Miten teillä menee? Toivottavasti te jaksatte paitsi fyysisesti myös henkisesti olosuhteisiin nähden hyvin. Henkilökohtaisesti olen onnellinen, että meidän kotoilu- ja etätyöyksikössämme on henkilö, joka ei pelkästään pukeudu, vaan pukeutuu mekkoon, koruihin ja hiusasusteisiin. Se tuo esimerkkiä ja ryhtiä omaan legginssit ja miehen huppari -päivänasuun. Majassa olen käynyt jo muutamaan otteeseen ja voin lämpimästi suositella pään piiloon laittamisen ja turvallisessa suojassa oleskelemisen terapeuttisia vaikutuksia.
Minun on pitänyt koko alkuvuoden kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjasta. Prokrastinaatiosta on joskus hyötyäkin – tässä poikkeustilanteessa kiitollisuuspäiväkirjan esiin nostaminen on tärkeämpää kuin koskaan.
Itse olen aina edustanut sitä koulukuntaa, että kaikki tunteet, negatiivisetkin, ovat sallittuja ja kaikesta pitää voida puhua. Samanaikaisesti minulle on selvää, kumpia tunteita esimerkiksi tällaisessa poikkeustilanteessa haluan vahvistaa ja ruokkia: pelkoa, ahdistusta ja huolta vai myönteisyyttä, ratkaisuhaluisuutta ja toiveikkuutta.
Huomaan itsessäni välittömästi eron henkisessä hyvinvoinnissa sen mukaan, selaanko lamaantuneena klikkiotsikoita vai luenko esimerkiksi voimaannuttavaa kirjaa tai pohdinko kiitollisuudenaiheita, ratkaisuja ja mahdollisuuksia. Tästä syystä haluan tarjota teille valoisuutta myös blogissa. Omalla kokemuksellani haluan lämpimästi kannustaa kokeilemaan kiitollisuuspäiväkirjaa, tosiaan nyt enemmän kuin koskaan.
Kiitollisuuspäiväkirjaan voi ottaa selvän rutiinin. Tunnetuin on varmasti kirjata kiitollisuudenaiheita joka ilta ennen nukkumaanmenoa virittämällä mieli levollisille taajuuksille. Vähintään yhtä kiinnostava näkökulma on aloittaa aamu kirjoittamalla ylös esimerkiksi kiitollisuudentunne siitä, miten mielenkiintoinen tapaaminen on edessä.
Itselleni en ole asettanut sääntöjä kiitollisuuspäiväkirjaan, vaan minulle sopii joustava tapa: kirjoitan silloin kuin kirjoitan niin paljon kuin kirjoitan. En kirjaa kiitollisuudenaiheita tietylle päivälle, vaan jatkan vain listaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäin.
Jokaisen kirjoituskerran jälkeen tulee lämmin ja rauhallinen olo – vähintäänkin lämpimämpi ja rauhallisempi olo. Sen lisäksi, että kiitollisuuspäiväkirjaa täyttää, myös sen aikaisempia merkintöjä kannattaa palata lukemaan. Ai niin tuokin hyvä asia, ja tuo.
Oman kiitollisuuspäiväkirjani aloitin alkuvuodesta luettuani Vappu Pimiän ja Johanna Huhtamäen Valon antajat. Kirjassa käsitellään kiitollisuuden vaikutuksia tieteeseen perustuen, mikä itselleni on juuri se kiinnostava näkökulma: faktaa kiitollisuudesta voimavarana.
Kiitollisuuspäiväkirjalla en tarkoita tosiasioiden kieltämistä. Nyt on todella monella kova terveydellinen ja taloudellinen huoli, eikä se huoli tietenkään yhdellä kiitollisuuspäiväkirjalla poistu. Jos siltä tuntuu, voi rinnalle ottaa huolipäiväkirjan. Ahdistavat ja pelottavat tunteet voi olla hyvä kohdata niin, että nekin kirjaa päivittäin (hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa) keskitetysti ylös, mikä helpottaa sitä, ettei huolia pyöritä mielessään koko päivää. Sen jälkeen, kun huolet on saanut mielestä pois, on toivottavasti keveämpi mieli nähdä loppupäivä kirkkaammin kiitollisuutta.
