”No one told me I would be coming home in diapers too.”
Chrissy Teigenin twiitti oman ensimmäisen synnykseni jälkeen keväältä 2016 kuvaa täydellisesti suhtautumistani synnyttämiseen. Niinpä niin, en ajatellut minäkään, että matelen Kätilöopistolta kotiin satavuotiaan mummon tahdilla, en pelkästään kantaen vaippahousua vaan olemalla sellainen itsekin.
Synnytyksen jälkeisen olotilan koin erittäin voimaannuttavaksi: jos pystyin tähän, pystyn jatkossa mihin vain. Sen sijaan itse synnytys, vaikka kaikki oikein hyvin menikin, oli minulle ihan puhtaasti sairaalareissu. Kiitos ihanan huolenpidon, sairaalapäivät jäivät mieleeni hyvin kodikkaina ja lämminhenkisinä, mutta olotilan puolesta niistä oli glamour kaukana.
En tälläkään kertaa osaa kuvitella pakkaavani mukaan kasvonaamiota tai pinoa naistenlehtiä, vaan vain muutamat perustarpeet. Ainakin, jos vointini on samanlainen kuin viimeksi, tulen hyödyntämään sairaalan uh niin kammottavia, mutta ah niin mukavia vaatteita ja alusvaatteita, ja pukemaan omani vasta lähtiessä. Muistelen myös, että aika sairaalassa meni niin nopeasti, etten kaivannut mitään viihdykettä. Jos tällä kertaa jostain syystä kaipaan, kuuntelen puhelimesta äänikirjaa.
Sen haluan sanoa, että minusta jokaisen kuuluu ottaa mukaan juuri sitä, mikä itsestä hyvältä tuntuu: kaikki, mikä omaa oloa tai mieltä rauhoittaa. Yleensä pakkaamisessa olen ihmistyypiltä varautuja itsekin, mutta synnytyksen osalta minulla on sellainen olo, että haluan enemmänkin säästää suosikkikotitossuni synnytysreissulta kuin altistaa ne mukaan.
Ihan kaikkea ei kuvissa näy, eikä kaikkea voi ennen lähtöä pakatakaan. Olen kirjoittanut kassin päälle listan, mitä sisältä vielä puuttuu, jotta muistan heittää loputkin kassiin lähtiessä. Sitä jännitän, pysyvätkö eväät koskemattomina lähtöön asti, yllättäen Twix huutelee nimeäni jo nyt.
Nämä pakkaan sairaalakassiin:
- neuvolakortti
- puhelin, laturi ja kuulokkeet (äänikirjat puhelimesta toimivat tarvittaessa myös viihdykkeenä)
- kamera
- avaimet
- lompakko henkilöllisyystodistuksineen ja maksukortteineen
- eväät (suklaa- ja raakapatukka, tuoremehua, kaakaota ja pähkinä-hedelmäsekoitus)
- henkilökohtainen hygienia (puhdistusaineet, sampoo- ja hoitoainenäyte, kasvovoide, deodorantti, hammasharja ja -tahna, Bepanthen, lääkkeet, sävyttävä seerumi jos lähtiessä haluaa vähän herätä henkiin)
- hiusharja ja ponnareita
- korvatulpat ja silmälaput
- liivinsuojia
- Havaianasit (suihkureissuille, jos sellaisia yleisiin tiloihin tulee)
- kotiutumisvaatteet itselle (imetysliivit, imetystoppi, alushousut, sukat, mukava paita, legginssit ja tennarit, jossa lähdenkin)
- kotiutumisvaatteet vauvalle (parissa eri koossa mukaan lukien pipot ja teddyulkohaalari)
- pari harsoa
- miehen vaatteet ja hygieniatarpeet
- isosiskolahja
- turvakaukalo
Isosiskolahjaa mietin pitkään, että onko se ylipäätään tarpeellinen tai tarpeellinen ottaa mukaan sairaalaan, mutta päädyin siihen, että haluan sellaisen heti ensitapaamisessa antaa. Emme hirveästi ostele leluja muuten vain, niin mieluiten toteutan jonkin toiveen juuri nyt. Kysehän ei tietenkään ole niinkään tavarasta, vaan ennen kaikkea symbolisesta eleestä, jolla haluamme näyttää, että isosisko on yhtä tärkeä pikkusiskon syntymisen jälkeen kuin aina ennenkin, ja että kuinka ylpeitä me hänen uudesta roolistaan olemme.
