Olette kysyneet monta kertaa, millaisen talon rakentaisin, jos rakentaisin, ja että olemmeko ylipäätään harkinneet rakentamista (kiitos jälleen toivepostauksesta!). Rehellisesti sanottuna: emme ole koskaan harkinneet tosissamme. Kuitenkin ajatusleikin tasolla tyyli minulla on yllättäen mielessä.
Lehtileikekuvia taloista löysin vain yhden kansiostani (sekin kertoo jotain siitä, kuinka kaukaiselta tämä projekti tuntuu, koska sisustuskuvia minulla on laatikollinen), joten sallitte muuksi kuvitukseksi vuoden 2014 tyyliin Pinterest-kuvakaappaukset Architecture-taulultani.
Yhden kymmenminuuttisen historia muistaa, kun innostuimme talonrakentamisen ajatuksesta, mutta palauduimme yhtä nopeasti maan pinnalle kuin sieltä nousimme. Syy on se, että alueella, jossa asumme ja josta haluamme löytää uudenkin kodin, ei juurikaan tontteja tule myytäväksi, ja jos tuleekin, niin ne ovat hyvin arvokkaita.
Toiseksi meillä ei ole talonrakennusprojektiin tarvittavaa aikaa, kiinnostusta ja energiaa. Vaikka kaiken ostaisi avaimet käteen -pakettinakin, menisi meillä jo lupien hakemiseen, talontoimittajien kartoittamiseen ja kilpailuttamiseen sekä ensikertalaisina kaikkien valintojen tekemiseen ihan liian paljon aikaa kahden pienen lapsen ja töiden kanssa.
Tiedostan, että juuri tässä elämäntilanteessa, ruuhkavuosissa, moni muu rakentaa. Tunnemme kuitenkin sen verran hyvin itsemme, että meistä ei siihen olisi. Palaisimme varmasti loppuun yksilöinä, vanhempina ja aviopuolisoina.
Mikään näistä realiteeteistä ei kuitenkaan estä haaveilemasta! Jos meillä olisi käytettävissä kaikki raha, aika ja palvelut maailmassa, niin totta kai olisi upeaa muuttaa juuri meidän perheelle suunniteltuun taloon. Ja kuten muutenkin elämässä, en koskaan sano ei koskaan. On täysin mahdollista, että joskus tällainen mahdollisuus tulee eteen, mutta vähintäänkin seuraavaksi muutamme jonkun toisen rakentamaan taloon.
Kuten sanottu, en siis ole koskaan ollut asian kanssa siten tosissani, että osaisin sanoa tietyn Suomessa toimivan talotoimittajan tietyn malli. Mutta tyylillisesti minulla on tietyt mieltymykset. Jos rakentaisin talon, eikä realiteetteja tarvitsisi liikaa miettiä, haluaisin modernin klassisen talon. Talon päälinjat olisivat modernin selkeät ja väritys valkoinen, mutta klassisuutta ja lämpöä taloon toisivat ruutuikkunat.
Enemmän kuin suomalaisuutta, esikuvissa on tanskalaisuutta ja englantilaisuutta. Kaikista mieluiten talo saisi olla tasaiseksi rapattu ja perinteisellä, esimerkiksi hiekanvärisellä ovella viimeistelty. Pinterestiin tallennetut kuvat eivät toki ole tästä maailmasta, ja olenkin tallentanut näitä kuvia enemmän yleinen arkkitehtuurifiilistely kuin talonrakennussuunnitelmat edellä. Kuitenkin käsityksen kuvat varmasti antavat siitä, mitä tyyliä lähtisin (Suomeen sopivalla tavalla) omaan talooni hakemaan.
Arvostan itse talonrakentajia todella paljon. Mitä kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, selvittämisahkeruutta ja tieto-taitoa se vaatii! Vaikka ei taloa rakentaisikaan itse, vaatii pitkä prosessi kuitenkin todella paljon omistautumista. Sen onnen, kun vihdoin pääsee näkemään toteutuneen vision ja asettumaan taloksi pitkän projektin päätteeksi, voin vain kuvitella.