Eikä tässä kaikki päiväkirjat. Kiitollisuuspäiväkirjan ja huolipäiväkirjan lisäksi ajankohtaiselta tuntuu koronapäiväkirja. En ole koskaan pitänyt perinteistä päiväkirjaa, mutta ajattelin, että tässä poikkeustilanteessa kirjaan ihan vain jokaiselta päivältä muutaman ranskalaisen viivan, mitä olen ja olemme tehneet, mitä ajatuksia on herännyt, olenko pystynyt tekemään jotain auttaakseni ja mikä mieliala on.
Koronapäiväkirja varmasti omalta osaltaan rauhoittaa mieltä ja rytmittää arkea. Jälkikäteen voi olla eheyttävää lukea, mistä on selvitty – koska tästäkin selvitään.
En ole pitanyt kiitollisuuspaivakirjaa, mutta olen kylla monesta asiasta kiitollinen ja tassa muutama isompi ja pienempi esimerkki
* Omat ja miehen vanhemmat, sisarukset ja ystavamme ovat kaikki terveita ja myos me itse
* Teknologia jonka avulla voin pitaa yhteyksia kaikkiin
* Katto paan paalla
* Tyopaikka on ainakin talla hetkella vakaa ja voin tehda etatoita
* Voimme olla omalla pihalla raittiissa ilmassa ja se tarvitsee kunnostamista talven jalkeen
* Alueellamme on paljon puistoja joissa voi kavella kunhan pysyy kaukana muista ihmisista
* Jaakaapissa, pakastimessa on ruoka-aineksia moneksi viikoksi; ihan hyva kun rajoituksia alkaa tulla https://www.independent.co.uk/life-style/food-and-drink/coronavirus-supermarket-rationing-elderly-rationing-sainsburys-asda-lidl-tesco-iceland-a9409256.html. Nakojaan tama tapa on iskostunut takaraivoon mummini ja aitini myota, heilla kun oli/on kaapit aina taynna
* Pino lehtia ja kirjoja luettavana, viime viikolla ehdin jo miettia heitanko lehtia roskiin kun en ehdi lukemaan – onneksi en heittanyt
* Hyvat leffat ja sarjat Netflixilla, Amazon Primella, NowTV:lla ja muiden tv-yhtioiden streaming-palveluilla
* Kadumme asukkien WhatsApp-ryhma jossa voi pyytaa apua kaytannon hommiin, kuten kaupassa kayntiin ja koululaisten laksyihin. En tunne naapureitamme kovin hyvin, joten plussa tassa virustilanteessa olisi tuntea heidat paremmin.
* Kasipainot ja jumppamatto seka Youtuben kuntovideot – who needs the gym anyway?
Voisin jatkaa listaa loputtomiin, mutta lisatkoon muut tahan. Pysykaa terveina ❤
Kiitos, kun joit! Aivan ihana lista. Siitä tulee muuten tosi hyvä mieli siitäkin, kun lukee toisten kiitollisuudenaiheita. :) Ja ihan saman tunnistan: kiitollinen tulee oltua isoista mutta sitten taas toisaalta myös ihan pienistä arkisista asioista – aina, mutta nyt ihan erityisesti. Samoin kiitos, terveyttä sinne! <3
Kiitos tästä blogista! Aiemminkin tämä blogi on tuonut realistista mielenrauhaa ja nyt se on todella tarpeen.
Lämmin kiitos kommentista! Et tiedäkään, miten tärkeiltä sanasi tuntuvat. Realistista mielenrauhaa on aivan ihanasti sanottu. Jos sitä voin tarjota, koen suurta merkityksellisyyden tunnetta bloggaajana. Kiitos, että saan kirjoittaa teille ja olette siellä!
