*Merkityt kirjat saatu arvostelukappaleena kustantajalta
Olen todella iloinen, että sain viime vuonna kirjojen lukemisen niin vahvasti takaisin elämääni lehtien lukemisen rinnalle. Se oli ensinnäkin tietoinen päätös alkaa käyttää aikaa toisella tavalla, ja toiseksi kirjojen aktiivisen kuluttamisen mahdollisti uuden formaatin, BookBeatin äänikirjojen, käyttöönotto. Siinä missä ennen lukeminen saattoi jäädä muutamaan sivuun sängyssä, nykyään ”luen” myös astianpesukonetta täyttäessä ja päiväkodille vaunuillessa.
Lukuinto löytyi viime vuonna myös siksi, että päätin hyväksyä omat mieltymykseni: kun en kerran tällä hetkellä innostu kaunokirjallisuudesta, miksi en sitten suosiolla keskittyisi väkisin romaanien rämpimisen sijaan omaan intohimooni, hyvää elämää käsitteleviin tietokirjoihin.
Luin monta kirjaa Mitä aion lukea vuonna 2019 -listalta, osaa en vielä ole ehtinyt, osan jätin kesken ja osa kirjoista hypääsi listalle vuoden varrella. Lista siis eli, mutta toimi erinomaisena runkona vuoden lukemisille.
Tälle listalle pääsivät ne viime vuoden 2019 aikana lukemani kirjat, jotka tekivät minuun henkilökohtaisesti suurimman vaikutuksen (osa kirjoista on jo hieman aikaisemmin kirjoitettu, mutta itse luin ne viime vuoden aikana).
Listalla on kuusi kirjaa, ja se on subjektiivinen. En sano, että nämä ovat parhaat kirjat, vaan nämä ovat nimenomaan minuun eniten viime vuonna vaikuttaneet kirjat. Kokemukseen vaikutti tietysti paitsi itse kirja myös oma elämäni: se, millaiset teemat niin sanotusti resonoivat viime vuonna omassa elämässäni.
Vaikka listalla on vähän sekalainen otos munkin ajatuksista ruokapöytään, pari asiaa näitä poimittuja kirjoja yhdistää. Ensinnäkin haluan omistaa ne kaikki fyysisinä kappaleina kirjahyllyssä (osan ostin itselleni kuunneltuani ne ensin äänikirjoina). Jokin näiden kirjojen pelkässä olemassaolossa joko tyynnyttää tai voimaannuttaa minua – parhaassa tapauksessa molempia. Toiseksi kaikki mainitut ovat myös kirjoja, jotka hyvin todennäköisesti haluan lukea tai kuunnella uudestaan.
Emily Esfahani Smith – Merkityksellisyyden voima (2018)*
Kiinnostuin kirjasta Helsingin Sanomien Emily Esfahani Smith oivalsi, että onni ei ole elämän päämäärä ja kirjoitti siitä kirjan, josta tuli menestys -artikkelin myötä. Kirjan myötä ymmärsin kahden asian tärkeän eron: onnellisuuden ja merkityksellisyyden. Esimerkiksi lapset saattavat vähentää onnellisuutta (kuka nyt erityisen onnellinen välttämättä olisikaan raahatessaan väsyneenä räntäsateessa kuraisia lapsia), mutta lisätä merkityksellisyyden tunnetta. Merkityksellisyys on jotain onnellisuutta syvempää, elämää, jolla on tarkoitus. Takakannessa kirjaa kehuvat niin Frank Martela kuin Arianna Huffingtonkin.
Haemin Sunim – Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa (2017)
Twitter-munkiksikin kutsutun Haemin Sunimin Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa -bestsellerin kuuntelin äänikirjana, ja en muista, koska minulla olisi ollut niin lämmin olo kuin Haeminia kuunnellessa. Koreassa syntynyt, Bostonissa ja Kaliforniassa opiskellut uskontotieteilijä ja zenbuddhalainen Haemin vaikuttaa kaikin tavoin valloittavalta persoonalta – aurinkoisesti hymyilevä munkki muistaa nimittäin monessa välissä korostaa esimerkiksi huumorin tärkeyttä. Tässä onkin oiva tilaisuus oikaista self-helpiin liittyviä stereotypioita, että lajityypin kirjoissa pyrittäisiin aina hampaat irvessä kehittämään itsestä täydellisesti suoriutuva yksilö. Ihan päinvastoin omasta kokemuksestani: mistään en ole paremmin oppinut lempeyttä ja hyväksyntään kuin tällaisista kirjoista.
