Kaupallinen yhteistyö, Apetit ja Asennemedia
Jos minulla olisi ruokablogi, se olisi tähteistä erilaisia aterioita taikova Sinappi ja sähkövalo tai Oikaisijaäidin päiväkirjat. Oikaisemiseen tämänkin päivän vinkki liittyy.
Kaikista mieluiten tykkään vinkata arkea helpottavista kasvisruoista tai -lisukkeista, ja tämänpäiväinen vinkki on juuri sellainen: maailman helpointa kotimaista comfort foodia uunin lämmöstä.
Muistatteko, kun muutama vuosi sitten kukkakaaliwingsit nousivat ruokatrendiksi? No aina siitä lähtien olen suunnittellut tekeväni kukkakaaliwingsejä ihanilla dipeillä, mutta tässä sitä ollaan, tasan nolla kukkakaaliwingskokemusta rikkaampana.
Arvaattekin, miten paljon ilahduin, kun huomasin, että tarjonta kasvaa Apetit-kukkakaali- ja parsakaaliwingseillä, sillä käytämme Apetitin pakasteita viikoittain ja niistä olen monelle teistäkin vinkannut.
Minusta kotimaiset vihannespakasteet ovat monesti todella freesi vaihtoehto, ja lisäksi hyödynnämme Apetitilta paljon sellaisia ruokia, joita emme saa (wingsien tapaan) aikaiseksi tehdä itse, kuten kalamurekepihvejä ja punajuurigratiinia. (Ajatuskin siitä, että alkaisin itse kuoria, esikeittää ja pilkkoa pieniksi suikaleiksi koko keittiön värjääviä punajuuria, kun voin vain kaataa pussin vuokaan…)
Tänään vinkkinä on kuitenkin uudet kukkakaaliwingsit ja parsakaaliwingsit, jotka löytyvät siis pakastealtaasta, jos eivät vihannesten, niin todennäköisesti esimerkiksi pakasteaterioiden kohdalta. Apetit-kukkakaali- ja -parsagaaliwingsit ovat Suomessa valmistettuja, laktoosittomia, gluteenittomia ja vegaaneille sopivia.
Tämänkertainen ateria syntyi yhden pellin taktiikalla. Laitoin uuniin 250 asteeseen 12 minuutiksi kukkakaali- ja parsakaaliwingsit sekä lohen, jota pidin vielä hetken pidempään. Välissä katoin pöydän, tein tsatsikin sekä paketin kyljessä olleen reseptin mukaan hunaja-limedipin ja kokosin vihersalaatin. Koko ateria tuli valmiiksi parissakymmenessä minuutissa.
Sitten tärkeimpään eli makuun: molemmat wingsit ovat aivan äärimmäisen herkullisia ja koukuttavia (panerointi saattaa selittää jotain). Uskallan melkeinpä antaa takuun, että näihin ihastuu paitsi kasvismyönteiset syöjät myös tavallisesti wingsinsä kanansiipinä nauttivat kokeilijat.
Kumpikaan meistä, ei mies enkä minä, osannut sanoa näistä suosikkia, vaan pidimme yhtä paljon molemmista. Jopa valikoiva 3-vuotias, joka ei valitettavasti, omien sanojensa mukaan kyllä kohteliaasti välitä kukka- ja parsakaalista, maistoi näitä ihan hyvillä mielin molemmilla testikerroilla. Taktikoivana äitinä jätin toki kasvisten etuliitteet pois ja puhuin hänelle vain jännittävistä wingseistä. (Mikkä vinsit? No wingsit, maista!)
Sen lisäksi, että wingsit ovat hyvä arkiruokalisuke, ne sopivat erinomaisesti viikonloppuherkutteluksi vaikka sarjoja katsoessa, ja lisäksi suosittelen näitä illanistujaisten dippilautaselle esimerkiksi tulevaa pikkujoulusesonkiakin silmällä pitäen.
