9 x henkilökohtainen huomio Habitaresta

*Messuille saatu lippu bloggaajapassina

Homevialaura, Habitare 2019

Terveisiä Habitaresta! Koska kollegani jakavat niin paljon hyviä messuosastokoosteita, ajattelin itse kirjoittaa siitä, mitä tunteita Habitare minussa henkilökohtaisesti herätti. Näin ajatukseni juoksi.

Homevialaura, Habitare 2019

1. Habitaren taso on tullut jäädäkseen

Olen todella iloinen, että Habitaren parempi taso on tullut jäädäkseen. Muistan hyvin, miten vielä joitain vuosia sitten hallin parhaalla paikalla messukävijän vastaanotti design-tuolikopiot – siis kopiot punaisin tarjouskyltein, näinkin upean muotoiluperinteen maassa. Siitä lähtien, kun Laura Sarvilinna on toiminut Habitaren luovana johtajana, on messujen taso ollut korkea ja teemat kiinnostavia: tänä vuonna Mindspaces – Mielen tiloja.

Homevialaura, Habitare 2019

2. Inspiroiduin ammatillisesti, olisiko pitänyt myös henkilökohtaisesti?

Kävin tänäkin vuonna Habitaressa ammattilaisaamuna kollegojen kanssa, pääasiassa uusinta muotoilua esittävällä Ahead-alueella kiertäen ja tuttuja tavaten. Niin odotettu kuin tämä kokoontuminen aina onkin, jää toinen roolini, tavallinen kodin sisustaja ja remontoija, helposti paitsioon. Niin – olisiko pitänyt paria lattiaesitettä paremmin haarukoida tulevan kodin valintoja? Toisaalta eipä tässä vielä tiedossa ole kohdettakaan, mutta jos olisi, olisin ehdottomasti mennyt eri päivänä uudestaan messuille ja vaihtanut trendejä analysoivat lasit henkilökohtaisiin missäs täällä olisi kivoja ja käytännöllisiä kodinhoitotilan laattoja -kiikareihin.

Homevialaura, Habitare 2019

3. Kiinnostavinta katsottavaa: brändien kasvutarinat

Habitare on mahtava näyttämö brändeille tulla ulos kaapista uudistuneina, ja tämä on itse asiassa minua henkilökohtaisesti eniten kiinnostava näkökulma – ei siis se, mitä uusia brändejä messuilla on, vaan mitkä brändit luovat nahkansa uudestaan tähän päivään. Vuosia sitten tempun teki Lundia ja tietysti Habitaressa saa aina ihailla Annaleena Hämäläisen uuden sukupolven Hakolaa. Tämän vuoden uudistujana edukseen erottautui Agency Leroyn konseptoima Luhta Home, joka lanseerasi myös uuden tyylikkään tuoksumalliston.

Homevialaura, Habitare 2019

4. Riemastun Alessin paluusta, vaikka 80-luku ei omaan makuun osukaan

Ahead-alueella, esimerkiksi Skannon ja Tarkettin osastoilla, vallitsi vahvasti tämänhetkinen trendi, 80-luvun värit ja muotokieli. Kaarilinjoja ja ovaalin muotoja, pastellista liilaa, mausteisen keltaista, paneelisia pintoja, terrazzo-mosaiikkibatonia, italialaisen perinteen leikkisyyttä ja rohkeutta. Italiasta puheenollen: nyt palaa Alessi. Olen miettinyt usein, miten Alessi on ollut tämän vuosikymmenen passé, mutta nyt ennustan sen nousevan – osuvathan sen 80–90-luvuilla suunnitellut ikonit juuri tämän päivän henkeen. Alessin voi bongata heti messujen sisääntulosta, sillä Alberto Alessi on Habitaren tämän vuoden Kansainvälinen ystävä. Alessi on minulle vähän kuin Kartell, aina jollain tapaa rakas italialainen, on se yleisesti pinnalla tai ei.

