*Merkityt tuotteet saatu PR-näytteinä
Meinasin aloittaa kirjoituksen pahoittelemalla hidasta postaustahtia, mutta totesin sen olevan turhaa. Te kyllä tiedätte ja ihanasti ymmärrätte.
Elän tällä hetkellä päiviä murmelina: aloitan päivästä toiseen samaa asiaa pääsemättä eteenpäin. Tosi kivasti meillä monessa suhteessa menee: vauva on valloittava ja kiitettävän helppo öisin, inahtaa vierestäni vain pari kertaa yössä lyhyesti syömään, joten jaksamisen näkökulmasta olen tilanteesta erityisen kiitollinen. Mutta päiväunissa kohdalle osuikin sitten sama arpa kuin viimeksi: toinenkaan tyttäreni ei nuku päiväunia kuin liikkuvissa vaunuissa ja sylissä.
Tilanne on saavuttanut jopa koomisia piirteitä. Vauva syntyi maanantaina ja tasan kahden viikon päästä maanantaina, kun kun maaginen kahden ensimmäisen viikon aika oli täynnä ja mieheni palasi isyysvapaalta töihin, itsenäisesti nukutut päiväunet loppuivat kuin seinään.
Niin kauan kuin vauva nukkuu hyvin öisin, päiväunista ei kai saisi kirjoittamattomien sääntöjen mukaan sanoa, mutta jaksamiseen vaikuttava tekijä se on sekin. Välillä tuntuu, että minun henkilökohtaisesti olisi helpompi jaksaa muutama huonommin nukuttu yö kuin se, että joudun päivisin kirjoittamaan ristiäistarjoiluihin liittyvän viestin yhdellä kädellä seitsemässä eri osassa – kiva puuhastelu kun antaa niin paljon virtaa. Tuntuu aivan absurdilta, urbaanilta legendalta, että joillakin on päivisin kolmekin tuntia vapaata aikaa, kun oma rakas herää kolmen minuutin jälkeen vaunujen pysähdyttyä tai käsistä laskettua.
Mutta nämä ovat näitä, päällimmäisenä on tietenkin valtava onni tuosta parhaillaan ensihymyjään vilauttelevasta ähertäjästä ja ratkaisuhakuisena uskon pian löytäväni lisää hetkiä omalle voimavaralle, kirjoittamiselle, koska silloin olen paras versio itsestäni äitinäkin, kunhan saamme ensin pienen ristiäisetkin vietettyä. Postausideoita ja teiltä tulleita toivepostauksia onkin jonossa ilahduttava määrä.
Se on mainittava, että sentään Monica-pinnasänky ei ole enää Monica-pinnasänky, vaan pinnasänky vain! Vilautin Instagram Storiesissa, miten meidän lastenhuoneen pinnasängystä oli tullut Monica-kaappi, siis Frendien Monicaan viitaten kaikkien epämääräisten asioiden säilö muuten näennäisesti siistissä kodissa. Mikä parasta – vapise Pelican-varasto! – sain vaikka kuinka monta tunnustusta teiltä muilta pinnasänkysäilöjiltä.
Vaikka sanotaan, että vauva ei tarvitse muuta kuin ruokaa, rakkautta ja puhtautta, niin kyllä ainakin meillä alkoivat huoneet hajota liitoksistaan, kun kaikki sitterit ja turvakaukalot ja lelukaaret ja vaatteet kaivettiin yhtäkkiä varastosta esiin. Nyt alan onneksi päästä haastavan tarkkaan mitoitetussa kompaktissa kodissamme jonkinlaisen järjestyksen kanssa niskan päälle, mutta jälleen kerran se vaati pientä pyörremyrskyä ja karsimista.
Sänkyyn on nyt, niiden romujen sijaan, pedattu ihanalta pieneltä kotimaiselta Kivikivi-yritykseltä saadut lasten pellavalakanat*. Vaikka vielä vauva nukkuu korisängyssä ja vieressäni, on lastenhuoneen tunnelma nyt yllättäen aika paljon levollisempi. Paitsi lakanat saimme Kivikivi-tytöiltä onnittelulähetyksenä ihanat merelliset tiimiasut*, mekon isosiskolle ja puvun pikkusiskolle. Molemmissa on todella hyvän tuntuinen laatu. Kiitos, näistä on takuuvarmasti paljon iloa kesällä!
Muutenkin olemme saaneet ihania, ja sanoisinko sattumoisin rusettipainotteisia onnittelulähetyksiä tytöille. Voinkin tässä samalla jakaa teille tutkivaa rusettijournalismia.
Tutuimpia meille tähän asti ovat olleet ruotsalaisen Livlyn rusetit. Siinä missä Livlyn ruseteissa on vähän kiiltävämpi pinta, ovat nämä rusetit kauniin kankaisia ja siten moneen asuun ja tilaisuuteen maanläheisempiä.