Mukavaa lauantaita!
Samankaltaisia ajatuksia täällä. Minä kyllä unelmoin talon rakentamisesta usein. Siitä ei ole kovin kauaa, kun selasin huvikseni talopaketteja. Mutta meidän talous, aika ja viitseliäisyys ei sovi talon rakentamiseen. Kun ajatus pintarempastakin turhauttaa.
Toistaiseksi meille sopii paremmin vuokra-asuminen.
Ihana, kun haaveilet! Niin pitää tehdäkin. :) Vaikka realiteetit eivät kyseisellä hetkellä tukisikaan projektia, aina voi harrastaa ajatusleikkejä. Se on hauskaa ja mielen virkeänä pitävää. Vuokra-asuminen on huolettomuudessaan erinomainen vaihtoehto!
Vaikka olen itse ”vasta” 23 vuotias (vaikka tosiasiassa myös tämän ikäiset oikeasti jo rakentaa talojaan) kandivaiheen opiskelija, oma selkeä seuraava toteuttamisen alla oleva projektini on ASP säästäminen samalla ensiasuntoa, mutta myös omakotitaloa varten. Tavoitteeksi olen asettanut, että 4 vuoden sisällä päästäisiin rakentamaan. Mulle ajatus rakentamisesta on enemmän super-realistinen kuin vieras, siitäkin huolimatta että en ole vielä edes ollut oman alan töissä, saati tiedä tarkalleen mitä työtehtäviä tahdon tulevaisuudessa tehdä :D Talo tuntuu vaan jostain syystä itselle tosi tärkeälle asialle, johtuen varmasti siitä että olen lapsuuteni asunut omakotitalossa.
Ihan mahtavaa! Olipa inspiroivaa kuulla näin selkeästä haaveesta, ja askeleista sitä kohti. :) Kiitos, kun jaoit ja ihan varmasti tavitteenne toteutuu! Eikö ole jännä, miten talo voi olla joko super realistinen tai melkoisen kaukainen. Yhdyn täysin selitykseesi: sillä, että sinä olet asunut lapsuutesi omakotitalossa, ja minä taas tätä ennen koko ikäni kerrostalossa, on varmasti iso merkitys suhtautumiseen vähintään alitajuntaisesti. :)
Rakentamisella ja rakennuttamisella on SUURI ero. Rakennuttamisessakin on päätöksiä tuhansia mutta sitä ei voi verratakaan rakentamiseen, jossa päätösten lisäksi kaikki vastuu on itsellä.
Heippa Maiju ja kiitos tärkeästä tarkennuksesta! Tästä huomaa, miten leväperäisesti aiheesta puhun: en todellakaan ole millään tapaa aiheessa sisällä. :D Selvyyden vuoksi: me voisimme ehkä joskus harkita rakennuttamista, rakentamista emme koskaan. :)
Me rakennutimme omakotitalon yhdeksän vuotta sitten, juuri kahden pienen lapsen vanhempina. Omakotitalossa viehätti juuri se vapaus, koirille oma piha ja lapsille vapaus mennä ja tulla helpommin kuin kerrostalossa. Sitten kun lapset muuttavat pois kotoa voikin olla uuden projektin aika. Eikä se rakentaminen/rakennuttaminen niin hirveää ole😁
Moi Terhi! Kiva, kun kerroit teidän perheen tarinan. :) Meitä viehättää pientaloalueella asumisessa ihan samat asiat, siksi haluamme pysyä alueella, emmekä palata kerrostaloon. Samat voi kuitenkin onneksi saada myös ilman rakentamista tai rakennuttamistakin. En oikeastaan ajattelekaan, että se on hirveää, vaan aikaa ja energiaa vievää. :) Ja aikaa ja energiaa meillä ei (innostavaankaan) taloprojektiin tässä työ, opiskelu, yrittäjyys ja kaksi pientä lasta -elämäntilanteessa ole. Koen tärkeäksi kuunnella tarkasti omia voimavaroja. Ihana, että teille jäi hyvät muistot! Ja tosiaan lasten muuttaessa pois kotoa on jälleen luonteva aika pohtia asumismuotoja ja -projekteja. :)
Mä oon havainnut, että ikkunoiden muodolla on tosi suuri merkitys siihen, pidänkö taloa kauniina. Musta ikkunan pitää mieluummin olla kapea ja korkea kuin leveä, vaikka valon takia Suomessa rakennetaankin lähinnä ikkunoita, joiden leveys on korkeutta suurempi. Oli hauskaa huomata, että sunkin kollaaseissa lähes kaikissa oli just mun makua olevat ikkunat :) En tosin tiedä, kuinka tietoinen ratkaisu tää oli!
