*Kirjat saatu arvostelukappaleina
Minun on jo pitkään pitänyt vinkata teille kahdesta kirjasta, jotka käsittelevät aiheeltaan samaa teemaa, mutta jotka ovat sisällöllisesti sopivan erilaiset, eli nämä voi hyvin lukea vaikka putkeen molemmat.
Kyseessä on Anni Erkon Uraäidin selviytymisopas – Tarinoita ruuhkavuosien kuningattarilta sekä Ruuhkavuosiopas – Rakenna hyvä arki ja kukoista töissä, jonka ovat kirjoittaneet kokeneet työn ja perheen yhteensovittamisen asiantuntijat Laura Hannola, Julia Isoniemi, Johanna Kalliomäki, Linda Rautanen, Laura Rönnholm ja Riina Salmivalli.
Kiinnostavaa on, että kirjat ilmeistyivät aika samoihin aikoihin tänä vuonna. Pidän ilmiötä positiivisena ja tulkitsen sen niin, että me naiset olemme ottamassa tilanteita yhä enemmän omiin käsiimme. Emme enää alistu passiivisiksi uhrautujiksi, vaan otamme aktiivisen roolin siinä, että haemme yhä parempia ratkaisuja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, ja osallistamme kokonaisuuteen myös puolisot ja työnantajat.
Olen huomannut, että ruuhkavuodet on sanana aika latautunut. Joko sitä viljellään jatkuvasti ja dramaattisesti huokaillen ikään kuin niin, että ruuhkavuodet olisi jokin annettu olotila, kuten sää, johon ei kerta kaikkiaan voi vaikuttaa mitenkään itse. Tässä suossa sitä nyt ollaan seuraavat vuodet.
Toinen koulukunta sanoutuu täysin irti ruuhkavuosi-sanan käytöstä. Jos on elämäänsä tyytyväinen lapsineen ja töineen, elämänvaiheen leimaaminen ruuhkavuosiksi, johon helposti liitetään kaoottisesta kurahousuarjesta selviytymisen mielikuvia, voi tuntua vähättelevältä. Minähän tässä vain elän unelmieni elämää, olenhan saanut niin sanotusti kaiken, sekä uran että perheen.
Oma suhtautumiseni ruuhkavuosiin on neutraali. Minusta on päivän selvää, että pikkulapsiarjen, työn ja muun elämän yhdistäminen on elämän intensiivisimpiä jaksoja, ja hyväksyn sen. Samanaikaisesti kiireen glorifiointi tuntuu tylsältä. Ruuhkavuodet ovat totta, mutta niiden ei tarvitse ohjata meitä, vaan me voimme (ainakin osittain) ohjata niitä.
Allekirjoitankin täysin Ruuhkavuosioppaan esittelytekstin: sujuva arki todella vaatii tietoisia valintoja ja itsetuntemusta. Juuri tästä puhuin viimeksi Vanhemmuus saa kohtaamaan omat tunteet ja hyvä niin -kirjoituksessa.
Se, että hoksaa tilata perjantaina intensiivisen viikon jälkeen pitsat elämän helpottamiseksi, niin kuin me tänään ajattelimme tehdä, on hyvä alku, mutta kaikista merkittävimmät asiat tapahtuvat korvien välissä. Se, että naapuri harrastaa neljä kertaa viikossa ei tarkoita, että minun tarvitsisi harrastaa myös. Se, että kaverin kotona tehdään itse pinaattiletut ei tarkoita sitä, ettenkö minä voisi ostaa niitä valmiina.
Se, että tuntee omat voimavaransa ja osaa niin sanotusti valita omat taistelunsa ja olla sinut niiden kanssa ilman häpeää tai vertailua, on minusta kaikista tärkeintä tässä elämäntilanteessa. Juuri näiden kysymysten ja valintojen äärelle pysähtymistä nämä kirjat erinomaisesti tukevat.
Molemmat kirjat, vaikka ovatkin nimetty miten ovat, pyrkivät eroon siitä, että ruuhkavuodet olisivat pelkkää selviytymistä. Uraäidillä ei myöskään tarkoiteta vain jakkupuvussa viilettäviä menestyjiä, vaan kirjat sopivat ihan kaikille perheen ja minkä tahansa työn kanssa tasapainoileville äideille – ja miksi ei myös isille. Molemmat kirjat löytyvät myös BookBeatista.
Nyt: rentouttavaa perjantai-iltaa!
Minua ei juurikaan ärsytä tuo ruuhkavuodet -termi, toisin kuin uraäiti. Hyvä, kun kerroit että kirjat sopivat kaikille työskenteleville äideille. Taidan laittaa kirjat varaukseen kirjastosta :)
Moi Tiia! Sama juttu, ei minuakaan. Neutraali termi, josta käy vain ilmi se, että elämässä on erityisen paljon meneillään. :)
Uraäiti-huomiosta saan kiinni. Siitä voi helposti tulla nimenomaan mieleen vain jakkupuvussa kiitävä työtä elämässä ykkösprioriteettinä pitävä johtaja, kun oikeasti tämä teema koskettaa minusta ihan kaikkia vanhempia, joilla on sekä pikkulapsia että työ.
Uraäidin selviytymisoppaassa käydään kyllä läpi myös työelämän kovan luokan menestyjiä, mutta erittäin helpostilähestyttävästä näkökulmasta. Että hei, jos noillakin oikaistaan valmisruoalla tai milloin milläkin, niin miksi ei itsekin voisi.
Ennen kaikkea ainakin minulle jäi kirjoista sellainen tunne, että enää ei tosiaan ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asiat, vaan että jokainen perhe voi soveltaa arkea omanlaisekseen.
Kiva, jos päädyt kirjat lukemaan. Ajattelin myös itse lukea tai kuunnella nämä myöhemmin vielä toistamiseen. :) Kivaa lauantaita!