Kaupallinen yhteistyö, Nivea ja Asennemedia
Nivea haastoi minut tärkeän teeman äärelle: pohtimaan sitä, millaisia naamiota me sosiaalisessa mediassa pidämme. Millainen suojamuuri minulla itselläni on?
Olen aina pitänyt periaatteenani sitä, että kaikki mitä kerron kanavissani on oltava totta, mutta se ei tarkoita sitä, että minulla olisi velvollisuus kertoa elämästäni kaikki.
Avoimuus on minusta omanhenkisten yhteisöjen löytämisen lisäksi sosiaalisen median voimaannuttavin puoli. Sillä, että joku sanoo kipeän asian ääneen, voi olla elämänmullistava vaikutus monelle: en olekaan kokemusteni kanssa yksin.
Minulle tärkeältä tuntui kertoa teille esimerkiksi keskenmenostani sekä rehellisesti siitä, kuinka koville se minulla otti. Silloin riisuin naamioni ja sanoin, etten ole ollut ok. Oikeastaan muu ei tullut mieleenkään – niin teennäiseltä uudesta raskaudesta kertominen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, olisi tuntunut.
Mistä rohkeus kertoa henkilökohtaisia asioita sitten kumpuaa? Varmasti kertojan avoimesta luonteesta mutta myös elämänkokemuksen kautta tulleesta varmuudesta.
Henkilökohtaisesti koen olevani siitä todella onnellisessa asemassa, että olen oppinut vuosien saatossa luottamaan teihin. Kun kirjoitan teille, en ajattele kirjoittavani koko kasvottomalle internetille, vaan ryhmälle virtuaalisia tyttökavereita, joiden kanssa voi jutella yhtä lailla joulukranssilöydöstä ja kosmetiikkasuosituksista kuin vanhempana riittämisen tunteista. Luotan siihen, että ymmärrätte, vähintään yritätte ymmärtää. Se, että olemme ikään kuin samalla puolella emmekä toisiamme vastaan on minulle suurin syy jatkaa henkilökohtaisesta elämästä kirjoittamista vuodesta toiseen.
Se, että uskallan kertoa jotain henkilökohtaista blogissa, on siis täysin teidän ansiotanne. Se, että jätän osan asioista kertomatta, ei taas johdu teistä, vaan rajoista, jotka itse asetan.
Yhtä tärkeää kuin saada olla sosiaalisessa mediassa avoin ja kokonainen tunteineen, epätäydellisyyksineen ja virheineen, on saada olla sosiaalisessa mediassa juuri niin yksityinen kuin itsestä hyvältä tuntuu.
Minun elämässäni tulee aina olemaan asioita, jotka koen liian yksityisiksi jakaa blogissa – tai välttämättä ylipäätään. Haavoja, historiaa ja hetkiä, jotka haluan pitää itselläni. Itselläni ja puolisollani. Se, että minulla on kotona ihminen, jolta minun ei tarvitse suodattaa mitään, joka ei koskaan tuomitse minua, ja joka on nähnyt minun heikoimmillani, on naamioista riisumisista se kaikista merkityksellisin ja tärkein.
Oman rajani olenkin asettanut siihen, että elämän kaikista merkityksellisimmät hetket jätän sosiaalisen median ulkopuolelle. Saatan jakaa ristiäiskoristelumme, mutta en sitä, kun pieni tyttömme saa kumminsa sylissä rakkaiden läsnäollessa kasteen.
Jaan ehkä kesälomalta maaseutukuvan, mutta en sitä, miten ainoa elossa oleva isovanhempi työntää sisällä mökissä innosta hihkuvaa esikoistani rollaattorillaan. Blogini on aina ollut ja tulee aina olemaan kuratoitu otos elämäntavastani, ei koskaan yksityinen perhealbumi tai kaiken kattava päiväkirja.
Ovat sosiaalisen median ulkopuolelle jäävät hetket sitten niitä elämän rakkaimpia tai kipeimpiä, yritän aina itsekin muistaa, että vaikka toisen ihmisen sosiaalinen media olisi totta, se ei ole automaattisesti koko totuus. Kauniiden kuvien takana voi olla valtavasti kaikkea, mistä katsojalla ei ole harmainta aavistustakaan.