Homevialaura, Habitare 2019

5. Alan lämmetä puulle – vihdoinkin!

Niin hauskaa kuin 80-luvun tunnelmiin onkin trendinäkökulmasta piipahtaa, henkilökohtaiseen sisustusmakuuni se ei osu. Jollain tavalla Habitare onkin minulle itsevarmuusharjoite: miten löytää mielenrauha sen suhteen, että pinnalla on niin paljon suuntauksia, joista pitäisi pitää, mutta joita ei kuitenkaan omaan kotiin valitsisi. Vaan jotkut trendit ne uivat minunkin haaveisiin: olen alkanut lämmetä puulle. Seuraavan kodin lattiaksi olen jo pitkään ajatellut vaalean puun sävyä, mutta nyt huomaan katsovani vaaleaa puuta sillä silmällä myös huonekaluissa. Jo oli aikakin, voisi sanoa – rakastanhan pehmeitä sävyjä ja luonnonmateriaaleja. Kuvissa näkyy muuten vanhempieni kodin parketti, jota autoin heitä valitsemaan. Pellavaisen utuinen sävy oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja hassua kyllä, en ole koskaan ollut niin varma yhdestäkään omasta remonttipäätöksestä kuin heille olin tästä.

Homevialaura, Habitare 2019

6. Ajattomuuden paradoksi

Kuten sanoin, Habitare on minulle aina paitsi inspiroiva myös ajatuksia herättävä tapahtuma. Mistä pitää oikeasti eikä vain siksi, että siitä pitäisi pitää, ja toisaalta en pääse yli paradoksista: miten ajattomuudesta eniten puhuvat yritykset näyttävät aina kaikista trendikkäimmiltä. Mitä ylipäätään tarkoittaa tämä päivän sana, ajattomuus? Esimerkiksi meidän ruokapöydäntuolit, Charles ja Ray Eamesin 50-luvulla suunnittelemat DSR-klassikot, olivat kymmenisen vuotta sitten hyvin pinnalla, nyt niitä ei näe edelläkävijäsisustajilla ollenkaan. Toisin sanoen vaikka huonekalu olisi ajaton, totuus on se, että ajatonkin huonekalu käy pinnalla vain hetkellisesti. Tämänkin hetken ”ajattomiksi” ristityt trendit ovat kohta so 2019. Eikä siinä ole minusta mitään pahaa, juuri sellaista tyylien kiertokulku on. Mutta onko mikään loppujen lopuksi täysin ajatonta, klassikoistakin toiset näyttävät ajankohtaisemmilta kuin toiset. (PS. Ajattelin ottaa Eames DSR:t myös seuraavaan kotiin, mutta muita pieniä muutoksia varmasti meidänkin seuraavan kodin kalustukseen tulee.)

Homevialaura, Habitare 2019

7. Henkilökohtaisesti eniten kiinnostaa megatrendit ja ilmiöt

Se on tietysti kiinnostavaa, minkäväristä seinämaalia nyt kuuluu olla, mutta itseäni aina eniten kiinnostaa megatrendit ja ilmiöt. Se, mitä esimerkiksi kaupungistuminen ja ilmastonmuutos asumisellemme tekee. Miten suunnitellaan tulevaisuuden keittiöt, joihin ei riitä yksi, vaan tarvitaan kahdeksan lajittelupistettä? Mitä tapahtuu suomalaiselle ison omakotitalon unelmalle? Millaisia monitoimisia kalusteita asumisen tiivistyessä suunnitellaan? Miten älykotiratkaisut tulevat muuttamaan asumistamme? Olen hyödyntänyt harmillisen vähän Habitaren luontoja, ensi vuonna niihin!

Homevialaura, Habitare 2019

8. Empatiaa Habitaressa: koti kuuluu kaikille

Kaiken ihanan hypistelyn keskellä kosketti tämä: maailmassa on ennätyksellinen määrä ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään pakolaiskriisin myötä kotinsa. Haluankin nostaa esille Habitaren Eettisellä alueelta löytyvän, Suomen Pakolaisavun Empathy Movement -liikkeen ja Tikaun yhteistyön, Koti kuuluu kaikille. Yksi kolmesta henkilökohtaisesta teemastani tälle vuodelle on empatia, ja tietysti ihan erityisesti teema koskettaa minua kodin näkökulmasta. Niin, kuinka moni antaisi kaikkensa saadakseen kodin, ihan miten vain sisustetun kodin – 70 miljoonaa ihmistä. Näiden teemojen äärellä on pohjattoman riittämätön olo, mutta ostin edes Empathy-tuotemalliston kynttilöitä kannustukseksi lahjaksi ja kotiin.

