Ensin naureskelin sitä haluan rahat takaisin tästä maailman suurimmasta huijauksesta -vitsillä. Sitten oloni vaihtui absurdiksi: mistä ihan oikeasti voisi olla kyse.
Muistan jo esikoisen ajoilta median ja tosielämän imetystä hehkuttavat tarinat – ei tällä kertaa lapsen ravinnonsaannin näkökulmasta, vaan äidin painonhallinnan ja palautumisen. Voin syödä mitä tahansa, ja kilot vain karisevat imettämällä! En ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa kuin imettäessä!
Ihmettelin jo kolme vuotta sitten, mikä minussa on vikana, kun en pysty samaistumaan näihin tarinoihin, en sinnepäinkään, ja aloin ihmetellä sitä taas nyt. Vaikka täysimetän, se ei näy eikä tunnu missään, että suloinen kikattelija syö minusta jopa 600 kaloria päivässä. Oikeastaan päinvastoin. Imetys ei tunnu vievän minusta mitään, mutta antaa kyllä: tavallistakin kovemman nälän.
Tähän väliin on syytä painottaa, että en tietenkään imetä tai imettämättä jätä kilojen takia, tämä keskustelu on täysin elämäni suurten rakkausten saamisen sivutuote. Enkä tietenkään oleta tai vaadi, että olisin neljän kuukauden jälkeen timmi. Suhtaudun itseeni inhimillisesti, palautumiseen realistisesti ja syömiseen luontevasti. Mutta ihmetystä se ei poista: jos kaikki muutkin, miksi ei minkäänlaista muutosta tapahdu minussakin?
Aloin ottaa asiasta selvää ja huomasin nopeasti, että en ole absurdin tunteeni kanssa yksin. En ollenkaan, tästä on nimittäin puhunut lukuisten nettiartikkelien lisäksi yksikin nainen, jolla palautuminen ei luulisi jäävän ainakaan sporttisuudesta kiinni, Serena Williams.
Syy on maidontuotannon aikaansaava hormoni, prolaktiini. Osalla naisista prolaktiini todella nopeuttaa rasva-aineenvaihduntaa, mutta toisilla se hidastaa ja kasvattaa nälkää. Aika loogista oikeastaan: jossain tapauksissa keho varmistaa ravinnon saannin rasvasta kiinni pitämällä.
Aloin muistella esikoisen aikaa. Ensin muistelin, että pääsin omaan painooni vuoden imettämisen päätteeksi, mutta tosiasiassa omaan painoon pääsemisen matka alkoi nimenomaan vasta imettämisen lopettamisen jälkeen (jos ei mukaan laskeja niitä kiloja, jotka lähtivät itsestään parin viikon sisällä synnytyksestä).
Nyt kun tiedän faktat, tilanne on paljon helpompi hyväksyä. Minulla omaan painoon on matkaa seitsemisen kiloa ja se lähtee sitten, kun lähtee, mutta tuskin niin kauan kuin imetän. Totta kai pyrin edelleen syömään tasapainoisesti ja ulkoilemaan riittävästi, mutta ihmeitä en enää odota. Enkä tunne samanlaista pettymystä siitä, että en voikaan pukea syksyllä omia alaosia kaapista helpon hulmuavan kesämekkokauden jälkeen, vaan hyväksyn sen, että joudun lähtemään ostoksille etsimään välivaiheen (7635 % elastaania sisältäviä) housuja.
Halusin kirjoittaa tästä teille, koska tästä olisin itse halunnut lukea jo kolme vuotta sitten. Tuntuu tärkeältä oikaista väärinkäsitys, että kaikki naiset palautuisivat imettämisen ansiosta ihanteellisella tavalla – tai samalla tavalla ylipäätään. Lempeää viikonloppua!
I hear you sister!
Mulla on tällainen mysteeri: paino palautui omaani ekan lapsen syntymän jälkeen parissa kuukaudessa, mutta tämän toisen kanssa mitään sen suuntaistakaan ei ole tapahtunut. Kolmessa kuukaudessa ei ole lähtenyt sen enempää kuin mitä parin viikon jälkeen.
En raaski ostaa uusia vaatteita, kun ajattelen että kyllä minä vielä takaisin omaan painooni pääsen, mutta nämä löllöelastaanit ärsyttää.
Ei tämä ole maailman isoin ongelma, mutta kyllä tämä nyt hitto vieköön ärsyttää!