Be kind, for everyone you meet is fighting a battle you know nothing about.
Se on pitkälti sosiaalisen median ansiota, että nykyään pystyn riisumaan naamioni oikeiden ihmisten kanssa todella nopeasti. Kun small talk -tutustuminen on hoidettu netissä, livenä voi huomata keskustelevansa viiden minuutin jälkeen jo hyvinkin henkilökohtaisista asioista.
Tämäntyyppistä yhteyttä ja sielunkumppanuutta meidän ihmisten välille soisin nykyaikana enemmänkin.
Hyvää tekevistä naamioista Nivea on tänä syksynä lanseerannut ihonhoidossa hypetetyt seerumeita sisältävät sheet mask -kangasnaamiot. Nivean naamiot on suunniteltu kolmeen eri ihotyyppiin ja tarpeeseen. Omat kasvoni ovat tänä intensiivisenä syksynä kaivanneet eniten Natural Radiance Sheet Mask -naamion hehkua ja kosteutta. Vinkkinä: naamiota voi käyttää myös jääkaappikylmänä. Viileys tehostaa ihanasti virkistymistä ja on erityisen kiva kontrasti lämpimiin saunailtoihin.
Energiaa ja voimaa väsyneelle iholle antaa Q10 plus C Anti-Wrinkle + Energy Sheet Mask -kangasnaamio, kun taas musta Detox Sheet Mask -naamio syväpuhdistaa kasvot. Naamiot ovat biohajoavia, ja ne kaikki vaikuttavat jo 10 minuutissa – sopiva aika ottaa itselle vaikka rauhallinen, taaperoilta kielletty tee- ja lukuhetki.
Toinen Nivean syysuutuus on kuorinnat: eri ihotyypeille kehitetyt kuorinnat sisältävät kuorivana ainesosana 100-prosenttisesti maatuvaa luomuriisiä. Pidän luonnollistumisen trendiä loistavana asiana: se, että Nivean kokoinen valmistaja luopuu mikromuovista, on upeaa suunnannäyttämistä muillekin.
Minulle Nivea on aina ollut loistavan hinta-laatusuhteen luottomarkettimerkkejä, ja olen todella iloinen siitä, miten nyt perinteisenkin kosmetiikan puolelta voi edullisesti hoitaa ihoa luonnollisesti kuorivilla ainesosilla.
Nivea Rice Scrub -kuorintoja on kolme ja niissä kaikissa on eri intensiteetti: oma kannattaa valita siis ihon tyypin ja tarpeen mukaan.
Vaaleanpunainen Glow Rice Scrub on hienovarainen kuivalle ja herkälle iholle tarkoitettu kuorinta uudistavalla ja kirkastavalla luomuvadelmauutteella. Kuorinta sisältää runsaasti flavonoideja ja C- vitamiinia. Lisäksi kuorinnassa on tehokkaasti kosteuttavaa glyseriiniä.
Sininen Smooth Rice Scrub luomumustikkauutteella on normaalille iholle suunniteltu keskivahva kuorinta, minun iholleni jatkuvassa käytössä tällä hetkellä sopivin. Kuorinta jättää kasvoille todella puhtaan tunteen, mutta kuitenkin pehmeällä tavalla. Mustikka ei ole super foodia vain ruoassa, vaan myös kosmetiikassa: se sisältää A-, E- ja C-vitamiineja sekä beetakaroteenia.
Sekaiholle tehokas kuorinta on intensiivisin vihreä Purify Rice Scrub, erinomainen ihohuokoisten syväpuhdistamiseen ja siten minullekin sopiva niihin hetkiin, kun kasvoille kaipaa erityistä kirkkautta (aknehistorian kanssa en koskaan pääse siitä, etteikö minulla toisinaan tulisi epäpuhtauden tunteita). Luomulaatuinen aloe vera -uute sisältää paljon mineraaleja ja vitamiineja, ja suojaa siten ihoa kuivumiselta. Tapiokatärkkelys auttaa tekemään ihosta mattapintaisen.
