Tänään jaan kesäloman Tampere-terveiset vinkiksi samaan kaupunkiin suuntaaville. Meidän vierailumme osui heinäkuun lämpimimpiin päiviin, mutta monista kohteista voi toki nauttia kesän ulkopuolellakin. Viivyimme Tampereella kaksi yötä ja kolme päivää, ja ehdimme sen aikana ilman kiirehtimistäkin vaikka mitä. Tampere on mielestäni erinomainen perhekohde ja kirjoitinkin vinkit lasten kanssa matkustamisen näkökulmasta.
1. Vohvelikahvila ja Pikku Kakkosen leikkipuisto
Vastakkain sijaitsevat Vohvelikahvila (Ojakatu 2) ja Pikku Kakkosen leikkipuisto (Koskipuisto) muodostavat hyvän parin. Vaikea keksiä aikuista tai lasta, joka ei haluaisi syödä lounaaksi vohvelia, ja puistossa on mukava joko kerryttää ruokahalua tai sulatella syötävää. Leikkipuiston edustalla oli ainakin kesällä myös pieni lippakioskihenkinen kahvila. Pikku Kakkosen leikkipuisto on ikonisesta teemastaan huolimatta loppujen lopuksi aika tavallinen leikkipuisto, mutta kiva, tilava ja monipuolinen sellainen.
2. Tallipiha
Tallipiha on hauska kokonaisuus Finlaysonin tehdasalueella. Vanhan ajan tunnelmaa huokuvasta pihapiiristä löytyy putiikkeja, kahvila, jäätelökioski ja pieni leikkipuistokin. Toisinaan pihassa pyörii karuselli ja lisäksi Tallipihalla järjestetään erilaisia tapahtumia ja markkinoita ympäri vuoden. Kaiken kaikkiaan alue on oikein sympaattinen ja koko perhettä palveleva ajanviettopaikka.
3. Näsinpuiston Cafe Milavida ja Tiitiäisen Satupuisto
Niin ikään Finlaysonin alueen yhteydessä sijaitseva Näsinpuisto on kaunis paikka kivuta ihailemaan näköaloja ja Särkänniemen siluettia. Parkkipaikkaa puistolla ei ole, mutta Tallipihalta nousevan tien kävelee vaivatta vaunuillakin. Mäen päällä odottaa äitivetonaula, Näsilinna, huikean kaunis palatsi, jossa palvelee Museo Milavidan kahvila Cafe Milavida, kesäisin myös terassina, joka muistuttaa enemmän Pariisista kuin Manchesterista. Vieressä on Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun runoihin perustuva leikkipaikka, Tiitiäisen Satupuisto (mainioine maantasoisine trampoliineineen, jollaisen voisin ottaa omaankin pihaan).
4. Koiramäen eläinpuisto ja Särkänniemi
Kuuluisin Tampere must on tietenkin Särkänniemi (Laiturikatu 1) ja sen yhteydessä oleva Koiramäen eläinpuisto. Pienille lapsille suosittelen sympaattista Koiramäkeä, josta jo aikaisemmin kirjoitin. Kesän lisäksi Koiramäen eläinpuisto on kuulemma tunnelmallinen joulun alla.
5. Muumimuseo
Niin ikään Tampere-klassikko on Muumimuseo, joka avattiin jo 80-luvulla, mutta joka vuonna 2017 siirtyi Tampere-taloon (Yliopistonkatu 55). Kyseessä on maailman ainoa Muumimuseo, joten meidänkin käynnillemme osui vieraita niin Japanista kuin Etelä-Afrikasta. Museo koostuu pääasiassa Tove Janssonin kuvituksista ja luonnoksista sekä kuvaelmista, jotka esittävät tarinoista tuttuja kohtauksia ikään kuin pienoismallein. Ihan pieni lapsi ei välttämättä museosta saa kauheasti irti, mutta jo 3–4-vuotiaalle riittää ihmeteltävää. Tunnelma hämyisessä museossa on kodikas ja muumimaisen mystinen.
6. Hotelli-kahvila-putiikki Lillan
Lillan (Kurjentaival 35) on oikea Tampere-aarre, tunnelmallinen boutique-hotelli pastellinsävyisten puutalojen rivittämässä Nekalassa. Me emme Lillanissa yöpyneet, mutta poikkesimme nauttimaan kahvilasta. Tunnelmallisen puutalon pihapiirissä oli ihana nauttia Tampereen jäätelötehtaan jäätelöä ja lähijuomaa, nekalalaista The Good Guys Kompuchaa, kiireettömästi käppyräisiä omenapuita tuijotellen. Se kannattaa huomioida, että hotellin kahvila-putiikki on auki vain keskiviikosta sunnuntaihin. Lillanissa järjestetään myös viikonloppubrunsseja.
7. Hatanpään arboretum
Hatanpään arboretum (Hatanpään puistokuja) on aivan ihana, Pyhäjärven rannalla sijaitseva puutarha-alue upeine ruusutarhoineen ja kartanorakennuksineen. Puistoon voi ottaa omat eväät tai nauttia kesäkahvilan antimista. Niin kuin tyttäreni on elämästä opettanut: Always remimber to stop and smell the flowers.
