Ajattelin, että voisin jakaa teille vähän asunnonetsintäkuulumisia. Olemme etsineet uutta kotia nyt noin vuoden, katselleet kohteita yleisestä mielenkiinnosta pidempäänkin. Tiedämme siis tarkasti paitsi omat tarpeemme ja realitettimme myös alueen tarjonnan.
Ensimmäinen kohde, josta toden teolla kiinnostuimme, tuli myyntiin sen ainoan viikonlopun aikana, jolloin emme kyseisen vuoden aikana olleet Suomessa – ja se kohde myytiin heti.
Tiedän, miten pieniä murheita nämä maailman mittakaavassa ovat, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa tästäkin, sillä uskon, että moni asunnonetsijä tunnistaa tunteen.
Kaiken kutkuttavan tulisiko se oikea Oikotiellä tänään -odotuksen, ihanan haaveilun, innostavan suunnittelun ja inspiroivien remonttikuvien tallentamisen keskellä saa myös käydä läpi todella kouraisevia turhautumisen, harmituksen ja pettymyksen tunteita.
Välillä tuntuu, että Oikotie on oikea perheenäidin Tinder. Odotat epätoivoisesti, että se oikea tulisi vastaan, ja mietit, kuinka paljon omista kriteereistä viitsii elämänkumppania etsiessä joustaa. Niille ghostaajille, jotka vain poistuvat palvelusta ennen ensimmäisiäkään treffejä, tekisi mieli antaa kuulla kunniansa.
Henkilökohtaisesti olen tällaisissa asioissa vähän hihhuli: uskon, että elämässä asiat menevät niin kuin on tarkoitettu. Yritänkin takoa itselleni, että se ei ollut sattumaa, että olimme juuri nyt poissa. Kohde ei ollut meille tarkoitettu, ja myöhemmin ymmärrämme, miksi.
Mutta nyt ensimmäistä kertaa rakentava ajattelu on vaikeaa. Kun totta puhuen siinä se olisi ollut, ihan meidän perheelle sopiva, budjettiin menevä ja saman päiväkodin lähellä ollut koti – ei edelleenkään mikään unelmatalo, koska sellaista ei nyt näiltä leveyspiireiltä ole realistista löytääkään, mutta oikein hyvä, täysin tarpeitamme vastaava koti.
Mitä tällä postauksella yritän sanoa, en oikein itsekään tiedä. Kai haluan puhdistaa mieltäni kirjoittamalla, kertoa rehellisesti turheuttavistakin tunteista ja lähettää vertaistukea muille asunnonetsijöille. Pohtia elämää: meneekö kaikki tosiaan niin kuin on tarkoitettu vai onko kyseessä vain köyhän naisen defenssimekanismi?
Kaiken harmituksenkin keskellä olen ratkaisuhaluinen ihminen, ja yleensä asiassa kuin asiassa heti, kun olen saanut pahimman kiukun purettua, sisuunnun jatkamaan kahta kauheammin. Se hyvä puoli huonossa ajoituksessa oli, että sen ansiosta tajusimme, ettemme ole olleet riittävän valmiita muutenkaan. Otimmekin samantien ryhtiliikkeen muutaman asian hoitamisen kanssa, niin ensi kerralla meidän pitäisi olla muutenkin valmiimpia ja viisaampia toimimaan heti.
Ehdin jo rytäkässä miettiä keittiönkin ja tilata lisää lattiamalleja. Annan siis itselleni luvan elää illuusiossa, että eihän tästä puutu enää kuin yksi pienen pieni yksityiskohta, itse talo vain.
Sellaista täällä. Pidän peukkuja kaikille teille uutta kotia etsiville kohtalontovereille!
