Nyt on onnistuneesti avattu itse tehdyn DIY-joulukalenterin ensimmäiset luukut. Tämä on ensimmäinen joulu, kun tein lapselle kalenterin itse, ja siksi odotin itsekin innolla näkeväni, millaisen vastaanoton joulusukka ja sinne joka aamu ilmestyvä yllätys saa. Ja niin se vain on, että parasta joulunajassa on ehdottomasti joulun taika ja lapsen riemu. Silmät tuikkien kolmevuotias kuunteli, miten tonttu on yöllä on käynyt. Miten se on mahdollista, kun ei kukaan meistä herännyt!
Kuten vinkkilistassa kerroin, sukasta paljastuu monena aamuna ihan tavallinen pieni yllätys, kuten joulutarroja tai pieni värityskirja puuhasteluun. Lisäksi tärkeässä roolissa ovat tietenkin elämykset Tuomaan Markkinoista kotona vietettävään joululeffailtaan ja piparien koristeluun. Yksi luukku on kuitenkin minulle tärkeydeltään ylitse muiden: Joulupuu.
Olemme osallistuneet mieheni kanssa Joulupuu-keräykseen varmasti jo kymmenen vuoden ajan. Olemme useimmiten hankkineet nuorille lahjakortit, koska ymmärtääkseni nuorille tulee Joulupuuhun vähiten lahjoja. Tänä vuonna lisäsin perinteeseemme sen, että tytär saa joulusukasta setelin, jolla hänen kanssa mennään kauppaan valitsemaan lahja toiselle samanikäiselle tytölle.
Yhtään fiksua tytärtäni aliarvoimatta mietin, tuleekohan siitä haastavaa, että hän menee kauppaan valitsemaan lahjaa toiselle, mutta ei saa itse mitään. Mutta ei tullut! Liikuttuneena kuuntelin esittelyä isän kanssa toiselle lapselle ostetusta Pipsa Possu -palapelistä.
Päätin jo esikoista odottaessa, että haluan osallistaa lapset Joulupuu-perinteeseen. Mutta tarkalleen miten, se avautui vasta kalenterin kautta. Koen, että tämä on juuri sopiva konkreettinen tapa käsitellä lapsen kanssa sitä, että on lapsia, jotka eivät muuten saisi lahjaa, että kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin, mutta miten omilla teoilla voi kuitenkin ilahduttaa ja tehdä hyvää. Ajatus minulla on se, että vaikka me aikuiset veisimme keräykseen muitakin lahjoja, tytär valitsee lahjan nimenomaan aina samanikäiselle tytölle kuin itse sillä hetkellä on – vielä nuorenakin, ja sama pikkusiskon kanssa perässä. Toisena päivänä luukusta avautuu vielä tehtävä viedä lahja keräykseen.
Sydämeni särkyy joka joulu siitä ajatuksesta, että pelkästään pääkaupunkiseudulla on 10 000 lasta ja nuorta, jotka saattaisivat jäädä kokonaan ilman lahjaa. Eikä sovi unohtaa myöskään muuten vähävaraisia ja esimerkiksi yksinäisiä vanhuksia. Yhtä lailla joulukalenterin luukku voi olla esimerkiksi joulukukan toimittaminen seniorille tai vaikka rahan ojentaminen joulupataan. Monet keräyksistä ovat nykyään myös netissä, jolloin auttaminen ei vie minuuttiakaan.
Joulupuu-keräyksen lisäksi joulun alla voi tehdä hyvää esimerkiksi seuraavien tahojen kautta: Hyvä Joulumieli -keräys, Hope ry, Jouluapua, Joulupata, Apuna ry ja Venner.
Kiitos, jos olet mukana auttamassa mahdollisuuksiesi mukaan!
Hyvä idea tuo hyväntekeväisyyden ottaminen mukaan lapsen joulunodotukseen. Uskon sen kantavan pitkälle tulevaisuuteen ja tuovan hyvää mieltä vielä moneen kertaan.
Kiva kun koet samalla tavalla! Niin minäkin uskon, että jos jo pienestä pitäen oppii arvostamaan omaa asemaansa, suhtautumaan empaattisesti muihin ja auttamaan mahdollisuuksiensa mukaan, se kantaa hedelmää ja tuo merkityksellisyyttä koko loppuelämään. <3
Erittäin hyvä ja kaunis idea <3
Millainen käytäntö teillä muuten on lasten joululahjojen kanssa, kerrotaanko teillä lapselle lahjan todellinen antaja vai ovatko ne kaikki tai osa niistä joulupukilta?