Haemin Sunim – Rakkaus on sitä että hyväksyy (2019)
Vaikka ensin ajattelin, että Haeminin ensimmäisen kirja täytyy olla minulle tärkeämpi, tuli toisesta yhtä tärkeä. Tämänkin kirjan kuuntelin äänikirjana, mutta päädyin lopulta ostamaan ne molemmat, ja haluan ehdottomasti lukeat teokset vielä uudestaan kirjakirjoina. Rakkaus on sitä että hyväksyy -kirjan sanoma on, että meidän on ensin löydettävä rauha sisältämme, ja sen jälkeen voimme löytää rauhan ympäröivässä maailmassa. Kirjan sanoma on todella merkityksellinen tässä ajassa, jolloin meillä ihmisillä on valtavat paineet olla koko ajan jotain lisää ja enemmän. Haeminin sanat esimerkiksi siitä, miten koskaan emme voi miellyttää kaikkia, tuntuvat lohdullisilta. Molemmat kirjat ovat kuin lämmin halaus kovassa kiireisessä maailmassa.
Michelle Obama – Minun tarinani (2018)*
Olen aina pitänyt Michellestä, mutta kun luin hänen kirjansa, Michellestä tuli minulle oikea voimahahmo. Sellainen vahva nainen, jonka kuvan leikkasin aarrekarttaani, ja jonka haluaisin kuvitella olkapäilleni työhaastattelussa tai elämän aallokoissa. Kirja on avoin, inhimillinen ja suorastaan uskomattoman samaistuttava ollakseen Yhdysvaltojen ensimmäisen naisen kirjoittama. Michelle on ihastuttava esimerkki siitä, miten nainen voi samanaikaisesti olla äidillinen ja kunnianhimoinen sekä vahvan kylmähermoinen ja lämpimän inhimillinen.
Johanna Huhtamäki ja Vappu Pimiä – Valon antajat – Kiitä unelmasi todeksi (2019)
Kiitollisuudesta ja sen merkityksestä puhutaan paljon, mutta vasta tämä kirja sai minut ajattelemaan kiitollisuutta oikein kunnolla, ja aloittamaan oman kiitollisuuspäiväkirjan. Kirjassa minulle oleellista oli se, että sen sisältö perustuu tieteellisiin tutkimuksiin, eikä siten ole ollenkaan niin ”höttöä” kuin kiitollisuutta koskevan kirjan voisi ajatella olevan. Kirja muun muassa tutustutti minut kiinnostavaan aiheeseen, epigeneettikkaan: on aika pysäyttävä ajatus, että minun elämäntapani ja elinolosuhteeni voivat siirtyä lapseni ja lastenlapseni geeneihin. Ei siis ole ollenkaan samantekevää pyrkiä näkemään elämässä mahdollisimman paljon hyvää. Jo kirjan sana valo puhuttelee: miten kaunis ajatus lisätä elämään paitsi kiitollisuutta myös valoa.
Saku Tuominen – Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta*
Viimeisenä mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä nostan esille kirjan, jota odotin kuin kuuta nousevaa koko syksyn (eikä ihme, että odotin: olenhan omistanut Sakulle kokonaisen postauksen, Inspiroiva ihminen: Saku Tuominen). Ja odottaminen kannatti: Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta -kirjasta tuli minulle (ja tiedän tulleen monelle muullekin) oikea Raamattu. Kirja palauttaa ihanalla tavalla ruoasta nauttimisen perusasioiden äärelle. Kirja ei ole reseptikirja, vaikka ruoanlaitollisiakin vinkkejä teoksessa on, vaan enemmänkin se tarjoaa oivalluksia ja näkökulmia rentoon ja merkitykselliseen syömiseen kaikille meille, joille ruoka on tärkeä osa hyvää elämää.
PS. Teen jatkossakin kirjoista koosteita blogiin, mutta jos kirjoista haluaa useammin pikavinkkejä, nostan usein Instagram Storiesiin niitä kirjoja, jotka minulla ovat parhaillaan luvussa tai kuuntelussa.
Jäikö sinulla viime vuodesta jokin kirja erityisesti mieleen?
