Inspiroiva ihminen: Saku Tuominen (ja podcast-suositus)

Saahan vielä 35-vuotiaana puhua fanittamisesta, vaikka fanittamisen kohde ei ole edes ole henkilö, jonka hitit soivat stadioneilla tai katu-uskottavilla festivaaleilla. Julistetta en liimaa seinälle, mutta puhun hänestä teille – kyseessä on Saku Tuominen.

Joka kerta, kun Saku avaa suunsa, tuntuu, että ajatukset päässäni järjestäytyvät uuteen muotonsa – loogisempaan, luovempaan, tasapainoisempaan, rennompaan, nöyrempään, innostuneempaan, viisaampaan. Saan täysin uusia näkökulmia ja toisaalta vahvistusta siihen, mitä jo, tosin vielä vähän epävarmasti, elämästä ajattelinkin.

Ihailen sitä, miten Saku puhuu niin energisesti ja karismaattisesti, mutta samalla vaivattomasti ja maanläheisesti. Vaikka hyvästä elämästä puhutaankin, koskaan ei hänen ajatuksistaan tule korkealentoisen kultin fiilis. Päinvastoin hän saa maailman tuntumaan, oikeastaan hyvin yksinkertaiselta. Hän ei viisastele tai neuvo, kertoo vain, miten itse toimii ja antaa jokaisen tehdä omat johtopäätöksensä. Niin hyvässä elämässä, yrittämisessä kuin elämästä nauttimisessa hän on ehkä tärkein voimahahmoni: What would Saku do?

Melkein helpommalla pääsisin, kun kertoisin, mitä Saku ei ole kuin mitä hän on: yrittäjä, kirjailija, luova johtaja, puhuja, ravintoloitsija. Lisäksi hän totta kai asuu osan vuodesta Italiassa, tuottaa oliiviöljyä ja kokkaa joka päivä hyvää ruokaa. Talking about #lifegoals.

Olen lukenut Sakun kirjoja pitkään ja maininnut tuotannosta ohimennen täälläkin. Pienen hiljaiselon jälkeen korviini osui uusi podcast, Leadcast – Inspiroivia uratarinoita. Kahden ikäiseni naisjuristin podcastodin teema ja asetelma on hurjan kiinnostava muutenkin. Mukana vieraana on muun muassa Kämp Collection Hotelsin toimitusjohtaja Laura Tarkka (inspiroiva hänkin, ja aivan valtavan mukava omakohtaisella kokemuksella), mutta ensimmäiseksi lähdin kuuntelemaan Saku Tuomisen jakson.

Vaikka kehoitan kuuntelemaan Sakua itse, keräsin jaksosta muutamia minuun kolahtaneita ajatuksia vapaasti tiivistäen. Jos Sakun ajatusmaailma kiinnostaa laajemminkin, suosittelen myös hänen kirjojaan – näemmä tänä vuonna on tulossa uusi Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruuasta.

Suomessa kasvaa helposti siihen, että hienojen asioiden ei ole tarkoitus olla helppoja. Parisuhteen ei ole tarkoitus olla helppo, yrittämisen ei ole tarkoitus olla helppoa. Mitä jos päinvastainen on totta – mitä jos kaiken hienon pitää olla helppoa?

Meidän ihmisten tulisi olla hirveän paljon parempia kiitollisuuden harrastamisessa – jos haluaa olla tyytyväinen elämäänsä, kiitollisuuden taitoa kannattaa harjoittaa. Sen sijaan, että Saku listaisi kiitollisuuden aiheita illalla, hän pyrkii olemaan etukäteen kiitollinen siitä, mitä kaikkea tänään voi tapahtua – se on huomattavasti innostavampaa.

Saku lopetti epäonnistumisen 10 vuotta sitten, minkä jälkeen elämä on ollut paljon kivempaa. Hän tekee kaikenlaisia asioita. Osa niistä toimii paremmin kuin hän kuvitteli, osa toimii huonommin kuin hän kuvitteli, mutta ne eivät ole epäonnistumisia, ne ovat kokeiluja. Kokeileminen ja sen hyväksyminen, etteivät kaikki asiat toimi, on se, mistä hyvässä elämästä on kyse.

Ajatus epäonnistumisesta onkin mustavalkoinen. Usein onnistumiseen sisältyy epäonnistumisen siemen, ja epäonnistumiseen sisältyy onnistumisen siemen.

Joka päivä teemme pieniä päätöksiä ja valtaosaa niistä emme edes tunnista: mitä tänään aloitamme ja lopetamme? Jos jotain kokeilee, eikä kokeilu toimi tai siitä ei tykkää – sehän, että tuli kokeiltua ja huomattua, on mahtavaa!

Kokeilukulttuurimmessamme on sellainen henki, että vieläkö yhtälöön saisi mahdutettua jotakin lisää. Mitä jos emme kokeilisikaan sitä, mitä lisätään, vaan sitä, mitä vähennetään? On valtavan aliarvostettu tapa lopettaa asioita.

Olemme huonoja olemaan rehellisiä itsellemme. Emme sano mielellämme ”minulle turvallisuus ei ole kovin tärkeää”, vaikka ajamme autoa puhelin kädessä, tai jälleen yhden uuden projektin kalenteriin kirjatessa, että ”elämänarvoni on tehdä paljon asioita huonosti”. Joskus on hyvä harjoitella kääntämällä asiat näin päin.

Luovuus on elämänasenne, halu tehdä asioita eri tavalla, paremmin. Me voimme joko toistaa itseämme tai voimme etsiä uusia tapoja. Juristi voi olla yhtä luova kuin taiteilijakin.

Erityisen luovat ihmiset pystyvät pitämään kahta keskenään vastakkaista mielipidettä mielessään, innostumaan molemmista malleista ja silti toimimaan. Tärkeää on pystyä avoimin mielin nauttimaan epävarmuudesta – eihän kukaan kuitenkaan vastausta etukäteen varmuudella tiedä.

Luovuutta katalysoi ihmisen tunne: teen merkityksellisiä asioita ja saan jotain aikaiseksi. Tästä syntyy positiivinen kierre.

Olemme hyviä kehittämään vatsalihaksia, hapenottokykyä tai kielitaitoa, mutta emme ole kovin innostuneita ihmisen mielen kehittämisestä, vaikka itsereflektointi on tärkeää.

Uni ja alintajunta toimivat hyvinä mittareina: jos asia tulee uniin ja alitajuntaan, siinä on todennäköisesti jotain enemmän kuin ihminen näkee.

Guilty pleasure -ajatus on Sakulle täysin vieras. Jos joku asia tuottaa hänelle nautintoa, hän pyrkii tekemään sitä päinvastoin lisää.

Amen, sanon, ja otan jälleen yhden hörpyn. Koskaan ole yrittänyt enkä yritä päästä rakkaasta elämännautinnosta, kahvista, eroon.