Ensinnäkin valtavan lämmin kiitos kaikista vauvaonnitteluistanne täällä blogissa, Instagramissa ja Facebookissa. Olen todella otettu ja onnellinen, miten ihanasti myötäelätte mukana.
Samoin te olette olleet paljon ajatuksissani näiden jännittävien aikojen alla, sillä moni teistä on samassa tilanteessa ruudun siellä puolen. Ties vaikka olisimme olleet samaan aikaan tositoimissakin – olen se, joka aneli kovaa Naistenklinikan käytävillä epiduraalia, ja joka pistoksen jälkeen todennäköisesti lupasi viedä anestesialääkärinsä vihille.
Kotiutuminen on lähtenyt sujumaan todella kivasti. Oma vointini on huikeasti parempi kuin esikoisen synnytystä seuranneen leikkauksen jälkeen. Ainoastaan uudelleensynnyttäjän jälkisupistukset ovat yllättäneet kivuliaisuudellaan, mutta muuten olen tuntenut itseni, voiko näin edes vastasyntyneen kanssa sanoa, jopa aika pirteäksi. Vuodenajan valo taitaa tehdä ihmeitä, samoin tietenkin hormonit, ja toki tilanteeseen vaikuttaa vielä isyyslomalla kotona oleva puolisoni ja alle kaksiviikkoisen runsas unentarve. Kysykää muutaman viikon päästä uudestaan, väsyneempiä ja vaikeampia vaiheita on tulossa totta kai, mutta nyt ei mietitä niitä.
Kaiken kaikkiaan koin tämänkertaisen synnytyksen aika erilaiseksi kuin edellisen. Ensinnäkin synnytykseni jouduttiin käynnistämään, sillä riittäviä supistuksia ei kuulunut vuorokauden sisään lapsivedenmenosta. Tästä syystä synnytys tuntui kestävän hämmentävän unenomaisen ikuisuuden, vaikka lopulta itse synnytyssaliin tulikin kiire.
Kokemus jäi erilaisena mieleen siksikin, että viimeksi vietimme Kätilöopiston perhehuoneessa kiireettömät kolme päivää täydellä ylläpidolla molemmille vanhemmille – miten kodikkaalta ja ylelliseltä se ensikertalaisista tuntuikaan. Naistenklinikalla taas ei perhehuoneita Perhepesähotellia lukuun ottamatta ole, ja meillä tämä kieltämättä houkuttelevalta kuulostanut staycation jäi vauvan sokerien seurannan takia väliin. Yövyimme siis vauvan kanssa jaetussa sairaalahuoneessa, ja mieheni meni yöksi kotiimme.
Se yllätti minut, ettei Naistenklinikalle saa esikoista lukuun ottamatta tulla vieraita. Tai olisi kuulemma saanut kuudennen kerroksen kahvilaan – joka oli juuri pääsiäistä ennen lopettanut ulkopuolisen yrittäjän toimesta toimintansa, enkä tiedä, onko kukaan ottamassa toimintaa pyörittääkseen. Meitä käytäntö ei nyt haitannut, sillä pääsimme onneksi lopulta jo yhden yön jälkeen kotiin, mutta muuten se, ettei läheisille ole maan tärkeimmässä synnytyssairaalassa yhtään vierailutilaa, tuntuu kieltämättä vähän erikoiselta. Tärkeimpänä kaikista hoito oli tälläkin kertaa ensiluokkaista. Ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan käsissä oli jälleen todella turvallinen olla.
Omasta mielestäni palautumiseni on siis alkanut hyvin, mutta loogisesti päättelevä kolmevuotias on moneen kertaan pohtinut, miten pikkusisko on voinut syntyä, kun minulla kerran on vielä maha. Niin rakas, äitisi ei ole Kate Middleton. Suhtaudun itse kehon muutoksiin hyvin armollisesti niin kuin viimeksikin kiirehtimättä minkään kanssa, mutta jossain vaiheessa voisin vaihtaa teidän kanssanne ajatuksia raskaudesta ja synnytyksestä palautumisesta.