Onpa hauska havainto! En ollut lainkaan miettinyt tätä näin, että haluaisin enemmän kapeat kuin korkeat ikkunat. Tykkään kyllä tosi paljon leveistäkin. Riippuu vähän talosta ja aikakaudesta. :) Ehkä vain tämän tyyppisissä taloissa on usein mainitsemasi ikkunatyyli, ja se on kyllä ihana. Joka tapauksessa ikkunoiden tärkeydestä olen samaa mieltä. Sillä on tosi iso merkitys tunnelmaan. Kiitos kommentista, kiva pohtia näitä kanssanne!
Me juuri rakennutettiin talo avaimet käteen systeemillä ja voin sanoa mikä homma jäi vielä meille! Piti koko sjan olla ajan hermoilla!jos et ollu niin virheitä sattui ! Varsinkin kaluste ja pinta vaiheessa! Kaikki siivous jäi meille ! Olimme aivan yllättyneitä! En lähtis uudelleen!
Mutta ihana nyt asua mieleisessä kodissa ja aikataulu piti hyvin!
Terkuin Arja
Heippa Arja ja kiitos kokemuksista! Uskon, että on niin monta talotarinaa kuin on taloprojektiakin. :) Tarkkana saa varmasti olla ihan niin kuin remonteissakin. Tosi ihana, että aikataulu piti ja viihdytte, niin vaiva lopulta palkittiin. Kivaa viikonloppua!
Kiva postaus! Suvussamme on tapana jokaisen rakentaa talo perheelleen, kun se perheen perustaminen on ajankohtaista. Minä ja mieheni päätimme toisin. Me etsimme ja etsimme ja seitsemän vuotta sekä yksi oma rivitaloasunto myöhemmin löytyi se täydellinen omakotitalo. Talo oli pyyntihinnaltaan yli budjettimme emmekä siksi edes aluksi menneet katsomaan sitä, mutta lopulta mieheni ylipuhui minut. Neljä päivää näytöllä käymisestä olimme kirjoittamassa nimiä alle hyväksyttyyn tarjoukseen. Tunne oli huikea ja on yhä edelleen, vaikka muutostakin on jo vuosi. Olen onnellinen, että uimme vastavirtaan emmekä rakentaneet taloa. Me emme osaisi, jaksaisi tai haluaisi rakentaa, eikä meidän lopulta tarvinnutkaan. Terveisiä siis unelmieni talosta, jonka joku toinen on rakentanut. Onnea teidän unelmienne kodin etsintään ❤️
Samat sanat takaisin, oli ihana kommentti – kiitos! Jaksan aina puhua sen puolesta, miten tärkeää on tehdä niin kuin itsestä tuntuu yleisistä odotuksista riippumatta. Minunkaan ei ole lainkaan tarkoitus puhua yleisesti talonrakentamisesta haastavampana kuin se on – kuinka voisinkaan, eihän minulla ole siitä miltään kokemusta – vaan kertoa vain avoimesti, että juuri meidän tilanteeseemme se ei nyt ole oikea ratkaisu. :) Hienoa, että toisen rakentamasta talosta löytyy teille unelmien koti. Onni on varmasti yhtä suuri siinäkin. Onnea vielä näin jälkikäteen talolöydöstä! :)
Vaikka rakennuttaisi itselleen talon, ei siitä suinkaan usein tule juuri sellainen, kuin haluaisi. Budjetti tulee monessa asiassa vastaan…
Me aloitimme talonrakennuttamisen, kun kolmosemme syntyi. Olihan siinä tosi paljon jaikkea hoidettavaa itselläkin, mutta äitiyslomalla pääsi helposti myös päiväsaikaan käymään asioilla. Töistä sama ei olisi onnistunut, joten kaikki hoidettavat asiat olisivat jääneet iltoihin tai viikonloppuun. Meillä oli aika tarkka visio siitä, millaisia ratkaisuja halusimme, joten aikaa sellaiseen pähkäilyyn ei mennyt paljon. Projektissa pidin todella paljon siitä, että pääsi tekemään yhteistyötä ennestään aivan vieraiden ammattikuntien edustajien kanssa, esim. puutarha- ja valaistussuunnittelijan.
