*Kirja saatu arvostelukappaleena Nemolta ja yöasu PR-lahjana Newbieltä
Sehän on selvä, että lasten tulee saada olla lapsia, antaa leikkiä, touhuta, pelleillä, villiintyä, hepuloida ja purkaa energiaa. Se tuntuukin olevan se itsestäänselvä puoli hoplopeineen ja aktivoivine leluineen, raikuvine tapahtumineen ja nopeatempoisine harrastuksineen.
Omalla kokemuksellani taas tasapainon toisesta puolesta lasten kanssa puhutaan yllättävän vähän. Siitä, miten tärkeää on lastenkin palautua, rauhoittua, rentoutua, välillä nimenomaan tylsistyä ja elää vähemmän virikkeellisiä hetkiä.
Lapset ovat totta kai erilaisia, mutta ottamatta kantaa siihen, kuinka vilkkaita omat lapseni ovat, minua äitinä kiinnostaa ylipäätään kovasti juuri tämä puoli: miten rentoutuminen on lapselle tärkeää ja miten sitä voi arjessa tukea.
Ajattelen itse, että rauhoittuminen ja rentoutuminen on kaikissa tapauksissa tärkeää: vilkkaan lapsen kanssa kierrosten laskemiseksi, ja herkän lapsen kanssa siksi, ettei päivän ärsyketulva käy liialliseksi.
Ote Suomen Mielenterveys ry:n mieli.fi-sivuilta:
”Arjen kiireet aiheuttavat stressireaktioita myös lapsille. Pysähtyminen ja rauhoittuminen ovat tärkeitä taitoja, joita tulisi harjoitella oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Säännölliset rauhoittumisen ja läsnäolon harjoitukset muovaavat aivoja ja vahvistavat myönteistä ajattelua sekä tunteiden hallintaa”, psykologi ja digitaalisen kehittämisen asiantuntija Maarit Lassander sanoo.
Nyt kun ei enää puhuta vain työikäisten uupumisesta, vaan jo nuortenkin – kenties kohta myös lasten – tuntuu kyky rauhoittua minusta yhdeltä elämän tärkemmistä suojaavista taidoista. Mutta miten lapsi osaa rauhoittua, jos ei hänelle sitä opeta ihan samanlailla kuin muitakin taitoja.
Yksi tapa, jolla voi saada lapsen kierrokset laskemaan, on lasten jooga – minusta aivan ihana juttu! Tyttäreni rakastaa Hyvän yön jooga -kirjaa*, jonka yksinkertaisia liikkeitä hän pystyy kuvista seuraamalla tehdä itsekin.
Lisäksi lapsille on tehty mindfulness-harjoituksia. Jos kaikki tällainen kuulostaa liian korkealentoiselta, asiaa voi ajatella ihan yksinkertaisten arkisten toimien kautta, pysähtymisen, läsnäolon, kosketuksen ja hellimisen.
Meillä on esimerkiksi tyttären kanssa kylvyn jälkeisiä tuokioita, jolloin rauhoitumme harjaamalla hiuksia, tekemällä ”hoitoja” ja muuten koskettamalla. Toinen vakiotapamme rentoutua on tietysti iltasatu, mutta myös hyvänyöntoivotuksiin liittyvä kosketus. Piirrän esimerkiksi usein tyttären selkään hänen makoillessaan sängyssä vielä lisäksi jonkun toisen lyhyen tarinan tai suosikkihahmon, tai kirjoitan kirjaimin jotain, kuten kauniita unia.
Järjestelijänä tulee mieleen mainita myös rauhoittumiselle luodut puitteet. Etenkin meidän kodin lastenhuoneessa, jossa nukkuminen ja leikkiminen tapahtuvat samassa tilassa, on pakko kiinnittää huomiota siihen, että leluja on järkevä määrä, ja että kaikelle on paikkansa. Aina meillä on joku hahmo siellä ja kesken jäänyt kirja täällä, totta kai, mutta yleisilmeen pyrimme pitämään koko perheen voimin levollisena, ja lapsikin on oppinut siihen hyvin.
Tapoja rentoutua ja rauhoittua lapsen kanssa
- lasten jooga, harrastuksena tai kotiharjoituksin esimerkiksi Hyvän yön jooga -kirjan mukaan
- ammattilaisten kehittämä Satuhieronta
- kaikenlainen läheisyys ja koskettaminen, esimerkiksi iltasadun selkään piirtäminen
- rauhalliseen äänikirjaan tai musiikkiin nukahtaminen
- liian jännittävien satujen ja ohjelmien iltaohjelmasta pois jättäminen
- sopivasta ruutuajasta huolehtiminen ja illan ruutuajalta rauhoittaminen
- lasten mindfulness-harjoitusten tekeminen esimerkiksi kirjojen Kamalan ihana päivä – Lasten mindfulness ja Jukka Hukka ja taikakuppi myötä
- kiitollisuuskeskustelu, jossa viimeiseksi illalla sängyssä jutellaan, mikä oli päivässä parasta
- luonnossa oleskelu ja metsäterapia
Ihanaa, että kirjoitat tästä aiheesta. ❤️ Meillä lapset saa touhuta tosi vapaasti ja olla lapsia (turvallisuuden rajoissa). Mutta minä pidän tarkkaa huolta että sitä vasten on myös rauhoittumista ja lepoa. Tämän vuoksi isompikin tyttö nukkuu edelleen päiväunia. Ja selkeästi myös tarvitsee lepohetken keskellä päivää.
