Millaista teidän joulunalusaikanne on: otatteko loppukirin siistiin joulukotiin vai oletteko tämän kerran vuodesta enemmänkin #moreismore-mielentiloissa? Minulla on jälkimmäinen.
Sen takia #kaunisjärjestys-sarja on hieman hidastanut tahtiaan, mutta kyllä vielä vinkkejä tulee loppuvuoteen ja etenkin sitten taas uudenvuoden jälkeen, kun itse kullakin alkaa jälkeen kaikkipinnatjatilatraikkaaksihetinyt-mielentila. Tänään ajattelin käsitellä ajankohtaista aihetta joulukoristeiden säilyttäminen.
Me säilytämme joulukoristeet kahdessa kannellisessa Ikea Kuggis -laatikossa lastenhuoneesta avautuvassa, yleisvarastona toimivassa vaatehuoneessa (siinä, joka usein räjähtää Monica-kaapiksi). Välillä joulujutut ovat olleet myös lämminvarastossa, mutta tällä hetkellä vaatehuone on parempi paikka.
Laatikoiden sisällä säilytän koristeet alkuperäisissä laatikoissaan tai pusseissaan, jos koristeilla sellaisia on. Lisäksi apuna toimii kuplamuovi, rasiat, silkkipaperi ja huopapussi. Etenkin, koska osa koristeista on lasisia, on hyvä, etteivät ne kolistele laatikossa toisiaan. Myös esimerkiksi hentoja lintukoristeita paketointi suojaa.
Yritän juuri muistella, koska aloimme miehen kanssa laittaa ensimmäistä kertaa omaa kuusta. Minulla on hämärä mielikuva, että edellisessä kodissa meillä oli aina vain pöytäkuusi, mutta sitä edellisessä vuokrakodissa meillä oli ainakin kerran iso aito kuusi – siitä minun neulastraumat ovat tulleetkin, kun kuusi kuoli pystyyn, ja koti ja rappu olivat sen jälkeen neulasia täynnä juhannukseen asti. En lainkaan muista, miten ensimmäisen yhteisen kodin kuusen koristelimme. Ehkä laihialaisittain jollain muutamalla sekalaisella. Jos taas kuusessa oli pelkät valot, niin se on minusta edelleen hyvin kaunista.
Yhtä kaikki omanlainen joulukuusi on meillä aika tuore perinne, selvästi vasta ensimmäisen lapsen syntymisen jälkeen vahvistunut. Heti ensimmäiset koristeet noudattivat valkoisen, kullan ja hopean sävymaailmaa, ja tyyli on sama tänä päivänä ja varmasti jatkossakin. Eksponentiaalisesti kasvanut on myös glitterin määrä vuosien varrella, sillä kolmevuotiaan mielestä kaikki, joka ei kimalla, on turhaa. Joulukoristekleptomaanille taas kelpaa kaikki, mitä silmän välttäessä käteen saa.
Nyt kun koristeiden perusta on kunnossa, on joukkoon joka vuosi kiva ostaa jotain täydennystä ulkomaantuliaisina tai vaikka yhdessä lapsen kanssa. Veinkin jo tänä vuonna tyttären Shishi-joulumyymälään, josta hän määrätietoisesti valitsi isoimman glitterpallon, jonka löysi. Salamannopeaan ja tarmokkaaseen päätöksentekoon taisi vaikuttaa se, että olin luvannut hänelle samalla kaupunkireissulla jäätelön. Kiva joulukalenteriluukku taas voisi olla muutaman koristeen itse tekeminen. En ole kauhean hyvä askartelupapojen pitäjä, mutta eiköhän koristeisiinkin löydy Pinterestistä eritasoisia inspiraatioideoita.
Kaiken kaikkiaan minusta joulukuusenkoristelu jos mikä on asia, jota ei tarvitse ottaa liian vakavasti, ja jossa voi hyvin laittaa all in, jos siltä tuntuu. Meidän kuusessa tänä jouluna näkyvät unelmat New Yorkin ja Pariisin-jouluista sekä toive luoda tytöille taianomainen joulu. Siksi koristeissa on niin katulyhtyä, torvea, nallea kuin Tallinnan-balettimatkalta tuotua Pähkinänsärkijä-koristettakin. Tämän vuoden jo koristelu kuusi näkyy ainakin Joulun odottamisesta -postauksessa.