Hauskana sattumana hän on puhunut viime aikoina lääkärisetistä, joka onkin tosi kiva antaa juuri sairaalassa. Paitsi että kolmevuotias voi sitten lahjaksi saaduilla välineillä itsekin pikkusiskoa hoivata, toivon lahjan luovan ylipäätään positiivisia lääkäri- ja sairaalamielikuvia. Edellinen käynti neuvolassa, juurikin huoneen lääkärileikkisetistä ja tietysti kivasta sairaanhoitajasta johtuen, teki kolmevuotiaaseen selvästi vaikutuksen ja sai jopa unohtamaan ikävän rokotuksen.
Dear Laura,
I van Not understand your language, but I love your beautyful pictures! and traveltips.
You show a nice black travelbag. Could you give me the name of these compagny?
I wish you a good time while waiting for the new baby and all the best for the little Girl.
Thank you and best regards from Germany
Erika
Hi Erika! Thank you so much for visiting my blog despite the language difference and greetings to Germany! The black weekender is by Longchamp. Unfortunately I don’t rememder the name of the model nor do I know if they still make this exact model, since I bought mine several years ago. But I think you’ll be able to buy at least something similar, because these kind of bags are their signature style. :) Thank you so much and all the best to you!
Ehdoton suositus isosiskolahjalle! Meillä isoveli sai 5kk sit vauvalta sairaalassa pikkuautoja ja sitä muistelee edelleen :) Ehdottomasti lahja auttaa, että tuore perheenjäsen tekee hyvän ensivaikutelman isosisarukseen ;)
Isosisaruksen kommentit on jotain niin legendaarisia. Meillä sanoi myöhemmin että me varastettiin vauva sairaalasta. Ekaan neuvolaan lähtiessä kysyi että nytkö me palautetaan se vauva takaisin.. :D <3
Ihana kuulla kokemuksia, kiitos Satu! Nämä taitavat olla näitä elämän pieniä isoja juttuja. :) Tosi liikuttavaa, jos isoveli muistelee lahjaa lähes puolen vuoden jälkeen edelleen. Ennustan, että jos on pikkusiskon syntyminen äidille tunteellinen hetki, niin on sekin, kun siskokset ensi kerran pitkän odottamisen jälkeen tapaavat. <3 Siihen on kyllä tärkeä panostaa.
Todella, odotettavissa on varmasti paitsi herkitymistä myös huumoria. Mainioita heittoja teidän isosisarelta, odotan jotain vastaavaa legendaarista meidänkin höpöttäjältä. :D
Hahhah, mulla on vähän nihkeät muistot esikoisen ajalta – voimakas baby blues iski heti synnytyksen jälkeen ja se kyllä tuntui ja näkyy niissä parissa synnäriltä olevassa kuvassa.. silloin mulla oli mukana vaikka ja mitä – omat vaatteet ja meikit jne, mutta raahustin surkeana ja hikisenä niissä sairaalan kamoissa & pesin just ehkä hampaat ennen kotiinlähtöä. 🤦♀️
Nyt en muita kuin kotiintulovaatteita edes haaveile ottavani, tai toki mukaan otan omat aamutossut (hotellireissulta mukaan napatut ”synnytystossut”, jotka sairaalareissun jälkeen päätyvät roskiin) ja tietty suihkusandaalit, ex-kosmetologina ajatus yleisestä suihkusta on muuten mahdoton.
Meilläkin mukana on isosiskolahja, ajatuksena tosin että lahjan antaa tämä saapunut pikkuveli.
