Kaupallinen yhteistyö, Arla ja Asennemedia
Pöpperöistä sunnuntaihuomenta aamupalapöydästä! Olemme aamiaisen osalta todella kaavoihin kangistunut perhe. Tarjolla on aina kahvin ja mehun lisäksi leipää ja jugurttia kahdesta syystä: ensinnäkin ne maistuvat meille päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen, ja toiseksi ne tulevat nopeasti pöytään.
Haluaisin olla äiti, joka rauhassa valmistelee perheelleen pitkän ja vaihtelevan viikonloppubrunssin, mutta se ei yksinkertaisesti ole tällä ihmistyypillä mahdollista. Olen nimittäin se, joka tarvitsee todella nopeasti herättyään kahvia ja ruokaa (miehelle: anteeksi siitä, mitä olen sanonut kaikkina niinä kertoina, kun olemme etsineet matkalla aamiaista).
Onneksi tosin aina voi syödä kaksi aamiaista, ja niin usein viikonloppuisin teemmekin, onhan aamiainen muutenkin päivän paras ruoka. Myöhemmin päivällä jaksaa jo sitten lounaan korvikkeeksi paistella croissantteja ja munakkaita.
Syömme usein luonnonjugurttia marjoilla tai hedelmillä, mutta myös yksittäispakatut makujugurtit ovat meille eväänä ja välipaloina erittäin tuttuja. Arkisin, kun lapsi syö aamiaisen päiväkodissa, teen hänelle usein jugurtista iltapalasmoothien tai tarjoan päivällisen ”jälkiruoaksi” jugurttia höysteillä tai sellaisenaan.
Omakin iltapäivän välipalani on useimmiten jugurtista surautettu smoothie. Kesällä ajattelin alkaa tehdä jugurtista, marjoista ja hedelmistä simppeliä ”jäätelöä” mehujäämuoteilla pakkaseen. Kun tähän laskee vielä ruoanlaiton, kuluu meillä jugurttia ja paljon. Jugurtti on meille sekä nautinto itsessään että luonteva tapa nauttia kyljessä suositus marjoja ja hedelmiä.
Kun minulta juuri yhdessä pienessä videohaastattelussa kysyttiin, vältänkö arjessani muovia, vastasin sen enempää ajattelematta, että en oikeastaan omien kankaisten hedelmäpussien käyttämistä lukuunottamatta. (Lisäksi olen vaihtanut kelmun kestokääreeseen, vanupuikot pahvivartisiin ja kertakäyttöiset muovipillit lasisiin, minkä unohdin mainita.)
Joka tapauksessa noin muuten en käy ruokakaupassa omien astioiden kanssa tai jätä ajateltua raaka-ainetta ostamatta siksi, että se on pakattu muoviin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö ruokaa pakkausnäkökulmastakin miettisi tai turhasta muovinkäytöstä ahdistuisi.
Ihan yksinkertainen asia ei ole: joskus muovi on ruoan säilymisen kannalta välttämätön, ja hävikki on aina ympäristönäkukulmasta pakkauksen materiaalia pahempi. Mutta aina silloin, jos muovin voi korvata paremmalla materiaalilla, niin totta ihmeessä niin kannattaa tehdä.
Siksi minusta on äärettömän hienoa, millaista kehitystä Arla on tällä saralla tehnyt: vuoden 2019 aikana Suomessa on 40 miljoonaa parempaa pakkausta. Uudistuksen myötä Arla Luonto+ -jugurttipurkeista on tullut ensimmäistä kertaa kartonkisia ja kartonkikeräykseen kuitukansineen kierrätettäviä. Näin ollen Sipoossa suomalaisesta maidosta valmistetun jugurtin hiilijalanjälki on purkin osalta nyt 43 % aikaisempaa pienempi.
Myös kaikki kilon harjakattoiset Arla Luonto+ -jugurtit Arla on vuoden alusta muuttanut 100-prosenttisen uusiutuviksi. Kartonkipakkauksen sisällä aikaisemmin ollut ohut pinnoite on vaihdettu puupohjaiseen, uusiutuvista raaka-aineista valmistettuun biomuoviin. Sama koskee Arlan kaikkia tämän vuoden alusta lähtien myytyjä nestekartonkipakkauksia. Nykyään molemmat uudet pakkaukset, harjakattoiset sekä purkit kansineen, kierrätetään siis huuhdeltuina kartonkikeräykseen.
