Kaupallinen yhteistyö / majoitus saatu, Ahlströmin ruukki
Silloin, kun päätimme, että tästä tulee kotimaan kesä, sovimme, että jonnekin kuitenkin lähdetään irtaantumaan arjesta. Nopeasti ilmansuunnaksi valikoitui länsirannikko.
Porin kainalossa sijaitsee Ahlströmin Noormarkun ruukki. Tiesin odottaa viehättävää kohdetta, mutta en näin viehättävää: löysimme todellisen kotimaanmatkailun helmen.
Ennen kaikkea olen häkeltynyt siitä, miten kerroksellinen ja rikas Ahlströmin ruukin alue on. Samalla alueella on hyvin hoidettujen puutarhojen keskellä kartanoa ja huvilaa, työväen asuntoja ja hevostalli, koski sahoineen, jugend-tyylinen linna, Artek-uniikkikappaleilla sisustettuja huoneita ja tietenkin Alvar Aallon kuuluisa Villa Mairea. Kaikki punamullasta moderniin muotoiluun ja kartanoromantiikkaan sulassa harmonisessa sovussa.
Kulttuurimaiseman monimuotoisuus tuli itselleni täytenä yllätyksenä, ja myös Instagram Stories -kyselyn perusteella suurimalla osalle teistä esittelin Ahlströmin ruukin uutena tuttavuutena. Miten tällainen aarre onkin ollut piilossa?
Kenties syy lienee siinä, että henki Ahlströmin ruukeilla on hyvin erilainen kuin esimerkiksi meille eteläsuomalaisille tutussa Fiskarsissa. Siinä missä Fiskars on rivitetty puodein ja ravintoloin, on Noormarkun ruukin ainoat palvelut Ahlströmin omia – ja hyvä niin. Tunnelma paikassa, ainakin vilkkaan Pori Jazz- ja Suomi Areena -viikonlopun ulkopuolella, oli uskomattoman levollinen.
Oma suositukseni onkin mennä Ahlströmin ruukille nimenomaan viipymään. Tämä ei ole paikka nukkua paremman puutteessa, tämä on kohde itsessään – retriitti, sanoisin.
En äkkiseltään muista, missä olisin kokenut sellaista rauhaa kuin Noormarkussa. Ruukkialueella oli selittämättömän hyvä energia ja erityisen kaunis, kesäillassa peltoja kullankeltaiseksi värittävä valo. Kaupunkikotiin kannattaa jättää kiire ja kello, mukaan pakata lukemista, inspiraatiolle vastaanottava mieli ja käyskentelyyn kutsuvat kengät.
Rauhan ei silti pidä antaa hämätä. Erityisesti taaempana mäntyjen takaa pilkottava, Alvar Aallon Maire ja Harry Gullichsenille suunnittelema edustusasunto Villa Mairea, on maailmankuulu, yhdeksi 1900-luvun arkkitehtuurin merkittävimmiksi yksityiskodeiksi sanottu. Villa Maireaan pyhiinvaelletaan jatkuvasti jopa Japanista ja Yhdysvalloista asti. Kierros kannattaakin varata etukäteen. Meillä Villa Mairean sisätilat jäivät ensi kertaan, mutta palaamme alueelle varmasti.
Tänä vuonna 80 vuotta täyttävää Villa Maireaa Ahlströmin ruukilla juhlistettiin Ahlströmin ruukkien ravintolan, Noormarkun Klubin, näyttelyllä. Ravintolakin ansaitsee suosituksensa kauniista tiloista aamiaisen tuoreisiin sämpylöihin ja lähiruokaan: loistavan hirviburgerin pihvi tuli paikalliselta tilalta. Ruukki tarjoaa puitteet myös häiden juhlimiselle ja kokousten pitämiselle.
Seuraajani sisäpiiritiedon tarina kertoo, että paikassa on useampaankin kertaan lomaillut Ruotsin kuningaspari, enkä ihmettele, jos näin on. Ruukkien eri aikakausien vanhojen talojen ja puutarhojen läpi käyskennellessä tuli sellainen olo, että nurkan takaa tulee aivan pian kuninkaallinen – tai että on sellainen itse. Alueella on sopivan privaatti tunnelma myös siksi, että osa rakennuksista on Ahlstömin suvun yksityiskäytössä ja vain valikoidusti kokonaan vuokrattavissa. Osuvasti katsomme tällä hetkellä The Crown -sarjaa, joten arvokas maisema sopi hovin kiemuroihin uppoutuneeseen mielentilaamme erityisen hyvin.
Länsirannikolla kun olimme, halusimme nauttia myös Porin merellisyydestä. Sopivan ajomatkan päässä Ahlströmin ruukeilta on tietysti yksi Suomen ja koko Pohjoismaiden pisimmistä hiekkarannoista, kuvassa näkyvä Yyteri sekä Reposaari. Pastellinväristen puutalojen reunustama omaleimainen Reposaari on valloittavan pysähtynyt, mutta toisaalta poikkeuksellisen yhteisöllinen. Kahvilassa, josta sai ostaa mukaan oman kasvihuoneen tomaatteja, olimme ainoat asiakkaat. Sataman The Merry Monk -gastropub taas tarjoilee Suomen parhaimmiksikin sanotut fish and chipsit, paikallisesta kalasta, joka meidän ravintolaan poiketessa oli kuhaa.