Ja laukku samoin pakattuna jo nyt hyvissä ajoin, myös se lista laukun päällä odottamassa.. siinä tosin lukee myös synnytyssuunnitelma (tai toiveet paremminkin), se vaan pitää vielä kirjoittaa vielä puhtaaksi. Meillä siis hyvin todennäköistä että ainakin lähden synnyttämään yksin, esikoinen tuli niin ajoissa & yllättäen, ettei lapsenvahti varmaan ehdi 200km päästä tarpeeksi nopeasti, eikä oikein ketään voi viikoiksi pyytää tänne valmiiksi. Esikoisen synnytys kesti kokonaisuudesssan alle 4h ja nyt on käsketty varautua nopeampaan. 😂
Ymmärrän ihan todella hyvin! Vaikka en itse kokenut baby bluesia, tiedän, miten yleistä se on. Aiheesta on todella tärkeä puhua ääneen. Tuoreella äidillä voi baby bluesin takia olla kahta huonompi olla, kun matalaa mieltä siivittää vielä syyllisyyden tunto matalasta mielestä, kun ”pitäisi” olla onnensa kukkuroilla. Sillä tavalla voin tuntoihin samaistua, että koen läpikäyneeni jonkunlaisen raskauden aikaisen masennuksen tässä odotuksessa keskenmenoon liittyvästä traumasta johtuen. Kun kyseessä on elämän isoin asia, jota vielä hormoneilla höystetään, ei mikään ihme, että tuntemukset ovat ristiriitaisia ja vaikeitakin. Ahdistavaan oloon uppoutuessa ei todellakaan välttämättä ”hehku”, vaan sitä yrittää vain pitää itsensä kasassa minimivaivalla. Olin ihan samanlainen itkuinen tukka pystyssä haahuilija ensimmäisen kolmanneksen kuin sinä synnytyksen jälkeen. Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi. <3
Hotellitossut tuntuivat olevan monella mukana. Nehän olisivat kertakäyttöisinä loistavat, jos jostain vielä löytyisi. Ja niinhän lahjan kanssa pitää totta kai tehdä, kuten sinä ja Satu edellä sanoittekin, että lahjan antaa ikään kuin vauva. Kiitos kivasta huomiosta!
No sinulla on tosiaankin eri tilanne, kun välimatka on tuollainen. Sehän se jännittävää ja järjestelyjä vaativaa onkin, ettei tarkkaa hetkeä millään tiedä, ellei synnytys tapahdu sektiolla. Sitä suuremmalla syyllä on oltava laukku valmiina ja lista hollilla – sinulla ehkä jopa housut ja saappaat palomiestyyliin lattialla valmiina. :D Samoin minun pitäisi täyttää synnytyssuunnitelma, joskin se on nopeasti tehty. Pääviestini ovat: 1) kaikki mömmöt, kiitos 2) mahdollisimman vähän mitään anatomisia yksityiskohtia kiitos, kun voin sairaalasarjoistakin huonosti. :D Paljon paljon tsemppiä sinne! <3
Minä koin esikoisen ja kuopuksen sairaala-ajat todella erilaisiksi. Esikoisen sairaalapäiviin liittyi valtava määrä stressiä, alkaen epäonnistuneesta synnytyksestä vauvan kaularangan vammaan.
Silloin olisin kaivannut enemmän sitä viihdykettä, joka olisi vienyt ajatukset pois ikävistä asioista.
Toisella kerralla kännykkä ja kuulokkeet olivat aivan riittävät, koska lähinnä vain nukuin vauva kainalossa molemmat päivät.
Toki koska toisella kerralla sairaalareissuni alkoi jo muutamaa päivää etukäteen, kun jouduin tarkkailuun, viihdyke olisi ollut paikallaan. Ne muutamat päivät, kun vain odotin jotain tapahtuvaksi olivat loputtoman pitkiä. Silloin minulla oli myös omat olovaatteet päällä, mutta vaihdoin ne sairaalan vaatteisiin heti kun jotain alkoi tapahtua.