Vaikka tässä maailmanajassa on ennen kaikkea vaadittava päättäjiltä isoja linjauksia ja merkittäviä muutoksia, olen yksilötasolla arjen pienten tekojen puolestapuhuja. Ajattelen, että ainakin kaiken sen, minkä voin helposti tehdä, saan luvan tehdä. Listasin tavat, joilla olen pyrkinyt muuttamaan meidän perheen ruokailua vastuullisemmaksi.
Sopivat annoskoot. Syön itse varmasti enemmän kuin tarpeen olisi, mutta osaan sentään aikuisena arvioida ruokahaluni, eikä minulta siksi koskaan jää ruokaa kotona lautaselle. Nirsohko kolmevuotias onkin sitten toinen juttu. Yritän aina tehdä lapselle maltillisenkokoisen annoksen ja mieluummin tarjota lisää. Kävelevä bioroskis Onni on toki tähteissä avuksi, mutta silti annoskoot auttavat hillitsemään hävikkiä.
Lapselta tarvittaessa yhden aterian pois tiputtaminen. Edellistä teemaa jatkaen olen yrittänyt karsia hävikkiä myös sillä, että en väkisin tarjoaisi pieniruokaiselle sirolle tytölle kahta ruokaa kahteen tuntiin, ensin päivällistä viideltä päiväkodin jälkeen ja taas seitsemältä iltapalaa. Juuri tästä ruokarytmistä, kiitos teidän, on todella hyvää keskustelua Kuinka ruokkia bebe -postauksen kommenttiboksissa. Aterioiden määrään ei tietenkään ole yhtä oikeaa ja monet kasvuikäiset ja parempiruokahaluiset lapset (kuten minä itse aikoinaan) tarvitsevat molemmat. Joka tapauksessa meille oli oivallus yhdistää kaksi arkiruokaa yhdeksi kello kuuden illalliseksi, jonka saa halutessaan päättää juuri jugurtti-, smoothie- tai hedelmätyyppiseen ”jälkiruokaan”. Näin myös ehdimme paremmin syödä yhdessä perheenä ilman kiireen tuntua ja paremman ruokahalun takia roskiin ei enää mene joka ilta puolta puuroa.
Ruoantähteistä kokkaaminen. Edelleenkin samaa hävikkiteemaa jatkaen yritän aina hyödyntää jokaikisen nahistuneen porkkanan ja juustonjämän. Itse asiassa jos voin jossain sanoa olevani hyvä, niin ei-mistään kokkaamisesta. Välillä tuntuu, että saan pastan aikaiseksi pelkästä sinapista ja sähkövalosta. Tähteitä hyödynnän paitsi omina kotitoimistolounaina myös iltaisin perheen kanssa. Vaikka jotain ruokaa ei jäisi yksinään tarpeeksi, voi tähteiden kanssa tarjoilla jotain muuta. Minun tärkeä oivallukseni on, ettei ruoalla tarvitse aina olla nimeä. Lautanen sitä sun tätä voi sekin olla todella maistuva ja ruokaisa annos.
Kasvisten suosiminen. Me olemme kasvismyönteisiä ja -painotteisia sekasyöjiä. Arjessa kuluu mainittujen maitotuotteiden lisäksi kalaa, kanaa ja toisinaan punaista lihaa, mutta yhä enenevässä määrin kikhernettä, linssiä, kidneypapua, tofua ja kaura- ja härkäpapuvalmistetta. Tällä yhdistelmällä olemme löytäneet meidän perheelle sopivan ja monipuolisen tasapainon, jossa tietenkin myös sesonkeja hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan (kevään ensimmäisiä parsoja odotellessa!).
Pakkasen ja hätävarojen hyödyntäminen. Yritän aina pitää jotain varalla pakkasessa ja kuivakaapissa ainakin autolla tehtyjen turhien kauppareissujen karsimiseksi. Esimerkiksi paketti pastaa ja purkki pestoa voi jo riittää ratkaisemaan illallishaasteen. Viimeksi lomalle lähtiessämme leikkasin loput jääkaapissa pyörineet hedelmät palasiksi pakkaseen, ja niistä tulikin matkan jälkeen monta smoothieta sen sijaan, että olisin heittänyt hedelmät pois.
Kaikkien pakkausten kierrättäminen. Me lajittelemme roskat yhteensä kahdeksaan osaan: sekajätteeseen, muoviin, biojätteeseen, kartonkiin, lasiin, pienmetalliin, paperiin ja panttipulloihin. En kiellä, etteikö järjestelmä olisi vaatinut kompaktissa kodissa vähän sumplimista, mutta kun paikat on kerran järjestänyt, ja tapaan tottunut, niin lajittelu tapahtuu kuin itsestään. Kiertotalouden näkökulmasta kierrättäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta kaikki materiaali saadaan uudelleen hyöty- ja jatkokäyttöön.
