Kaupallinen yhteistyö / sisältää siivousetukoodin, Freska
Meillä on sisustusbloggaajakollegoiden kanssa tapana tehdä kuukausihaasteita ja tällä kertaa porukkamme aiheena on koti arjen helpottajana Muotoseikan haastamana. Kiitos Vilja hyvästä ja itselleni todella läheisestä aiheesta! Tämä on hyvä sauma minulle käydä läpi, mikä nykyisessä kodissamme toimii ja mikä taas ei, eli mitä huomioida seuraavan kodin ratkaisuissa, ja toivottavasti siten herättää ajatuksia toimivasta arjesta teissäkin.
Vaikka kesä voi aluksi tuntua epäloogiselta ajalta puhua arjesta, sanoisin, että tulevan kuukauden ajan kotimme toimivuutta vasta mitataankin, kun olemme koko nelihenkinen perhe ja koira kuukauden tiiviissä neliöissä, toki välillä muualla yöpyen, mutta kuitenkin lomatukikohtana kotia pitäen.
Jos haaste on koti arjen helpottajana, niin aihetta voisi jatkaa teemalla siivooja loman helpottajana. Siksi ajattelinkin, että jaan teille pitkästä aikaa siivousyyhteistyökumppanini Freskan alennuskoodin, jos joku teistä kaipaa lomaa nimenomaan kotitöistä. Koodilla HOMEVIALAURA saat 40 euroa alennusta ensimmäisestä siivouksesta, kun tilaat jatkuvan siivouksen. Etu on voimassa 31.7.2019 asti.
Freskalle kuuluu kiitos myös siitä, että sain pitkästä aikaa ylipäätään otettua kotikuvia. Viime ajat kun ovat menneet juurikin arjen toiminnallisuuksien ratkaisemisessa, sen pohtimisessa, mikä mahtuu minnekin, jotta 70 neliössä mahtuu kaikki kaksitoista jalkaa pyöriä. Tavaroiden järjestelypuuskan ja huolellisen siivouksen jälkeen täällä on pitkästä aikaa saavutettu jonkinlainen (hetkellinen) tasapaino.
Yksitasoisuus ja aidattu piha
Aidattu piha saattaa olla isoin yksittäinen apu arjessamme. Edellinen kotimme sijaitsi hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja voi sitä vaivaa pukea ja kuskata vauva monta kertaa päivässä säällä kuin säällä ylös alas koiran ulkoiluttamisen takia. Oma piha mahdollistaa sen, että Onni pääsee aina halutessaan asioilleen, vaikka varsinainen lenkki onnistuisikin vasta myöhemmin. Maan tasalta on myös paljon helpompi tällä porukalla lähteä, ja lisäksi en joudu hermoheikkomutsina pelkäämään, tuleeko joku kävelemään opetteleva hoipertelija portaissa alas. Niin ehdoton kriteeri yksitasoisuus ei kuitenkaan ole, ettemmekö voisi seuraavaksi muuttaa kaksikerroksiseen taloon, jos tilanne sitä vaatii, mutta oma aidattu tai muuten suojaisa piha meillä pitää koiran kanssa jatkossakin olla.
Kompaktius – tai optimaalinen koko ylipäätään
Kodin kompaktiudella on puolensa ja puolensa. 70-neliöisen kolmion imuroi muutamassa minuutissa yhdestä pistokkeesta, ei toki huolellisesti, mutta pahimmat pölyt keskilattialta kuitenkin. Kaiken kaikkiaan kodin ylläpitämiseen menee vähemmän aikaa kuin isossa tai monikerroksisessa kodissa menisi. Toisaalta alamme nyt pikkusiskon syntymisen myötä olla siinä tilanteessa, että koti on jo liiankin kompakti – tavaroita saa änkeä paikoilleen ja keittiössä hääräily on yhtä törmäilyä. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että kodin optimaalinen koko – mitä se sitten itse kullekin tarkoittaa – vaikuttaa merkittävästi arjen toimivuuteen. Liian pieni koti voi tehdä arjesta tahmeaa, kun taas liian iso koti saattaa nielaista suhteettoman ison osan ajasta kotitöihin.
