*Merkityt tuotteet saatu blogin kautta
Vuoden 2019 tilinpäätöksen jälkeen on aika kirjata vuoden 2020 toiveet ja tavoitteet. Ennen en tehnyt minkäänlaisia uudenvuodenlupauksia, enkä itse asiassa tee tänäkään päivänä. Ehdottomat lupaukset jatkossa en enää koskaan ja tästä eteenpäin aina tuntuvat minulle yhä edelleen enemmän ahdistavilta ja kahlitsevilta kuin innostavilta.
Kaksi vuotta sitten aloin määrittää uudelle vuodelle kolme teemaa, ja siitä tavasta olen pitänyt. Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä useamman pienen kohdan listan toiveista ja tavoitteista.
Kokosin visuaalisen kollaasin enemmän yleisessä moodboard- kuin aarrekarttahengessä. Uuden vuoden ja vuosikymmenen kynnyksellä puhuttelee keveys, raikkaus ja pehmeys.
Kuvissa näkyvä kalenteri on Dreamcozyn Diary 2020* ja neljännessä kuvassa näkyvä Gratitude-kortti osa Women in Business -inspiraatiokortteja*.
Terveenä pysyminen
Terveys voi olla tylsä kohta, mutta siitä haluan aloittaa. Nimittäin mitä meillä on ilman terveyttä, ei mitään. Terveys on asia, jota en koskaan halua pitää itsestäänselvänä. Siksi ennen kaikkea toivon vuoteen 2020 itselleni ja läheisilleni terveyttä.
Uuden kodin löytäminen
Hartain toiveeni vuodelle 2020, siis mainitun terveyden jälkeen, olisi löytää perheellemme uusi koti. Etsimme samalta alueelta hieman isompaa kotia, ja fiilikseni vaihtelevat emme koskaan tule löytämään sopivaa -turhautumisesta kyllä kohta täytyy tärpätä -intoiluun. Viime vuonna lähinnä passiivisesti odottelimme kohteita, mutta tänä vuonna tarkoituksemme on itsekin aktivoitua. Ainakin minulle on tärkeä tunne yrittää itse edistää omaa toivetta, eikä vain odotella ihmettä, vaikka sopivan kohteen löytyminen onkin pitkälti itsestä riippumatonta tuuripeliä.
Kiitollisuuden vaaliminen
Kuuntelin loppuvuodesta Vappu Pimiän ja Johanna Huhtamäen kirjan Valon antajat, ja se varmisti ajatukseni siitä, miten tärkeää kiitollisuus on. Se, että hyvä parisuhde ja lapset eivät ole itsestäänselvyys, on minussa niin sisäänrakennettuna, että perheestäni osaan olla kiitollinen huonompinakin hetkinä. Sen sijaan muuta arjen kiitollisuutta minunkaan ei ole pahitteeksi harjoitella. Vuonna 2020 listaankin niin pieniä kuin isoja asioita kiitollisuusmuistivihkoon.
Kerran viikossa liikkuminen
Uuden vuoden klassikko monilla, mutta ei niinkään minulla. Olen laiminlyönyt liikuntaa niin paljon, ettei se ole päässyt edes uudenvuodenteemoihini asti, saati teemoista toteutukseen. Tällä toiveella ei ole mitään tekemistä uusi vuosi, uusi minä -tyyppisten laihdutusprojektien kanssa, vaan toiveeni on saada terveyttä tukeva liikunta takaisin osaksi elämäntapaa muutenkin kuin vaunu- ja koiralenkkien osalta projektilla 52 juoksulenkkiä vuodessa. Tästä haasteesta kirjoitan ihan oman postauksen.
Elämän tasapainon palauttaminen
Elämän tasapaino on niin ikään suurimpia toiveitani vuodelle 2020. Kuten kerroin, vuosi 2019 oli perheessämme niin intensiivinen, että vaikka vedimme sen hyvällä draivillä läpi, toista samanlaista vuotta emme halua. Tasapainon löytymiseen auttaa esimerkiksi mieheni valmistuminen tänä vuonna. Pelkästään se, että puoliso käy kohta enää vain töissä, tuntuu käänteentekevältä. Lisäksi haluan alkaa kiinnittää enemmän huomiota omaan työhyvinvointiin, koska kuka muu itsensä työllistäjän työhyvinvoinnista pitää huolta, jos ei hän itse. Työhyvinvoinnista meillä onkin ilokseni Asennemedian kesken pian workshop-päivä.