Teemaan liittyen olin Tiedekulmassa kuuntelemassa Helsingin Yliopiston pakkausteknologian yliopistonlehtoria, Hanna Koivulaa. Hanna sanoi, että 25 % tuotetusta ruoasta menee hukkaan, mikä kuulostaa minusta aivan kauhealta. Siksi nyt, mutta vielä enemmän tulevaisuudessa, kaikki tuotettu ruoka on saatava syötäväksi ihmisille. Samoin Hannan mukaan laki kehittyy niin, että tulevaisuudessa lähes kaikkien pakkausten tulee olla kierrätettäviä.
Pakkausteknologian yliopistonlehtori totesi myös, miten tärkeää on tehdä vastuullisuus kuluttajille helpoksi, ja tästä olen realistina tismalleen samaa mieltä. Vaikka vastuullisuudella minulle onkin merkitystä, en suoraan sanottuna näe itseäni menemässä ruokakauppaan venkoileva lapsi mukana omien astioiden kanssa, eikä tavallisessa kaupassa niin voisi asioidakaan. Sen sijaan kahdesta jugurttipurkista voin samalla vaivalla valita paremman.
Lisäksi esimerkiksi kierrätyspisteitä voisi minusta olla nykyistä enemmän – ja myös keskustassa! Ulkomailla näkee muun muassa metroasemilla lajittelupisteitä, ja siksi olisi hienoa pystyä Suomessakin tiputtamaan se välipalapatukan kääre tai take away -smoothie edes isoimpien kaupunkien käytetyimmillä kulkureiteillä sekajätteen sijaan suoraan oikeaan jäteastiaan.
Positiivinen huomio oli sekin, että pakkausteknologiassa Suomi on materiaali-innovaatioiden kärkisijoilla. Kehityksen avainasemassa on tutkimus ja yritysten välinen yhteistyö, ja tämänkin projektin Arla toteutti yhdessä UPM:n ja Elopakin kanssa.
Ennen uuden arkiviikon alkamista nautitaan vielä sunnuntaista, koska paitsi puheenaihe on ruoka minulle ennen kaikkea suurin mahdollinen elämänilo ja nautinto. Josko sitä laittaisi ensimmäisen aamupalan jälkeen croissantit uuniin. Nimittäin minulla on, reseptikokeilun toimiessa, tulossa mahdollisesti myöhemmin maailman herkullisin brunssi-idea.
Sitä sun tätä päiviä vietetään myös täällä. Eli miehellä voi olla eri ruokaa ja minulla taas jotain muuta. Mitään ei heitetä hukkaan. Pari kertaa viikossa on näitä jätepäiviä. Ei tarvi aina olla laittamassa uutta ruokaa, siinä on sekin etu.
Moi Merja! Hauska kuulla, että sinulla on samanlainen suhtautuminen. Saan itse asiassa hämmentävän paljon tyydytystä siitä, kun saan hyödynnettyä kaikki ihmeelliset jämät ateriaksi tai edes sitä sun tätä -lautaseksi. :) Ja tosiaan, meilläkin saattaa hyvin olla eri ruokaa vähintään lapsella ja aikuisilla. On tärkeää syödä samaa ruokaa, mutta minusta vielä tärkeämpää on syödä yhdessä. Ja kun en itse halua joka ilta syödä pinaattilettuja tai makaronilaatikkoa, niin välillä tulee tosiaan syötyä eri ruokia tai sitten osittain samaa, mutta vaikka eri maustein ja höystein. Mitä milloikin! Nimenomaan, monta etua on. Ei tarvitse aina olla ostamassa tai laittamassa uutta ruokaa, ja hävikkiä tulee vähemmän. :)
Kaunis kattaus! Meillä jogurtin syöminen menee vähän kausittain, yleensä kesällä syödään kreikkalaista jogurttia koska tuoreet marjat <3 Nuo Luonto+ jogurtit on olleet kuitenkin maustettujen jugurttien aatelistoa kun niitä on voinut hyvillä mielin tarjota lapselle vähäisen sokerimäärän takia. Meillä nämä olikin iso hitti kun pojalla maitotuotteet tuli aikoinaan ruokavalioon :)
Ja mitenköhän onnistun aina saamaan itselleni nälän aikaan kun luen näitä ruoka-aiheisia postauksiasi… :D Leppoisaa sunnuntaita!
