Esittelyssä makuupussitakki

Homevialaura, pitkä talvitakki, musta toppatakki, Luhta Isooneva

Puhuin jo syksyllä siitä, että villakangastakin lisäksi tarvitsen kunnon lämpimän talvitakin, ja lupasin esitellä löytöni, kun sopiva osuisi kohdalle, koska moni teistäkin oli lämpimää takkia etsimässä. Ja tässä se nyt on, minun makuupussitakkivalintani, Luhdan Isooneva.

Kevyempi ulkoilutoppatakki minulta löytyi, mutta ei kaupunkikelpoista talvitakkia eikä erityisen lämmintä talvitakkia – tässä hankinnassa yhdistyy ne molemmat. Halusin nimenomaan pitkän makuupussitakin, joka lämmittäisi myös jalkoja.

Homevialaura, pitkä talvitakki, musta toppatakki, Luhta Isooneva

Vaikka pidän kovasti vaaleista, beigeistä ja harmaista takeista, niin tässä takissa halusin turvautua mustaan. Etsin myös tarkoituksella sellaista mallia, jossa olisi karvahuppu tuomaan ilmeeseen vähän pehmeyttä. Myös ominaisuuksien puolesta tässä oli kaikki kunnossa. Hihojen sisällä olevat resorit pitävät viiman poissa, ja takissa on hyvä tuulen- ja vedenpitävyys. Onpa ihanaa olla aikuinen ja nauttia mukavuustrendistä. Ei ole ikävä teiniaikojen selkää vilauttelevia pikkutoppatakkeja.

Homevialaura, pitkä talvitakki, musta toppatakki, Luhta Isooneva

Toivoisin monen muun tapaa maahan hartaasti lunta. Kyllähän se tylsältä tuntuu elää uusi syksy tammikuussa kurineen. Vaikka lumesta emme olekaan päässeet nauttimaan, en hetkeäkään ajattele, ettenkö suomalaisena tarvitsisi tällaista erityisen lämmintä takkia. Pelkästään koiraa ulkoiluttamaan lähtiessä on ihana heittää päälle lämmin makuupussi nollakeleissäkin, puhumattakaan siitä, kun seisoskelee lasten kanssa edes parin asteen pakkasessa pulkkamäen tai luistelukentän laidalla.

Ostin takin sillä ajatuksella, että tämäntyyppinen ajaton malli, jossa on kaikki tarpeellinen, mutta ei mitään ylimääräistä, palvelee minua monen monta vuotta. Omani ostin normaalihintaisena, mutta nyt voi alkaa olla hyvä hetki bongata vastaavia alestakin.

Comments

  1. Onpa kaunis takki, ja näyttää kyllä sekä tosi hyvältä että lämpimältä! Mä ostin tänä vuonna kanssa uuden, löysin Marco Pololta. Tosi kivoja malleja niilläkin! Mallailin valehtelematta puoli tuntia kahden vaihtoehdon välillä, kun molemmat oli niin kivat :) Edellinen untuvatakkini kesti muuten 10 vuotta, vaikka olikin perus Vero Modasta ja vielä valkoinen! Pesin vaan aina pesulassa ja muutenkin pidin hyvää huolta. Oikeastaan se on vieläkin ihan hyvässä kunnossa, itselleni vain hieman pieni ja muutenkin kaipasin päivitystä, niin tein tänä talvena vaihdon. Joskus siis ketjuliikkeistäkin löytyy helmiä!

    • Kiitos paljon, Hanna! Tosi kiva kuulla, että näyttää onnistuneelta ostokselta ruudun välitykselläkin. :)

      Myös sinun hankintasi kuulostaa mainiolta löydöltä, Marco Polo on kiva merkki. Pidän heidän klassisesta tyylistään ja rauhallisesta väripaletistaan. Olet sitten ihan kuin minä. Voin helposti pähkäillä puoli tuntia. :) Tätä Luhdan takkia pähkäilin itse asiassa kuukauden kaksi. En siksi, että olisin epävarma mistään, vaan koska halusin vain olla varmaakin varmempi, siis nukkua niin sanotusti yön yli, paitsi että muutamankin yön. Lopulta tuli sellainen hyvä merkki, paniikki, että eihän takit vain ole loppuneet. Siitä aina tietää, että ostos on oikea, jos sen saamatta jääminen olisi tosi paljon jäänyt harmittamaan.

