Heippa, mukava olla täällä taas! Voisin aloittaa kiittämällä viime vuotta tai vuosikymmentä, mutta ihan ensiksi kiitän pitämääni kunnollista lomaa. Se teki juuri niin hyvää tähän väliin kuin ajattelinkin.
Nyt on pikkuhiljaa hyvä alkaa käynnistellä konetta uudella innolla ja akulla. Siitäkin tietää, että alkoi olla aika ryhdistäytyä, kun lapsi alkoi osoittaa lehdestä Game of Thrones -tyyppistä villinä elävää mieshahmoa, että ”äiti!”.
Vuodenvaihteessa olen…
Viettänyt aidosti kiireetöntä ja joutilasta perheaikaa ilman somea, arjen velvollisuuksia, aikatauluja ja suunnitelmia – melkeinpä elänyt jossain täysin erilaisessa todellisuudessa. Voisin sanoa, että tavoitin loppuvuodesta jotain samaa kuin sairaalasta kotiutuessa tavoittaa vauvan kanssa – joulukuplan.
Oivaltanut, että meille juuri oikea aika purkaa kuusi on 30. tai 31. päivä. Ei missään nimessä vielä tapanina ja seuraavatkin päivät saavat olla joutilaita, mutta uuteen vuoteen haluan herätä joulukuusettomassa talossa. Haluan aloittaa vuoden tyhjässä, siistissä ja raikkaassa kodissa, jossa virtaa heti aamusta ihan uudenlaiset, kevyemmät energiat.
Keksinyt yhden aivan uuden idean ja projektin. Saa nähdä, tuleeko siitä koskaan mitään, mutta jos ei muuta, niin on jälleen kerran todettava, miten elintärkeää joutilaisuus ihmisen luovuudelle on.
Miettinyt paljon mennyttä vuotta ja tulevaa – vuosia huomattavasti enemmän kuin vuosikymmeniä, mikä kertoo siitä, että koen tällä hetkellä, tässä elämäntilanteessa, eläväni hyvällä tavalla hetkessä miettimättä liian kauaksi taakse- tai eteenpäin. Palaan molempiin, menneen ja tulevan vuoden ajatuksiin, vielä erillisinä blogipostauksia.
Ilahtunut vanhemman tyttäreni aivan yhtäkkisestä ruoka-asenteen muutoksesta. Entinen otasevihreäpooooois-draamailija halusi maistaa jouluna ihan kaikkea mädistä alkaen, mistä tulin jotenkin kauhean onnelliseksi. Nyt niitä ruokakasvatuksen hedelmiä saa alkaa vihdoin poimia!
Päivittänyt Trelloon jälleen joulumuistiinpanot. Olemme molemmat mieheni kanssa kunnon Trello-listailijoita, ja koska syömme joka jouluna samat perinteiset ruoat, olemme oppineet optimoimaan määrät ja laadut. Listojen ansiosta ei mitään ei tarvitse arpoa, vaan kaikki on ylhäällä taas seuraavaa vuotta varten.
Viettänyt jälleen yhtä uuttavuotta, lukuisten muiden koiranomistajien tavoin, tärisevä koira kainalossa. Ihan jo Onnin takia uusivuosi on meillä viimeiset yhdeksän vuotta ollut nakkia ja perunasalaattia kotona verkkareissa -osastoa (mitä salaisesti kyllä rakastan).
Saanut spontaanin järjestelykohtauksen liittyen lastenvaatteisiin, ja pyöräyttänyt lastenvaatteiden säilytyksen jälleen pienemmän kasvun myötä uuteen uskoon. Säilönyt pieneksi käyneet vaatteet, nostanut esille seuraavat koot ja tehnyt hankintalistaa molempien tyttöjen tarpeista.
Pitänyt myöskin spontaanisti mieheni kanssa vauvalle unikoulun, josta minulla on jälleen vain hyvää sanottavaa. Tähänkin voisin palata ihan erikseen.
Suunnitellut myös oman vaatekaappini tämän vuoden hankintoja. Olen poikkeuksellisen tyytyväinen syksyn ostokäyttäytymisestäni: en ole ostanut mitään turhaa, vaan kaikki täydennykset olivat hyvin harkittuja, perusteltuja ja pitkäikäisiä. Samaan pyrin tänäkin vuonna.
