*Kaupallinen yhteistyö, Freska / siivous saatu blogin kautta
Joulun alla minun tulee muiden tapaan kirjoitettua paljon siitä, mitä joulun teen. Teen lapselle kalenteria, koristelen kuusta, sovin ystävien kanssa glögitreffejä. Vaan minusta ihan kaikista oleellisin kysymys kuuluu: mitä en tee jouluna. Nimittäin vähintään yhtä tietoisesti jätän joulusta asioita pois kun niitä sinne lisäänkin. Tinkeleistä säihkyvä joulukuusemme on kaukana minimalismista, mutta omanlaista yksinkertaistamista ja keskittymistä vaalin joulun alla paljonkin.
En siivoa yksin
Kerran kuukaudessa Freskan* tekemä kunnon siivous on meille pelastus muutenkin, mutta jouluna se vasta onkin. On ihana rauhoittava ajatus tietää, että muutama päivä ennen aattoa ammattilainen tulee siivoamaan koko kodin huolellisesti. Muuta kevyttä siistimistä ja imurointia teen toki päivittäin, mutta siitä olen iloinen, ettei monen tunnin suursiivousta tarvitse joulun alla itse tehdä, vaan että aikaa ja voimavaroja voi käyttää enemmän nauttimiseen ja yhdessäoloon. Järjestämisurakat eivät omaan jouluuni kuulu, ja kannatankin marttojen tapaan sitä, ettei jouluksi väkisin siivoa kaappeja, ellei joulua kaapeissa vietä. Kuitenkin siisteys ja raikkaus on iso osa juhlan tuntua ja viihtyisyyttä.
En valmista laatikoita enkä riisipuuroa itse
Joku ehkä perii äidiltään perunalaatikkoreseptin, minä olen perinyt tavan tarjoilla herkullisesti ja kauniisti valmista, ja se on ihan paras mahdollinen perintö. Ostan hyvää valmista laatikkoa, laitan sen nättiin posliiniastiaan, sekoitan fiiliksen vuoksi joukkoon vähän kuohukermaa ja siirappia, kuorrutan korppujauhoilla ja koristelen lusikankärjellä. Uuniin ja voilà! Kuin paremmankin kotirouvan itse tekemää. Tiedän, että tämä saattaa jo monella ylittää uusavuttomuuden kynnyksen, mutta riisipuuroakaan emme ole vuosiin tehneet itse. Kokkikartano nimittäin tekee parempaa kuin itse olen saanut aikaiseksi, ja säästyy sekin pohjiinpalamisten vahtiminen rentoiluun.
En uusi menua
Me syömme joka joulu samoja ruokia samalla tavalla. Lehdet ja keittokirjat olisivat pullollaan erilaisia ihania variaatioita, mutta suoraan sanottuna vanhaan tukeutuminen tuntuu tässä elämäntilanteessa paitsi mukavan perinteiseltä myös ihanan yksinkertaiselta. Ehkä joskus myöhemmin tulee uusien joulureseptien kokeilemisen aika, mutta toistaiseksi en keksi pyörää uudestaan, vaan nautin klassikoista.
En asioi kaupoissa enää viime hetkellä
Ostan joululahjat ajoissa ja suunnitelmallisesti. Sellaista ”turhaa” kaupoissa tai kauppakeskuksissa pyörimistä yritän etenkin viimeisellä jouluviikolla välttää, etenkin ruuhkaisissa paikoissa kiireisimpään aikaan. Pakollisten juttujen hankkimisesta taas yritän tehdä mahdollisimman mukavan kokemuksen. Jaan pian vielä hieman lisää sellaisia joululahjavinkkejä, joita itse mielelläni suosin.
En lähetä joulukortteja
Kun muutama vuosi sitten tämän päätöksen tein, kymmenen kilon paino tipahti harteiltani. En edes osaa selittää miksi, eihän joulukorttien lähettäminen rakkaille nyt pitäisi olla kovin kuormittava tehtävä. Mutta minulle se oli, ihan kaikkine vaiheineen osoitteiden kaivamisesta viime hetken postiruuhkiin. Nykyään välitän jouluterkut puhelimella, ja maailma pyörii ihan ennallaan.
En suhaa paikkakunnalta toiselle
Meillä on onneksi lähellä läheisiä, mutta niin on myös kauempana. Niin ihana kuin kaikkia olisikin joulunpyhinä nähdä, hyväksyn sen, ettei se ole mahdollista. Me emme halua viettää joulua minuuttiaikataululla edes takaisin suhaten, vaan jätämme suosiolla osan tapaamisista muihin ajankohtiin.