Niin kuin olen aikaisemminkin kertonut, omassa ihonhoitorutiinissani, joka yrittää huomioida niin aknemenneisyyden kuin pikkuhiljaa ikääntyvän ihon, kuorinta on tärkeässä roolissa, koska naamiot, voiteet ja seerumit vaikuttavat paljon tehokkaammin, kun kuollut pintakerros on iholta pois.
Kuorinnan merkitys korostuu myös siksi, että rakastan kokonaisvaltaista puhtauden ja raikkauden tunnetta – tuntuu, että rutiinissa vapautuu silloin muistakin kuonista, ja siksi nykyään myös pesen kasvot kaksi tai kolmekin kertaa. Toisin kuin voisi kuvitella, kuorinta ei kuivata kasvoja, vaan oikein valittuna kuorinta nimenomaan edesauttaa ihoa vastaanottamaan kosteutta ja muita hoitavia ainesosia.
Jos siirrytään vielä hoitavista naamioista suojaaviin, teitä haluan kiittää teitä lämpimän, luottamuksellisen ja inhimillisen ilmapiirin ylläpitämisestä. Toivon sydämeni pohjasta, että blogini kommenttiboksissa jokainen saa ja rohkenee olla aina oma itsensä kipupisteineen, oivalluksineen, pohdintoineen ja elämänkokemuksineen.
Kuvat (paria lukuun ottamatta): Lilli Salminen
Hei
tykkään kovasti blogistasi.
mikä muuten on tuo kuvissa vilahtava vohvelipintainen peitto?
Heippa! Ihanasti sanottu, kiitos. <3
Torkkupeitto on Balmuirin (saatu PR-lahjana) Amalfi, tämä: https://www.balmuir.fi/fi/koti/kodintekstiilit/peitot/amalfi-peitto-useita-kokoja-light-sand.html
Hei !!
Tuskin monen muun bloginpitäjän otsikossa jäisin miettimään:” kummastakohan se nyt puhuu, naamioista vai naamioista”. On totta, että tässä blogimaailmassa tulee tutuksi näkemättä livenä. Noh, todettakoon, että hippasen paremmin ”tunnen” sinut, kuin sinä minut. Huomasin, kun äitini kysyi minulta, mistä keksit ostaa kukkakaaliwingsejä, vastasin: yhdeltä Lauralta :) .
Kaikkea ei tarvitsekkaan avata täällä, rehellisyydestä olen aina pisteet antanut. Sen minkä kertoo, olkoon totta.
Ja nämä kosmetiikka ym ”testi” jutut on niin kivoja, kunhan niitä on näin sopivissa määrin.
Hyvää viikonloppua !
Moi Niina! Ihana kommentti, kiitos! ”Yksi Laura” täällä on todella iloinen teidän olemassaolosta. :) Haluaisin ehdottomasti oppia vastavuoroisesti tuntemaan teidätkin paremmin. Olen myös useaan kertaan huomannut, miten fiksuja lukijoita te olette. Teidän kanssa on helppo olla oma itsensä, ja se on valtavan tärkeä tunne kirjoittaessa. <3
Onpa kiva, että löysit wingsit kauttani. Me teimme taas eilen parsakaaliwingsejä. Mukavaa uutta viikkoa sinne, marraskuun viimeistä jo!
Kirjoitit: ”Olen aina pitänyt periaatteenani sitä, että kaikki mitä kerron kanavissani on oltava totta, mutta se ei tarkoita sitä, että minulla olisi velvollisuus kertoa elämästäni kaikki. ” Tuo on minusta loistava periaate, kuin myös se, että vetää rajan julkisen ja yksityisen välille, erityisesti mitä tulee muihin perheenjäseniin.
Minä koen, että netissä tutustuessa pääsee usein itseasiassa syvempään tuttavuuteen kuin naamatusten. Kun yhdessä tekemistä ei ole, eikä huomio suuntaudu ulkoiseen, jää jäljelle keskustelu ja ajatusten vaihto, mitäpä muuta se tutustuminen on. Kävin tästä juuri pitkän väännön äitini kanssa, hän kun ei ymmärrä suhteiden solmimista netissä, kuulemma silloin on pelkkää kulissia. Toki etänä kulissin VOI pitää jos niin haluaa, mutta ei todellakaan ole pakko!