Olisi tosi kiva kuulla teidän kuusen koristeluista: onko teillä löytynyt oma kuusenkoristelytyyli ja onko teema muuttunut vuosien mukaan? Säilöttekö myöskin koristeita laatikossa kaapissa tai varastossa, vai onko järjestykseen löytynyt jokin muu kikka?
Ah, miten ihania kuusenkoristeita teillä on! Meidän kuusi on just tuollainen laihialainen sekamelska, matkoilta hankittuja kuusenkoristeita reilun kymmenen vuoden ajalta. Olemme pyrkineet aina löytämään käsityötä, esim. Algarvesta, Portugalista käsin puhallettu lasipallo, Toscanasta Montecatini Terrestä löytyneen keramikkapajan maalattu koriste. Eihän se kuusi niin esteettinen ole, mutta ihania muistoja täynnä!
Omasta lapsuudesta muistan kuusen suklaapallot ja -kävyt, jotka sai syödä loppiaisena. Mitenkähän juuri ne kuusenkoristesuklaat olivat niitä himotuimpia, vaikka suklaata sai syödä ihan tarpeeksi jouluna muutenkin.
Minä en ole päässyt vielä käymään Shishissä, mutta nyt sunnuntaina toivottavasti pääsen! Mulla koristelut ovat vähentyneet vuosi vuodelta, mutta jouluvaloihin ja led-kynttilöihn satsaan. Ledit ovat kaksikerroksisessa talossa kätevät, sillä en koskaan jätä elävää tulta vahtimatta.
Ihanaa joulunodotusta teidän perheelle, Laura!
Kiitos paljon Marjukka! Ei kuulosta kyllä laihialaiselta ollenkaan, vaan ihanalta! Siis niin ihanalta ja persoonalliselta. Toivottavasti jaat kuvia. Sitä meillekin toivoisin, että meille kertyisi vielä enemmän koristeita, joissa on muisto tai tunnearvo, jotka on hankittu juuri matkalta tai sitten jos täältä, niin yhdessä ja ajatuksella. :) Suklaapallo ja -käpymuistot kuulostavat myös sympattisilta!
Ihanaa, jos pääset sunnuntaina tunnelmoimaan. Keskustassa on jo valtavan kauniit jouluvalot, joten kuljeskelusta tulee varmasti jouluinen fiilis.
Ihan samaa mieltä, että tulta pitää aina vahtia, ja koska isommassa ja/tai kaksikerroksisessa kodissa se ei aina ole mahdollista, ledit paikkaavat mainiosti. Nekin ovat nykyään hyvin aidon oloisia heiluvine liekkeineen.
Samoin kiitos, ihanaa aikaa myös teille!
Haha, olin tulossa kanssa kommentoimaan että meidän kuusi on kanssa sellainen laihialainen sekamelska, kaikki värit iloisesti keskenään ja koristeet hankittu matka tai muina muistoina eri joulumarkkinoilta ja reissuilta. Tykkään kyllä koska muistan tasan tarkkaan mistä ne eri koristeet on hankittu vuosien varrelta vaikka lopputulos on kaikkea muuta kuin harmoninen ja kaunis :D
Ei kun laihialainen on sellainen, jossa on kaksi koristetta ristiin rastiin. :D Sekamelska on oodi runsaudelle. :D Niin ihanaa, että ovat kaikki matka- ja muita muistoja. Ihan paras tapa koristella kuusi! Ja uskon, että lopputulos on just viehättävä. Lupaathan laittaa kuvia. :) Ja siksi juuri mietin, vaikka en todellakaan ole mikään DIY-mutsi, että olisi myös kiva tehdä lapsen kanssa joskus pari koristetta, ettei kuusi ole liian harkittu, vaan myös sympaattinen. :)
Hei ja niin ihania ja inspiroivia fiilistelypostauksia teillä taas viime aikoina, kun ehdin pitkästä aikaa tulla lukemaan!