Nähnyt läheisiä ja suunnitellut ystävän kanssa hemmottelupäivää. Vauvan syntymän jälkeen en olekaan käynyt yhdessäkään hoidossa, joten on aivan ihana tietää pääsevänsä viettämään hyvinvoinnin päivää.
Himoinnut kampaajakäyntiä, jossa leikkauttaisin kevyen kevättukan, lyhennyttäisin hiukset olkapäille. Odottaessa hiukseni olivat erinomaisessa kunnossa, nyt imettäessä vaikeat, kuivat ja karheat. Siksi freesaus houkuttelee niin paljon. Se kymmenen senttiä, mikä olkapäämitan ja pitkien hiusten välillä itselläni on, kasvaa niin nopeasti takaisin, että mitään sen kummempaa harkittavaa tässä suunnitelmassa ei ole – sen kun menen ja varaan vain.
Todennut taas olevani tammikuun ja vuodenalun lapsi – niin kuin olenkin, huomenna loppiaisena synttäreitä viettävä. Koiran stressin ja räjähtelyn takia en pidä uudestavuodesta (yhteen, juhlana), mutta rakastan uutta vuotta – mahdollisuutta tilinpäätökseen, uuteen alkuun, uusiin mahdollisuuksiin, kasvamiseen, kehittymiseen, inspiroitumiseen. Tammikuun ensimmäiset auringonsäteet ovat lempihetkiäni vuodesta. Silloin tuntuu, että kaikki on mahdollista, kaikki on vasta edessä.
Odottanut päiväkodin alkamista – siitä viimeistään tietää, että loma on tehnyt tehtävänsä ja ollut koko perheelle riittävä ja rentouttava.
Toivottavasti teillä on ollut leppoisat pyhät ja inspiroiva vuodenalku!
Kiitos taas mukavasta kirjoituksesta.Erityiskiitos joulujutuista kun kehuit/suosittelit Kokkikartanon riisipuuroa.Ei parempaa voisi olla,eli yhtä hyvää kuin oman äidin tekemä.Mikään muu valmisruoka ei mene alas mutta tämä….Onnellista uutta vuotta teille!
Moi Sanna! Kiitos kivoista terveisistä ja ihana, jos Kokkikartanon puuro maistui. Niin samaa mieltä, samalla mentiin meillä tänä(kin) vuonna. :) Onnellista vuotta 2020 ja kiva taas olla takaisin kirjoittamassa teille!
Ihanan positiivinen vire tekstissäsi. Loma oli selvästi onnistunut ja kiva saada taas sinut takaisin blogisi pariin. 😊 Tuli mieleen, että myytköhän teidän nuoremman tyttären pieneksi jääneitä vaatteita jossain? Vinkkaa jos myyt, meillä tullaan tytön kanssa perässä ja teillä on kivoja vaatteita. Iloa alkuvuoteen ja kiitos fiksusta ja hyväntuulisesta blogistasi! 🤗
Kiitos Nana ihanista sanoistasi! <3
Oli oikein onnistunut loma siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että emme tehneet paljon mitään. Usein lomaan tarvitsee maisemanvaihdon, mutta nyt me tarvitsimme vain kiireetöntä aikaa ihan omassa kodissa ilman mitään pakkaamisia ja siirtymiä. :) Toivottavasti sinullakin oli onnistunut loppuvuosi!
Kiva, kun kysyit! En valitettavasti vielä ajatellut myydä mitään, mutta sitten kun sen teen, niin ajattelin juuri myydä paljon/kaiken kerralla ja blogin kautta. Palaan siis varmasti asiaan sitten, kun sen aika on. :) Mukavaa alkanutta vuotta!
Mukavaa että kirjoitat taas! Tähän väliin kysyn, että mikä tuo Beautifully organized -kirja on? Oletan, että järjestämiseen/sisustamiseen liittyvä kirja :).
Kiitos Suvi mukavasta vastaanotosta, kiva olla täällä taas. :) Hei joo, voisinkin listata omistamani ja/tai lukemani järjestyskirjat, mutta tuosta kyseisestä mainittakoon heti, että se on tosiaan Nikki Boydin Beautifully Organized -järjestelykirja. Adlibriksen sivuilta löytyy aika hyvä kuvaus: https://www.adlibris.com/fi/kirja/beautifully-organized-9781944515683
Toisin kuin oikeastaan missään suomalaisessa järjestelykirjassa, tässä keskitytään myös visuaalisuuteen, ja kirja onkin kuvitettu raikkain järjestys- ja sisustuskuvin. Vähän omaa makuani romanttisempaan jenkkityyliin, totta kai, mutta värimaailma on skandinaavisen neutraali. :)
Moikka ja hyvää alkanutta vuotta!