Homevialaura, Habitare 2019

9. Syksy alkaa Habitaresta

En olekaan aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta Nooran sanoin: syksy alkaa Habitaresta. Syyskuun alku on vielä kesänjälkeistä käynnistelyä, mutta kuun puolivälissä voi todella alkaa kaivaa esille lyhtyjä ja torkkupeittoja. Oletteko muuten koskaan ajatelleet, millainen olisi tammikuun alun Habitare? Yksi tinkeleistä tyhjäksi raivattu messuhalli, eikö niin. Sille on siis syynsä, miksi messut ovat silloin kuin ovat – ne aloittavat tärkeimmän kotoilusesongin. Ajankohdan vuoksi Habitaressa onkin niin kiva käydä vain käymisen ilosta, ihan vaikka vain hypistelemässä pientä tunnelmallista kivaa esimerkiksi HAVI’S-, Anno-, Gauhar- ja osastoilla.

Mukavaa Habitarea messuille suuntaville!

Comments

  1. Kiitos.
    Kiitos laadukkaasta ja ajatuksia herättävästä monipuolisesti ajatuksia ja arvomaailmaasi esiin tuovasta blogipostauksesta. Nyt on paljon vakavia laatusanoja niin jos keventäisi vielä toteamalla että I like! 🥳🙌🏻

    Ps. Habitareen lauantaina!

    • Ihana ihana palaute kaima, kiitos! Tulin kommentistasi tosi iloiseksi. :) Inspiroivia messuja! Kerro, jos tulee muita kiinnostavia oivalluksia tai herää huomiota!

  2. Tosi hyvä postaus, kiitos siitä ☺️ Meillä kierros päättyi just tuohon eettiseen kulmaukseen, se kun olisi kiinnostanut muakin tosi paljon ja varmaankin tuo Empathy Movement olisi kostuttanut omaa silmäkulmaa kovasti. Ja nuo luennot, niillä olisi kyllä mahtava päästä käymään.
    Mulle messuista jäi jotenkin hyvä fiilis siinä mielessä, kun koen trendien uudistuvan nyt hieman hitaammin ja uskon tämän vähentävän ihmisten painetta uusia sisustusta trendin mukaiseksi. Muutamia vuosia sitten Habitare käynti oli kuin jyrä – hirveä määrä inspiraatiota ja uutta räiskyvää, jonka rinnalla oma koti näyttää aivan kamalalta. Nyt uudistuminen on minusta hieman maltillisempaa, jolloin ehkä kuluttajatkin malttavat säästää pidempään ja hankkia niitä unelma-asioita. Tämä on musta osa ajattomuutta. Mä itse koen ajattomuuden koskevan myös materiaalien kestävyyttä ja vallitsevan tyylin ”aitoutta”. Reilu kymmenen vuotta sitten pinnalla taisi olla industrialia, musta-valkoista Skandia ja klassishenkistä sisustamista, mutta se kuinka näitä tarjottiin massoille oli melko pinnallista blingblingiä- kartanohenkeen käsiteltyä laminaattia, mdf-kalusteita Böknäs-twistillä. Kaukana oli haikailemamme Slettvoll ja vaikkapa klassista tyyliä edustavat kalusteet. Tässä mielessä tämän hetkinen messutarjonta on mielestäni ajattomampaa, vaikka tietenkin kunkin aikakauden trendikkäimmät tuotteet vaihtuvat.
    Mä kiinnitin huomiota siihen, että sohvakalusteet ovat pienempiä kuin aikaisemmin, joka sopii hyvin siihen että kodit ovat pienenemään päin. Jännityksellä odotan, milloin joku trendikkäimmistä osastoista ottaa luonnolliset ja muovittomat/öljyttömät maalit pintaansa, onhan tuo ahkera seinien maalailu tänä päivänä lateksimaaleilla vähän kyseenalainen tapa ”päivittää sisustusta” ja tälläkin on hiilijalan jälkensä.
    Olipa taas sekava sepostus, mutta siis samoilla linjoilla ollaan.

