Hyvää juhannuksen jälkeistä huomenta! Miten te jakselette? Huomasin itsestäni viime viikolla, että odotin juhannusta enemmän kuin pitkään aikaan, siitäkin huolimatta, että suunnitelmissa ei ollut yhtään mitään – tai ehkä juuri siksi. Sääennuste näytti lupaavalta, metatyön määrä ja ajokilometrit mieleni mukaiselta: kakkoskodillemme, terassille, olisi metrin matka, ja kaikki olisi koko ajan käden ulottuvilla ilman pakkaamista.
Aloitin juhannuksen piipahtamalla torstaina kaupungilla asioilla. Myy kaupunkilaiselle juhannuksena mitä vain vastapoimitun näköisenä ja hän ostaa sen ylihintaan. Kesäporkkanat korikassissa hyppäsin bussiin ja köröttelin onnellisena takaisin kehä ykkösen maaseudun rauhaan. Mikään ei siinä hetkessä tuntunut yhtä hyvältä kuin potkaista sandaalit jalasta ja marssia paljain varpain takaisin oman kodin takapihalle.
Päätimme juhlia keskikesän juhlaa kolme päivää samalla kaavalla: päiväksi retkelle luonnon ääreen ja iltapäiväksi kotiin terassille syömään. Resepti toimi tosi kivasti: vaihtuvien maisemien mutta rennon aikataulun takia pitkä viikonloppu tuntui kuin pidemmältäkin esikesälomalta.
Toisin kuin ymmärrettävästi monet menoa kaipaavat kaupunkilaiset, me emme hakeutuneet juhannustapahtumien pariin vaan mahdollisimman kauas niistä, rauhallisiin poukamiin. Muistin taas, miten yksinkertainen hyvän kesäpäivän resepti on: ei se vaadi kuin nokan kohti merenrantaa ja eväsleivät koriin. Vaikka juhannus pääkaupungissa saattaa kuulostaa betoninharmaalta ja pakokaasuntuoksuiselta, jopa minä syntyperäisenä helsinkiläisenä yllätyn retki toisensa jälkeen merellisen Helsingin idyllisyydestä. Kaislojen suhinassa en osannut kaivata mitään tai minnekään.
Kotipihalla pöytään katoimme helppoa ja hyvää kesäruokaa, kuten tässä savusiikaa (yksi oikaisusuosikkimme on Lidlin valmis kokonainen), mummonkurkkuja, perunasalaattia, herneenverso-sokerihernesalaattia ja kananmunia. Luonnonkimpun keräsin senkin omilta mailta. Mikä minulla oli kerätessä, kun emme kerran juurikaan olleet rikkaruohoja niittäneet.
Päätin myös, että tänä juhannuksena saunon – saunan käyttö kun on meillä erikoisesti painottunut syksyyn ja talveen. Turvenaamio teki tehtävänsä ilman pulahdustakin. Kaiken kaikkiaan minulla on sellainen olo, että en viettänyt juhannusta kotona Helsingissä mutta en oikein maallakaan. Chansonit kesägrillailun taustalla veivät ajatukset myös vuosientakaiseen Pariisin-juhannukseen. Olin missä olin, mielentilassani olin keskikesässä. Koko kolme päivää se tuntui erityisen ihanalta.
Teidän juhannus kuulosti ihanalta!
Kiva on arkeen palatakin, mutta mukava juhannus oli meilläkin. Auto täynnä ihmisiä ja tavaraa ja ennenkaikkea ruokaa, mökillä oli rennonletkeää pienellä sukuporukalla ja sääkin mitä täydellisin. Serkukset saunoivat tuntitolkulla ja me aikuiset viihdyimme terassilla lettuja paistellen. Teini sanoi, että ”on maha niin täynnä että tekis mieli kysyä koska avataan joululahjat”. :D Kaikkein ihaninta oli keskiyön uinti.
Moi Anna! Oli ihana juhannus. Ja näin sanon siis myös monta tylsää ja paikoin ahdistavaakin kaupunkijuhannusta kokeneena. Ehkä nyt oman pihan ja perheen myötä olin aidosti vapaa pitäisi olla mökillä-, pitäisi olla mökki- ja vähintäänkin pitäisi olla reissussa -paineista. Näin oli tänä vuonna parempi kuin hyvä. :)
Tosi ihana kuulla, että myös sielläkin juhannus latasi akkuja! Enkä ihmettele: tuossahan on ihan täydellisen rennonletkeän keskikesän resepti. Säällä on kyllä iso vaikutus. Onneksi se noin kerran kymmenessä vuodessa meillä Suomessa hellii. :D Ei ole totta! Terkkuja teinille: arvaa kuka manasi eilen illalla ihan samaa pellavamekon nappeja munakoiso-fetagrilliruoan jälkeen löysentäen: tämä on pahempi kuin joulu. :D Vähän liiankin hyvältä maistuu kesäruoka ulkona, huh! Yöuinti on kyllä jotain niin taianomaista, että se täytyy kaikkien kokea joskus. Kivaa uutta viikkoa sinne!
