Hei syyskuu ja arki! Päätin kesällä, lomajoutilaisuuden aiheuttaman raivausinnon iskettyä, että alan kirjoittaa blogissani viikoittain järjestyksestä – ehkä vain järjestyksestä, vaan kauniista järjestyksestä, huomattuani jälleen kerran, millainen intohimo harmonia minulle on. Monet asiat tulevat ja menevät, mutta kauniista järjestyksestä innostun ja inspiroidun vuosi toisensa jälkeen on kyse sitten kodin siistimisestä, toimivasta säilytyslaatikkosarjasta, hyödyllisestä järjestelyoppaasta tai silmiä lepuuttavasta hyllykuvasta.
Minulle järjestämisessä on kyse paitsi toki vapaaehtoisesta intoilusta myös olosuhteista. Lajittelisin piuhat ja vaatehuoltotarvikkeet omiin kauniisiin laatikoihinsa muutenkin, mutta vauhtia antaa elämäntilanne: kun asuu 70 neliön kompaktissa kolmiossa kahden aikuisen, kahden pienen lapsen ja koiran kanssa, on järjestystä pakko hakea ja ylläpitää jokapäiväisen arjen toimivuuden nimissä.
Minulle henkilökohtaisesti ei kuitenkaan ”riitä” se, että tavarat ovat paikoillaan, haluan niiden olevan siellä kauniisti. Siksi suosin esimerkiksi siistejä yhtenäisiä laatikoita ja henkareita, jotka auttavat saavuttamaan harmonian ja hallinnantunteen elämän tärkeimmässä paikassa, omassa kodissa. Ymmärrän täysin, miten jollekin muulle oikeanvärinen tiskirätti on turhamaisuutta, mutta minulle yksityiskohdat muodostavat kokonaisuuden ja kokonaisuudella on suora yhteys mielenrauhaani, siis kaikkeen muuhun kuin pinnalliseen kokemukseen.
Sitä tuntuu tärkeältä painottaa, että järjestelykirjoituksillani haluan pelkästään kannustaa, inspiroida ja antaa vertaistukea, en aiheuttaa minkäänlaista ahdistusta tai alemmuudentunnetta. Olen rämpinyt samat suot ja käynyt läpi samat hermostuttavat tunteet: epätoivon, turhautumisen, ajanpuutteen, ahdistuksen. Mihin tämäkin mahtuu? Miksi olen mennyt tähänkin rahaa laittamaan? Onko minulla velvollisuus tämä säilyttää? Miten ikinä saan valmista? Niin, miten saada valmista, kun heti seuraavalla viikolla on jälleen löydettävä paikka uudelle pieneksi käyneelle haalarille.
Järjestely on taistelu, jonka olen valinnut, asia, jota priorisoin. On tärkeää muistaa, että järjestely ei ole itseisarvo, vaan yksi tie keskittyneempään elämään. Aivan yhtä hyvää ja tasapainoista elämää voi elää toisellakin lailla.
Järjestely ei ole helppo projekti, mutta toisaalta, miksi sen kuuluisi ollakaan. Kaikki asiat, jotka antavat, myös ottavat. Järjestely ei ole helppoa siksikään, että se pakottaa elämän keskeisimpien kysymysten äärelle. Mikä minulle on elämässä tärkeää? Mihin haluan aikani ja rahani käyttää? Millaista elämää haluan elää? Ilmankos päätös siitä, luopuuko vanhasta harrastusvälineestä, voi tuntua elämää suuremmalta. Sinne meni kuntopyörä tai ranskankielenkirjat tai 90-luvun joulukortit – ja samalla pala ihanneminää tai entistä elämää.
Vaikka järjestely on fyysistä, minulle se on ennen kaikkea henkistä: kun järjestelen tavaroita, järjestelen päätäni. Kun purnukat asettuvat paikoilleen, asettuvat ajatuksetkin. Mieli kirkastuu, olo kevenee, luovuus ja energia lähtevät virtaamaan. Erityisen tärkeänä pidän harmoniaa yrittäjyyteni takia. En pysty työskentelemään, kirjoittamaan tai olemaan luova kuormittavassa kodissa.
Tarvitsen harmonista ympäristöä myös ollakseni parempi ja jaksavampi äiti kahdelle pienelle tyttärelleni: uhmakohtaus kun on omalla kokemuksellani huomattavasti helpompi vastaanottaa, kun ympäristö ei enää lisää stressikerrointa. Ja kun ympärillä on kaaos, on se sentään vähän kauniimpi kaaos. Järjestelyyn liittyy minusta myös monia kasvatuksellisia näkökulmia. Rennossa ja rakastavassa kodissamme saavat (minun 30 vuotta vanhat) värikkäät Dublot huojua vaikka missä ja minkälaisina torneina, mutta leikin lomassa koen tärkeäksi opettaa lapsilleni omaisuuden kunnioittamista ja tavarataitoja pienestä pitäen.
Tavaroiden suhteen olen kultaisella keskitiellä kulkija: en minimalisti, mutta vielä vähemmän hamstraaja. Osaan – korjaan, olen opetellut – päästämään irti materiasta, joka ei enää ilahduta tai palvele minua. Samalla hyväksyn itsessäni esteetikon ja nautiskelijan puolen. En voi, tai sen puoleen haluakaan, elää niin kurinalaisesti, etteikö elämään joskus mahtuisi uusia kauniita kynttilänjalkoja tai syksyn ihaninta huivia.
Joku viisas joskus sanoikin, että sen sijaan, että meidän ihmisten pitäisi alkaa rakastaa tavaraa vähemmän, meidän pitäisi alkaa rakastaa tavaraa enemmän. Minusta tässä piilee viisauden siemen. Oikeanlainen tavara voi olla upea voimavara: työhaastattelussa itsevarmuutta antava vaate, sinnikkäästi tavoitellusta saavutuksesta muistuttava palkinto tai arkea merkittävästi helpottava apuväline. Järjestellessä ja karsiessa onkin minusta tärkeämpää keskittyä siihen, mikä jää kuin siihen, mikä lähtee.
Vaikka järjestäminen ensimmäisellä silmäyksellä vaikuttaa tiukkapipoiselta suorittamiselta, minulla perimmäisenä tarkoituksena on mahdollistaa sen kautta leppoisampi vapaa-aika: mitä nopeammin pakolliset työt saa tehtyä, sitä enemmän jää aikaa muuhun. Samoin järjestäminen opettaa minulle täydellisyyden tavoittelun vastapainoksi nöyryyttä. Vasta saman kaapin viidennen kerran järjestettyäni aloin ymmärtää ja hyväksyä, että maailma ei tosiaankaan tule koskaan valmiiksi. Erityisesti pikkulapsiperheessä tarpeet, tilat ja tilanteet muuttuvat jatkuvasti, niin se elämä vain virtaa. Siksi järjestäminen on minulle aina välillä isompi kertaluontoinen projekti, mutta ennen kaikkea jatkuva, päivittäin arjessa tiiviisti läsnä oleva prosessi.
Vielä viimeinen vakiokysymys: Onko meillä aina siistiä? Ei tietenkään ole aina (kysykää vaikka ystäväperheeltä, jonka unohdin olevan tulossa meille kylään). Vaikka sille päälle sattuessani olen tehokas räjäyttämään kaiken kerralla uuteen uskoon, on astian suoraan koneeseen laittaminen vielä yllättävän usein ylitsepääsemätön suoritus minullekin. Jatkuvaa hyvien tapojen omaksumisen harjoittelua ja parhaiden käytäntöjen löytämistä tämä on siis minullekin.
Tervetuloa mukaan kaunis järjestys -postausten pariin! Ideoita muistilistallani on paljon liittyen laajasti järjestykseen, säilytykseen, karsimiseen, alan kirjallisuuteen, kodinhoitoon ja arjenhallintaan, mutta myös toivepostauksia saa totta kai ehdottaa. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko teillä meneillään jokin tietty lomanjälkeinen projekti tai ehkä yleistä arjen toimivuuden hakemista näin syksyn virallisesti alkaessa.
PS. Lapsi lähti tänään päiväkotiin glitteritennareissa, koska päiväkotitennareita ei löytynyt kerta kaikkiaan mistään – paitsi lopulta älynväläyksen saatuani hiekkalaatikosta.
Tunnistan niin tuon tunteen!
