Mennyt ilmastoviikko nosti jälleen keskiöön paitsi ilmastonmuutoksen myös lapset ja nuoret osana sitä. Tuntuu uskomattomalta, että tarvitsemme sähäkän 16-vuotiaan tytön vaatimaan kovaan ääneen asioita, jotka aikuiset miehet toinen toisensa jälkeen ovat lakaisseet kiiltonahkakenkiensä alle. Samanaikaisesti, kun olen todella ylpeä nuorten panoksesta ja aktiivisuudesta, koen todella surulliseksi ja turhauttavaksi sen, että alaikäiset koululaiset joutuvat tekemään, mitä joutuvat.
Omat lapseni ovat vielä pieniä, mutta ei aikaakaan, kun neljää vuotta lähestyväkin alkaa poimia keskustelusta otteita, jotka eivät enää liity siihen, ettei välipalapatukan kääreitä saa jättää metsäretkellä luontoon, vaan johonkin isompaan ja pelottavampaan: Äiti, sammuuko aurinko? Isä, miksi eskarin Ville sanoi, että kohta meri tulvii?
Henkilökohtaisesti haluan vaalia perheessämme avoimen keskustelun kulttuuria ja luoda turvallisen ilmapiirin kaikenlaisten tunteiden käsittelyyn, myös ilmastoahdistuksen – toki aina ikä ja valmius huomioiden.
Olenkin valtavan ylpeä, että lähipiirissäni on tehty tätä aihetta käsittelevä kirja. Ympäristöaiheisiin erikoistuneen tiedetoimittajan Mikko Pelttarin kirjoittama ja kuvittaja-graafikon Jenna Kunnaksen kuvittama Näkymätön myrsky on seikkailukirja, joka auttaa pohtimaan ilmastokysymyksiä perheenä ja näkemään ympärillä toivoa.
Kirja on tarkoitettu alakoululaisille luettavaksi joko yksin tai yhdessä aikuisen kanssa. Kirjaa saa muun muassa Otavan kirjakaupasta, Suomalaisesta ja Prismasta. Jututin tekijöitä, kohta kuusi- ja yksivuotiaan vanhempia itsekin.
Mistä syntyi ajatus ilmastonmuutosta koskevasta kirjasta lapsille?
Mikko: Jennan idea se alunperin oli. Ilmastonmuutoksesta on saatavilla valtavasti tietoa, mutta se on vakavaa ja lasten näkökulmasta helposti sirpaleista. Halusimme selvittää itsellemme ja samalla kaikille muille, mistä voisi alkaa rakentaa kokonaiskuvaa siitä, mitä on tapahtumassa. Näkymätön myrsky ei tietenkään ole koko totuus ilmastonmuutoksesta, mutta se tulee ymmärrettävästi lähelle kaikkien omaa elämää. Ainakin siihen pyrimme.
Miksi lasten kanssa on tärkeää puhua ilmastonmuutoksesta? Kärsimmekö me aikuiset ainoastaan ilmastoahdistuksesta vai voivatko luonnonilmiöihin liittyvät uutiset ymmärtämättämme pelottaa lapsiakin?
Mikko: Lapset ja nuoret kuulevat ilmastonmuutoksesta ohimennen ja montaa asia kiinnostaa. Jopa esikouluikäiset, kuten oma lapsemme. Se kaikki voi aiheuttaa hämmennystä tai pelkoa, joka on vaikea pukea sanoiksi. Se on vaikeaa myös aikuisille. Näkymätön myrsky kertoo jännittävän seikkailun keinoin siitä, miten ilmastonmuutos liittyy tuttuun lähiluontoon ja jokapäiväiseen elämään, ja sen avulla voi turvallisesti saada apua ilmastonmuutoksen ajatteluun tai sen käsittelyyn perheen kesken.
Miksi halusitte lähestyä ilmastonmuutosta juuri seikkailun kautta? Onko satukirja helpommin lähestyttävä tapa puhua vaikeasta asiasta?