      Ja ihan samaa mieltä! Olen aina ajatellut niin, että myös ketjusta voi tehdä hyviä löytöjä, kun tietää, mitä tekee: syynää saumat, materiaalilaput ja sellaiset. Ja kääntäen hinta ei takaa laatua. Minulle tarjottiin tänä syksynä blogin kautta yhtä kolmen sadan akryylineuletta. Ei tullut mieleenkään ottaa vastaan sellaista ja tuoda esille niin luokatonta hinta–laatusuhdetta. Eli tarkkana näissä saa todella olla, että tekee hyviä ostoksia ja saa rahalleen vastinetta. Kiva, kun jaoit omat takkikuulumisesi. :)

    • Kiitos Maija! Kiva, kun tykkäät. :) Hyvä kysymys, koska mitoitus tosiaan vaihtelee. Olen yleensä 36–38 ja S–M, mutta esimerkiksi &Other Stories -villakangastakki oli niin over size -mallia, että siitä otin 34 koon. Tämä Luhta on minulla 38, eli sanoisin koon olevan normaalia / sellaista, josta kannattaa ottaa kahden vaiheilla yhtä isompi. :)

  2. Tosi kivan näköinen takki! Tämä talvi on kyllä ollut vähän ihmeellinen, kyllä tätä pimeyttä on ollut vaikea kestää, kun lunta ei ole tullut kunnolla ollekaan, ja jos sääennustetta vilkaisee, ei sitä ainakaan hetkeen ole luvassakaan. Tuntuu siis jotenkin, että tämä pimeys on jo jatkunut todella pitkään.

    Päivitin itse talvikenkäarsenaalia alennuksissa kesällä kahdella lämpimällä parilla. Toiset siistit nahkaiset Panama Jackin saappaat, jotka sopivat työmatkalle ja kaupungille ja toiset Sorellin sporttisemmat kengät ulkoiluun ja pahimpiin loskapäiviin. Käyttökertoja on kummallekin parille tullut vain yksi, ja nekin vähän hakemalla haettu nollakelissä, lähinnä siksi, että talvikengät yleensä kaipaisivat kunnon sisäänajon ennen pidempää käyttöä. Saa siis nähdä tuleeko näille kengille tämän enempää käyttöä tänä talvena, mutta kyseessä on onneksi pitkäikäiset klassikot, joille on käyttöä vuosiksi, mutta kyllähän niitä uusia huolella harkittuja hankintoja sitten mielellellään uutena edes vähän fiilistelisi.

    Piti muuten kysyä esittelisitkö meille edellisessä postauksessa mainitsemasi pikkumusta, en muista, että se olisi blogin kuvissa vielä vilahtanut? :)

    • Kiitos, kiva kuulla! Ja siis eikö, on todella surullista katsella takapihalle, jossa nurmikko vihertää siihen malliin, että siellä voisi justiinsa alkaa grillata. :( Eikä pelkästään etelässä, vaan huolestuttavinta on nähdä lumettomia somekuvia myös pohjoisemmasta. Ei edes niinkään se lumen puute, sillä jo sekin on ihana sää, että on aste pari pakkasta, raikas aurinkoinen ilma, kauniin huurteinen maa. Mutta tällaista pimeää, sumuista, märkää “marraskuuta” ei kyllä tammikuussa toivoisi näkevänsä.