Hey you! Hienoa, ettei sitä tarvitse olla tämän(kään) äitiysasian kanssa yksin, vaikka en toivoisikaan muille samaa elastaanielämää. :D
Onpa jännä, että palautumiset ovat olleet niin erilaiset. Toisaalta miksi eivät olisi olleet, ovathan monen raskaudet keskenään ihan erilaisia. Itselläni raskaudet menivät samallalailla ja samoin tämä painon pudotus – tai siis putoamattomuus. Mutta siis jotenkin niin jännä, jos ekan kanssa painosi lähti parissa kuukaudessa ja nyt kolmessa ei mitään ekstraa. Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että poikalapsi vaikuttaa suotuisasti painonpudotukseen, kun taas ladyt pitävät rasvasta täysillä kiinni. Näin yhtään tieteellisiä mutkia oikaisematta.
Niinpä, missään nimessä ei ole maailman isoin ongelma, lähinnä kiinnostava kysymys ja jälleen yksi asia, josta ei toivoisi levitettävän yksipuolista näin tämä menee kaikilla äideillä -kuvaa. Menee tai voi olla menemättä. TED Talkissa joku viisas joskus sanoi, että The secret to happiness is low expectations. Pitää mielestäni paikkansa tässäkin. Kun ei turhaan odota, että imetys tekee timmiksi parissa kuukaudessa, ei niin helposti petykään. :)
Mulla lähti aluksi muistaakseni n. 12 kiloa parin viikon aikana synnytyksestä mutta sitten paino lähtikin nousuun vaikka imetin. Tää oli mun ja samaan aikaan vauvan saaneen ystäväni suuri huvituksen aihe, meillä oli sama juttu molemmilla. Enkä ole edelleenkään samoissa mitoissa kuin ennen raskautta vastahan tuo vauva täyttää 6! :D Venyvät housut ovat tulleet jäädäkseen.
Kivaa viikonloppua sinne! Kyllä nää alkusyksyn viikonloput on ihan spesiaaleja arkeen paluun jälkeen.
Moi Hanna! Hehe, musta huumori on tässä(kin) asiassa paras kaveri. ;) Siis kyllä, paino voi jopa nousta imettäessä! Minusta tästä voisi ihan hyvin puhua neuvolassa äidin palautumisen ja jaksamisen yhteydessä. Että on tällainen hormoni, joka voi kohdella sinua näin tai sitten noin. Ainakin itse kaipaan aina asioille logiikkaa, järkeenkäyvät jutut on paljon helpompi hyväksyä, mikä lisää armollisuutta itseä kohtaan. Ja näin on, venyvät, mukavat ja ei-kinttanat vaatteet ovat varmasti täälläkin tulleet jäädäkseen. Ihanaa sunnuntaita sinne ja terkkuja 6-vuotiaalle vauvalle! :D <3
Samaistun! Toinen skidi täälläkin kyseessä ja nuo ylimääräiset 7 kiloa vaikuttavat tulleen jäädäkseen. Puntari näyttää viikosta toiseen samaa lukemaa, vaikka miten äiti-vauva-jumppaan, vaunulenkkeilen ja kieltäydyn herkuista. Toisaalta tuntuu turhamaiselta murehtia asiasta, toisaalta turhauttaa kun kroppa ei vaan tunnu omalta. Fiilistä ei varsinaisesti parantanut hyvän päivän tutun ”milloin synnytätkään?” -kysymys kun synnytyksestä oli kulunut jo kuutisen viikkoa… Ei auta kuin sinnitellä näissä lukemissa ja odotella hitusen kevyempiä aikoja – ja hankkia lisää joustavaa vaatetta syysgarderobiin 😅
Kiitos kokemuksista, Anna! Niin huojentavaa kuulla samaa samassa tilanteessa olevalta. Tokihan tässä on kesällä tullut nautittua myös pitsaa ja jäätelöä, mutta paljon on ollut myös sellaisia viikkoja, jolloin olen syönyt tosi järkevästi ja normaalisti. Ja tosiaan silti, mitään ei tapahdu, vaikka imetyksen pitäisi viedä se 600 kaloria. Onhan se turhauttavaa, että mikäs huijaus tämä tällainen on. Eikä varmasti helpottanut tuttusi ajattelematon kommentti!
Minua helpotti tosi paljon tieto prolaktiini-hormonista ja tietysti nyt teidän vertaistuki ja vastaavat kokemukset. Enää ei ole sellainen jatkuva absurdi mikä minussa on vikana -olo, vaan pystyn paremmin hyväksymään tilanteen, että oma kroppani nyt vaan käyttäytyy tietyllä lailla, ja tällä mennään. :) Eli tosiaan näin se on jatkettava, jotain kivaa ja joustavaa syysgarderobiin, ja katsotaan sitä vaakaa sitten joskus ensi vuonna. ;) Ihania päiviä teille pienen kanssa!