Niin Joulun kuin Juhannuksen voi tehdä minne vaan ja milloin vaan. Vuorotyöläisinä olemme viettäneet Juhannusta milloin viikkoa ennen milloin jälkeen. Joulukin on joskus vaihtanut pakosti paikkaa. Juhlat ovat mielestäni enemmänkin mielentila, ei paikka tai aika. Ja varsinkin säiden suhteen olemme voiton puolella näitten pakollisten vaihtojemme takia.
Kiitos Merja kommentista, olen tismalleen samaa mieltä! Jo monta vuotta sitten päätin joulun kohdalla, että unohdamme pakkoperinteet ja teemme sitä, mikä sinä vuonna hyvältä tuntuu. Ja täysin sama ajatusmaailma kuuluu tietysti muihinkin pyhiin. :) Vuorotyöläisinä joustava mieli etenkin korostuu. Mielentilapa hyvinkin – juhannusmaiseen rentoon keskikesätunnelmaan voi vallan hyvin päästä jokin muukin viikonloppu. :) Nauttikaa kovasti sitten, kun sen aika on!
Kuulostaapa idylliselta. Ihania kuvia! Taalla Briteissa ei vieteta juhannusta mutta viikonloppuna oli vihdoin aurinkoinen saa, ja tuntui etta kesa oli vihdoin saapunut tanne.
Myöhäinen kiitos, Elina! Se tuntuu kyllä aina yhtä ainutlaatuiselta, jos juhannuksena Suomessa sää hellii. Ja onneksi helli –nyt täällä on taas vilpoista ja pilvistä. Toivottavasti Briteissä heinäkuu on alkanut aurinkoisissa, mutta ei tukelan helteisissä, merkeissä. :)
Aika samalla kaavalla vietimme meidän juhannusta, ja totesinkin sunnuntai-iltana miehelleni, että olipa varsin rentouttavaa ja mukavaa. Perjantaina illalla ajoimme Pohjoisrannasta takaisin kotiin ja laitoin merkille, että keskustassa oli aika paljon ihmisiä. Muistan nimittäin muutamien vuosien takaisin kaupunkijuhannuksen, jolloin istuimme kuohuvalla Ursulassa ja missään ei ollut ketään. Olisiko kaupunkijuhannuksen suosio nousussa? En ehkä varsinaisesti haaveile omasta kesämökistä, mutta omasta veneestä sitäkin enemmän. Silloin olisin varmasti halunnut veneillä johonkin lähisaareen grilliherkut mukana, yöpyä veneessä ja herätä aikaisin meren ääreltä lintujen viserrykseen.
Kaikki nää sun juhannuskuvat ovat niin tunnelmallisia ja kauniita ja todellakin tunnistan tuon luomuvihannekset kassissa fiiliksen :D Jos se näyttää juuri maasta nostetulta, on sen pakko olla terveellisempää ja herkullisempaa. Juhannustapahtumat eivät juuri nekään minua innosta, mutta Korkeasaaressa olimme lauantaina ja niin oli muuten aika moni muukin. Tuntui ihan jo järjestetyltä tapahtumalta.
Ihana kuulla, että tavoititte saman leppoisan fiiliksen etelässä! Uskon, että meininki on siinä mielessä muuttunut, että keskusta ei ole enää samanlailla juhannuksena autio kuin ennen. Itse edelleenkin vierastan omalla kohdalla sellaista kaupunkikaupunkijuhannusta, jossa mennään ihmisten ilmoille, mutta Helsinki-juhannus, jossa grillattiin omalla pihalla ja hakeuduttiin luontoon, tuntui oikein omalta. Vaikka toisaalta, kyllä minä tuon yksin Ursulassa kuohuvalla -fiiliksen hienouden tavoitan täysin. :)
Ymmärrän niin hyvin venekuumeen! Me myös rakastamme merta yli kaiken, mutta onneksi veneilytaidottomina (ja minä merisairaana) emme ole keksineet oikeasti harkita venettä. Sellainen vene, jossa voisi yöpyä, menisi kyllä täysin kesämökistä! Ja olisi itse asiassa loppujen lopuksi aika helppo, edullinen ja kätevä ”mökki” varsinaiseen kuivan maan mökkiin verrattuna.
Arvaan, että sinä tavoitat! Nyt kotimaan road tripillä ostimme Reposaaressa kahvilasta viereisen tilan tomaatteja ja ai että sitä helsinkiläisen onnea. :D :D
Kuulostaa aivan täydelliseltä juhannukselta. Minä vietin omani töissä, tuhoten työkavereiden kanssa pomon meille jättämää jäätelövarastoa. Tehtiin me siinä ohessa vähän töitäkin. Aamupäivisin touhuttiin perheen kesken. Mutta ehkä minä pyydän ensi vuonna juhannuksen vapaaksi, ainakin osittain.
Oli ihana juhannus – ja miten se jo tuntuukin niin kaukaiselta. Ah, jäätelövarasto paras varasto. :D Kiva, että sait työvuorojen välissä vähän perheaikaa. Ehkä ensi vuonna on sitten lomaa, mutta toisaalta juhannukseen liittyviä asioita voi hyvin tehdä muinakin kesäviikonloppuina. :)