkoihin koko aterian syömisen sijaan. Eli yhteenvetona sanoisin, että kotilomalla pyrkisin pitämään kodin mahdollisimman rentouttavana, siis siistinä ja vaikka leikkokukin viimeisteltynä, ja lisäksi keksisin mahdollisimman paljon tekemistä omien seinien ulkopuolella. :)
Hei Laura,
Olemme vuosia markustelleet nelihenkisellä perheellä ympäri Eurooppaa noissa samoissa maisemissakin joita postauksessa näkyy. Olemme majoittuneet kymmeniä kertoja mm.airbnb:n kautta vuokraamissamme asunnoissa. Aina on kaikki mennyt hyvin. Asunto on ollut juuri sellainen kuin on sovittu ja kuvissa esitelty. Olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä siihen, että olemme voineet tosiaankin elää kuin paikalliset ja lapset ovat voineet asua kuin kodissa ja tilaa on ollut ruhtinaallisesti verrattuna hotellihuoneeseen. Suosittelen ehdottomasti harkitsemaan kahden lapsen kanssa matkustaessa asunnon vuokrausta.
Mitä tuohon hiilajalanjälkeen tulee, niin en suostu siitä potemaan huonoa omaatuntoa. Yritän muuten elää ekologisesti jättämällä punaisen lihan syönnin ja kulkemalla työmatkat polkupyörällä.
Kiitos vielä Laura mielenkiintoisesta blogistasi, joka ei ole kliseinen ja päälleliimattu tyypillinen sisutusblogi, jossa esitellään vain aina jokin uusi hankinta. Blogisi on ihanan ”jalat maassa” naisen blogi ja kirjoitustyylisi on soljuvaa ja mukavaa luettavaa.
Pakko tyytyä peesaamaan kun näin hyvin on joku toinen sanonut. Meillä sama, ison perheen kanssa AirBnb on tosi kiva, ja siinä pääsee paremmin Aitoon Kaupunkitunnelmaan. Itse en ole samalla tavalla visuaalinen ihminen kuin minkälaisen kuvan olen Laurasta saanut, joten vaikka jotkut kohteet on olleet hyvin erilaisia kuin millaista itse laittaisin, olen aina sukeltanut tunnelmaan seikkailuna.
Haaveilen tällä hetkellä Interrailista koko perheen voimin. Lapset jo teinejä, saattaisi siis onnistuakin. Reput selkään ja junaan, ja katsottais pääkohteista sellaiset AirBnb:t jossa olis pesukone, niin ei tarvitsisi edes raahata paljoa mukana. Eli vois päätellä, että olen matkustajana ehkä luokkaa seikkailija. Tosi edes kerran elämässäni haluaisin viikon palmun alla, kera kirjojen ja omien ajatusten. Ehkä sekin vielä jonain päivänä järjestetään.
Moi Anna! Kiitos myös sinulle kokemuksista! Vaikka mielikuvani Airbnb-palvelusta on jo valmiiksi hyvä, on aina kiva kuulla samassa elämäntilanteessa olevien matkailijoiden oikeita kokemuksia. Kuten Roomatterelle kirjoitin, niin olen ainoastaan tainnut vähän jännittää avainten luovuttamisen sujuvuutta. Inhoan kaikkea ”säätämistä” ja siksi on lomailun näkökulmasta tuntunut rentouttavammalta ajatukselta lampsia varmasti auki olevan hotellin aulaan. Mutta eiköhän avainten luovutus mene aivan mainiosti. :)
Hyvää tarjontaa varmasti ainakin nykyään riittää. Airbnb:n lisäksi asuntoja on tarjolla myös usein käyttämässämme Booking.comissa. Nimenomaan asunnossa pääsee aitoon tunnelmaan. Se on ihan totta, että minulle esteetikkona ja ärsykkeistä helposti kuormittuvana visuaalisuus on tärkeää. Mutta tärkeä huomio on se, että se ei tarkoita samaa kuin oman kotini tyyli. Muistan, kun joskus katsoin Lissabonin asuntoja, niin katsoin nimenomaan sellaisia koteja, joissa olisi autenttista tyyliä, sinisiä laattoja ja oikein sellaista porugalilaista rosoisuutta. Samoin minusta oli ihanaa, että Toscanan-kotimme oli niin toscanalainen, ei mitään skandinaavista valkoista Ikeaa, vaan tummaa puuta ja pitsipöytäliinoja. :)