Suomalaisen Riikan valmistamat Sievä-rusetit* saimme suosikkikaupastani PikkuVaniljasta, joka myy paitsi näitä asusteita kaikkea muuta vaaleansävyistä ihanaa lapsille.
Taas Gipsy Parrotin* Anna tekee käsin harsokankaisia rusetteja, kaulureita ja hameita hurjan kauniissa sävyissä. Näin kauniita kotimaisia käsintehtyjä asusteita antaa erityisen mielellään lahjaksikin. Meillä on ihan Herran hallussa, miten minäkin päivänä äidin asuste-ehdotuksiin suhtaudutaan: välillä kolmevuotias ei muuta tekisikään kuin neiteilisi glitter-käsilaukuillaan, välillä kelpaa vain rönttäisimmät päiväkotipöksyt. Toisaalta, eikö se ole sellaista itse kullakin.
Kaiken kaikkiaan olen kokenut olevani suhteellisen skarppi, vaikka kädetön, vastasyntyneen äiti – ainakin siihen asti, kun menin avaamaan ovea ystäväperheelle, jonka unohdin täysin olevan tulossa kylään. Lievää olenko tulossa hulluksi -oloa aiheuttavat myös doppelgängerit, joista erehdyn sivusilmällä koko ajan. Makoileepa koira rauhallisesti. Ai se onkin kuopimassa tulppaanipenkkiä. Onpa vauva tyytyväinen. Ai se olikin kolmevuotiaan nukke sitterissä.
Siihen nähden, että näen päiväseurani neljänä, on kai ihan hyvä suoritus, että täällä ollaan ylipäätään hengissä. Mites muilla synnyttäneillä menee? Ja tietysti teillä ylipäätään?
Onko teillä käytössä kantoliina? Meillä se pelasti nämä olemattomat päikkärit.
Moikka Laura ja kiitos hyvästä muistutuksesta! Kantamista tulee varmasti enemmän harjoitettua sitten, kun lähdemme kesällä retkeilemään perheenä. Miksi ei kotonakin totta kai. Siihenhän vauvat kyllä usein mieluusti nukahtavat. Varsinaisesti tätä haastetta se ei kuitenkaan täysin ratkaise, sillä päiväunipätkän (jos sellaista olisi) olisin kaikista mieluiten täysin kädet vapaana ja kantaminen on myös helteellä aika hikistä puuhaa. ;) Mutta oikein hyvä silti, että muistuttelit tästä! Ihan varmasti kantaminen on yksi hyvä apulisä arkeen nyt, kun vauva jo aika hyvin kannattelee päätään. :)
Meillä nukutaan hyvin, itsenäisesti ja pitkään, mutta puolitoistavuotias on usein väsyneenä hoitopäivän jälkeen varsinainen sylivauva. Ruuanlaitto on erityisesti melkoinen haaste kun se pitäisi tehdä yhdellä kädellä taapero sylissä.
Muutenhan meillä on käynyt melkoinen arpaonni tämän pesueen kanssa. Vaikka ovatkin melkoisen kovapäisiä kumpikin. Mistä lie tällaisen ominaisuuden perineet.
Minun kirjoittamistani puolestaan syö kaikki muu. Mutta saa syödäkin. Skarppaan vähän myöhemmin.
Kiitos vielä tätäkin kautta Instagramin tsemppiviestistä.
Hyvin, itsenäisesti ja pitkään – onnea loton täysosumasta! Tosi kiva kuulla, tuo oikeasti helpottaa huomattavasti arkea. :) Läheisyydenkaipuu on kyllä todella ymmärrettävää noin pienelle ja vähän isommallekin hoidon jälkeen. Kuulostaa tutulta, on meilläkin monet kastikkeet yhdellä kädellä keitelty. :) Tosiaan paljon jaksamista sinne toisenlaisiin haasteisiin! Sen olen huomannut, että lukijat kyllä ymmärtävät ihanasti hiljaisemman tahdin. Usein sitä kiireisimmin itse kirjoittaja kaipaa henkireikänsä pariin. Toivottavasti siellä pian tilanne helpottaa!
Kiitos. Meillä ei lotota enää, kun täysosuma osui kohdalle kahdesti.
Heippa, mistä tuo pinniksen helmalakana on? :)
Moi Maria! Se on Ikeasta niin kuin sänkykin. :) Tämä:
https://www.ikea.com/fi/fi/p/len-helmalakana-pinnasaenkyyn-valkoinen-20295911/
Meidän pieni on nyt 3,5kk ja niin tyytyväinen ja aurinkoinen tapaus että! Nukkuu päivällä yhdet 3-4h unet, siinä ehtii jo kivasti puuhailla muuta. Tosin nyt on kipeänä, kuumetta ja vatsatautia, mutta menossa ehkä jo ohi.