Moikka! Kolmen lapsen jälkeen vasta kuopuksen jälkeen pääsin omiin mittoihin ja vähän alle, en ota mitään stressiä siitä. Niin pitkään kun lapset voi hyvin ja itsellä sellainen olo, että olen juurikin hyvä tällaisena kuin olen, niin olen onnellinen. Elämässä saattaa olla jos jonkinlaista mittaria, mutta, niistä ei kannata kantaa huolta.
Moikka Heidi! Ihan samaa mieltä, stressiä näistä asioista ei suinkaan kannata ottaa, mutta keskustelun ja tiedon ajattelen aina olevan hyvästä – ainakin minulla se nimenomaan laskee stressiä. :) Kaikki tapahtuu ajallaan ja tärkeintä on muu jaksaminen arjessa (johon toki painonhallintakin omalla laillaan liittyy).
Minulle tässä asiassa ei tosiaan ole niinkään kyse absoluuttisesta painosta, vaan odotuksista – siitä, miten yksipuolisesti imetyksen vaikutuksesta painonhallintaan puhutaan. Minusta on tosi tervettä tiedostaa, että imetys voi myös pitää painon paikoillaan tai jopa nostaa sitä. Toivon, että sitä lempeyttä ja armollisuutta etenkin äidiksi ensi kertaa tulevat tästä jutusta saivat. :) Kivaa loppukesää sinulle ja kolmikolle!
Minulla paino putosi ropisten imettäessä. Suklaanhimo oli kyltymätön, mutta siitä huolimatta paino putosi.
Sen sijaan ystäväni lihoi 1,5 kiloa per jokainen imetyskuukausi ja hän imetti pitkään. Muistan keskustelumme asiasta ja hänellä oli samanlainen fiilis. Rahat takaisin kiitos. Hänkin olisi kaivannut jonkinlaista tietoa tästä imettämisen puolesta.
Tämä! Että saa syödä loputtomasti suklaata ja silti paino putoaa. Kelpaisi, kiitos. :D
Kiitos omastasi ja ystäväsi tarinasta! Siis juuri tuo oli tarkoitukseni, ei surkutella omaa painoa vaan jakaa tietoa. Minusta on tosi hassua, että törmäsin prolaktiiniin ensimmäistä kertaa vasta nyt, itse asiaa selvittäen. Tästä voitaisiin minusta hyvin puhua neuvolassa korostaen jälleen yhden esimerkin avulla sitä, miten yksilöllisesti me kaikki äitiyden eri osa-alueet koemme.
Tyttäreni on 3,5 vuotta. Itse painan tasan sen minkä painoin sairaalasta lähtiessä. (18kg tuli raskausaikana) 5kg tippui jossain vaiheessa mutta ne tuli imetysaikana takaisin. Pidin ruokapäiväkirjaa, jumppaan ja treenaan säännöllisesti, syön terveellisesti jne mutta totuus on että imetin 1v 8kk, Edelleenkään kiertoni ei ole palautunut ja kaikki poppaskonstit kokeiltu että paino lähtisi laskusuuntaan mut ei lähde. Nukun edelleen semi-huonosti joten siinä varmaan iso syy koska olen aina tarvinnut paljon unta. Ja vaikka rakastan tuota pientä prinsessaani yli kaiken niin kyllä mua suoraan sanoen ärsyttää ja surettaa tää painotilanne.
Moikka Janette! Siellä on sitten ihan samanikäinen tytär. :)
Juuri näin, puhumme varmasti suurimman osan vanhemmista puolesta, kun toteamme, että lapset ovat tärkeintä elämässä ja heitä rakastaa enemmän kuin mitään. Jos heidän puolestaan antaisi henkensä, niin antaa kyllä painonkin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö me äidit saisi puhua vanhemmuuden kaikista puolista, henkisistä ja fyysisistä, sillä ihmisiähän me olemme edelleen äiteinäkin. <3
Kiitos, kun kerroit avoimesti kokemuksesi! Ymmärrän täysin, että surettaa ja ärsyttää paino, jos sille on vieläpä pitkään yrittänyt tehdä jotain. Hormoneilla on varmasti osansa. Voisiko jollain muulla fyysisellä seikalla, kuten Ewyn alla mainitsemilla kilpirauhasarvoilla, löytyä selitystä? Kuulostaa nimittäin siltä, että teet kyllä kaikkesi, sillä mitä muuta voidaan vaatia kuin terveellinen ruokavalio ja riittävä treenaaminen. Jos siltä tuntuu etkä ole vielä käynyt, voisiko tilanteesta puhua lääkärille, jos painon paikaallaan junnaamiselle löytyisi sitä kautta jokin syy? Paljon paljon tsemppiä sinne! Toivon myös, että unitilanteesi helpottaa, koska se on niin totta, että väsyneenä kumpikaan keho tai mieli eivät toimi optimaalisella tavalla.
