Kaupallinen yhteistyö, Freska
Vaikka vuoden vaihtumisesta on jo hetki aikaa, vielä on mielestäni ajankohtaista puhua teemoista ja tunnelmista, joita tälle vuodelle toivoo – ja on toki pitkin vuottakin.
Jos mietin, missä kaikista eniten haluan olla teille apuna ja vertaistukena, niin arjessa jakamalla omat oivallukseni ja oikaisuni sekä kannustamalla armollisuuteen, lempeyteen ja hyväksyntään sitä kohtaan, että kaikkea ei tarvitse tehdä, eikä ainakaan itse, jatkuvasti tai täydellisesti.
Joulun alla kirjoitin, että minulle on vähintään yhtä tärkeää miettiä sitä, mitä karsin joulusta kuin sitä, mitä jouluna lopulta teen, ja tismalleen niin ajattelen arjestakin.
Uutena vuotena olemme tottuneet lupaamaan yhtä sun toista siitä, mitä aiomme ja haluamme tehdä enemmän. Kääntäisin näkökulman hetkeksi toiseksi: onko jotain, mitä sinä voisit tänä vuonna tehdä vähemmän?
Joskus karsiminen on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta ajatuksena näkökulma on jotain, minkä äärelle kannattaa pysähtyä. Minulla itselläni tuli mieleen kolme teemaa stressittömänpään vuoteen: priorisoi, ulkoista ja yritä olla vertailematta.
1. Priorisoi
Priorisoinnista puhutaan jonkin verran, mutta minusta priorisointi ei edelleenkään saa sille kuuluvaa painoarvoa, varsinkaan, kun kaikki tiedämme, miten yleistä uupumus on. Onko priorisointi aliarvioitua meidän nykyihmisten keskuudessa siksi, että emme yksinkertaisesti halua valita vaihtoehtojen välillä, vaan haluamme kaiken?
Ehkä lisäksi koemme olevamme velvollisia tekemään kaiken, kaiken lastenruoan soseuttamisesta ylitöihin, kaiken turnausmokkapalojen leipomisesta jokavuotiseen vakuutusten kilpailuttamiseen, kaiken pieneksi jääneiden lastenvaatteiden myymisestä jokaiseen Facebookiin tai sähköpostiin kilahtavaan tilaisuuteen osallistumiseen. Emme uskalla tai osaa sanoa ei.
Olen itse luonteena tunnollinen, mutta oppinut olosuhteiden pakosta, kahden pienen lapsen yrittäjä-äitinä, priorisoimaan – muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole viimeisen vuoden aikana ollut. Olen jättänyt tekemättä asioita, joita ennen tein, ja sanonut moneen, kivaankin, asiaan ei. Olen opetellut hyväksymään sen, että kaikkea ei voi elämässä optimoida. Jos haluan pitää projektini, minun täytyy olla käyttämättä aikaa yksittäisiin kirpparinoutoihin ja hyväksyttävä se, että vakuutus saattaa olla vuodessa muutaman kympin kalliimpi – näin nyt vain on, tällaisia sekalaisia esimerkkejä heittääkseni.
Priorisointia voi lähestyä aikaisemmin esittelemälläni Tärkeintä tänään -metodilla. Oikeastaan yhtä hyvin ajattelutavan voisi nimetä Tärkeintä elämässä. Joskus kyse on arkisista asioista, kuten siitä, teenkö tänään itse ruoan vai pesenkö kaksi koneellista pyykkiä, mutta aika usein kyse on vielä isommista asioista, arvoista. Elämämme kuitenkin muodostuu siitä, mihin valitsemme ajan käyttää. Siksi priorisointi on niin tärkeä kysymys.
2. Ulkoista
Harva meistä voi ulkoistaa kaikkea haluamaansa, mutta ehkä jonkun palasen elämästä arjen eri kustannuksia tarkastelemalla voi. Se, että kaikki pitää tehdä itse, on elänyt aika syvällä luterilaisessa kulttuurissamme, mutta onneksi nykyään on hyväksytympää ajatella toisin. Kulutus on muutenkin siirtynyt, ja tai ainakin osittain siirtymässä, vähän toisentyyppiseen suuntaan: nyt on siistiä shoppailla biletoppien sijaan osakkeita. Yhtä hienoa on minusta työllistävien palveluiden shoppaileminen.