Wtd-blogista kannattaa kurkata dippi-ideoiksi punainen soossi srirachalla ja sinihomejuustokastike. Itse olen käyttänyt dippailuun myöskin ihan tavallista valmista sweet chili -kastiketta. Seuraavaksi wingsit menevät testiin Perjantain parhaat -Noorien arkiruokakerhoon, kun taas Viena ajatteli tarjoilla wingsejä tupareissaan.
Nyt kun on paljon puhuttu perheiden jaksamisesta – ja nuorten jaksamisesta, ihan kaikkien jaksamisesta! – minä ainakin haluan omalta osaltani kannustaa sopivan armolliseen riman madaltamiseen, minkä ei tarvitse tarkoittaa mausta tai elämänlaadusta tinkimistä, vaan tietyissä asioissa ihan vain arjen helpottamista ja asioiden yksinkertaistamista.
Nykyaikana on helppo tuntea riittämättömyyttä etenkin tiedon lisääntymisen seurauksena, kun uutisvirtaamme ui joka päivä uusia havaintoja siitä, miten elää itse tai kasvattaa lapsensa vielä vähän ihanteellisemmin. Yritän kuitenkin itse kääntää tieto lisää tuskaa -tilanteen toisin päin: mikä aika olla elossa! Meille on tarjolla kaikenlaisia elämää helpottavia palveluita ja ruoanlaiton suhteen pääsemme halutessamme helpommalla kuin koskaan.
Yksiä eniten meidän perhe-elämäämme helpottaneita asioita onkin valmiiden ja puolivalmiiden luottoruokien löytäminen niille päiville, kun ei ole aikaa tai energiaa kokata itse alusta asti. Tässäkin asiassa olen sekä–että -koulukuntaa, en joko–tai. Sekä kokkailen sopivina hetkinä tiettyjä ruokia itse että käännyn tietyissä helpottajien puoleen. Näistä tuskin olisin itse tekemällä edes parempia saanutkaan.
Leppoisaa sunnuntaita!
Aina, kun mulle uhkaa iskeä morkkis einesten ostamisesta, mietin, että puolivalmisteet kytkeytyvät vahvasti samaan aikakauteen kuin naisten siirtyminen työelämään. Silloin pakastealtaan tuotteiden ostamisesta tulee lähes ylevä olo, kun ajattelen sitä osana naisten vapautusliikettä, näin vähän liioiteltuna ja kärjistettynä ;) (Nykyään toki ruuanlaitto on entistä vähemmän pelkästään naisten vastuulla, mutta ilo pitää repiä siitä, mistä pystyy!)
Muistelin tässä yksi päivä lapsuuttani 80-luvulla ja sitä, kuinka silloin tällöin aina syötiin pakasteranskalaisia. Netistä tajusin, että ilmeisesti pakasteranskalaiset olivatkin silloin uusinta uutta ja kenties munkin vanhemmat ovat tunteneet olonsa trendikkääksi niitä ostaessaan. Hauska ajatus, nykyään kun pakasteranskiksista ei tule mieleen kiehtova uutuus :)
Heippa! Mahtava näkökulma, saan niin kiinni tästä ja olen niin samaa mieltä. Mielestäni se on todella vapauttavaa, että naisten ei enää oleteta tekevän kaikkea: vaihtoehtoja löytyy valmiina ja lisäksi miehiä, liekö syynä tatuoitujen kokkien trendi, näkee yhtä lailla ruoanlaittajina. ;) Myös minusta tämä on todella tervetullut kehitys, että höllätään vähän etenkin meihin naisiin kohdistuvista odotuksista olla täydellisiä joka saralla äitinä, vaimona, työntekijänä ja kodinhoitajana.