Minulle siistit kaapit ja järjestys on tietyllä tavalla henkireikä. Ei enää ahdista ja tulee hyvä ja onnistunut olo kun tavarat on järjestyksessä.
Ei meilläkään aina ole tip top.
Miten muilla samantyyppisillä, minkä verran annatte miehen ”siivota” kaappeja?
Mä haluan aina tyhjentää tiskikoneen, (mies saa kyllä täyttää) koska mies laittaa aina astiat vääriin paikkoihin. Järjestelen ne uudestaan, vaikka vähän hävettää myöntää.
Samoin lasten ja omat vaatteet on väärissä paikoissa jos mies lajitellut vaatteet. Korjaan nekin ja samalla avaan miehen vaatekaapin ja laitan senkin vaatteet oikeille paikoille. 😅
Haluan myös tyhjentää matkalaukun jos ollaan oltu reissussa.
Ja jääkaapissa tykkään, että on tietty järjestys, mies viskoo ruuat sinne tänne ja minä korjaan kun avaan seuraavan kerran jääkaapin.
Oikeasti olen aika rento, mutta nuo tietyt asiat on oltava aina just. 🙈
Kiitos Tanja mainiosta keskustelunavauksesta! Henkireikäpä hyvinkin. :) Pystyn sietämään merkittävästi enemmän ruuhkavuosistressiä, kun ympäristö on (edes jokseenkin) harmoninen, vaikka täysin tip top ei olekaan kuin silloin tällöin. Siisti ympäristö aiheuttaa itselleni myös positiivisen kierteen. Kesän raivauksen jälkeen olen jaksanut paljon paremmin päivittäistä siistimistä, kun askareet eivät enää tunnu niin ylitsepääsemättön isoilta, kun kaikelle on jälleen (hetkellisesti) paikka. Mitä matalampi kynnys on johonkin tarttua, sen todennäköisemmin askareen hoitaa.
Meillä on aika selkeä työnjako siinä, että minä hallitsen tavarakaaosta (hankin ja säilön lastenvaatteita, siivoan kaappeja, järjestelen hyllyjä) ja taas mieheni pesee esimerkiksi paljon pyykkiä. Meillä on keskinäinen vitsi, miten toinen laittaa astioita tai pyykkejä ”väärin”. Itse asiassa välillä jopa niin päin, että mieheni (ihan syystä, muuten) huomauttaa, että olen esimerkiksi koonnut astianpesukoneen niin, ettei kaikki puhdistu hyvin. Vaikka joskus häntä takaisin kiusottelenkin, itse en korjaa perässä, koska olen monessa asioissa tavallaan tarkka, mutta sitten kuitenkin enemmän suurpiirteinen ja mukavuudenhaluinen ajatuksella, että tärkeintä on, kunhan tulee jotenkin tehdyksi. Ymmärrän kyllä silti tuon perässä korjaamisenkin. ;)
Mekin olemme nyt tsempanneet matkalaukkujen kanssa sen jälkeen, kun kirjoitin, miten paljon pyykin lajittelu jo matkalla auttaa (https://homevialaura.com/2019/07/3-x-kivempi-kotiinpaluu/). Pakko kyllä sanoa, että tässäkin asiassa mieheni on esimerkillisempi. Itse olen usein tosi laiskalla tuulella matkan jälkeen, kun hän taas jaksaa tsempata kamat heti kuntoon. Minunkin luonteelleni sopisi paremmin purkaa laukut heti, koska muuten minulle jää päälle mañana mañana -vaihde, ja sitten laukut kiusaavat käytävällä viikon. Siksi yritän opetella jatkuvasti muutamassa asiassa kurinalaisemmaksi, kun tiedän, miten ahdistunut ja tunkkainen olo jatkuvasta asioiden lykkäämisestä tulee.
Naurattaa tuo viimeinen lause, kuulostaa niin tutulta! Sitä minäkin yritän aina sanoa, että hei olen oikeasti ihan rento tyyppi, vaikka kaappini näyttävätkin neuroottisen spartalaisen järjestelemiltä. :D :D
Tanja ja Laura, teillä on niin tunnistettavat tunteet! Allekirjoitan niin paljon teidän teksteistänne! Ihanaa, että löytyy muitakin, joilla on tuo tunne, että jos oma lähiympäristö/reviiri eli koti on suht järjestetyksessä, niin pystyy sietämään omassa päässä vellovan epäjärjestyksen paremmin! Pienetkin asiat ovat tärkeitä arjen askareissa, jos niistä tulee kivalle mielelle, esim. juuri nuo oikean väriset tiski/siivousrätit. Tunnistan tuonkin, jos kädessä oleva rätti sattuu olemaan myrkynvihreä niin ihan eri mielellä siivoaa kuin jos kivan värisellä rätillä, vaikka jonkun mielestä se on nyt ihan sama minkä värinen se on. No, kaikille se ei ole sama:-).
Ja kun jotain saa järjestykseen niin siitä tulee vaan niin hyvä olo ja siitä taas lisää virtaa elämään ja nauttimaan siitä seesteisyydestä, edes hetkittäin. Kun arjessa on paljon pieniä kivoja asioita niin asiat sujuvat paremmin, arki kantaa. Arkea on kuitenkin niin paljon, että siihen kannattaa satsata. Eletään arjessakin:-) . Kivaa viikkoa teille!
Haha, joo meillä etsii tavarat koko ajan paikkaa (varsinkin kaikki pikkusälä on ärsyttävintä). Ja itseasiassa tämä sun postaus tuli loistavaan aikaan koska haluaisin esittää sellaisen postaus toiveen että miten olet järjestellyt keittiön kaapit? Meillä keittiönkaapit on vähän murhekryynejä, esim kuivaruokakaappi on maailman epäkäytännöllisin koska se on todella syvä ja hyllytila korkea joten koen hankalaksi maksimoida tilankäytön :D Ikuinen ongelma johon vieläkin etsin ratkaisua!
Heippa Laura! Siis kyllä, pikkusälä! Siitäkin tulen kirjoittamaan, mutta ajatukseni lyhyesti on, että kaikelle pitää olla paikka – myös sille, jolle ei ole paikkaa. Toisin sanoen olen luovuttanut sen kanssa, että kaikelle olisi jokin ”virallinen” paikka, koska osa tavarasta vaan pysyy aina ja ikuisesti mappi ö -kategoriassa. Tätä pientä arkista sekalaista sälää varten meillä on nykyään eteisen kaapissa laatikko, jonne saa laittaa mitä vain. Siellä onkin sitten varaston avainta, heijastinta, mittanauhaa, laskua, aurinkolasikoteloa. Arki sujuu huomattavasti paremmin nyt, kun hyväksyn sen, että muuta järkevämpää paikkaa tälle kaikelle ei ole (tai vaikka olisikin, en saa sälää vietyä eteistä pidemmälle asti), mutta silti sälälle kuitenkin on oma paikka. Ennen sama tavara pyöri ärsyttävästi eteisen kaapin tasolla, mutta on sentään nyt piilossa samaisen kaapin ovien takana niille tarkoitetussa laatikossa.
Ja keittiön kaapit on sekin yksi lemppareistani. :D Palaan varmasti aiheeseen myöhemmin, mutta linkkaan sinulle jo nyt vanhan postaukseni: https://homevialaura.com/2018/09/kodin-jarjestys-sailytys/
Eli periaatteena tämä (ote postauksesta): ”Olen kokeillut edellisessä kodissa sitäkin, että jokainen kuivaruoka on omassa purkissaan, mutta meille paljon käytännöllisempi tapa on tämä, että ruokia ei pureta purkeista (paitsi parissa tapauksessa), vaan että purkit laitetaan laatikoihin. Näin valmistusohje ja parasta ennen -päivämäärät pysyvät mukana, yleisilme on siisti ja laatikot on helppo ylähyllyltäkin nostaa.”
Toivottavasti jeesasi! Jos saat ratkaistua, niin odotan innolla before and after -kuvia. ;)
Hei, ihana aihe ja kirjotus. Ja mikä asenne. Erityisesti minua puhutteli ’ järjestely ei ole itseisarvo, vaan yksi tie keskittyneempään elämään’. Juuri näin. Valitsemme itse minkälaisessa ympäristössä asumme ja mitkä asiat kotona saavat meidät voimaan hyvin.