Siivous on yksi helpommista asioista ulkoistaa itselle sopivalla syklillä: kertasiivouksena, viikoittain, parin viikon välein tai kerran kuussa. Meillä sopivaksi tahdiksi on osoittautunut kerran kuukaudessa. Ammattilaisen huolella tekemän siivouksen jälkeen meillä jää enää ylläpitäminen. Lasten ja koiran kanssa sitä on tarpeeksi siinäkin, joten kunnon kuurauksen ulkoistaminen on meille isoimpia arjen huojennuksia, ja myös tapa pitää huolta asunnosta paitsi kotina myös tärkeimpänä omaisuutena.
Jos pohdit, sopisiko sinun arkesi avuksi säännöllinen siivous, minulla on jakaa yhteistyökumppanini Freskan etu: koodilla LAURA30 saat 30 euroa alennusta ensimmäisestä tilauksesta, kun tilaat säännöllisen siivouksen. Tilaaminen onnistuu helposti ja nopeasti Freskan sivuilta, ja samoin sivuilta on helppo katsoa, mitä siivoukseen kuuluu ja miten esimerkiksi tuntihinnat (kotitalousvähennyksineen) vaihtelevat sen mukaan, kuinka usein toistuvan siivouksen ottaa.
3. Älä vertaa
Tiedän, tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Sorrun toisinaan vertailemiseen itsekin, mutta se ei tarkoita, ettenkö yrittäisi koko ajan yhä enemmän oppia siitä pois ja kannustaa siihen muitakin.
Siitä ei ole kauaa, kun nostin Instagramissa teeman esiin. Etenkin sosiaalisessa mediassa vertailu on kavalaa. Sosiaalisessa mediassa yksi aktiivinen liikkuja, toinen järjestelmällinen siivooja ja kolmas aktiivinen ruokaharrastaja sekoittuvat helposti yhdeksi yli-ihmiseksi, vaikka todellisuudessa sellaista ei olekaan. Jokainen meistä valitsee taistelunsa.
Se, jolla on siisti koti, ei välttämättä lähde koskaan lenkille. Se, joka lenkkeilee, ei kenties ole tarttunut vuosiin kirjaan. Se, joka lukee, voi lämmittää joka ilta valmisruokaa. Ja niin edelleen.
Jokaisen meistä elämä on tuhannen muuttujan summa: se, kuinka paljon meillä on aikaa, rahaa, energiaa, tukiverkkoja ja velvollisuuksia on hyvin yksilöllistä – ja myös yksityistä.
Harva tulee välttämättä kertoneeksi, mitä kaikkea oman elämän taustalla todellisuudessa on. Siksi ei koskaan saisi tuntea huonommuutta siitä, jos ei itse pysty vastaavaan suoritukseen kuin kollega, naapuri tai lehdessä haastateltu julkkis. Sen pitäisi aina riittää, että tekee parhaansa niitä resersseja järkevästi priorisoimalla, joita juuri itsellä sillä hetkellä käytettävissä on.
Lempeää vuoden jatkoa!
Luulen, että nämä esille nostamasi ovat varmasti persoona- ja ehkä sukupolvikysymyksiäkin. Onkohan somen sisäistänyt sukupolvi oppinut vertailemaan ankarammin tai vaatimaan itseltään enemmän, kun on helppo vaikuttaa itse siihen, miltä asiat näyttävät? Itselleni on aina ollut helppoa karsia turhat tekemiset (ehkä tämä liittyy siihen, etten ole erityisen innokas siivooja ja että olen iltauninen) tai olla vertailematta itseäni tai elämääni muihin (vaikkapa sellaiset somepäivitykset, jotka tulvivat hehkutusta, ovat minun silmissäni lähinnä huvittavaa todistelua ja sieltä usein suorastaan huutaa, mitä yritetään peitellä). Stressi syntyy itselleni lähinnä muuttujista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Tällaisia asioita ovat vaikkapa koulun sisäilmaongelmat ja läheisten terveydentilaan liittyvät asiat. Järki sanoo, että näihin voin itse hyvin vähän vaikuttaa huolehtimalla ja valvomalla yösydännä, lähinnä päinvastoin, mutta tunne ei seuraa järkeä. Huoh, tähän kun keksisi vastauksen!