Hauska aikamatka! Ranskikset saattoivat hyvin olla ensimmäisiä pakastealtaan uutuuksia. Noista ajoista on kyllä tapahtunut aivan huima kehitys tähän päivään – ja ihan vielä 2010-luvullakin. Ihan muutamassa vuodessa esimerkiksi vegaanisten valmisruokien, puolivalmisteiden ja muiden vaihtoehtojen kirjo on kasvanut valtavasti. Mitä helpommaksi ja herkullisemmaksi esimerkiksi juuri ekologisten ruokien tarjonta tehdään, sitä paremmin massat omaksuvat ne osaksi omaa arkeaan. Vaikka nykyajassa on paljon huolestuttavia puolia, niin on onneksi monella saralla kehitystäkin. :)
Juuri näin, samoilla linjoilla! Armollisuutta arkeen ja hyviä puolivalmisteita hyödyntämään aina, kun vaan siltä tuntuu :) Kahden pienen lapsen äitinä ja suorittajaluonteena itsellä meni tovi ennen kuin uskalsin vähän höllätä näissä asioissa, mutta se todella kannatti. Kaikkea ei tarvitse aina alusta asti itse valmistaa, jos se alkaa tuntumaan uuvuttavalta. Kiitos Laura tästä kirjoituksesta, tärkeä aihe!
Kiitos ajatuksistasi, Henna! Ihana, kun jaoit rehelliset kokemuksesi.
Myös minä olen entinen perfektionisti ja on ollut ihana huomata, miten sitä äitinä voikin ottaa monessa asiassa tosi rennosti. Tai siis ruokaan olen aina suhtautunut mutkattomasti, mutta muuten olen minäkin vaatinut itseältäni monessa asiassa ihan liian paljon. Todella hienoa kuulla, että olet myöskin oppinut kahden lapsen äitinä sopivasti hölläämään – juurikin omia tunteita kuullostellen. Joskus on ihana testailla uusia reseptejä ja häärätä pitkäänkin keittiössä, mutta paljon on myös päiviä, jolloin pussin kippaaminen ja uuniluukun avaaminen on juuri sopiva taso. ;) Silloinkin iloitsen ennen kaikkea siitä, että olemme yhdessä perheenä samassa pöydässä. Se on minulle aina tärkeintä, ei se, että miten mikäkin osuus ruoasta on tehty.
Kiitos itsellesi keskusteluun osallistumisesta! Samaa mieltä, että aihe on hurjan tärkeä ja tästä tulee varmasti puhuttua jatkossakin. <3
Ihana Wings-vinkki! Itseasiassa mä en edes tiennyt, että tällaisia on olemassa. Enkä mitenkään miellä pakastekasviksia tai edes näitä valmisjuttuja eineksiksi, onko ne niitä?
Ruokahävikkiä on todella yrittänyt vähentää ja tässäkin tuo pakasteiden osuus on merkittävä.
Kävi nimittäin taannoin, että innoissani ostin lähiluomumitälie parsakaalia ajatuksena tehdä vaikka mitä siitä. Muutaman päivän sen parsakaalin kurkittua vihanneslaatikosta, mieleni alkoi mustua, melkein samaa tahtia parsakaalin kyljen kanssa. Eipä parsakaaliparka päätynyt yhteenkään ruokaan, lopulta kompostiin kävi sen tie.
Harmistukseni oli suuri ja mietinkin, kuinka paljon olen parsakaalia käyttänyt ja juurikin niin, pakasteena. Valmiina paloina, sen verran vain kun tarvitsee ja loput odottamaan… eikä yhtään hävikkiä.
Lohtua tuo tässä tapauksessa tuo komposti, kevään myötä yrtit ja kesäkukat puskevat varttaan parsakaalin voimalla.
Heippa Niina! Ei mikään ihme, että et tiennyt, wingsit ovat tuore tämän syksyn uutuus. :) Ihana, kun tykkäsit vinkistä!