8. Cafe Pispala
Tampereella riittää hyviä ravintoloita, mutta Cafe Pispalaa (Pispankatu 30) suosittelen siksi, että samalla tulee saatua sightseeing Tampereen kuuluisampaan kaupunginosaan, Pispalaan. Cafe Pispalassa on ihan omanlaisensa tunnelma keskellä korkealla sijaitsevaa rauhallista puutaloaluetta. Ravintolan ruoka on erinomaista ja sen voi kesällä nauttia myös terassilla. Lapsille sisällä on pieni leikkinurkkaus – voi kunpa kaikki tämäntyyppiset rennot ravintolat ymmärtäisivät, miten paljon ihmeitä voi vanhempien ruokarauhalle ja sitten tilausmäärälle tehdä jo muutamalla vanhalla Aku Ankalla. Vain yksi asia jäi hampaankoloon: ensi kerralla paikalle on päästävä brunssiaikaan: silloin Cafe Pispala tarjoilee syntisen hyvännäköisiä amerikkalaistyyppisiä pannukakkuja.
Hyviä vinkkejä Tampereelle! Kun lapsille tulee muutama vuosi lisää ikää, suosittelen Amurin työläismuseota. Alue on iso ja sieltä löytyy työläiskoteja eri aikakausilta, sauna, leipomo, entisajan osuuskauppa ym., joissa alakouluikäiselle ja hieman nuoremmillekin riittää ihmeteltävää (asuntojen ahtaat tilat, pukkisängyt, yhteiskeittiöt, Työmieheen käärityt puhtaat paidat saunan pukuhuoneessa, vanhat leipomotarvikkeet…). Viime kesänä sain suostutella murkkuikäistä lähtemään sinne, mutta loppujen lopuksi hän viihtyi kolme tuntia ja kyseli jopa oppailta paljon asioita. Museon kahvilakin on mukava ja kauniilla ilmalla voi istua ulkona. Myös Vakoilumuseo on metka paikka hieman isomman lapsen kanssa, siellä piisaa James Bond -henkisiä härpäkkeitä hämmästeltäväksi. Täytyy myöntää, etten ikimaailmassa olisi kuvitellut sellaisia oikeasti kokeillun, olin pitänyt niitä vain Bond-rekvisiittana!
Kiva kuulla! Ja kiitos mainiosta vinkistä! Nyt muistankin, että bongasin Amurin esitteestä, mutta totesin suosiolla, että jotain on jätettävä ensi kertaan tai tuleviin vuosiin. Kuulostaa tosi kiinnostavalta, aika paljon olemme vanhaa aikaa esille tuovissa paikoissa käyneetkin. Ja Vakoilumuseo on muuten varmasti hitti muutaman vuoden päästä. :) Totesin muutenkin motarilla, että menipä matka Helsingistä Tampereelle kivuttomasti. Kaupungissa tulee siis varmasti käytyä jatkossakin, joten hyvä olla vinkkejä tuleville vierailuille. :)
Moottoritie on nopeuttanut matkaa huomattavasti! Meillä on kesäpaikka Hämeessä ja muistan vielä ne ruuhkat ajalta ennen moottoritietä, kun ajoimme maalle ollessani lapsi. Olin herkkä voimaan pahoin autossa ja Helsingistä Hämeenlinnaan asti pääseminen saattoi helposti viedä kaksikin tuntia. Tosin vanhan tien varrella oli usein lehmiä laitumella ja jos ruuhka oikein jumitti, lapset pääsivät autoista ulos silittelemään niitä aidan raosta :-). Yksikään kuski ei kiukutellut, kun ruuhka viimein lähti purkautumaan ja autoihin pääseminen vei minikarjakoilta oman aikansa. Joskus lehmien omistaja oli jättänyt tien varteen kerppuja laatikkoon ja niitä sai antaa lehmille. Jos nykyisin ajamme vanhaa tietä, muistelen aina lehmiä tuon paikan ohittaessamme, ja tytär protestoi kuulleensa jutun jo miljoona kertaa :-). Osa lehmistä oli sellaisia vaaleanruskeita, joita ei missään muualla nähnyt, ja ne olivat mielestäni erityisen hienoja :-D. Ollessani lapsi autoilu oli pahoinvoinnin takia aina ihan kamalaa, mutta lehmämuistoa vaalin, ja muistan vieläkin, miten taistelin pahoinvointia vastaan ja odotin lehmien näkemistä. Toinen maamerkki oli eräs silta vanhalla tiellä, siitä tuli aina sellainen ”nyt ollaan maalla” -olo, ja sen jälkeen maailman mutkaisimmalle viimeiselle tienpätkälle käännyttyämme kanala, jonka edessä ulkoili kirjavia kanoja, sekä tien vieressä töyräässä oleva ketunpesä, jonka edessä saattoi nähdä kettujen leikkivän. Hitaan matkanteon hyviä puolia!
Hauska tarina! Voin kuvitella, miten erilaiselta matka muistoihin peilattuna tuntuu. :) Olen ajanut Tampereen motaria tuhat kertaa maalle, mutta silloin matka ei ole koskaan tuntunut erityisen nopealta, koska siitä on vielä jatkettava mutkitellen mökille. Mutta kun määränpää oli Tampere itse suoraan motarin päässä, kaikki sujui kuin silmänräpäyksessä. Lapsetkaan eivät vaatineet pysähdystä, niin matka tuntui tosi nopealta. Sen sijaan muissa tilanteissa olen usein nykyään se, joka vaatii aina mennä nättiä maisemareittiä, vaikka motaria pääsisi nopeammin. Välillä on paras hurauttaa tehokkaasti paikalle, välillä juuri matkanteko on merkittävä osa matkaa. :)