Kiitos Anna, arvostan kommenttiasi! Olen niin samaa mieltä, että erityisesti mitä tulee muihin perheenjäseniin, niin raja täytyy olla sellainen, joka tuntuu kaikille osapuolille hyvältä. Itse en ole edes kysynyt esimerkiksi ystäviltäni, saanko blogata heistä, vaan en yksinkertaisesti halua tehdä sitä itse. Se on sitä muuta, blogin ulkopuolista elämää. :)
Eikö vain! Kiva, kun koet samalla tavalla. Netissä voi olla aikuisiällä paljon helpompi löytää samanhenkisiä ihmisiä kuin kasvotusten, joskin tuttavuus voi toki sitten syventyä livetapaamiseksi. Tuo on todella hyvä huomio, että huomio ei keskity ulkoiseen, vaan ajatuksiin. Samaa mieltä, että kulissi ei kyllä ole forumista kiinni. Kulissia voi olla livenä ja netissä, mutta voi olla olematta molemmissa. Minun henkilökohtainen fiilis on, että somesta tulee koko ajan inhimillisempi. Juuri taas juttelimme yhdessä porukassa siitä, miten väsyneeksi koemme sen, että somesta ei saa mitään muuta kuin paineita täydellisestä elämästä. Minusta ihmiset ovat koko ajan inhimillisempiä ja avoimesti eri elämän osa-alueista keskustelevia.
Kiitos ihanasta blogista ja inspiraatiosta järkkäilyyn. Itse olen ”hieman” suurpiirteisempi, mutta hyviä vinkkejä olen täältä saanut.
Nyt tuli mieleen kysymys, että onko sinulla jokin systeemi sisustuslehti-inspiraation säilyttämiseen? Tarkoitan siis sitä, että miten talletat sisustuslehtien ideat ja kivat sisustuskuvat paperilehdistä? Otatko lehden sivut talteen esim. kansioon vai otatko valokuvan lehden sivusta ja talletat sen johonkin sähköisesti? Minulla on isot pinot sisustuslehtiä, jotka joutaa pian kierrätykseen, mutta haluaisin tallentaa niiden hyvät ideat.
Olen itse koittanut molempia em. mainittuna tapoja, mutta en ole saanut mielestäni toimivaa systeemiä aikaiseksi. Lehdestä repäistyt sivut jäävät joko pyörimään ilman mapitusta tai en palaa niihin, vaikka olisivat kansiossa tai laatikossa, kun kaikki muu on sähköisesti. Kännyräpsyt taas ovat epätarkkoja, kokonaisuus ei mahdu kuvaan tai ne hukkuvat kuvavirtaan. Ja jotenkin itse otettujen inspiskuvien kansioiminenkin tökkii. Se ehkä pitäisi tehdä heti, niin tulisi hoidettua ja ehkä silloin tulisi myös kyseistä kuvakansiota selailtua. Inspiskuvakansioita minulla on iPhonessani, mutta mielestäni niiden käytettävyys ei ole ihan kymppi. Onkohan olemassa joku hyvä sähköinen ratkaisu tähän, josta en tiedä. :)
Kiva, jos ehdit vastaamaan, josko sinulta superjärkkäilijänä löytyisi jokin hyvä systeemi tähän. Ja pahoittelut kysymyksestä asian vierestä. Myös tämä postaus antoi ajateltavaa. Kiitos ja hyvää joulunodotusta! :)
Moi Nana! Kiitos tosi kivoista sanoista, ja ihana, kun luet. Hyvä kysymys, vastaan mielelläni! Aina saa kysyä myös aiheen ohi, ja kiva, kun tykkäsit tästäkin postauksesta. :)
Minulla on nimenomaan systeemi, koska meille ei mahdu valtavia pinoja lehtiä, niin tasaisin väliajoin käyn lehdet läpi ja leikkaan niistä inspiroivat kuvat talteen. Joskus sata vuotta sitten vielä liimasin kuvia kansioon, mutta nykyään vain kerään kuvia Ikean Kuggis-laatikkoon. Sinne kuvia on helppo heittää lisää ja tarvittaessa poistaa vanhemmasta päästä, jos jokin tyyli ei enää tunnu omalta. Tämä tapa on minusta paljon kätevämpi, helpompi ja joustavampi kuin se, että kuvat esimerkiksi liimaisi kansioon. Sähköiseksi en ole koskaan edes harkinnut siirtää kuvia – ennen kaikkea varmasti laiskuuden takia ja koska minusta on ihana katsoa Pinterestin lisäksi perinteisiä kuvia. Kuvakasasta on helppo sitten valita ne kaikista ajankohtaisimmat vaikka uuden kodin moodboardille tai mukaan remonttisuunnitteluun. :)
Täällä ainakin näkyy laatikkosysteemini: https://homevialaura.com/2019/01/perhe-kasvaa-muuttuvatko-asuntosuunnitelmat/
Toivottavasti tästä oli iloa, ihanaa joulunodotusta sinulle!
