Moi pienen tauon jälkeen! Pitihän se arvata, mihin kotikaranteeni meillä johtaa: järjestelyyn. Kausikarsiminen olisi ollut edessä joka tapauksessa, mutta nyt se vasta onkin niin arjen sujuvuuden kuin mielenrauhan takia, kun neljä henkilöä viettää 70 neliössä 24/7.
Ylimääräistä aikaahan kahta pientä lasta hoitaessa on vielä huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta siinä missä koneella keskittyminen on yhtälössä erittäin haastavaa, on järjestely sentään sellaista, mitä jossain määrin pystyy tekemään yhdessä lasten kanssa heitä osallistaen. Vauva jää tyytyväisenä näpertämään kierrätykseen menevää vanhojen lehtien pinoa ja 4-vuotias toteuttaa touhukkaana laatikonhakemistehtävän.
Luopuminen, sopeutuminen ja harmonia – niitä pyöritän nyt mielessäni.
Luovun ylimääräisestä tavarasta, luovun lehdistä, joihin olisin ehkä joskus vielä ajatellut palaavani, jotta sopeudun elämään ja ajatukseen siitä, että tiivis asuminen tulee kestämään määrittelemättömän pitkään, ensin karanteenin ja sitten vielä sen aikaa, kun talous joskus asuntomarkkinoidenkin osalta tasaantuu.
Nyt en tarvitse vuoden 2017 artikkeleita tai ehkä joskus seuraavaan kotiin sopivaa mutta ei täällä mihinkään mahtuvaa sisustusesinettä. Nyt tarvitsen tilaa, seesteisyyttä, tyhjyyttä, yksinkertaisuutta, tämän hetken mahdollisimman hyväksi ja harmoniseksi tekemistä.
En lainkaan ajattele kotikaranteenia sellaisena, joka pitäisi suorittaen hyödyntää – nyt tärkeintä on ihan vain selvitä mahdollisimman lempein toimin fyysisesti ja henkisesti poikkeustilanteen yli. Kuitenkin jokaisella meistä on omat tapamme selvitä. Ja miten meillä sopeudutaan – järjestystä ja harmoniaa hakemalla hyvinkin. Onko teillä noussut sama tarve entistä enemmän pintaan?
Paitsi lasten kanssa touhuamalla olen järjestänyt itsekseni. Eilen illalla, kun lapset olivat menneet nukkumaan ja mies teki loppuja töitään, laitoin kuulokkeista äänikirjana korville Päivi Kanniston ja Santeri Kanniston Hyvän elämän opas – Elämäntaidon helmiä eri puolilta maailmaa -kirjan. Se oli todella terapeuttista: uppotua hetkeksi olohuoneen vitriiniä järjestäessä omaan maailmaan sekä eri kulttuurien ja aikojen viisauksiin. Saada perspektiiviä tähän kaikkeen.
Palaan pian tilanteeseen sopivaan #kaunisjärjestys-tehtävään, mikä ei vaadi aktiivista aikaa juuri ollenkaan, mutta jolla saa helposti kevääksi siistit kylpyhuoneen kaapit. Pieni asia maailmankaikkeudelle, iso omalle universumille. Voikaa hyvin!
Kyllä, olen niin samaa mieltä että kotikaranteenia ei tarvitse suorittaen hyödyntää! Lempein toimin ja juuri niiden juttujen avulla joka jokaiselle toimii parhaiten. Itse olen suunnannut energiani kokkaamiseen, se rentouttaa ja tuo iloa. Kuin myös blogin kirjoitus. Vaikka kaappien järjestely onkin listalla :D Olen todennut että tässä tilanteessa on pakko keksiä jotain pieniä ilonhetkiä, maailmantilanne ahdistaa muutenkin, joten jos jollain saa ajatuksen pois edes hetkeksi, niin se tekee hyvää. Briteissä kun siirryttiin eilen lockdown tilaan joten aikaa kyllä tulee riittää tulevina viikonloppuina.
Moi kaima! No juuri näin, niiden juttujen parissa, joka itselle toimii. Ymmärrän yhtä hyvin sen, että ajan haluaa käyttää niin sanotusti hyväksi, koska aikaansaamisen tunne on ihmiselle niin tärkeä, mutta yhtä lailla enemmän kuin koskaan nyt on sallittua laskea rima alimmalle tasolle ja vain selvitä. Tänä aikana onkin tosiaan huomannut sen, miten erilailla ihmiset reagoivat, ja miten jokaiselle täytyykin antaa tila käsitellä poikkeuksellista tilannetta itselle sopivalla tavalla.