Toimivien tapojen jatkaminen
Uuden vuoden lupauksia, toiveita ja tavoitteita listatessa tulee helposti ajatelleeksi vain uusien asioiden omaksumista ja vanhojen tottumusten muuttamista. Kuitenkin yhtä tärkeä toive tai tavoite voi olla jo opitun rutiinin ylläpitäminen ja hyvien käytäntöjen jatkaminen. Itse toivon ylläpitäväni ainakin lukemista, itsekseni ja lapsille joka ikinen ilta, säästämistä ja sijoittamista, hyväntekeväisyyteen lahjoittamista sekä kasvisruoan suosimista.
Avoinna inspiraatiolle oleminen
Intensiivisessä elämäntilanteessa voi olla vaikea tuntea itseäni kovin inspiroituneeksi. Päällimmäisenä on helposti riittämättömyyden tunne: kun itse rämpii sen kanssa, että saa edes pakolliset asiat hoidettua, tuntuu kaukaiselta katsoa muita viettämässä kiireetöntä joogaretriittiä. Totuus kuitenkin on, että luovuus ja hyvinvointi vaativat aivan ehdottomasti joutilaisuutta, uusia kohtaamisia ja näkökulmia sekä virkistymistä. Siksi tavoitteeni tänä vuonna on löytää niin kevyt, uudelle avoin ja inspiroitunut mieli kuin se tässä elämäntilanteessa mahdollista on. Nyt en puhu inspiroivan kirjallisuuden lukemisesta kotona, koska sitä teen jo aktiivisesti, vaan nimenomaan virkistymisestä kodin ulkopuolella. Haluaisin löytää aikaisempaa enemmän aikaa käydä esimerkiksi kiinnostavissa tapahtumissa ja näyttelyissä.
Harkitun ostamisen jatkaminen ja second hand -löytöjen tekeminen
Tavoitteeni tänä vuonna on jatkaa järkevää, perusteltua ja suunnitelmallista ostamista. Toki oman tyylini mukaista vaatetta olen jo vuosia ostanut, mutta painotus on ollut hieman väärä: on niin paljon helpompaa hankkia (viides) valkoinen pusero kuin takki, joka on vaikeampi löytää ja johon pitää investoida enemmän. Aloinkin viime vuoden lopussa ostaa määrällisesti vielä vähemmän, mutta tarpeellisempaa ja tärkeämpää. Samaa jatkan tänä vuonna ja lisäksi toivoisin tekeväni itselleni enemmän hyviä second hand -löytöjä.
Ruoasta ja ruoanlaitosta nauttiminen
Kuten kerroin, vuonna 2019 ruokateema meni aivan penkin alle ajanpuutteen, esikoisen nirsouden ja oman vääränlaisen lähestymiseni vuoksi – siis miksi ei yrittää tänä vuonna uudestaan. Kokkikartanon mikrottaminen on ja pysyy arjen pelastajanamme, mutta muuten haluan käyttää hieman enemmän aikaa ja ajatusta ruokaan, koska mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin yhdessä hyvin syöminen.
Idean työstäminen
Tiedän, miten inhottavia tällaiset ei-paljastettavat kohdat ovat, mutta haluan silti puhua tästä ideasta tässä vaiheessa vain tällä tasolla. Yksi mielessäni pitkään ollut projekti alkoi joulun joutilaisuudessa löytää muotoaan. En tiedä, näkeekö idea koskaan päivänvaloa, mutta ainakin aion sitä yrittää edistää.
Päiväkotipaikan saaminen
Arjen pieni iso toive on se, että nuorempi lapsi saisi kesän jälkeen paikan samasta päiväkodista kuin isosisko. Jos tämä asia järjestyy, voi sen lukea yhdeksi vuoden 2020 ilouutiseksi.
