Kollegani jakoivat juuri vähän aikaa sitten mainioita hauskoja, jo pian kymmenen vuotta vanhoja blogipostauksia, joissa sisällöksi riitti asia kuin asia: vaikka vinkki, että veden voi tuunata sitruunalla! Mitä te lukijat tekisittekään ilman meitä lifestyle-blogeja.
Nyt mietin, onko tämä postaus samaa kymmenen vuotta vanhaa tasoa, mutta jaan sen kuitenkin: tässä tulee vinkki todella nopeaan ja helppoon ystävänpäivän tarjoiluun.
Tyttäreni yksi 4-vuotissyntymäpäivätoive oli saada Pipsa Possun tapaan aamiainen sänkyyn. Koska hän rakastaa sydämiä ja vaaleanpunaista, ideoin hänelle tällaisen leivän, ja nyt vasta jälkikäteen tajusin, miten se sopii ystävänpäiväänkin.
Sydämenmuotoinen leipä on Lidlin paistopisteeltä. Levite on tavallista maustamatonta tuorejuustoa, johon lisäsin hieman punajuurisäilykkeen mehua – esimerkiksi sulanneiden pakastemansikoiden mehu kävisi varmasti yhtälailla.
Mehua kannattaa lisätä aluksi vain ihan vähän, sillä jo pieni tippa värjää aika paljon (samasta syystä maku ei punajuuressakaan pistä läpi). Tuorejuustosta voi sekoitaa tasaisen vaaleanpunaisen tai sitten tehdä tarkoituksella liukuvärjätyn ja unicorn-henkisen. Leivän voi toki myös viimeistellä, millä tykkää: vaikka juustolla, mansikoilla ja basilikalla.
On leipävinkin tärkeydestä mitä mieltä hyvänsä, niin tämä ainakin on tärkeää: Hyvää ystävänpäiväviikkoa teille kaikille! Te virtuaaliystävinä ja -yhteisönä olette minulle syy kirjoittaa blogia jo kahdeksatta vuotta. Kiitos, kun pidätte yllä luottamuksen ilmapiiriä ja sydämellistä tunnelmaa, jaatte vertaistukea ja vain olette siellä.
Voi miten liikkis synttaritoive! Ja mahtavaa etta se on aineeton lahja / elamys, eika vaan lelu (joskin voin kuvitella etta niitakin listalla oli). Sujuiko aamiainen hyvin?
Neuleesi on kaunis ja niin lampiman oloinen talvipaivaksi. Klassikko, josta on iloa monelle vuodelle.
Kiitos itsellesi blogista ja elamanmyonteisesta asenteesta. Blogia lukiessa tulee aina sellainen fiilis, etta istuisi kahvin aaressa ystavan kanssa ja parantaisi maailmaa. Hyvan ystavanpaivaa sinne!
Moi Elina! Niin minustakin oli symppistä. Kyselin useaan otteeseen, mitä synttärisankari toivoo ja vastauksia tuli neljä: mansikkakakku, lunta, ilotulituksia ja aaminen sänkyyn. Ihmettelin, mistä hän on keksinyt aamiaisen sänkyyn, koska me syömme juhlapyhinäkin pöydän ääressä, mutta kertoi, että no Pipsa Possusta. :D Leluja ei toivonut, mutta ilahtui kyllä kovasti Frozen-nukeista ja muista. ;) Aamiainen sujui ihanasti. Sankari odotteli sängyssä kruunupanta päässä ja nautiskeli pitkään ja hartaasti leipänsä ja marjansa ja pillimehunsa. :D
Kiitos neulekehuista! Sitä onkin tullut käytettyä tosi paljon ja toisin kuin jotkut A-linjaiset neuleet, tämä pussimainen sopii kivasti myös hamealaosien kanssa.
Aivan ihanasti sanottu, juuri tuota toivonkin blogini olevan! Ja samat sanat takaisin: aina kommentteihin vastatessa tulee sellainen olo kuin olisi kahvitauolla ystävien kanssa. Kiitos siis sinulle Elina! <3
Kommentoin harvakseltaan mutta nyt tuntui taas hyvältä hetkeltä tulla kiittämään blogistasi <3 Tämä on ihana paikka, kun avaan blogisi tiedän että tulee vain positiivisia fiboja ja usein myös hyviä vinkkejä. Myös kommentointi tässä blogissa on ihanan myönteistä ja siinäkin mielessä tämä on sellainen todellinen hyvänmielen blogi. Vaikka itseäni eivät enää kosketa pikkulapsiaiheet, jätän ne yleensä yksinkertaisesti vain lukematta. Onneksi tässä blogissa on paljon muutakin kivaa, ja kuvat ovat aina ihania. Sinulla on niin kaunis tapa myöskin kommentoida kommentteihin, siinä yksi suuri syy varmaankin siihen miksi tämä blogi on säilynyt niin myönteisenä ja kivana. Kiitos siis sinulle.
Tosi ihana, kun kommentoit nyt. Lämmin kiitos Lilja sanoistasi, ne merkitsevät minulle tosi paljon. <3 Toivoisinkin, että blogini olisi teille lämminhenkinen paikka tulla lepäämään arjen kiireistä, hakemaan vinkkejä ja saamaan vertaistukea. Ja siis todella: en voi tarpeeksi korostaa, miten paljon arvostan sitä, että kommenttikentässä on aina ystävällinen ja ymmärtävä sävy. Sehän ei tarkoita, etteikö elämän haasteistakin saisi puhua, mutta se, että keskustelu tapahtuu aina kaikkia osapuolia kunnioittavasti ja kannustavasti, on minulle ensiarvoisen tärkeää. Juuri niin ajattelenkin, että koska kirjoitan nykyään ihan kaikesta mieleentulevasta, kaikki aiheet eivät tietystikään samanlailla kiinnosta kaikkia, ja sitten ilman muuta kannattaa vain skipata ei-omaan elämään osuvat sisällöt. Aina saa myös jättää juttutoiveita, toteutan niitä parhaani mukaan. :) Kiitos vielä ihanasta kommentista ja palautteesta sekä siellä olemisesta!