Joulut ja muut juhlat on kivoja, mutta arki on kyllä parasta normiviikonloppuineen.
Mukava kuulla, että on muitakin, jotka riisuvat joulun pois ajoissa, eikä vasta Loppiaisena tai (kääk!) Nuutinpäivänä.
Meillä pakattiin joulu pois uuden vuoden päivänä Straussin tahdissa, kuten joka vuosi. Vuodet vaihtuvat meilläkin aina melko samalla rutiinilla, koska koirat. Suurin vaihtelu taitaa olla, syödäänkö blinit uuden vuoden aattona vai päivänä. Nakkeja ne ei silti koskaan syrjäytä.
Kumma juttu muuten tuo nakit-ja-perunasalaatti-perinne. Mikä tekee niistä niin suurta herkkua, että niitä on syötävä lisäksi myös vappuna?? :):)
Mukavaa tammikuuta, kevättä kohti.
Kiitos samoin! Toivottavasti siellä on vuosi alkanut hyvin. <3 Juhlat ovat ihania, mutta tosiaan niin on arkikin. Tuntuu ihanalta, että elämässä on kontrasteja, ja on arvokas tunne kaivata juhlan tai loman jälkeen arkea. Itse en edes ajatellut riisuvani joulua kovin aikaisin, kun muistan niin monen seuraajan kertoneen raivosiivoavansa kuusen jo tapanina. :D Mutta on ennen uuttavuotta toki suhteessa loppiaiseen, etenkin nuutinpäivään, aikaisin.
Hei ihana! Olen nykyään juuri niin keski-ikäinen, että Wienin uudenvuodenkonsertti kiinnostaisi. Yritämme muistaa ensi vuonna! Koska koirat, eikö. Uutenavuotena on pakko mennä heidän ehdoillaan. Blinit onkin ihana uudenvuodenruoka – nakkien ja perunsalaattien lisäksi. Siis todella, mikä siinä onkin. Vappu on todellakin toinen must. :D
Kiitos samoin, virkeää vuodenalkua!
Hassua sinänsä, tuli mieleen, että minusta syksy tuntuu aina enemmän vuodenvaihteelta kuin se oikea vuoden vaihtumisen ajankohta. Ehkä se on se vanha muisto, että koulu aina alkoi syksyllä? Ehkä juuri siksi en juuri uutta vuotta juhlista. Joulusesongin aloittamisessa himmailen, joulukuusi marraskuussa on minulle kauhistus ja jos minusta joskus tulee diktaattori, ei mitään jouluun liittyvää saa olla esillä ennen ensimmäistä adventtia (ehkä hyvä jouluhullujen kannalta, että mahdollisuuteni diktaattorin uraan ovat olemattomat :-D). Siksi vanha suomalainen joulunaika eli valmistelujen aloittaminen suurin piirtein Annan päivänä, juhlasesongin alku Tuomaan päivän aikoihin (se kun osuu usein talvipäivänseisaukseen) ja lopetus Nuutinpäivään tuntuu minusta sopivalta., sen jälkeen kun edessä ovat inhokkikuukauteni eli pitkän tammikuun loppu, helmi- ja maaliskuu, jotka ovat ei-niin-mitään kuukausia. Lisäksi noiden vanhojen tapojen symboliikka ja niiden merkitys ovat minusta kiehtovia, ja vaikka en jouluihminen oikein olekaan, haluan jollain tavoin vaalia niitä.
Ymmärrän todella hyvin! Myös minulle syksy on toinen uusi vuosi. On oikeastaan aika ihana, että vuodessa on kaksi ajankohtaa, jolloin tuntuu luontevalta vähän punnita mennyttä ja tulevaa, ja aloittaa mahdollisesti osin puhtaalta pöydältäkin. Opiskellessa syksy oli myös se aika, kun vaihdoin kalenterin seuraavaan – siis todella se varsinainen uusi vuosi.
Ihana, miten olet löytänyt itselle sopivan tavan viettää ja rytmittää joulua ja ylläpitää perinteitä. Juuri niin pitää tehdäkin, tekevät muut ympärillä sitten mitä hyvänsä. Vanhassa on niin paljon hyvää, mitä vaalia.