Jos tiskirätin väri tuo hyvän tunteen, niin silloin valitaan se oikea väri. Pienet asiat tuovat meille huomaamatta joko hyviä tai huonoja tuntemuksia, vaikka emme niitä aina tiedostaisikaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavia postauksia aiheesta.
Kiitos paljon! Ihana, jos inspiroidut aiheesta. On tosi mielekästä ja kiinnostavaa päästä vaihtamaan kanssanne tästä aiheesta yhä enemmän ajatuksia ja kokemuksia. :)
Tosi hienoa, kun sait kiinni näkemyksestäni. Minun on juuri todella tärkeä painottaa, että oleellista ei ole vaikka tietynlaiset laatikot vaan niiden aikaansaama tunne. Eikä kyse ole siitä, miltä koti ulkopuolisille näyttää, vaan siitä, millaisena asukas itse ympäristönsä kokee. Vaikka sisustusmakuja ja järjestelymieltymyksiä on monia, uskon, että yhä useammalle meistä on yhteistä se, että kaipaamme kaaoottiseen ja kiireiseen maailmaan edes kotona jotain järjestystä, logiikkaa ja harmoniaa. Kun ei koko maailmaa voi hallita kuitenkaan, voi hyvin keskeinen tunne ihmisen merkityksellisyyden ja onnellisuuden kokemukselle olla hallita edes vaikka aamulähtönsä töihin ja kouluun. Ja sillä taas on iso merkitys siihen, miten päivä, jonka sanotaan olevan elämä pienoiskoossa, lähtee käynnistymään.
Tiskiräteistä puheenollen olen huomannut vuosissa ison asenteellisen muutoksen. Olen blogaanut seitsemän vuotta ja vielä silloin se oli jotenkin hävettävää tai erikoista vaatia kauneutta arkisilta esineiltä. Konmari-buumin myötä alkoi olla sallitumpaa, että tavarat saavat ”pirskahdella”, siis tuottaa iloa kaikessa arkisuudessaankin. Samoin vielä tämän vuosikymmenen alussa kummastelua herättivät neutraalinsävyiset ja rauhalliset lastenhuoneet, kun ne tänä päivänä ovat ihan yhtä yleisiä kuin värikkään leikkisätkin. Selvästi siis tässäkin asiassa mennään kohti yksilöllisempiä elämäntyylejä, mikä on mielestäni todella kiinnostava ja täytyy sanoa, että myös positiivinen ilmiö. Onhan jokaisen saatava elää omassa kodissaan juuri omannäköistään elämää. :)
Kiitos, kun luet postaussarjaa ja kiva, kun kommentoit!
Hyvä teksti! Kiteytit tässä erinomaisesti KonMari-metodin keskeisimmät ajatukset, koska juuri tästähän siinäkin on kyse. Itse vielä opettelen, mutta isoja askeleita olen järjestelyn ja tavarataitojen kanssa olen jo ottanut. Tavoitteena nimenomaan rauhoittava ja kaunis koti, jossa tekemättömät tehtävät eivät tuijota kasvoihin joka puolella, ja että arki sujuisi mahdollisimman pienellä vaivalla mahdollisimman jouhevasti.
Siitä puheenollen, mistä olet ostanut nuo ihanat siivousliinat? 😆
Kiitos kivoista sanoista, Noora! Niin taisinkin kiteyttää KonMarin pohjimmaisen ajatuksen. :) Itse en harjoita metodia orjallisesti (en esimerkiksi juurikaan pystyviikkaa), joten en siinä mielessä miellä itseäni täysveriseksi marittajaksi, mutta se on täysin totta, että kantava ajatus on tismalleen sama: vain iloa tuottavat tavara jätetään.
Ihanasti sanoitettu tavoite ja paljon tsemppiä projektiin! Minäkin koen vielä harjoittelevani montaa asiaa, vaikka olen elänyt suhteellisen samalla tyylillä jo edellisestä kodista lähtien – eli kahdeksan vuotta! Tämä taitaakin lopulta olla elämänmittaista opettelua ja hakemista, juuri kuten sanoit, askel kerrallaan.
Liinat on ihan paras 2,99 euroa maksava setti Clasusta. ;)
https://www.clasohlson.com/fi/Mikrokuituliina-4-kpl/44-4000-1
Järjestys on myös minulle voimavara ja yksi niistä elämän asioista, joihin voin vaikuttaa. Tämänhetkisessä hektisessä elämäntilanteessa haluan minimoida kaikki arkea vaikeuttavat asiat. Yleistä jaksamista on auttanut huimasti se, että siivoja käy nykyisin joka toisen viikon sijasta joka viikko. Kotona on aina siistiä, eikä minun tarvitse töistä kotiintultuani miettiä tavaroiden järjestelemistä ja siivoamista (toki mainittakoon, ettei talouteeni kuulu lapsia ja kotini on myös maltillisen kokoinen), vaan voin uppoutua esimerkiksi kirjaan. Sun tavoin en minäkään pysty keskittymään sotkun keskellä. :)
”Järjestys on myös minulle voimavara ja yksi niistä elämän asioista, joihin voin vaikuttaa.”
Erinomaisesti kiteytetty, tyylisisko! Tämä onkin yksi näkökulma, johon tarkoitukseni on tässä juttusarjassa syventyä. Elämää ei voi (ainakaan kaikilta osin) hallita, mutta omaan hallinnantunteeseen voi vaikuttaa, ja se on se valtava voimavara, on kyse sitten perhe-elämästä tai vastuullisesta työstä.
Tietäen elämäntilanteesi, olipa hyvä päätös ottaa siivooja joka viikko! Tuollainen yksittäinen muutos voi olla käänteentekevää siinä, että itselleen saa sen tunteen, että pystyn tähän ja selviän tästä. Ja voin vaikka välillä vähän hengähtää ja levätäkin. ;)
Luin tuossa kommentteja ja täytyy todeta, että yksi tiskikonenatsi tässä hei. Minä järjestän tiskikoneen ja kaapit aina uudestaan muiden jäljiltä. 🙈 Omasta mielestäni osaan täyttää tiskikoneen kaikkein optimaallisin ja minua häiritsee suunnattomasti jos joku muu on täyttänyt koneen väärin.
Mutta odotan innolla uutta sarjaa ja inspiraatiota. Olen suurimman osan ajasta sellainen poissa silmistä, poissa mielestä tyyppi, mutta haluaisin olla järjestelmällisempi. Mutta haluaisin kaiken valmiiksi kerralla. Täytyy oppia etenemään pikku hiljaa.
Heh, te tiskinatsit yhdistykää! :D Tosi hauskaa, miten meillä kaikilla on omat päähänpinttymämme. Täytyy kyllä myöntää, että tiskikoneen täyttäminen ON taitolaji. :D
Ihana kuulla, että odotat! Poissa silmistä, poissa mielestä on hyvä ensiapu, harrastan sitä itsekin. Sentään edes vien sotkut Monica-kaappiin suljettujen ovien taakse, mutta aina jossain vaiheessa on kuitenkin pakko alkaa katsoa totuutta silmiin. ;) Pikkuhiljaa hyvä tulee. Se pätee niin monessa, eikä vähiten isossa kokonaisvaltaisessa järjestely- ja raivausprojektissa.
Heippa,
Aivan ihana postaussarja! Toi on juurikin noin, että järjestys saa jaksamaan sitä lapsiperheen kaoottista arkea ja värikkäitä duploja!
Postaustoiveena jääkaapin organisointi ja keittiökaappien järjestys. Tuntuu että noi molemmat on meillä aina sikin sokin, vaikka mitä tekisi! :) ihanaa alkanutta viikkoa,
Kiitos paljon, Sanni! Parasta on, kun tätä kaikkea voi intoilla ja pähkäillä yhdessä teidän kanssa. <3
Niin kuin yhteisöllisyys on ihan missä tahansa muussakin asiassa voima, niin se on tässäkin. On voimaannuttavaa tietää, kuinka moni muu äiti on samassa tilanteessa: ruuhkavuosiin halutaan jaksamista tukevaa rauhaa harmonisella ympäristöllä. Lelut lattialla tuntuvat minusta 99 % ajasta vain kodikkailta. Paljon tärkeämpää on se, että kokonaisuus ympärillä on (kutakuinkin) kunnossa.