Paikka kaikelle -ajattelu ja Monica-kaappi
Tärkeimpiä yksittäisiä arjen toimivuuteen kotona liittyviä seikkoja on minusta paikka kaikelle -ajattelu. Periaatteessa ajattelen, että ei ole liian pieniä säilytystiloja, on vain liikaa tavaraa. Siksi kannustan siihen, että omaisuuden käy huolellisesti läpi, karsii turhan ja etsii lopuille selkeät säilytyspaikat, jotka voivat olla luoviakin ratkaisuja perinteisten sijaan. Kuitenkin vauvan myötä, jonka tavarat sitteristä leikkikaareen ja turvaistuimeen ovat lähtökohtaisesti fyysisesti isoja, on tämä ideaali meillä tällä hetkellä kariutunut. Joka tapauksessa ajattelen, että on kodissa on hyvä olla paikka kaikelle – myös sille, jolle ei ole paikkaa. Olen vihdoinkin myöntynyt siihen, että kodissa on aina jotain tavaraa tulossa tai menossa. Siksi aion jatkossakin varata tyhjän hyllyn tai muun tilan niin sanotulle Monica-kaapille. Sekalaisen sälän ei ole kiva pyöriä avoimilla keittiöntasoilla, joten siksi arjen toimivuuden nimissä minusta säilytystiloista kannattaa napata joku osa tällaiselle vaihtuvalle tavaralle.
Käsillä olevat kierrätyspisteet
Kierrätysteemalla jatkaen arjen toimivuuteen vaikuttaa myös mahdollisuus lajitella roskat: onko se tehty helpoksi tai vaikeaksi. Minusta ideaalitilanteessa kaikki jätteet pystyisi lajittelemaan keittiön ulosvedettävään allaskaappiin, mutta ainakaan meillä ei siihen ole tilaa. Arki onneksi toimii myös niin, että lajittelemme loput jätteet keittiön vieressä sijaitsevaan Niimaar Ecosmol -kalusteeseen ja loput eteisen kaappiin.
Kurat keräävä ja tarpeeksi tilava eteinen
Eteinen taitaa olla oikea lapsi- ja koiraperheen arjen toimivuuden – tai toimimattomuuden – symboli. Meidän postimerkin kokoista eteistä ei voi parhaalla tahdollakaan kehua käytännöllisyydestä, mutta sentään välioven ja ulko-oven välissä on pieni ovimatonkokoinen tila, johon voi pyyhkäistä pahimmat kurat ja jättää hiekkaiset kengät. Arkeamme helpottaa myös varsinaisen eteisen puolella oleva Pappelina-muovimatto, joka laadukkaana ja ryhdikkäänä pysyy hyvin paikoillaan, suojaa lattiaa ja on konepestävä. Jos haaveilla saa, niin seuraavaan kotiin toivoisin kuraeteistä, mutta tälläkin tilalla pärjäämme, kun sentään kylpyhuone, jossa koira huuhdellaan kuristaan, avautuu heti eteisestä.
Pyykkihuoltoon riittävästi tilaa
Jos on kuraeteinen perhe-elämänpyörittäjän unelma, niin kodinhoitohuone vasta onkin. Periatteessa ajattelen tästäkin niin, että ihan tavallisellakin kylpyhuoneella pärjää, mutta vauva on jälleen lisännyt pyykin määrää niin eksponentiaalisesti, että rehellisesti kaipaan sitä, että muutenkin ahdas kylpyhuone ja sauna olisi edes viikonloppuisin pyykkitelineistä vapaa. Tai että pyykit saisi muuten pois tieltä ja silmistä, vaikka ei erilliseen kodinhoitohuoneeseenkaan, mutta johonkin muuhun joutilaaseen tilaan vaikka verhon taakse. Kuivausrumpu olisi tietysti vaihtoehto, mutta jos ei vaatetta saa kuivata rummussa kuivaksi asti, niin ripustaa se täytyy lopulta kuitenkin, mikä ei siis poistaisi kuivaustilan tarvetta, vaikka siihen kuluvaa aikaa lyhentäisikin. Tässä kodissa mennään tällä, mutta seuraavassa toivoisin pyykkihuoltoon edes jonkinlaista lisäapua tai -tilaa. Sentään nykyiseen kylpyhuoneeseemme mahtuu kolme pyykkikoria: lajittelu suoraan oikeisiin väreihin on arkea helpottavaa.