Meillä oli aiemmin iltaisin telkkari pelkkänä taustameluna. Tapa joka on mieheni perheestä tullut meille. Mutta kun turhauduttiin illalla ylivilkkaisiin lapsiin päätettiin pitää telkkari kiinni illan viimeiset tunnit. Ja se auttoi! Pienistä se on kiinni.
Kiitos jenni! Hienoa, että koet aiheen yhtä tärkeäksi. <3 Juuri se tasapaino, ihan niin kuin meillä aikuisillakin. Totta kai lasten on saatava puuhastella, touhuta ja riehaantuakin, mutta samanlailla ajattelen, että ihan yhtä tärkeää on muistaa järjestää rauhallisuuden ja tylsistymisen hetkiä. Ja lepoa!
Päiväunet toimivat tietysti aina, mutta jos ne tietyssä iässä eivät enää maistu tai sekoittavat iltanukkumisen, niin silti voi levätä. Pitää vaikka rauhallisen puolituntisen, kun menee sänkyyn pötköttelemään ja kuuntelemaan satua äänikirjana. Sama juttu meillä, telkkari ei ole koskaan "turhaan" päällä. En lainkaan kritisoi muita, joilla se on, sillä tiedän telkkarin luovan monelle tärkeää seuraa ja kodikkuutta, mutta meidän perheelle sopii ärsykkeiden minimoiminen. Telkkaria katsotaan jos katsotaan, esimerkiksi Pikku Kakkosta, mutta jos ei katsota, niin heti taustamölyt ja -valot pois.
Tulipa postauksesi (onko tähän suomenkielistä sanaa…?) taas juuri oikeaan tarpeeseen! Joululoman jälkeen paluu päiväkotiin on tuottanut kolmevuotiaan, joka toisaalta on intopinkeänä leikkimässä kavereiden kanssa, mitta toisaalta aivan hirvittävän riitaisa iltaisin. Päivät selkeästi väsyttävät – ja aiheuttavat kaikenlaisia pikkuharmeja, joita isin tai äidin syli ei ole paikalla hoitamassa – joten illat ovat menneet täydelliseksi tottelemattomuudeksi ja sen seurauksena kaikkia harmittavaksi rähjäämiseksi. Ruutuaika meni jo nollaan, otetaanpa nämä loputkin vinkit kokeiluun.
Sama täällä! I feel you. Meillä on erityisen vahvatahtoinen tapaus (mistä lienee piirteen perinyt 🙈) ja tänään tuli jo mullekin huono mieli, kun joutui koko ajan antamaan negaa ja komentamaan. Mutta minkäs teet, kun tottelemattomuus on ihan next level. Siispä kokeiluun yksi jos toinenkin neuvoista. Pädi olikin jo tänään jäähyllä.
Ihana kuulla, että osui sopivaan hetkeen! Vaikka ajoitus ei ollut tarkoituksellinen, se olisi voinut olla: täälläkin on päiväkotiin palaamisen levottomuus ollut tuttua. Uskon, että lomalta arkeen palaamisessa on tosiaan lapselle jo niin paljon kuormitusta, että se voi olla hyvä idea vetää ruutuaika hetkeksi ihan nollaan. Myöhemmin voi jälleen tilanteen mukaan palautella sopivaa määrää tarvittaessa. Ja samaistun myös Nooran ajatuksiin negatiivisesta kierteestä – se on juuri niin! Paljon sympatioita täältä, varmasti pienen taantuman jälkeen ja rentoutumisia kokeilemalla(edes vähän) rauhallisemmat arki-illat löytyvät taas.
Näin toivotaan! Nyt parin viikon kokemuksella tuntuu siltä, että tammikuu rikkoi kolmevuotiaan, kun illat ovat päiväkodista petiin asti täyttä kiukuttelua, tottelemattomuutta ja riitelyä. 😕 Jos hakee aikaisemmin päiväkodista, tulee hepulit siitä, että leikit jää kesken. Ja jos myöhemmin, väsymys lyö täysin yli. Nyt juuri tuntuu siltä, että tässä ei vain voi voittaa.
Missä voi ilmoittautua kolmivuotiaiden vanhemmat -tukiryhmään (vai terapiaryhmään)? 🙋🏼♀️
Todella mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus, kiitos!