Heippa Maria ja kiitos kommentista! No sepä se. Remonteista kompromissit ovatkin erittäin tuttuja, ja luonnollisesti niitä täytyisi tehdä talokin kanssa. Tämä oli nimenomaan tarkoitettu ajatusleikiksi, koska oikeasti emme harkitse rakennuttamista. :) Se olisikin ihan toisen postauksen paikka, jos tähän otettaisiin realiteetit, lähtien siitä, että täällä meidän alueella ei tontteja ole ja jos joku yksittäinen onkin, niin (liian) hinnoissaan. ;) Tuntuu tärkeältä myös mainita, että koti, jo olemassa olevakin, jota me etsimme, ei tule olemaan ns. unelmakoti, vaan hyvin todennäköisesti ihan tuiki tavallinen rivari tai pieni omakotitalo, jossa on tuhat ja yksi kompromissia siinäkin. :) Inspiroivaa kuitenkin kuulla teidän muiden taloprojekteistanne! Moni on sanonut äitiyslomalla remppaamisesta tai rakentamisesta samaa. Ja ihan varmasti on ollut antoisaa tehdä yhteistyötä. Voin vain kuvitella, kuinka paljon kaikesta projektin aikana oppii. :)
Hei taas Laura, ihastelin tässä talokuvauksiasi, kuulumme selvästi molemmat ylempään englantilaiseen keskiluokkaan makumieltymyksiemme puolesta. Sisältähän nuo talot eivät niin kummoisia ole ratkaisuiltaan. Mutta mielikuvitusmaailmassahan on kaikki toteutettavissa.
Toisaalta kannattaa olla rohkea ja antaa mahdollisuus esim. alueen muutokselle. Me olemme seilanneet keskustan ja laitakaupungin välillä, molemmissa on puolensa.
Olemme asuneet kerrostalossa, rintamamiestalossa, remontoineet, rakentaneet, on ollut yhtä tasoa, kahta tasoa jopa kolmen kerroksen väkeäkin.
Elämän varrelle sattuu muutoksia, joten kyllä asuntotarvekin muuttuu. Luin jostain, että suomalainen muuttaa keskimäärin neljän vuoden välein, tuntui tosin aika reippaalta tahdilta.
No selvästi kuulumme. ;) Ajatusleikkeinä juuri näitä pidänkin. Todellisuus Suomessa ja kaikki realiteetit huomioiden onkin sitten jotain toista. Ehkä kuitenkin jonkin palasen näiden talojen henkeä voisi omaan unelmataloon tuoda. :) Kävi muuten hauska sattuma. Jutun ensimmäisen kuvan talo, jonka luulin kuvatekstien takia sijaitsevan Ruotsissa, onkin Suomessa. Kyseessä on kollegani Frida Steinerin entinen talo, jonka hän on itse suunnitellut. Onneksi kärppänä ollut toinen kollegani Sanna huomasi tämän hauskan sattuman. Ei siis niin kaukainen haave kuitenkaan, jos Espoosta löytyy. ;)
Voisin muuten olla avoin alueen vaihtamiselle, mutta paikasta, jonne on tosi juurtunut, on oikeasti aika vaikea lähteä, etenkin, kun lapsikin on niin juurtunut päiväkotiinsa ja ensimmäisiin omiin kavereihinsa. En lainkaan ajattele, ettemmekö voisi lähteä, tai emmekö voisi sopeutua muuallekin, mutta niin kauan kuin ei ole pakko, ajatus alueen vaihtamisesta yksinkertaisesti tuntuu ”väärältä”.