Kaiken kaikkiaan isosisko on ottanut pikkusiskon vastaan liikuttavasti. Mustasukkaisuutta seuraa varmasti myöhemmin, mutta ensireaktiot ovat olleet positiivisen ihailevia ja uteliaita – kolmevuotiaan kysymysten tulva vauvasta on loputon. Olemme pyrkineet osallistamaan isosiskoa niin paljon kuin mahdollista, ja hänellä on tärkeä rooli esimerkiksi vaippojen tuojana. Samoin on liikuttavaa, miten isosisko on halunnut jatkaa yhdeksän kuukautta vaalimaamme tapaa: edelleen joka ilta hän haluaa kertoa siskolle päivän kuulumiset, nyt vain mahan sijaan ihan oikealle yleisölle. Ja se on niin totta, mitä tekin sanoitte, että esikoinen tuntuu venyneen synnytyksen aikana suorastaan moninkertaiseksi jättiläiseksi.
Vauva nukkuu, jos ei vieressäni, niin samassa korisängyssä, jossa minä nukuin 35 vuotta sitten, ja jossa isosisko nukkui kolme vuotta sitten. Ennen kaikkea kalusteessa on mittaamatonta tunnearvoa, mutta se on myös kotimme tiloihin kätevä. Pyörillä liikkuvaa sänkyä ei mahtuisi rullaamaan makuuhuoneessa viereeni, mutta korisänkyä on helppo nostella makuuhuoneesta olohuoneeseen ja takaisin, kun kevyet jalat ja korin saa kannettua erikseen.
Kaiken kaikkiaan täällä on kaikki oikein hyvin. Vaikka tuntui, että olen unohtanut kolmessa vuodessa kaiken, jotain lihasmuistiin on selvästi jäänyt, sillä kyllä vauvanhoito nyt toisella kertaa luontevammalta ja rennommalta tuntuu.
Sen olin tainnut unohtaa, miten ihania vastasyntyneet ovat. Ensiviikot ovat niin ainutlaatuista aikaa ja tuntuu todella etuoikeutetulta saada vihdoin olla vauvakuplassa omassa kodissa terveen ja hartaasti toivotun pienen kanssa.
Hurjasti onnea! Odottelen kauan toivottua esikoistamme (la on kesäkuussa) ja on ihana lukea muiden onnesta ja odotella toivottavasti tervettä lasta ja omaa vauvakuplaa! ❤️
Kaunis kiitos, Milja! Tosi kiva, jos voin välittää vauvatunnelmia teille muille odottajille. :) Aivan ihanaa, että saatte kohta oman nyytin syliin. Kaikki menee varmasti hyvin. <3 Paljon onnea esikoisesta jo näin etukäteen!
Voi mikä onnellisuus tästä postauksesta huokuikaan! <3 Ihanaa, että kaikki on sujunut hyvin teillä molemmilla. Ja tuo sänky on kyllä aivan ihana! Nauttikaahan vauvakuplasta <2
Kiitos ihana Netta! Ilahdun niin paljon teidän myötäelämisestänne. Olen kyllä tosi kiitollinen ja huojentunut paitsi ensisijaisesti vauvan terveydestä, myös omasta voinnistani. Kiva kävellä kuin omanikäiset, eikä viisikymmentä vuotta vanhemmat niin kuin viimeksi. ;) Sänky on tosiaan minustakin kaunis, jälleen yksi osoitus vuosikymmeniä kestävästä ajattomuudesta. Lämmin kiitos, me nautimme! <3
Onnittelut ihanasta lahjasta ❤ Oli mukava lukea ajatuksia kokemuksistasi. Jaan kyllä täysin nuo kokemuksesi myös Naistenklinikasta, jossa itse kävin lokakuun lopulla. Leikkaus oli suunniteltu ja toimenpide itsessään sekä henkilökunta olivat ammattitaitoisia. Kiitos siitä heille. Jotenkin sitten kaikki muu olikin vähän sitä sun tätä ja hieman jäi jopa tyrmistynyt fiilis. Vähän samaa kuin mistä kirjoititkin. Mutta pääasia, että ihana aarre, terve söpöläinen saadaan maailmaan.