Ihana myös tuo iso pehmopingviini, mistä olet sen löytänyt :)
anne
Kiitos Anne sanoistasi! Iso pehmopingviini on brittiläisestä The White Companysta tilattu. Tilasin sen jo vuosia sitten, mutta kaveri on kyllä heidän vakkarihahmonsa, ja myynnissä mielestäni eri kokosina edelleen ainakin satunnaisesti. :)
Aivan ihania juttuja rauhoittumiseen olet kerännyt. Kiitos niistä! Varhaiskasvatuksessa työskentelevänä arvostan sitä, että myös lepääminen ja rauhoittuminen nostetaan tärkeään asemaan lapsen elämässä. Törmään työssäni usein siihen, että 2vuotiaat eivät saa enää nukkua päiväunia vaikka hoitopäivä olisi 9-10 tuntinen. Työskentelen tällä hetkellä esiopetusikäisten kanssa ja hehän eivät enää päiväunia nuku eivätkä niitä tarvitsekaan mutta rauhoittumista tarvitaan. Omat vinkkini tämän ikäisen rentoutukseen ovat: Etukäteen tuuletettu lepotila, jossa himmennetty valaistus. Rauhoittava musiikki, vedenäänet. Youtubesta Kupariketun meditaatioita lapsille(niitä on aikuisenkin mukava kuunnella). Aikuisen ääneen lukemat tarinat. Kori, jossa on hierontaan sopivia välineitä, kuten nystyräpallo, maalipensseli/meikkisuti, höyhen, turkispala jne. Lapsi valitsee mieluisan ja aikuinen sivelee sillä esim. lapsen selkää tai käsivartta. Tämä toimii myös eskarilaisilla niin että kaveri sivelee kaverin kättä.
Moi Tiina! Miten hienoa, että kommentoit varhaiskasvatuksen ammattilaisena. Toivoinkin, että saisin joltain teistä näkemystä. Kiitos paljon!
Olen äitinä niin samaa mieltä päiväunien tärkeydestä. Ja kuten aikaisempaan kommenttiin kirjoitin, jos eivät unet enää tietyssä iässä maistu, niin vähintään voi silti pitää lepohetken pysähtymällä ja pötköttelemällä, juurikin varmasti mieluiten himmeästi valaistussa, tuuletetussa ja äänimaailmaltaan rauhoittavassa tilassa.
Todella hyviä käytännönvinkkejä, kiitos minun ja lukijoiden puolesta! Kuulostaa todella hyvältä esiopetusikäisille ja todella, myös aikuiselle siinä samassa. Tuo hierontakori on aivan ihana! Aina, kun tyttäreni löytää sohvalta tai lattialta sohvan untuvatäytteistä esiin puskeneen höyhenen, hän huutaa spontaanisti: äiti, hellittelyä, ja tulee silittämään minua tai siskoaan. Taidankin tehdä meille tuollaisen hierontakorin. <3 Kiitos vielä!
Kiitos vinkeistä!
Unohdin vielä mainita ruutuajasta, että siinä saa olla todella tarkkana. Toiset lapset ovat todella herkkiä TV-ohjelmille ja peleille (vaikka olisivatkin opetuspelejä).
Hyvä täydennys, Pauliina! Samaa mieltä, saa olla tarkkana ja seurailla lapsen reagointia. Ettei ole liian jännää tai ettei ylipäätään katseluun uppoudu liikaa. Omalla kokemuksella klassinen Pikku Kakkonen ja sen tyyppiset toimivat erinomaisesti, kun taas pädi auheuttaa aika nopeastikin levottomuutta ja kiukuttelua. Tietyissä tilanteissa se toki pelastaa paljon, mutta turhaan yritän olla näyttämättä pädiä liikaa.
Aivan mahtava kirjoitus ja ihana kuvitus. Tuo pieni joogaaja :)
Muistan lapsuudestani, kun olimme neljä serkusta kesäisin yhtäaikaa mummolassa,
’rapsutus’ oli päivittäinen seremonia. Toinen toisiamme sormenpäillä käsivarsia ylös alas.
Ja huom, jokainen ylös ja alas laskettiin, jotta kaikki saivat varmasti oman osuutensa.
Tämä tehtiin yleensä iltapäivällä nurmikolla auringonpaisteessa. Tuskin meistä kukaan osasi silloin ajatella sitä meditatiivisena rentoutumisena. Se vain tuntui hyvälle:):)
Mieheni kanssa kirjoittelemme usein toistemme selkään viikonloppuaamuisin.
Mikä toimii lapsella (ja lapsena), toimii myös aikuisella:)
Kiitos! Myös pienen joogin puolesta. :)
Aivan ihana tuo rapsutustapa! Siis juuri sitä, mieti, miten lämmin muisto noin pienestä asiasta. <3
Sitä juuri itsekin tarkoitin, että näitä asioita ei todellakaan tarvitse tai edes kannata miettiä minään trendikkäänä korkealentoisena haihatteluna, vaan ihmisen luontaisena perustarpeena tulla kosketuksi ja kohdatuksi. :) Se on vain yksinkertaisesti ihanaa, ja korostuu ehkä vielä tähän maailmanaikaan, kun kaikilla on niin kiire, että on aikaa vain hetki olla ja tehdä jotain ihanaa. Ja siis todella, tämä tapa ei missään nimessä katso ikää. Päinvastoin! Sen lisäksi, että tyttö tykkää selkään piirtämisestä, saan nykyään itsekin kolmevuotiaan ottein "hierontahemmottelua". ;) Ihana, kun teette samaa miehen kanssa!