Täälläkin asunnon metsästys projekti ollut käynnissä, tosin vuokra sellaisen. Siltikin välillä meinannut harmaita hiuksia tulla, kun kaikki itselle sopivat asunnot menevät heti sivu suun tai joku toinen on kerinnyt juuri ennen minua kyselemään asunnosta ja sitten ottanut sen. Itsekin uskon, että kaikella on tarkoitus ja monien ohimenneiden asuntojen myötä nyt tärppäsi ja juuri siltä alueelta, mistä aina olen haaveillutkin. Loppuviimeksi siis etsintä ja odottelu kannatti. :)
Moikka ja kiitos kokemuksista! Vuokra-asunto se on ihan yhtä paljon kodin etsimistä sekin. :) Siis uskon! Näin olen kuullutkin, että vuokra-asuntoihin saattaa tulla ihan hurja määrä kiinnostuneita paikalle. Oi miten olen onnellinen puolestasi, onneksi olkoon! <3 Tosi ihana, että lopulta tärppäsi ja odotus palkittiin, vieläpä tosiaan ihan oikealta alueelta. Ihana, kun jaoit tarinasi. Tämä on lohdullista meillekin. Siis hyvillä mielin etsimistä jatkamaan. :)
Voih, I feel you! Me olemme myöskin harkinneet uuden kodin etsimistä, tosin täällä Englannissa se on jo ihan oma show itsessään koska oma asunto pitää pistää markkinoille ja myyntipöyrät pyörimään ennenkuin voi edes tehdä tarjouksen uudesta. Joka onkin sit aika hankalaa koska sitten pitää luottaa että uusi koti löytyisi nopeasti. Ja kuten siellä, meilläkin on tarkat speksit ja sen uuden kodin pitäisi löytyä hyvin tiukkaan rajatulta alueelta..Täällä asuntojen ostot menee ketjuna joten helposti koko prosessiin menee 4-6 kk ainakin (siitä kun tarjous on hyväksytty, siihen kun pääsee muuttamaan).Joten saa nähdä, mitä päädytään tekemään.
Sen verran hihhuli olen minäkin että uskon että se asunto ei ollut tarkoitettu teille, ehkä jokin vielä parempi ratkaisu tulee eteen seuraavaksi! Pidän kovasti peukut pystyssä että löydätte ihanan, teille sopivan uuden kodin pian!
Oletteko tekin! Onpa kiinnostavaa kuulla. Alan heti elää hengessä mukana ja ihana päästä seuraamaan myös teidän kodin etsintää. :) Vaikka siis kyllä, uskon! Siis että Englannissa se on ihan oma juttunsa. Siinä tosiaan täytyy ottaa ihan erilailla riski, kun pitää laittaa oma koti myyntiin ennen uuden löytämistä. Siinä ei kai auta muu kuin luottaa siihen, että kaikki järjestyy ja elämä kantaa, ja että kaikki menee lopulta juuri niin kuin on tarkoitettu. Kärsivällisyys tässä kyllä on kärsimättömillä ihmisillä koetuksella. ;) Onneksi asiaa ei ehdi ihan koko ajan miettiä, mutta joskus tulee niitäkin päiviä, kun vain Oikotie sauhuaa kuin viimeistä päivää, että kodin on löydyttävä NYT. :D Kiitos ihanista toivotuksista ja kaikki samat sinne! Lupaa kirjoitella, miten asiat etenevät. :)
Itsekkin samalla alueella asuvana (bongasin sinut joskus kärryttelemässä🙈) tiedän että asunnot vaihtavat paljon myös omistajaa ilman oikotietä. Olen huomannut, että asunnot vaihtavat omistajaa ihan alueen kierrätyspalstalla sekä puskaradiossa. Suosittelisinkin ihan puhumaan kaikille että haluaisitte uuden kodin, se voi löytyä yllävänkin käänteen kautta, eihän sitä tiedä että vaikka päiväkotikaverin perheellä on samat ajatukset ja heillä olisinkin juuri teille sopiva koti 😊
Me olemme aikoinaan ostaneet tontin ko alueelta ja jälkikäteen kuulin, että moni muukin olisi sen halunnut. Onneksi kerettiin ekaksi, nimittäin en voi kuvitella asuvani muualla enään 😊
Eikä! :D Tule ensi kerralla moikkaamaan! Ihan totta, hyvä huomio. Se on juuri näin, kaikki asunnot eivät ehdi edes Oikotielle asti. Olemmekin jo avanneet jonkin verran suutamme ja täytyy aktivoitua ilmoittelussa vielä lisää. :) Olen osittain myös huojentunut, että koti ei vielä ole löytynyt, kun miehelläni on lopputyö niin pahasti kesken, mutta toisaalta tietysti samaan aikaan toivomme, että pian tärppäisi, ja nyt keväällä tosiaan ajattelimme itsekin aktivoitua. Tosi ihana, kun viihdytte alueella yhtä hyvin! Mahtavaa, että teillä kävi tuuri, ja varmasti, kun tietää taustat, sitä osaa arvostaa nykyistä kotia ja tonttia entistä enemmän. :)
Mekin etsimme omaa seuraavaa kotia, n. 100neliöistä rivitaloa Etelä-Espoosta.. Tuntuu olevan aivan kiven alla.