Tulevaisuuden varalle meillä jäi vielä tunnin matkan päässä Noormarkun ruukeilta sijaitseva Kauttuan ruukki, joka on Ahlströmin ruukkeja sekin ja yhtä lailla upean näköinen lomakohde perinnerakennuksiin sijoitettuine hotellihuoneineen.
Porista kotimaan road tripimme jatkui Vanhaan Raumaan ja siitä Uudenkaupungin pysähdyksen kautta Louhisaaren kartanolinnalle ja taas Mathildedalin kautta kotiin. Näistä kohteista en ajatellut enää kirjoittaa erikseen blogiin, vaan linkkaan Instagramissa jakamiini tunnelmiin.
Kiitos vielä Ahlströmin ruukeille, että saimme lepuuttaa sielua ja kerätä perhemuistoja maisemissanne. Vierailu oli meille erityisen merkityksellinen tämän kesän tavoitteessa päästä lomatunnelmaan Suomen rajojen sisällä. Pidän onnistumisena sitä, että sain itseni kiinni miettimästä, tohdinko lähettää aikaeron takia viestin.
Toivon vilpittömästi, että kohdevinkistä on teille samanhenkisille kotimaanmatkailijoille iloa. Kuten olette varmasti huomanneet, käy keskustelu kotimaanmatkailusta tänä kesänä erityisen kuumana. Suomi on – vannoutunutta kaukaisten paratiisisaarten reppureissailijaa Riku Rantalaa myöden – uudessa nosteessa.
Oma epäröintini ei koskaan ole ollut Suomen-matkailutajonnassa luonnonkauneus, vaan palveluiden tarjonta – meillä sitkeässä elävä kelmusämpyläkulttuuri. Kaurismäkeläiselle estetiikkalle on omat ystävänsä, mutta rehellisesti omalla kohdallani kotimaan kohteet kilpailevat ulkomaisten kanssa vasta silloin, kun ne ovat viehättäviä, intohimolla perustettuja ja ylläpidettyjä. Juuri niin kuin perinteikäs, kaunis ja rakkaudella vaalittu Ahlströmin ruukki on.
Olen lukenut jo vuosia blogiasi, joka on erinomainen aiheiltaan ja mainio inspiraation lähde. Olen kotoisin tuolta pienestä ja kauniista Noormarkusta, ja Ahlströmin ruukkialue on täten erittäin tuttu. Vaikka en enää Noormarkussa asu ja en ole ikinä ennen kommenttia kirjoittanut blogiisi, sai kotiseuturakkaus ja iloinen yllätys blogiaiheena kommentoimaan : D Tosi hienoa, että kävitte siellä ja suosittelen Noormarkkua kaikille! : )
Heippa! Niin kiva, kun kommentoit. Saatkin olla ylpeä noormarkkulainen ja tosi ihana tutustua muutenkin teihin paremmin. Ja itse asiassa Noormarkussa ollessani mietin, että onkohan minulla täällä lukijoita, jos olisimme tarvinneet lisää paikallisvinkkejä tai muuta. Hauska kuulla, että oli tai ainakin siellä syntyneitä. :)
Kotiseuturakkautta pitääkin aina vaalia. Mitä en tekstissä maininnut, niin minulla on siellä päin juuria, vaikka olen itse Helsingissä syntynyt. Siksikin minulle oli todella merkityksellistä käydä isovanhempien maisemissa. Kiitos vielä kommentista ja blogini lukemisesta! <3
Olen niin samaa mieltä kanssasi. Tällaisista aarteista on minun Suomeni tehty. Vaikkakin olen paljon matkustanut, niin sielu lepää täällä Suomessa. Mukavaa, että esittelet näitä kohteita, koska ne ovat jotenkin piilossa, eikä niitä mainosteta kovin äänekkäästi.
Ihana kuulla, että pidät samanlaisia kohteita arvossa! Minulla itselläni on sellainen tietynlainen ikuinen Välimeren-kaipuu: koen, että se on henkinen kotini ja sielunmaisemani. Kuitenkin arvostan Suomea kotimaana valtavan paljon ja mitä enemmän täältä olen löytänyt ihania kohteita, sitä enemmän olen alkanut aidosti nauttia kotimaanmatkailusta. Kaiken kaikkiaan tuntuu tärkeältä löytää näitä Suomi-matkailun helmiä ja tukea kohteita omissa kanavissakin. Juuri luin Hesarista, miten Suomessa on esimerkiksi Tanskaa paljon enemmän ketjuja. Sitä suuremmalla syyllä haluan tuoda esille näitä vähän erilaisia aarteita.