Kiitos paljon, Annis! Mukava jakaa näitä elämänvaiheita kanssanne ja kuulla teidän kokemuksianne. :) Onpa kiinnostavaa, että sinulla on samantyyppinen kokemus. Sain juuri lisätietoa Naistenklinikan tilanteesta: Naistenklinikalla on perhehuoneita ja niitä on valmistumassa syksyllä lisää. Ja kahvila on siirtynyt uudelle omistajalle ja jatkanut ilmeisesti samantien toimintaansa. Syksyllä kahvila muuttaa remontoituun ala-aulaan. Siellähän sitten onkin kiva ottaa vieraita vastaan.
Ilmeisesti meillä kävi klassinen kommunikaatiokatkos hoitajan kanssa, sillä me saimme aika erilaista ja sanoisinko epämääräistä tietoa, kuten sinäkin. Ettei perhehuoneita olisi ollenkaan, ettei vierailu onnistuisi mitenkään ja että kahvila tuskin enää avaakaan. Meidän molempien kokemukset ovat tietysti meille tosia, mutta oli edes näin jälkikäteen hienoa kuulla, että tiloja ja toimintaa siis kehitetään edelleen. Tämä myös tiedoksi Naistenklinikalle synnyttämään meneville. :) Ja nimenomaan näin, hoitohan Suomessa on maailman parasta ja pääasia oli saada terve aarre maailmaan. <3 Terveisiä teidän syysvauvalle!
Meillä kävi siis tuuri, kun saimme kuopuksen synnyttyä perhehuoneen Naistenklinikalta. Yleensä niitä tarjotaan lähinnä esikoisten vanhemmille, mutta olimme ilmeisesti niin raasuja ja väsyneitä koko yön synnytyshommien jäljiltä, että saimme perhehuoneen. Ilo jäi tosin lyhyeksi, sillä mieheni sairastui vatsatautiin syntymän jälkeisenä iltana. Hänet passitettiin kotiin ja minut ja vauva suljettiin eristyshuoneeseen tautiriskin vuoksi. Eristyshuone ei loppupeleissä ollut hullumpi: yksityishuone, jonne sapuskat kannettiin eteen. 🙂 Sinne ei luonnollisesti vieraita sallittu, eikä sieltä saanut poistua.
Moikka! Näin varmasti on, että hoitajat ymmärrettävästi käyttävät harkintaansa sen kanssa, ketkä perhehuoneeseen pääsevät, ja näin pitää tietysti ollakin. Meille sopi vallan mainiosti olla jaetussa huoneessa, etenkin, kun lopulta selvisimme vain yhdellä yöllä, vaikka aluksi sokeriseuranta ennusti toista. Siitä vain jäi vähän outo mieli, että muiden vaihtoehtojen olemassaoloa mitenkään tuotu esille: ettei perhehuoneita ollenkaan olisi, eikä meille puhuttu hotellistakaan. En sitten ottanut sitä itse esille, kun ajattelin, että seurannan takia emme sinne pääsisi kuitenkaan. Ilmeisesti tilanne hakee muuten vähän muotoaan, eikä se ole mikään ihme, kun tässä on ollut kaikki Kättärin yllättävät sulkemiset ja Naistenklinikan remontit. Neuvolan hoitajani nimittäin kysyi, että miten majoitumme ja miten vaihtoehtoja tuotiin esille. Ilmeisesti moni muukin on nimittäin ollut hieman hämmentynyt kokemuksesta.
Voi ei, mikä uskomaton ajoitus! Vatsatauti on kyllä viimeinen, mitä tuossa tilanteessa kaipaa. Toisaalta saan täysin kiinni ajatuksestasi: uskon, että yksityishuone ei tosiaan ollut sitten kuitenkaan loppujen lopuksi hullumpi. ;)
Vielä kerran onnea koko perheelle! ❤️
Ajatuksesi ja kokemuksesi kuulostavat – jälleen kerran – hyvin samanlaisilta kuin omani. Suotastaan hämmentävää lukea tekstiä, joka on kuin suoraan oman pääni sisältä!
Ihania ensihetkiä sinne! Terveisin Lattemammakerholainen Etelä-Helsingistä.