Se, mitä jouluna haluaa tehdä, ja mitä joulusta haluaa karsia, on minusta ennen kaikkea hyvin yksilöllistä. Siksi on tärkeä pysähtyä juuri omien mieltymysten ja voimavarojen äärelle, eikä tehdä automaattisesti sitä, mitä muut olettavat sinun tekevän. Sekin on tärkeää muistaa, että kaikille valmistelut eivät ole suorittamista. Siinä missä minä oikaisen laatikoiden kanssa, jollekin taas porkkanoiden kuoriminen on se kaikista meditatiivisin ja rentouttavin tapa valmistautua jouluun. Mitä sinä olet joulusta karsinut?
Voi miten viisaasti ja kypsästi nuori ihminen kirjoittaa! Olen sinua tuplasti vanhempi, mutta vieläkin kolkuttaa takaraivossa tietyt must’it. Ihanaa joulunodotusta kauniiseen kotiisi❤️
Ihanasti sanottu, kiitos Eve! Olen monesti saanut kuulla, että blogiani lukee myös vähän vanhemmat (ja nuoremmat), mikä lämmittää kovasti mieltä. Minusta elämäntapa ja kiinnostuksenkohteet ovatkin tärkeämpiä yhdistäviä tekijöitä kuin ikä. :) Rauhaisaa ja mukavaa joulua sinulle juuri niiden asioiden parissa, joista nautit!
Hei,
samoja asioita olen karsinut: siivooja käy 2 viikon välein ja usein otan ylimääräisen joulusiivouksen lahjana itseltä itselle. Joulukortin lähetän vain mummolleni. Laatikot ostan valmiina. Lahjat hyvissä ajoin ja koko ajan niitäkin vähemmän. Olen sopinut myös kummilasten vanhempien ja sisarusteni kanssa, ettei osteta lapsille ristiin lahjoja vaan jokainen ostaa vain omilleen. Niin paljon helpompaa ja lahjojen määrä pysyy tolkullisena.
Äidiltä olen ”perinyt” helpon riisipuuron reseptin: keitetään puuroriisi miedosti suolattuun veteen (2 dl/n. litra vettä). Ei tarvitse juurikaan hämmennellä. N. 20 min. Lopuksi lisätään 2 dl kuohukermaa ja annetaan puuron vetäytyä n. 15 min lieden sivussa. Voilà, täyteläinen riisipuuro ilman kattilan äärellä seisomista :)
Näillä asioilla ja samoin kuin sinulla, perinteisellä menulla ja ohjelmalla syntyy meidän näköinen joulu. Josta ehkä ihanimpana kiitoksena tyttären poikaystävän kommentti tyttärelleni: ”mennään jouluksi teille, kun teillä on oikea joulu” <3
Ihanaa joulun aikaa Laura!
Moi Kaisa! Kiva, kun jaoit omia käytäntöjäsi. :) Kuulostaa erittäin tutulta. Ainakin itsestäni huomaan lähestyvän keski-iän, kun yhtäkkiä villasukat ja siivoukset eivät olekaan niitä tylsimpiä vaan ihanimpia lahjoja. ;) Meillä on lasten lahjojen kanssa vähän sama käytöntö, mutta toisin päin. Me taas emme osta omille lapsille lahjoja: se, mitä tulee isovanhemmilta ja kummeilta riittää mainiosti.
Hei tuo riisipuuroresepti kyllä kiinnostaa, koska kuohukerma. ;) Kiitos ideasta!
Aivan ihanasti todettu tyttäresi poikaystävältä. Siis juuri se, että jouluinen joulu voi syntyä myös niin pienellä vaivalla itseään rasittamatta.
Oikein leppoisaa ja kivaa joulunaikaa myös teidän porukalle! <3
Tosi hyviä pointteja. Minäkin alan hiljalleen sisäistää rimanalittamisen jalon taidon. 😁 Ja Kokkikartanon riisipuuro on ihan taivaallista. En todellakaan yritä tehdä enää itse.
Kiva kuulla, Jenni! Muistan, että olet kartonut, miten olet tottunut siihen, että kaikki tehdään itse. Itse tekeminen on kivaa niin kauan kun se on kivaa. Sitten, kun tunnistaa paineen ja kuormituksen, on aika alkaa oikaista. Kiva, että olet myös löytänyt Kokkikartanon. ;)
Hei, täällä on vuosia myös sen verran lasissa, että karsimisen taito on hallussa. Siisteyttä ja puhtautta pidän jatkuvasti yllä, joten kevyt viikkosiivous riittää.
Lahjoja ei aikuisille eikä puolisolle anneta. Jos ei uutta paistinpannua siksi katsota.