Ruoanlaitto on ihana terapeuttinen asia tähän hetkeen. :) Olen niin samaa mieltä, että en pärjäisi, jos en miettisi myös ilonhetkiä ja vaalisi kiitollisuutta. Etenkin, kun koossa on pakko pysyä ei pelkästään itsensä takia, vaan myös lasten. Se, että keskittää jatkuvan uutisseuraamiseen arkiseen puuhasteluun, auttaa ihan todella paljon. Aivan, siellä on nyt sitten edessä vielä ihan uusi aika lockdownin myötä. Paljon paljon tsemppiä!
Meidän perheessä molemmat vanhemmat käy töissä päivät, etätyö ei ole kummallekaan mahdollista. Kun vielä itse olen sairaalassa töissä, työpäivät ovat todella työntäyteisiä ja uusi työpäivä alkaa kotiin saapuessa koska 3. ja 6. luokkalaisten koulutehtävät odottavat tarkistamistaan. En tiedä miten muualla, mutta meidän lasten koulussa ei ainakaan anneta armoa koulutehtävissä. 9-vuotiaan yksi tehtävä (ei onneksi yhden päivän vaan viikon tehtävä) on piirtää oman kodin pohjapiirros (meillä on 2 kerroksinen okt 5 h + k…) mittakaavassa merkiten siihen myös mm. vesipisteet (pitää ottaa itse selvää miten vesipiste merkitään oikeassa pohjapiirrustuksessa). Miehen kanssa naurettiin että seuraavaksi ope varmaan pyytää tekemään myös sähkösuunnitelmat ym. niin siinä on hälle valmis talosuunnitelma raksaprojektiin ;-). Selvää on kuitenkin että ei tuo lapsi siitä itsekseen selviä. Opettajan kanssa videoyhteyksiä on kaksi/päivä, joten selvää on että ne menevät hyvin pitkälti uuden opettamiseen, vanhemmille jää sitten tarkistaminen ja yhdessä niitä tehtäviä korjataan. Monesti olen miettinyt että voi kunpa noi meidän lapset olisivat vielä alle kouluikäisiä, huoh… En tiedä menisikö suomen lasten tulevaisuus pilalle jos nyt tämä loppu kevätlukukausi annettaisiin vähän armoa.. Mutta siis, vaikka kodin kaappien sisältö ahdistaa, ei vielä ole ollut luppoaikaa tehdä asialle mitään 😂
Moi Minna ja kiitos kommentista! Ihana kuulla teidän lukijoiden kuulumisia. :) Huh, en voi muuta kuin hattua nostaa ja kiittää! Ei varmasti meillä kenelläkään sanat riitä osoittamaan tarpeeksi suurta kunnioitusta teille terveydenhuollossa työskenteleville. Ja siihen todella vielä tämä toinen ”työpäivä” päälle, niin saat kyllä kaiken sympatian ja enemmänkin. Onkohan se sitten niin, että koulua on vain yksinkertaisesti perustuslain takia pakko tietyllä tahdilla jatkaa, vaikka todella toivoisi armollisuutta – kaikille ja kaikkeen!
Ihana, kun revitte huumoria! Se on täälläkin selviytymiskeino. Siis todella, seuraavaksi vaan sähkösuunnitelma vielä päälle. :D Onpa kyllä tosiaan aika laaja ja kiinnostava tehtävä, jota en olisi todellakaan tullut ajatelleeksi. Kuulin myös, että moni on saanut tehtäväksi siivota huoneen. Ehkä sitten seuraavaksi kaappien raivaus tyylipuhtaalla KonMari-metodilla. Äidille vaan skype-puhelu töihin: tuottaako tämä Pirkko-tädin antama vaasi meille iloa? :D
Vakavasti: tuossa tilanteessa ei voi tosiaan vilkaista kaappeihin päinkään! Se on enemmän kuin tarpeeksi, kun tuosta yhtelöstä selviätte kunnialla. Meillä kaappien siivoaminen tuntuu, kun kompaktissa kodissa on koko ajan pakko olla ja jotain touhuta, välttämättömältä, mutta muuten tosiaan hyvin lempeästi ja armollisesti. Meidän ”varhaiskasvatus” on päivittäinen pyörä- tai potkulautalenkki, piirrettyjä, vähän jotain askartelun suuntaista ja siinä se. Ei mitään tavoitteita sen lisäksi, että kaikilla pysyy joku järki päässä. ;) Paljon lämpimiä ajatuksia teidän jaksamiseen!