Lämmin kiitos! On niin tärkeää vertaistukea päästä vaihtamaan kokemuksia kanssanne. Ja erityisen mielenkiintoista, jos olet kokenut asiat täysin samalla lailla. Sitä aina miettii, että mitkä asiat ovat todellisia ja mitkä enemmänkin oman pään sisällä, joten tuntuu puhdistavalta keskustella näistä. Sinne lattemammalle seuralaisineen paljon terveisiä ja kiitos, me nautimme ensihetkistä! <3
Lämpimät onnittelut vielä! ❤
Kaunis kiitos, Rosa! <3
Oi mikä ihana pieni teillä on siellä hellittävänä.
Vastasyntyneet ovat aivan ainutlaatuisen ihania. Hauraita ja vahvoja yhtä aikaa. Aiemmassa työssäni (lastenneuvolassa), sain pyöritellä näitä pikkuisia. Siinä työssä näki elämän ihmeen niin läheltä.
Onnea koko perheelle ja erityisesti isosiskolle. Itselläni ensimmäinen kirkas lapsuusmuisto liittyy siihen, kun minusta tuli isosisko 2v7kk iässä. Tänä juhannuksena siitä tulee 40 vuotta :)
Kiitos, niin on. He todella ovat ja juuri kuten sanoit, samanaikaisesti hauraita ja vahvoja. <3 Miten moni ennenaikaisestikin syntynyt taistelee niin vahvasti ja sitkeästi elämästään. Se on todella herkistävää ja pysäyttävää, millainen voima pienessä ihmisessä on. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea pääsit työssäsi kokemaan. Jälleen synnyttäessä mietin kätilöiden työtä. Miten uskomaton ammatti on saattaa joka päivä uusia ihmisiä maailmaan. Luulen, että olisin itse aivan liian herkkä kaikkiin hoitoammatteihin, eikä minusta työhön olisi muutenkaan, kun en pysty edes sairaalasarjoja katsomaan. Sitäkin enemmän tulee siis kunnioitettua alan ammattilaisia.
Eikä, ihanko totta! Olen miettinyt, että tuleekohan isosisko muistamaan näitä aikoja. Se on siis mahdollista, että tulee. :) On ainutlaatuista päästä seuraamaan sisarsuhteen kehittymistä, kun minä ja mieheni olemme molemmat ainoita lapsia. Kiitos ihanista terveisistä ja rentouttavaa viikonloppua!
Ah ja voi. Tuo vastasyntynytaika on niin ihmeellistä ja ihanaa, että olisi ihana päästä kärpäseksi kattoon sitä tunnelmoimaan. Noh, ehkä minä tyydyn nuuhkimaan meidän taaperon niskaa täällä.
Samaistuin moneen kohtaan tekstissä. Ensimmäiset viikot kuopuksen kanssa olivat aivan eri planeetalta kuin esikoisen sektion jälkeen.
Meillä on viime aikoina puhuttu usein siitä numero kolmosesta. Kumpikin meistä on vakaasti sitä mieltä ettei tämä ole tässä. Ensin minun täytyy kuitenkin saada koulu päätökseen.
Onnea vielä kerran.
Niin todella onkin! Turhaan ei puhuta vauvakuplasta, sillä se on ihan oma maailmansa kotiutua vastasyntyneen kanssa. Niitä ensimmäisiä päiviä kun voisi purkittaa. Uskon, että sinulla vasta onkin erilaiset kokemukset, kun ensimmäinen syntyi sektiolla. Vaikka siitä minulla ei ole kokemusta, pystyn edes hieman samaistumaan oloon oman leikkaukseni jälkeen. Fyysisellä voinnilla on suuri merkitys myös psyykkiseen jaksamiseen ja vireyteen. Onpa ihana suunnitelma toivoa valmistumisen jälkeen kolmatta. Kiitos paljon, Jenni!
Miten suloinen pienokainen! Elävästi tuli mieleen aika oman Pääsiäisvauvani kanssa muutamia vuosia sitten. Lämpimät onnittelut koko perheelle!