Misä päin te etsitte, jos saa kysyä ? :)
Kiva kuulla teidän etsinnöistä! Etelä-Espoo taitaakin olla kovin suosittu ja uskon, että hyvät kohteet menevät nopeasti. Pidän paljon peukkuja, että pian olisi teidän vuoro! En ole sitä sen erityisemmin tarkentanut, mutta Pohjois-Helsingistä. :)
Kuulostaa niin tutulta. Koska myöskin meillä oli kriteerit tiukat ja sijainti tarkka ja toki budjettikin rajallinen, etsimme kaksi vuotta, kunnes pari viikkoa sitten tärppäsi, juuri ennen lomamatkaamme. Jos kohde olisi tullut myyntiin seuraavalla viikolla, olisimme olleet ulkomailla. Siitä tuli itsellekin fiilis, että näin oli tarkoitettu.
Hurjasti tsemppiä etsintään, kyllä se oikea tulee vastaan. Me elämme seuraavia jänniä aikoja, kun oma on lähdössä myyntiin.
Moi Heidi ja kiitos lohduttavasta tarinasta! Meni oikein kylmät väreet. Siis todella, ajattele, miten pienestä teillä oli kiinni. Kyllä siinä väistämättä tulee sellainen olo kuin elämällä olisi näissä näppinsä pelissä. Ihanaa, että saitte lopulta kahden vuoden kärsivällisen odottamisen jälkeen teille sopivan kodin ja onnea myös tulevaan asunnonvaihtoprojektiin!
Me etsimme tätä nykyistä puoli vuotta ja nyt olemme aktiivisesti etsineet samat puoli vuotta. Ei siis niin pitkään kuitenkaan, että kyllä tässä vielä ehtii. Ja totta puhuen ihanteellinen remontti- ja muuttoaika meillä olisikin vasta vähän myöhemmin, kun mieheni opiskelut ovat päättyneet, että siinä mielessä hyväksyn tämän ”tappion” aika hyvin vaikka harmittaakin. :) Ei kun uusia kohti! Kiitos paljon tsempeistä! <3
Moikka,
Tunnistin niin tunteesi! Me olemme asuneet koko aikuisiän tällä samalla alueella Etelä-Espoossa. Viimeisintä kotia etsiessämme aloin jo todellakin turhautua kun sopivan kokoista/hintaista/jne asuntoa ei tuntunut löytyvän millään. Ehdotin miehelle parin vuoden oikotiellä roikkumisen ja kiinnostavien yhtiöiden laputtamisen jälkeen, että katsoisimme jo vähän muitakin lähialueita, mutta hän pysyi vankkana kannassaan ja kriteereissään että kyllä se hyvä lopulta löytyy. Ja niin löytyi, ihana koti jota nyt on rempattu oman näköiseksi. Olen todella tyytyväinen että oltiin kärsivällisiä ja varmaan oli tuuria muutenkin matkassa tällä kertaa. Tsemppiä teille, toivotaan että koti löytyy pian!
Kiitos Satu! Tämä oli tärkeä ja lohdullinen kommentti. Mekin olemme välillä pohtineet alueen laajentamista, mutta olemme niin juurtuneita alueelle, että emme haluaisi sitä tehdä. Eikä vielä ole mitään tarvettakaan, kun tässä on ”vasta” puoli vuotta kunnolla etsitty. Täytyy siis vain jatkaa kärsivällisenä ja toiveikkaana, ja onneksi viihdymme oikein hyvin myös nykyisessä kodissa. :) Todella ihana kuulla, että teidän odotuksenne palkittiin. Onnea näin jälkikäteen! Se vain vahvistaa tunnettani, että ei tässä todellakaan kannata vielä miettiä mitään suunnitelma b:tä, kun etsiä nykyisillä kriteereillä ja malttaa vain. :) Kiitos mukana elämisestä!
Asuntokuume on kyllä paha iskiessään. Maaninen oikotien päivitys ei lainkaan helpota vaan pahentaa oireita ;)
Me remontoimme juuri uutta kotiamme, joka täyttää onnekkaasti kaikki ehdottomat kriteerimme turvallisesta koulumatkasta lähtien ja lisäksi yllättäen lähes kaikki toivelistan elementit. Kriteeristö sijainnista lähtien oli tiukka, joten on lähes käsittämättä, miten nopeasti se tuli vastaan. Tokihan sitten valtavan remontin tarpeessa, mutta silti.