Hei vau, ihana haave! Teini-ikä mahdollistaa jo ihan eri asioita kuin taapero- tai leikki-ikä. Uskon, että interrail olisi koko perheelle kokemuksena huikea. Ja tosiaan sekin hyvä puoli asunnoissa on, että kamaa ei tarvitsisi kantaa niin paljoa. Myös rentouttavalle viikolle omien ajatusten ja lukemista kanssa täältä peukku. Itseni näkisin yksin vaikka viikonlopun Pariisissa. Siirtyisin vain kliseisesti terassilta toiselle kahvin, croissantin ja viinilasillisen perässä, kirja kädessä. ;)
Seikkailija on hyvä määritelmä ja matkailijatyyppejä on hauska miettiä. Itseäni en osaa itseäni yhteen määritelmään laittaa, kun olen niin kompleksinen: haluan aitoutta mutta samalla helppoutta (katso kohta inhoan säätämistä), vältän jonkun muun valmiiksi suunnittelemia matka- ja retkikokonaisuuksia, mutta omissa hyppysissäni haluan kyllä suunnitelmat pitää, eli liikaa en halua yllätyksiin heittäytyäkään, olen toisaalta hyvin järjestelmällinen mutta samalla henkisesti eteläeurooppalaisena minuuttiaikataululle allerginen. Pääasia on kai vain tuntea omat ja muiden perheenjäsenten mieltymykset, koska yhtä oikeaa tapaa matkustaa ei ole. :)
Heippa Roomatar! Tosi kiva kuulla kokeneen Airbnb-käyttäjän positiivista palautetta. Sellainen käsitys minullakin on ollut, että lähtököhtaisesti homma toimii todella hyvin. Mietin juuri, koska olisimme majoittuneet asunnoissa, mutta tosiaan ihmeen vähän. Toscanassa argiturismossa ja sitten aikoinaan jouluna Budapestissa ihan jo sen takia, että pyhinä ravintolat ovat auki miten ovat. Silloinkin oli tosi ihana hakea ruokaa kauppahallista ja kattaa ”omaan” kotiin. :)
Ehkä ainoa, mikä on minua joskus asunnoissa mietityttänyt, on avainten luovutus. Että meneekö se varmasti sovitusti. Kun ei varsinkaan lasten kanssa, varsinkaan yhtään myöhemmin illalla paikalle saapuessa, haluaisi ottaa siitä riskiä, että yhtäkkiä majoitukseen ei pääsekään. Mutta pelko on varmasti turha. Kyllähän Airbnb-isännille ja -emännille on tärkeää pitää hyvät arvostelut ja maine.
Olen ihan varma, että etenkin juuri kahden lapsen kanssa alamme suosia enemmän asuntoja. Lapset touhuavat varmasti mieluummin vähän tilavammassa asunnossa kuin pienessä hotellihuoneessa, ja kun lapset viihtyvät, niin viihtyvät vanhemmatkin. ;) Samoin tosiaan asunto on ruokahuollon suhteen aika lyömätön. Nirsolle kolmevuotiaalle tuntuu niin turhalta tilata monta ravintola-annosta päivässä, kun se on ihan Herran hallussa, syökö hän annoksesta mitään. Sen sijaan kaikki kotoa tutut naposteltavat mozzarellasta leipään ja hedelmiin uppoavat yleensä asunnollakin aina. Yhtä kaikki on tosi hienoa, että nykyään on niin monenlaisia matkustusvaihtoehtoja.
No juuri näin! Olen sitä mieltä, että meidän kaikkien tulisi tarkastella elämäntapaamme ympäristön näkökulmasta, mutta että yhdeltäkään yksilöltä ei tule odottaa täydellisyyttä tai ehdottomuutta. Siksi minäkään en ainakaan toistaiseksi lopeta matkustamista. Keinojahan on monia, punaisen lihan vähentäminen ja työmatkapyöräilyhän ovat loistavia tekoja!
Kiitos todella paljon paitsi tosiaan kokemuksista myös ihanasta palautteesta! Tuollaiset sanat merkkaavat minulle paljon. :)
Meillä on lomailukohteena oma asunto ulkomailla. Kyllästyimme hotellipettymyksiin ja rakastuimme espanjalaiseen kylään. On ihana mennä lomalle toiseen kotiin, jossa suurin osa kamppeista on valmiina. Myös ystävät ja sukulaiset lomailevat siellä. Onnistuimme ostamaan asunnon laskusuhdanteen aikana ja saimme asunnon edullisesti. Lento on kohtuumittainen ja asunnon myötä kaukomatkailu on jäänyt lähes täysin ja siten ekologisuusaate ei ainakaan ole huonontunut. Bonuksena saamme tutustua pintaa syvemmin toiseen kulttuuriin. Rahaa meni hankintaan suunnilleen sama kuin olisi mennyt kotimaan mökkiin. Käyttöaste on vain paljon isompi, kun myös läheiset käyttävät asuntoa.