Kaunis kiitos Jenni! Rakastan myös turkkijugua marjojen kanssa ja samoin se on taivaallista kreikkalaisittain jälkiruokana hunajan kanssa ja toimivaa tsatsikin kanssa. Mustamatonta juoksevaa menee sitäkin koko ajan ja maustetuista mielellään näitä. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, maustettujen aatelia. Ei lisättyä sokeria ja tosi hyviä makuja. Rasvattomia versioita me emme oikeastaan osta, mutta näistä ns. tavallisista mauista tykkään ihan tosi paljon kaikista: mustikasta, mangosta, vaniljasta ja päärynästä. Kiva, jos teillä poika on yhtä iso fani kuin täällä tyttö. Kysyi eilenkin: onko sitä mangojugurttia? :D No ei ollut, mutta vanilja meni viisin käsin. Eilen oli muutenkin sellainen päivä, että hän söi kuin rekkamies: ensin koko lautasen pastaa raejuustolla ja avokadolla, naposteluun mustikoita, ananasta, päärynää ja taatelia, sekä vielä jälkkäriksi vaniljajugurttia. Nirsohkon kanssa näinä erityisinä päivinä sitä aina hieroo silmiään, että hainko päiväkodista saman lapsen. :D Hurjasti on kyllä lapsilla ruokahalueroja päivissä ja kausissa muutenkin.
Myönnän, että sama juttu itse kuvaajalla. Tulee aina uudestaan nälkä, kun kuvia katsoo. Täytyy varoa, etten avaa tätä postausta vahingossakaan huomenaamuna, kun joudun kärvistelemään aamupäivään ilman ruokaa ja kahvia sokeritestin takia. Wish me luck! Ihana, kun tykkäsit aamiaistunnelmista ja kivaa viikkoa sinne! <3
Näitä sinun kierrätykseen ja vastuullisuuteen liittyviä postauksia on aina ilo lukea. Minusta tuntuu, että oivallan niistä aina jotain ja sinulla on upea matalan kynnyksen ajattelutapa, jota haluan myös itse toteuttaa. On todellakin helppoa valita kahdesta jugurttipurkista se parempi ja näitä valintoja yritän itsekkin tehdä koko ajan enemmän. Työkaverini ovat huomanneet ja innostuneet siitä, että kannan salaatit ja tuorepuurot töihin evääksi Granitista ostetussa lasipurkissa. Päätin että hankin ainakin itselleni lasiset eväsrasiat, joita kuljettaa kodin ja työn välillä. Kuten työkaverini sanoi, ne eivät ainakaan väänny muodottomiksi pesukoneessa.
Ja kiitos. Sain tästä valtavasti vinkkejä hävikin pienentämiseen.
Onpa kiva kuulla, kiitos palautteesta Jenni! Itse en suinkaan ole asiantuntija tai täydellinen esimerkki, mutta ehkä se siinä piileekin. Miten niin sanottu tavallinen lapsiperhe voi tehdä edes niitä helppoja ja pieniä valintoja, vaikka ei zero waste -ehdottomuuteen pääsisikään. Kaikella on minusta kokonaisuuteen iso merkitys ja toiseksi näillä valinnoilla tekee myös toista ihan hurjan tärkeää työtä, kasvatustyötä. Minusta on ihan mahtavaa, miten Pipsa Possussakin kierrätetään ja sitten samat asiat tehdään kotona. Näin tapa tulee ihan varmasti myöhemmin jälkikasvullakin selkärangasta, mikä on myöskin tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää. Itse asiassa nuorethan ne tälläkin hetkellä tuntuvat olevan meistä kaikista viisaimpia ja tiedostavimpia. Pojasta polvi paranee, sanoisin.
Lasiset eväsrasiat ovat minustakin tosi jees! Jotenkin niissä ruoka tuntuunkin freesimmältä kuin muovisessa, tosiaan kuten työkaverisi sanoi, ehkä vähän vinksahtaneissa ja kulahtaneessa. Granitista saa hyviä ja Ikeasta myöskin. Oli ilo kirjoittaa ja vinkata tästä aiheista. Kiitos itsellesi, kun tykkäsit ja luit!
Jälleen todella mukava ja ajankohtaiseen aiheeseen tarttuva postaus, paljon hyviä vinkkejä sain tästä meidän perheelle. Lapsiperheessä ruokahävikkiä tulee, ainakin meillä, todella usein, joten kaikenlaiset vinkit ruokajämien hyödyntämiseen tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Lämpimät voileivät jääkaapin perälle unohtuneista milloin mistäkin jämistä on meillä hitti. Maistuvat sekä lapsille että aikuisille. Parhaat päivänsä nähneet tomaatit, sipulit, juustonkäntyt ynnä muut tulee näin syötyä näppärästi pois.