Itse kävin hiljattain äitiysfyssalla, ihan mahtavat ohjeet sain erkauman kuntoutuksen ja ikivanhan sektioarven hoitoon. Teillä ilmeisesti Helsingissä julkisella puolella saa sinne yhden käynnin? Jospas täälläkin joskus.
Tuollainen on siis mahdollista, ei vain urbaani legenda! Kuulostaa absurdin upealta, olen iloinen puolestasi. :) Meilläkin tytöt ovat olleet muuten suhteellisen tyytyväisiä, helppoja ja kaikin puolin aurinkoisia, mutta tänäänkin ”päiväunet” ovat olleet vain kymmenen minuutin satunnaisia torkahteluja sitteriin. Taitaa maailman meno kiinnostaa enemmän kuin unet. :D
Itse en ole vielä omalla lääkärillä käynyt, nyt kesäkuussa se on edessä, niin puhumme varmasti palautumisesta tarkemmin. Suomessa pidetään kyllä perheistä todella hyvää huolta! Erityisesti lasten kanssa sitä tajuaa olevansa todella tyytyväinen veronmaksaja.
No sanopa muuta! Just miehellekin totesin, että onpa taas kaksi hyvää kokemusta oman kunnan terveyskeskuksesta, kun muutaman päivän sisään sain hyvää, perusteellista ja nopeaa hoitoa sekä itselle että vauvalle. Ihan mahtavaa!
Voi Laura! Niin tiedän tunteen! Meilläkin vauva nukkui yönsä äärettömän hyvin, mutta päikkärinsä sylissä tai liikkuvissa vaunuissa. Ensin sai hytkyllä uneen ja sitten yrittää hivuttautua kääryleen kanssa (kuvittele syliin tikittävä pommi :D) sohvalle mukavampaan asentoon ilman, että vauva havahtuu hereille. Siinä hetkessä se tuntuu raskaalta, muistan kyllä, mutta kuinka pian se tilanne kuitenkin muuttuu. Tsemppiä siis sinne! 👍
Vaikka en toivoisi kenellekään muulle samaa, helpottaa niin kuulla, että joku ymmärtää. Kiitos Maria! Kuolen nauruun, sillä minä jos joku saan kiinni tikittävän pommin mielikuvasta. :D :D Sitä siirtää vauvaa niiiiiin hitaasti sohvalle hivuttaen, mutta jonkun kuudennen aistin avulla he heräävät aina. Onneksi tälle osaa myös nauraa, vaikka välillä turhauttaa kovastikin se, ettei se edes niitä välttämättömiä pakollisia juttuja tehtyä, kivoista rentouttavista kahvitauoista puhumattakaan. Kaikki helpottaa ajan kanssa ja yritän koko ajan aktiivisesti miettiä erilaisia ratkaisuja, enkä vain surkutella asiaa. Sitterissä vauva onneksi viihtyy aika kivasti, niin saan niin syötyä ja joskus jotain koneella hoidettua. Tosin aikamoista polkemista se on. Joko minulla on vauvavuoden päätteeksi maailman timmeimmät jalat tai kuolio molemmissa. :D Kiitos paljon tsempeistä ja aurinkoisia päiviä sinne!
Nauti murmeliajasta. Hauskat nuo doppelgängerit kuvissa, kovin ovat look alikeja, sekä kuopus että Onni. Hyvää viikonloppua!
Kiitos, nautin, kaikesta huolimatta täysin rinnoin! :) Doppelgängerporukka on kyllä hauska. Kiva, kun on täällä enemmänkin seuraa. :D Kivaa kesäpäivää sinne!
Tsemppia murmelipaiviin. Mites jaakarhulelu/koira doppelganger yhdistelma? 😂
Kaikkea ihanaa kesaasi
Kiitos Elina, tsempit vastaanotettu! Jep, Onnin olisi maailman helpointa lähteä vähän radalle kesäkissojen perään, sillä mutsi ei huomaisi poissaoloa lainkaan. :D Kiitos paljon ja samoin sinne, toivottavasti saadaan viettää aurinkoinen ja rentouttava kesä!
Mistä toi ihana reppu on? :)
Moikka! Reppu on ihanan ruotsalaisen Livly-merkin. Niitä saa ainakin eri nettikaupoista (netistä itsekin tilasin), ehkä myös jostain kivijalasta Suomessa (mahdollisesti Helsingin Bulevardin Le Bunuell?). :)
Hei,
Mistä tuo L-naulakko olikaan peräisin?
Outi
Moi Outi! Tällaisesta verkkokaupasta kuin The Letteroom. :) https://www.theletteroom.com/