Tässä viime vuoden postauksessa sivusin jo hieman keittiön säilytystä. Jääkaappia en kylläkään, joten palaan mieluusti aiheeseen, mutta linkkaan ensi hätään tämän. :)
https://homevialaura.com/2018/09/kodin-jarjestys-sailytys/
Sinne myös mukavaa viikkoa!
Likainen ja kaoottinen koti ahdistaa. Sanon miehelle aina että sieluni sattuu epäjärjestys. :D valitettavasti en ole niin siisti kun haluaisin, pidän järjestyksestä mutta en siivoamisesta. Jos saisin miehen suostumaan siivoojaa niin palkkaisin heti (en suostu yksin maksamaan). Odotan innolla näitä postauksia, muuton jäljiltä niin moni tavara hakee vielä paikkaansa.
Niin ahdistaa! Jos koti on täysin hujan hajan, tuntuu, että maailma kaatuu päälle. Siis todella, sielussa asti tuntuu. :D
Minäkin pidän enemmän järjestelystä kuin siivoamisesta, mutta koska rakastan puhdasta lopputulosta niin paljon, olen opetellut nauttimaan myös tietystä kevyestä siistimisestä, esimerkiksi nopeasta päivittäisestä imuroimisesta, jossa on hyvä vaiva-hyötysuhde. Sen sijaan juuri sellaisen lattiasta kattoon -kuuraamisen koen tässä elämäntilanteessa kuormittavaksi. Voi kunpa saisit miehesi kanssa järjesteltyä ratkaisun – edes sitten kertakokeiluun. Ei yhteistä elämää helpottavaa palvelua minusta vain toisen kuulukaan maksaa.
Muuton jälkeen joskus pitkäänkin kestävä paikkojen hakeminen on hyvin tuttu tunne. Toivottavasti voin inspiroida viimeistelyssä. :) Kiitos kommentista, Kaisa!
Kiitos kivasta juttusarjasta! Haluaisin kovasti järjestystä kotiin ja kaappeihin, ja sen puuttumisen laskenkin syyksi siihen, etten vielä vuodenkaan asumisen jälkeen koe olevani kovin kotiutunut. Aloitin muuton kanssa lähes yhtaikaa työt sekä meillä on 3- ja 5-vuotiaat tytöt ja kolmas tulossa, joten ylimääräistä aikaa järjestelylle ei ole. Lasten kotona ollessa se on mission impossible, sillä meillä on vielä pitkä matka edessä – mm. säilytyshuonekaluja puuttuu ja näin ollen tavarat etsivät paikkaansa. Kuinka olet ratkaissut kenkien säilytyksen? Entäs laukut, lätsät ja sen muun nyssykkäosaston? Minne laitat tärkeät paperit ja postissa tulleet hetkellisesti tarvittavat lippuset ja lappuset, päiväkodin ilmoitukset sun muut? Elättelen toiveita, josko äitiysloman alku ja pesäntekovietti ennen vauvan tuloa auttaisivat järjestyksen löytymisessä!
Kiitos itsellesi, kun otit juttusarjan innokkaasti vastaan! On todella kiva lähteä purkamaan kaikkia lukuisia teemaan liittyviä ideoita, aiheita ja oivalluksia teille. :)
Huh, muutto ja työn aloitus samaan hetkeen on todella iso rutistus. Ei ihme, että siinä jää viimeistely kesken. Tiedän todella, miten hankalaa ajan ottaminen järjestelylle kahden pienen lapsen kanssa on. Täytyy sanoa, että itsekin olen tehnyt järjestelyä monen kivan asian kustannuksella. Kesällä muutamaan otteeseen mietin, onko tässä mitään järkeä, että käytän karsimiseen hyvää loma-aikaa, mutta tulin siihen tulokseen, että jos en karsimista ja järjestelyä nyt tee, on minun ihan turha yrittää nauttia lomastakaan. Auttaisiko se, jos pystyisitte sopia joitain viikonloppupäiviä, että muu perhe tekee muuta ja saisit muutaman tunnin tehokasta järjestelyrauhaa sillä ajatuksella, että jostain on aloitettava, vaikka kaikkea ei saakaan kerralla valmiiksi? :)
Kengät meillä mahtuu eteiseen lukuun ottamatta minun kaksia korkkareita, joita säilytän laatikossa vaatehuoneessa. Pieneksi käyneet lastenkengät, kuten pieneksi käyneet lastenvaatteetkin, taas säilytän lämminvarastossa säilytyskasseissa. Minun laukkuni ovat meidän vaatehuoneessa ja pari urheilukassia eteisen liukuovikaapissa. Huivit, hanskat ja sen sellaiset ovat niin ikään eteisen liukuovikaapin korissa.
Täällä olen sivunnut asiaa jonkin verran: https://homevialaura.com/2019/03/toivepostaus-meidan-kodin-vaatesailytys/
Reagoimista odottavat paperit ovat meilläkin vielä hieman haaste, mutta suosittelen niille jonkinlaista ”asemaa”: lehtitelinettä, muistitaulua, koria, mitä tahansa, esimerkiksi eteiseen, työpöydän ääreen tai keittiöön. Tällä hetkellä meillä on eteisen kaapissa yksi laatikko kaikkea tämäntyyppistä sekalaista varten. Sinne laitan niin avaimet, heijastimet kuin postissa tulleet tärkeät paperitkin. Yksi hyvä sääntö on myös hoitaa paperit heti alta pois, maksaa välittömästi laskut ja täyttää heti kaavakkeet, niin ne eivät jää pyörimään. Helpommin toki sanottu kuin tehty, tiedän. ;)
Isot tsempit projektiin ja etenkin onnellista kolmannen lapsen odotusta! <3 (Pesänrakennusvaihe muuten yleensä on tehokkainta järjestelyaikaa!) Kerro sitten jossain vaiheessa, miten etenee. :)
Uuh… ei mulla tässä muuta, kuin että voisitko tulla järkkäämään meille? 😘
Meidän perhe kun asuu kotimme kokoisessa Monica-kaapissa. Yksi lapsi ei vielä räjäyttänyt pakettia, mutta toinen näköjään suisti meidät hallitusta kaaoksesta hallitsemattomaan kaaokseen. Karsimisen lisäksi avainsana lapsiperheelle on säilytystilat. Meillä kotona on hiukan enemmän neliöitä kuin teillä, mutta asukkaita ja huoneita yhtä monta. Ja säilytystilat tuli aikanaan mitoitettua kahdelle aikuiselle – virhe!
Ties vaikka joskus voisinkin! :D Hahha, kodin kokoinen Monica-kaappi, en kestä. :D
Vakavasti puhuttuna YMMÄRRÄN! Nimittäin kun me saimme keväällä toisen vauvan, koko pakka räjähti. Mietinkin silloin, miten voi yksi puolenmetrin mittainen ihminen, joka ei tarvitse kuin unta, maitoa ja rakkautta, pistää kaiken niin uusiksi. Vauvan tavarat ovat fyysisesti niin isoja sitteristä lelukaareen ja ties mihin, että juuri se oli se syy, miksi jouduin kesällä kirjaimisellisesti räjäyttämään kaikki uuteen uskoon ja luopumaan osin todella mieluisastakin tavarasta. Oli pak-ko karsia, karsia ja karsia ja sitten uudelleenjärjestää.
Säilytystilat ovat niin tärkeä osa-alue! Nykyään, kun katson asuntoilmoituksia, huomaan aina kiinnittäväni huomiota siihen, mihin saisi mitäkin kaappia. Niiden tärkeyttä ei tosiaan voi vähätellä. Tässä kodissa meidät on pelastanut kolme jälkikäteen lisättyä Ikea Billy -kaappia, kaksi olohuoneessa ja yksi eteisessä. Saisiko teillekin jotain tällaisia irtoratkaisuja?
Äitni sanoo, että olen pienestä pitäen ollut järjestelmällisen epäjärjestelmällinen, ja se kuvaa suhdettani järjestelemiseen hyvin. Meillä on kyllä kaikelle paikka, mutta logiikkani ei aina aukea muille eivätkä pinot todellakaan ole millinsuorassa. Yhtäkään vetolaatikkoa en saa koskaan pysymään järjestyksessä, mutta se ei haittaa, koska tiedän täsmälleen, missä mitäkin on. Ainoa poikkeus ovat keittiön vetolaatikot. Keittiöremontin myötä sain oman logiikkani mukaiset säilytyspaikat kaikille tavaroille, ja keittiössä järjestys pysyy nyt kuin itsestään.