Lahjakortti ilahduttanee eri-ikäisten lasten vanhempia, tietävät parhaiten mitä lapset kaipaavat, oli se sitten lelu tai joku vaate, harrasteväline tai elokuvaliput.
Jouluruuat ovat kaupanhyllyltä valmiita, kinkku paistetaan. Kerran ei tehty sitäkään, mies totesi ettei ollut Jouluakaan. Jonkun leivonnaisen teen jälkiruuaksi, ehkä.
Mutta, se mikä Jouluuni kuuluu ehdottomasti on jokin Joulukonsertti, mieluimmin kaksi. Tapaamiset rakkaitten ystävien ja läheisten kanssa ennen Joulua, glögin, kahvittelun tai lounaan merkeissä.
Suvun vanhin väki saa edelleenkin kortit, yhteensä ehkä viisi kappaletta, ei suuri vaiva ja arvostavat niitä.
Ja aattona on pakko käydä hautausmaalla, muuten Joulu ei ole Joulu.
Moi Merja ja kiva kuulla! Se on ihan totta, että ikä ja elämänkokemus vaikuttaa yleensä myönteisesti siihen, että uskaltaa entistä enemmän tehdä juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Kuulostaa siltä, että olette löytäneet teille juuri hyviä tapoja. Minulla on vähän sama, kinkun kanssa siis. Ehdottomasti tärkeimmät jouluruoat minulle ovat mäti ja kalat, mutta en osaa olla ilman kinkkuakaan – ilman ei tule joulua. :)
Ihana, kun olet löytänyt saman joulukonserttiperinteen! Itse menen huomenna ystäväni kanssa, ja olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Onneksi on vielä pari viikonloppua aikaa tehdä muutakin joulukivaa. Minulle taas tärkeää on soittaa jouluna mummulle. <3 Meille hautausmaat ovat muualla Suomessa, muuten tulisi käytyä varmasti. Nyt pienten lasten ja heidän päiväunieen takia olemme joutuneet pitämään vähän taukoa aaton joulukirkkoperinteestä, mutta sen haluan elvyttää sitten, kun lapset hieman kasvavat. Tunnelmallisia hetkiä sinne!
Tykkaan kokkailla jouluisin (ja viikonloppuisin) kun arkisin en ehdi ja olen tehnyt perintoreseptien mukaisia sapuskoja jo sen verran kauan, ettei niista tule mitaan stressia.
Sen sijaan olemme viettaneet kotona jouluja siita asti kun ostimme asunnon. Kun molempien vanhemmat asuu eri maissa kuin me, joulun aika meni useampana vuonna lahinna lentokentalla koneita vaihtaessa. Silloin kun asuimme pienessa vuokra-asunnossa, tuo matkustelu viela toimi, mutta nyt tykkaan olla ihan kotona ja kutsua perhetta meille. Tosin he taitavat myos karttaa kenttia….
Kuulostaa hyvältä! Siinä onkin ihan omat järjestelyt ja joustamiset, kun perhettä asuu eri maissa. Ymmärrän täysin, sillä minulle myös on todella tärkeää saada olla omassa kodissa, vaikka muualla pyhinä tilanteen mukaan kävisikin. Tosin ennen vietimme usein jouluja mieheni kanssa ulkomailla, Lontoossakin, mutta lasten myötä olemme tainneet juurtua kotiin. Joulumatkalla olisi tosin ihana käydä joulukuun alussa tai puolivälissä tunnelmoimassa, ja sitten saapua kotiin. :)
Hyvä postaus!! Sitä pitäisi itsekin osata suosiolla karsia enemmän niin stressikin vähenisi huomattavasti. Tästä motivoituneena ryhdyn joulun tehtävien priorisointiin ja karsimiseen! Pakko vielä kysyä mistä nuo ihanat nallekoristeet on hankittu. Lasten toiveena on nimittäin ollut tällaiset ja monet kaupat kolunneena ei mieleisiä ole löytynyt!
Kiitos Eerika! Olen todella iloinen, jos tämä inspiroi ja motivoi!
Tästä ajattelutavasta olen yrittänyt ”saarnata” vähän joka joulu. Nykyään on kuitenkin onneksi hyväksyttyä elää omannäköistään elämää, niin yhtä lailla joulusta on tärkeä tehdä sellainen, mikä itselle hyvältä tuntuu. Eli siis ei muuta kuin priorisoimaan ja karsimaan. :)
Kiva, kun kysyit: nallekoristeet on hankittu Shishistä, jonka Vepsäläinen toi tänä jouluna pop up -myymälänä Helsingin Citycenterin Vepsäläiseen. Täällä lisää kuvia: https://homevialaura.com/2019/10/shishi-joulu-vepsalainen-helsinki/. Toivottavasti pääsette saamaan omanne, ihanaa joulun odotusta!