Ihan samaa olen pohtinut; nyt on pidettävä jonkinlaista päiväkirjaa nimenomaan tästä ajasta, jota myöhemmin varmaan analysoidaan niin poliittisessa mielessä kuin muutenkin. Kiitollisuudenaiheita on varmasti jokaisella yhä runsaasti, eikä ole pahitteeksi hetkeksi pysähtyä niiden äärelle. Yhtäkkiä vielä muutama viikko sitten aivan normaaleista asioista kuten vaikka kirjastoreissusta arkiseen tapaan tai spontaaneista vierailuista on tullut erikoisuuksia, joita saadaan odottaa- ainakin jonkin aikaa. Kaikenlaiset rajoitukset tuntuvat kyllä ahdistavilta, vaikka ne eivät Suomessa vielä ole lähelläkään sitä, mitä ne pahimmillaan ovat eteläisessä Euroopassa. Yksi kiitollisuudenaihe on se, että voin lähteä tuonne keväiseen luontoon ja toden totta kuvata vaikka pientä kevätpuroa ja ihailla kevään tuloa puolisoni kanssa. Toivotaan ja rukoillaan, että tämä epidemia olisi kaikkineen ohi mahdollisimman pian, kyllä se toki meitä kaikkia ravistelee, vaikka ei osuisikaan voimakkaasti juuri meidän lähipiiriimme.
Moi Petra ja kiitos kommentista! On tämä tosiaan niin erikoinen poikkeustila, että on aika kiinnostavaa kirjata ylös vaikka maailman tapahtumiakin mutta edes omia tuntemuksia ja tekemisiä. Näin ajattelen itsekin, että vaikka tilanne on hankala, pelottava ja ahdistava, on tärkeä yrittää muistaa ne asiat, jotka monella meistä vielä ovat hyvin: turvallinen koti, mahdollisuus mennä kävelylle ja niin edelleen. Eniten olen sydän syrjälläni niiden perheiden puolesta, joiden päivän ainoa lämmin ruoka on ollut koulu- tai päiväkotiateria, ja niiden lasten ja ihmisten puolesta, jotka saavat esimerkiksi pelätä kotonaan. Siis todella, miten uudenlaisen merkityksen vaikka aikaisemmin itsestäänselvä kirjasto- tai kahvilareissu saa. Mekin olemme käyneet nyt päivittäin perheenä pitkällä kävelyllä luonnon ääressä ja auringonpaiste yhdistettynä raittiiseen ilmaan ja heräävään luontoon antaa kyllä valtavasti valoa ja toivoa tilanteeseen. Se juuri, ei ole yhtäkään ihmistä, jota tilanne ei koskettaisi. Näin todellakin toivotaan. <3
Kiitollisuus- ja koronapäiväkirja täälläkin käytössä. Koska tilanteelle ei mitään voi, kannattaa kaikki voimavarat suunnata siihen, että tästä selviää mahdollisimman hyvin.
Tänään ilahduttaa se, että yo-kirjoitukset saatiin vedettyä läpi kunnialla, eli sairastuminen/karanteeni tässä perheessä ei olisi enää sillä tavoin katastrofi. Ja toisena ihana kevätsää ja se, että ulkoilu ei ole kiellettyä. :)
Kiitos Anna, kun jaoit oman selviytymiskeinosi! Jaan hyvin samanlaisia ajatuksia, että koska tilanteeseen ei muuten voi vaikuttaa paitsi noudattamalla suosituksia, niin jäljelle jäävät voimavarat on pakko käyttää niin sanotusti oman tontin hoitamiseen, että omassa elämässä pysyy toimintakykyisenä vanhempana ja työntekijänä. Hei upeaa, onnea! Voin vain kuvitella, miten paljon suurempi merkitys kirjoitusten suorittamisella nyt on. Tosi hienoa saada kuulla myös hyviä uutisia. :)
Ja kyllä, samaa mieltä. Olen niin monta kertaa kiittänyt siitä, että jos tämän piti tapahtua, niin ainakin tämä tapahtui keväällä. On paljon virkeämpi mieli valon takia, lapsia on helpompi liikuttaa, pääsee pihalle touhuamaan ja luonnon herääminen antaa tärkeää symboliikkaa. Ajattele, miten todella määritämme uudelleen luksuksen. Nyt se on – kävelylenkki. Tsemppiä teidän porukalle!
Heippa! :)
Tämä on niin poikkeuksellinen ajanjakso, että edelleen minusta on aivan epätodellista, että en esimerkiksi voi tavata vanhempiani, vaikka juuri nyt erityisesti haluaisin, koska huoli on niin suuri. Toistaiseksi kaikki hyvin <3
Minä olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että saan aloittaa aamut koko perheen kesken, ja kerrankin eskariin ja töihin säntäämisen ja aamuhärdellin sijaan ehdimme halia ja köllötellä aamuisin, ja hassutella, sitä tämä aika tarvitsee!