Mikko: Ilmastonmuutos on vähän huono tarina. Se on liian hidas, se vaikuttaa kaikkialla ja siinä ei ole helppoja hyviksiä ja pahiksia. Se ei tarkoita, etteikö ilmastohätätilasta olisi tärkeätä kirjoittaa myös tarinoita. Näkymätön myrsky käsittelee sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta ja kaikkia niitä syitä, joiden vuoksi emme toimi kyllin pontevasti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ja se on tärkeä, ahdistusta ja hämmennystä aiheuttava kysymys johon voi ehkä tarinan keinoin tuoda helpotusta ja apua. Kirjassa yhdessä tekeminen luo merkityksellisyyttä, vaikka sisarukset Juju ja Aatos eivät pelastakaan koko maailmaa. Ei kenenkään tarvitse kantaa sellaista taakkaa.
Näkymätön myrsky on seikkailukirja alakoululaisille lapsille, mutta sen lukeminen taitaa tehdä yhtä hyvää aikuisellekin. Voisiko kirjaa ajatella eräänlaisena keskustelunavauksena, apuvälineenä vanhemmille, mummeille ja kummeille, jotka haluavat puhua ilmastonmuutoksesta lapsille, mutta jotka eivät oikein tiedä, miten?
Mikko: Ehdottomasti juuri näin. Sumulaakson satumaailmassa tapahtuvat muutokset luonnossa ja kaiken ympärillä vellova epävarmuus ovat samankaltaisia kuin omassa maailmassamme. Se perustuu sillä tavoin tiedettyihin tosiasioihin. Näkymätön myrsky antaa tukea, jonka avulla voi tarttua uutisiin ja kaikkeen muuhun, miten ilmastosta puhutaan.
Näkymätön myrsky ilmestyi ilmastoviikolla, ja samoihin aikoihin julkaistiin ilmastonmuutoksesta myös ensimmäinen tietokirja lapsille, Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun Ihme ilmat! – Miksi ilmasto muuttuu. Uutisissa jatkuvasti näkyy 16-vuotiaan tytön aloittama globaali liike. Miten lapset ja nuoret ovat nyt keskeinen osa ilmastonmuutoskeskustelua?
Mikko: Lapset ovat huolissaan omasta tulevaisuudestaan, mutta he eivät ole vastuussa siitä. Tulevaisuuden ilmastoa koskevat päätökset tehdään tänään, aivan kuin tällä hetkellä jo käynnissä oleva ilmastonmuutos on aiheutettu menneiden vuosikymmenien ilmastopäästöinä ja päätöksinä, ei toki tahallaan. Nyt tiedetään, tai pitäisi tietää paremmin. Näkymätön myrsky onkin kirja tästä päivästä ja siitä, miten tulevaisuuden ilmasto tehdään nyt.
Kirja on valtavan kauniisti kuvitettu. Mitä halusit välittää kuvituksella pienille ja isoille lukijoille?
Jenna: Kuvitus toi omat haasteensa, kuten kirjan nimikin sanoo, ilmastonmuutosta ei voi nähdä ja silti se piti saada kansien väliin. Ratkaisimme sen niin, että kirjassa Juju saa lasit joilla ”näkymätön myrsky” tulee näkyväksi, vähän samoin tavoin kuin tutkijat tietävät ilmastonmuutoksesta. Ennen kaikkea halusin tehdä jotain muuta, mitä ilmastonmuutoskuvasto yleensä on. Jotakin mikä tuo tarinan lähelle ja samaistuttavaksi.
Vaikka Näkymätön myrsky on seikkailukirja, sen loppusanat tuntuvat yhtä tärkeiltä kuin itse satu – ja ovat erittäin suositeltavaa luettavaa nimenomaan meille aikuisillekin. Kiihkoton yhteenveto muistuttaa siitä, että ilmastoa ei ole muutettu tahallaan tai pahat mielessä, vaan että öljyn ja hiilen avulla on saavutettu paljon hyvää. Ja että on paljon asioita, mitä lapset voivat halutessaan tehdä, mutta vastuu ilmaston suojelemisesta on aikuisten. Miksi kirjaan tuntui tärkeältä kirjoittaa loppusanat?
Mikko: Ilmastonmuutokseen liittyy kiusallinen paradoksi. Että se mikä antaa meille paljon hyvää — eli fossiiliset polttoaineet ja materiaalit — aiheuttaakin jotain sanoinkuvaamattoman uhkaavaa. Siksi ilmastonmuutos voi tuntua siltä, että kaikesta pitää luopua. Loppusanat ovat tässä kirjassa tärkeät, koska ne ohjaavat ajattelemaan hyvää ja onnellista elämää myös maailmassa, jossa ilmasto muuttuu. Se on tärkeätä.
Vastaa