Onnea tulevaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Uskon! Yksikään synnytyskokemus ei varmasti ole samanlainen. Kyseessä on kuitenkin niin monen asian summa. Todella harmillista kuulla ensimmäisen synnytyksen stressistä. Tuo on muuten ihan totta, että silloin todella varmasti kaipaa sitä, että saa ajatukset ihan mihin vain muualle. Samoin viihdyke voi tulla tarpeeseen, jos synnytys tarkkailun takia kestää pitkään. Olen huomannut, että äänikirjat toimivat minulle todella hyvin väsyneenä, kun se on sellaista passiivista lukemista, että voi vain levätä silmät kiinni. Siksi omalla kohdallani niistä lienee eniten apua, mutta tilanteen vaatiessa saa sitten toivottavasti läheisiltä lehtitoimituksiakin. :) Kiitos paljon Jenni! Toivotaan, että menee.
Jos synnytyssairaalasi on Naistenklinikka, voi olla että sinulle suositellaan synnytyksen jälkeen potilashotellia sairaalan lapsivuodeosaston sijaan. Potilashotelli oli tosi kiva paikka viettää pari päivää, voin suositella! Mutta vinkkaan samalla, että siellä täytyy kulkea omissa vaatteissa. Hyvää vointia loppuraskauteen :)
Kiitos tuhannesti, Tiia! Tämä oli kullanarvoinen vinkki. Sain saman Instagramissa ja olen todella iloinen avustanne. Nimittäin staycation on juurikin toiveissa. :D En tiennyt enkä tullut ajatelleeksi, että potilashotellin puolelle ei sairaalavaatteita saa. Pakkaan siis ilman muuta muutamat lisäleggarit, -imetystopit ja sen sellaiset mukaan. Kiitos vielä, sekä toivotuksista että tosi tärkeästä tiedosta! :)
Mä olin miettiny tosi tarkkaan mitä otan mukaan, niin kuin yleensäkin kun lähden reissuun. Tavaraa olikin iso kassillinen. No suurinosa oli turhaa. Makasin suurimmaksi osaksi sängyssä, ensin en saanut liikkua yksin ja sen jälkeen yritin imettää ja rauhoitella vauvaa, jolla oli kova nälkä. Toisena päivänä pääsin sentään suihkuun. Itse nappasin sairaalasta mukaan ne ihanat ja mukavat verkkohousut ja taisin kulkea niillä 2 viikkoa 😂. Puhelimen laturi, pesuaineet, juomapullo ja molempien kotiinlähtö vaatteet tulivat kuitenkin tarpeeseen.
Moikka Heidi! Kuulostat ihan minulta. ;) Minulla on koneella sellainen tuhannen arkin pituinen pakkauslista eri tilanteisiin ja pakkaan yleensä varmuuden vuoksi laukun täyteen sitä sun tätä. :D Paitsi sairaalaan synnyttämään, se vain tuntuu erilaiselta. Moni juttu on tosiaan turha, mutta mistä sitäkään etukäteen tietää!
Samanlainen mielikuva minulla on: vain makasin sängyssä oman leikkauksen jälkeen, hoidin hyvin hitain liikkein vauvaa (tai ehkä katselin paremmin pystyssä pysyvän miehen hoitavan), vastaanotin lääkäreitä ja hoitajia, joita alle kolmen kilon syntymäpainon takia kävi huoneessa tiheään, söin hyvällä ruokahalulla kaikki sairaala-ateriat ja ehkä hyvällä tuurilla pystyin matelemaan suihkuun. Tällä rytmillä aika meni kuin siivillä. Todellakin, verkkohousut best! :D
Juomapullon voisin vielä lisätä! Onhan se helpompi pitää käsillä kuin muki. Mutta en ota lempparihienostelupulloani, vaan jonkun ihan tavallisen puolen litran kivennäisvesipullon, josta ei tarvitse pitää huolta. Samoin kaikki arvotavarat puhelinta ja kameraa lukuun ottamatta jätän suosiolla kotiin. Kiitos, kun jaoit kanssani sairaalakassikokemuksia. :)
Kiitos Laura tästä postauksesta, tämä tuli ihan kreivin aikaan! Taisin jossain aiemmassa kommentissa mainitakin, että meillä taitaa olla suht. samoihin aikoihin lasketut ajat eli täälläkin sairaalakassin pakkaus on juuri nyt ajankohtaista ja osin aloitettukin jo.