Itse uskon vähän ristiriitaisesti siihen, että ennemmin kuin omista toiveista luopumista, kannattaa pikemmin täsmentää kriteereitä. Tarjokkaita on ehkä vähemmän, mutta ainakin tietää juuri, mitä haluaa; jos ei ihan tarkkaan tiedä, mitä katsoo, kaikki ehdokkaat voivat tuntua vähän ”harmaalta”. Tässä pitää olla toki sitten hyvinkin realistinen siitä, mihin oma budjetti ja esim remonttihalut taipuvat. On kuitenkin helpompi tunnistaa muokattavan kohteen potentiaali, kunhan tietää tarkemmin, mitä haluaa. Ja jotenkin hassusti uskon, että tällainen tarkempi kriteeristö tuo parempaa energiaa ja karmaa asunnonhakuun vetovoiman lain kautta (tämä ehkä perustuu siihen, että uusi kotimme tuli oikotielle heti sen jälkeen, kun oikeasti olimme kirjoittaneet ylös mitä tarkkaan edellytämme ja mitä kaikkea toivomme). Vetovoiman laki voi tietty olla lähinnä suurta taikauskoa, mutta jotenkin se tuntuu asuntokaupoilla aika usein kuitenkin näyttäytyvän..Anyway, tsemppiä asunnonetsintään. Kyllä sen oikean sitten tunnistaa :)
Moi Aino ja kiitos tosi kivasta kommentista! Ihana lukea näitä tarinoita. No sepä. ”Onneksi” meidän elämä on myös kaikkine osa-alueineen sen verran täyttä, että siellä Oikotiellä ei ehdi ihan koko aikaa roikkua, mutta välillä tulee niitä sen on löydyttävä nyt HETI -puuskia. ;)
Niin lohdullinen ja positiivinen kokemus, kiitos paljon jakamisesta! Todella kiva kuulla, että löysitte lopulta sen, mitä etsittekin – erityisesti tarkoilla kriteereillä.
Olen itse asiassa kanssasi tismalleen samaa mieltä. Olen jo aikaisemmin, varmaan silloin puolisen vuotta sitten listannut blogiinkin tarkasti ne kriteerit, joita toivomme, ja ne ovat yhä pysyneet samana, jolleivät jopa kirkastuneet. Uskon, että tarkka kriteerilista voi monesta tuntua siltä, että vaatii liikaa tai rajaa vaihtoehtoja ulos, mutta mielestäni näin suuressa päätöksessä ei voi ihan liikaa joustaakaan, jos kuitenkin kriteerit ovat realistiset ja budjettiin mahtuvat. Nimenomaan, kyllä sen sitten tunnistaa! Vaikka joku kriteereistä ei täyttyisikään, yhdestä en tingi: kodin pitää tuntua, kaikkine virheineenkin siltä, että juuri sinne haluaa muuttaa. Tällaista tunnetta en ole tosiaan saanut puoleen vuoteen kuin tästä yhdestä kohteesta, joka meiltä nyt meni sivusuun.
Vetovoiman lakiin tarttuakseni teimme alkuvuodesta Asennemedian työhyvinvointipäivässä aarrekartan (josta minun pitäisikin vielä kirjoittaa) ja jostain syystä halusin vielä sen jälkeen tehdä seuraavasta kodistakin aarrekartan – vaikka jo tiesin, millaisia asioita seuraavalta kodilta toivomme ja vaikka tyylimmekin on selkeä. Askartelu jäi viimeistelemättä, mutta jotenkin haluaisin edelleen tuon kollaasin esille, että näkisin sen joka päivä ja menisin siten kohti oikeaa suuntaan. Eli sama juttu, tietynlaista uskoa minulla tämäntyyppisiin ”hihhulointeihin” on. ;)
Kiitos paljon tsempeistä ja vertaistuesta! Tällä jatketaan kohti uusia etsintöjä. :)
Siis ehdottomasti se tärkein kriteeri on, että sen pitää tuntua kodilta. Paria listan ehdottomat edellytykset täyttävää kandia ehdittiin käydä katsomassa ennen the onea, ja heti sisäänastuessa tuli fiilis, ettei tämä ainakaan. Oikeastaan juuri tällaisen fiiliksen jälkeen päätinkin, että nyt oikeasti kirjataan tarkemmin ylös, mitä juuri etsimme, paitsi tiettyä huone- ja neliömäärää, ettei turhaan uhraa energiaa näihin välittömiin turn off’hin. Koska pelkällä fiiliksellä ei voi tehdä elämänsä yleensä kalleinta kauppaa, on hyvä olla myös ne kriteerilistat messissä mukana 😄
Meilläkin oli ensisijaisesti haussa remppakohde, pitkälti myös siitä syystä, että tuntui omien mieltymysten olevan ihan liian spesifejä valmiina löytymään. Näissä kohteissa pitää vaan osata hahmottaa potentiaali (ja hintalappu sille), minkä takia koin tosiaan korostuneen tärkeäksi, että tiesi tasan, mitä on etsimässä. Toki tässä ulkoistetunkin remppapölyn keskellä tulee välillä väkisinkin mieleen, miksi moni jättää vastaavat väliin..