Tiskit ja pyykit hoidan aina koneeseen tai pyykkikoriin heti ja siivoan keittiön aina iltaisin (olen aamulla ensimmäinen, joka sinne menee, ja on kurjaa, jos on sotku vastassa), mutta keittiön pöydälle ja sängyn viereen kasautuvat kirja- ja lehtipinot tuntuvat kasvaneen minuun kiinni, kun ne ilmestyvät aina kuin varkain. Vaatteille on kaikille omat paikkansa, mutta suuri osa vaatepuista on edelleen mummini peruja. Isäni lapsuuden kotikaupungissa oli paljon tekstiiliteollisuutta ja noiden firmojen vaatepuita kulkeutui minulle mummini jäljiltä iso laatikollinen. Vaatepuut ovat todella laadukkaita, osa niistä on varmasti hyvinkin 70 vuotta vanhoja, suurin osa puuta ja niissä on iso palanen suomalaista tekstiiliteollisuutta firmojen logojen ja nimien muodossa.
Kesäpaikallamme on kaksi isoa skafferia, valtavaa seinäkaappia, joiden alahyllyille hamstraan kaikkea omituista. Säästin sinne lapsuudestani säilyneet 60-luvun ruskeat Rörstrandin teekupit, joita pidin kammottavan rumina, mutta joista jokin sanoi, että näiden aika tulee vielä, ja niinhän siinä kävi, että jokunen viikko sitten kaivoin ne esiin ja totesin, että kaikista traumoista, jopa lapsuuden ruskeasta väristä, voi nähtävästi päästä yli. Nyt kupit ovat taas käytössä. Yli satavuotiaan talon entisestä tunkiosta tulee jatkuvasti esiin myös sinne aikojen saatossa heiteltyjä posliininpaloja, ja olen jemmannut niitäkin, kun kuviot ovat niin kauniita. No, nyt ilmoittauduin mosaiikkikurssille ja aion tehdä noista sukuni naisten astioiden kappaleista siellä jotain, pannunalusia varmaankin. Nostalgikko minussa herkistyy ajatukselle, että menneet sukupolvet olisivat tuollaisessa esineessä läsnä arjessamme.
Kaikkiaan ajattelen, että ylläpitosiivouksella ja sillä, että pitää kiinni tavaroiden laittamisesta paikalleen, pääsee pitkälle. En erityisemmin pidä esim. imuroinnista ja kun huolehdin siitä, ettei huusholli pääse kaoottiseen tilaan, säästän arjessa aikaa sellaiseen, mistä oikeasti nautin.
Hauska kuulla hyvin erilaisesta elämänhallinnasta! Nimittäin kuten sanottu, eivät tietynlaiset hyllyt tai laatikot ole itseisarvo, vaan se, että arki toimii. :)
Tuo, että jaksaisi aina siivota illalla keittiön, on asia, jota itse harjoittelen. Noin joka toinen päivä olen kurinalainen, joka toinen päivä laiska. Mutta ehkä pikkuhiljaa, nimittäin se ON todella ihana nousta tekemään aamiaista kauniiseen siistiin keittiöön. Kääntäen aamu alkaa aina vähän huonosti, jos vastaanottamassa on tunkkaisia likaisia astioita.
Minuakin naurattaa ruskean uusi tuleminen. Vannoin, että ei enää koskaan, mutta niin vain pätee tässäkin asiassa never say never. Arvostan todella paljon teitä, jotka säilötte hyvää tavaraa arvaten, että sen aika joskus vielä tulee. Itselläni ei ole siihen säilytystilojen puolesta mahdollisuutta, enkä valitettavasti ole säilöjätyyppi luonteeltanikaan. Mutta kuten sanottu arvostan sitä, mitä aarteita muiden ihmisten kätköistä löytyy, koska niin se vain kiertää, että kaikki tulevat pinnalle uudestaan.
Tismalleen samaan mieltä olen siitä, että ylläpitosiivouksella ja sillä, että laittaa tavarat suurin piirtein heti niille kuuluville paikoille, pääsee pitkälle!
Mielenkiintoinen sarja, jään odottamaan innolla!
Meitä asuu yksi lapsi ja vanhemmat, ja tilanne on ihan ok, mutta välillä silti tuntuu, että räjähtää.
Meillä on melko vähän tavaraa (vaikkakin ylimääräistäkin löytyy edelleen monesta karsintakierroksesta huolimatta) tilaan nähden, ja tämä tavaramäärän hallinta on mielestäni ykkönen.
Itseäni kuormittaa tällä hetkellä enemmän kuitenkin itse siisteys, tavarat ovat kyllä paikoillaan, mutta likaisuus ärsyttää. Koko ajan on jossain pölyä tai likaa, ja ikuisuuskohteita on esimerkiksi kylpyhuone (+sauna) ja ikkunat, joita varmasti kuuluisi pestä useammin kuin meillä pestään. Tavallaan tykkäänkin siivouksesta, mutta nyt se kaikki tuntuu olevan niin konkreettisesti pois minun ajastani: 1,5-vuotiaan kanssa on vaikea jynssätä järjestelmällisesti, mies ei huomaa likaisuutta (vain tavarasotku häiritsee häntä, ja niitä hän siivoaa välillä liiankin omatoimisesti, eli laittamalla tavaroita väärille paikoille). Joten vaihtoehdoksi jää siivota joko lapsen ollessa nukkumassa, tai pyytää miestä lähtemään lapsen kanssa pois, mutta kun tuolle ajalle olisi sitten sata muutakin asiaa.
Eli jos keksit vinkkejä esim. yhteiseen siivouspäivään (viikoittaista yhteistä siivousta on monta kertaa yritetty, mutta aina lipsutaan), ja miten ottaa lasta mukaan siivoukseen? Utelias kun olen, niin kiinnostaa myös, kuinka usein teillä tapahtuu siivoamista? Esim. lakanoiden vaihto, lattioiden moppaus, kylppärin pesu, imurointi?
Ja tavaranhallinnasta ehkä kiinnostaa missä ja miten säilytät isosiskon kamoja seuraavalle? Kuinka paljon olet säilyttänyt esim vauvatavaroita ja vaatteita? Meillä toinen lapsi saisi tulla, mutta välillä iskee epätoivo, onko näitä esikoisen kamoja järkeä säiliöä ja kuinka kauan, kun ei tiedä saadaanko niitä edes ikinä uudelleen käyttöön, ja onko ne sitten mahdollisesti edes oikeaan vuodenaikaan sopivia? Tähän asti olen säilönyt oikeastaan kaikki isot tavarat, ja paljon vaatteitakin, mutta kun niitä luonnollisesti tulee koko ajan vaan enemmän. Tähän asti tila on riittänyt niille hyvin, mutta kun tavaran määrä vain koko ajan lisääntyy, ja tavaravirta on vain sisään, niin meinaa turhauttaa.
Kiitos kommentista! Ihana, kun odotat juttuja. :)
Minustakin kaikki lähtee tavaramäärän hallitsemisesta. Että on sellainen määrä tavaraa, joka kodin säilytystiloihin (ja omalle luonteelle) sopii. Vasta sitten, kun kaikelle on paikka, voi pitää realistisena sitä, että tavarat myös paikoilleen löytävät.
Et tiedäkään, miten ymmärrän! Itse nautin kevyestä siistimisestä, jossa on hyvä vaiva-hyötysuhde, kuten nyt vaikka päivittäinen nopea imurointi, joka hoituu viidessä minuutissa yhdessä pistokkeesta ja tuo välittömästi raikkaan tunteen. Mutta se, että pitäisi uhrata viikonloppujen yhteinen perheaika lattiasta kattoon -kuuraamiseen, tuntuu jotenkin karulta.
Tuohon tulikin jo vastaus, että imuroin melkein päivittäin etenkin kurakaudella, kun likaa tuo sisään sekä koira että päiväkotilainen. Muuten minulla ei ole siivouskalenteria (välillä mietin, pitäisikö olla), vaan yhtäkkiä vaan ryhdyn tuumasta toimeen – varmaan siinä vaiheessa, kun alkaa jo olla pakko. :D
Lakanat vaihdamme ehkä vajaan parin viikon välein, vessaa siivoilen ohimennen, kun se näyttää siivousta kaipaavalta ja niin edelleen. Eli tosiaan enemmänkin tarpeen mukaan kuin kalenterin kanssa. Pilkon usein myös siivoustehtäviä osiin. Eli saatan tosiaan vaikka ennen saunaa pyyhkiä ja siistiä kylppärin ilman, että samana päivänä siivoan muuta.