Ehkä tällaisten paikkojen henkeen kuuluu, ettei niitä aggressiivisesti mainostetakaan. Onneksi on some, josta itsekin eniten bongaan samanhenkisten ihmisten suosituksia. Kuulen myös mielelläni aina teidän lemppareistanne. :)
Juurikin näin: tuo mainitsemasi kelmusämpyläkulttuuri karkoittaa minut useimmista kohteista. Matkailijana etsin nimenomaan elämyksiä ja juuri vierailemasi kohteen kaltaiset paikat antavat mielikuvia turistille jostakin suuremmasta kokemuksesta, josta jää muistikuva ihanasta lomasta. Joskus vaan tuntuu olevan kiven takana löytää edes viihtyisä kesäkahvila puhumattakaan herkullisesta ja houkuttelevasta ruokatarjonnasta. Harmittaa oikein välillä, kun viehättävä paikka on pilattu ei niin houkuttelevalla kelmusämpylätarjoilulla. Juuri koin pettymyksen Porin Yyterin rantaravintolassa, joka on sinänsä viehättävä paikka,mutta tunnelman latisti ruoan tarjoilu pikaruokatyyppisissä pahvirasioissa. Sen sijaan Hangon rantaravintolassa ruokailu jäi muistoihin mielyttävänä ja ruoka maistui herkulliselta kauniisti tarjoiltuna posliinilautaselta. Mielestäni yrittäjien olisi Suomessa panostettava enemmän esteettisyyteen ja mielikuviin. Ainakin minä haen lomalllani muuta kuin grillikioskielämyksiä.
Moikka Viivi! Ihanaa, kun osallistut keskusteluun ja pahoittelut loman takia hieman myöhästyneestä vastauksesta. :) No kyllä, olen niin samaa mieltä kanssasi. Elämässä on toki tilanteita, jossa on vain pakko tyydyttää nälkä pikaisella huoltoasemakarjalanpiirakalla, mutta jos tarkoitus on lähteä nimenomaan nauttimaan ruoasta, yöpymisestä ja no, elämästä, niin ihan samanlailla asiakkaana kaipaan rahoilleni vastinetta. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksinkertaisista asioista: mukavasta asiakaspalvelusta, tarjoilujen esillepanosta, ylipäätään pienestä vaivannäöstä – vaikka juuri astian materiaalista tai muotoilusta! Muutenhan sitä voisi jäädä syömään kotiin.
On tietysti paljon ihmisiä, joille nämä asiat ovat yhdentekeviä, mutta minä kuulun juuri samaan koulukuntaan ja kohderyhmään kuin sinäkin. Ihmettelen, miksi paremmalla terassilla kaikki juomat tarjotaan perus keskikaljatuopista, kun elämyksen voisi rakentaa niin paljon mieleenpainuvammaksi. Myös minä toivon, että Suomessa kulttuuri tämän suhteen pikkuhiljaa muuttuisi. Olemme niin käytännönläheinen kansa, että sitä voi olla vaikea sisäistää, miten erilaisilta paikka ja sen annokset pienellä estetiikkaan panostamisella näyttäisivät. Kaiken kaikkiaan kaipaan Suomeen vähän enemmän sellaista elämästä nauttimisen henkeä. Kaiken ei tarvitse olla ”järkevää”, ihanuus on yhtä tärkeää.
Hei. Mainitsit että Kauttuan ruukin alue voisi myös olla tutustumisen arvoinen kohde. Itse olen kotoisin kyseiseltä alueelta ja siksi mielestäni ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Itse ruukkialue on pienempi kuin tuo Noormarkun ruukki, mutta samalla voi tutustua Alvar Aallon suunnittelemiin kohteisiin , kuten porrastaloihin, jotka ovat ihan ainutlaatuisia. Aallon suunnittelemassa yleisessä sauna/pesularakennuksessa toimii ihana lounaskahvila, joka käyttää lähialueen tuotteita tarjottavissaan. Lisäksi Eura tarjoaa hienon kattauksen esihistoriallisia kohteita. Alueella sijaitsee mm. yksi pohjoismaiden (jopa Euroopankin?) suurimmista rautakautisista kalmistoalueista, Luistari. Pyhäjärvi tarjoaa mukavaa virkistäytymistä sitä kaipaaville. Tervetuloa! :)
Moi Pauliina! Voi miten kiva, että kommentoit paikallisena. :) Ihana kuulla, en epäile yhtään! Pidän kohteista idealistaa Trellosta ja Kauttuan ruukki on ehdottomasti siellä. Toivottavasti meillä olisi sopiva väli tulla jo ensi kesänä. Kiitos, kun vinkkasit myös muista alueen aarteista! Mielellään sitä näkee vähän enemmänkin, kun paikan päälle ajaa. :) Ihanaa kesän jatkoa!
Hieno blogaus, Ruukin kotisivuilta oli vaikea hahmottaa aluetta ja sen erityisyyttä. Kertomuksesi ja kauniit kuvat avasivat Ruukin ideaa uudella tavalla. Kiitos.
Kiitos palautteesta, Kasper! Minäkään en etukäteen netin perusteella ymmärtänyt, kuinka upea paikka on kyseessä. Kiva juttu, jos pystyin tuomaan uniikkia kohdetta postauksessa esille. :) Mukavaa kesän jatkoa!