Olen karsinut joulusta ensinnäkin muiden odotukset. Oman puolen sukuni on sitä mieltä että sukulaisten luona käydään jouluna. Niin on aina tehty ja minunkin pitäisi tätä perinnettä noudattaa. Vaan minä olen sukulaisille ilmoittanut (kun omakotitalon ostimme kolme vuotta sitten) että vietämme joulun kotona. Meillä saa tulla käymään jos joku haluaa mutta me emme halua ajella koko joulua ympäriinsä. Vaan viettää omannäköistä rauhallista joulua kotona. Haudalla käymme jos siltä tuntuu mutta sinnekään en itseäni pakota sen vuoksi että niin on tehtävä. Lahjat olen myös ostanut ajoissa ja paketoinutkin jo :), ah miten ihanaa. Ruoat meillä ovat myös vuodesta toiseen samat, pakasteeseen ostan ennakkoon kaiken mikä siellä säilyy. Vältän ehdottomasti viime hetken ruuhkia, kävin tänään lauantaina kaupoilla ja nyt oli näkyvissä jo ruuhkaa joka paikassa. Haluan nauttia joulun ajasta rauhassa, katsellen joulukuusta, amarylliksiä ja kynttilöitä.
Ihan oikein! Kiitos, kun jaoit tämän. Uskon, että moni kamppailee samantyyppisten ulkopuolelta asetettujen odotusten kanssa. Se on niin sallittua haluta rauhoittua jouluna omaan kotiin. Onhan vuodessa 362 päivää, jolloin sukulaisia voi myöskin nähdä, jos pyhiin eivät vierailut tai autoilut mahdu. Meistä on kivata tavata läheisiä glögien merkeissä ennen joulua juuri siksi, että kaikkea ei mitenkään saa kolmeen pyhään, saatika yhteen aattoon. Meillä on kirkon kanssa tuo, mikä sinulla on hautojen kanssa: se on perinne, jota haluaisin ja haluan vaalia, mutta jota en väkisin vaali, varsinkaan nyt, kun lapset ovat pieniä, ja vauva tarvitsee johonkin väliin päiväunensakin – kaikkea ei vain ehdi. Jatkossa sitten taas, kun tilanne muuttuu. :) Yhtä kaikki ihanasti olet löytänyt itselle hyvät tavat. Kuulostaa lähes identtiseltä sen kanssa, miten minäkin joulunaikaa kaikista mieluiten vietän. Nauti kovasti, tunnelmallisia päiviä sinne!
Tässä ajassa juurikin karsiminen,yes. Ja se että itse uskaltaa tehdä tai olla tekemättä joulustaan oman näköisen ja oloisen. Toki se saattaa loukata jotakuta, mutta kuten sanoit maailma pyörii edelleen …tätä asennetta lisää!
Kiitos Elsa komppauksesta, eikö vain! Minusta sellainen tietynlainen minimalismi sopii kaikille, millä on tarkoita materian karsimista kahteen valkoiseen tavaraan, vaan elämän tarkastelua: mikä itselle on tärkeintä, se kannattaa jättää, ja epäolennaisia asioita karsia. Monet ymmärtävät varmasti ja jos joku loukkaantuukin, niin tosiaan, sekin on vain elämää. Terveellä tavalla itsekäs kannattaa olla, eikä perinteitä tarvitse haudata, ne voi uusia. Aaton sijaan esimerkiksi sukulaisia voi tavata vaikka joulutapahtuman merkeissä edeltävänä viikonloppuna tai mitä hyvänsä, mikä kaikille sopii. :)
Noudatan 100% listaasi, mitä en tee jouluna. On ihanaa keskittyä rauhalliseen yhdessä oloon jouluna perheen kanssa ilman kiirettä tai painetta ajella ympäri Suomea pahimmassa talvikelissä.
Paras joululahja on aineeton, ihania lahjakortteja on moneen lähtöön!
Ihanaa joulun odotusta!
Hauska kuulla, kiitos Leena kommentistasi! Ihana, kun olet myöskin löytänyt itsellesi sopivia tapoja yksinkertaistaa joulunaikaa. Vaikka me usein täydennämmekin jotain hankintoja maltilla joulun alla, olen samaa mieltä aineettomista lahjoista: niitä on ihana antaa ja saada! Oikein leppoisaa joulunaikaa myös sinulle!