Ystävälläni kävi nimittäin niin, että hän oli aloittamassa vähän samanlaista lahjoitusperinnettä oman lapsensa kanssa pari vuotta sitten. Heillä oli ollut käytäntö, että kaikki lahjat tulevat joulupukilta (sukulaisetkin kirjoittivat aina pakettikortteihin T: Joulupukki). Kun ystäväni esitteli lahjoitusidean pojalleen, tämäpä yllättikin äitinsä kysymällä, ovatko vähävaraiset tuhmia, miksi joulupukki ei tuo heille lahjoja. Lapset osaavat toisinaan kyllä olla niin tarkkoja! Ystäväni ei ollut valmistautunut tähän kysymykseen ja nikotellen yritti löytää sopivia sanoja. Lopulta lapselle paljastettiin, että lahjat ovat aina olleet läheisiltä (hän oli ilmeisesti jo muutenkin alkanut vähän epäillä joulupukin olemassaoloa). Ystäväni muistelee nykyään naureskellen, millainen paniikki hänelle tuolloin lapsen kysymyksestä iski, eikä hän siinä tilanteessa keksinyt, mitä olisi pitänyt sanoa. Kenellekään ei kuitenkaan onneksi jäänyt traumoja ja lahjoitusperinne on jatkunut :)
Kiitos, ihana kun ajattelet samoin! <3
Super hyvä kysymys, kiitos kun otit tämän esille! Ehdin jo tästä jutella vähän Instagramissakin ja tämä on todellakin aihe, jota kannattaa vähän etukäteen pohtia. Ymmärrän nimittäin enemmän kuin hyvin ystäväsi sanattomaksi jäämisen. Lapsilla on niin fiksuja kysymyksiä, että tiedän todellakin tunteen. :D
Puhun kyllä lapsilleni joulupukista ja tontuista, luemme niistä kirjoista ja minusta on hauskaa ylläpitää joulun taikaa, enkä toisaalta halua kuormittaa lapsia liian aikaisin liian isoilla murheilla. Ristiriitaisesti tajusin, että meillä ei kuitenkaan ole koskaan käynyt joulupukkia eikä tule tänäkään vuonna, vaan isovanhemmat tuovat lahjat – eli siis aika ontuva on tarina jo tässä kohtaa. :D
Taidan suosia sellaista sekä että -mallia, yhdistelmää, jossa olemassa on sekä joulupukki ja tontut (joulupukkia tavataan markkinoilla ja tonttu tuo joka aamu sukkaan yllätyksen), mutta jossa lahjoja hankintaan myös itse, ja jossa lahjat ovat esimerkiksi kummeilta, eivät joulupukilta. Tänä vuonna tämä ontuva epäloogisuus menee vielä läpi, mutta ensi vuonna on varmasti esikoisen viittä lähestyessä hankalampaa! Sitten täytyy miettiä, miltä tilanne siinä kohtaa näyttää, ja millaiseksi tämän selityksen kääntää. :)
Mutta kuten sanottu, tämä on ihan tosi hyvä kysymys, koska tyttären (ymmärrettävästi, kolmevuotias kun on) oli vaikea ymmärtää, miksi kaikki lapset eivät saa lahjoja. Juurikin niin, että ovatko he sitten tuhmia. Yritin selittää, mutta totesin nopeasti, että tämä on asia, jota hänen ei tarvitse vielä kokonaisuudessa ymmärtää. Yritin vain yksinkertaistaa asian niin, että me nyt vain ilahdutamme toista lasta.
Ajattelen juuri kuten ystäväsi, että toisten auttaminen ja oman aseman ymmärtäminen jäävät varmasti tärkeimpänä opetuksina mieleen, vaikka tulisikin joinain vuosina vähän tänka på -tilanteita. :) Ihanaa joulua sinne!
Kun oma lapseni oli pieni, mietin, että tuo tuhmat eivät saa mitään ja kiltit palkitaan tavaralla tms. –ajattelutapa, joka joululahjoihin usein liittyy, on hankala, koska siitä voi lapsi mielessään vetää kaikenlaisia johtopäätöksiä. Selitin hänelle sitten tonttuperinnettä, mikä olikin hänestä kiehtovaa, ja kuittasin lahjojen antamisen sillä, että jouluun, roomalaisten sitä edeltäneeseen Saturnaliaan, muslimien paastonajan päättymisjuhlaan jne. jne. ympäri maailman on aina kuulunut lahjojen antaminen, ja että ihmiset antavat niitä siksi, että heistä on mukavaa kerran vuodessa antaa lahjoja, ja selitys oli lapselle yllättävän helppo ymmärtää.
Se todella on haastava ajattelutapa! Myönnän täysin, että minun on ainakin heikkona hetkenä tullut käytettyä ”pitää olla kiltistä tai tontut näkevät” -korttia, mutta en ikinä halua saada lasta ajattelemaan, että osa lapsista jää ilman lahjoja, koska eivät ole kilttejä. Vähän noin minäkin oikaisin: me nyt vain ilahdutamme toista lasta. Vuosi vuodelta näistä voi sitten puhua tarkemmin. :)
Ihana tapa ja mahtavaa etta sita voi soveltaa seka aikuisten etta lapsien lahjoihin. Taalla Briteissa Pelastusarmeijan kautta voi antaa lahjoituksen ja mukaan tulee myos kortti, johon voi antaa oman etunimensa tai vain tervehdyksen ystavalta. Taalla on muutenkin todella paljon hyvantekevaisyyskauppoja, joista voi ostaa jouluisin kortteja ja toki vaatteita ja muita tavaroita. Ja niihin voi myos vieda vanhoja vaatteita ja tavaroita.
Heippa Elina! Nimenomaan, sekä lasten että aikuisten lahjoihin. Osallistumme myös muuhun kuin Joulupuuhun, koska tuntuu tärkeältä auttaa mahdollisimman paljon. Näin olenkin ymmärtänyt, että Briteissä tuo (Charity shop?) kulttuuri on vahva, mikä on valtavan hienoa. Eikö siellä mahdollisteta tällaisten kautta myös vähävaraisille työnhakijanaisille sopivat vaatteet työhaastetteluun. <3
Joo, charity shop kulttuuri on todella vahva. Smart Works on jarjesto, joka auttaa pitkaan tyottomina olleita naisia tyoelamaan ja sinne voi lahjoittaa vanhoja tyovaatteita, esimerkiksi jakkupukuja