Itselleni jäi mieleeni kirja Aki Hintsasta, jonka sain vihdoinkin kuunneltua loppuun.
Kirjojen kuuntelu on tuonut itselle uuden ulottuvuuden kirjojen lukuun. Kun oma aika on vähäistä, niin saa kuitenkin paneuduttua kirjoihin. Työmatkoilla, ruokaa tehdessä ja lasta nukuttaessa, missä ei ennen ole voinut kirjaa lukea.
Moi Jenni! Tosi kiva, kun jaoit oman vinkkisi. Aki Hintsan kirja on saanut hurjasti kehuja. Itse aloitin kuuntelemaan sitä kesällä, mutta jostain syystä minua kirja ei kuitenkaan vienyt mukanaan. Nyt kun mietin en oikein osaa sanoa, miksi. Keskeytyneestä kuuntelusta huolimatta Akin näkemys ihmisen hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesta koostumisesta teki minuun vaikutuksen. Siitä lukisin mielelläni vielä, ja kenties palaankin joskus kirjan kimppuun. Voisin kokeilla kirjaa seuraavaksi perinteisenä kirjana, jolloin voisin esimerkiksi helpommin lukea vain tietyt osa-alueet hänen filosofiastaan.
Ihana kuulla, että koet äänikirjoista samoin! Siis juuri se, kun oma aika on vähäistä, niin äänikirjat antavat merkityksellisyyttä perinteisesti tylsinä pidettyihin hetkiin. Loistava palvelu tässä elämäntilanteessa, ja muutenkin. :)
Kuuntelen äänikirjoja koiralenkeillä ja pidän niiden kuuntelemista porkkanana jolla saan itseni liikkeelle.
Kiitos kokemuksista! Kuulostaa sataprosenttisen tutulta. Siinä missä ennen pidin lenkkejä koiran kanssa vähän tylsinä, nyt lähden niille oikein mielelläni äänikirjan kanssa. :)
Kiitos Laura näistä kirjavinkeistä, melkein kaikki menivät Helmetissä varaukseen. :) Toivottavasti eivät ole noudettavissa samaan aikaan niinkuin yleensä varausten kanssa tuppaa käymään. Mieleeni jäi myös erityisesti Michelle Obaman Minun tarinani. Olisi ihana tavata hänet ja päästä keskustelemaan hänen kanssaan maailman menosta. Toinen mieleenpainuva lukukokemus oli Maria Veitolan kirja, joka sai pohtimaan myös omaa elämää sekä tulevaisuutta.
Tykkään sinun tavoin selfhelp-kirjallisuudesta ja tietokirjoista. Onneksi olen tajunnut sen enkä yritä enää väkisin lukea kaunokirjallisuutta, joka himmensi lukumotivaationi. :)
Onpa kiva kuulla, Kati! Ilo oli puolellani vinkata. :) Heh, ihan totta. Miten tosiaan usein käykin niin, että ensin ei ole mitään lukemista, ja sitten yhtäkkiä pino. Älä muuta sano! Jos nyt saisi päättää kaikista maailman ihmisistä, kenet haluaisi tavata, Michelle Obama olisi minullakin erittäin vahva ehdokas. Kiva, kun muistutit Marja Veitolasta! Me kuuntelimme sitä yhdessä miehen kanssa kesällä autossa pidempiä matkoja ajaessa, mutta sehän taisi jäädä kesken. Minustakin kirja oli kiinnostava, joten täytyy kuunnella siitä vielä loput.
No juuri näin! Huojentavaa kuulla kohtalontovereista. Siinä on jotain vähän noloakin myöntää, että kaunokoirjallisuus ei (tällä hetkellä) puhuttele, sillä se kuitenkin on se kirjallisuuden kuninkuuslaji, josta ns. pitäisi tykätä. Olen yrittänyt lukea vaikka kuinka monta kehuttua romaania, mutta ei, ei vain lähde. Sen päätöksen myötä, että on ihan ok lukea vain tietokirjoja, lukuinto todella palasi. Ja ainahan mieltään voi muuttaa, mutta nyt kun on tällainen kausi, niin olkoon. :) Lukuiloa sinulle!
Mä taas tykkään nimenomaan romaaneista, vähemmän esim. elämänkerroista ja elämäntaito-opuksista. Sinun listaltasi ainoa tuttu oli Michelle Obama, ja se teki kyllä suuren vaikutuksen minuunkin.