Itsekin yritän pärjätä suhteellisen vähällä, oikeastaan listasi toimi tosi hyvänä check-listana, kiitos siis siitä :) Noiden lisäksi mukaan lähtee villasukat ja omia sukkia (olen kuullut kauhutarinoita sairaalan sukista) ja tens-laite, jonka vuokrasin sillä ajatuksella, että sitä voisi hyödyntää kivunlievityksessä jo kotona.
Sairaalavaatteiden käyttäminen kuulostaa myös ihanalta, sillä en kaipaa yhtään enempää pyykkiä tai halua riskeerata sitä, että omat vaatteet menevät siinä tiimellyksessä pilalle. Jos sattuisimme saamaan huoneen Perhepesä-hotellista (ymmärsin, että ensisynnyttäjillä saa mennä aikalailla kaikki putkeen, jotta sinne pääsisi) niin puolisoni saa sitten sinne kiikuttaa muutamat omat vaatteet minulle :)
Oikein paljon tsemppiä loppuodotukseen teidän koko perheelle, tuleva isosiskokin mahtaa olla jo aivan intona <3 Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka satuttaisiin samoihin aikoihin Naistenklinikalle!
Voi miten kiva kuulla, että postauksesta oli iloa! Tosi ihana, kun teissä lukijoissa on samanaikaisesti odottajia ja vielä osa niin samoilla viikoilla.
Niin kuin varmasti teetkin, googlaile vielä muidenkin listoja. Niissä on nimittäin aika isoja eroja, ja niistä voit löytää täydennykseksi jotain sellaista sinulle tärkeää, jota minulla ei ole. :) Omat sukat minullakin on listassa ja lisään vielä paksummat merinovillasukat. Huoneilmasta ei koskaan tiedä, niin ei ainakaan tarvitse palella. Juuri näin: sitä ei kaipaa pyykkiä eikä omien vaatteiden pilalle menemistä. Muutenkin synnytyksessä vaatteet ovat sivuosassa.
Miten nuo Perhepesä-hotellin käytännöt ovatkin minulle niin vieraat. Kaikki tieto, jota olen siihen liittyen saanut, on oikeastaan teiltä. En tiennyt, että siellä pitää olla omat vaatteet, enkä tiennyt, että toista kertaa synnyttäneellä on suuremmat todennäköisyydet päätyä sinne.
Olisipa hauska ajatus, että ”tuttuja” ponnistaa samaan aikaan samassa paikassa. :) Samoin kiitos, oikein paljon onnea matkaan ja jo valmiiksi onnellisia ensihetkiä pienen kanssa. <3
Huulirasvan vinkkasi mukaan otettavaksi esikoiseni kätilö. Lisäksi villasukat tai muut lämpimät sukat.
Kiitos paljon avusta! Bepanthenia käytänkin myös huulirasvana ja tosiaan, lämpimät merinovillasukat heitän vielä mukaan. :) Aurinkoista viikkoa!
Hei, pakko kysyä, että mistä olet ostanut laukunja kosmetiikkalaukun? :) Näyttävät niin näppäriltä!
Moi Anu! Musta weekender-laukku on Longchampin. Tosi kätevä, kun siinä voi avata alaosan vetoketjulla lisää tilaa eli laukku toimii sekä tavallisen kokoisena että reilun kokoisena. Kosmetiikkalaukku taas on The White Companyn. Näppärä sekin, aina yöpymisillä mukana. :)