*Kirja saatu arvostelukappaleena
Kun kirjoitin, miten päästä järjestelyssä alkuun, muistutin, miten tärkeää etenkään yhtään isompi projekti on pilkkoa osiin. Syödä se klassinen elefantti pala kerrallaan, ja siihen tämänkin päivän aihe liittyy.
Olen yksi niistä ihmisistä, joilla on ollut tapana tehdä paljon kaikkea ja sitten ei kuitenkaan mitään. Kyllähän te tiedätte, ei työt tekemällä lopu eikä maailmaa saa valmiiksi. Olen tekevinäni koko ajan jotain, mutta en sitten kuitenkaan ole esimerkiksi onnistunut edelleenkään tekemään esikoisesta vauva-albumia.
Asia on nyt vaivannut ja painanut minua kolme vuotta, ja mitä pidemmälle aika kuluu, sitä vaikeammalta tehtävään tarttuminen tuntuu. Nyt albumi on päässäni jo suurin piirtein väitöskirjaan verrattavissa oleva möykky. Itse asiassa väitöskirjakin tuntuisi oikein mukavalta vaihtoehdolta.
Sain arvostelukappaleena Maaretta Tukiaisen ja Sonja Eidin Tärkeintä tänään -työkalukirjan*, mistä innostuin ajatuksena heti: rakastanhan listoja, hallinnantunnetta ja oikeisiin asioihin keskittymistä – vaikka priorisoimista harjoittelen itsekin, tai ehkä juuri siksi.
Kirjan ajatus on käyttää aamusta viisi minuuttia tulevan päivän pohtimiseen. ”Kun suunnittelee päivän etukäteen, mieli pysyy selkeänä ja päivä lähtee helpommin käyntiin. Huomio ei harhaudu mihinkään turhaan, vaan fokus pysyy siinä, mikä on tärkeintä tänään. Kun tekee sitä, millä on merkitystä ja mikä lisää arkeen selkeyttä, saa helpommin myös onnistumisen tunteita. Tämä taas vahvistaa edellytyksiä flow-tilaan, jossa saa aikaiseksi vähemmällä enemmän.”
Jo kolmessa viikossa kirja on, jos nyt ei mullistanut tekemiseni, niin ainakin kehittänyt sitä merkittävästi. On todella voimaannuttava (kliseinen sana tässä yhteydessä sallittakoon) tunne valita päivälle yksi asia, tehdä se ja tuntea sitten tyytyväisyyttä sen sijaan, että olisi yrittänyt tehdä viittä asiaa kerralla saamatta valmiiksi yhtäkään. Yleensä onnistumisen kokemuksen jälkeen saa aikaan vielä lisää.
Myös toisen tärkeän näkökulman kirja on avannut. Joka päivälle on kohta Näin palaudun tänään. Tuntuu oikeasti vallankumouksellista miettiä joka päivälle myös palautuminen yhtä tärkeänä kuin aikaansaaminen, on se sitten iltakävely, vaunulenkki, sauna, kotijooga tai mitä tahansa.
Päiväkohtaisten sivujen lisäksi kirjassa on viikkonäkymät, joilla voi suunnitella tulevaa viikkoa ja vetää yhteen mennyttä. Yhteensä kirja kattaa kolme kuukautta. Johdannossa ja menetelmän kuvauksessa avataan tarkemmin elämän selkiyttämisen ajatusta. Tämän työkalukirjan lisäksi metodista on julkaistu ihan kirja, Tärkeintä tänään, joka menee vielä syvemmälle siinä, miten vähemmällä saa enemmän. Itse en ole kirjaa lukenut, joten työkalun voi ottaa käyttöön myös lukematta kirjaa.
Halusin vinkata työkalusta, koska minusta siitä voisi olla valtavasti apua esimerkiksi juuri laajemman järjestelyprojektin kanssa. Kun ison urakan pilkkoo 84 osaan, tuntuu projekti paljon helpommalta hallita ja taklata. Yhtä lailla työkalua voi kokeilla ihan vain normaaliin arkeen, joka tuntuu yhdeltä pitkältä epämääräiseltä to do -möykyltä.
Miten käy minulle vauva-albumin kanssa? Olen ajatellut, että luovun kokonaan työläiden albumien teosta ja tilaan vain perinteisiä valokuvia – riman madaltaminen kun on priorisoimisen lisäksi toinen tämän elämäntilanteen tärkeä oivallus. Tärkeintä tänään -merkintä silloin on: aloita tilaamalla ensimmäisten viikkojen kuvat.