Hei mä on niin hyvä aihe! Itse imetin yhteensä n. 1v.6kk. eikä se vienyt kilon kiloa, nälkää kyllä toi :) M u t t a näin 2v. imetyksestä olen miettinyt asiaa uudelleen ja toisaalta, vaikkei imetys vienyt kiloja, niin jollain tapaa se piti ne kuitenkin samassa. Kiloja ei siis tullut lisääkään ja nyt tosiaan 2v. imetyksen lopetuksen jälkeen tuntuu että sitä painoa voi oikeasti tiputtaa hyvillä valinnoilla. Eli kaikenlaisille julistuksille moikat ja lisää juuri tällaista tietoutta :) Kivaa syksyä vauvakuplaan!
Kiitos kommentista! Tekee niin hyvää jutella tästä aiheesta kanssanne monesta eri näkökulmasta. :)
Nimenomaan kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia: se, että imetys tiputtaa painoa, se, että imetys pitää painon samassa ja se, että imetys nostaa painoa.
Muistan, kuinka esikoiseni kohdalla minulle sanottiin, että kuule, se on niin mahtavaa se imetys, voit sitten syödä ihan mitä haluat ja laihdut vaan. Eihän tuollaisia yleisohjeita voi tietenkään antaa. Voi kertoa omasta kokemuksesta, mutta ei jakaa sitä ainoana totuutena, saati lupauksena, tuoreelle epävarmalle äidille – vaikka tarkoitus ihan varmasti oli hyvä ja kannustava.
Siis juuri niin, ei mitään julistuksia suuntaan eikä toiseen, vaan tietoutta ja monipuolisesti esille erilaisten naisten kokemuksia. Että voi käydä näin, mutta sitten toisaalta myös noin. :) Kiitos minulta ja bebeltä sekä samoin sinne!
Hyvä postaus taas Laura!! <3
Me ollaan tosiaan kaikki niin yksilöitä, eikä oo yhtä ohjetta, miten kroppa toimii.
Mulla on aineenvaihdunta huonontunut synnytyksen jälkeen (2 vuotta) ihan valtavasti ja siksi tässä yhtäkkiä onkin tullut huomattua, että kappas 10kg tullut lisää eikä ne ihan tuosta vaan sormia näpsäyttämällä lähdekään enää pois.
Synnytyksen jälkeen mulla kyllä tippui alkuun paino reilusti, mutta imetyksen loputtua (1v4kk) tuli reilusti takaisin. Mutta oikeat syyt näen kyllä täysin siitä mitä olen syönyt ja siitä että unohdin kokonaan oman entisen rakkaan liikunnallisen elämäni äitiyden myötä. Eikä kai tämä 30+ elämä ole muutenkaan sitä, että aineenvaihdunta hyrräisi pelkällä ajatuksen voimalla :D Ikä ei tule yksin, vai miten se meni :D
Mutta tuossa kohtaa tosiaan paras ohje on kyllä se mitä kaikki toitottaa, että armollisuutta, armollisuutta ja armollisuutta ja myös hyviä valintoja aina kun mahdollista niin liikunnan kuin ruuankin suhteen<3 :) Nälkä oli mullakin ihan jäätävä ja aivan koko ajan, mutta olisin kyllä voinut muutamat nepalilaiset vaihtaa vähän parempiin valintoihin.. Kääk, vauvavuosi on kyllä rankka, huh hei :D Tai ei tietysti kaikille, mutta meille oli.
Sä näytät Laura anyway ihan mielettömän upealta!!!! <3
Kiitos Mona! <3 Ihan superia, että osallistut keskusteluun. Tiedän, miten lähellä sydäntäsi äitiys ja hyvinvointi -teema on. :)
Aivan! Tuokin on varmasti niin yleinen tarina, että kyllä, imetys tiputtaa painoa, mutta imetyksen lopettaminen tuokin sen ilman mitään varoituksen sanaa takaisin. Pettymys ja järkytys se voi olla sekin. Saavutetuista eduista kun on vaikea luopua.