Hei ihanaa, että sinulla mahtuu edelleen samaan lauseeseen sanat seesteisyys ja harmonia:)
Etätyön ja kotikaranteenin aloittaessani suunnittelin ikkunoiden pesua, ruokien laittoa ja mitä ikinä. Eikä ne yrittäjän työpäivät ajoitu tässä ajassa pelkästään arkipäiviin. No totuushan on se, että työpäivät ovat venyneet normaaleja pidemmiksi ja Kotipizza pyöräyttää Americanoja nopeasti. Vielä toistaiseksi, kun ovat auki :) Little did I know.
Toivotan jaksamista kaikille.
Parhaani yritän pitää kiinni viimeisistä harmonian rippeistä. Yksi #lifehack on esimerkiksi vaihtaa lapsen kanssa paikkoja ruokapöydässä niin, että nyt ei enää näekään sekaista tiskipöytää. :D
Tiedän hyvin, mistä puhut, kun yritän itsekin ylläpitää omaa yrittäjyyttä en enää yhden vaan kahden pienen lapsen kanssa. Mies tekee töitä joka välissä sen, minkä makkariin sulkeutuneena pystyy, ja koira yrittää muistuttaa siinä välissä omissa tarpeistaan. :D Kokkikartano on kaveri ja sunnuntaina oli täälläkin Kotipitsa-päivä. Samassa veneessä siis, paljon paljon tsemppiä!
Kaikesta huolimatta, tai oikeastaan juuri siksi, haen harmoniaa kodissa enemmän kuin koskaan, mutta kaikki ikkunanpesutyyppinen ylimäärinen saa kyllä jäädä. Kunhan tänne mahdutaan, fyysisesti ja henkisesti, niin olen tyytyväinen. ;) Kiitos omasta puolestani ja täältä myös jaksamista, sinulle ja ihan kaikille! Yritetään saada välttämättömät tehtyä päivä kerrallaan. <3
Kukin taaplaa tavallaan. Pääasia, että on mahdollisimman hyvä olla näissä poikkeusoloissa.
Minäkin käyn töissä normaalisti, ja kiitän onneani siitä, että lapset ovat jo siinä iässä että eivät tarvitse jatkuvaa tukea läksyihin. Lähinnä ruokahuolto tuottaa murheita kun meidän ruokavaliolle sopivat valmisruoat ovat vähissä ja nuo teinit syö niin äärettömän paljon että tähteitäkään ei jää koskaan. Meillä ainakin opettajat on kivasti sopeuttaneet tehtäviä kotiin, kässänläksyksi 7lk oppilaille tuli oman vaatekaapin inventointi, siivous ja järjestäminen.
Itse olen käyttänyt säästynyttä aikaa liikkumiseen, ja se tuntuu tosi hyvältä ainakin näillä säillä.
Moi Anna! Niin minäkin ajattelen. Maaret Kallio kirjoitti taas niin osuvasti Helsingin Sanomien Lujasti lempeä -kolumnissaan (https://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000006450726.html), että kaikilla meillä on tärkeä tehtävä. Omaksi tehtäväkseni ajattelen ohjeistusten noudattamisen ja lasten turvallisuudentunteen. Eli juuri siihen tähdäten, että olo olisi poikkeustilanteessakin mahdollisimman hyvä, mikä sitten itse kullakin auttaa. <3
Uskon ihan täysin! Ruokahuollossa on täysi työ etenkin, jos on erityisruokavalio ja paljon syöviä teinejä, ja vielä itse fyysisesti töissä. Olen nyt monessa yhteydessä törmännyt noihin kotityökoulutehtäviin. Minusta ihan mainio soveltaminen tässä tilanteessa. Ihan uudenlaista oppimista, vastuunkantoa ja osallistamista.
Kyllä, liikkuminen on niin tärkeää paitsi fyysisen jaksamisen vuoksi myös henkisen. Olen monta kertaa kiittänyt siitä, että jos tämän piti tapahtua, että tämä tapahtui nyt keväällä. Hyviä vointeja teidän porukalle!