Helppohoitoiset materiaalit
Arkea kotona helpottaa myös materiaalien helppohoitoisuus. Meillä on koiran takia laadukas laminaatti, mutta paljon hyvää parketeista koiraperheiltä kuultuani, voisin jatkossa valita myös sen – etenkin, kun rakas nelijalkaisemme on kauniisti sanottuna laiskanpuoleinen paikoillaan makoilija. Kodin valkoisuus ei koskaan ole minun arkeani hankaloittanut, mutta ymmärrän hyvin muitakin kokemuksia. Kvartsin ominaisuuksia ylistän yli kaiken: toisin kuin marmori, se ei ime itseensä yhtään mitään, ei tomaattikastikkeita, ei piirustustusseja, ei mitään. Ruokapöytämme onkin ollut arjessa ihanan huoleton. Keittiön taso, täyslaminaatti, ei ehkä ole se kaikista kaunein ja kiinnostavin, mutta myöskin siitä on lähtenyt kaikki lika, mitä ei voi kokkaavassa perheessä liikaa kiittää. Konepestävät sohvanpäälliset ovat tässä elämäntilanteessa jatkossakin ehdottomat, samoin harmaalta pinnaltaan eläväiset ja siksi anteeksiantavat matot.
Nämä ovat ihania postauksia, juuri aloitin lukemaan jälleen vanhoja järjestelypostauksiasi.
Minulla alkoi loma, olen raskaana ja huonovointinen mutta haaveeni olisi saada kotiin järjestys. Juurikin jokaiselle tavaralle oma paikka, siisti kaapit ja tavaroita laatikoihin ja pussukoihin. Maailma siis valmiiksi tosiaankin ennen vauvan syntymää :). Olo ei aina anna myöden mutta ainakin blogistasi voi inspiroitua ja pistää ideat ylös.
Niin ihana kuulla, kiitos palautteesta! Minulla on ollut kova ikävä järkkäilyä ja järkkäilypostauksia, ja ajattelin, että ehkä teilläkin. Täytyy taas viimeistään arjen käynnistyttyä palata tähän aiheeseen mahdollisimman usein. :)
Ymmärrän NIIN hyvin! Ihan samoin yritin minä saada molempien vauvojen kohdalla maailmaa valmiiksi. Mutta niin se vain menee koti-ihmisellä. Yhdistä nyt pesänrakentamiseen hormonit, tarve järjestykseen ja harmoniaan sekä tieto tieto siitä, että kohta juurikaan mihinkään ylimääräiseen ei ole hetkeen aikaa, niin kyllähän sitä vähemmästäkin tulee tarve saada jonkinlainen hallinnantunne. :D Mutta jos vointi on huono, niin tietenkin pitää se edellä mennä. Pidän kovasti peukkuja, että olosi helpottaisi! Yhtä kaikki olen iloinen, jos voin tarjota inspiraatiota ja ideoita valmistautumiseen, vaikka heti ei konkreettisesti kaiken kimppuun pääsisikään. Onnellista odotusta! <3
Kiitos inspiraatiosta! Mulla on Monica-ullakko ja se kylla pitaisi kayda lapi ja heittaa pois kaikki ylimaarainen. Sen jalkeen voisin pitaa pienemman Monica-kaapin.
Kiitos itsellesi lukemisesta! Arjesta ja järjestyksestä on niin kiva kirjoittaa, kun tiedän, että linjoilla on paljon samanhenkistä porukkaa. Paljon tsemppiä Monica-ullakon läpikäymiseen! Projekti ottaa aikansa, mutta ehkä sateisina lomapäivinä tulee tartuttua toimeen. :) Olen samaa mieltä, että realisti tavaran kanssa kannattaa olla. Ihan kaikesta tavarasta ei kuitenkaan pääse eroon, mutta jos edes turhimmista. Kaappi ullakon jälkeen kuulostaa siis hyvältä!
Tuo kodin yksitasoisuus on mielestäni tärkeä pointti. Olen asunut niin kolmi-, kaksi-, ja yksitasoisessa ratkaisuissa.
Ensinnäkin portaikko vie aina neliöitä, ja niistähän sitä maksetaan.
Toisekseen kodin huolto on todella raskaampaa monikerroksisessa ratkaisussa.