Kerran kuukaudessa meillä käy yhteistyönä Freskan siivooja, mikä on ollut pelastus. Jos on mitään mahdollisuutta harkita ulkoistamista, suosittelen lämpimästi. Se ei tietenkään poista ylläpitävän siivoamisen tarvetta, mutta sellaisesta monen tunnin kuuraamisesta ulkoistetulla palvelulla pääsee.
Palaan ihan erikseen tuohon vaatteiden ja tarvikkeiden sisarelle säästämiseen, koska se oli todella kysytty aihe Instagram Storeissa – et siis todellakaan ole ainoa, joka painii saman kanssa!
Itse olen säilyttänyt lasten vaatteet ja tavarat säilytyskasseissa, enimmäkseen lämminvarastossa. Koska minulla on niin tarkka maku ja ostin miltein kaiken uutena, haluaisin kierrättää kaiken seuraavalle. Taas ystäväni, joka osti suurimman osan esikoisen vaatteista ja tavaroista kierrätettynä, laittoi ne samantien eteenpäin, vaikka tiesi toista lasta joskus toivovansakin. Eli sekin on mielestäni ihan varteenotettava vaihtoehto, että kierrättää vaan koko ajan jostain päästä. Kuten sanottu, eihän sille ole takuita, että koot ja sesongit menevät yhteen.
Toivottavasti löytyy hyvä ratkaisu! :)
Kommentoinkin jo tuolla ig puolella, että ihana postaussarja :) Itse tykkään siististä kodista, jossa kaikilla tavaroilla on paikkansa. Usean kerran vuodessa käyn kaikki kaapit (paitsi miehen kaapit) läpi ja ylimääräiset tavarat pääsevät kiertoon. Samoin kirpparille tyhjennetään myytäväksi kelpaavat tavarat tehokkaasti. Tarkoitus on kuitenkin että tavaramäärä ei lisäänny vaan ennemminkin vähenee kokoajan. Mun miehellä on vain pahatapa, että se on oikeastaan vähän hamstraaja. Pitää olla kaikenlaista teknistä laitetta ja vempelettä (siksi en koskekaan sen kaappeihin).
Joka perjantai kun pääsen töistä niin ensimmäiseksi siivoan, niin saan henkisen rauhan laskeutua viikonloppuun :D Minä olen meidän perheessä se natsi joka järjestelee tiskikoneeseen likaiset astiat uudestaan miehen ja teinin jäljiltä. Samalla pyörittelen päätäni, että miten joka voi edes kuvitella laittavansa tämän astian tähän kohtaan tiskikoneessa :P :D Pyykkeihin ei saa meillä kukaan muu koskea kuin minä :D Mun mies on kyllä joistain asioista tarkka, esim. auto on puolestaan sellainen, että välillä mietin uskallanko istua auton kyytiin lainkaan ja kuulen joka kerta kissankarvoista joita tulee vaatteiden mukana autoon.
Sinun aiemmista vinkeistä olenkin poiminut omaan käyttööni valkoiset suihkepullot eri pesuaineille :D Nykyään olenkin se joka tyhjentää myös tylsät shampoopullot ym. paljon nätimpiin ja selkeämpiin pulloihin. Samoin käsisaippua ja suihkusaippuat ym. Mutta nautin siitä kun tavarat ovat kauniissa purkeissa ja purnukoissa eivätkä kauppojen eri värisissä alkuperäisissä purkeissa.
Vielä täytyy käydä ostamassa Clasulta noita mikrokuituliinoja :D
Kiitos ihanasta vastaanotosta! Olen niin iloinen, että pystyn omalla intohimolla toivottavasti auttamaan teitä. :) Ja oivaltamaan samalla uusia asioita itsekin!
Tuo kerran vuodessa on varmasti hyvä sykli, kun perusta on kunnossa. Joskus nuorena ja naiivina luulin, että maailma tulee valmiiksi, että nyt kun tämän viimeisen kerran vielä karsin ja järjestän, niin koskaan sen jälkeen ei enää tarvitse. No eihän se ihan niin mennytkään. ;) Elämä virtaa niin, että aina on jotain, minkä yhtäkkiä huomaakin olevan turhaa, mikä on tullut tiensä päähän, mille yhtäkkiä tarvitseekin tilaa ja niin edelleen.
Puolison roolista järjestyksen ylläpidossa puhuu moni! Se on ihan totta, että onhan tämä tasapainoilua kaikkien perheenjäsenten kanssa. Onneksi voi olla, jos nyt ei man cave -luolia, niin vaikka ainakin kaappeja. ;)
Naurattaa, miten paljon teitä tiskikoneen uudelleen järjestelijöitä on. :D Itse ulkoistaisin mieluusti kaikki tiskit ja pyykit. :D Toisaalta itse olen kyllä taas monessa muussa asiassa tarkka. Kaikilla meillä on omat juttumme, niin kuin hauskasti kerroit taas miehesi päähänpinttymästä auton kanssa.
Ihan totta, kauniit tai simppelin yksiväriset purkit ovat mainio tapa lisätä harmoniaa pesutiloissa ja siivouskaapissa. Kun jokainen etiketti ei huuda jotain väriä ja kuosia ja fonttia, on tunnelma seesteinen ja viimeistelty.
Ihana tapa siivota perjantaisin töiden jälkeen. Niin samaa mieltä, että juuri tuollaisella rituaalilla on kaikista helpoin laskeutua viikonlopun rauhaan. :) Kiitos, kun olet mukana keskustelemassa harmonisemman arjen löytämisesta! <3
Meillä kaikki täyttää ja tyhjää tiskikonetta, mut sit kun on ahdasta, niin kuuluu: ”Äitiiii… Tiskitetris!” Eli meillä saa tosiaan täyttää kuten tykkää, mutta se tiedostetaan, että äidin tapa on tehokkain.
Minä teen nelipäiväistä työviikkoa, ja minusta on tosi kivaa aloittaa vapaapäivä siivoamalla. Äänikirjaa, podcastia, hyvä radio-ohjelma tai musaa ja se on suorastaan meditatiivista. Vastineeksi palkkatyölle, jossa ei tuu koskaan valmista ja muutenkin harvoin näkyvää, se on tosi rentouttavaa ja palkitsevaa.
Tehokkuudessa on kyllä eroja. ;)
Ihan ideaalitilanne! Pyrkisin varmasti samaan, jos olisin päivätyössä. 80 % työaika auttaa ruuhkavuosina paljon, jos on vain mitään mahdollisuutta sitä korttia käyttää. Tekisin varmasti juuri kuten sinä. Vaikka en muuten rakasta siivoamista, tuollainen selvä slotti, jonka voisi käyttää tehokkaasti hyödyksi mutta jonka voisi saada samalla tuntumaan omalta ajalta, on voimaannuttava ratkaisu. Nimenomaan! Ihminen tarvitsee tunteen siitä, että saa jotain konkreettisesti valmiiksi. Minunkaan työssäni ei juurikaan sellaista ole, joten on tärkeää nähdä kättensä jälki muuta kautta. Se on juurikin palkitsevaa.
Hei kiva postaus. Ja onhan se nyt niin, että tiskirätin värillä on väliä.
Sälä on tarpeellista, mutta sen voi pitää myös piilossa yhdessä paikassa, eikä minne tahansa kädestä laskettuna ja sen jälkeen hukassa. Kaikki on paljon helpompaa, kun on järjestys (ihan kaikessa).
Taitava valokuvaaja saa näköjään harmonisen taidekuvan vaikka pölynimurin letkusta ja muista siivoustarvikkeista :):)
Meillä aloittaa kotona viikoittainen siivouspalvelu. Olihan sitten kynnystä kerrakseen rohkaistua ja tilata. Henkiset ’laiskan-stigmat’ oli vaikea karistaa ja kertoa itselleen, että maksa ammattilaiselle, työllistä hänet ja tee itse jotain mielekkäämpää.