Ohi tämän postauksen aiheen, vau miten hehkut odotusta ja onnea! Saako tiedustella mikä on tuo ihana (äitiys?)paitapusero, mikä on päälläsi näissä kuvissa? Olen etsinyt vastaavaa 😊 Kiitos kivasta ja inspiroivasta blogistasi, ja onnea odotuksen loppumetreille!
Ihana palaute Anna-Mari, kiitos! Tosi ilahduttavaa kuulla, että sait konkreettisia vinkkejä. :) No nimenomaan, lapsiperheessä hävikkiä tulee valitettavasti joka tapauksessa, joten kaikki pienet jipot ja oivallukset ovat minustakin kotiin päin. Lämpimät voileivät ovat todellakin hävikkiruoan aatelia! Ja muutenkin ihan tosi hyviä huolimatta ysärivibasta, valmistuvat nopeasti ja helposti sekä maistuvat ihan kaikille. Lämpimiä voileipiä on muuten helppo tehdä myös erilaisia, jos jotain yhtä täytettä ei ole tarpeeksi, tai jos perheessä on erilaisia mieltymyksiä. Juuri kuten sanoit, niissä saa vaikka ja mitä hyödynnettyä.
Voi miten ihanasti sanottu, lämmin kiitos! Välillä näin loppumetreillä olo on kaikkea muuta kuin viehättävä, joten ilahdutitpa paljon sanoillasi. :) Paita on Zalando Maternity -mallistoa ja ihmeen laadukas ja napakka, sellainen oxford-tyylinen. Tosin ostin paidan jo pidempi aika sitten, kun ehdin tilata muutaman äitiysvaatteen ennen edellisen raskauden keskenmenoa. Uskoisin kuitenkin, että vastaavia tälläkin hetkellä Zalando-mallistosta saa. Kurkista ihmeessä, toivottavasti löytyy. Kiitos tosi paljon kun luet ja oikein hyviä vointeja myös sinne! <3
Olipa hieno ja kattava postaus tärkeästä asiasta. Muovin käyttö pakkauksissa ärsyttää suunnattomasti. Ostaisin paljon mieluummin vähemmän pakattuja tuotteita. Ihmettelen välillä, miksi tuotteissa on moninkertainen pakkaus.
Kierrttäminen on tänä päivänä helppoa, kunhan lajittelu on järjestetty järkevästi. Me teimme puutarhakalusteiden säilytyslaatikosta muoveille, lasille ja metallille lajittelupisteen. Paperit menee erikseen keräykseen.
Pyrin myös käyttämään kaikki jämät ruokiin ja lisätä kasviksia.
Ihanaa loppuviikkoa!
Kaunis kiitos! Kommentistasi tuli tosi hyvä mieli. :)
Minuakin ärsyttää muovin turha käyttö, siis nimenomaan turha, jota ei voi perustella sillä, että ruoan säilyminen sen vaatii. Kaiken huippu on Jenkeissä nähdyt muovirasioihin pakatut valmiiksi kuoritut appelsiinit. Ymmärrän, että valmiiksi viipaloitua hedelmäsalaattia on take away -eväsvaihtoehtona, kun vaikka ananasta ei kukaan voi on-the-go kuoria, mutta jotenkin appelsiinin kuoriminen valmiiksi muovirasiaan on oikea tämän ajan irvikuva.
Vielä täällä Suomessa on muovin kanssa voi elää, koska muoville on niin erinomainen kierrätysjärjestelmä, mutta silti aina mieluummin sitä ostaa asioita luonnonmukaisissa pakkauksissa tai ilman pakkausta. Erityisen ahdistunut olen sellaisten maiden tilanteesta, joilla ei ole kunnollista kierrätysjärjestelmää, eikä koko kansan kattavaa koulutusta, jossa opetettaisiin, että muovin paikka ei ainakaan ole meressä. Erityisesti siksi minusta tällaiset suomalaiset pakkausinnovaatiot ovat tärkeitä, jos näitä saataisiin jalkautettua niihinkin maihin, jossa lajittelu on puutteellista.
Mahtavaa, että suhtaudut samanlailla hävikkiin ja että olette käyttäneet luovuutta lajittelupisteen keksimisessä. Juuri niin pitää tehdäkin. Huuhdellut jätteethän, jos ei nyt haisevasta biojätteestä puhuta, voi lajitella ihan minkälaiseen arkkuun, koriin, kassiin tai kaappiin vain. Tarvittaessa avuksi voi ottaa muovitetut kassit, joista ei mikään vuoda läpi. :)
Kiitos paljon, samoin sinne – johan se on kohta perjantain myötä viikonloppu!