    • Kiitos Netta! Harmi kuin ei nähty. Taas näin jälkikäteen ajattelen, että miksi meillä ei ole sisustusiskojen Habitare-jatkoja, joissa voisi illalla pestä tätä jälkipyykkiä. ;)

      Niin hyviä huomioita, kiitos kun jatkoit ajatuksenjuoksuani! Ihan totta, se on valtavan positiivinen suuntaus, että kaikki mulle heti nyt -mentalitetti on vaihtumassa pitkäaikaisiin harkintoihin – sehän se ajattomuutta on. Puhuin samasta joskus tyylipostauksessa, että muistan hyvin ajan, kun pidin täysin epärealistisena, että voisin mitenkään tietää, mihin haluan puolen vuoden päästä pukeutua. Siis puolen vuoden. Nyt haaveet ja toiveet ja tarpeet ovat listalla vuosia, on kyse sitten villakangastakista tai valaisimesta. Toki ajan hengen lisäksi suhtautumiseen vaikuttaa myös ikä, mutta kuitenkin.

      Vaikka kaikki 80-luku ei ihan omaan makuun sovikaan, niin punainen lanka on kyllä laadukkuus. Materiaalit ovat aitoja tai muuten laadukkaita, eivätkä tosiaan niitä mainitsemiasi vähän sinnepäin muka luksusta olevia jäljitelmiä. Home sweet home -kylttiaikaa ei tosiaan ole ikävä. ;)

      Erittäin hyvä huomio mittasuhteista: sohvat ovat melko pieniä (verrattuna joihonkin 15 vuoden takaisiin TV-huoneiden valtaviin kulmasohviin) ja huonekalut ovat muutenkin siroja, ja siten pienentyviin koteihin sopivia. Tunnen maalimaailmaa niin huonosti, etten ollut ajatellut asiaa noin, mutta hyvä huomio. Luonnollisuuden megatrendi tulee epäilemättä valumaan ihan kaikkeen. Ja kyllä, ihan jokaisella sisustuksen päivityksellä – klassisellakin – on hiilijalanjälkensä, jos päivitys vaatii uusia materiaaleja. Tämä siis huomiona myös ja ennen kaikkea itselleni. Perjantaiterkut sinne! <3

      • Sohvahuomio oli mielenkiintoinen, koska itse olen kiinnittänyt asuntoilmoituksissa huomiota pyöreiden ruokapöytien voittokulkuun. Olen tulkinnut, että pienevät asunnot ovat syynä niihinkin. Ennenhän suosittiin 6-paikkaisia pöytiä ja 4-paikkainen pöytä näyttää helposti vähän “vanhanaikaiselta”, ei-tavoiteltavalta. Kaikilla kun ei ole yhtä makeita pöytiä kuin teillä ;) Pieniin avokeittiö-olohuoneisiin iso ruokapöytä ei siis enää mahdu, joten vuoron on sitten saanut pyöreä pöytä. Vai onkohan tää vain mun päässä? :)

        • Moikka! Minäkin olen huomannut pyöreät ruokapöydät. Joko niitä on nyt enemmän tai sitten katson pöytiä uusilla laseilla. Usein sitä ihminen huomaa sen, mitä ikään kuin alitajuntaisesti etsii. ;) Tykkään nimittäin henkilökohtaisesti nykyään todella paljon pyöreistä pöydistä – ja ovaalinmuotoisistakin!

          Pyöreät ovat kauniita ja tilankäytön puolesta tehokkaita. Näin jälkiviisaana pyöreä pöytä olisi saattanut olla meillekin hyvä, vaikka toki pidän nykyisestäkin ja nykyisen kanssa taas on ehkä luontevampaa elää yhden päädyssä olevan syöttötuolin kanssa. Mutta siis olen kanssasi samoilla: pyöreät muodot nousevat ylipäätään!

          Ruokapöytä on siinäkin mielessä ajankohtainen aihe, että vähän väljempi ruokailutila on oikeastaan tärkein syy, miksi katsomme pikkuhiljaa isompaa kotia. Esimerkiksi lastenhuone riittää hyvin, mutta ruokapöydässä on ahdasta jo omalla porukalla, vieraista puhumattakaan. :) Kivaa viikonjatkoa!