Ja tee se suursiivous, että kehtaat päästää siivoojan nurkkiisi :)
No niin on! Mikä aika olla elossa, kun saa sanoa, että tiskirätillä on väliä, ja sitä vielä ymmärretään ja kompataan. :D
Juuri näin, kaikki on helpompaa järjestyksen kanssa. Keittiössä on helpompi kokata, kun löytää välineet, siivous sujuu luontevammin, vaatteet löytyvät paremmin ja niin edelleen.
Oli pakko ottaa siivouskaappikuva, kun olette niistä aikaisemminkin tykänneet. Erityisesti minua aina naurattaa siivouskaappia siivotessa, varsinaista metatyötä. :D
Onneksi olkoon, upeaa! Uskon, että tuo on teille erinomainen päätös. Ymmärrän täysin taloudelliset realiteetit, täytyy meidänkin tehdä paljon valintoja siinä, mihin voi panostaa ja missä pitää pihistää. Mutta henkisesti toivoisin, että me suomalaiset pääsisimme pikkuhiljaa pois luterilaisesta morkkiksesta, että kaikki pitää tehdä itse – ei pidä! Palveluiden ostaminen on upea tapa työllistää muita ja keskittyä muuhun omassa elämässä.
Hahha, paras, klassikko, siivous ennen siivoojaa! :D :D Tästä olen ”muutaman” miehen kuullut hattuilleen vaimolleen. Itse en koskaan siivoa siivoa, mutta tavarat laitan kyllä paikoilleen, jotta siivooja pääsee hyvin siivoamaan, ja välillä siinäkin voi vierähtää yllättävän pitkä tovi. Tämä on itse asiassa syy, miksi rakastan siivouspalvelua tuplasti: tulee sekä siistittyä tavarat paikoilleen että puhdistettua ja raikastettua pinnat. Ah!
Kiinnostava postaussarja, jään odottelemaan! Erityisesti keittiön ja pikkusälän kohtalo kiinnostaa.
Olen nyt erilainen nuori. Arvostan järjestystä, mutta sillon kun pää on edes kohtuullisessa kuosissa, siedän ihan hyvin epäjärjestystä ja sotkua. Tykkään järkkäämisestä ja jopa siivoamisesta, mutta mulla ei ole kertakaikkiaan sitä aikaa ja energiaa, mikä vaadittais tämän sirkuksen pitämisessä ”organized”-tilassa joten se aina räjähtää. Silloin kun alan lisääntyvästi siivota ja järjestellä, se kertoo että nyt on aivokuori kaaoksessa ja pitää edes jotain osaa elämästään yrittää hallita.
Järjestelyvimmaa häiritsee sekin, että puolisolla on jnkl adhd-kirjon häiriö, ja hän ei löydä asioita, jos ne eivät ole siellä minne hän on ne viimeksi laskenut. Siksi en olen valinnut taisteluni ja pyrin pitämään keittiön, olohuoneen ja ruokailutilan siedettävässä järjestyksessä enkä edes pistänenääni autotalliin. Siellä varmaan sais Marie Kondon hengiltä. :D
Harmonia tarkoittaa mulle sitä, että en osta mitään rumaa, sinulta sain aikanaan inspiraation visuaalisesti tyydyttävistä tiskiräteistä ja vastaavaa harrastan muissakin tuotteissa.
Kiitos Anna ja tervetuloa mukaan seuraamaan postaussarjaa! Täytyy vähän toppuutella omaa intoa, ettei tästä tule kuitenkaan ihan pelkkä järjestelyblogi – ideoita ja aiheita nimittäin riittää. ;)
Hyvä! Niin pitääkin olla juuri oma itsensä ja tiedätkö mitä. Uskon, että moni meistä kuormituksesta kärsivistä vaihtaisi mielellään rooleja, sillä on siinä haastettakin, että oma hyvinvointi on niin vahvasti linkittynyt ympäristön seesteisyyteen. Tällainen luonteenlaatu ei siis minusta missään määrin ole mitenkään tavoiteltava tila, vaan lähinnä kyse on siitä, että jos luonteeltaan tällainen on, niin miten sen kanssa voi elää. :)
Valitse taistelusi on paras motto kaikessa! Kuulostaa siltä, että toimit juuri niin kuin sinun tilanteessasi kannattaakin. Pääasia, että oma arki ja elämä toimii. Koskaan ei kannata verrata muihin, vaan keskittyä omiin tarpeisiin ja resursseihin.
Tosi kiva, että sait aikoinaan inspiraation valita visuaalisesti miellyttäviä arkitavaroita. Eikö olekin yllättävän iso ero entiseen!
Mä olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä suurpiirteisyys ja keskeneräisyyden sieto on se ominaisuus, millä olen (toistaiseksi) välttynyt lataamolta. Voin kuvitella, että on äärettömän kuluttavaa, jos ei pysty rentoutumaan epäjärjestyksessä. Se kun uusiutuva luonnonvara…
Minulle järjestys on siis ennenkaikkea toiminnallisuutta. Ja siihen kaikki ideat on tervetulleita! Me, kuten tekin, asutaan hyvin ahtaasti joten tuo tila vs tavaramäärä-yhtälö on haasteellinen ratkaistava.
Koen, että olemme sinun kanssasi hyvin erilaisia (ainakin tässä visuaalisuus- ja järjestyskysymyksessä) mutta olen saanut moniakin hyviä oivalluksia seuraajanasi. Harmoniset tiskirätit on niistä pieni mutta päivittäin ilahduttava, käänteentekevämpi oli joskus ajatuksesi siitä, miten kalliiksi tulevat tavaran säilyttämistä varten ostetut kuutioneliömetrit.
Lataamolta. :D Jep, saan tästä kyllä kiinni. Vaikka olen itse tarkka ja helposti ärsykkeistä kuormittuva, olen sentään toisissa asioissa päinvastoin hyvin suurpiirteinen ja joo joo, tehdään joskus huomenna -tyyppi. Ilman tätä toista puolta todennäköisesti lataamolla oltaisiin täälläkin. Vaikka voisin olla huolissani tästä huithapelipuolesta, olen siitä enemmänkin onnellinen. Se on pakollinen osa balanssia!
Se onkin parasta, että voimme oppia toisiltamme erilaisista elämäntyyleistä huolimatta! Tosi kiva kuulla. Ja samat sanat takaisin, olen aina inspiroitunut erilaisista ihmisistä ja arvostan hyvin erilaisia tapoja elää. On rikkaus oivaltaa eri ihmisiltä eri asioita. :)
Tiskirätit ovat selvästi tämän yhteisön kantava teema. <3 Ja juuri äsken oli taas pakko muistuttaa uusimmassa postauksessa siitä, miten kalliiksi tulee muuttaa isompaan vain tavarasäilytyksen takia. ;)
Hei! Hyvä postaus ja paljon kiinnostavaa keskustelua. Pisti oikein miettimään omaa suhdetta kodin järjestykseen ja voin suoraan myöntää että siinä on elämän osa-alue, jota en ole saanut (vielä) haltuun.
Meillä lapsiperhearjen kaotisoima koti ja sen kanssa päivittäinen kamppailu nakertavat usein mielenrauhaa.
Ongelma on, etten halua tehdä kotihommia tai järjestellä, koska muut viettävät kotona enemmän aikaa ja joka ilta sinne tullessani koti on sotkuinen vaikka olisin lyhyestä edellisillastani nipistänyt energiat sen järjestelyyn.
En myöskään halua käyttää lyhyttä perheaikaa illalla nalkuttamiseen ja sitä seuraavaan mahdolliseen riitelyyn. Asiasta on usien puhuttu myös rauhaisasti, mutta muutosta on vaikea ajaa, koska kotona olevat eivät halua käyttää aikaansa siivoamiseen, järjestely ei tule luonnostaan eivätkä he häiriinny epäjärjestyksestä joka päivän mittaan syntyy (puoliso ja pienet lapset)
Muiden ollessa matkoilla tms. siivoan mielelläni, koska löydän kodin sellaisena kuin sen jätin. Silloin laskeudun kodin rauhaan nopeasti ja katselen seesteistä ja symmetristä ympäristöä zen-tilassa, kynttilän valossa.
Itselleni tärkeää kotiympäristössä ovat symmetria, värien yhteensopivuus ja tyhjät pöydänpinnat. Siivooja käy, muttei sentään joka päivä, joten arkidilemmaani se ei pelasta.