      Hei mahtavaa, onnea hyvistä alelöydöistä! Panama Jackin kenkiin iskin omatkin silmäni ensi kertaa tänä syksynä. Vielä en ostanut, mutta jäivät kivoina mieleen. :) Ja Sorelit on kyllä loskaklassikot. Suomessa tarvitsee kyllä todella monenlaisia kenkiä. Vaikka tosiaan tämä talvi jäisi lyhyeksi (elätän toiveita, mutta vielä kuitenkin lunta saadaan!), niin kyllä tuollaiset kengät on ihan pakko kaapissa olla. Ymmärrän niin hyvin tuon, että uutta tekee mieli pitää on keli mikä hyvänsä. Vähän sama minulla makuupussitakin kanssa. Teki heti mieli pukea se säähän katsomatta. ;)

      Hei kiva kun kysyit! Ei ole vielä vilahtanut, mutta mielellään siitä kerron. Se on sellaiselta merkiltäkin, jota mielellään tuen: Gauharilta. Palailen siis ehtiessäni tarkemmin asiaan. :)

  3. Kiva takki! Olen myos miettinyt vastaavan ostamista, mutta kun se loytyy jo valkoisena ja kun taalla Briteissa on parjannyt villakangastakilla (ja jopa valilla nahkatakilla), uuden ostaminen ei oikein tunnu kaytannolliselta. Ehka kaytan valkoista ainakin taman talven ja mietin asiaa loppuvuodesta kun seuraava talvi tekee tuloaan.

    Taytyy myontaa etta tama jatkuva lahes kevatsaa huolestuttaa. Eihan taalla koskaan ole yhta kylmaa kuin Suomessa ja pakkasasteet ovat melko harvinaisia, mutta ei taalla pitaisi olla 13-14c tammikuussa! Olimme kavelylla puistossa viime viikonloppuna ja krookukset nostavat jo vihreita varsia (kun yleensa ilmestyvat helmikuun puolenvalin aikoihin) ja joissain puissa on lehtinuppuja. Jopa Skotlannissa, missa yleensa voi olla huomattavasti kylmempaa kuin muualla Briteissa, on yli 10c. Ihan omituista.

    Mieheni Pohjois-Ausseissa asuva serkku taas on todella kiitollinen etta heilla on melko viileat 30c – se nimittain on estanyt tulipalojen leviamisen heidan alueelle. Palavilla alueilla on yli 40c ja tuhot ovat aivan hirveat. Toivottavasti siella viilenee hetimiten.

    • Kiitos Elina! Ja ihan totta. Se on varmaankin niin, että Briteissä käyttöä tulisi vain aniharvoin. Suomessa sentään ollaan nollissa ja pienissä miinuksissa nytkin, etelässäkin, mutta yli 10 asteessa ei kyllä varmastikaan tee mitään tällaisella makuupussilla. :)

      Sama juttu, olen tällä hetkellä jotenkin ihan huolesta pois tolaltaan. Ilmastoahdistusta on ollut jo pitkään, mutta nyt Australian ja tämän talvisään myötä huoli on kasvanut ihan äärimmäisen suureksi. Eikä enää vain huoli, vaan suorastaan raivostuttaa! Eilen tuli jotenkin tavallista suurempi ahdistus, ja aloin melkein itkeä, kun mietin tätä kaikkea. Vaikka yksilölläkin on vastuu ja omassakin elämässä paljon kehitettävää, tuntuu niin turhauttavalta valita smoothieen jotain kestopilliä ja miettiä pitkäaikaisia vaateratkaisuja, kun politiikka ja lainsäädäntö ei reagoi kansainvälisesti tarpeeksi nopeasti.

      Uskon todella, että Autraliassa ollaan nyt kiitollisia jokaisesta “viileästä” ilmasta ja sadepisarasta. Miehesi serkulle ja koko kansalle niin paljon lämpimiä ajatuksia. Tuntuu tärkeältä auttaa tilannetta lahjoittamalla keräykseen. <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Instagram

This error message is only visible to WordPress admins

Error: No posts found.

Make sure this account has posts available on instagram.com.

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue