
Rakastamme merta yli kaiken ja yritämme riitävän usein hakeutua sen ääreen – maata pitkin, koska venettä emme omista. Perushiekkaranta eläväisine polskijoineen sopii sekin kesätunnelmaan, mutta vielä enemmän meitä viehättää rauhalliset poukamat, joissa sielu lepää kaislikon suhinassa, laineiden liplatuksessa ja lokkien kirkunassa.

Ystäväni vinkkasi meille retkikohteeksi Kallahdenniemeä, joka sijaisee Itä-Helsingissä Rastilan ja Vuosaaren välissä. Vaikka olen koti- ja synnyinkaupunkiani Helsinkiä paljon nähnyt, yksikään ei ole vetänyt vertoja tälle: rauhoitetun rantaniityn, korkean männikön ja idyllisen rantaviivan maisemaa ei turhaan kehuta poikkeukselliseksi Helsingissä.

Me emme halunneet jäädä miltei heti parkkipaikalta avautuvalle uimarannalle, vaan jatkoimme vasemmalle yli rantaniittyjen etsimään omaa yksityistä soppea. Sellaisen löysimme ja täytyy sanoa, että jos jotain haluaisin tästä kesästä purkittaa, niin kyseisen hetken. Tunnelmassa yhdistyi kaksi sielunmaisemaani: merenkimalteinen saaristotunnelma tuulessa huojuvien niittyjen eteläranskalaisuuteen.

Tässä siis minulta kaikille kesätekemistä kaipaaville pääkaupunkiseutulaisille lämpimääkin lämpimämpi #viehättäväkohde-suositus – ja itse asiassa kohteeseen kannattaa kyllä lähimatkailla pidempääkin. Minulle Kallahdenniemestä tuli välittömästi yksi Helsinki happy place. Niin kiehtovaa kontrastia kuin esimerkiksi Kivinokka urbaanilla vastarannan maisemallaan tarjoaakin, itse mieluiten katson merenrannalla luontoa, ja sitä tämä kaikkia aisteja rauhoittava merellinen aarre, jolle kuvani eivät tee tarpeeksi oikeutta, tarjoaa. Matalana ranta on ihanteellinen myös uimiseen lapsiperheille.

Lähiretkeilyyn erittäin oleellisesti kuuluu tietysti myös eväät. Vaikka olen se fiilistelijäihmistyyppi, joka voisi raahata mukanaan epäergonomista piknikkoria posliineineen, juustolajitelmineen ja viilennettyine roseineen, tiedostan myös realiteetit: vaikka tunnelmasta ei tinkisikään, on eväsretki kahden lapsen ja koiran kanssa pakko toteuttaa käytännöllisesti. Niinpä lähdin suunnittelussa liikkeelle mahdollisimman vähistä kantamuksista. Mitä voisimme syödä ilman astioita ja aterimia?

Totesin nopeasti, että ei ole leivän voittanutta evästä, mutta että pelkällä juustolla ja kurkkulla – vaikka juustoa ja kurkkua rakastankin – ei koko kesän eväsretkiä taiteta. Kun leipään panostaa vähän enemmän, pääsee makunautinnossakin arjen yläpuolelle sen tavallisen joka-arkiaamuisen ruikkarin sijaan.

Tässä meidän perheen muutamia lempieväsleipiä:
- croissant mozzarellalla, tomaatilla ja basilikalla
- rieska tuorejuustolla, kylmäsavuhärällä, punasipuli-kurkkuhakkeluksella ja herneenversolla
- maalaisleipä vuohenjuustolla, avokadolla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja marinoidulla punasipulilla
- bagel tuorejuustolla ja graavilohella
- saaristolaisleipä lohi- tai katkarapuskagenilla
- patonki chorizolla, mancegolla ja paprikalla

Leipien kuljetukseen ja nauttimiseen löysin kaupasta paperisia Saga-eväspusseja. Eväspussit ovat osoittautuneet hurjan jäteviksi: toisin kuin rasiat, ne eivät itsessään vie laukussa tilaa tai paina, ja niistä leipä on helppo lapsenkin syödä. Pussit ovat biohajoavia ja kompostoituvia.

Leipien lisäksi toinen ilman astioita ja aterimia -eväsoivallukseni on suolaiset ja makeat cocktail-tikut. Bambuisiin cocktail-tikkuihin voi koota mitä vain suolaista tai makeaa, ja syödä nekin sitten paperipusseista kuljetettuina sormin. Ihania suolasia makuyhdistelmiä ovat esimerkiksi klassikot mozzarella-kirsikkatomaatti-basilika, ilmakuivattu kinkku-hunajameloni sekä feta-vesimeloni-minttu.
Meillä tässä muodossa oli makea jälkkäri, mansikka-lettutikku. Tästä tikkarista, niin kuin kolmevuotias sen nimesi, ei enää eväsherkku kesäisemmäksi ja helpommaksi muutu.

Aurinkoista ja rentouttavaa lomaa tänään työnsä päättäville!
Hei!
Tekstisi innoittamana haluaisin vinkata sinulle retkikohteeksi Mustasaarta, joka sijaitsee Seurasaaren selällä. Kun lapseni olivat pieniä retkeilimme siellä paljon. Lauttamatka kestää vain 15 min. ja lapsista se oli juuri sopiva :) Ainakin ennen saaressa oli kotieläimiä(kanoja ja pupuja ja lampaitakin) ja pienille sopiva leikkipaikka. Uimaranta on myös lapsille sopiva. Niin ja lauttaan pääsee vaunuilla. Jos innostuit, niin lue lisää Mustasaari Helsinki. Koska saaren omistaa ghin seurakuntayhtymä niin saari on päihteetön. Lounasbuffet siellä muuten oli tosi hyvä ja korvapuustit!
Voi että, tuli tätä kirjoittaessa monta ihanaa muistoa mieleen. Ihanaa kesää teille, Tiina
Moi Tiina ja kiitos paljon, kun vinkkasit! Itse asiassa juuri juhannuksena retkeillessä muistelimme mieheni kanssa Mustasaarta. :) Kävimme siellä ennen lapsia, kun lautta lähti ihan entisen kotimme vierestä. Saari oli todella symppis ja juurikin lapsille ihanteellinen. Sitä en kuitenkaan olisi muistanut, saako lauttaan viedä vaunut, joten kiitos tärkeästä tiedosta. Jos tarjolla on kotieläimiä, lounasbuffet, korvapuusteja ja uimaranta, niin mitä sitä muuta perhe tarvitsee. Varmasti menemme Musasaaren tänä tai ensi kesänä. :) Samoin kiitos, oikein aurinkoista kesää myös sinne!
Päätin juuri, että yksi meidän minikesäloman retkistä suuntaa ehdottomasti tuonne rantaan. ❤ Me ollaan käyty paljon grillaamassa Kallahdessa, mutta siitä on jokunen vuosi kun olen viimeksi Kallahden tuossa osassa käynyt. Minua on kiehtonut aina vähän enemmän Aurinkolahden rantabulevardi.
Eväsvinkit otan ehdottomasti talteen. Varsinkin tämän lettu-mansikka-tikku osuuden.
Suosittelen! Vielä, kun sinulla on lyhyt matka. Ainakin siinä kohtaa, jossa me olimme, tavoitti ihan erilaisen rantafiiliksen kuin Aurinkolahdessa, jos tosiaan vaihtelua kaipaa, vaikka rantabulevardilla muuten viihtyisikin. :) Lettu-mansikkatikku – tai tikkari, niin kuin kolmevuotias sanoo – oli super ihana kesäjälkkäri. Kiva, jos tykkäsit vinkistä!