Lämmin kiitos, Kirsi! Suloinen hän on, valloittanut meidät kaikki. Oih, ihana, jos sielläkin pääsiäisvauvamuistot. <3 Vaikka pääsiäisen ajankohta vuosittain vaihtelee, niin tulen kyllä aina liittämään pyhät pikkusiskon syntymään. Pääsiäinen on myös aika kiva teema järjestää tulevia synttäreitä, ohjelmaan voi yhdistää vaikka Easter egg hunt -jahdin. :) Ihanaa viikonloppua sinne teille!
Ihana pieni vauveli😍 – onnea koko perheelle! Ja miten kaunis huone hanella onkaan!
Oli muuten Katellakin maha synnytyksen jalkeen kun seisoi vauvan kanssa sairaalan ovella. Nythan Meghan ei aio nayttaytya sairaalan ovella kuten muut kuninkaalliset vaan han ja Harry aikovat iloita ensin perheen kanssa. Juorulehtien mukaan Meghania kuulemma saalitti Katen portailla olo, joten ei aio toimia samoin.
Ihanasti sanottu, kiitos paljon Elina! Ja minustakin lastenhuoneessa on nyt kivan pehmeä tunnelma ja ainakin toistaiseksi molemmat sängyt, lelut ja vaatteet mahtuvat tilaan. :)
Nyt kun sanoit, kävin katsomassa, ja kieltämättä totta, Katella on sairaalan edustalla otetussa kuvassa pieni kumpu. Suhteessa varmasti samanlainen ”muisto” kuin meillä isompimahaisilla, kun hän on niin paljon sirompi kaiken kaikkiaan. Ja niinhän se ei saa mennä, että pienikokoisia sheimataan liian pienestä mahasta, koska jokaisen odottavan ja synnyttäneen naisen vartalo saa olla juuri sellainen kuin on. Ehkä keskustelu liittyi yleisesti ottaen ulkonäköön, koska kontrasti on niin suuri. Siinä missä keskivertosynnyttäjä lähtee kotiin pieruverkkareissa ja tukka pystyssä, Kate oli freesi ja huoliteltu – totta kai, koska hänellä on siinä tiimi takana, ja koska näyttäytyminen kuuluu hänen rooliinsa.
Olen seurannut mielenkiinnolla samaa keskustelua Meghanista, että hän ei aio poseerata samalla lailla. Jossain spekuloitiin, että Meghan ei halua antaa sellaista mallia, että naisen pitäisi olla samantien synnytyksen jälkeen edustuskunnossa. Toisaalta syy voi olla mikä tahansa muukin tai niiden yhdistelmä. Hänellä ja Harrylla on muutenkin vähemmän paineita ja velvollisuuksia. Williamilla ja Katella ei varmastikaan ollut muuta mahdollisuutta kuin esiintyä heti julkisesti, kun taas Harry ja Meghan voivat rauhassa kotiutuakin. Koskakohan ensimmäiset uutiset saadaan. Vauva lienee jo syntynyt, veikkaan ainakin itse. :)
Oikein paljon onnea! 💕Ota reilusti aikaa hetkiin vastasyntyneen ja perheen kanssa, vaikka blogi olisikin vähän aikaa hiljaisempi. Ei me täältä hävitä minnekään. Aika menee niin hurjan nopeasti. Edelleen jaksan ihmetellä miten meillä voi olla jo kaksivuotias kuopus, kun vastahan hän syntyi. 😀
Kiitos ihanista onnitteluista ja sanoista, Kati! Minä lupaan. <3 Nämä ensimmäiset pari viikkoa ovat helppoja, kun vastasyntyneet nukkuvat niin paljon, ruhtinaallisia monen tunnin päiväunia. Kaikki hereilläoloaika onkin tullut vietettyä tiiviisti hänen kanssaan. :) Kohta tilanne muuttunee toiseksi, kun mahanpurut ja muut alkavat. Silloin muistan sanasi, enkä ota turhia paineita blogista. Oikea elämä edellä menen kaikessa muutenkin. Blogi on ihana oma juttu ja henkireikä, mutta vain perheen ehdoilla. No sanos muuta, miten aika rientää. Kaksi vuotta ei ole kuin nähdä. :) Ihanaa viikonloppua teidän perheelle!