  3. Hyviä ajatuksia. Muutamia samoja mietin itsekin Habitaressa käydessäni. Luhta kiinnitti oman huomioni myös tänä vuonna. Ja Bo:n osastolle olisin voinut muuttaa asumaan heti.

    Niin ja oli tosi kiva nähdä. 💕 Toivottavasti pieni avec jaksoi messut yhtä hyvin, kuin mitä alku näytti.

    P. S. Minä haaveilen tällä hetkellä puisesta ruokapöydästä, joten puu meinaa uida myös omiin liiveihin.

    • Moi Jenni! Oli kiva nähdä. Niin kuin storeisiin kirjoitin, olo Habitaren jälkeen oli kuin hyvien juhlien jälkeen. Kaikkien kanssa yritti edes nopeasti vaihtaa pari sanaa ja kuvatkin jäivät siinä ottamatta. :D

      Bo LKV oli todella upea, niin kuin vain Peetalta odottaa saattaa. Ja kyllä, puinen ruokapöytä olisi todella kaunis. Minun kaikkien aikojen suosikkeja on puisen pöydän ja modernien valkoisten tuolien yhdistäminen. Rustiikkista pöytää en enää omassa kodissa näkisi, mutta vähän skandinaavisempaa puuta kyllä. (Apua, kuinkakohan arka sellainen on lasten kanssa!) Sinunkin boheemimpaan tyyliisi puu sopisi oikein kivasti. :)

  4. Olipa kiva, ja laadukas postaus.
    Itse kävin ihan turistina siellä, paljon mielenkiintoisia muotoja ja värejä oli näkyvillä. Joku sanoi, että messut olivat pettymys juuri värimaailman ym suhteen, että odotti maanläheisempää. Itselle taas oli juuri sitä, mitä olin kuvitellutkin.

    • Ihanasti sanottu, kiitos palautteestasi! Kiva kuulla lisää näkemyksiä messuista. :)

      Minusta värimaailma jakautui aika selvästi kahteen: mainittuun Italia-henkiseen väri-ilotteluun ja toisaalta hyvin skandinaaviseen pehmeään ja luonnonläheiseen murrettuun maailmaan. Minustakin tuntuu, että messujen taso on nyt vakiintunut. Ei tule välttämättä huimia wau-elämyksiä, mutta ei pettymyksiäkään.

  5. Kiva postaus, kiitos. :) Itse haen Habitaren kaltaiselta tapahtumalta nimenomaan omaan kotiin ja tavalliseen arkeen istuvia ideoita, en trendejä. Ja hei samastun myös täysin kanssasi tässäkin – puu houkuttelee! Pohdin juuri mitä materiaaleja valita uudiskohteeseen, joka lähtökohtaisesti on sieluton ja kolkko, ja taidan taipua parkettilattiaan sen ajattomuuden ja lämmön vuoksi. Vanhempiesi lattia näyttää todella kivalta, nappivalinta! Nämä kuvat vahvistavat vain päätöstäni :)

    • Moi Mia ja kiitos! Ja no sepä se. Täytyy ehdottomasti mennä ensi vuonna vaikka kaksi kertaa eri agendalla, jos sattuu olemaan oman kodin ratkaisut silloin työn alla. Habitare on kuitenkin aikatehokas tapa haarukoida monen eri yrityksen tarjontaa.

      Ja ihana kuulla, saan vahvistusta vahvistuksestasi. :) Sinulla on kuitenkin jo nykyisessä puun sävyä, vaikka laminaattina. Itse en sulje sitäkään pois, vaikka toki aito puulattia on yksi kaikkien aikojen unelma. Lähinnä alan vasta nyt olla henkisesti valmis ylipäätään puun sävyihin, mikä on sinänsä hassua, koska kuten tiedät, onhan niitä tullut pinnailtua vuosia, ja onhan vaaleat ja keskivaaleat puunsävyt ihan omassa hiekan, harmaan ja beigen värikartassa. Valkoiset lattiat ovat olleet hyviä valintoja maksimoimaan valo, mutta seuraavaksi on tosiaan lämpimmän ilmeen vuoro.

      Kuulostaa ihanalta, kannatan suunnitelmaa parketista tuomaan moderniin kohteeseen lämpöä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

Copyright © 2019 · Theme by 17th Avenue