Aineenvaihdunta on kyllä sellainen asia, mikä ihan varmasti iän myötä hidastuu ja mistä olisi kiinnostavaa lukea enemmän. Ja ei, ei todellakaan toimi enää mikään tässä iässä ajatuksen voimalla. Riittää, kun katsoo pakastealtaaseen päin. :D
Täällä siis myös todellakin nousee käsi, että kyllä, olen syönyt kesällä pitsat ja jäätelöt! Mutta on myös ollut viikkoja, jolloin olen syönyt tosi "normaalisti" ja niinä viikkoina kaiken matematiikan mukaan painon olisi pitänyt laskea, eikä se silti laskenut, joten siksi tuntui niin tärkeältä löytää tähän kaikkeen hormoneista syy.
Vaikka usein sanotaan, että tieto lisää tuskaa, minusta asia menee usein toisinpäin. Tässäkin asiassa tieto lisäsi armollisuutta. Nyt jatkan ihan normaalia kultaisen keskitien elämää ilman turhia odotuksia, ja paino tippuu sitten, kun on tippuakseen, todennäköisesti vasta vauvavuoden jälkeen.
Ihanasti sanottu, iso kiitos ja samat sadat sydämestä takaisin! Sinun 10 kg projekti on niin inspiroiva, ihan hurjasti tsemppiä siihen! Kuten sanottu, elän vahvasti hengessä (vaikkakin vielä kotisohvalla) mukana. :D
Minä taas 2n jälkeen en ymmärrä mitä ne jääneet raskauskilot ovat? Pojalta nro1 tuli +16kg ja lähti 20. Tytöllä painoa tuli +9 ja lähti 12. Kummallakin kerralla neuvolassa punnittiin myös äiti. Täysimetys oli 4-6kk ja loppu kokonaan 9kk iässä. Olen siis 46kg norm. Ja siitä ei ollu varaa enää pudottaa.. olis siis saanu kilot vaikka jäädä.
Moikka ja kiitos kommentista! Tarinoita taitaa olla yhtä monta kun on äitejäkin. :) Ihan varmasti on monia teitä, joilla imetys toimi nimenomaan tehokkaana kilojen karistajana. Ymmärrän täysin, että aineenvaihdunta voi toimia jopa liiankin tehokkaasti ja että painoa olisi voinut vaikka vähän jäädäkin. On naisen keho sitten ihmeellinen kaikkine yksilöllisine piirteineen. Mukavaa sunnuntaita!
Suosittelen lämpimästi myös tarkastamaan kilpirauhasarvot! Ihmettelin suuresti, kun yritin esikoisen jälkeen saada raskauskiloja pois. Imetys ei vienyt niitä mihinkään ja imetyksen jälkeenkään paino ei pudonnut millään. Syyksi selvisi raskauden jälkeen puhjennut kilpurauhasen vajaatoiminta. Nyt odotan toista lasta ja jännityksellä odotan, miten lääkityksellä olo vaikuttaa painon putoamiseen raskauden jälkeen. (Vaikka toki tässä vauvakuviossa tuo oma paino tosiaan on ihan sivuseikka :) )
Kiitos Ewy! Tämä oli tosi hyvä vinkki ja erinomainen lisäys keskusteluun! Juuri aikaisemmalle kommentoijalle pohdin, että voisiko lääkärissä käynti auttaa, jos tilanne on tuntunut polkeneen paikoillaan jo pitkään.
Itse olen niin vasta synnyttänyt, että annan tilanteelle ihan rauhassa aikaa, ensin vauvavuoden, sitten katson, miten kroppa imetyksen lopettamiseen reagoi. Mutta tosiaan, jos on pitkään ollut se tilanne, että syö terveellisesti ja liikkuu reippaasti, niin kyllähän jotain pitäisi tapahtua, ja jos ei tapahdu, niin lääkärikäynniltä voi hyvin löytyä selitys. Turhautuminen kun syö niin paljon fiilistä ja motivaatiota, että kannustan minäkin kääntämään kaikki kivet ja tutkimaan arvot.
Ihanaa, oikein paljon onnea ja onnellista toisen lapsen odotusta! :) Se tässä naisen elämässä ja äitiydessä onkin niin kiinnostavaa, ettei mitään oikein voi ennustaa. Vähemmästäkin tulee nöyräksi sille, että luonto tekee juuri, mitä tykkää. Ja kuten sanottu, sivuseikkoja todellakin sen rinnalla, että saa hartaasti ja kauan toivotun terveen lapsen. <3