Meillä on vain muutama lahjaksi saatu ja tai peritty joulukoriste, rakkaimpina poroa syöttävä tonttu, joka on isäni lapsuudenkodista ja varmaan 50-luvulta, nyt jo kuolleen kummitätini askartelemat puutontut (joiden pohjassa on omistuskirjoitus sekä vuosiluku) sekä puolalainen venäläistä pakkasukkoa muistuttava tonttu, jonka kummini antoivat minulle ensimmäisenä pikkujoululahjanani ollessani vauva ja jonka esiin nostamisesta adventtina joulun odotus aina käynnistyi. Ne säilytetään pienessä kenkälaatikossa ja pienen pöytäkuusemme nostan valoineen pussiin. Vanhempieni luona on iso kuusi täynnä vuosien saatossa kerättyjä koristeita, joukossa myös kolmivuotiaana askartelemani hyvin suurisilmäinen jouluenkeli, jossa on niin paljon glitteriä, että kolmevuotiaasi olisi varmasti tyytyväinen :-). Enkeli on kuusessa joka joulu. Koristeet säilytetään laatikossa, jossa oli aikoinaan vanhempieni syntymääni edeltävänä jouluna yhteiseksi joululahjaksi ostama pölynimuri. Koko sen joulun äitini kuulemme imuroi kuusenneulasia ja voi pahoin erityisesti imelletystä perunalaatikosta – josta en siis todistetusti ole koskaan pitänyt.
Onpa upea kokoelma aarteita! Tuollaiset muistot ovat mittaamattoman arvokkaita ja varmasti tärkeimpiä tunnelmanluojia, joita ilman joulu ei tule. Ihanasti koko perheenne on koristeita sukupolvelta toiselle säilönyt. Ja eikä, miten hauskaa, että sinäkin olet kolmevuotiaana ymmärtänyt glitterin arvon. ;)
Meillä on yhteensopivia koristeita, joilla monta vuotta koristeltiin erilaisilla yhdistelmillä. Niitä säilytetään nätisti pakattuna laatikoissa, on lasipalloja ja muuta herkkää.
Olemme kuitenkin useamman vuoden noudattaneet erilaisia teemoja: on ollut syötävä kuusi (koristeena piparit, popparit ja appelsiini), on ollut moderni kuusi, johon valittiin varastoista moderneimmat koristeet ja vähän askarreltiin itse, viime vuonna oli teemana amerikkalainen joulu, yritettiin siis saada kuusi täyteen vaikka ja mitä koristetta. Tänä vuonna siirrymme toiselle puolelle maapalloa ja koristelemme kuusen origamikoristeilla. Tosin tänä vuonna tein lasikuistille jouluoksan, johon ripustin rakkaimmat koristeet.
Moi Ninuska! Kiitos, kun jaoit oman tapasi. :) Onpa tosi hauska perinne! Syötävät koristeetkin on vallan mainio teema. Voin kuvitella, että teeman ideoiminen ja toteuttaminen yhdessä joka vuosi eri tavalla on sellaista hyvän mielen puuhaa. Origamit ovat varmasti todella kauniit kuusessa!
More is definitely more! Mistä olet löytänyt ton ihanan nallen lasipallon sisällä?
Ihana, kun yhdyt filosofiaan. ;) Lasipallo, jonka sisällä on nalle, on juuri sieltä Shishistä eli Citycenterin Vepsäläisen jouluisesta pop-up -myymälästä. :)
Ihana katsella näitä jouluisia kuvia.
Pidän kovasti myös lapsiin liittyvistä aiheista, jossain mainitsit että kiva kun jaksetaan käydä lukemassa kun on ihan tavallista lapsiperheen elämää eikä sisustus paljon muutu. Vaan siitäpä juuri tänne löysinkin lukijaksi, koska juurikin tavalliset lapsiperhejutut ja kauniit kuvat tyylilläsi ainakin tavoitti. Olen joskus aiemminkin käynyt katsomassa, mutta minua juurikin enemmän kiehtoo lapsiperhearkeen passaavat blogit.
Moi Pauliina! Kiitos paljon kommentistasi. Tosi kiva, että tykkäät joulutunnelmista ja tosiaankin se on minusta aina kiva kuulla, miten tykkäätte lukea ihan normaalista elämästä. Vieläkin enemmän voisi arkisia tavallisia kuulumisia jakaa, koska sitä elämämme on. :) Lämmintä joulunodotusta ja kiitos, kun luet!