Moikka ja kiitos hyvästä pohdinnasta. :) Voisi kyllä kuvitella, että sosiaalinen media on vaikuttanut. Samoin tiedon määrä. Tässä taitaa olla jonkinlainen tieto lisää tuskaa -efekti, ainakin vanhemmuuden saralla. Nykyään uutisoidaan koko ajan uusia tutkimustuloksia, ja jos, tai tietenkään kun, kukaan ei voi elää kaikella saralla ihanteen mukaan, siitä se riittämättömyyden tunne uskoakseni ennen kaikkea seuraa. Ennen mikään ei ollut niin justiinsa, kun taas nykyään uutisvirtaamme ui koko ajan uusia tutkimustuloksia elää/syödä/harrastaa/palautua/nukkua/kasvattaa vielä vähän paremmin, mikä sitten johtaa suorittamiseen ja riittämättömyyden tunteeseen. Itselläni yritän pitää rusinat pullasta -mentaliteetin, että poimin sieltä täältä itseä palvelevia hyväksi havaittuja juttuja, mutta en kaikkea.
Tuo näkökulma, että syntyykö stressi sellaisista asioista, joihin voi itse vaikuttaa, vai sellaisista, joihin ei voi, on minusta todella tärkeä. Stressaantuneena aivot eivät muutenkaan toimi aina järkevästi – todella, voi kunpa toimisivatkin! Huomaan sen itsestäni, että jos olen todella stressaantunut, niin todennäköisesti yritän hallita stressiä kontrolloimalla elämästä edes jotain osa-aluetta. Tällaisissa tapauksissa jotkin pienet asiat voivat saavat suhteellisen isot mittasuhteet, missä ei myöskään ole mitään järkeä, mutta mille ei vain oikein mitään voi.
Stressistä puheen ollen tänään oli sunnuntai-Hesarissa juttu kiinnostavan oloisesta uutuuskirjasta, Stressitohtori. Haastattelussa kolahti moni asia, joten kiinnostaa kyllä lukea tämä: https://kustantamo.sets.fi/kirja/stressitohtori/
”Sosiaalisessa mediassa yksi aktiivinen liikkuja, toinen järjestelmällinen siivooja ja kolmas aktiivinen ruokaharrastaja sekoittuvat helposti yhdeksi yli-ihmiseksi, vaikka todellisuudessa sellaista ei olekaan. Jokainen meistä valitsee taistelunsa.” Tämä oli loistavasti tiivistetty, olen itsekin miettinyt että tältä se välillä tuntuu!
Moi Veera! Kiitos kommentista, hienoa kun kolahti. Tärkeä muistutus meille kaikille. :) Mukavaa sunnuntaita!
Todella hyvä teksti. Samoja ajatuksia herännyt itsellä, kiitos kun konkretisoit ne vielä tekstiksi niin sain vielä isomman ahaa-elämyksen. Nimimerkillä marraskuusta alkaen satsannut siivoojaan kerran kuukaudessa ja en tiedä miksen tehnyt sitä jo aiemmin. :D
Kiitos paljon Johanna, ihana jos kolahti! Tiedän täsmälleen tunteen. Sitä pyörittelee asioita omassa mielessään, mutta usein vasta, kun joku sanoo asian jäsennellysti ääneen vaikka artikkelissa, kirjassa tai äänikirjassa (tai kun omat ajatukset istuu ja pysähtyy kirjoittamaan auki), niin palaset loksahtavat kohdilleen ja tulee se ahaa-elämys. ;) Hei ihan mahtavaa, että olet tilannut siivoojan. Onnea hyvästä päätöksestä – ehdottomasti parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)