Tekemistä enemmän kuin suunnittelemista
Olen aina ollut hyvä suunnittelemaan asioita. Nyt tää tekis tätä – mutta ei ikinä lopulta tee, on ollut tapani toimia ihan liian pitkään. Viime vuonna aloin erään haasteen myötä oikeasti tarttua enemmän toimeen ja viimeistelemään asioita. Se oli huikea muutos, ja siksi haluan pitää siitä kiinni tänäkin vuonna (ja mielellään lopun ikää).
Olisi ihana kuulla ja inspiroitua, millaisia toiveita, teemoja, lupauksia tai tavoitteita teillä on.
Tämä teksti resonoi monellakin tavalla! Nykyisessä suorittamisen maailmassa on virkistävää kuulla, että tavoitteet ei inspiroi vaan ahdistaa. Niin minuakin! Ja että suunnitteleminen sujuu niin hyvin, että asia jää viemättä käytäntöön. Sama ongelma täälläkin. Toiveita tälle vuodelle, on väljempi aikataulu kuin viime syksynä, joka aiheutti totaalisen väsähtämisen. Parempaa palautumista ja tasapainoa elämään. Enemmän kirjojen lukemista ja melissa wood healthin äppi testiin, low cortisol-liikkuminen kiinnostaa. Ihanaa alkanutta vuotta, toivottavasti mahdollisimman moni toiveistamme totetuu!
Ihana kuulla Jenni, että sait ajatuksistani kiinni! Ja todella hyvin sanottu tämä: ”Nykyisessä suorittamisen maailmassa on virkistävää kuulla, että tavoitteet ei inspiroi vaan ahdistaa.”
Tänään, kun luimme Hesarista lasten ja nuorten harrastamisesta, keskustelimme juuri mieheni kanssa siitä, miten vieraalta tuntuu, että tässä pitäisi harrastaa tavoitteellisesti itse ja ohjata vielä lapset pienestä pitäen sellaisen pariin. Ei mikään ihme, että nykyään ei puhuta pelkästään työikäisten loppuunpalamisesta, vaan jo nuorten – kohta ihan varmasti lastenkin. Vastaavathan lapset jo kaikissa tutkimuksissa, joissa heiltä kysytään, mitä he toivovat lisää, että: saisi vain olla ja viettää aikaa perheen kanssa.
Todella tärkeitä ja upeita isoja pieniä tavoitteita. Kiitos, kun jaoit! Pakko heti tarttua mainitsemaasi termiin palautuminen. Tuntuu, että törmään siihen nyt kaikkialla, unikirjoissa, lehtiartikkeleissa ja niin edelleen. Hienoa, miten se on noussut keskusteluun! Kannatan muutenkin sitä, että hyvästä elämästä keskustellessa mietitään vähintään yhtä paljon sitä, mitä elämästä poistetaan, kun mitä siihen lisätään. Sen sijaan, että ottaakin vielä yhden harrastuksen, voisi olla paljon tärkeämpää järjestää aikaa ihan yksinkertaisesti palautumiselle. Low cortisol -liikkuminen on minulle uusi termi, tosi kiinnostavaa!
Samoin kiitos ja juuri näin – toivotaan molemmille lempeitä onnistumisia näissä toiveissa ja tavoitteissa. :)
Huokaus, en ihmettele nuorten stressiä ja loppuun palamista, kun ei harrastuskaan enää saisi olla vain harrastus. Oma lapseni on liikunnallinen, mutta luopui rakkaista harrastuksistaan, luistelusta ja cheerleadingista, koska ei halunnut jatkuvia karsintoja ja kilpailuja, kun ei ollut lupa ”vain harrastaa” ja opetella uusia taitoja omaksi ilokseen. Hän totesi olevan koulun hoitamisen ohella liikaa, jos vapaa-aikakin on yhtä aikataulua ja ylimääräistä treeniä, kun harvoihin harrastusjoukkueisiin eivät kaikki halukkaat mahdu mukaan ja valmentajilla on harrastuksen tarkoituksesta kovin eri käsitys kuin meillä perheenä oli. Luopuminen suretti, enkä voinut olla miettimättä, että miksi harrastamisesta on tullut tuollaista. Eikö olisi tärkeää, että lapset ja nuoret löytäisivät ilon omasta lajistaan eikä koko ajan taottaisi päähän seuraavien tasokarsintojen lähenevän tai kilpailemisen olevan tärkeintä? Tiedän, että moni perhe tuskailee tämän asian kanssa, joten ”vain” harrastamiselle olisi selvästi kysyntää, mutta tarpeeseen ei tunnu juuri kukaan vastaavan.
Heippa! Olen seurannut blogiasi vasta ehkä alle vuoden, mutta tämä on noussut ihan lemppariksi. Niin inspiroivia ja hyviä kirjoituksia, ja myös blogin ulkoasu miellyttää kovasti. Tämän päivän tekstikin sai innostumaan oman vastaavan listan tekemisestä. Ehkä yksi listan asioista voisi olla se, että kommentoisi mieleen tulevat hyvät asiat ääneen. Vaikka sitten ventovieraillekin. Kuten ”upea takki”, ”kauniit hiukset” tai ”ihana blogi sinulla” :) Kiitos inspiroivista lukuhetkistä ja hyvää tätä vuotta!
Lämmin kiitos Satu, tulin tästä palautteesta todella iloiseksi! Aivan ihana, kun jätit kommentin. Ja tiedätkö, melkein pelottavaa, miten mietimme ihan samaa.
Olin melkein kirjoittaa tähän listaan, että haluan alkaa tehdä aktiivisesti enemmän hyvää, tarkoittaen juuri tuota, mutta ajattelin, että käsittelen sitä aihetta erikseen. Ajattelen nimittäin juuri noin. Se on jo toki paljon, että on ystävällinen muiden lähestyessä, mutta miksi ei voisi useammin aktiivisesti mennä sanomaan toiselle jotain kivaa, livenä ja netissä.
Minulle jäi viime vuodesta kaksi tällaista kohtaamista mieleen ja palaan niin ajatuksissani ihan koko ajan. Molemmilla kerroilla noin ikäiseni nainen tuli sanomaan aivan ihanan kommentin, täysin pyyteettömästi, ja olen palannut ajatuksissani varmasti kymmeniä kertoja siihen, miten lämmin fiilis tilanteista jäi, ja juurikin todennut, että haluan samallalailla laittaa hyvää kiertämään.
Tällä kommentilla teit jo ainakin päivän yhden hyvän työn, kiitos vielä! <3 Ihana, kun luet ja inspiroivaa vuodenalkua! Uskon, että tällainen lista, on se sähköinen tai perinteinen, kirjoitetussa muodossa tai visuaalisena karttana, on tosi merkityksellinen työkalu pysähtyä miettimään oman elämän suuntaviivoja, joten ihanaa, jos saat kipinän tehdä. :)
Mulla on viimein, monen mutkan jälkeen tavoitteena valmistuminen. Ja ratkaisun löytäminen tähän meidän tilanteeseen.
Ja yksi isoimmista ja tärkeimmistä tavoitteista on lähteä pudottamaan painoa. Vaikka olen sinut itseni kanssa, mun polvet ei ole. Teen sen verran raskasta työtä, että oman terveyden vuoksi mun on nyt pakko alkaa miettiä tätä painoasiaa. Mutta olen onnellinen, että olen oppinut hyväksymään itseni ennen tätä. Tuntuu hyvältä lähteä tähän projektiin terveys edellä. Minut löytää jatkossa vesijuoksemasta muiden mummojen kanssa. 😂😅
Valmistuminen on upea tavoite, enkä hetkeäkään epäile, ettetkö sitä saavuttaisi! Ja samoin lähetän paljon lämpimiä ajatuksia perheenne tilanteen selviämiseen. Toivottavasti ajatus siitä, että lopulta kaikki järjestyy aina, tuo paljon toivoa.
Ja isot tsempit myös painonpudottamiseen! Sehän se on, kun eivät nämä jutut ole läheskään aina ja kaikille ulkonäkökysymyksiä, vaan terveydellisiä. Se on erittäin hienoa ja tervettä, että hyväksyt itsesi, niin pitäisi olla aina. Mutta eihän se tosiaan sitä tosiasiaa muuta, jos polvesi eivät kestä. Vesijuokseminen on loistava laji tapaukseen, ja kaikki mummoilu muutenkin ihan parasta. :D
Ihana postaus! Kiitos! ♡
Kiitos Katja, kun luit ja kommentoit! <3
Uusi Vuosi on osaltani usein tuonut pettymyksen ja turhautumisen, ” en taaskaan pystynyt pitämään lupauksiani”. Muutama vuosi sitten opin, ettei kannata luvata mitään, mielessä ehkä miettiä parannuksia.
Viime vuoden agendana oli, että ”kehu kerran päivässä” . Ihan ei ole toteutunut, mutta vähintään viikottain kyllä. Vieläkään en osaa sitä ystävien, tuttavien saatikka vieraiden kesken, mutta kotiporuilla olen jo harjoitellut ja tulosta on syntynyt. Samoin, olen opetellut sanomaan ei. Kuinka tärkeää.
Haluaisin tuoda julki myös yhden vaatejutun. Olen aina ollut ”yhden vaatteen” nainen, mustat housut ja musta paita. Pidän, pesen ja ostan uudet, kun kuluvat loppuun. Minun ei tarvitse Prisman peunaostosten lomassa käydä hypistelemässä yhtään ainoaa vaatekappaletta. En edes ymmärrä sitä, mutta kuulen usein miestyötoverieni paasauksesta, kuinka ei voi mennä vaimon kanssa kauppaan.
Ostan toki vaatteita myös Prismasta tms, mutta vain kun tarvitsen. Minulla tämä käytäntö on ollut aina , jo yli 5 kymmenen vuoden ajan, nyt vasta minusta se on tullut ”muotiin” . Olen siis edelläkävijä :)
Toinen vaategate juttuni on, kun käytän harvoin juhlavaatteita. Häpeillen tunnustin kummitädilleni, että käytin viimekesänä samaa juhlamekkoa, kuin esikoiseni häissä, yli 10 vuotta sitten. Kummitätini käänsi asian positiiviseksi (ainakin minun mielestäni) toteamalla, et kuinka huikeaa, että mekko sopii sinulle vuosienkin jälkeen. Tämä kehu oli niin mieltä nostattava, että se muistuu aina väliajoin mieleen vieläkin.
Nyt haluaisinkin sinulta tai lukijoiltasi kanssatukea uuden idean kanssa. Toiseksi vanhin tyttäreni täytti loppiaisena 30v ja hän pitää juhlat tulevana lauantaina. Juhlamekko on vielä hakusessa ja nyt minua kiellettiin käyttämästä ”sitä häämekkoa” . Mutta entäpä jos kaivankin naftaliinista pliseeratun housupuvun, jota käytin omissa kolmekymppisjuhlissani? Mitäs sanotte?
Minun mielestäni asu kuin asu on hyvä valinta, kun itse siinä viihtyy ja asu on tilaisuuden hengen mukainen :-). Upeaa, että sinulla on tuollaisia aarteita tallessa!
Omaa pukeutumistani sanelee aika paljon se, että minulla on töissä pukeutumiskoodi ja työ- ja ns. arkivaatteet täytyy siksi pitkälti olla erikseen. Onneksi kummankin vaihtoehdon pystyy toteuttamaan oman tyylinsä mukaisesti ja vaatteet tulee käytettyä varsin loppuun. Siitä huolimatta esim. parisenkymmentä vuotta vanha farkkutakki pitää yhä pintansa, nyt se tosin alkaa näyttää puhki kulumisen merkkejä… Värimaailmani on ollut melko lailla sama teini-ikäisestä asti, pääsääntöisesti musta, harmaa, tummansininen ja viininpunainen höystettynä ripauksella kylmää tummanpunaista ja valkoista sekä yhdellä tumman havunvihreällä puserolla, joka on aivan täydellisen värinen :-).