Vielä, kun lapset ovat pieniä, niin esim. toisessa kerroksessa olevat makuutilat ovat todella vähällä käytöllä. Eivät lapset leiki siellä yksinään tai keskenään ja muutenkin ne on oltava aina silmän alla.
Yksitasoinen koti on miltei aina avaramman oloinen, kuin kaksikerroksinen ja pihakin on leveämpi, kuin kaksitasoisessa rivitalossa. Toinen asia on tietenkin jos on kyseessä tilava omakotitalo.
Erästä asunnonvälittäjää siteeratakseni voisikin sanoa, että kaksikerrosratkaisut pitäisi lailla kieltää.
Moikka Merja! Kiitos, kun jaoit ajatuksesi. Tosi tärkeää kuulla kokemuksia! Olen viime aikoina puhunut paljon kaksi- tai kolmekerroksissa talossa asuvien kanssa arjesta toiminnallisuuden näkökulmasta. Moni harmittelee juuri erityisesti vaatehuoltoa: kodinhoitohuone saattaa olla alakerrassa, mutta makuuhuoneet vaatekaappeineen yläkerrassa, jolloin vaatteita pitää koko ajan kuljettaa edes takaisin. Toisaalta kerroksissa on oma rauhansa, mutta rauhasta on ehkä eniten iloa vasta, kun lapset alkavat olla esiteini-iässä. Juuri siksi, kun pienten lasten on kuitenkin oltava valvovan silmän alla, meille sopisi parhaiten seuraavaksikin yksikerroksinen koti. Toisaalta koska Helsingin realiteetit ovat mitä ovat, tämä on asia, josta saatamme olla valmiit joustamaan. Aika näyttää. Mutta liikaa näitä ei voi etukäteen pohtia, joten kiitos vielä tärkeistä huomioista ja muistutuksista. :)
Tunnistan tuon, kun neliöt alkavat käydä pieniksi. 😅 Nimimerkillä neljä ihmistä kaksiossa. Muuten menee hyvin, mutta kaipaisin ehdottomasti ainakin lasten tavaroille (leluille) omaa tilaa.
Mutta hyvin on pärjätty näinkin. Toki se on vaatinut järjestelyjä. On tässä kodissa paljon hyviäkin puolia, vaikka pieni onkin.
Todella kunnioitettavasti olette saaneet neljän hengen arjen kaksiossa pyörimään! Uskon, että isoin haaste on säilytystila. Vaikka ei olisi mikään hamstraajakaan, niin kyllä sitä tavaraa ja lelua vain perheeseen kuin perheeseen kertyy. Toisaalta tilan voi ottaa positiivisena haasteena. On siinä oma tyydytyksensä, kun arjen saa toimimaan ei niin optimaalisissa olosuhteissa. :)
Mistä teidän sohva on? Aivan ihana!
Moi ja kiitos paljon! Sohva on Sits-merkin Julia ja sitä myy Boknäs. :)
Itselläni arjen tärkein helpottaja on robotti-imuri. Aivan mahtava keksintö! Luopuisin liki mistä tahansa kodinkoneesta ennen kuin robotti-imuristani. Aiemmin väsyneenä töistä tullesta alkoi jo ulko-ovesta sisään astuessa ärsyttämään vähäisetkin likamurut lattialla, ja nyt kotiin tullessa olo on ihanan levollinen, kun huomaa pikkuapulaisen imuroineen koko kämpän. Ja miten voi kodinkoneen puolesta herätä huoli, kun kotiin tullessa huomaakin ettei kotia syystä tai toisesta ole imuroitu… :)
Kiitos mainiosta vinkistä! Et muuten ole ainoa, joka robotti-imuria kehuu. Se taitaa useammallekin olla jo kuin perheenjäsen. :D Täytyy viimeistään seuraavaan kotiin, jota ei enää kaikkien todennäköisyyksien mukaan pysty imuroimaan nopeasti yhdestä pistokkeesta, harkita robotti-imuria arjen avuksi!
Pienen kodin hyviä puolia on myös se, että tavarat löytyvät helposti, koska niillä on vain rajallinen määrä mahdollisia sijainteja ;)
Itse haaveilen, että seuraava koti olisi hissillisessä kerrostalossa. Vasta näin perheen perustamisen ollessa ajankohtaista olen havahtunut siihen, kuinka suuri osa Helsingin kivojen alueiden kerrostaloista on hissittömiä. Kun nyt jo tympii kävellä kolmanteen kerrokseen, niin miltä se sitten tuntuisikaan beben ja beben tavaroiden kanssa, huhhu!