Henkilökohtaisesti en koskaan käytä eines sanaa, se on niin luotaantyöntävä. :D Eli en tiedä, onko eines, mutta minäkään en ajattele eineksenä. Minusta tuntuu muutenkin vieraalta niputtaa kaikki valmis samaan kategoriaan, kun on valmisruokaa ja on valmisruokaa, ihan samanlailla kuin on vaikka laminaattia ja on laminaattia – todella eritasoisia vaihtoehtoja. Mutta hei sellainen vinkki, että ainakin Prismasta nämä löytyivät tosiaan aterioiden alta pakastealtaasta, eivät vihanneksista. Eli siinä mielessä kyseessä on eri asia kuin tavalliset sellaisenaan pakastetut parsakaalit, jos etsit joskus kauppareissulla. :)
Pakastevihannekset ovat myös hävikkinäkökulmasta tosi hyviä. Ihan samaa on muuten moni muukin sanonut, että niin on aina helppo ottaa käyttöön sopiva määrä ilman, että mitään pilaantuu vihanneslaatikkoon. Tosi tärkeä näkökulma etenkin nykyaikana, hienoa kun toit sen esille! Lueskelin juuri sattumalta neuvolan ohjepaperia ruokiin tutustumisesta ja siinäkin mainittiin pakastevihannesten hyödyntäminen. Toden totta, se on myös lasten kanssa aika kätevää, kun voi ottaa aterialle ihan vain sen palan pari. :)
Eipä kannattaisi takuuta antaa vaikka ymmärrän että kaupallisessa yhtistyössä joutuukin ylistäviä sanoja käyttämään. Olin todella innoissani kun huomasin nämä uutuustuotteet, mutta ikävä kyllä maku (kukkakaaliwingsit) oli todellinen pettymys. Kukkakaalin makua ei ollut nimeksikään ja paneeraus oli tympeän makuista.
Moikka Dodo! Kukaan ei voi ostaa sanoja suuhuni. Vaikka kyseessä on kaupallinen yhteistyö, mielipiteet ja kokemukset ovat aina rehellisesti omiani. Meidän perhe tykkäsi näistä todella paljon, samoin kaikki muut, jotka olen kuullut wingsejä maistaneen. Harmi, ettei pilke silmäkulmassa annettu takuu toiminut sinulle. :) Luonnollisesti ruoka on aina makuasia! Onneksi nykyään tarjontaa on niin kivasti, että löytyy jokaiselle jotakin.
Minäkin tilasin wingsejä, taisin ekan kerran nähdä sinun tai Wtd-Natan instassa. Ekaksi mietin että olen minäkin somesopuli, mutta menköön, taatusti on haitallisempiakin villityksiä joihin tarttua. ;)
Just viikonloppuna puhuttiin mieheni kanssa että onneksi maailma on muuttunut. Kun olin lapsi äidilleni ja tädilleni oli kunnia-asia kasvattaa, pestä, keittää ja pilkkoa herneet, porkkanat ja pavut pakastimeen talvea varten. Koko kesä meni kasvimaalla… Silloin oli siis jo tarjolla pakastevihanneksia, mutta niiden käyttäminen olisi ilmeisesti ollut laiskaa ja siten äärettömän paheksuttavaa.
Ja tähän törmää vieläkin! Muutama vuosi sitten nettikeskustelussa törmäsin äitiin, joka ”valitettavasti sortuu aika usein pakastevihanneksiin”. Mitä ihmettä? Eiköhän ole tosi hieno homma, jos lautaselle päätyy vihreää, ja uskon vakaasti siiihen, että kaikki tavat jolla saadaa lapsiperheen pöytään moniipuolisesti kotimaisia kasviksia, on hyviä tapoja. Teollista toki, mutta uskon että siellä on energiatehokkuus kohdallaan kotikeittiöön verrattuna, ruokahävikki jää vähäisemmäksi ja tulee myös työllistävää vaikutusta. Tästä oli muuten hyvä juttu satokausikalenterin nettisivuillakin.