Täällä toinen, joka osti kukkakaaliwingsejä Lauran innoittamana! :)
Lauralla on taito käsitellä merkityksellisiä aihepiirejä neutraalilla tavalla. Arvostan hänen tyylissään sitä, että hänen työstään ei tule vaikutelmaa tarkoituksellisesta provosoinnista klikkausten kalastamiseksi. Joten, jatka samaan malliin!
Ihana kuulla, Ulla! Olen tosi otettu ihanasta palautteestasi. Todella kiva kuulla, että koet noin ja lämmin kiitos siitä, että luet blogiani. <3
Komppaan Ullaa tuossa yllä. 😊 Paitsi kukkakaaliwingsejä en ole (vielä) ostanut 😁
Mutta kiitos Laura, kun taannoin kirjoitit merkityksellisyydestä. Lainasin tuon Smithin kirjan ja olen lukenut pari lukua. Samaistun ja ymmärrän kirjoittaa erityisen hyvin ja olenkin poiminut uusien kirjailijoiden nimiä ylös. Mietin vain että tiedätkö muita samaa aihepiiriä olevia teoksia?
Ihanat te! En voisi olla onnellisempi siitä, miten mukava teille on kirjoittaa. Kiitos myös sinulle kaima. :)
Hei hienoa kuulla, että Merkityksellisyyden voima -kirja kosketti. Ajattelin itsekin lukea sen jossain vaiheessa uudestaan. Ainakin Frank Martelan Valonöörit-kirjaa voisin suositella. Hänen ajatuksistaan olen kirjoittanut ainakin tässä postauksessa: https://homevialaura.com/2018/05/hyvasta-elamasta-ja-elaman-tarkoituksesta/
Luen usein tietokirjoja, mutta ihan vastaavia en tähän hätään keksi muita, joissa olisi samanlainen ote elämän käsittelyyn. Rakastan lukea hyvästä elämästä, mutta taas sellainen koko elämäsi muuttuu kun vain teet näin -self-help ei minuun kolahda. Eli tämä on hieman haastava kategoria! Uskon ehdottomasti siihen, että elämästä voi ja kannattaa tehdä omannäköinen, mutta heti jos mennään sellaiselle ajatuksilla voi parantaa sairaudetkin -tasolle, ylitetään omalla kohdallani raja. Yhden tällaisen äänikirjan jätin juuri kesken. Mutta koska tämä on niin haastava katogoria kuin on, lupaan jakaa kirjasuosituksia jatkossakin, kun kohdalle osuu jotain erityistä. Kiva, kun kysyit. :)
Lukemisen iloa sinulle ja kiitos vielä kommentista! <3
Kiitos ihanasta blogista, ensimmäistä kommenttiani tässä kirjoittelen, vaikka olen blogia jo pidempään lukenut!
Ihailen tapaasi kirjoittaa niin aidon rehellisesti ja samaistuttavasti. Saan usein blogisi lukemisesta todella paljon inspiraatiota ja uusia näkökulmia. Suurena plussana tietysti erittäin tyylikäs koti ja inspiroiva pukeutumistyyli. Hyvää viikonloppua! :)
Kiitos Krista ensimmäisestä kommentista! Ilahdun aina todella paljon, kun pääsen vaihtamaan ajatuksia kanssanne. Ja miten ihanan ensimmäisen kommentin kirjoitit: olen todella otettu sanoistasi. <3 Kiitos, kun luet ja tunnelmallista marraskuun viimeistä viikkoa!