Oi että, kuulostaa niin ihanalta! Rakastan ajatusta siitä, että olisi toinen koti Espanjassa, Italiassa tai Etelä-Ranskassa. :) Itse asiassa minusta tuntuu, että meillekin ulkomaankoti saattaisi olla hengeltään sopivampi kuin Suomen-kesämökki. Tosin tällä hetkellä en usko meidän päätyvän kumpaankaan, kun kaikki resurssit on laitettava seuraavaan isompaan Helsingin-omistusasuntoon. Mutta kuten sanottu: ajatuksena niin ihana enkä yhtään ihmettele, että olette olleet tyytyväisiä ratkaisuun. :)
Vaikka on kiva myös nähdä uusia paikkoja, niin kakkoskodissa on omat puolensa. Juurikin valmiiksi omat tavarat ja se tietty henki, kun alkaa solahtaa paikalliseen elämään, tuntemaan naapuria ja moikkaamaan leipäkauppiasta. Tosi hienoa, että onnistuitte nappaamaan kodin vielä laskusuhdanteen aikana ja ilahduttamaan sillä myös läheisiä. Varmasti paras mahdollinen hankinta!
Olipas kiva postaus! Ja vaikka en itse haluaisi arvottaa erilaisia syitä ja tapoja matkustaa ja ihmisten tarvetta aurinkolomalle, niin minunkin on kyllä vaikea suhtautua tuohon ”talven katkaisemiseen” joka vuosi, usein vielä samassa tai vähintään identtisessä kohteessa. Ehkä siksikin, että omassa lapsuudenperheessä ei sellaista perinnettä ollut. Uskon, että valo ja lämpö tuntuu monelle suomalaiselle aivan elintärkeältä talven keskellä, mutta olisi hyvä, että kaukomatkailulle voisi vaikka löytyä jotain muita hyviä vaihtoehtoja. Vaikka niin, että niitä kaukomatkoja voisi tehdä vähän harvemmin. Koska kakki meistä tietysti kaipaavat taukoa arjesta, ja kaikki ovat sen ansainneet. Onneksi tässä on huomattavissa muutosta siinä, että jatkuvaa kaukomatkailua ei pidetä enää niin trendikkäänä. Mukava siis lukea sinun ajatuksia tästä, ja lukisin mielelläni lisääkin oivalluksia siitä, miten pienemmällä ympäristön kuormittamisella voisi päästä samaan lomafiilikseen ja ladata akkuja. :)
Kiitos Kristiina! Ihana kun kommentoit ja pohdit aihetta kanssani. :)
Minäkään en missään nimessä halua tuomita ketään. Ihmiset ovat hyvin erilaisia, eikä mikään tapa elää tai matkustaa ole sen enempää oikein tai väärin. Ainoastaan tykkään miettiä huolella ja tiedostaen, mitä oman elämäni kanssa teen. Ajatus you can have anything, not everything, kuvaa suhtautumistani hyvin. Siksi on huolella mietittävä, millaisia valintoja tekee ja mihin resursseja haluaa käyttää: kuinka paljon kotiin, kuinka paljon matkustamiseen ja millaiseen matkustamiseen.
Sepä se: ei meitä pimeässä pohjolassa asuvia suomalaisia oikein voi syyttää halusta nähdä valoa ja tuntea lämpöä keskellä pitkää talvea. Se on niin inhimillistä. Itse kestän talvea vielä aika hyvin, mutta tiedän, miten koville se monella muulla ottaa. Meillä mieheni edustaa juuri tätä pakko päästä pois tai hajoan pakkaseen -ihmistyyppiä.
Toisaalta tosiasiat ovat tosiasioita. Kohtuullisen matkan päässä olevia lämpimiä talvikohteita ei ole kuin Kanariansaaret, vähän viileampänä Madeira ja sitten Dubai. Kaksi ensimmäistä on nyt koettu, kolmas ei tunnu omalta. Eli hankalaksi käy, ellei sitten vaihda mannerta, ja se taas jo tarkoittaa vielä isompaa budjettia ja hiilijalanjälkeä, mahdotonta suorastaan, ainakin meille jokavuosittain.
Toisaalta olen alkanut miettiä sitäkin, että kuinka oleellinen kriteeri lämpöasteet lopulta ovat. Onhan eteläisessä manner-Euroopassa talvella paljon lämpimämpää kuin täällä – ja etenkin valoisampaa, ja jo valo tekee ihmeitä. Ja tietysti akkuja lataa vain se, että pääsee vaihtamaan maisemaa ja nauttimaan lomailusta esimerkiksi taidemuseoissa.