Wingsit on vielä maistamatta, mutta eiköhän ne sieltä pakastimesta pöytään päädy, vaikka sellaisella hetkellä kun äiti mieluummin ulkoilee tai pelaa lautapeliä lasten kanssa, eikä uurasta keittiössä. Niitä on aika usein.
Somesopuli-ilmiö tunnistettu. :D Mutta menee toivottavasti wingseissä. ;) Minusta on aina erityisen kiva, jos me kollegoiden kanssa pääsemme tällaisten asioiden, kuten Suomessa valmistettu kasvisruoka, sanansaattajiksi ja vinkkaajiksi. :)
Hauska ajoitus keskustelussa. Eikö vain olekin maailma muuttunut todella paljon. Onneksi moni asia on vapautunut, vaikka tosiaan aika syvällä se elää, että elämän helpottamisesta pitäisi potea huonoa omaatuntoa. Liekö luterilainen taustamme asialla.
Juuri näin minäkin ajattelen, ja olen ymmärtänyt asiantuntijoiden ajattelevan, että pääasia on, että sitä kasvista on lautasella. Wingseissä on vähän muutakin kuin vain itse kukka- tai parsakaali paneroinnin takia, mutta tosiaan pakastevihanneksissa ei ole kuin sitä itseään. Sanoit monta todella hyvää pointtia ja samaa mieltä, Satokausikalenteri tekee hienoa työtä tämän ajattelutavan eteen.
Vielä tuosta “valitettavasti sortuu aika usein pakastevihanneksiin” -kommentista, niin minustakin on tosi surullista, että joku kokee olevansa huono vanhempi tuon takia. Suomessakin on kuitenkin valtavasti ongelmaperheitä, lapsiperheköyhyyttä ja vaikka mitä, niin siinä on minusta perspektiivi aika pahasti hukassa, jos vanhemmuuden mittari on se, missä formaatissa kasvis tarjotaan – kun sitä ylipäätään tarjotaan, juuri niin kuin sanoit.
Ihan totta, ruoanlaitto voi vapauttaa aikaa todella tärkeisiin asioihin, kuten yhdessäoloon. Edelleen kokkaan mieluusti silloin, kun aikaa ja energiaa on, mutta kyllä vaan on viikottain sellaisia hetkiä, kun on uskomattoman ihana kaataa valmis setti uuniin. Uskon, että sinunkin lapset valitsevat mieluummin rennon lautapelejä pelaavan tai ulkoilevan mutsin. ;)
Kiitos wingsi-vinkistä ja jälleen hyvästä kirjoituksestasi! Olet oikean asian äärellä; ei meidän jokaisen tarvitse olla aina keittiön kuningattaria, riittää kun saamme terveellistä, monipuolista ja maistuvaa ruokaa perheemme pöytään. Tunnen aina vähemmän syyllisytttä omista ”oikaisuistani”, kun luen blogiasi. Toimit hyvänä esimerkkinä ja kanssasisarena.
Kiitos Maarit itsellesi ihanasta palautteesta ja tärkeästä kommentista!
Armollisuudesta ja kivoista oikaisuvinkeistä alkaa tulla minulle oikea sydämen asia. Sitä se on ollut ennenkin, mutta nyt vasta onkin, kun olen lukenut niin paljon siitä, miten paljon täydellisyydentavoittelu väsyttää perheitä ja muitakin.
Tuo on paras palaute, jonka voin saada. Se nimenomaan on tarkoitukseni, että te saatte hyviä käytännöllisiä oikaisuvinkkejä ja koette vähemmän syyllisyyttä blogini myötä. Minulle on todella tärkeää olla edistämässä kulttuuria, jossa jokainen perhe ja ihminen saa elää omanlaistaan elämää omien voimavarojensa mukaan ilman vertailuntarvetta muihin. <3 Lämmin kiitos vielä ja vastaavia juttuja lupaan jatkossakin!