Tsemppia etsintoihin! Oletteko aikeissa ostaa valmiin asunnon, joka ei tarvitse remppaa, vai projektikohteen vai kayko kumpi vaan?
Me olimme aikoinaan lomalla ja tutkimme sadeaamuna asuntoilmoituksia kun tama kotimme tuli vastaan. Otimme yhteytta myyjiin ja jannitimme, ettei kukaan vaan tekisi tarjousta lomamme aikana. Onneksi kaikki sujui hyvin ja saimme asunnon. Sen jalkeen alkoikin remppa 😮
Kiitos paljon, Elina! Periaatteessa käy kumpi vaan, mutta näin tarkalla maulla pidän valmiiksi remontoitua kohdetta epärealistisena, joten mieluiten remppaisimme itse. ;) Ihana, kun päädyitte saamaan kodin! Se on niin kokonaisvaltaista jännittämistä se, kun oikealta tuntuva koti asuu kohdalle: että tuntuuko se paikan päälläkin yhä oikealta, eihän kukaan ehdi ennen ja niin edelleen. Ja tosiaan nopeasti sitten kuherruskuukausi uuden kohteen kanssa loppuu, kun alkaa remontin kanssa tositoimet. :D Yritän olla liikaa miettimättä, miten me sen vaiheen kahden pienen lapsen kanssa hoidamme – ulkoistamalla kaiken todennäköisesti. :)
Moi, me etsimme viime vuonna uutta kotia helmikuusta lokakuuhun. Kahdesta kodista tarjosimme ihan tositarkoituksella mutta molemmat menivät ohi. Se harmitus oli valtavaa ja ihmettelin että miten voikin tuollainen asia saada aikuisen ihmisen niin pois tolaltaan. Opin kuitenkin noista sivusuun menneistä kohteista muutamia kikkoja ja yksi niistä tuli todella tarpeen kun the koti sitten kolmannen kerran osui kohdalle (kannattaa lukea asunnonvälityksen eettinen opas ja käsirahan ja vakiokorvauksen suhde ja laittaa aina tarjoukseen käsiraha jos vain mahdollista). Nyt olemme asuneet pari kuukautta uudessa kodissa ja ymmärrän, miksi juuri vasta tämä oli meille se oikea :)
Moi Laura! Pahoittelut, että vastaan kommenttiisi näin viiveellä. Ihana, kun kerroit teidän tarinan! Siis eikö, juuri se fiilis, että kuinka nyt voikin aikuista ihmistä näin paljon harmittaa, että tekisi mieli tehdä taaperot ja ottaa pienet itkupotkuraivarit. :D Niin kiva rohkaiseva tarina teillä, kuinka lopulta kaikki meni niin kuin kuuluikin. Kiitos, kun jaoit! Juuri tällaisia positiivisia tarinanloppuja tuntuu nyt tärkeältä lukea. :) Erittäin tärkeä muistutus: kyllä, käsirahan olemme valmiita lisäämään tarjoukseen ja muutenkin nyt valmiimpia toimimaan. Se hyvä puoli tästä pettymyksestä oli, että varasimme heti pankkiajan, ja nyt ovat nekin asiat vielä kirkkaampia seuraavaa mahdollisuutta varten. Nauttikaa teidän the one -kodista! <3
Itsekin uskon siihen, että kun se oikea osuu kohdalle niin sen te sitten saattekin, eli häntä pystyyn vaan! Joskus pitää odottaa pitkäänkin, mutta kun se close-enough-unelmakoti löytyy, sen tuntee joka solulla ja sitten ei muuta kuin ”shut up and take my money” :)
Juttusi sai muistelemaan sitä kun meillä oli 2017 sama etsintä meneillään. Löytyi tosi kiva potentiaalinen asunto (voisin muuttaa vieläkin siihen), mutta epäröimme ja kohde ehti mennä. Kun kului kuukausia eikä vastaavaa löytynyt, ajoin yksi päivä ko. taloyhtiön pihaan ja kävin siellä vielä pyörimässä, märehtimässä ja katsomassa mitä tulikaan menetettyä, ehkä ajatuksena oppia siitä jotain…? Turhautti sen verran että taisin vähän vääntää itkuakin. :D Noh, sinä samana iltana kun selailin oikotietä tuli eetteriin uusi ilmoitus vielä kivemmasta kohteesta – vain 400m päässä tästä mitä olin käynyt katsomassa! Soitettiin heti myyjälle ja seuraavana päivänä jätettiin tarjous joka menikin läpi. Tuli kieltämättä sellainen olo, että jotain kohtalon johdatusta siinä oli.