Moi Niina! Ihana, kun tulit mukaan keskusteluun. Tuo on juuri niin tärkeää tunnistaa, että aiheuttavatko uudenvuodenlupauksesta itsessä pettymystä ja ahdistusta vai inspiroitumista. Me ihmiset olemme tässä asiassa todella erilaisia. Toiselle sopii paremmin ottaa teemaksi lukeminen, toiselle taas määrittää ihan tarkka tavoite kirjojen määrästä ja niin edelleen. Siksi on niin tärkeä kuulostella itselle parasta tapaa startata näitä uusia alkuja. :)
Kehu kerran päivässä on aivan ihana tavoite! Vaikka se ei kirjaimellisesti toteutuisikaan joka päivä, ajatus siitä, että puhuisi ihmisille enemmän hyvää, on myös minulle todella ajankohtainen. Myös ei:n sanominen on elämän tärkeimpiä suojaavia taitoja. Etenkin ns. kiltin tytön syndroomasta kärsivät voivat niin helposti polttaa itsensä loppuun vain miellyttämällä muita.
Tosi kiva, kun jaoit pukeutumistapasi! Kuulostaa nimenomaan edelläkävijyydeltä. :) Naurattaa tuo läheistesi ei ”sitä häämekkoa”. :D Komppaan Blue Peonya, että upeaa, kun sinulla on tuollaisia aarteita tallessa! Minusta housupuvut ovat todella tyylikkäitä, joten iso peukku täältäkin sen pukemiseen. Kaiken kaikkiaan minusta oman tyylin löytäminen on suunnattoman hienoa. Se on kestävää ja siitä tulee hyvä itsevarma fiilis, kun tietää, missä viihtyy.
Tasapaino ja ruoanlaitto taallakin seka lisaa viikonloppureissuja lahikohteisiin. Viime vuonna kaikki kolme jaivat vahiin, joten haluaisin korjata tilanteen tana vuonna.
Ihania juttuja, ja itse asiassa yhdyn jokaiseen. Kiitos, kun jaoit. :)
Olipa kiva postaus! Itse aloitin kerran viikossa juoksemisen, kun lapsi oli 6kk. Vaikka keroja oli vain yksi viikossa ja lenkki yleensä vain 5-7km, kasvoi kunto hurjasti 10kk aikana. Koska tahansa olisi jaksanut juosta 10km lenkin. Aiemmin olen innostunut juoksemisesta niin, että lenkkejä on tullut viikkoon noin 3 ja lopulta aina joku paikka on mennyt rikki. Kannatan siis ajatusta kerran viikossa tapahtuvasta juoksemisesta. Itse pääsin sillä elämäni juoksukuntoon. Lenkit loppuivat itselläni plussatestiin, mutta tulevaisuudessa tarkoitus aloittaa lenkkeily taas samalla kaavalla. Tsemppiä itsestäsi huolehtimiseen 🙂
Kiitos paljon! Kiva, jos tykkäsit postauksesta. :) Tosi ihana, kun jaoit hyviä kokemuksia juoksulenkki kerran viikossa -tavan kanssa. Siis sepä se! Juoksemisen aloittaminen on oikeasti motivoivaa, koska alussa tuloksia saa todella nopeasti, mikä tietenkin palkitsee. Ajattelin myös, että aloitan maltilla ja jatkan maltilla. Liian nopea eteneminen on suurin syy vammoihin ja myös motivaation laskuun. Kesällä varmasti maistuu lenkit useamminkin, mutta ainakin nyt kerran viikossa -tahti on juuri sopiva. :) Monet juoksevat raskaanakin, mutta minä en myöskään ole pystynyt kummallakaan kerralla. Se yksinkertaisesti tuntuu tosi epämukavalta. Hienoa, että kuuntelet siis kroppasi tuntemuksia. Valtavasti onnea odottamiseen ja lämmin kiitos tsempeistä! <3
Olipa kiva postaus! Tosi mukavaa lukea sun ajatuksistasi tulevalle vuodelle. <3
Itse tartuin tietysti tuohon ajatukseen uudesta asunnosta ;-) Oletteko haaveilleet koskaan rakentamisesta, sinä kun kuitenkin niin nautit sisustamisesta? Kahden pienen lapsen kanssa rakennusprokkis voi tietysti tuntua hieman haastavalta! Ja jos haaveissasi on vielä rauhallisempi vuosi… :-D
Kiitos ihana Hanna! <3 Tosi kiva, jos tykkäsit ja samoin minusta on tosi kiinnostavaa inspiroitua muiden uuden vuoden ajatuksista, tavoitteista ja tunnelmista.