Keksin vain, että todellinen ratkaisu voisi olla joku palkattu järjestelijä, joka kävisi joka iltapäivä ennenkuin saavun kotiin.
Sitä odotellessa, onko täällä muita, joille on löytynyt sovinnollinen muu ratkaisu vastaavaan haasteeseen? Olisi ihanaa keksiä tähän oikea life hack.
Heippa Mimi! Hienoa, jos herätti ajatuksia. Juuri ajatusten herääminen on tärkeää, koska kenenkään ulkopuolisen ei tule sanoa, miten muiden kuuluu elää, vaan se on jokaisen itsensä oivallettava.
Niin ymmärrettävää, saat kaiken sympatiani! Eihän mikään ole sen turhauttavampaa kuin se, että itse käyttää aikaa ja energiaa siivoiluun vain todetakseen, että seuraavana päivänä ollaan taas lähtöruudussa. Ja olen samaa mieltä siitä, miten huonoa fiilistä jatkuva nalkuttaminen tuo, niin nalkutuksen kohteille kuin nalkuttajalle itselleen.
Me ihmiset olemme tosiaankin erilaisia siinä, miten ympäristön koemme. Niin minäkin varmasti sinun asemassasi tekisin, yrittäisin sopeutua tilanteeseen. Toivottavasti jollain muulla olisi tähän lifehack, kun minä en osaa auttaa. Onneksi saat edes joskus nauttia yksin siistiin kotiin laskeutumisen rauhasta.
Symmetria, värien yhteensopivuus ja tyhjät pöydänpinnat, allekirjoitan kaikki. Tai siitä pidän, että pöydillä ja tasoilla on harkittuja asetelmia, mutta ei mitään ylimääräistä ajelehtivaa tavaraa. :)
Mukavaa sadeiltaa!
Itse olen saanut inspiraation järjestelyyn juurikin sinun blogista :), kiitos siitä. Olen siis pitänyt kaapit ennenkin järjestyksessä mutta ymmärtänyt että värien sekamelska ei sovi minulle. Olen alkanut mahdollisuuksien mukaan panostamaan ajattomiin, laadukkaisiin ja yhtenäisiin siivousvälineisiin, säilytysjärjestelmiin yms..karsimisen aloitin myös blogisi innostamana.
Tällä hetkellä menossa vauvanhuoneen remontti, en malta odottaa että sen saan valmiiksi ja pääsen sisustamaan sitä vauvalle valmiiksi.
Näille postauksille on ehdottomasti täällä innokas lukija.
Itse en ole kuiva-aine kaappiin vielä keksinyt meille sopivaa ja yhtenäistä säilytysratkaisua.
Voi miten kiva kuulla! Kiitos näistä terveisistä. :)
Olen todella iloinen, että olen voinut ”vapauttaa” teitä ajattelemaan, että on täysin sallittua elää omien mieltymysten mukaisesti. Kaikkien mielenrauhaan kun ei värien kirjo sovi. Ja tosiaan, tämäkään ei ole asia, jossa muutos tapahtuisi yhdessä yössä, vaan tavoitteeksi voi ottaa päivittää tarpeita mieluisaksi sitä mukaa, kun edelliset tulevat tiensä päähän.
Oi, ihanaa! Onko mitään parempaa kuin valmistella huonetta vauvalle. Nauti valmistelusta ja tietysti muutenkin toivottelen onnellista odotusta! <3
Kuivakaappiin lupaan palata myöhemmin. :)
Kiinnostava aihe. Meillä seitsenhenkinen perhe, joten jokainen voi kuvitella montako kenkäparia, takkia ym. talosta löytyy. Teinitytöillä varsinkin kaikkea on monta kappaletta. Ja pikkupojalla kaikkea pitää olla useammat (takkia myöten), että aamulla on aina kouluun lähtiessä puhtaat ja kuivat kamppeet. Konmarille olis töitä.
Olen luovuttanut aikoja sitten. Valitsen mieluummin sen, että mies ja lapset tekevät kotihommia kuin että nipottaisin siitä, millä tyylillä he sen tekevät ja tekisin yksin.
Meillä siivotaan koko porukalla kunnolla joka lauantai. Imuroidaan ja pyyhitään lattiat. Vaihdetaan puolelta porukasta lakanat, kaikilta vähintään tyynyliina ja pyyhe.Pestään kylppärit ja vessat. Ja silti muutaman päivän päästä kaiken voisi aloittaa alusta. No tätä se on nyt. Joskus ikävöin tätäkin, sitten kun kukaan ei ole vetämässä liinavaatekaapista sitä alinta tyynyliina…eikä kukaan ole vienyt äitin hiustenlaittovehkeitä yläkerran vessaan ja niitä aamuhärdellissä etsin :) Aikansa kutakin.
Moikka! Voin yrittää kuvitella, se on hyvin paljon vaatetta ja kenkää se. :)
Ehdottomasti kannustan aina suhtautumaan tilanteeseen niin lempeästi kuin oma luonne antaa periksi. Eikä ainakaan kannata käyttää aikaa ja energiaa muiden neuvomiseen, jos kotityöt kuitenkin tulevat tehdyksi. Se on pääasia!
Minusta teidän siivouspäiväjärjestely kuulostaa mahtavalta! Vaikka sinulla varmastikin on sellainen olo, että saman saisi tehdä heti uudestaan, olen ihan varma, että jokalauantainen siivous on teillä erinomainen siisteyden kulmakivi. Siinä välissä levähtää sitten mitä levähtää, niin täälläkin, mutta kuitenkin viikkorytmi pitää huolen siitä, että ruotuun aina palataan. Upeaa on myös se, että kaikki osallistuvat. Se on myös minulle tärkeä arvo perhe-elämässä. :)
Juuri näin, näitä vuosia tulee vielä ikävöimään! Sen takia ei tosiaan kannatakaan nostaa rimaa yhtään sen korkeammalle kuin on pakko, vaan yrittää muistaa myös nauttia. Terkkuja teidän suurperheelle!
Ai että, nämä postaukset tulevat kyllä tarpeeseen joten peukku ylös!
Mahtavaa kuulla! Kiitos Rosa peukuista ja palautteesta. :)
Hei, ihan mahtava postaussarja! Järjestely on minulle melkein jo harrastus, kun tykkään, että asioilla on oma paikkansa ja ne ovat myös siellä kaapissakin helposti otettavissa ja nätisti. Tietty ihan koko aikaa ne eivät ihan täysin nättinä rivistönä siellä pysy, niin se on jatkuvaa järjestelyä. Mutta kotona on rauhallisempaa ja seesteisempää olla, kun koti on järjestyksessä. Ja kun tietää, että myös ne kaappien sisällöt ovat järjestyksessä. ;)
Innolla odotan jatkoa tälle postaussarjalle. :)
Kiitos paljon! Olen niin onnellinen, kun te olette yhtä innoissanne kuin minä olen. :)
Harrastus, allekirjoitan, sitähän tämä on! Aina välillä tulee pientä sekasortoa, tarvitaan hienosäätöä, sitten taas kunnon räjäyttämistä ennen kuin kaikki alkaa alusta. Niin kauan kuin meidän ihmisten tarpeet ja kiinnostuksenkohteet vaihtevat, ei järjestyskään tule täysin valmiiksi. Mutta se, että kaapit on saanut taas väliaikaisesti järjestykseen, antaa suurta mielenrauhaa, tyydytystä ja hallinnantunnetta. Ihana, kun aiheesta voi puhua samanhenkisten kanssa. :)
Mahtava postaus! Varsinkin näin syksyllä, kun elämä kääntyy kesän jälkeen enemmän kotiin. En ole jaksanut kaikkia kommentteja vielä edes lukea. Jos saa esittää toiveen, niin odotan ideoita (lapsiperheen) lääkkeiden säilytykseen. On lasipulloa, ruiskua, frozenlaastaria, desinfiointiainetta ja muuta purkkia ja purnukkaa hankalasti hallittavissa.
Kiitos kaunis, Teija! Nimenomaan syksy on otollisin ajankohta puida asumisen ja säilytyksen ratkaisuja, kun ajanvietto siirtyy kotiin. :) Saa ilman muuta esittää toiveita! Kirjoitan kaikki ylös ja palaan niihin sitten ehtiessäni vuoron perään. Lääkkeiden säilytys on hyvä aihe. :) Mukavaa viikonloppua!