Tosiaan, jatkuvaa kaukomatkailua ei enää pidetä trendikkäänä, oikeasti se alkaa melkein olla noloa, mikä tuntuu hurjalta asennemuutokselta näin pienen ajan sisään. Jos ilmiöstä positiivisia puolia hakee, niin toivottavasti muutos alkaisi näkyä lähikohteiden tarjonnan paranemisena. Näkisin ilmiön ennen kaikkea mahdollisuutena kotimaan matkailuyrittäjille. Nyt jos onnistuu erottautumaan kelmusämpyläpaikoista, on hyvät mahdollisuudet houkutella paljonkin nykyajan tiedostavia hedonisteja, jotka kaipaavat elämäänsä minilomia, staycationeita ja matalan kynnykset irtiottoja pienellä hiilijalanjäljellä.
Suomessa on paljon ihania kohteita, mutta myös paljon puutteita ja tehtävää matkailun saralla. Huomaan tämän joka kesä. Jos kotimaassa voi lomalla vain majoitus edellä ilman, että ilmansuunnalla on väliä, varmasti löytää vaikka mitä ihanaa. Jos taas on löydettävä esimerkiksi sukulaisten takia majoitus alueelta X, joutuu hyvin todennäköisesti pettymään. Minulle on esimerkiksi joka vuosi ihmetys, miten Kuopion kokoisessa paikassa ei ole yhtäkään sellaista majoitusta, jonne oikein odottaisin pääseväni. Kaikki vaihtoehdot ovat toinen toistaan tylsempiä ketjuhotelleja ja kompromisseja. Ei se siksi ole ihmekään, että monella, itseni mukaan lukien, veri vetää helposti ulkomaille. Helsingissä tietysti on paljon koettavaa ja nautittavaa, mutta toivoisin, että ihana ja erityinen tarjonta kattaisi yhä enemmän koko maan.
Viime kesänä kannustin ihmisiä jakamaan kotimaan helmiä Instagramissa tunnisteella #viehättäväkohde ja täytyy muistaa kannustaa tänä vuonna samaan. Toivoisin kaikille rohkeille ja asiat erilailla tekeville matkailuyrittäjille niin paljon hyvää. Lisäksi jatkossa lähimatkailua tulee varmasti mietittyä myös lähimaiden osalta. On Tukholma ja Tallinna, mutta mitä kaikkea muuta. Näihin teemoihin pitää kyllä tosiaan palata, samoin kuin siihen, että miten ihan kotilomasta saa kivan. Kiitos vielä inspiksestä, laitan aiheen itselleni ylös. :)
Pakko muuten vielä jakaa omasta näkövinkkelistä kotimaan vinkki ja sulle ehkä vinkkinä jos vanha kotikaupunki alkaa houkutella. Gentisssä on nimittäin yksi oikea hotellihelmi, joka toimii ihan loistavasti tuomaan piristystä keskelle talvea, vaikka sää olisi perinteisen Belgialainen. Uusi Pillows Grand Hotel Reylof on nimittäin aivan upea, sisustus, ruuat, tuoksumaailma ja palvelu ovat kaikki aivan viimeisen päälle upeat ja silti jotenkin todella jalat maassa ilman mitään ökyfiilistä. Kaikki on vaan toteutettu tosi tyylikkäästi, suosittelen lämpimästi!
Voi apua, nyt osasit vetää oikeasta narusta! Googlasin hotellin ja hyvänen aika, miten ihana. Tallensin sen heti muistilistalleni. Saan täysin kuvailemastasi fiiliksestä kiinni. Minusta Helsingin St. George menee samaan kastiin: todella viimeisteltyyn mutta ei yhtään bling bling -öky joukkoon. Juuri tuollaisesta maanläheisestä tyylikkyydestä kaikista eniten pidän.
Olen monta kertaa miettinyt, että vaikka Belgia ei millään lailla maana vienyt sydäntänyt, Gentissä haluaisin joskus uudestaan muistojen virkistämiseksi käydä. Vaikka jos joskus tulisi sellainen tilanne, että lähtisi yksin pienelle viikonloppuirtiotolle. Nimittäin kaupunki on ihan äärimmäisen kivan kokoinen. Käveltävissä mutta kuitenkin loputtoman täynnä kiinnostavia pikkukujia ja paikkoja. Johan tuolla hotellissa rentoutuisi tosiaan vaikka vuodenaika olisi mikä. Kiitos siis aivan ihanasta vinkistä!