Pitää täysin paikkansa! ;) Vaikka kyllä todistetusti pienikin koti on välillä niin mullin mallin, ettei mitään löydä mistään. :D
Tuota onkin hyvä miettiä jo etukäteen, jos muuttoa ja perhettä suunnittelee. Kaikesta selviää, mutta kyllä se kieltämättä on vähän rasittavaa ja raskasta kavuta portaita painavan turvaistuimen tai vaunukopan kanssa plus muut tavarat tai kauppakassit siihen päälle. Vanhempien lasten kanssa sitten pystyy jo kipuamaankin, mutta pikkulapsivuosina priorisoisin hissiä tai maan tasalla olevaa kotia, jos mahdollista. Enpä ole muuten tullut ajatelleeksi hissien harvinaisuutta, mutta näin varmasti ainakin tiettyjen aikakausien taloissa on. Toivottavasti teille löytyy seuraavaksi mieluisa hissillinen koti. :)
Hyvä postaus! Näitä on aina ilo lukea. Tunnistan niin hyvin tuon pyykin määrän lisääntymisen vauvan kanssa. Meille osui vielä kovsti pulautteleva tapaus 😅Asumme kompaktissa kolmiossa mieheni ja vauvan kanssa. Pyykille ei juurikaan ole tilaa. Pesutornia en pieneen kylppäriin halua. Seuraavaksi hankintalistalla on kuivaava pyykkikone. Jospa se ympäriinsä kuivuvien trikoopyykkien määrää 😄
Ihana kuulla, kiitos kommentista! Arki- ja järjestelypostaukset taitavat olla sekä omia suosikkejani että teidän. :)
Jos sielläkin on pulauttelija, niin varmasti tiedät, millaisista pyykkimääristä puhun. Sama arpa osui tänne. :D Ja muutenkin hauska kuulla, miten samankaltainen tilanne teillä on. Kuivaavaa pyykkikonetta olen minäkin harkinnut, jos en tänne, niin ehkä seuraavaan kotiin. Vaikka tosin edelleen mietin, että olisiko hankinnasta tarpeeksi iloa, jos ei kone kuitenkaan kuivaa täysin kuivaksi. Kerrothan sitten käyttökokemuksia, jos sellaisen päädytte hankkimaan. :) PS. Meille kauluspaidat kuivuvat aina olohuoneen verhotangossa. :D
Me olemme ihan pian vaihtamassa kymmenisen neliötä suurempaan kaksioon juuri siitä syystä, että arjen pyörittäminen tehokäytössä olevissa neliöissä kävi minulle liian haastavaksi. Nykyinen kotimme on ihana, mutta ei vain oikea meille tällä hetkellä. Toivon, että palaamme vielä näille kulmille myöhemmin, ehkä sitten kun oman ostaminen tulee ajankohtaiseksi. Rakastan järjestystä ja se pitää pääkoppani tyynenä, mutta toivon että uudesta kodista löytyisi Monica-hylly tai laatikko, koska toden totta aina löytyy pieni määrä tavaraa joka seilaa epämääräisesti paikasta toiseen. Miksipä en siis varaisi yhtä tarkkaa paikkaa missä sekasorto saa olla valloillaan.
Ymmärrän ja uskon! Kiva kuulla kokemuksiasi, kiitos kun jaoit. Sen nimenomaan vain jossain kohtaa huomaa, kun arjen pyörittäminen ei enää toimi. Sepä se, koti voi olla ihana, mutta ei sillä hetkellä oikea. Sitten ei muuta auta kuin miettiä, mitkä ovat ne sillä hetkellä kaikista tärkeimmät kriteerit asumiselle. :)
Siis juuri näin! Minunkin mieleni on juuri niin järjestyksessä kuin koti. Siksi ympäristön tärkeyttä ei voi yhtään harmonianhakuiselle ihmiselle vähätellä. Eikö vain, AINA on jotain ajelehtivaa tavaraa. On se sitten kierrätykseen menevä vaate tai antamistaan odottava lahja. Siksi vaihtuvalle tavaralle varattu hylly pari on minunkin suunnitelmissani jatkossa. :)