Räntäisen sadelauantain ratoksi kahvikupin ääreltä muutamia arkisia kuulumisia. Viime aikoina olen…
… rauhoitellut kattoremontista stressaantunutta koiraa ja iloinnut, että kotimme ja taloyhtiömme viimeinen iso remontti on pian valmis.
… ottanut (varmasti tuhansien muiden tavoin) Asennemedia-kollegani Liemessä uunifetapastan osaksi kasvisruokalistaamme. Resepti toimii kaikessa yksinkertaisuudessa sellaisenaan, mutta on myös hyvä mahdollisuus muidenkin kasvisten kuin tomaatin hävikkihenkiseen piilottamiseen. Lapsi ei huomannut juustoisessa joukossa kuorittua ja siten vaaleaa munakoison ja kesäkurpitsan jämää. Äiti 1-kolmevuotias 0.
… jatkanut kirjojen mutta myös lehtijuttujen lukemista ja ostanut todella pitkästä aikaa kevään kaipuisena pari ulkomaista muotilehteäkin. Jutuista erityissuositukset menevät Suomen Kuvalehden artikkelille Olipa kerran Pasila, jonka voi myös muuten kuunnella podcastina, sekä Asennemedia-kollegan Jarnon tekstille Liian köyhä kouluun.
… lahjoittanut yllä mainitun kirjoituksen seurauksena tärkeään Yhteisvastuukeräykseen sekä naistenpäivänä Naisten Pankille ja Solidaarisuus-työlle. Kolehdit tuntuvat niin pieniltä tässä riittämättömyyden tunteessa, mutta ovat sentään parempi kuin ei mitään. Naistenpäivänä iltasaduksi oli tietenkin pakko lukea Sankaritarinoita tytöille, josta on nyt ilahduttavasti tullut myös Sankaritarinoita pojille -versio. Naistenpäivänä heräsin paitsi kiitollisena tytöistäni myös siististä kodistani, kiitos arjen sankarimme, yhteistyökumppanini Freskan naissiivoojan (siivous saatu blogin kautta).
… seurannut liikuttuneena isosiskon eläytymistä vauvan odottamiseen. Paitsi oma vauva hänellä on totta kai myös äitinsä oireet: milloin kipeä kylki, selkä tai maha sekä tietenkin tässä vaiheessa unettomia öitä.
… suunnitellut, mutta kylläkin vasta suunnitellut, pihan kausivalojen puusta pois ottamista kerrankin ennen toukokuuta ja paistanut uunissa maisseja selvästi jo grillauskesää odotellen. Ja masentunut kuitenkin siitä, miten paksu lumikerros takapihalla näin maaliskuun puolivälissä vielä on.
… yrittänyt saada vessaharjoituksiin vauhtia glittertarroilla (ja miettinyt samaa palkintojärjestelmää itselleni: yksi poni jokaisesta imuroinnista). Tähän liittyen tilasin myös Zoocchini-harjoittelupikkarit ja Luma-wc-pötön supistajan, josko upgreidaus lukijani vinkistä aikuisten puolelle auttaisi. (Anteeksi aiheesta kaikille kohderyhmään kuulumattomille.)
…käynyt ylimääräisen kerran neuvolassa ja saanut viime kerran tapaan lähetyksen testeihin mahan mitoista johtuen. Viimeksikin mahani oli mitoiltaan suhteessa iso, mutta lopulta vauva kuitenkin pieni, eikä ainakaan silloin diagnoosina ollut raskausajan diabetestä. Kai kyseessä vain on erikoinen ruuminrakenne. Vaikka aamupäivä ilman aamupalaa ja -kahvia tulee jälleen olemaan kaltaiselleni aina heti herättyään syövälle tuskallinen, arvostan kovasti suomalaisen neuvolajärjestelmän huolenpitoa.
… yllättynyt positiivisesti, että olen kerrankin säästänyt jotain, minkä luulin jo kierrättäneeni eteenpäin, nimittäin vanhan digipokkarin. Lapsi on ollut omasta kamerasta onnensa kukkuloilla ja itse olen nauranut maha kippurassa hänen minusta sammakkoperspektiivistä kuvaamilleen otoksille.
… ilahtunut hurjasti Annika Välimäen lähettämästä korttisetistä. Kollegani on paitsi aivan ihana tyyppi myös super taitava graafikko ja kalligrafi. Tämä Annikan käsin kirjoittamiin teksteihin perustuva korttimallisto on juuri tullut myyntiin jälleenmyyjille. Annikan lähetys myös ratkaisi pitkään to do -listallani keikkuneen tehtävän: hanki kotiin satsi kivoja kortteja, ettei niitä tarvitse erikseen lähteä kaupungilta ostamaan, jos tulee ex tempore -annettavaa. Tästä ei minusta kortit enää kauniimmaksi muutu.