No totta kai tartuit, ihan oikein! :D Vitsi, että on kiva päästä seuraamaan taloprojektianne. Kävin juuri lukemassa keittiösuunnitelmat ja teitte varmasti ihan oikean ajattoman valinnan. Tulee upea! :)
Olen myös saanut usein kysymyksiä siitä, millaisen talon rakentaisin jos rakentaisin. Tästä siis tulossa juuri postausta! Yhtä kaikki lyhyesti vastaus on: olemme harkinneet – 10 minuuttia. :D Olisihan se ihanaa saada juuri meidän perheelle sopiva talo, mutta ainakin seuraavaksi muutamme jonkun toisen rakentamaan taloon. Juuri niin kuin arvelitkin meillä ei tässä elämäntilanteessa ole aikaa ja energiaa ryhtyä niin paljoa omistautumista vaativaan projektiin, ja toiseksi emme halua muuttaa alueelta, ja täällä ei oikein tontteja ole, ja jos onkin, niin liian hinnoissaan. Kaikesta tästä johtuen tyrmäsimme ajatuksen yhtä nopeasti kuin saimme sen. Mutta koskaan en sano ei koskaan. Ehkä joskus, mutta ei nyt. :)
Haha, niinpä – meikäläinen näkee tällä hetkellä taloja ja rakennusprokkiksia kaikkialla :-D Keittiöstä tulee varmasti tosiaan ihana, vaaleat värit ovat meidän makuun. <3
Ymmärrän kyllä täysin tilanteenne. Itse olen miettinyt monta kertaa, miten tajuttoman onnellisessa asemassa olemme! En voisi keksiä parempaa aikaa rakentaa taloa kuin nyt, ennen lapsia, joita toivon mukaan myöhemmin siunaantuu. Ja oli meillä aikamoista onnea matkassa tuon tontinkin kanssa! En olisi osannut unelmoidakaan, että saamme tontin niin kivalta sijainnilta. Monta aihetta kiitollisuuteen.
Aikansa kutakin, eikä sitä koskaan tosiaan tiedä, mitä tuleva tuo tullessaan! Hauskaa silti päästä lukemaan ajatuksiasi talonrakennuksesta. :-)
Siis juuri näin! Olen todella iloinen puolestanne, että saitte tilaisuuden ja tartuitte pitkäaikaisen unelman toteuttamiseen. Muu olisi ihan varmasti myöhemmin harmittanut. Nyt on tosiaan teille mainio aikaa rakentaa vielä ennen lapsia, joita sitten toivottavasti toiveestanne siunaantuu täyttämään taloa. <3 Sinusta kyllä huokuu, että osaat iloita ja olla kiitollinen. Se on niin tärkeä taito! Uskon, että tuolla asenteella ja tuossa elämäntilaneessa saatte taloprojektin todella hyvillä mielin, mahtavalla draivilla ja ilman loppuunpalamista maaliin. :)
Voi kiitos Laura, aivan ihanasti sanottu <3 <3 On tämä sellainen projekti, että tunteet vaihtelevat riemusta kauhistukseen :-D Mutta pääosin olo on todella innostunut, iloinen ja ennen kaikkea kiitollinen. Olen myös niin kiitollinen miehestäni – sanoinkin hänelle jälleen eilen, että ilman sinua koko projektia ei olisi. <3
Ihanaa perjantaita sinne suuntaan! Postausta odotellessa… :-)