Olen myös kiitollinen siitä, että minun ja mieheni työt mahdollistavat etätyöskentelyn, ja työtilanteemme on vakaa. Sos. ja terv. alan juristina työt luultavasti vain lisääntyvät aiemmasta. :(
Olemme jakaneet työt niin, että mies tekee normaalisti 8 h töitä työaikana heräten aikaisin, ja minä teen töitä kotona aamupäivällä ollen samalla eskrilaisen seurana, eli etsien milloin oikean väristä kynää tai saksia, tai ihaillen legorakennelmaa. :) Lounaan jälkeen lähdemme ulkoilemaan, esim. lenkille tai omalle pihalle, ja miehen lopettaessa työpäivän minä jatkan töitä, mies yleensä lähtee pojan kanssa sitten ulos.
Sumplien tämä menee, minä huomaan että olemme kaikesta huolesta ja ajan outoudesta huolimatta olleet perheenä aiempaakin tiiviimpi yksikkö. Kyllä tästä kaikesta varmasti seuraa myös jotakin hyvää, kun tästä selvitään. Toki suuri huoli on suoranaisen korona-ahdistuksen ohella myös mm. lastensuojelun piirissä olevien perheiden ja yritysten puolesta, tämä on tosi raskasta aikaa monella tapaa. Toivotaan, että niihinkin asioihin saadaan tukea riittävästi.
Kaikkea hyvää sinne! <3
Moikka! Kiitos, kun jaoit ajatuksiasi. <3 Epätodellinen kuvaa tilannetta kyllä hyvin. Me olemme niin kotikeskeisiä, että olen välillä melkein onnistunut hetkeksi unohtamaan tilanteen, kunnes juuri alkaa pohtia sitä, koska näkisi vanhemmat tai ystäviä – no eipä näkisikään. Ihana kuulla, että siellä on kaikki olosuhteisiin nähden hyvin. Jos tästä ajasta hyviä puolia hakee, niin tietynlainen pysähtyminen arjen kiireistä ja aikatauluista on varmasti yksi. Mietinkin paljon, muuttaako tämä kokemus elämäämme ja valintojamme myös pitkällä tähtäimellä vai palaammeko samaan entiseen. Toivon myös sydämeni pohjasta, että tämä on oppitunti, josta voi seurata edes jotain hyvää. Pidin esimerkiksi tästä Perttu Pölösen kirjoituksesta: https://www.uusimaaviikko.fi/uusimaa-viikko/uusimaa-viikko/uutiset_ja_artikkelit/perttu_polonen_ei_anneta_hyvan_kriisin_menna_hukkaan.35851.news
Se onkin ristiriitaista varmasti sinun alallasi, että on todella kiitollinen töistä, mutta varmasti hieman ahdistunutkin, kun töitä tulee jopa lisää, ja kuitenkin käsillä on aikaisempaa suurempi vastuu lastenhoitamisesta. Kuulostaa hyvältä rytmiltä ja reilulta systeemiltä. Me olemme myös yrittäneet pitää kiinni yhteisestä päivän katkaisevasta kävelylenkistä. :) Pitkä päivähän tuosta tulee, mutta se on niin tärkeää, että molemmat saavat jonkun slotin työskennellä rauhassa.
Ihan samat ajatukset: me selviämme tästä, ja siksi ei tee mieli valittaa miestään, mutta monen muun puolesta on suuri huoli. :( Se on minullakin suurin toive, että kaikki haastavassa tilanteessa olevat saisivat nyt tarpeeksi tukea. Samoin, paljon tsemppiä teidän porukalle! <3
Kiitos vinkistä ja linkista :) Olipa osuva kirjoitus, Pölösen esitys olikin syksyllä Lakimiepäivien parhaimmistoa!
Me olemme myös todellisia koti-ihmisiä, eikä tämä siksi ole niin paljon muuttanut arkeamme. Entistäkin enemmän vietämme aikaa kyllä luonnossa, kiertelemme Espoon luonnopuistoja ja luontopolkuja läpi, mikä ihana harastus! Eväät tietysti mukana ja mahdollisimman paljon lampia, joihin heittää kiviä, ja puroja, joista rikkoa jäätä. <3
Nyt lounasta lämmittämään ja illalla pyöräilemään podcast kuulokkeissa, parasta!
Mukavaa loppuviikkoa! :)