Tämä on muutenkin kaikin puolin meille hyvä sijainti. Lähemmäs keskustaa emme juurikan pääse, jos haluamme asua rivi- tai omakotitalossa, kauemmas emme halua ja kolmanneksi se on iso arjen apua, kuinka lähellä vanhempani nyt asuvat. Neljän vuoden välein kuulostaa kyllä aika reippaalta, samaa mieltä. Toisaalta en yhtään ihmettelisi, vaikka meillekin suurin piirtein tuo tahti olisi. Helsingissä on hankala muuttaa saman tien lopunelämän kotiin, enkä tiedä, sopisiko se meille ajatuksena muutenkaan. Kiva kuulla, että teille on toiminut mahdollisuuden antaminen erilaisille asumismuodoille ja -alueille. :)
Englantilaiset talot ovat ulkoa pain todella kauniita ja taalta loytyy vaikka minka eri aikakauden taloja, joissa loytyy upeita huoneita, ikkunoita ja ties mita tyyleja. Viikonloppukavelylla on juuri ihana katsella 1700-, 1800- ja 1900-luvuilla rakennettuja taloja, joissa osissa on myos asunut historiallisesti kuuluisia ihmisia.
Tosin – ja tassa talojen suurin miinus – ne ovat todella huonosti eristettyja ja lammot saa olla koko ajan paalla kylmalla saalla, kun osa tuulettuu samantien ulos huonon eristyksen myota. Olemme mieheni kanssa upottaneet huomattavasti rahaa tilanteen korjaamiseen, esimerkiksi uusineet ikkunat jotta niissa on kaksois- ja kolmoislasitus (joista jalkimmaista taaalla nakee todella harvoin). 1930-luvulla rakennetussa kodissamme on nyt melko lamminta brittilaisten ystaviemme koteihin verrattuna, joskin suomalaisten ystaviemme ja mun vanhempien mielesta taalla on hieman kylma (olohuoneessa 18c ja keittiossa 16c kun ulkona on 3c).
Sen sijaan entisessa 1890-luvulla rakennetussa asunnossamme oli talvisin vain 15c juuri huonon eristyksen ja yksoislasitettujen ikkunoiden takia. Isani lempinimi asunnolle oli ’shelter’ (eli suoja), kun siina paasi suojaan sateelta mutta muuten paleli koko ajan.
Paikallisia ”pieni viileys” ei haittaa, laittavat vain ylimaaraisen kerroksen vaatteita. Yolla taas paksu pyjama ja ylimaarainen shaali pitavat kylman loitolla. Kukaan britti ei pida lampoja paalla yolla, se mielletaan lammon tuhlaukseksi kun kaikki nukkuvat; samoin lammot menevat aina paalle kun tullaan kotiin ja pidetaan takki paalla jos sisalla paleltaa ennen kuin talo lampenee. Onneksi meilla ajastimemme laittaa lammot paalle siten, etta kotona on lamminta kun tulemme toista kotiin.
Eli kannattaa ottaa englantilainen ulkomuoto ja suomalainen rakennustekniikka 😊
Voin vain kuvitella! Kävelisin niskani kipeäksi, ja niin aina teenkin kauniin arkkitehtuurin kohteissa. :) En epäile hetkeäkään, juuri noin varmasti on. Rannikkoseudun talojen huonot eristykset ja kylmyys tulivat tutuksi asuessani Belgiassa. Kaikki muunmaalaiset vaihto-oppilaat olivat koko ajan, että miten teillä voi olla kylmä, olettehan Suomesta. Sanoin vain, että näin paljon kuin täällä en ole palellut koskaan! Siinä on iso ero, että pääseekö edes sisätiloissa kunnolla lämmittelemään vai tuntuuko sielläkin luihin ja ytimiin menevä kylmyys. Silloin olin jatkuvassa horkassa koko ajan. Ymmärrän todella hyvin, että olette halunneet panostaa lämpöön! Ja kyllä, Englannista korkeintaan tyyli-inspiraatiota taloon, ei muuta. ;)
Kun laukku, jota olen kauan ihaillut Stockalla oli ensin -40% alessa ja sitten vielä -60% alessa, niin vihdoin annoin itselleni luvan ostaa sen. Alan oppia, ennen oli kaikki saatava mieluimmin heti.