Luin viime vuonna tosi paljon, mutta on vaikea nimetä sitä, mikä teki suurimman vaikutuksen. Paljon hienoja tarinoita!
Ymmärrän erinomaisesti mieltymyksen kaunokirjallisuuteen! Minulla on sama television puolella: rakastan (kaunokirjallisuuteen verrattavia fiktiivisiä) laatusarjoja, kun taas (tietokirjoihin rinnastettavia) dokkareita katson melko vähän. Ehkä siksi tasapainon vuoksi kirjojen puolella onkin toisin. Pääasia, että löytää juuri itselleen sopivan kategorian ja kiinnostavia teoksia. :) Ihan totta, joskus tiettyjen teosten nostaminen ylitse muiden on hankalaa, ellei mahdotontakin.
Tulin kiittämään aikanaan jakamastasi BookBeat-ilmaiskausikoodista, jonka myötä sain aikaiseksi ryhdyttyä äänikirjakäyttäjäksi ja laillasi lukuilon takaisin elämään. Vähän vastaavassa elämäntilanteessa elävänä kirjat olivat jääneet arjen ja univelkojen alle. Nyt joudun välillä pidentämään lenkkejä, että ehtii kuunnella kirjaa lisää. Voisin myös ripustaa naapureidenkin pyykit, kun kirjoja kuunnellessa homma on oikein leppoisaa. :D Meillä lapsetkin kuuntelevat kirjoja ja tämä auttaa myös vuorotyöläisperheessä iltasatuaikaan, kun pienin saattaa vaatia nukutusta ja isommat olisivat satuvalmiita. Tai toisinaan itse haluaa myös nukkumaan ajoissa ja isompien satuhetken aikana voi käydä suihkussa jne. Äänikirjailtasatu toimii siis toisinaan kuin se Kokkikartanon lihamakaronilaatikko.
Ilahduin terveisistäsi tosi paljon, kiitos Elina! Olen todella onnellinen, jos sain levitettyä intoa äänikirjoihin teille samanlaisessa elämäntilanteessa oleville. Siis juuri se lukuilon palauttaminen ja niiden hetkien hyödyntäminen ja kiinnostaviksi tekeminen, jotka muuten olisivat tylsiä, kuten ne pyykin ripustamiset (meille olet ainakin tervetullut jatkamaan :D), tiskikoneen täyttämiset, kävelylenkit ja niin edelleen. Ja siis todella, aivan loistava palvelu myös lasten kanssa! Meillä merkittävä hyöty on ollut automatkoilla, ja minun on todella helppo uskoa, miten iso pelastus iltasadun ”ulkoistaminen” vuorotyöläisarjessa on. ”Kuin Kokkikartanon lihamakaronilaatikko.” Siinä se, kaikki kiteytettynä. :D <3 Mukavaa viikkoa teidän porukalle, ihana kun luet!
Itse tykkään lukea perinteisiä kirjoja. Ulkoillessa haluan nauttia hiljaisuudesta tai luonnon äänistä. Äänikirjoista koen olleen suurta iloa ja hyötyä yksin pidempiä matkoja ajaessa. Siivotessa tykkäisin myös kuunnella, mutta imurin ääni peittää äänikirjan äänen. Olisikohan vastamelukuulokkeista ratkaisuksi? Kirjamakumme on hyvin samankaltainen. Haluaisin vielä muistuttaa kirjastojen ilmaisesta äänikirjapalvelusta maksullisten palvelujen vaihtoehtona.
Moi Marika ja kiitos ajatuksistasi! Ymmärrän täysin perinteisten kirjan lumon. Siitä minäkään en ole päässyt, vaikka äänikirjat ovatkin tulleet tärkeänä täydentämään lukemista juuri niihin hetkiin, kun ei voisi perinteistä kirjaa lukea. :) Hmm, vastamelokuulokkeiden toimivuudesta imuroidessa en tiedäkään. Meidän kompaktin kodin imuroi niin nopeasti, että sen olen itse suosiolla tehnyt ilman kuuntelua, ja napsauttanut äänikirjan taas päälle esimerkiksi lattianpesuun siirtyessä. Hei tosi kiva, kun muistutit! Rakastan kirjastoa, mutta äänikirjapalveluksi en olekaan sitä mieltänyt. Varmasti oikein tervetullut ja hyödyllinen vinkki monelle. :)