Eväsretki: #viehättäväkohde Kallahdenniemi ja kevyt piknik ilman astioita

Rakastamme merta yli kaiken ja yritämme riitävän usein hakeutua sen ääreen – maata pitkin, koska venettä emme omista. Perushiekkaranta eläväisine polskijoineen sopii sekin kesätunnelmaan, mutta vielä enemmän meitä viehättää rauhalliset poukamat, joissa sielu lepää kaislikon suhinassa, laineiden liplatuksessa ja lokkien kirkunassa.

Ystäväni vinkkasi meille retkikohteeksi Kallahdenniemeä, joka sijaisee Itä-Helsingissä Rastilan ja Vuosaaren välissä. Vaikka olen koti- ja synnyinkaupunkiani Helsinkiä paljon nähnyt, yksikään ei ole vetänyt vertoja tälle: rauhoitetun rantaniityn, korkean männikön ja idyllisen rantaviivan maisemaa ei turhaan kehuta poikkeukselliseksi Helsingissä.

Me emme halunneet jäädä miltei heti parkkipaikalta avautuvalle uimarannalle, vaan jatkoimme vasemmalle yli rantaniittyjen etsimään omaa yksityistä soppea. Sellaisen löysimme ja täytyy sanoa, että jos jotain haluaisin tästä kesästä purkittaa, niin kyseisen hetken. Tunnelmassa yhdistyi kaksi sielunmaisemaani: merenkimalteinen saaristotunnelma tuulessa huojuvien niittyjen eteläranskalaisuuteen.

Tässä siis minulta kaikille kesätekemistä kaipaaville pääkaupunkiseutulaisille lämpimääkin lämpimämpi #viehättäväkohde-suositus – ja itse asiassa kohteeseen kannattaa kyllä lähimatkailla pidempääkin. Minulle Kallahdenniemestä tuli välittömästi yksi Helsinki happy place. Niin kiehtovaa kontrastia kuin esimerkiksi Kivinokka urbaanilla vastarannan maisemallaan tarjoaakin, itse mieluiten katson merenrannalla luontoa, ja sitä tämä kaikkia aisteja rauhoittava merellinen aarre, jolle kuvani eivät tee tarpeeksi oikeutta, tarjoaa. Matalana ranta on ihanteellinen myös uimiseen lapsiperheille.

Lähiretkeilyyn erittäin oleellisesti kuuluu tietysti myös eväät. Vaikka olen se fiilistelijäihmistyyppi, joka voisi raahata mukanaan epäergonomista piknikkoria posliineineen, juustolajitelmineen ja viilennettyine roseineen, tiedostan myös realiteetit: vaikka tunnelmasta ei tinkisikään, on eväsretki kahden lapsen ja koiran kanssa pakko toteuttaa käytännöllisesti. Niinpä lähdin suunnittelussa liikkeelle mahdollisimman vähistä kantamuksista. Mitä voisimme syödä ilman astioita ja aterimia?

Totesin nopeasti, että ei ole leivän voittanutta evästä, mutta että pelkällä juustolla ja kurkkulla – vaikka juustoa ja kurkkua rakastankin – ei koko kesän eväsretkiä taiteta. Kun leipään panostaa vähän enemmän, pääsee makunautinnossakin arjen yläpuolelle sen tavallisen joka-arkiaamuisen ruikkarin sijaan.

Tässä meidän perheen muutamia lempieväsleipiä:

• croissant mozzarellalla, tomaatilla ja basilikalla
• rieska tuorejuustolla, kylmäsavuhärällä, punasipuli-kurkkuhakkeluksella ja herneenversolla
• maalaisleipä vuohenjuustolla, avokadolla, aurinkokuivatulla tomaatilla ja marinoidulla punasipulilla
• bagel tuorejuustolla ja graavilohella
• saaristolaisleipä lohi- tai katkarapuskagenilla
• patonki chorizolla, mancegolla ja paprikalla

Leipien kuljetukseen ja nauttimiseen löysin kaupasta paperisia Saga-eväspusseja. Eväspussit ovat osoittautuneet hurjan jäteviksi: toisin kuin rasiat, ne eivät itsessään vie laukussa tilaa tai paina, ja niistä leipä on helppo lapsenkin syödä. Pussit ovat biohajoavia ja kompostoituvia.

Leipien lisäksi toinen ilman astioita ja aterimia -eväsoivallukseni on suolaiset ja makeat cocktail-tikut. Bambuisiin cocktail-tikkuihin voi koota mitä vain suolaista tai makeaa, ja syödä nekin sitten paperipusseista kuljetettuina sormin. Ihania suolasia makuyhdistelmiä ovat esimerkiksi klassikot mozzarella-kirsikkatomaatti-basilika, ilmakuivattu kinkku-hunajameloni sekä feta-vesimeloni-minttu.

Meillä tässä muodossa oli makea jälkkäri, mansikka-lettutikku. Tästä tikkarista, niin kuin kolmevuotias sen nimesi, ei enää eväsherkku kesäisemmäksi ja helpommaksi muutu.

Aurinkoista ja rentouttavaa lomaa tänään työnsä päättäville!