Viimeisin kommentointini meni vahingossa unelmatalojuttuun, tarkoitus oli tietysti vastata ostokäyttäytymistä kertovaan juttuun.
Eipä mitään! Täältäkin kommentti löytyi. :) Ihan loistavaa! Juuri tuollaiset alelöydöt ovat parhaita, että saa jotain, mitä oli jo aikaisemmin kärkkynyt, todella hyvään hintaan. Onnea hyvästä ostoksesta!
Olen nyt talonrakennusprojektin keskellä huomannut, että monet eivät ymmärrä, miten paljon työtä muuttovalmiinkin talon rakentaminen vaatii. Mieheni on soittanut rehellisesti sanottuna satoja puheluita ja lähettänyt vähintään saman verran sähköposteja. Ensikertalaisen pitää ottaa asioista paljon selvää, ja vaikka kaupungin kanssa asioiminen onkin sujunut osaltamme hyvin, tule kaupungilta monenlaisia vaatimuksia. Koska budjettimme on rajallinen, olemme tietysti yrittäneet myös tingata hinnoista aina kun se on mahdollista, mikä on aikaa vievää. Tähän päälle tulevat sitten sadat erilaiset päätökset, jotka täytyy tehdä…
Eli summa summarum, taloprokkis vie paljon aikaa – mutta jos siihen on valmistautunut, niin it’s all good! 😊 Pinterest-haaveesi ovat kyllä aivan sun näköisiäsi! Kannattaa pitää silmät auki tonttien suhteen, koskaan ei voi tietää, mitä eteen tupsahtaa… 😉
Kiitos Hanna tästä! Olen jotenkin todella iloinen, että sanoit nuo sanat ääneen. Nimenomaan tarkoitukseni ei ole ajatella tai sanoa, että talon rakentaminen tai rakennuttaminen ei olisi mahdollista, totta kai se on! Mutta en hetkeäkään suostu ajattelemaan, etteikö niin iso projekti veisi aikaa ja energiaa, joten, kuten sanottu, kiitos kun kerroit realistisesti, mitä projekti on teiltä jo tässä vaiheessa vaatinut.
Juuri nuo sadat puhelut ja sähköpostit, niihin meillä ei mitenkään olisi nyt aikaa. Ei mitenkään. Jos budjetti olisi loputon, niin sittenhän kaiken voisi ulkoistaa projektinhallista lähtien, mutta se ei olisi mahdollista meilläkään, vaan kaikki luvat ja selvitykset jäisivät omalle kontolle, ja tosiaan siihen vielä kilpailutukset ja päätökset päälle. Huh! Yhtään isompi remonttikin jo suoraan sanottuna ”pelottaa” tällä kombinaatiolla. :D
Juuri näin, pitää olla aikaa, energiaa ja intoa selvittää, ja jos ne on, niin projektiin kannattaa ilman muuta lähteä hyvän tontin sattuessa kohdalle. Hauska kuulla, että haaveluista tunnisti tyylini. ;) Ihanaa viikonloppua sinne ja jään innolla lukemaan teidän talon edistymisestä!
Niin ihanaa ja jännittävää kuin talonrakennus onkin, kannattaa näistä asioista puhua mielestäni rehellisesti! Ettei kenellekään tulisi vastaan (ainakaan liikaa) ikäviä yllätyksiä. Kaikki on tosiaankin mahdollista, kun on uskoa ja energiaa, mutta jokaisen kannattaa pysähtyä ennen näin isoa prokkista miettimään, mitkä ovat ne omat realiteetit :-) Ja sulla nyt on selvästi ainakin jalat maassa!
Ihanaa viikonloppua myös sinne suuntaan! <3