Mä kokkaan mielelläni, tosi laatikot tulee valmissoseesta, muutenhan ne on tyyliin ”riko muna, lisää mauste ja sekoita”-kokkausta joten en siitä mitään sankarikruunua odota.
Leipomisen olen karsinut, koska on todettu, että emme oikeastaan edes tykkää joululeivonnaisista. Joku joulutorttukin on aika turha mautonta rasvaista jauhoa… Tytär leipoo pipareita lähinnä tuoksun vuoksi ja taikinan syömisen innosta, ja loput piparit ostetaan, koska Aura-juuston kuljettimina sitä menee aika tavalla. Suklaa on parempaa kuin mitkään leivonnaiset joten hankitaan sitä riittävästi!
Enkä todellakaan ”pese vaatehuoneen kattoa”, vaikka muuten jouluksi vähän paremmin siivoankin. :)
No tuohan on mainio kompromissi laatikoihin! Minä käytän valmissoseita paljon keittioihin, ovat siinäkin tosi kätsyjä. Aura-juuston kuljettimina. :D :D Juuri niitä piparit minullekin ovat. Ennen lapsia ostin aina Anna’sia. Ja itse asiassa ostetaan edelleenkin. Pipareita leivotaan fiiliksen vuoksi satsi, korkeintaan pari, mutta tarjoiluja täydennetään valmiilla.
Heh, hyvä niin! Se nyt vasta joulu olisikin, maata vaatehuoneen lattialla. :D
Mä olen sitä koulukuntaa, joka nauttii ruoanlaitosta. Myös jouluna.
Karsintaa on tehty siinä, että meillä ei tarjoilla jouluruokia joulunpyhinä vieraille.
Uuniriisipuuroa, kahvia, glögiä ja leivonnaisia meillä kyllä tarjotaan.
Kahden aikuisen taloudessa ei voi varautua ’mahdollisiin’ ruokavieraisiin.
Koska uuniriisipuuro mainittu, Valion resepti on täydellinen. Riisi, maito ja suola voideltuun uunivuokaan. 175 astetta 1 h 20 min. Sekoita kolme kertaa ensimmäisen tunnin aikana.
Parasta (myös helpointa) ever!
Nauratti tuo sekä sinun, että muutaman kommentoijan, joulukortti-ahdistus.
Minulle joulukorttien kirjoittaminen on meditatiivinen kokemus. Voitko kuvitella :):)
Ihanaa joulun odotusta.
Ihanaa, ymmärrän hyvin! Ruoanlaitto ON ihanaa. Olen myös aina viihtynyt keittiössä – tosin kyllä vain simppelien ja suht nopeiden reseptien parissa. En tiedä, miksi en voisi KOSKAAN kuvitella tekeväni laatikkoa, vaikka kokkaan mieluusti muuten. Hassua! Nyt on toki kahden pienen lapsen kanssa ihan väistämättä oikaistava tai saisin aloittaa porkkanoiden kuorimisen joku lahkeessa roikkuen itsenäisyyspäivänä, mutta laatikoita en jostain syystä ilman lapsiakaan tekisi. Ehkä vain graavailisin kalaa jollain neljännellätoista tavalla. ;) Kiva saada suositus hyvää uunipuuroreseptiin! Helpoltahan tuo kuulostaa, mutta en ole vain koskaan tavoittanut ihan sellaista täyteläisyyttä kuin kokkikartanolaiset. :D
Voin kuvitella! Kun sepä se, ihmiset kuormittuvat ja latautuvat niin monella eri tavalla. Minulle se on ihan itsestäänselvää, että moni muu nauttii juuri niistä asioista, jotka itse karsin. :) Mutta monelle ei ole! Tiedän, että esimerkiksi meitä järjestelijöitä pidetään neuroottisina ilman ymmärrystä siitä, että meille laatikoiden järjestäminen on mieluista terapiaa. Siksi halusin ehdottomasti mainita tuon, etten koe ketään porkkanalaatikon valmistajaa tai kortin kirjoittajaa pahamaineisena ”suorittajana”, vaan ymmärrän eri tavat rentoutua. :D
Pakko vielä jatkaa tässä yhteydessä siitä, kun meillä tosi usein vieraat kommentoi sitä, että olen nähnyt kauheasti vaivaa. Ja mitä olen tehnyt, laittanut nätisti servetit, kesto kymmenen sekuntia. :D Eli meillä ihmisillä on kyllä todella erilaisia käsityksiä siitä, mikä on vaivalloista ja mikä ei. :)
Kiitos samoin, teille myös tosi ihanaa joulun odottelua!