Heippa Minna ja kiitos kommentista! Shut up and take my money, on juuri se, millä seuraavaan oikealta tuntuvaan kohteeseen mennään. :D Tässähän emme edes ehtineet käydä näytössä, joten yritän uskotella itselleni, että ehkä se ei olisi omalta kodilta tuntunutkaan. ;) Ihana, kun jaatte niin rehellisesti näitä kokemuksia! Siis todellakin ymmärrän tuon, että ajaa vielä talolle vääntämään veistä haavassa ja itkutkin tirauttamaan. Se on osa sitä, että mahdollisuudesta pystyy päästämään irti ja että menetyksestä osaa ottaa kaikki opit viisastuneena talteen. Meillekin tämä oli ennen kaikkea tilaisuus sisuuntua: varasimme heti pankkiajan, mikä oli valtavan hyödyllinen juuri tästä shut up and take my money -näkökulmasta, ja toiseksi saimme meidän omassa kodissa yhden piiiiitkään roikkuneen projektin maaliin. Eli oikeastaan tällä ohi menneellä kohteella oli varmasti tärkeämpi rooli kokonaisuudessa kuin ymmärrämmekään. Ihan mieletön tarina teillä! Rakastan näitä ”kohtaloita”. Ne antavat niin paljon uskoa tähän hommaan. Onnittelut kodista vielä näin jälkikäteen ja kiitos vielä, kun jaoit!
Argh, tiedän niin tuon tunteen!! Kun on jo ehtinyt nähdä itsensä elämässä siinä kodissa ja miettinyt, minkälaisen keittiönpöydän ostaisi ja miten omat tavarat asettuisivat taloon. Sitä tuntee suurta löytämisen riemua – ja sitten joutuukin kohtaamaan menettämisen pohjattoman surun.
Onneksi tuo tunne menee yleensä nopeasti ohi – ainakin, jos uskoo siihen, että Se Oikea odottelee vielä jossakin tulevansa löydetyksi. <3
Moi Hanna, siis eikö! Miten sitä ehtiikin visioida jo niin monta asiaa päässään, vaikka ei ole koko talossa käynytkään. Kodin etsiminen on kyllä todellista tunteiden vuoristorataa. Toisaalta sitä enemmän se sitten palkitsee, kun sopivan lopulta löytää. :) Siinä mielessä olen positiivisin mielin, että osa minusta on huojentunut, ettei tähän sumaan, kun mieheni tekee vielä parisen kuukautta intensiivisesit lopputyötään, tullutkaan isoa remppa- ja muuttoprojektia. Ajankohdallisesti myöhemmin on siis huomattavasti parempi, mutta tietenkään oma kärsivällisyyteni ei tunteiden puolesta aina ole samaa mieltä, vaikka järki niin toitottaakin. Mutta ei muuta kuin eteenpäin, ja onneksi meillä on niin kiva piha, että jos tässä ollaan vielä kesän yli, niin sekin tuntuu varmasti kaikessa grillailurentoutumisissaan hyvältä. :)
No näinhän se monesti menee! Ja sitten, kun se lähdön hetki koittaa, huomaakin yllättäen tuntevansa suurta haikeutta – voi tulla jopa sellainen olo, että mitä meninkään tekemään! :-D
Kyllä se sopiva sieltä tulee – koskaan ei tiedä, mitä seuraavan kulman takana odottaa. <3
Tälläkkin sama asunon metsästys ja samat tunteet on käynyt läpi ja vuosi. Pitää laitaa parempi filis ja etenpääin mennä.
Joskus on vaan ollut niin raskasta, koska väliaikanen paikka joka on toisen oma eikä meidän. :/ niin se aiheutaa stressia ja ärsytävää filistä kyllä.