Oi. Tämä minun täytyy hankkia. Minun oli pakko ottaa blogia varten tekemäni julkaisukalenteri käyttöön uudelleen, kun huomasin tekeväni sitä tätä ja tuota, mutta valmista ei tullut. Sen lisäksi olen taitava luistamaan myös kaikesta mikä.ei liity hengissä pysymiseen.
Niin se vauva-albumi on meilläkin tekemättä. 🙄
Moi Jenni! Tämä työkalu sopii minusta erinomaisesti bloggaajallekin. Kannattaa kokeilla! Vähän sama juttu, että olen tehnyt kaikkea tekemättä mitään – myös blogissa, vaikka muuallakin elämässä. Siksi suunnitelmallisuus ja priorisoiminen ovat niin hyviä juttuja.
Ja kiitos synninpäästöstä, etten ole ainoa vauva-albumin kanssa. Onhan tässä nyt muutakin koko ajan tekemättä ja kesken, mutta mikä olisi sen tärkeämpää kuin säilöä raikkaimmat muistot. Varsinkin, kun minulla on todella vanha ja kovassa käytössä ollut läppäri, joka voi teoriassa koska tahansa sanoa sopimuksensa irti…
Mielenkiintoinen aihe ja hyviä vinkkejä! Rakastan myös to do-listoja, mutta muutamat jutut on nyt pyörinyt siellä liian pitkään ja kalvaa mieltä päivittäin kuten juuri kuopuksen vauvakuvakirjan työstäminen! Töihin paluu on edessä kuukauden päästä ja sitä ennen olen sen päättänyt kyllä tehdä.. Tuo riman madaltaminen on myös oikein hyvä ajatus, jos joihinkin asioihin kynnys aloittamiseen muuten on kasvanut liian suureksi.
Kiitos Henna! Kiva kuulla, että aihe kiinnostaa ja ihana, että en ole ainoa. Miten voikin olla niin iso asia saada yhdet kuvat yhteen albumiin! Kai siksi, kun niitä on koneella ja puhelimessa ja ja…
Mutta siinä ajassa, kun minäkin olen keksinyt tekosyitä, olisin kyllä jo tehnyt koko albumin. Eivätkö tosiaan painakin mieltä. Muuten yritän olla itselleni lempeä, mutta joskus kyllä ottaa päähän tämä mañana mañana -meno. :D Jos nyt edes pääsisi alkuun niiden tavallisten valokuvien kanssa ennen kuin läppäristä aika jättää.
Loistavaa, kun sinulla on deadline. Saat varmasti tehtyä, tsemppiä!
Tuossa on minusta paljon samaa kuin Bullet Journalissa, se on toiminut minulla.
Mutta ei silti siihen asti, että vauvakuvat olisivat järjestyksessä ja miehellä taitaa olla vieläkin esikoisen synnytysvideo kesken. En kehtaa edes tunnustaa minkä ikäiset lapset meillä on. Ehkä sit eläkkeellä…
Onko! En tiennytkään, että bullet journalissa on takana samankaltainen ajatus. Luulin, että se on enemmänkin visuaalinen tapa pitää ihan tavallista kalenteria tai muistikirjaa. Ihmisethän tekevät niistä aivan huikeita teoksia. Minusta ei koskaan niin pikkutarkkaan työhön, mutta voin kuvitella, miten terapeuttista ja ajatuksia jäsentelevää sekin on. :)
Sekin on minusta ok, ettei vauvakuvat ole järjestyksessä, mutta minä pelkään tosi paljon sen puolesta, ettei meillä kohta ole vauvakuvia ollenkaan. Siis kun kaikki on minun kovalla koetuksella olevalla koneella, niin jos se poksahtaa, niin sinne meni! Siksi asia painaa, että joitain muistoja varmasti jäisi. Silti kiitos lohdutuksesta, etten ole ainoa ”huomenna” toimeen ryhtyvä. ;)
No siis BuJohan on just sellainen, millaiseksi sen teet. Mutta mitä olen harrastajia seurannut, niin moni käyttää sitä tämäntyyppiseen asioiden jäsentämiseen. Minäkään en ole piipertäjä tai koristelija, mutta jollain tavalla käsien kautta asiat jäsentyvät tehokkaammin kuin näppäimistön.
Aivan, ihan varmasti käyttää! Ja samaa mieltä. Vaikka käytössäni tiettyihin listoihin on Trello, niin paperisesta kalenterista en luovu, ja myös näitä tehtävälistoja tulee mieluusti kirjoitettua paperille erilaisiin vihkoihin. Jotain ajatuksia jäsentävää ja perinteisen tyydyttävää siinä on. :)