… innostunut jo pääsiäisestä, jota rakastan, jos mahdollista, vuosi vuodelta enemmän. Jos tulee joulu esille aikaisin, niin tulee nykyään pääsiäinenkin – jo jokin aika sitten oli Herkussa isot pääsiäisesillepanot. Tänä vuonna pääsiäinen on vasta huhtikuun loppupuolella 19.–22.4.
Minä en ole lähtenyt mukaan tähän uunifetapastailmiöön (inhoan fetaa). Sen sijaan meidän arkiruokalistalle on päässyt Hanna Gullichenin kesäkurpitsapasta, joka on ihan taivaallisen hyvää. (Sanoo nainen, joka tähän asti on inhonnut kesäkurpitsaa).
Meillä kausivalot koristaa edelleen parvekkeen kaidetta, enkä todellakaan ole vielä suunnitellut niiden pois ottamista, koska laiskuus.
Olen myös ihastunut valtavasti the Floral Society palveluun, joka kantaa kukkia kotiovelle. Päätin satsata sen verran, että nyt meille tulee kerran kuussa kukat kotiin kannettuina. Muuten kannan niitä itse kukkakaupasta, koska en osaa täysin luopua siitäkään ilosta.
Tämä postaus oli todella ihana. Vaikka rakastankin sinun huolella suunniteltuja kamppanjapostauksia, jotka onnistut silti toteuttamaan persoonallisesti, on kiva lukea välillä myös tällaisia arkisen kauniita postauksia. Minunkin pitää ehkä hakea vastaavia glittertarroja. Meillä niitä jaeltaisiin kuitenkin lelujen siivouksesta.
Ihanaa alkavaa kevättä teille.
Moikka Jenni! Onneksi kaikkeen ei tarvitsekaan lähteä. Onpa jännä muuten, en ole monen kuullut sanovan inhoavan fetaa. Kesäkurpitsapasta kuulostaa sekin ihanalta! On varmaan hannamaiseen tapaa helppo ja maistuva ruoka. :)
Jep, korostan verbiä suunnitellut, laiskuus on vahvasti läsnä täälläkin. :D Vielä en ole tikkua ristiin laittanut. Sen vain muistan viime vuodesta, että valot olivat puussa vielä lumien sulattuakin. Se alkoi olla hieman kornia, joten josko tänä vuonna talvisuuden saisi karisteltua joskus kuun vaihteessa pois. Vaikka maaliskuu muka on kevätkuukausi, ei se siltä nyt tunnu. Mutta jos huhtikuussa lähtisi ulos valkoisissa tennareissa vaikka väkisin ja hautaisi valot varaston perälle. ;)
Oi, kukkapalvelu kuulostaa niin ihanalta! Todellinen arjen upgreidaus. Upeaa, että The Floral Societyn kaltaisia ilahduttavia palveluita markkinoille tulee. Tuottaa varmasti hurjan paljon iloa sinulle.
Ihana kuulla, että pidit postauksesta! Arkisia kuulumisia on ehdotettu, mutta luulen, että ne ovat jääneet minulla siksi jalkoihin, etten ole osannut sitoutua mihinkään viikoittaiseen tai kuukausittaiseen formaattiin. Tällaisia satunnaisia koosteita tulen kuitenkin varmasti jatkossa tekemään lisää. Arkeahan minun elämänikin pääasiassa on ja vauvan synnyttyä vasta onkin. :) Kivaa viikkoa!
On kiva kurkata arkeesi näiden pienten asioiden kautta! Arki kun on usein pirstaleista ja vaatii vähintään tippaleipäaivot, jotta siitä selviytyy.
Tsempit pottaharjoitteluun! Kylläpä löysit visuaalisesti kotiinne sopivan supistajan! Tunnen tuskasi – taloutemme juuri 3 täyttänyt on jo moneen kertaan oppinut kuivaksi, mutta takapakkeja on tullut vähintään yhtä monta kertaa, ties mistä syystä. Tämä on se vanhemmuuden osa-alue, josta pidän vähiten. Meillä tämä ei ole ollut mikään ”hups, lapseni vain oppi itsestään kuivaksi viikonlopussa” -operaatio. Jos kaipaat vertaistukea, täältä sitä saa. 😘
Kiitos kivasta palautteesta! Tällaisia kevyitä koosteita tulee varmasti tehtyä jatkossakin. :)
Niinpä, tuo Luma oli kiva löytö. Merkillä tuntuu olevan muitakin tosi nättejä tuotteita. Voi vitsi, voin vain kuvitella takapakkeja. Vähän sama täällä, sellaista hyvin vaihtelevaa onnistumista. Ja kun en halua yhtään painostaa tytärtä, sillä ajattelen, että siten vessassa käynnistä tulee pienelle aina vain epämieluisampaa. Ajattelen, että kannustan ja luon puitteet, mutta loppu saa mennä omalla painollaan – ei tosiaankaan kyllä viikonlopussa, eli tehokas parin päivän unikoulutyyppinen-rutistus tämä ei missään nimessä ole. :D Kiitos, vertaistuki on aina parasta ja sinne myös paljon tsemppiä!